Sinun maailmasi || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 19 Kesä 2016, 22:13

Turhautunut voihkaus tukahdutettiin päättäväisesti, mutta kyllähän toinen saattoi sen hiljaisena ininänä kuulla. Naisen ihoa pakotti, kun odotti kunnollista kosketusta. Jotain, joka vapauttaisi hänet tästä piinallisen odottamisen tunteesta. Kosketus oli liian lupaava, mutta ei antanut mitään, ei muuta kuin väreitä jotka saivat naisen melkein huutamaan ääneen vaatimuksia kunnon kosketuksesta. Ja juuri, kun oli avaamassa suutaan vaatimukseen, kun yllättäen saikin mitä toivoi. Valmiiksi avonaisten huulien välistä karkasi nautinnollinen ulvahdus niin yllätyksen, mielihyvän kuin äärimmäisen herkkänä kostetusta janonneen ihon hetken jopa kirpaisevasta tunteesta. Eikä hän edes välittänyt siitä, että joku majatalossa saattaisi kuulla – ei sillä nyt ollut niin väliä, ei ollenkaan.

Käsiä repäistiin nyt tiukemmin, kun Fergus vetäytyi hänen yltään. Silmät avautuivat ja etsivät vaativina miehen katsetta vastaamaan omaansa, eikä se hankalaa ollut sillä selvästi tuolla kierolla paholaisella oli omat suunnitelmansa, jotka hänelle lausuttiinkin. Julmat ehdot, joissa joutuisi miettimään asettaisiko mielihyvänsä vai päätöksensä etusijalle. Kulmat rypistyivät ensin ärtyneeseen kurttuun ja suuta avattiin, mutta se suljettiin nopeasti. Hengitys oli raskas ja nainen yritti vielä kerran nykäistä käsiään irti, tyytymätön nurina kumpusi naisen suusta. ”Helvetti Fergus”, puuskahti ja yritti vedota mieheen katseellaan, saada toisen pyörtämään vaatimuksensa. ”Tuo on jo todella julmaa”, voihkaisi ja yritti hieraista lannettaan miestä vasten, kutsuna jatkaa sitä minkä oli jättänyt kesken tämän kieron kiristyksensä vuoksi. Hemmetti.

Samalla John lähestyi majataloa, hidastellen vielä hieman sillä hän ei olisi halunnut kohdata siskonsa katsetta eilisen jälkeen. Ei ollenkaan. Mutta kirjeen toimittaminen oli ollut vanhemmille tärkeää, nuorukainen tiesi sen sisältävän viimeisen anelun palata kotiin ja unohtaa se peto – eihän se selvästikään kunnioittanut Theaa kuten miehen naista kuului.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Kesä 2016, 22:32

Fergus näytti selvästi nauttivan tästä aivan liikaa, virne kun leveni Thean käydessä kiroilemaan hänelle. "Tiedän." Mies myönsi julmuutensa, samalla suoristaen selkänsä, pysytellen edelleen hajareisissa naisen yllä. "Jote miten on?" Mies odotteli sitä vastausta hänen antamiin vaihtoehtoihin.
Siinä samalla susimiehen katse kulki pitkin vaimonsa paljasta yläruumista, selvästi härnäten. Thea olisi saanut haluamasnsa kosketusta, jos katseen itsessään olisi pystynyt tuntemaan vasten kuumaa ihoa. "Anna kuulua rakas." Fergus maanitteli, laskeutuen nojaamaan takaisin kämmeniinsä.

"Jatkan hyväilyäsi saman tien, kun kerrot minulle sen naisen nimen. Ehkä jopa käyn saman tien kovakouraiseksi, siitähän sinä pidät?" Vaikka tämä oli silkkaa leikkiä, jonka saisi kyllä loppumaan yhdellä sanalla, osasi mies käyttää kierouttaan hyödyksi. Sehän oli hänen persoonansa ja tietenkin hänen oli näytettävä vaimolleen, että hän oli kiero oma itsensä, jota nainen niin rakasti.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 20 Kesä 2016, 00:50

Mies ei näyttänyt hetkeäkään siltä, että olisi aikeissa antaa periksi tässä leikissä. Eikä se oikeastaan naista haitannut, hänestä oli mukavaa kun mies laittoi hänet selkä seinää vasten – kirjaimellisesti, sekä kuvainnollisesti. Oli hyvä olla miehen kanssa, johon pystyy pistämään hänellekin hanttiin. Tällä kertaa tietysti ihan vain yhteisen ilon ja nautinnon vuoksi, mutta eihän hukka mikään lapatossu muutenkaan ollut. Thea vaikeroi turhautuneena toisen katseen alla, saattoi melkein tuntea sen poltteen jo valmiiksi kuumalla ihollaan ja ei siltikään. Rintakehä kohoili edelleen hieman kiihtyneen hengityksen tahtiin ja nainen sulki hetkeksi silmänsä, pohtiakseen vastaustaan muka aivan erityisen tarkkaan. Oli yllättävää kuinka hankalaa oli oikeasti myöntyä miehensä tahtoon ja kertoa se typerä nimi, ihan kuin nainen olisi käynyt vähintään elämän ja kuoleman kamppailua itsensä kanssa. Hullua.

”Fergus”, aneli miestään, kun toinen kumartui takaisin hänen ylleen, räpsäytti ripsiään ja nuolaisi alahuultaan, kiemurteli toisen alla mahdollisimman härnäävästi. Niin, kyllä hän piti siitä että miehensä ei varonut otteitaan hänen kanssaan, toki joskus oli mukavaa nauttia hitaasti ja rauhallisesti, mutta kaiketi kahdelle kiihkeä luonteiselle sellaiset eivät kovin suurissa määrin sopineetkaan. ”Ethän sinä minua voi nyt tähän jättää”, aneli ja yritti näyttää mahdollisimman säälittävältä, räpsytellä ripsiään. Virnisti sanojensa tueksi ja nykäisi säälittävänä sitten köysiään. ”Tiedän, että haluat minua yhtä paljon kuin minä sinua”, vetoomus, jonka oli tarkoitus saada Fergus unohtamaan tavoitteensa.

John puolestaan pääsi majatalon isännän puheille, tervehti kohteliaasti ja pyysi tuota noutamaan Neiti Auvrayn – tarkoituksella neiti – puheilleen, kertoa että hänellä oli jotain annettavaa. Jotain sellaista, josta nainen ei haluaisi kieltäytyä. Isännän lähtiessä kohti oikean huoneen ovea, jäi nuorukainen seisoskelemaan paikoilleen ja silmäilemään puisen rakennuksen jo hieman aikaa nähneitä rakenteita. Mitenhän siskonsa saattoikin majoittua tämmöiseen paikkaan?
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2016, 09:21

Fergus saattoi tuntea Thean kiemurtelun allaan, se kyllä härnäsi miehenkin malttamattomuutta, mutta millainen kiduttaja hän muka oli jos ei pysyisi itse nahoissaan? Mieltynyt naurahdus pääsi, kun nainen kävi anelemaan. Sitä vastausta ei vieläkään kuulunut, sen sijaan nainen kävi vain vetoamaan miehen omiin haluihin. "Se kyllä on totta." Fergus myönsi Thealle. "Panisin sinut tajuttomaksi." Susimies kiusasi, näyttäen hetken siltä, että ajatus kiehtoi todella paljon ja teki tiukkaa olla naiseen koskematta.
"Joten päästä meidät molemmat tästä tuskasta." Fergus pyysi, kumartuen vaimonsa puoleen, kiehnäten kasvojaan tuon poskea ja kaulaa vasten. Se oli todella lähellä ettei hän vain purrut.

Yllättävä koputus oven takaa hätkähdytti Ferguksen ja tämä kohotti päätään. Koputus kävi uudestaan, saaden susimiehen hiljaa murahtamaan tyytymättömänä. "Neiti Auvray?" Oven takaa kuului miehen ääni. Fergus kävi kohoamaan naisen yltä, mutta ennen kuin nousi vuoteelta, kävi hän vetämään mekon yläosaa naisen peitoksi. Miehen ilme oli nyrpeä, kuka kehtasi tulla häiritsemään?
Fergus avasi oven raolleen, pitäen huolen ettei oven raosta näkynyt muuta kuin hänen uhmakas olemuksensa ja tuijottaen äreänä miestä, jonka hän nyt tunnisti majatalon isännäksi. "Mitä?" Susimies ärähti. "Ah... t-tuota neiti Auvrayta odotetaan alakerrassa. Se kuulosti todella tärkeältä, hänellä oli jotain annettavaa." Isäntä kertoi selvästi hermostuneena niin ärestä vastaanotosta. "Ensinnäkin, hän ei ole neiti, vaan rouva, minun vaimoni ja toisekseen hän on hieman... sidoksissa, joten kuka ikinä se onkaan painukoot helvettiin." Fergus kertoi, aikoen paiskata oven miehen naaman edestä kiinni.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 20 Kesä 2016, 12:53

Miehensä panisi hänet tajuttomaksi. Thea henkäisi terävästi ja sulki silmänsä tuntiessaan kuinka odotuksen väreet juoksivat paikoissa, jossa ne kuumensivat oloa entisestään. Tunsi nipistelyn vatsansa seudulla. Hänen teki mieli huutaa, käskeä miehensä toteuttamaan uhkauksensa, anella ja pakottaa. Tehdä kaikkensa, jotta pääsisi tästä piinaavasta tyhjyyden tunteesta, jonka hän halusi täyttää Ferguksella ja mielihyvällä – puhtaalla lihallisella nautinnolla. Mutta ei, hän ei ehtinyt avata suutaan kun tuo kiero hukka itsepäisesti ilmaisi pitävänsä kiinni päätöksestään, kehotti häntä päästämään heidät tuskistaan. Turhautunut ja toisaalta alistunut voihkaus purkautui huulilta ja nainen oli jo melkein valmis myöntämään tappionsa, kun mies kiehnäsi hänen poskeaan ja kaulaansa vasten, kun tunsi hengityksen ja lämmön ja,… Koputus sai puolittain ummessa olevat silmät rävähtämään auki ja kädet nykäisemään kahleitaan.

”Fergus”, varoittava murahdus suotiin miehelle, joka nyt huomaavaisesti peitti kyllä hänen paljaat rintansa mekon alle, mutta poistui sitten kohti ovea ja jätti hänet siihen virumaan. Thea kyllä aavisti, että tuo paidasta muotoiltu köysitys antaisi periksi, kun hän riittävästi liikuttelisi ranteitaan. Tuskin mies oli niin välinpitämätön hänen turvallisuudestaan, että sitoisi kätensä niin ettei niitä saisi tiukan paikan tullen irti. Miehen raottaessa ovea äänelle, joka oli naista kutsunut ei villikko voinut kuin virua vuoteessa hiljaa paikoillaan ja toivoa, että kukaan ei päättäisi rynnätä sisään. Tiesi, että kiemurtelu ja köyden irrottaminen tuottaisi liikaa paljastavaa ääntelyä – ehkä ei ollut hyvä täällä ihmisten keskuudessa näyttää tätä puolta heistä. Ihmisethän pitäisivät Fergusta vallanhimoisena, naisia alistavana hulluna petona. No, siltä toinen kieltämättä hieman kuulosti puhutellessaan äkäiseen sävyyn änkyttävää majatalon isäntää. Eikä miesparka osannut tehdä, tai sanoa mitään kun ovi paiskattiin hänen nenänsä edestä kiinni.

”Mitä sinä ajattelit jättäessäsi minut tähän virumaan, kun menit avaamaan oven?”, kirahti ja nykäisi ranteitaan äkäiseen sävyyn, mutta ei se kiihko siltikään ollut täysin kadonnut. Oli se kaiketi ollut aika… kiihdyttävää. Ainakin jollain tasolla. Ja sillä välin majatalon isänsä maleksi tuon nuorukaisen luo osoittamaan pahoittelunsa ja valittelemaan sitä, että se petomies oli niin vihainen. John puolestaan viittasi kädellään moiselle, ei heillä olisi mitään huolta sillä hän oli varma, että siskonsa pitäisi lemmikkinsä kurissa. Isäntää käskettiin kuljettamaan nuorukainen oikean oven taakse, ja niin tehtiin. Majatalon isäntä tosin epäröi hetken ennen kuin lähti poikaa viemään, ei olisi hyvä saattaa nuorukaista vaaraan – etenkään kun toinen taisi kuulua Auvrayn sukuun. Majatalon isäntä pysähtyi riittävän etäisyyden päähän, haluttomana kulkemaan kovin lähelle pariskunnan huoneen ovea ja osoitti vain oikeaa ovea Johnille. Nuorukaisille ominaiseen, kuolemattomaan ja itsevarmaan tyyliin nuorimies harppoi ja oven taakse ja koputti siihen terävästi. ”Sisko, avaa”, äänessä oli kohteliaan pyynnön lisäksi veljellistä komentoakin. Sävyä, jolla he usein olivat toisilleen puhuneet.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2016, 13:20

Oven paiskauduttua kiinni, Fergus puuskahti turhautuneena vielä kerran, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Theaan. Nainen kävi häntä moittimaan. "Se oli osa kidutustani tietenkin." Mies hymähti, vaikka oikeastaan oli vain halunnut päästä eroon häiriötekiöistä mahdollisimman nopeasti ja ei hän nyt toista ollut vaivautunut irroittamaan, kun kuitenkin olisi sitonut tuon takaisin paikalleen.
Polvet kävivät jälleen vuoteelle, miehen kömpiessä Thean päälle. "Se taisi kiihdyttää sykettäsi mukavasti." Susimies kommentoi, käden käydessä kokeilemaan naisen rintakehää, jonka alla tuon ihmissydän sykki. "Mutta niin, mihin minä jäin?" Fergus virnisti painautuen takaisin vaimoaan kiehnäämään, matalan murinan kanssa, joka syvältä keuhkoista kumpusi.

Kauaa mies ei kuitenkaan ennättänyt härnätä, kun ovelta kuului koputus uudestaan ja tällä kertaa nuorempi ääni, joka kutsui siskoaan. "Mrrrrnghhh..." Fergus ärähti ja kävi turhautuneisuuttaan purkamaan hetkellisesti Thean kaulaan kunnon näykkäyksellä, ennen kuin suoristi selkänsä pystyyn. "Menenkö avaamaan?" Mies kysyi nyt naiselta. Tunhan veli ilmeisesti oven takana odotti, joten oli tuon päätös päästää mies sisään vai ei. Mutta toki hän näytti varsin ärtyneeltä mokoman häiriön takia.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 20 Kesä 2016, 13:34

Nainen pyöräytti silmiään vastaukselle, niin tietysti joo. Ei kuitenkaan voinut estää toiveikkaan katseen syttymistä silmiinsä, kun mies palasi hänen luokseen ja asettui jälleen ylleen. Ehkä välikohtaus oli saanut miehenkin maltin rakoilemaan? Thea yritti nyt liikutella jalkojaan niin vihjaillen ja hyväillen kuin tässä asennossa suinkin oli mahdollista - käytännössä joutui tyytymään paljailla varpaillaan toisen jalkojen kosketteluun. ”Pane minua nyt heti, tässä ja… Laita minut huutamaan”, sanoissaan oli käskyä, anelua ja viettelyäkin – yritti parhaansa saadakseen miehensä päämäärän hämärtymään ja toisen unohtamaan koko nimen tavoittelun. ”Minä vien sinut sen naisen luokse, mutta nimeä et saa”, jatkoi nyt maanittelevalla äänensävyllä ja käänsi päätään ja kurotteli huulillaan kohti miehensä korvaa, aikomuksenaan vähintään kielellään päästä hyväilemää toisen korvanlehteä.

Uusi koputus, varmempi koputus sen Thea pani merkille. Ja tuttu ääni, niin tuttu että tunsi sydäntään kuristavan – entä jos toinen näkisi hänet näin? Entä jos säikähtäisi ja vastoin parempaa tietoa hyökkäisi Ferguksen kimppuun ja nostaisi suden toisesta… Sen puolustushalun. Syntyisi väärinkäsitys ja kävisi pahoin. Ja hän olisi kaiken aika sidottuna tähän kirottuun sänkyyn. Ferguksen tiukka näykkäisy, melkein puraisu, tuli tarpeeseen. Nainen vain vaivoin saattoi pidättää ulvahduksensa, eihän hän halunnut Johnin kuulevan kivusta ja nautinnosta kielivää ääntelyään. Ei veljien kaikkea tarvinnut tietää. Riittäisi, että toinen saattaisi nähdä varmasti punoittavan kaulan ihon. Nyt hän kuitenkin pystyi ajattelemaan selkeämmin, kuin mies olisi palauttanut hänet takaisin tähän hetkeen. ”Irrotatko ensin minut, vai pitääkö minun rimpuilla itseni irti?”, kysyi ja räpsäytti silmiään kuin voisi vietellä miehen ottamaan kätensä irti sängynpäädystä. Ja ottaisihan mies, jos hän käskisi. Ei kuitenkaan halunnut niin kurjaa päätöstä mehukkaalle leikille. ”Ja sitten haluan, että avaat oven Johnille. Mutta pidättele häntä sen verran, että saan tämän mekon hieman soveliaammin itseni ylle”, saneli suunnitelmaansa.

John saattoi kuulla kuinka huoneessa äänneltiin ja kaiketi keskusteltiinkin jostain, odotti kärsivällisesti mitä tuleman piti. ”Thea, tämä on oikeasti tärkeää. Älä viitsi”, vonkui kuin pikkupoika keksipurkin äärellä, ehkä hän ei ollutkaan ihan niin kärsivällinen kuitenkaan.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2016, 14:09

Voi kuinka tämä ärsyttikään, Thea oli niin ihanansti anellutkin. Fergukselle teki tiukkaa olla ärisemättä oven takana odottavalle velikullalle. Thea kuitenkin sai pidettyä hänen huomionsa naisessa itsessään. "Tämä ei jää tähän." Mies totesi varoituksen sanan hymähtäen, ennen kuin tyytyi taipumaan vaimonsa tahtoon ja kävi irroittamaan tuon kädet nyöriksi pyöritetystä paidasta. Kävi mies irrtoittamaan sen vuoteen päädystäkin.

Fergus kumartui vielä suikkaamaan suukon Thean huulille, ennen kuin nousi kokonaan tuon päältä, viskaten ryttyisen paidan vuoteen reunalle. Oven takana John jatkoi vonkumistaan. Mies vielä vilkaisi naista, joka mekkoaan ryhtyi laittelemaan paremmin, ennen kuin asteli kohti ovea tehdäkseen niin kuin vaimo rakas oli käskenyt.
"Sen on parasta myös olla tärkeää." Fergus nyt totesi, avatessaan oven uudemman kerran raolleen, mulkoillen nyt Thean veljeä, muttei päästänyt tuota vielä sisään. "Ehkä voit antaa sen asian minulle ja häipyä, minä annan sen kyllä vaimolleni." Mies totesi suoden puolittaisen virneen, mutta nopeasti se oli takaisin siinä torahamapisessa ärtyneessä irvistyksessä.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 21 Kesä 2016, 11:16

Uhkaus sai Thean huokaisemaan ja värähtämään siitä saavuttamattomasta nautinnosta, joka edelleen kolotti hänen sisällään. Ehkä se olikin lupaus? Mies kuitenkin ryhtyi päästämään hänen käsiään irti ja paitaköyden löysätessä nainen hieraisi ranteitaan ja pyöritteli niitä tyytyväisenä, ei ollut edes huomannut kuinka puutuneeksi käsivartensa olivat jo ehtineet päästä. Nyt niitä tikutteli kauttaaltaan, mutta nopeasti epämukava tunne tuntui hiipuvan. Vastasi miehensä suudelmaan voimatta pidätellä hymyään, toinen oli niin hyvä hänelle, juuri oikea. Nytkin, vaikka miestä selvästi ärsytti tilanteen saama käänne. ”Kiitos”, kuiskasi toisen perään ja nousi istumaan sängyllä, katseli hetken kuinka susimies raotti ovea murahdellen hänen veljelleen. John ei säikähtäisi, kyllä Thea sen tiesi. Ääneti nousi pois sängystä ja pyyhkäisi mekkonsa helmoja.

Mekko puettiin nopeasti hieman säädyllisempään muotoon, mitään suuria ehostautumisia ei edes ajateltu sillä parhain oli kun saisi lähetettyä veljensä nopeasti kotimatkalle. Heidänkin pitäisi lähteä kotiin, niin mukavaa kuin kesken jäänyttä leikkiä olisikin ollut jatkaa. Thea pöyhäisi avonaista tukkaansa ja huokaisi, suoristi selkänsä ennen kuin lähti astelemaan mies kaksikkoa kohden – toinen oven tällä puolen, toinen toisella. Asteli miehensä taakse ja painoi kämmenensä Ferguksen olalle, soi hymyn torahampaiselle ennen kuin änkesi miehen eteen ja pyrki avaamaan ovea suuremmalle. Siinä veli seisoi, olihan hän toisen jo aikaisemmin nähnyt, vielä lapsenkasvoisena mutta komeana ja pitkänä. Eikä nainen voinut vastustaa kiusausta vetää John itseään vasten ja halata toista tiukasti. ”Mikä ihme on niin tärkeää, että tulet tänne sudenluolaan?”, äänessä oli moitetta, kun nainen irrottautui pojasta, joka selvästi ei olisi kaivannut likistelyä keskellä majataloa ja susimiehen silmien alla.

Kun ovea raotettiin, John onnistui vastustamaan halua perääntyä. Hän oli jotenkin osannut odottaa, että oven avaisi se punasilmäinen peto joka hänen siskonsa pään oli onnistunut sekoittamaan. Yhtä paljon kuin vanhempansa toivoivat, toivoi Johnkin että tuo kovapäinen nainen palaisi kotiin ja löytäisi hieman… Turvallisemman tien itselleen. ”Se on”, nuorukainen vastasi nyreään sävyyn, pistäen merkille susimiehen paidattoman ja arpien koristaman ylävartalon. Tunsi olonsa hieman epävakaaksi ajatellessaan, että tuon näköinen mies kosketti hänen siskoaan tavoilla, joka ei varmasti ollut sovelias. ”Minä annan sen vain Thealle”, ilmoitti järkkymättömästi, mutta perääntyi nyt muutaman pienen askeleen ovelta kun ärtymys sai susimiehen irvistämään - puolustautumiseen tarvitsisi tilaa, jos sisko ei saisikaan pidettyä lemmikkiään kurissa. Thean työntyessä Ferguksen ohi, ei John edes yrittänyt estää voitonriemuista ilmettään – siinäs näki, veri on vettä sakeampaa. Vaivaantuneena vastasi halaukseen, Theastakin näki että hän oli ehkä onnistunut keskeyttämään jotain. Näki vilaukselta myös pienen punoituksen maitokahvinruskealla kaulalla ja kulmat rypistyivät hetkellisestä huolesta. ”Isä pyysi tuomaan tämän ja minäkin halusin nähdä, että olet kunnossa”, poika ilmoitti ja ojensi kirjeen siskolleen. Oli riittävän älykäs, että ei ryhtynyt Thean elämän vaaroista paasaamaan nyt, kun petomies kuunteli niin lähellä.

Thea otti kirjeen vastaan ja perääntyi askeleen veljensä luota, hän saattoi arvata mikä sen sisältö oli ja ärtymys häilähti kasvoilla. Hän rakasti perhettään, mutta ei rakastanut noiden suunnatonta halua pelastaa hänet siltä, jolta hän ei halunnut tulla pelastetuksi. ”Voi John, ei minulla ole mitään hätää. Minullahan on maailman vahvin henkivartija”, vakuutteli ja vilkaisi miestään virnistäen.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Kesä 2016, 12:09

Fergus murahti tyytymättömänä, kun nuorukainen piti päänsä, eikä ollut halukas hoitaa toimitustaan hänen kauttaan. Toivottavasti tuosta päästäisiin eroon nopeasti, Thealla taisi olla kaikki valta veljensä häätämisen suhteen. Kyllähän susimiehellä oli mielessä keino jos toinenkin, mutta tiesi ettei vaimo niistä vaihtoehdoista ilahtuisi.
Mies vilkaisi olkansa yli naiseen, joka nyt lähti änkeämään hänen eteensä. Mies tietenkin antoi tilaa, jääden nojaamaan käsivarrellaan ovenkarmiin, siinä kun tuijotti pistävästi Johnia tuon saadessaan halauksen. Eihän hänellä siihen ollut sanomista, mutta sai hän tuijottaa ärtyneesti jos siltä tuntui.

Nuorukainen kävi nyt ojentamaan kirjettä Thealle, sen sisältöä ei ollut vaikea arvailla. "Hmh, mitä siinä on? Eikö appiukko itse uskaltanut tulla sitä tuomaan tai kertomaan asian päin naamaa?" Fergus tuhahti alentavaan sävyyn, purkaen turhautumistaan nyt paikalle passitettuun veljeen.
Thea otti itse asian huolettomasti, vakuutteli että oli turvassa, kiitos miehensä. "Siinäs kuulit... Niin ja tiedoksesi sinulle ja perheelle, en ollut eilen oma itseni. Joku huumasi minut, joten on turha ryhtyä osoittelemaan syyttävästi tai painostamaan vaimoni mistään." Fergus ilmoitti ja tökkäisi kipeästi Johnia rintakehään kynnen päällään, purkaen vain lisää ärtymystään nuorempaansa. "Tai ehkä, sinä tai isäkulta oli koko homman takana? Sehän olisi ollutkin täydellinen juoni, saada tyttär takaisin kotiin, eikö?" Mies sai hetkellisen päähänpiston ja todella mietti Thean perheen osallisuutta koko hommaan. Kävi hän ottamaan yhden uhkaavan askeleenkin lähemmäs Johnia.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 21 Kesä 2016, 12:32

Fergus puki ääneksi ne sanat, joita hän oli ajatellut. Laittaa nyt nuorimmainen veli tänne toimittamaan kirjettä, jonka lähettikin olisi voinut aivan yhtä hyvin tuoda. Mutta Thea tiesi, että rakas isäukkonsa oli älykäs ja kiero, kuten jokaisen lain ja politiikan parissa työskentelevän hieman piti ollakin. Gilbert kyllä tiesi, että Thea välitti nuorimmasta veljestään suuresti, tiesi että hän olisi valmis suuriin uhrauksiin nuorimmaisen puolesta ja vuoksi. Olihan hänellä ollut isosiskona aina suuri vastuu ja huoli kannettavanaan rämäpään hyvinvoinnista, silloinkin kun hän oli opettanut pientä Johnia kiipeilemään puissa ja joutunut pitämään toista silmällä että ei loukkaisi itseään. Tietenkin naisen sydänalaa kirpaisi, että oli jättänyt sen kaiken taakseen, silti tiesi valintansa olleen ainoa oikea. Hipaisi lantionsa sivulla Fergusta, kun tunsi miehen ärtymyksen selkänsä takana.

Kuunteli miehensä ärtymystä ja ääneti seurasi kuinka toinen kurottui tökkäämään sormellaan nuorta veljeä, joka irvisti kivuliasta tunnetta, mutta röyhisti sitten rintaansa itsevarmana. Thea tunsi veljestään ylpeyttä. Sitten ne tulenarat sanat joiden Thea tiesi kiihdyttävän miestään, se ajatus jonka oli yrittänyt häivyttää ja unohduttaa mielestä - että mies oli huumattu hänen perheensä juhlissa. Tietenkin nainen oli ajatellut, että isänsä voisi olla sen takana. Tai äitinsä, jopa veljensä. Kuitenkin, hänellä oli varma tunne siitä että eivät nuo kykenisi moiseen, eivät haluaisi aiheuttaa hänelle sellaista tuskaa edes petomiehen vuoksi. Toisaalta myös tiesivät tyttärensä älyn, ei kannattanut kokeilla mitään niin ilmiselvää naisen omien silmien alla – ei missään nimessä. Thea vilkaisi varoittavasti olkansa ylitse ja asettui paremmin miehensä ja veljensä väliin, puristi saatua kirjettä käsissään.

Tökkäisy tuntui inhottavalta ja Johnin olisi tehnyt mieli siltä seisomalta hyökätä miehen kimppuun, olihan hänellä mukanaan pieni ja helposti piilotettava hopeinen tikari, sillä saisi varmasti aivan riittävästi vahinkoa tuohon korstoon. Thean vääntyessä heidän väliinsä, jäi ärtymyksen aiheuttama aikomus taka-alalle ja poika tuhahti. ”Me emme alistuisi sellaiseen, meidän ei tarvitse manipuloida saadaksemme siskoni kiintymyksen, toisin kuin er--”, poika hiljeni, kun näki Thean nostavan sormen pystyyn mulkoillen häntä nyt yhtä varoittavasti kuin petomiestä hetki sitten.

”Noniin, antakaas olla”, komensi ja vilkaisi vielä miestään takanaan ennen kuin siirsi huomionsa Johniin. ”Kyllä minäkin sitä hetken ajattelin, mutta tiedän että te ette tekisi sellaista. Kukaan teistä”, vastasi päätään nyökytellen pojan puheisiin.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Kesä 2016, 13:07

Punainen katse kävi Theaan tuon käydessä kunnolla väliin ja soi Fergukselle vielä varoittavan katseenkin. Mies ei ärtymykseltään höllännyt, mutta asettui kyllä aloilleen vaimonsa äänettömän käskyn myötä. Hän vain jäi mulkoilemaan Johnia, joka kielsi moiset väitteet. Tuo tuosin onnistui iskemään sanoillansa takaisin, vaikka nainen kävikin tuon keskeyttämään. "Tsh, minä sinulle manipuloinint näytän." Susimies murahti.
Thea kuitenkin kävi miesten väliin jälleen sanoillaan, käskien molempia jättämään asia sikseen. Jotain Fergus murahti saadessaan naiselta vielä katseen osakseen. Thea ehkei halunnut ajatella omasta perheestään pahaa, mutta mies itse oli kyllä valmis syyttämään perhettä mielellään. Sehän selviäisi sitten, kun sitä ämmää menisi hieman jututtamaan.

"Noh, mitä sinä vielä siinä seisot juoksupoika? Kipitäppä nyt kotiin siitä." Fergus ärähti Johnin siinä ovella vielä seisoskellessa, kunhan tuo ei nyt aikoinut jäädä odotelemaan, että Thea tuon mokoman kirjeen lukisi? Eikö se ollut varsin selvää minkä päätöksen nainen oli tehnyt, oli sitten tuossa kirjeessä mitä tahansa. Jos se olisi pelkästään Ferguksesta kiinni, hän kasvattaisi perheen Thean kanssa vaikka väkisin, eikä kukaan tulisi häntä estämään.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 21 Kesä 2016, 15:41

Kyllä Thea ymmärsi Ferguksen epäluulon ja ärtymyksen, todella ymmärsi. Eihän mies ollut hänen perheeltään ollut koskaan saanut kuin särkyä ja hammasten kiristelyä, ei mitään hyvää. No, toki hänet mutta sitä ei laskettaisi, koska hänen vuokseen mies oli saanut kärsiä. Siksipä ei tämän enempää estellyt miestään, antoi toisen osoittaa hänen ohitseen omat tuntemuksensa ja valmiutensa vaikka minkälaisia asioita myös hänen perheelleen. Ja hänen perheensä pitäisi se ymmärtää, Thea kyllä tiesi sen, se olisi ainoa asia mikä saisi heidät hieman varuilleen ja hellittämään tyttärensä takaisin tavoittelemisessa. Pyöräyttipä kuitenkin silmiään huokaisten, kun Fergus kehotti juoksupoikaa kipittämään takaisin kotiinsa.

Juoksupoika, hän tuolle siskoaan purreelle ja siskoonsa sen jumalattoman äpärän asettaneelle miehelle juoksupojat näyttäisi. Viisitoistavuotiaan nuorukaisen sisällä kuohahti ärtymys ja viha, kun kädet nostivat tuon hopeisen tikarin esiin ja sillä osoitettiin siskonsa ylitse susimieheen. ”Tulepa vain tänne rakki, niin minä kyllä näytän mistä tämä juoksupoika on tehty”, John viimein vastasi ärhentelyyn, varmana ja valmiina taisteluun vaikka tässä, nyt ja heti. Edes siskonsa suusta kuuluva, järkyttynyt henkäisy ei saanut poikaa perääntymään. Hän kyllä tuollaisella naisten kaappaajalle näyttäisi kaapin paikan, etenkin nyt kun oli nähnyt kuinka toinen oli Theaa juhlassa kohdellut. Kuinka oli antautunut toisen naisen käsiin niin helposti ja kiihkeästi, ei kukaan saisi loukata siskoaan niin. Eikä poika hetkeäkään uskonut siihen, että tuo peto olisi muka huumattu – valehteli vain Thealle pitääkseen tuon luonaan. Thea ei vain nähnyt sitä.

Nainen henkäisi terävästi ja ennen kuin ajatteli, käänsi selkänsä veljelleen ja haki susimiehen katsetta itseensä. ”Älä”, aneli tietämättä, että kuuntelisiko toinen häntä tällaisen uhan edessä. ”John, pistä se pois. Tuo on lapsellista uhoamista, pistä se pois ja lähde nyt”, nainen vilkaisi olkansa ylitse pikkuveljeensä ja hopeasta taottuun tikariin, jota varmana kädessä kannateltiin. Ei hän juurikaan miehensä puolesta pelännyt, mutta pelko hölmön veljensä kohtalosta sai hengityksensä ahtaaksi.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Kesä 2016, 16:13

Eipä Ferguksen sanat saaneet poikaa kipittämään kotiin, sen sijaan ne saivat tuon tulistumaan. Susimies kohotti kulmiaan, ei hän ollut odottanut, että nuorukaisella noinkin sisua oli, mutta taas toisaalta olihan tuo Thean veli. Katse kapeni, kun hopeaa välkähtelevä tikari vedettiin esiin. "Niinkö? Luuletko että pikku leipäveitsesi antaa sinulle mitään suojaa?" Fergus kävi murahtamaan ja otti uhmakkaamman asennon, samalla kun Thea kävi kääntymään häneen. Nainen ei tietenkään tahtonut kaksikon alkavan tappelemaan, mutta miehen mielestä mokoma räkänokka kyllä tarvitsisi selkäänsä.

"Enhän minä, mutta jos velikultasi tappelun aloittaa niin en lupaa mitään omalta osaltani." Fergus vastasi naisen pyyntöön ja soi tuolle hetkellisen katseen, mutta palautti sen pikimmiten hopea aseeseen. Vaikka hän oli tikaria vähätellyt, kyllä se ylätettynä oikeaan paikkaan voisi viedä hengen.
"Noh miten on? Onko sinussa miestä?" Susimies yllytti, kohottaen vieneenkin huulilleen. Jos sieltä tikari edeltä tultaisiin, olisi ensimmäisenä prioriteettinä tartua nuorukaista ranteesta, lasauttaisipa nyrkillä naamaankin jos tilaisuuden saisi.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 21 Kesä 2016, 23:07, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Wolga » 21 Kesä 2016, 23:04

Tätä hän juuri oli tarkoittanut pyytäessään miestä olemaan tappelematta, juuri tätä mitä mies nyt hänen ylitsensä teki. Juuri tätä yllyttämistä, puhumista juuri niin että ei jättäisi toiselle miehelle juuri muita mahdollisuuksia kuin todistaa itsensä ja kykynsä. Teoriassa Fergus ei aloittaisi, mutta omalta osaltaan vaikuttaisi käsirysyn syntymiseen. Thea olisi halunnut antaa molemmille miehille, tai miehelle ja pojalle, pitkin korvia niin että tuntuu. Ei hän sitä kuitenkaan tehnyt, kääntyi vain sivuttain miehiin nähden ja pyrki pitämään heistä kumpaakin silmällä – oli valmiina toimimaan jos jotain tapahtuisi. ”John, ole järkevä ja lähde”, vetosi vielä veljeensä, jonka silmissä näkyi tuttu palo ja päättäväisyys ja Thea tiesi jo silloin, että hän ei voisi veljeensä vaikuttaa.

John ei ollut kuulevinaan siskonsa vetoomusta, hän kyllä puolustaisi siskonsa ja perheensä kunniaa jos niikseen tulisi. Hän kyllä oli aivan riittävän vanha tekemään sen, riittävän kyvykäs – hän oli paljon parempi ja kärsivällisempi kuin vanhempi veljensä Ralf. Ja hän oli opetellut, hän oli harjoitellut juuri sitä hetkeä varten, kun joku uhkaisi häntä, perhettään tai muita lähimmäisiään. Poika suoristi selkäänsä itsevarmasti, soi vihertävien silmiensä näyttää halveksuntansa ja ylpeytensä erehdyttävän samalla tavalla kuin siskonsakin. ”Minussa on paljon enemmän miestä kuin sinussa, mutta minä en taistele siskoni läpi. Niin kuin sinä näytät olevan valmis tekemään”, nuorukainen lisäsi vettä myllyyn ja kohotti leukaansa, ”minulle hänen henkensä ja hyvinvointinsa on kallis”, poika lausui varmalla äänellä. Hän tosiaan näki heidän väliinsä asettuneesta naisesta, että toinen ei aikonut siirtyä ja aikoi jäädä kahden härän väliin jos se sitä vaatisi. Eikä John aikonut siskoaan asettaa tätä enempää vaaraan, mutta ei aikonut perääntyäkään.

Johnin sanat saivat naisen sydämen jättämään muutaman lyönnin väliin. Helvetin nulikka.
Wolga
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron