Sinun maailmasi || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 11:23

Miehen tyytymättömyys pelkkään poskisuudelmaan ei olisi pitänyt häntä enää yllättää, mutta silti ei ollut osannut odottaa moista. Tietysti suudelmaan vastattiin, joskin hieman toppuutellen – sama se näille vieraille, mutta ei hän tietentahtoen halunnut perheensä hermoja kiristellä, etenkään nyt. ”Noh noh, älähän nyt innostu”, torui leikkisä hymy huulillaan ja tukisti hellästi parrasta suudelman päätyttyä. Tosiaan, jos jo pelkkä poskisuudelma olisi riittänyt kulmien kohotteluun ja paheksuntaan, niin tämä kursailematon suudelma suoraan huulille oli suorastaan ennen kuulumatonta. Eihän näissä piireissä juuri muutenkaan julkisesti suudeltu, paitsi ehkä vasta yön pikkutunneilla mukavassa hiprakassa. ”Ja sitä paitsi, en halua että isältäni poksahtaa verisuoni päästä”, hymähti puolivakavissaan, selvästi sanoihin oli piilotettu käsky käyttäytyä ja pitää mölyt mahassaan. Hän ei aikonut sallia keneltäkään turhaa provosointia tänä iltana, kun tilanne oli muutenkin niin tulenarka että pelkkä kipinä saisi kartanon räjähtämään. Ehkä koko kylän.

Theaa ei tuo boolimalja niin kiinnostanut, alkoholi sai hänet yökkäämään pelkällä hajullaan – joskus olisi toki hauskaa humaltua. Hän ei kai koskaan ollut humaltunut miehensä seurassa? Hah, mitähän kamalaa siitäkin tulisi. Nytkään siihen ei tulisi mahdollisuutta, sillä saattoi jo Ferguksen seurana maljaa kohti jonottaessaan haistaa sen makea, kitkerän tuoksun ja tunsi kuinka vatsansa vääntyi hetkeksi kippuralle. Hänen täytyisi siis tyytyä vain pieneen lasilliseen viiniä ja kenties tarjolla olisi myös jotain alkoholitontakin juotavaa, ja jos ei ollut niin kyllähän hän tiesi mistä sitä löytäisi – tuskin häntä kiellettäisiin kiertelemästä lapsuuden kodissaan. Oikeastaan olisi kiehtovaa viedä Fergus kierrokselle, näyttää kotiaan ja käydä ehkä nopeasti kiehnäämässä makuukammarissaankin, mutta se voisi olla jo liikaa hänen vanhemmilleen. Epäilemättä susimies siitä pitäisi.

Vasta Ferguksen sanat saivat käkkäräpään siirtämään katseensa edessään olevaan koreaan ilmestykseen, jonka jälkeen vastaamaan hyväksyvä ilme kasvoillaan punasilmän katseeseen. Hienosti menee. Täyteläiset huulet piirtyivät kohteliaaseen hymyyn ja päätä nyökättiin tervehdykseksi kun nainen kääntyi kohtamaan heidän katseensa – tai lähinnä kai Ferguksen, sen vaimo pisti hivenen huvittuneena merkille. Olihan hän tämän neidon joskus nähnyt, mutta ei millään jaksanut muistaa tuon nimeä. Harvoin oli nähnyt tarpeelliseksi tutustua ikäisiinsä neitoihin. Veikeään hymyyn vastattiin silmän iskulla selän suoristamisella, villikko kiersi kätensä Ferguksen lantiolle ja nojasi hetken mieheensä. Thealla oli tunne, että tuo nuori nainen voisi haluta kokeilla susimiehen… kyytejä niin sanotusti. No, vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse. ”Ah, minähän sanoin että joudun pian taistelemaan huomiostasi”, virnisti ja otti hieman väliä mieheensä, jotta saattoi nyt poimia sormillaan toisessa kädessä pidellyltä lautaselta palan jonkinlaista melonia ja viedä sen huulilleen. Makean raikas maku sai naisen henkäisemään pidättelemätöntä tyytyväisyyttä, tällaisia herkkuja hän kaipasi ylhäisestä elämästään.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 11:56

Fergus katsahti Theaa, tuon uskoessa joutuvansa pian taistelemaan oman miehensä huomiosta. "Ja mitenköhän luulet, että siinä käy?" Mies hymähti. "En halua vihojasi niskani, joten enköhän minä anna sinun voittaa sen taistelun." Fergus vakuutteli myhäillen ja hörppäsi lasistaan sitä varsin makeaa juomaa, mutta onneksi sen seasta oli tuttu alkohonlin maku erotettavissa. Sitä ei kuitenkaan olisi hyvä hörppiä liiakseen, mites siinä kävisi jos hän humalaan päätyisi ja se ansa laukeaisi sitä myötä?
"Mitä se on?" Mies kysyi katsahtaen hedelmää Thean kädessä. "Varsin limaisen näköinen, onko se muka hyvää?" Fergus kummasteli, kun nainen siihen malliin oli hymissyt sitä syödessään. Mies itse kumartui nappaamaan suullaan kinkkuisen leivonnaisen kokonaisena lautaseltaan, kädet kun olivat täynnä. Katseitahan mies sai osakseen.

Maku oli varsin sekava, kasviksia ja jotain suolaista kermaakin mukana oli, kinkkua oli hänen makuunsa aivan liian vähän. Varsin lattea maku, mies nautti enemmän raa'an lihan pistävästä mausta. Siinä mutustellessaan ruokaa ja hörppiessään juomaansa, katse kävi jälleen silmäilemään ympärilleen. Se samainen, boolimaljan edessa seisoskellut nainen, näytti vilkuilevan edelleen heidän suuntaansa. Susimiehen katseen huomatessaan nainen avasi röyhelöisen viuhkan ja peitti puolet kasvoistaan sen taakse, mutta sinisistä silmistä näki että neito hymyili, ennen kuin käänsi huomionsa pois.
"Hän pitää minusta." Fergus totesi virnistän vaimolleen, jos tuokin oli huomannut naisen katseen, vaikka Thea itse oli tehnyt varsin selväksi kenelle mies oikein kuului.

//Mietin pitäskö toi Ferguksen juoma sisältää jotaki ylimäärästä, jotaki niitä samaisia uutetippoja mitä Theakin on taannoin käyttäny, joku Synth maksanu tolle naiselle vähän kostona :'D Tai sit jotaki lemmenjuomaa lol xD //
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 13:53

”Jonkinlaista melonia, ehkä hunaja?”, vastasi kysymykseen ja lipaisi huuliltaan hedelmän jättämän makeuden. Ei hän välttämättä erikoisia hedelmiä ja kasviksia kaivannut, eikä niitä kaiketi olisi varaa edes hankkia, sillä enää hänellä ei ollut pääsyä ehtymättömälle kukkarolle. Thea pudisti päätään huvittunut ilme kasvoillaan, kun katseli kuinka Fergus päätti ratkaista riittämättömien käsien ongelman. Varsin näppärää kyllä, ja kaikista hauskinta oli katsella tempun jälkeen ympärillä olevia ilmeitä jotka vaihtelivat järkyttyneestä paheksuvaan. Nainen ei itse ollut ottanut juomaa juuri tämän vuoksi, toki ei ollut myöskään ottanut mitään sellaista syötävääkään jonka alas huuhtomiseksi tarvitsi nestettä – aateliselämä opetti. Toisaalta oli myös oppinut pitämään lasia ja lautasta samassa kädessä, sekä hakeutumaan johonkin jossa voisi laskea jommankumman käsistään tarvittaessa.

Neito katsahti olkansa ylitse ja saattoi nähdä isänsä viittovan häntä luokseen, selvästi mahdollisimman vähäeleisesti – miehen onneksi Fergus oli itsekin kiireinen katsellessaan näkymiä. Thea nyökkäsi päätään ja siirsi sitten huomionsa mieheensä, seurasi toisen katsetta viuhkaansa pitelevään neitokaiseen. Tummatukka tunsi pienen nirhaisun sydänalassaan, oli ihmeenkin epämukavaa nähdä kuinka kaunis neito avoimesti, tai niin avoimesti kuin tässä tilassa oli mahdollista, yritti vokotella hänen miestään. ”Luulenpa, että hän tykkää ajatuksesta päästä… hmm… kokeilemaan sinua yön pimeinä tunteina”, virnisti ilkikurisesti ja puraisi alahuultaan merkitsevästi, jotta sanansa eivät varmasti menisi ohi Ferguksen korvien. Nappasi sitten sormiinsa mansikan ja tarjosi punaista möllykkää miestä kohden. ”Haluatko?”, kulmaa kohotettiin kysyvään sävyyn. ”Niin ja sinähän pärjäät hetken ilman minua, jos käyn vaihtamassa muutaman sanan isäni kanssa?”, jatkoi ja kohotti nyt katseensa miehen silmiin tarkkana, valmiina tulkitsemaan pienintäkin epäröintiä. Ei hän halunnut miestään jättää yksin näiden ihmisten keskelle, jos toinen tuntisi olonsa yhtään epävarmaksi.


// Hahaha, apua :D Siitä se soppa syntyy! Vaan tee kuten haluat, lemmentippoja, huumausaineita, ihan mitä parhaaksi katsot :) Saapahan Thea sitten hyvän syyn olla pahoillaan - ainakin ennen kuin hoksaa, että on koira haudattuna :D //
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 14:41

Fergus hymähti Thean pohdiskellessa mitä tuo neitokainen mahtoi susimiehestä haluta, ajatus kutitteli oudon mukavasti mieltä, mutta sitä ei tietenkään ääneen sanottu. Mies kulautti juomaansa kurkustaan alas, huuhtoen sen suolaisen leivonnaisen maun suustaan.
Punainen katse kääntyi katsomaan saman väristä mansikkaa, jota Thea päätti hänelle tarjota. Väri oli samanlainen kuin raa'an lihan, joten saattaisihan se maistua hyvältä. Kyllä hän oli näitä marjoka nähnyt ennen metsässä, ne olivat tosin pienenmpiä, mutta ei ikinä ollut niitä kokeillut. Naisen kysymykseen vastattiin haukkauksella, jolla mies puraisi mansikasta puolet, todeten todella nopeasti, ettei marja todellakaan maistunut samalta mitä liha. "Mm... makea. Yh, liiankin makea." Mies kommentoi, mutta söi kuitenkin suunsa tyhjäksi.

"Totta kai pärjään. Varo kuitenkin, ettei hän päätä sinua lukita entiseen huoneeseesi." Fergus vastasi Thean aikoessa mennä juttelemaan isälleen. Mies antoi vielä itsevarman virnistyksen. Tosin naisen kaikotessa hänen luotaan virne laski asteen, jotenkin yksin paikallaan seisominen tuntui yllättäen jotenkin typerältä ja outo yksinäisyyden tunne tuntui täyttävän mielen. Ei mies sellaista ollut odottanut, hän oli tarkoittanut sanojaan ja virnettään. Oudoksuen tunnetilaansa Fergus kävi hörppäämään lisää juotavaa, kuin se auttaisi häntä näyttämään kiireisemmältä.
Tunne kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin, miehen huomatessa silmäkulmastaan lähestyvän hahmon. Katse kääntyi katsomaan sitä jo varsin tutuksi tullutta naista. "Haluaisin pahoitella vielä varsin töykeää käytöstäni. Minun ei ollut tarkoitus tukkia tietänne." Neito totesi, samalla kun veti viuhkaansa alemmas kasvojaan suojaamasta. Nainen pyyhkäisi vielä kylmän mustia ja silkkisiä hiuksiaan korvansa taakse, samalla kun soi pahoittelevan katseen mieheen. Fergus oli jäänyt tuijottamaan naista pitkään, jotenkin hölmön näköisenä, joka sai neitokaisen virnistämään jotenkin tyytyväisenä, eikä Fergus itse sitä edes huomannut. "Hmm, halutteko kenties pyytää minua tanssimaan?" Nainen kysyi. "En minä osaa..." Fergus vastasi niin kuin totuus oli, mutta sanat olivat kuitenkin epävarmat. "Voi kyllä minä uskon että osaat." Nainen hykersi jotenkin miellyttävällä äänellä, saaden Ferguksen suupielen nytkähtämään hymyyn. "Niin... tietenkin, tietenkin minä osaan!" Fergus rehvasteli yllättäen tutulla tavallaan. "Mutta, haluat varmaan ensiksi juoda ja syödä loppuun?" Nainen huomautti, saaden miehen vilkaisemaan lasia ja lautasta käsissään. Mies otti ja kulautti loput lasissa olevan boolin kurkustaa alas ja kävi jättämässä vielä täyden lautasensa takaisin seisovanpöytään. "Äh, ei se edes ollut minun makuuni." Fergus vähätteli ruokaa, nostaen käsivartensa naiselle tarjolle, niin kuin oli oppinut... keneltä hän sen oli oppinut? Äh, samapa tuo, tämä oli kohtelias ele joka kauniille aatelisneidoille kuului tehdä. Nainen hymyilikin ilahtuneesti ja kiersi oman siron kätensä susimiehen käsivaarteen, lähtien tuon ohjaamana kohti salin perää jonne oli järjestetty tilaa tansilattialle ja pienelle jousisointin joukolle.

//Hehee selevä homma >:D //
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 19:38

Ei voinut olla naurahtamatta, kun mansikka sai tuomionsa ja puolet siitä jäi hänen syötäväkseen. No, eiväthän ne enää tähän aikaan vuodesta erityisen hyviä olleet, kaikenlisäksi vielä meren yli matkustaneita. Thea nyökkäsi tyytyväisenä, kun Fergus ilmoitti pärjäävänsä kyllä ilman häntäkin. Jotenkin tummahipiäinen hieman epäröi jättää miehensä yksin, ei siksi että pelkäsi toisen tekevän tyhmyyttä vaan siksi, että hänen siirtyessä sivummalle jäisi haaskalinnuille hyvin tilaa hyökkiä miestä kohti. No, jospa kaikki eläisivät siinä pelonsekaisessa kunnioituksen tunteessa, eivätkä menisi härppimään yksisilmää vaikka toinen ei olisikaan hänen valvovan katseensa alla. ”Hah, ei minua lukittu huone pidättele”, virnisti. Oikeastaan olisi melkein viihdyttävää, jos pääsisi kokeilemaan akrobaatin taitojaan vielä kerran ennen kuin vatsansa estäisi moiset toiminnot.

Hieman ristiriitaisin tuntein Thea käänsi Fergukselle selkänsä ja lähti astelemaan isäänsä kohden. Gilbert oli jo havainnut lähestyvän tyttärensä, joka joutui nyt susimiehestä päästyään pysähtelemään muutaman uteliaan kohdalla vaihtamaan muutaman sanan elämästään. Eihän Thea erityisen monisanaisesti kertonut, mutta jotain sellaista turvallista joka ei vahingoittaisi ketään. Eikä nainen huomannut selkänsä takana tapahtuvaa lähestymistä, ei ollenkaan – ottoisä sen kyllä pisti myhäillen merkille. Jos Gilbertillä kävisi tuuri, niin tuo hölmö hempukka saisi tuon villimiehen unohtamaan sivistyksen kahleet ja käyttäytymään kuin eläimet käyttäytyivät, lisääntyivät mahdollisimman monen halukkaan kanssa. Ja kun moinen selviäisi Thealle… Hän saisi tyttärensä takaisin. Gilbert ei olisi voinut arvatakaan, että Ferguksen kutsuminen juhliin toisi tällaisia odottamattomia hyötyjä, kuin tilauksesta.

”Olen iloinen, että suostuit kutsumaan Ferguksenkin. Hän on kuitenkin puolisoni, halusit tai et”, neito aloitti keskustelun päästyään isänsä luokse. Mies murahti jotain ja kiersi sitten toisen käsivartensa siroille hartioille, pitääkseen huolen että villikko ei pääsisi näkemään selkänsä takana tapahtuvia soidinmenoja. Yllättävän helppoa tyttären ja isän keskustelu oli, eivät he puhuneet hänen valinnastaan juuri mitään vaan lähinnä politiikkaa ja sitä, että heittäisikö hän nyt kaiken hukkaan raskauden ja jumalan selän taakse muuttamisen vuoksi. Thea joutui huomauttamaan isäänsä siitä, että samalla tavalla olisi joutunut hylkäämään haaveensa myös jos noiden toive kunnialliseen avioliittoon päätymisestä olisi toteutunut. Eikä Gilbert ollut voinut kuin myöntää, että niinhän siinä olisi käynyt – harva Rouva enää pystyi toteuttamaan itseään kuten ennen.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 20:25

Tanssilattialle astellessaan Fergus huomasi saavansa enemmän katseita kuin aiemmin, kiihkeää supinaakin eräs nais parivaljakko näytti käyvän viuhkojensa takana. Mies ei kuitenkaan niistä välittänyt, neito hänen käsivarressaan tuintui ansaitsevan kaiken huomion tällä hetkellä. Kaksikko käännähti toistensa eteen, kun sopiva paikka tanssilattialta oli löytynyt. Fergus vei kätensä neidon lantiolle ja tarttui tuota kädestä, samalla kun neito itse kävi nostamaan kätensä miehen hartialle. Hetkellinen ymmärryksen aalto pyyhki yllättäen miehen yli, ei hän osaannut tanssia, mitä ihmettä hän oikein teki?! "Rentoudu, kyllä sinä osaat." Nainen rohkaisi miestä, samalla kun tuo otti alleen ohjaavat askeleet, jotka pakottivat miehen keinahtelemaan paikallaan yksinkertaisin tanssiaskelin. "Näetkö?" Neito hymähti, saaden Ferguksen takaisin siihen rennompaan tilaan, joka tuntui käyvän hivenen lämpimän utuiseksi, jotenkin huumaavaksi.

"Onko sinulla nimeä?" Susimies nyt kysyi. "On toki, Eleanor, mutta voit kutusa minua Ellyksi." Nainen vastasi naurahtaen viehkeästi. "Elly, soma nimi." Mies vastasi virnistäen. "Kutsu sinä minua alfaurokseksesi... tai Fergukseksi, ihan miten haluat." Fergus kävi puhelemaan sillä ronskilla tavallaan, joka sai naisen kulmat kohoamaan yllätyksestä. Sitä Eleanor ei nähtävästi ollut odottanut, mutta huulille kaartuva hymy ja poskien hento puna kertoivat ettei se naista haitannut laisinkaan. "Mhm, vai että alfauros. Olet siis todella ihmissusi?" Nainen kysyi. "Kyllä, enkö pelota sinua?" Fergus vastasi takaisin kysymyksellä, ollen jo unohtanut koko tansahtelevat liikkeensä, jotka toki näyttivät todella olemattomilta muihin pareihin verrattuna, mutta hitaat liikkeet taisivat tehdä heidän tansistaan varsin hempeän näköistä. Toki oli siinä pientä kömpelyyttä näin miehen puolesta.
"Uskon olevani turvassa, tänäänhän ei ole täysikuu." Nainen vastasi huolettomasti. "Ei täysikuu yksinään tee minusta vaarallista, olen sitä luonnostaan." Susimies huomautti, antaen Elylle varsin kujeilevan katseen, joka sai tuon kikattamaan.

//Mä oon niin pahoillani Thea :''DD //
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 20:50

Tovin hän keskusteli isänsä kanssa, ennen kuin ilmoitti että pitäisi käydä vilkaisemassa kuinka Fergus pärjää. Gilbert, joka oli hyvin kärryillä tyttärensä takana tapahtuvasta näytelmästä, pyysi neitoa kuitenkin jäämään ’vanhan isänsä’ seuraksi vielä hetkeksi, kun Margery ja veljetkin varmasti haluaisivat häntä vielä nähdä näin kunnolla ja rauhassa. Rauhassa kai tarkoitti, että ilman susimiestä hänen rinnallaan. ”Okei, ollaan vielä hetki”, hymähti ja pyöräytti silmiään, mutta tunsi olonsa mukavan kotoisaksi ja lämpimäksi siinä isänsä kainalossa maleksiessaan. ”Usko tai älä, mutta minä viihdyn Ferguksen kanssa. Hän on minulle juuri sopiva haaste, että mielenkiintoni pysyy häneen ja tämä lapsi”, madalsi ääntään ja kosketti vatsaansa, ”luulen, että hänestä tulee vielä jotain suurta, jotain sellaista joka voi vielä mullistaa montaa elämää”, hymähti suurellisille sanoilleen, mutta kyllähän hän jokaista tarkoitti. Olihan se jotenkin kohtalokasta, että näistä lähtökohdista sikisi lapsi, ei se mikään tavallinen voisi olla. Ei mitenkään.

Isänsä meni hetkeksi vaikean näköiseksi ja katseli ympärilleen, selvästi pohti kuinka seuraavan kysymyksensä asettelisi. Lopulta päätyi vain täräyttämään sen ihan suoraan, kursailematta. ”Oletko sinä jo… hänen kaltaisensa?”, kysymys sai Thean kohottamaan kulmiaan yllättyneenä. Kuvitteliko hänen vanhempansa, että hän niin vain ryhtyisi miehen ja lapsen vuoksi ihmissudeksi, kun muitakin vaihtoehtoja oli? No, eipä nuo kummoisesti tytärtään tunteneet. ”No en tietenkään, mitä sinä oikein kuvittelet”, hymähti ja tönäisi isäänsä olallaan, kuin ravistaakseen moiset hölmöt ajatukset pois toisen mielestä. Tunnelma tuntui selvästi kevenevän tämän jälkeen, kun selvisi että vielä jotain oli jäljellä heidän rakkaasta tyttärestään. Toki Thea ei kertonut, että oli vakaasti harkinnut asiaa, kunhan vain selviäisi kuinka tilanne jyvän kohdalla toimisi.

Pian paikalle purjehti Margerykin, joka kaappasi nyt tyttärensä tiukkaan halaukseen – hänkin toki jo tanssilattialla käytävää teerenpeliä nähneenä. Muutama kyynel vierähti vanhemman naisen poskelle, kun tuo nuuhki tyttärensä luonnolta tuoksuvia hiuksia ja tunnusteli vahvan tuntuisia hartioita, ei neito koskaan mikään linnunluinen aatelisneitonen ollutkaan ollut. Margery oli jopa siitä ylpeä, että hänen tyttönsä oli paljon kykeneväisempi kuin moni muu hänen asemaansa syntynyt oli. Vaikka toki se tarkoitti myös niitä naisille ei soveliaita harrasteita, eikä hän koskaan ylpeyttään olisi ääneen myöntänyt. Hänen sydämensä itki verta harva se yö Thean päätöksen vuoksi, mutta silti jotenkin piti tätä koko hurjaa ja kurjaa tilannetta erityisen traagisella tavalla romanttisena. Jopa toivoi, että tyttärensä pysyisi onnellisena suhteessaan hamaan loppuun asti. Kyllähän hänessäkin se pieni romantikko asui, vaikka pyrkikin esiintymään kylmänä ja soveliaana, arvokkaana naisena. ”Thea-kulta, selkäsi takana tapahtuu jotain sellaista mikä loukkaa sinua, ja koska se loukkaa sinua se loukkaa minuakin”, Margery kuiskasi tyttärensä korvaan vaikka Gilbert yrittikin katseellaan vaimoaan estää. Ei äiti kuitenkaan voinut katsoa sivusta kuinka tytärtään pistettiin halvalla kaiken kansan silmien edessä, ei ollenkaan.

Äidin sanat kylmäsivät villikon rintaa, kyllähän hän arvasi jo näkemättä mistä oli kyse. Nainen käänsi haalean ruskeiden silmiensä katseen kohti tanssilattiaa, vasta nyt kuuli vieraiden keskuudessa käyvän kiihkeän supinan. Miten ei ollut siihen aiemmin kiinnittänyt huomiota? Tummat kulmat kohosivat järkytyksestä, kun näki tutun mieshahmon tanssittavan hitaasti ja kovin intiimisti tuota linnunluista, musta hiuksista ja huoliteltua aatelisneitoa. Thea puri hampaansa yhteen ja käänsi näylle selkänsä, hengitti muutaman kerran syvään ja päätti olevansa arvokkaampi kuin mitä Fergus ikinä ansaitsisi. ”Kiitos äiti ja tiedä vaikka tapaisimme äkimmin kuin arvaattekaan”, ilmoitti vanhemmilleen, jonka jälkeen kääntyi astelemaan kohti tanssilattiaa, vaarallisen rauhallisin elkein. Kasvoja kaunisti mairea hymy, jonka myrkyllisyys ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 21:22

Väki kävi surisemaan entisestään, kun Thea viimein tämän näytelmän näki omin silmin. Juhlatunnelma tuntui tiivistyvän, mutta moni yritti jatkaa puuhiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, jotta koko tilaisuus ei nyt tulevan draaman takia latistuisi ja hiljenisi täysin.
Fergus ei tuntunut tätä tunnelman muutosta huomaavan. Miehen katse pysytteli ainoastaan Eleanorassa, joka hymyili hänelle varsin viehkeästi, käyden vieläpä puristamaan hänen hartiaansa varsin ahnaasti. Tosin sininen katse näytti viivähtäen pienen hetken jossain muualla. Se sai uuden epämukavuuden puristavan rintakehää, kuin hän olisi jäänyt yksin, naisen huomion irrotessa hänestä. Se saikin Ferguksen vetämään Ellyä lantiosta vasten itseään ja tämän hätäinen ilme pyyhkiytyi samantien, kun neito käänsi katseensa häneen takaisin. "Taidamme saada seuraa." Elly totesi. "Seuraa?" Fergus toisti, mutta ei oikein näyttänyt piittaavan asiasta.

"Thea, olet opettanut miehesi hyville tavoille." Elly meni kehuskelemaan, kun nainen asteli myrkyllisen hymynsä kanssa kasikon luokse. Thea, nimen kuuleminen sai Ferguksen utuisen katseen kääntymään naiseen, joka heidän luokseen oli ilmaantunut. Toinen todella kaunis nainen, oliko hän taivaassa?
"Hei, Thea." Fergus tervehti vaimoaan jotenkin hölmö virne huulillaan.

//Voi ei oikeesti mun sydän, Fergus minkä teit </ 3 //
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 21:37

Katseli ääneti kuinka miehensä ote tiukkeni tuon suloisen lintusen lanteilta. Seisahtui hetkeksi tasaamaan hengitystään ja hymyilemään uteliaille lämmintä – ei tässä mitään – hymyään. Vaikka kyllähän tässä vaikka ja mitä oli, ei hän todellakaan olisi arvannut miehensä olevan näin ahne ihmisnaisille että hänen silmiensä alla päätyisi vokottelemaan. No, tämän tanssitettavan tipusen onni, että hän ei ollut kuten se punapää joka oli meinannut päästää hänet hengiltä, varmasti olisi päästänytkin jos Fergus ei olisi tullut väliin. Niin, ja nyt se sama mies tanssitti vierasta naista kovin innostuneen ja huumaantuneen näköisenä. Sen näköisenä kuin miehen olisi pitänyt häntä tanssittaa, eikä suinkaan tätä tuntematonta naista. Matka jatkui pian ja se tuntui kestävän vuosia, siinä katseiden ja supinoiden keskellä. Kyllähän villikko huomiosta piti, mutta ei tällaisesta nöyryyttävästä huomiosta, joka tuntui huutavan hänelle, että tyhmä tyttö, mitäs me sanottiin.

Hymyili vastaukseksi Eleanorille, nyt muisti tuon sinisilmän nimenkin – selvästi siihen tarvittiin vain joku sopiva syy. Tyttö olikin aina katsonut häntä jotenkin oudosti, ikään kuin ihaillen ja kadehtien. ”On oikein miellyttävää, että nautit työni hedelmistä oikein antaumuksella, Eleanor”, vastasi kohteliaaseen sävyyn, leuka ylpeästi kohotettuna. Ikään kuin tämä koko tilanne ei enää olisi koskettanut häntä ollenkaan. Vilkaisi oudosti hymyilevää Fergusta, kohotti kulmaansa ja susimies saisi olla tyytyväinen että vaimonsa ei kyennyt tappamaan katseellaan. Ilme muuttui kuitenkin tutkimattomaksi, kun katse palasi nuoreen naiseen miehensä käsivarsilla. ”Mitä sinä tästä saat?”, kysyi ja kallisti päätään, huulille piirtyi viekas hymy – suorastaan petomainen. No, mikäs sen osuvampaa susivaimolle.

// Haha, en mää tiiä kumpaa pitäisi enemmän sääliä :'D //
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 22:06

Elleanor naurahti heleästi, Thean ollessa muka niin tyytyväinen kuinka neito nautti tuo työn hedelmistä. "No mutta, totta kai. Kuka nyt ei nauttisi?" Nianen myhäili, vilkaisten samalla Fergusta, joka puolestaan näytti nyt hukkuvan Thean hailakan ruskeisiin silmiin. "Fergus." Elly lausui miehen nimen ja sai tuon kääntämään kasvonsa tuon puoleen, kuin mikäkin emäntäänsä totteleva koira ja utuinen katse suotiin nyt tuolle.
Thean kysymys sai naisen hymyilemään tuolle takaisin. "Ah ha ha, mitä mahdat tarkoittaa? Miehesi vain tanssittaa minua, siinä kaikki." Elly naurahti, siinä tosin oli enemmän kiusaavaa sävyä, kuin viatonta kikatusta.

"Elyyyh." Yllätävä vaativa vaikerrus sai naisen kääntämään sinisen katseensa takaisin Fergukseen, joka näytti jälleen saaneen paniikkimaisen kohtauksen, neidon pidettyä huomionsa liian kauan muualla kuin hänessä. "Ei hätää Fergus." Nainen rauhoitteli miestä, käyden sipaisemassa sormillaan tuon kaulan sivua rauhoitelevasti. Mies näytti vaipuvan saman tien takaisin siihen rentoon tilaan, laskien nyt toisenkin käden naisen lantiolle.
"Miehesi on varsin hellyyttävä." Eleanore kommentoi, muttei kääntänyt katsettaan enää Theaan.

//No joo totta :'D //
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 22:42

Hetkellisesti Thean kulmat kurtistuivat mietteliääseen ryppyyn, kun huomasi Ferguksen jotenkin poissaolevan olemuksen ja hapuilevan katseen. Ikään kuin mies ei olisi edes ymmärtänyt, että mitä ihmettä ympärillään tapahtui. Nainen oli kuitenkin aivan liian ärtynyt kiinnittääkseen siihen ollenkaan riittävästi huomiota, etenkin kun Eleanor näytti osaavan valita juuri oikeat sanat saadakseen hänet harhautettua todellisesta kuviosta. ”Oletkohan edelleen vihainen siitä, että ihailijasi käänsivät minun vuokseni sinulle selkänsä?”, kallisti päätään soma ilme kasvoillaan, lipaisi kiusoitellen ylähuultaan ja pyöräyttipä etusormensa ympärille yhden palmikosta karanneen suortuvan, päästi sen sitten hitaasti vapauteen – kuin olisi miettinyt kovinkin tarkkaan sanojaan. Ja niin hän miettikin. ”Mm… Sinä olet kovin hurmaava, mutta luulen että et kaipaa pelkästään mieheni huomiota”, tuumaili matalaan ääneen ja vilkaisi sitten uteliaita jotka olivat kerääntyneet heidän ympärilleen, ”ja eikö sinusta ole hieman epäsoveliasta painaa lantiotasi vasten miestä jonka tiedetään olevan… ihmissusi? Hmm? Ja vielä jonkun muun”, Thea huomautti nyt hieman kovemmalla äänellä ja sai joukkion kohahtamaan, selvästi tilannetta tulkittiin nyt hieman eritavoin - kyllä Thea tiesi, että hänen sanansa riittivät herättämään paheksuntaa nyt myös tätä nuorta naista kohtaan. ”Eikö se vaaranna siveää mainettasi Eleanor, vai yritätkö päästä paikalleni?”, madalsi ääntään ja iski silmäänsä, ja vain vaivoin kykeni pitämään katseensa nuoressa naisessa joka hänen miehensä kaulaa nyt kosketti.

Tosiaan, hellyttävä. Fergus oli monia asioita, mutta aika harvoin hellyttävä, eikä nainen oikein uskonut toisen omaksuneen koiranpentumaista ilmettä naisten viettelyyn – miehen tyyli oli paljon suoraviivaisempi. Tai niin Thea uskoi. Kulmat rypistyivät uudelleen mietteliääseen kurttuun. ”Joten, mikä on motiivisi?”, kallisti päätään ja siirsi sitten katseensa susimieheen, ”tai sinun Fergus, mitä ihmettä päässäsi oikein liikkuu?”.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 23:06

Thea näytti kolauttavan Ellyä kipeään paikkaan, muistellessaan menneitä. Pieni ilmeen värähdys oli huomattavissa. "Menneet ovat menneitä kultaseni." Nainen vähätteli moisia muistoja. Thea näki varsin selvästi Eleanoren lävitse, mutta ei naisen täytynyt lähteä tunnustamaan mitään ja se varmuus kyllä näkyi naisen kasvoilla, kun tämä jälleen käänsi merkittävän katseensa Theaan. Oli totta, että tämä asetelma oli varsin epäsiveä, varsinkin jos tilanne kehkeytyisi tästä enää pidemmälle.
"Kuten sanoin, miehesi tanssittaa minua." Elly nyt vastasi Thean vaatiessa selitystä hänen motiivilleen. "Mutta ymmärrän toki, jos tunnet olosi varsin ahdistuneeksi miehesi käytöksen suhteen. Pyydän anteeksi." Elly pahoitteli, vetäytyen nyt irti Ferguksen otteesta, joka jo entuudestaan näytti ahdistuneelta. "Elly?" Mies henkäisi, kun nainen käänsi hänelle selkänsä.

Ei Eleanore ennättänyt ottaa kuin askeleen, kun Fergus kurottautui tarttumaan tuota ranteesta kiireesti. "Älä jätä minua!" Susimies parahti, saaden Eleadoren nostamaan kasvoille yllättyneen ilmeen. "Mutta Fergus." Nainen henkäisi, muka niin häkeltyneen kuloisena, kääntäen katseensa takaisin mieheen ja siinä sivussa Theaan.
Juhlaväki kolmikon ympärillä näytti kohahtavan uudemman kerran, sali hiljentyi hetkeksi susimiehen parahduksen myötä, mutta nopeasti sali täyttyi kiivaalla kuiskinnalla. "Taidat tarvita raitista ilmaa?" Elly ehdotti mihelle, joka hitaasti näytti pääsevän takaisin autuaaseen tilaansa. "Kyllä." Fergus vastasi kuulostaen huojentuneelta. "Tahdotko Theaa seuraamme?" Nainen kysyi. "En." Mies vastasi lyhyesti, se levitti pirullisen hymyn naisen kasvoille, mutta vain hetkeksi.
Fergus ei enää tässä vaiheessa ymmärtänyt mitä suustansa päästi, hän vain vastasi niin kuin sydämmessä tällä hetkellä tuntui. Hänen mieleensä ei mahtunut muuta kuin yksi nainen ja tällä hetkellä se oli nainen hänen silmiensä edessä. Olo tuntui niin lämpöiseltä ja autuaan huolettomalta naista katsellessaan.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 23:50

Thea kohotti kulmaansa, kun neito osoittautui paljon varmemmaksi ja kierommaksi kuin oli edes osannut olettaa. Sellaiseksi heitukaksi, jota olisi melkein tehnyt mieli livauttaa. Ajatus toi kuitenkin mieleensä sen punapään, eikä hän koskaan aikonut vaipua niin syvään epätoivoon miehen vuoksi että ei pystyisi kuin yrittää hakata kaikki asemaansa uhkaavat. Niinpä nyökkäsi vain päätään, kun Elly tarjoutui jättämään hukan rauhaan ja siirtymään sivummalle. Seuraavaksi aikoi osoittaa ärtymisensä Fergukseen, kehottaa tuota lähtemään hänen mukanaan pois kartanosta jotta voisi antaa miehen kuulla kunniansa. Ei kuitenkaan ehtinyt itseään toteuttamaan ikävää katsetta enempää, kun ahdistuneen näköinen mies voihkaisi naisen perään niin kipeästi, että Thea tunsi sydämeensä muotoutuvan särön. Miten ihmeessä oli mahdollista, että mies joka aneli tuskin häntäkään, niin aneli nyt naista jonka oli tuntenut vasta hetken? Vai olivatko nuo tunteneet jo kauan, ehkä ennen häntäkin? Ehkä tämän kaiken oli vain tarkoitus ollut saattaa hänet epäsuosioon ja suistaa raiteiltaan? Thea tunsi olonsa hetken aikaa vainoharhaiseksi.

Ei voinut kuin ääneti katsella kuinka toinen nainen rauhoitteli hänen miehensä ja loi noille kasvoille tyytyväisen, raukean ilmeen. Thea oli neuvoton, loukattu ja vihainen. Joku osa hänessä puhui sen puolesta, että tässä oli jotain mätää. Koira haudattuna niin sanotusti, tai ehkä sittenkin susi. Mutta ärtymyksensä ja nöyryytyksensä ei suonut hänen ajattelevan moista mahdollisuutta liikaa. Sitä vain lisäsi miehensä haluttomuus ottaa hänet mukaan romanttiselle iltakävelylle. Naisen sielussa leimahti kipeät lieskat ja leukaperät kiristyivät tiukoiksi. ”Fergus osannee näyttää teille tien majapaikkaamme, nauti hänen palveluksistaan täysin rinnoin. Ja muista, että ihmissuteen kajoamisen jälkeen saat jättää hyvästit sille kaipaamallesi kunnialliselle avioliitolle”, Thea kivahti, voimatta enää täysin peitellä todellisia tuntemuksiaan – ihmeen hyvin kuitenkin siihen nähden millainen myrsky hänen sisällään kävi. Sen toki saattoi nähdä noista haalean ruskeista silmistä.

”Otan vain avaimen”, ilmoitti ja nopeasti, toivoen että häntä ei ehdittäisi estää, nappasi Ferguksen takin taskusta avaimen ja samalla toisen noista yrttisätkistä – ehkä se voisi helpottaa hänen oloaan? ”Mukavaa loppuiltaa teille”, nainen toivotti hymyillen ja niiasi syvään, levitti mekkonsa helmoja. Vilkaisi sitten ympärilleen ja purjehti selkä suorana pois salista, kohti eteisen ovia. Ulos päästyään neito nojasi terassiin ja nappasi sätkään tulen lähimmästä lyhdystä. Mitä ihmettä juuri tapahtui? Veti keuhkoihinsa tuota väkevää, humalluttavaa savua ja vihasi sitä kuinka paljon sen tuoksu ja maku muistuttivat hänen miehestään. Mitä ihmettä hänen pitäisi tehdä? Ei, hän ei todellakaan aikonut luovuttaa näin helposti, mutta ei aikonut myöskään järjestää kohtausta keskellä juhlia – sitä kai tuo kiero sinisilmä oli toivonut. Toinen keuhkojen täyteinen imettiin sätkän kautta, sen tulipää kirkastui hetkeksi kun ilmavirta ruokki palamista.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Kesä 2016, 09:33

Thealle näytti viimein riittävän tämä leikittely. Eleanor vain soi kivahtavalle naiselle sivusilmällä vilauksen. Fergus puolestaan reagoi nimeensä pelkällä katseen kääntämisellä, mutta Elly kävi tarttumaan miestä kädestä, jolla tuo oli neidon ranteeseen puristunut ja pakotti miehen katseen palaamaan takaisin.
"Kukaan ei ole kajoamassa kehenkään." Elly vain totesi rauhallisesti, antaen Thean itse omassa rauhassaan nolata itsensä. Hän ei ollut tehnyt mitään sopimatonta, mies oli halunnut häntä tansittaa, siinä kaikki. Toki kävely puutarhassa soisi heille kahdenkeskeistä aikaa, jota kukaan ei olisi näkemässä.
Avainta Thea kävi penkomaan miehensä taskusta, joka ei edelleenkään reagoinut vaimoonsa millään tavalla, katse pysytteli noissa sinisissä silmissä, jotka tuntuivat olevan hänen elämänsä lähde tällä hetkellä. Hän kuolisi ilman tämän naisen huomiota.

Thean myrskytessä pois tansilattialta, moni jäi kuiskimaan keskenään katsellen naisen perään, sai Elly ja Ferguskin katseita. Mikä dramaattinen välikohtaus se oli ollutkaan. "Tule Fergus." Eleanor sanoi miehelle, joka nyökkäsi uneksivan hymyn kera ja lähti mukisematta juhlasalin halki kohti takaovia, jotka veivät kartanon takaiseen puutarhaan.
Sillä vällin ruokatarjoilusita vastaava palvelijatar oli seurannut tilannetta siinä missä muutkin ja nyt kun Thea oli astellut selvästi sydän murtuneena ulos, palvelijan oli pakko jättää työtehtävänsä hetkeksi. Nuori tyttö kurkisti etuovista teransille, nähden neiti Auvrayn sytyttelevän jotain. Pieni henkäys kävi, kun palvelijatar näki naisen polttavan jotain, mutta nyt ei olut aikaa kauhistelulle. "Anteeksi... neiti Auvray." Palvelijatar sanoi aran oloisesti, astuen oven takaa esiin. "Pahoittelen jos häiritsen, mutta minun on kerrottava teille jotain. Silloin boolimaljan luona... näin neiti Adeleyn laittavan jotain lasiin, josta miehenne joi." Palvelija selitti.

Eleanore oli johdattanut Ferguksen puutarhaan ja hengitti nyt syvään illan raikasta ilmaa. "Minun on kylmä." Nainen sanoi hiljaa miehelle, joka ei jahkaillut vaan kietoi käsivartensa naisen ympärille halatakseen lämpimästi. Elly kävi käpertymään halaukseen, jonka sisällä hymyili itsekseen. Ei hän tästä miehestä välittänyt, mutta nautti mielellään huomiosta mitä mieheltä sai, vaikka se olikin lemmenuutteen ansiota. "Ethän jätä minua ikinä?" Mies yllättäen kysyi, halaten naista tiukemmin, peläten että nainen tekisi juuri niin. "En tietenkään." Elly hymähti valheen, vetäytyen hieman voidakseen katsoa miestä silmiin. Katse oli odottava, mutta nainen ei sanonut mitään, hän ei kajoisi miheen niin kuin oli sanonut, mutta hän ei vastustellut kun Fergus kumartui painamaan huulensä hänen omilleen. Mies oli tässä se joka kajosi häneen, kaikki oli tämän miehen syytä, eläin joka paritteli monen naisen kanssa mitä mahdollista, se oli eläimen luonto.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 14 Kesä 2016, 10:11

Takaansa kuuluva henkäys sai naisen suoristamaan selkänsä ja kääntymään kohtaamaan palvelijattaren katseen. Ilme tummahipiän kasvoilla oli synkkä, haalean ruskeiden silmien katse pistävä ja olemus muutenkin kuin häkkiin suljetulla villieläimellä, joka ei tiennyt kuinka pääsisi takaisin vapauteen. Thea laski sätkää pitelevän kätensä vartalonsa sivulle ja köhähti, eihän hän mikään tupakoitsija ollut joten savu tuntui ärsyttävän keuhkojaan. Myös tietynlainen rentous tuntui hiipivän ärtymyksen yli, mikä taisi olla tuon sätkän aiheuttamaan – eihän hän ollut ehtinyt ottaa kuin kahdet savut. Thea päätti, että polttelu saisi jäädä tähän, mutta ei kuitenkaan tumpannut sätkäänsä. Kulmat kohosivat, kun kuunteli tytön kertomusta jostain lasiin tiputetusta uutteesta. Olisihan hänen pitänyt ymmärtää, tietenkin oli kyse jostain sellaisesta – olihan hän nähnyt, että Fergus ei ollut ihan oma itsensä. Tai ei ollenkaan oma itsensä. ”Kiitos”, kiitti tätä nuorta neitoa edessään ja nyökkäsi päätään, asteli pois terassilta – eikä vieläkään tumpannut tupakkaansa. Sätkähän auttoi Ferguksen tärinään, toisella taisi myös olla voimakas riippuvuus siihen joten ehkä… Ehkä se riippuvuus saisi tuon lumouksen hetkeksi haihtumaan, tai miehen ainakin kaipaamaan sätkää häneltä.

Kaksikko oli ollut menossa pihalle, jotenkin Thealla oli tunne että voisi löytää miehensä ja Ellyn puutarhasta. Hänen kotikartanonsa puutarhasta jossa ennemmin hänen kuuluisi kuherrella kuin jonkun muun. Pian kävi selväksi, että kuherreltiin puutarhassa totta tosiaan. Saattoi nähdä toisiinsa takertuneen parin, tai valheellisen parin nykyisten tietojensa valossa. Asteli suutelevia kohden, imaisi välillä poskisavut sätkästä jotta hänen ideansa ei sammuisi sen mukana, jos tämä ei toimisi, niin hänen täytyisi keksiä jotain muuta. Ehkä sitten hän vain riistäisi miehen mukaansa jotenkin, yrittäisi asettaa itsensä Ellyn asemaan ja toivoisi että huumeen vaikutus lakkaisi itsekseen. Thea saavutti kaksikon nopeasti ja lähti hitain, vaanivin askelin kiertämään noita, kuin olisi ollut saalistaan vaaniva kissapeto. Välillä puhalsi savua kaksikkoa kohden ja piteli sätkää noin niin kuin muutenkin tarjolla. ”Mmm… Eikö sinustakin Eleanor ole hiukan epätoivoista joutua huumaamaan mies?”, kohotti kulmaansa ja virnisti ilkeästi, iskipä silmäänsä ja jatkoi ympyrän kiertämistä kaksikon ympärillä tasaisen hitain askelin. Ehkä hän aikoi kokeilla, että aiheuttaisiko toimensa edes pientä järkytystä toisen naisen sisikuntaan. Eihän toinen voinut tietää, että oliko hän yhä ihminen vai mahdollisesti jo jotain muuta? Jotain paljon vaarallisempaa. ”Susivaimojen miesten huumaaminen harvoin on kovin turvallista, minun miesteni huumaaminen vieläkin vaarallisempaa. Suorastaan itsemurha, tiedätkö?”, puhutteli neitoa ja imaisi jälleen lyhyet savut sätkästä, varoen kuitenkin että ei hengittäisi sitä keuhkoihinsa – hän ei todellakaan halunnut nyt hämääntyä yhtään tätä enempää.
Wolga
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron