Kirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 20:50
Tovin hän keskusteli isänsä kanssa, ennen kuin ilmoitti että pitäisi käydä vilkaisemassa kuinka Fergus pärjää. Gilbert, joka oli hyvin kärryillä tyttärensä takana tapahtuvasta näytelmästä, pyysi neitoa kuitenkin jäämään ’vanhan isänsä’ seuraksi vielä hetkeksi, kun Margery ja veljetkin varmasti haluaisivat häntä vielä nähdä näin kunnolla ja rauhassa. Rauhassa kai tarkoitti, että ilman susimiestä hänen rinnallaan. ”Okei, ollaan vielä hetki”, hymähti ja pyöräytti silmiään, mutta tunsi olonsa mukavan kotoisaksi ja lämpimäksi siinä isänsä kainalossa maleksiessaan. ”Usko tai älä, mutta minä viihdyn Ferguksen kanssa. Hän on minulle juuri sopiva haaste, että mielenkiintoni pysyy häneen ja tämä lapsi”, madalsi ääntään ja kosketti vatsaansa, ”luulen, että hänestä tulee vielä jotain suurta, jotain sellaista joka voi vielä mullistaa montaa elämää”, hymähti suurellisille sanoilleen, mutta kyllähän hän jokaista tarkoitti. Olihan se jotenkin kohtalokasta, että näistä lähtökohdista sikisi lapsi, ei se mikään tavallinen voisi olla. Ei mitenkään.
Isänsä meni hetkeksi vaikean näköiseksi ja katseli ympärilleen, selvästi pohti kuinka seuraavan kysymyksensä asettelisi. Lopulta päätyi vain täräyttämään sen ihan suoraan, kursailematta. ”Oletko sinä jo… hänen kaltaisensa?”, kysymys sai Thean kohottamaan kulmiaan yllättyneenä. Kuvitteliko hänen vanhempansa, että hän niin vain ryhtyisi miehen ja lapsen vuoksi ihmissudeksi, kun muitakin vaihtoehtoja oli? No, eipä nuo kummoisesti tytärtään tunteneet. ”No en tietenkään, mitä sinä oikein kuvittelet”, hymähti ja tönäisi isäänsä olallaan, kuin ravistaakseen moiset hölmöt ajatukset pois toisen mielestä. Tunnelma tuntui selvästi kevenevän tämän jälkeen, kun selvisi että vielä jotain oli jäljellä heidän rakkaasta tyttärestään. Toki Thea ei kertonut, että oli vakaasti harkinnut asiaa, kunhan vain selviäisi kuinka tilanne jyvän kohdalla toimisi.
Pian paikalle purjehti Margerykin, joka kaappasi nyt tyttärensä tiukkaan halaukseen – hänkin toki jo tanssilattialla käytävää teerenpeliä nähneenä. Muutama kyynel vierähti vanhemman naisen poskelle, kun tuo nuuhki tyttärensä luonnolta tuoksuvia hiuksia ja tunnusteli vahvan tuntuisia hartioita, ei neito koskaan mikään linnunluinen aatelisneitonen ollutkaan ollut. Margery oli jopa siitä ylpeä, että hänen tyttönsä oli paljon kykeneväisempi kuin moni muu hänen asemaansa syntynyt oli. Vaikka toki se tarkoitti myös niitä naisille ei soveliaita harrasteita, eikä hän koskaan ylpeyttään olisi ääneen myöntänyt. Hänen sydämensä itki verta harva se yö Thean päätöksen vuoksi, mutta silti jotenkin piti tätä koko hurjaa ja kurjaa tilannetta erityisen traagisella tavalla romanttisena. Jopa toivoi, että tyttärensä pysyisi onnellisena suhteessaan hamaan loppuun asti. Kyllähän hänessäkin se pieni romantikko asui, vaikka pyrkikin esiintymään kylmänä ja soveliaana, arvokkaana naisena. ”Thea-kulta, selkäsi takana tapahtuu jotain sellaista mikä loukkaa sinua, ja koska se loukkaa sinua se loukkaa minuakin”, Margery kuiskasi tyttärensä korvaan vaikka Gilbert yrittikin katseellaan vaimoaan estää. Ei äiti kuitenkaan voinut katsoa sivusta kuinka tytärtään pistettiin halvalla kaiken kansan silmien edessä, ei ollenkaan.
Äidin sanat kylmäsivät villikon rintaa, kyllähän hän arvasi jo näkemättä mistä oli kyse. Nainen käänsi haalean ruskeiden silmiensä katseen kohti tanssilattiaa, vasta nyt kuuli vieraiden keskuudessa käyvän kiihkeän supinan. Miten ei ollut siihen aiemmin kiinnittänyt huomiota? Tummat kulmat kohosivat järkytyksestä, kun näki tutun mieshahmon tanssittavan hitaasti ja kovin intiimisti tuota linnunluista, musta hiuksista ja huoliteltua aatelisneitoa. Thea puri hampaansa yhteen ja käänsi näylle selkänsä, hengitti muutaman kerran syvään ja päätti olevansa arvokkaampi kuin mitä Fergus ikinä ansaitsisi. ”Kiitos äiti ja tiedä vaikka tapaisimme äkimmin kuin arvaattekaan”, ilmoitti vanhemmilleen, jonka jälkeen kääntyi astelemaan kohti tanssilattiaa, vaarallisen rauhallisin elkein. Kasvoja kaunisti mairea hymy, jonka myrkyllisyys ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta.