Kirjoittaja Wolga » 23 Kesä 2016, 16:17
”En minä tiedä, en ole ollut aiemmin raskaana”, vastasi hymähtäen, yrittäen parantaa tätä raskautta kipakalla kielellään. Ei se kuitenkaan hänen oloaan parantanut. Sen sijaan keskittyminen miehen haavaan auttoi, ja huolellisesti kieli keskelle suuta siirtyen nainen kävi sitä puhdistamaan. Jätti aina hetkeksi rauhaan, jos huomasi miehensä jännittyvän. ”Lähdemme”, vastasi myöntävästi, helpotusta äänessään. Nyt olisi hyvä hetki lähteä, kun kaikki sanottava oli jo sanottu, sillat poltettu eikä mikään heitä täällä enää odottaisi. Sen kirjeen, joka nyt lepäsi sängyllä, hän aikoi aukaista vasta kotona – temppelillä. Se tosiaan oli koti. Tai ehkä jättäisi sen tänne, ei siinä olisi mitään uutta luettavaa kuitenkaan. Haavan puhtaus alkoi jo näyttää hiljalleen tyydyttävältä, kun kuuli koputuksen oven takana. Thea suoristi irvistäen selkäänsä, haavaa kirpaisi kun nahka sen ympärillä liikkui. Sideharso laskettiin sänkyyn ja nainenkin nousi jaloilleen miehensä perässä, olisi hyvin voinut yhtyä toisen ärähdykseen.
Sanat, jotka oven raosta kuuli lausuttavan tippuivat kuin pommi, aiheuttaen yhtä rumaa jälkeä ympärilleen. Nyt Theakin sitä ajatteli, että tämä toden totta oli ansa. Jonkun sellaisen, joka oli tiennyt että hän ei päästäisi Fergusta etsimään naista käsiinsä – jos olisi päästänyt, voisi tuo nainen olla vielä hengissä? Hienoinen syyllisyys kirpaisi sisikuntaansa, mutta toisaalta, eikö toinen ollut teoillaan juuri tätä kerjännyt? Eikä nainen välittänyt, että paitansa ylettyi vain puoleen reiteen, kun asteli miehensä vierelle ovensuuhun, soi viileän nyökkäyksen arvokkaaseen sotilaaseen. ”Olette varmasti jo kuulleetkin mitä edellisenä iltana tapahtui”, aloitti ja kiersi käsivartensa miehensä lantiolle, ”mieheni huumattiin, palvelustyttö kertoi minulle. Meidän palvelustyttömme, hän kyllä vahvistaa tarinani”, ilmoitti ja kohotti leukaansa, ”välittäkää syvät pahoittelumme neiti Adeleyn perheelle”, laski hetkeksi katseensa osoittaakseen kunniaa kuollutta kohtaan.
// o-ou! :O //