Sinun maailmasi || Wolga K-18

[Janni]

Kaksikko oli sulkeutunut omaan pieneen maailmaansa suudenlman lomassa, Eleanorkin nautiskeli saamastaan huomiosta silmät kiinni. Varsin eksoottinen tuntu noissa torahamapissa oli, joilla mies hänen alahuultaan näykki. Ei ihme että Thea oli susimieheen langennut. Se lämmin hetki kuitenkin sai yllättäen lopun, kun viereltä kuului turhankin tuttu ääni. Elly irtautui suudelmasta, joka sai Ferguksen henkäisemään pettymyksestä, mutta nainen kävi nostamaan kämmenensä tuon poskelle, silitellen sitä. Nyt hän ei tahtonut mieheltä paniikki kohtausta, joten tuo saisi nautskella hänen kosketuksestaan.
"Miehesi sanoi, ettei halua sinua seuraamme." Eleanor muistutti ja nyrpisti nyt nenäänsä, kun haistoi tuon savukkeen kitkerän hajun. Yh, mitä myrkkyä ja polttiko toinen sitä vielä kaiken kukkuraksi? "Mutta mistä oikein puhut? Huumaamisesta?" Nainen esitti tyhmää. Neito saattoi tuntea kätensä alla kuinka susimiehen pää kääntyi Thean puoleen. Mies kyllä haistoi tutun savun hajun, mutta siro käsi pakotti miehen katseensa takaisin itseennsä ja jatkoi miehen posken hyväilyä.

Eleanoren ilme näytti värähtävän, kun Thea meni puhumaan itsestään susivaimona, mutta parhaansa nainen teki ettei näyttänyt pelkoa. "Ha ha, uhkailetko minua? Mitä luulet, että miehesi tekee, jos hyökkäät kimpuuni?" Elly naurahti, painuen Ferguksen rintakehää vasten varsin omistavasti. Mies itse ei ollut päästänyt halaavaa otettaan naisesta irti ja tuon tullessa häntä vasten halaus tiukentui jälleen, mutta lämpimän käden silityksen ollessa poissa, mies saattoi jälleen kääntää katseensa Theaan, jonka kädessä olevasta sätkästä tuo tuttu tuoksu oli lähtöisin. Tosin ei mies sätkän perään nyt ollut, tämä tuijotti vaimoaan lumoutuneen unelmoivana. "Thea..." Mies henkäisi, jonka johdosta sai Ellyn havahtumaan. "Fergus!" Nainen kuulosti kiihtyvän hieman, mutta sai napsautettua mihen huomion takaisin itseensä. "Ilkeä nainen uhkailee minua. Ethän anna hänen satuttaa minua?" Elly sanoi varsin viattomaan äänensävyyn. "En anna." Mies vastasi tottelevaisesti.

[Wolga]

”Luuletko, että mikään uute maailmassa saisi ihmissutta satuttamaan vaimoaan, lapsensa äitiä?”, kohotti kulmaansa katsellessaan, kuinka Ellyn halaamisesta huolimatta miehensä katse kääntyi seuraamaan häntä – ei suinkaan vaarallisen näköisenä. Hänen nimensä lausuttiin kuin usvan takaa, kenties hetkellisen ymmärryksen vallassa? Neitosen kiivas reagointi tuntui myös kielivän samaa, sillä tuo kiirehti kääntämään hukan huomion itseensä. Kuunteli kuinka miestään maaniteltiin suojelemaan neitoa ilkeältä naiselta ja kuinka Fergus siihen suostui. Hymähti ja kallisti päätään. Sätkä tiputettiin maahan ja tumppasi sen päkiällään vasten kosteaa nurmea, siitä ei selvästikään ollut mainittavaa hyötyä ja tuo voimakas haju teki hänen olonsa pahoinvoivaksi. ”Otitko annostelussa huomioon sen, että hän ei ole tavallinen mies? Että hän todennäköisesti tarvitsee isomman annostuksen, jotta uutteen vaikutus kestää riittävän pitkään?”, huomautti nyt virnistäen ja otti muutaman, kissapetomaisen vaanivan askeleen kohti kaksikkoa.

Thea pysähtyi metrin päähän toisiinsa kietoutuneista ja suoristi selkäänsä, kohotti leukaansa viehkosti ja ylimielisesti. Hymyili, puraisi alahuultaan kuin olisi yrittänyt vietellä Ellyä – Fergusta tuskin kannattaisi, sillä toinen tuntui yhä olevan aineen vaikutuksen alaisena. ”Miten sinä keksit tämän?”, kysyi neidolta ja vilkaisi yksisilmäistä miestään, nähdäkseen että mikä toisen tilanne sillä hetkellä oli. Eikä hän mielellään myöskään halunnut kokeilla teoriaansa siitä, että rakkaus häntä ja syntymätöntä lasta kohtaan olisi riittävä kumoamaan tämän uutteen vaikutuksen. ”Maksoiko joku sinulle? Sinä olet kyllä typerä tyttö, etkö ymmärrä, että tällä kartanolla on silmät”, hymisi ylimieliseen, varoittavaan sävyyn ja viittoi ympärilleen kädellään. ”Etkö ymmärrä millaista vahinkoa sinä tuotat itsellesi tällä toiminnalla? Näin julkisella lyöttäytymisellä susimiehen matkaan ja usko pois, joku näkee aina. Aina. Mitä luulet, että mieheen kietoutuminen ja suuteleminen maineellesi aiheuttaa?”, jatkoi kyselyään ja hymyili kuin olisi saanut suurtakin tyydytystä tästä tilanteesta, kyllähän hän tiesi että hänen kaltaisiaan aatelisia oli kovin vähän. Tiesi, että kaikesta nuoruuden hulluudesta huolimatta suurimmalle osalle naisista oli tärkeää pitää hyvä maine ja löytää varakas, hyvässä asemassa oleva mies. Sellaiset haaveet liittyivät vahvasti hyvään maineeseen, ja siihen ei kuuluneet susimiehen kanssa puutarhaan katoaminen kesken juhlallisuuksien.

Mikäli Fergus kääntäisi katseensa jossain välissä häneen, sipaisisi Thea merkitsevät vatsansa seutua – olisi kai sama kokeilla saisiko toisen huomion kiinnittymään aavistuksen pyöristyneeseen vatsaan. Ehkä se herättäisi jotain tuntemuksia miehessä.

[Janni]

Eleanore nyrpisti nenäänsä, vai että lapsi. Oliko Thea mennyt hankiutumaan raskaaksi tälle kirppusäkille? Siinäpä vasta uutinen. Thean käydessä puhumaan varsin fiksuun sävyyn, vakavoitui nainen täysin. Thea Huomautti uutteen annostelusta ja siitä kuinka pisti oman maineensa vaaraan. Naisen sanat näyttivät tekevän kolhun Ellyn niin virheettömään itsehillintään. Naisen ilme oli muuttunut kylmäksi. "En myönnä sinulle mitään ja kuka sinä olet minulle puhumaan maineen pilaamisella?" Nainen huomautti myrkyllisesti, katseen kaventuessa pistäväksi. Fergus tuntui jäävän jälleen ilman huomiota ja mieltä huumaava uute tuntui pakottavan miehen yksinäisyyden keskelle ja sitä hän ei halunnut. "Elly..?" Mies yritti kerjätä naisen huomiotoa, joka huomion antamisen sijaan vetäytyi irti halauksesta, tuijottaen tiukasti Theaa. Nainen taisi itsekin tietää, ettei uute saisi miestä satuttamaan vaimoaan, varsinkin kun tuo näytti huomanneen kuinka saisi miehen huomion riistetyksi itseensä, jota kautta se kaikki rakkaus, mitä uute miehen mieleen tuotti, annettaisiin sille joka sen todella ansaitsi.

"Ehkä olet oikeassa, minun on parasta lopettaa tämä leikki, ennen kuin kärsin siitä liikaa." Eleanore totesi nyt yllättäen, kääntäen selkänsä miehelle täysin ja oli aikeissa jättää Fergus oman onnensa nojaan, kärvistelemään uutteen tuskaisaan otteeseen. Se tosin oli liikaa miehelle, aivan liikaa ja jälleen tämä nappasi naista ranteesta. "Elly... älä jätä minua yksin." Susimies vaikeroi. "Äh, päästä irti." Nainen nyt kivahti, repäiset varsin kylmästi otteensa irti ja marssi leuka pystyssä Thean ohitse. "Eih..." Fergukselta pääsi varsin järkyttynyt ja surkeä äännähdys, kun tämä vielä yritti naisen perään, mutta isolla vauhilla kasvava ahdistus pisti miehen jalat heikoksi ja tämä romahti polvilleen nurmelle. Miehen hengitys muuttui kiivaaksi. Hän oli yksin, hän kuolisi näin. Kynnet pureutuivat nurmeen, samalla kun keho tuntui kouristelevan kivusta. Hiljainen nyyhkäys karkasi miehen suusta ja seuraavassa hetkessä tämä iso ja aina niin karski mies vuodatti kyyneliään, kuin sydän olisi murretti miljooniksi pieniksi sirpaleiksi.

[Wolga]

”Kokemuksesta”, Thea virnisti ilkeästi, kun Elly piruili siitä että hänen olisi turha puhu maineen pilaamisesta. ”Mutta minä, toisin kuin epäilen että sinä, olin valmis pilaamaan oman maineeni näiden aatelisten silmissä”, jatkoi vielä ylimieliseen, toista alistavaan sävyyn. Katseli tuota typerää, ajattelematonta naista nenänvarttaan pitkin, eikä ottanut askeltakaan enää kaksikkoa kohden. Fergus näytti jääneen nyt ilman kummankin naisen huomiota, kun tämä sinisilmäkin vetäytyi kauemmas miehestä – selvästi miettien hänen sanojaan. Hymähti, kun nainen päätyi luovuttamaan ja yritti säilyttää itsevarman ja järkähtämättömän olemuksen, mutta Thean silmissä toinen oli jo kuin pieni, typerä tyttö. Ei mikään enää saisi hänen ajatuksiaan muuttumaan. Epäilemättä joku oli kehottanut neitoa tekemään näin, tuskin toinen olisi keksinyt tätä itse, saati uskaltanut puhuttaa ketään joka olisi voinut antaa tuolle uutetta juomaan tiputettavaksi. Neidon marssiessa hänen ohitseen, antoi Thea katseensa seurata toisen kulkua. Sen sijaan, että olisi kysynyt pitikö epäilyksensä paikkansa, niin tyytyi huikkaamaan naisen perään: ”Ei kestä kiittää”.

Tämän jälkeen katse siirtyi susimieheen, joka romahti niin surkeana maata vasten polvilleen. Vaikka Thea tiesi, että tämä kaikki oli vain sen typerän litkun ansiota ja Ferguksella itsellään hyvin vähän mitään vaikutusvaltaa tilaansa, ei nainen pystynyt estämään ärtymyksen tunnetta joka sisällään kasvoi. Katseli kuinka kyyneleet kastelivat poskia ja lopulta partaakin, silmiä pyöräytettiin turhautuneesti ja lopulta alistunut huokaus karkasi naisen keuhkoista. Thea astui nuo muutamat askeleet miehensä luokse ja polvistui tämän vierelle, kosketti vahvaa hartiaa joka nyt tuntui musertuvan pohjattoman sydänsurun alle. ”Fergus, usko pois että kiusaan sinua vielä tästä hyvästä”, hymähti ja puristi miehensä olkaa rauhoittelevasti ennen kuin siirsi kätensä noihin vahvoihin, karheisiin hiuksiin. Silitti miehen takaraivoa rauhallisin vedoin, samalla rauhoittava hyräily kumpusi jostain sydänalastaan ilmoille – ei hän miestään nyt tämmöiseen jamaan halunnut jättää. Ei ollenkaan. ”Ehkä voisit nyt tyytyä minuun, kun tuo tyttö niin julmasti hylkäsi sinut”, äänessään oli hiven huvittuneisuutta, mutta pyrki miehensä vuoksi pitämään kasvonsa peruslukemilla. Eihän hän tiennyt kuinka herkistävästi tuo aine mieheen vaikuttaisi. ”Mennäänkö majatalolle lepäämään, ehkä huomenna jo helpottaa?”, ehdotti ja kallisti päätään. Tietenkin Theaa harmitti, että ilta päättyi nopeammin kuin oli alkanutkaan, mutta ei hän aikonut viedä miestä enää tuolle kartanoon tässä kunnossa. Ei aikonut päästää alttiissa tilassa olevaa miestä muiden haaskalintujen nokittavaksi.

[Janni]

Surkena nyyhkyttäen Fergus tunsi kuinka maailma mureni ympäriltä, kuin särkyvä peili. Mies ei käsittänyt mitä tapahtui. Jokin kosketti yllättäen hartiaa ja mies saattoi kuulla oman nimensä. Itkuinen katse kohosi nurmesta kasvoihin, jotka tuntuivat pysäyttävän sen tuhon ja tuskan hänen ympäriltään. Jähmettyneenä ja yllättyneenä mies jäi tuijottamaan Thean kasvoja, samalla kun tuo puheli hänelle, naisen ääni kuulosti kuin iloisen linnun kujerrukselta Niin kauniilta.
"Thea..." Fergus voihkaisi hiljaa, kuin nainen olisi hänet pelastanut juuri hengenvaarasta.

Kunnolla mies ei ymmärtänyt naisen puheita, mutta kyyneleiden virta kyllä lakkasi ja kasvoille palasi tuo autuas ilme ja mies vastasi mitä sydän halusi. "Kyllä." Fergus henkäisi rakastuneena, käyden kahmaisemaan naisen halaukseensa, haudatren kasvonsa metsältä tuoksuviin hiuksiin.
"A...Anteeksi." Mies tunsi sydämmensä pyytävän anteeksi, hän oli tehnyt jotain väärää. Hämmennys tuntui täyttävän miehen mielen vuorostaan. "Minä... tein väärin... Anteeksi Thea." Fergus kuiski, yrittäen selvästi tarttua järjen lankaan, mutta utuinen tila tuntui sitä vielä estävän. "Ethän sinä jätä minua?" Mies kysyi kuin peläten sen saman drakedian tapahtuvan uudestaan.

[Wolga]

Hän kyllä piti miehen huomionosoituksista, mutta tällainen ylitsevuotava rakkaus ja herkkyys sai Thean hieman ahdistumaan. Oli jotenkin kovin epänormaalia ja outoa, että mies käyttäytyi kuin jokin olisi tipahtanut toisen päästä maahan. Antoi Ferguksen kuitenkin kiertää kätensä halaukseen ja nuuhkia hänen hiustensa tuoksua, itse taputteli rauhoittavasti toisen selkää ja nojasi leukansa miestään vasten. Jokseenkin tämä lapsekkuus oli tietysti suloistakin, mutta kyllä se ehdottomasti oli enemmän ärsyttävää takertumista, jollaista Fergus tuskin harrastaisi normaalina itsenään. Thea huvitti itseään ajattelemalla, että varmasti kyllä kiusoittelisi toista tekemisistään, ehkä voisi hieman näytelläkin pätkiä tästä kuluneen illan fiaskosta. Kukahan ihme oli tämän ajatuksen edes istuttanut sen naisparan mieleen?

”Saat anteeksi Fergus, enkä minä sinua jätä. Älä huoli”, vastasi hymähtäen ja irrottautui halauksesta, painoi lyhyen suudelman toisen poskelle. Suoristi sitten itsensä ja tarttui sisumiehen käsivarteen, veti miestä perässään, mikäli toinen sen vain sallisi. Kuinkahan mies olisi herkkänä noin muuten nyt? Pitäisi varmuuden vuoksi toivoa, että he eivät kohtaa uhkaavia tilanteita nyt kun Thea ei ollut varma siitä kuinka hyvin punasilmä osaisi ja kykenisi itseään hallitsemaan. Rakkaudella huumattu, hurjistunut ihmissusi voisi olla aika… No, hengenvaarallinen koko kylälle. Eikä hän halunnut, että toinen itsensä tapattaisi tällä reissulla. Ei missään nimessä. Mikäli mies pääsi jaloilleen, lähtisi nainen taluttamaan toista kohti kartanon portteja ja niitä vartijoita jotka jo tullessa olivat heitä epäilleet. ”Mm… tapahtuipa mitä hyvänsä, ole sinä nyt vain hiljaa ja katsele minua, jos et tottele niin hylkään sinut siihen paikkaan”, nainen ohjeisti ja tehostipa ohjeistuksensa perille menemistä pienellä uhkauksellakin, ehkä sellainen menisi täydestä tuon ihmeellisen uutteen vuoksi. Sama oli siis yrittää käyttää toisen tilaa hyväkseen, että saisi tilanteen pidettyä hallinnassa aina majatalolle asti – sitten voisi vain toivoa, että tämä vaikutus ei olisi kovin pitkäaikainen.

// Fergus raukkaa, son niin söpis :D //

[Janni]

"Mmmh..." Fergus päästi tyytyväisen äännähdyksen, kun Thea lupasi olla jättämättä häntä. Huulille levisi se hölmö hymy, kun nainen kävi suukottamassa hänen poskeaan. "Mitä sinä ujostelet?" Se pieni järjen lanka pääsi otteeseen hetkellisesti, mutta naisen noustessa kävi mies kiireesti seuraamaan toisen liikkeitä, tahtomatta jäädä maahan yksinään.
Thean johdattamana kädestä pitäen Fergus lähti seuraamaan naista mukisematta, kuin kunnollinen lemmikki emäntäänsä. Tosin naisen uhkaavat sanat saivat ikävän pistoksen syntymään rintakehään. "M-Mutta sanoit ettet jätä minua." Fergus henkäisi, kietoen lähes panikoiden molemmat käsivartensa Thean käsivarren ympärile turvaa hakevaan otteeseen.

Olihan se portin vartioille melkoinen näky. Se samainen itsevarma ja karski mies roikkui nyt naisen käsivarressa, kuin pikkulapsi. Jotain nuo kuiskivat keskenään alkoholin maistuneen jollekkin, mahtoiko olla ihan ongelmaksi asti, olihan ilta varsin nuori. "Hyvää illan jatkoa, neiti Auvray." Toinen vartioista toivotti, kaksikkoa näytti huvittavan kovasti Ferguksen käytös, joka ei saanut katsettaan pois vaimostaan.

//Kunnon hempukka xD Haittaako et nää bileet jäi lyhyiksi? (D //

[Wolga]

”Niin sanoin”, myönsi ja antoi miehen kietoa käsivartensa hänen omansa ympärille. Oikeastaan se oli jotenkin suloista, sellaista lapsekasta ja viatonta. Myös miehen aiempi kommentointi turhasta ujostelusta antoi pientä toivoa siitä, että Fergus alkaisi pian selvitä uutteen vaikutuksesta. Varmasti olisi ihan normaali oma itsensä jo seuraavana aamuna, ehkä he pääsisivät sitten hyvin pian lähtemään takaisin kohti temppelin raunioita, paikkaan jossa ei tarvinnut pelätä kenenkään tiputtelevan juomiin ylimääräisiä aineita. Kuten hän oli Synthille tehnyt silloin aiemmin. Idealamppu tuntui syttyvän naisen mielessä ja ilme kirkastui hieman, niin, voisiko tämä…? Eiii, ei kai toinen voinut niin katkera olla? Ja mitä ihmettä oli ajattelut toimillaan saavuttaa, hänelle kurjuutta? Ei, ei se ollut mahdollista, ei se korppi millään voisi olla tämän takana. Kuinka olisi edes päässyt Eleanorin puheille, saati saanut naisen houkuteltua mukaan. Mutta entä jos tämä olikin isänsä kehittämä juoni, että saisi tyttärensä takaisin ruotuun? Kulmat rypistyivät, ei, ei hän halunnut sitä pitää vaihtoehtona – ei ollenkaan.

Thea nyökkäsi lyhykäisesti vartijoille joita selvästi huvitti hänen miehensä tila. Ei kuitenkaan vaivautunut kommentoimaan tätä mitenkään, se riitti että hän tiesi mistä oli kyse. Täällä heidän ei pitänyt selvittää toimiaan kenellekään, ei yhtään kenellekään. Hiljokseen nainen asteli kohti heidän majataloaan, välittämättä alkuillan liikkujien katseista heissä. Kohotti vain leukaansa ja suoristi selkäänsä ylpeänä, aikomatta näyttää hienoistakaan epävarmuutta tai ärtymystä – uteliaimmille nyökkäsi päätään herttaisesti hymyillen, saaden nuo kavahtamaan ja tiputtamaan katseensa maahan. Samalla haalean ruskeiden silmien katse yritti tähyillä ympäristöä, nähdä jonkun joka olemuksellaan voisi osoittaa olleensa kaiken tämän takana. ”Fergus, emmekö voisi kävellä nyt vain käsikädessä? Tämä roikkuminen tekee oloni hankalaksi”, ehdotti ja soi hetkeksi katseensa miehensä kasvoihin, hymyili tälle hellästi. ”Olet ollut oikein kiltisti, en minä sinua hylkää”, toivoi, että sanoillaan olisi toiseen rentouttava vaikutus.


// Ei haittaa :D Tämähän on tosi viihdyttävää :P //

[Janni]

Uutteen vaikutus alkoi selvästi hiipumaan, mies ei panikoinut, kun Thea ei pitänyt huomiotaan hänessä jatkuvasti, mutta omaa rakastavaa katsettaan mies ei uskaltanut kääntää pois. Peläten, että jos niin tekisi katoaisi tämä kaunotar hänen rinnaltaan. Ketään muuta ei miehen maailmassa tuntunut olevan, vaikka alkuillna kulkijoita, sattuikin ohi kulkemaan.
Miehen suusta saattoi välillä kuulla onnelisia hymähdyksiä ja huokauksia, kuin kommentoisi Thean viehkeitä eleitä mitä tuo teki. Pian kuitenkin nainen kävi pyytäään miestä irroittamaan roikkuvan otteensa. Fergus ennätti kurtistaa vain kulmiaan huolestuneena, kun Thea ryhtyi kehumaan häntä. "Tietenkin rakkaani." Mies vastasi, hölläten otteensa ja laski nyt toisen kätensä puristamaan naisen kättä.

Mies antoi Thean johdattaa hänet majatalolle saakka, missä mies ensikerran uskaltautui vilkaisemaan hetkellisesti ympärilleen. Maailma näytti oudon usvaiselta, hän ei ollut sitä aiemmin huomannut. Se sai Ferguksen nostamaan kätensä päätänsä vasten, kuin hän voisi pahoin. Miehen oli pakko palauttaa katseensa takaisin Theaan.

//No hyvä :D //

[Wolga]

Thea huokaisi, kun tunsi miehen raskaan nojailun ja takertumisen hieman höllentyvän ja sai enemmän tilaa liikkua, olokin helpottui hieman. Hän ei tosiaan ollut mitään takertujatyyppiä, onneksi ei Ferguskaan kuin sopivasti huumattuna. Tai ainakaan vielä koskaan aiemmin ei ollut sellaisia piirteitä osoittanut. Puristi toisen kättä omassaan, ei voinut olla hymähtelemättä välillä huvittuneeseen sävyn kun kuuli miehensä onnelliset huokailut. Toinenhan oli varsin… onnellinen. Millaisiahan mielikuvia miehellä olisi, kun heräisi transsistaan? Se olisi miellyttävää kuulla, muistaisikohan toinen suudelleensa aatelisneitoa, joka ei suinkaan ollut hänen rakas vaimonsa. Ei sinne päinkään.

Huoneeseen päästyään nainen huokaisi helpottuneena, työnsi oven nopeasti kiinni heidän perässään ja katseli sitten miestään, joka hetken aikaa näytti voivan pahoin katsellessaan ympärilleen. No, ilmeisesti olo helpotti kun punaisen silmän katse siirrettiin takaisin Theaan. Kyllähän hän palvonnasta piti, mutta tämä nyt vain yksinkertaisesti oli ihan liikaa – raivostuttavasti liikaa. Nainen teki kaikkensa vastustaakseen haluaan sitoa mies sänkyyn ja peittää tuon silmät, sulkea suu jollain likaisella rätillä siihen asti, että toisen olo normalisoituisi. Se olisi ollut vain kamalan julmaa. Täytyi toivoa, että mies ei ryhtyisi vinkumaan lihallista mielihyvää tuossa mielentilassa, sillä neito ei todellakaan aikonut testata miltä tuntuisi rakastella tuollaisen… Pehmon kanssa. Tai miehen, joka ei ollut ollenkaan oma itsensä. Sehän olisi melkein kuin olisi hypännyt jonkun vieraan petiin. Talutti Ferguksen istumaan sängyn reunalle ja kyykistyi tuon eteen. ”Jos tehdään nyt niin, että päästät irti kädestäni niin minä tuon sinulle vettä, ehkä se saa olosi paremmaksi?”, ehdotti kuin pikkulapselle ja jäi odottamaan, että mitä miehensä vastaisi. Jos tämä suunnitelma toiselle sopisi, niin Thea irrottaisi kätensä miehen käden otteesta ja siirtyisi pienelle pöydälle asetetun vesikannun äärelle, kaataisi puiseen mottiin hyvän kokoisen tilkan ihmeenkin raikasta vettä – ottaen huomioon, että se oli ollut siinä pöydällä jo hetken. Nainen hörppäisi motista ensin itse ja kuljettaisi sen sitten miehensä käsiin. Voi luoja, kunpa Fergus tokenisi tästä tilastaan pian.

[Janni]

Thea kävi asettamassa Ferguksen vuoteen reunalle istumaan ja kiltisti mies totteli. Tämä jäi katselemaan rauhassa eteensä kyykistynyttä naista, joka nyt lähti ehdottamaan, että susimies irroittaisi otteensa neidon kädestä. Mies vilkaisi heidän yhteen kietoutuneita käsiä ja siitä takaisin Theaan. Mies tiesi, että tämä oli vaatimus, joten hölläsi otteensa, ehkä hieman vastahakoisesti, mutta onnistui siinä kuitenkin.
Ferguksen katse seurasi naista aina pinelle pöydälle asti, jolla vesikannu lasien kera odotti. Malttaen istua paikallaan, susimies tunsi huonon olon yltyvän taas ja joutui ravistelemaan päätään, kuin se sillä lähtisi pois. Silmätkin suljettiin hetkeksi, samalla kun tämä otti pari syvempää hengen vetoa.

Thea palasi lasillisen kanssa ja ojensi sen Ferguksen käteen, jonka päässä nyt tuntui surisevan inhottavasti. Järki ylitti puskea pintaan, mutta uuteen vaikutus ei ollut vielä lakannut täysin. Hetken Fergus tuijotti lasia kädessään, joutuen miettimään mitä varten se hänen kädessään oli. Kenties sekavien ajatusten johdosta juomisen sijaan mies heitti vedet lasista omille kasvoilleen pärkähtäen. "Mrräh..." Fergus murahti, kuin olisi yllättynyt omia toimiaan, ravistellen sitten päätänsä. Toisaalta hän tuntui sitä tarvinneen, sääli ettei vesi ollut raikkaan kylmää.

[Wolga]

Kulmat kohosivat huvittuneeseen ilmeeseen, kun hämillisen tarkastelun jälkeen vesi päädyttiin nakkaamaan kasvoille. No, ehkä se oli ihan hyvä idea toisaalta – monesti kasvojen kasteleminen helpotti päätä selviämään humalastakin. Tosin, silloin olisi suotavaa veden olla kylmää. Tai vähintään todella raikasta. Thea istuutui miehensä vierelle ja laski kämmenensä lepäämään toisen olalle, huokaisi alistuneesti todetessaan mielessään, että ei kai tässä auttanut mikään muu kuin aika. Samalla ne muutamat sätkästä imetyt savut tuntuivat edelleen hänen mielessään, rauhoittivat ja rentouttivat. Kutittelivat rinta-alaa tavalla, joka olisi voinut saada neidon kikattamaan jos ei olisi tuntenut itseään niin loukkaantuneeksi ja väsyneeksi.

Hetken siinä miehensä vierellä kökötettyään nainen laskeutui selälleen sänkyyn, risti kätensä rinnalleen ja katseli majatalon iän värjäämää kattoa. ”Enpä olisi arvannut, että tässä näin käy”, hymähti päätään pudistaen ja vilkaisi ripsiensä lomasta miestään, ”tiesitkö Fergus, että tuo olosi johtuu jostain uutteesta. Sellaisesta huumaavasta, joku halusi meille pahaa. Tai ehkä näpäyttää?”, pohti miehelle, tai ehkä enemmänkin itselleen sillä epäili, että toinen ei kykenisi aivan jäsentelemään hänen sanojaan järkevään muotoon. ”En jaksa uskoa, että tämä kaikki olisi sen typerän naisen ajatusta. Tuskin on niin kiero, että olisi osannut itse kehitellä moisen farssin. Mutta kuka muukaan se voisi olla?”, jatkoi pohdintojaan ja antoi katseensa tapailla puukaton syitä ja oksan jälkiä. Tämä oli totisesti kummallisin ilta koskaan, se oli alkanut kummallisesti ja päättynyt vieläkin kummallisemmin. Toisaalta se joku ei ollut halunnut myöskään aiheuttaa mitään suurta vahinkoa, sillä aivan helpostihan Fergukselle oltaisiin voitu livauttaa jotain myrkkyä, tai kenties jotain sellaista joka saisi toisen vallan pois tolaltaan. Myrkkyjen ja huumaavien uutteiden maailma oli moninainen, kyllä Thea sen tiesi. Oliko tämä tehty hänen nöyryyttämisekseen? Heidän erottamiseksi? Naista ärsytti, kun ei saanut millään kiinni punaisesta langasta, joka olisi nitonut tapahtumat yhteen. Ehkä heidän pitäisi etsiä huomenna se nainen käsiinsä ja koettaa pusertaa tuosta ulos totuus, kenties keinoja kaihtamatta? Kuka tietää.

[Janni]

Vesipisaroita tiputellen Fergus katseli nyt tyhjää lasia, tuntien kuinka kurkkua kuivasi. Harmistunut huokaus mieheltä karkasi, ryhtyen sitten pyyhkimään märkiä kasvojaan hihaansa. Thea hänen vierellään kävi makuulle, samalla kun kummasteli outoa iltaa. Fergus käänsi katseensa olkansa yli, naisen yrittäessä selventää hänelle mikä häneen oli oikein iskenut. "Huumaavasta... uutteesta?" Mies toisi näyttäen tekevän aivotyötä kurtistaessaan kulmiaan. "Heh... Ainoa huumaava uute täällä olet sinä." Se tutunoloinen virne näytti kaartuvan miehen huulille ja puheetkin taisivat olla sitä samaa veikeää luokkaansa, mutta näin tilanteeseen katsottuna oli uutteella vielä sormensa pelissä. Tuskin mies noin olisi virnuillut, jos olisi ymmärtänyt joutuneen huumatuksi. Se ymmärrys taisi tulla vasta seuraavana päivänä viimeistään ja silloin joku saisi kuulla kunniansa.

Tyhjä lasi edelleen kädessään Fergus kävi itsekkin selälleen vuoteelle, kääntyen kuitenkin kyljelleen. "Hyssss..." Mies hyssytteli neidon jatkaessa puheitaan, jotka kuulostivat varsin tylsiltä, jotain kieroista naisista ja fasaanista tuo puhui. Fergus vielä nosti sormensa naisen huulille tuon hiljentäkseen. Sormi tosin jäi sivelemään naisen alahuulta, se kun tuntui varsin pehmeältä ja täyteläiseltä. Mies itse lipaisi omia huuliaan hajamielisesti, jääden tuijottamaan naista hiljaisena. Kyljellään olo tuntui rentouttavan ja parantavan huonovointisuutta, ehkä hän voisi käpertyäkin naisen kainaloon jos mahdollista.

[Wolga]

Vaikka miehen ilmeessä ja sanoissa oli jotain todella tuttua, olisi voinut jo kuvitella uutteen vaikutuksen poistuneen, mutta kyllähän neito miehensä tunsi. Epäili, että Fergus ei voisi noin kevyesti suhtautua huumaamiseensa, jos ei olisi vielä tuon mukavan tyynnyttävän aineen vaikutuksen alaisena. Täytyi vain toivoa, että mies ei päättäisi alkaa huomenna riehumaan, sillä olisi kaiketi parempi että he onkisivat tiedon kaikessa hiljaisuudessa. Kostotoimenpiteet, mikäli niitä tarvittaisiin, voisi tehdä kyllä sitten myöhemminkin – sitten kun he eivät olisi ihmisten kylässä vartijoiden keskellä. Täältä pakenemismahdollisuudet alkoivat olla jo aika luetut, heidän kaikki temppunsa kyllä tiedettiin eikä heistä kumpaankin luotettu enää. Jos nyt Fergukseen oli koskaan luotettukaan.

Hymähti, kun miehensä siveli alahuultaan. Ja vaikka oli päättänyt olla välittämättä toisesta ja unohtamaan aatteensa heidän yhteiselle illanvietolle, niin kieltämättä kosketus sai kehonsa syttymään. Ei aikonut päätöstään kuitenkaan pyörtää, ei missään nimessä. Hän ei halunnut päätyä läheisiin tunnelmiin huumatun miehen kanssa, etenkään kun ei itse ollut tämän huumaamisen takana. Hiljeni kuitenkin, ehkä olisi ihan hyvä jos toinen rauhoittuisi ja nukahtaisi siihen – huominen olisi varmasti jo paljon parempi. Thea käänsi katseensa mieheen ja ojensi sitten kättään tuota kohti, kutsuen toista lähelleen ja kietoutumaan itseään vasten. Mikäli Fergus sen tekisi, niin Thea suutelisi toisen otsaa hyvänyön toivotukseksi ja kääntäisi sitten katseensa takaisin kattoon. Antaisi sormiensa silitellä aikansa kuluksi hajamielisiä kuvioita miehen iholle – tai kankaan peittämälle iholle.

Mikäli mitään kummempaa ei tapahtuisi, niin Thea huomaisi kuinka tuo savuke vaikutti häneen edelleen rentouttavasti ja unettavasti. Silmät painuivat kiinni ja neito nukahti rauhalliseen uneen.

[Janni]

Ei Thean tarvinnut kahdesti pyytää, kun Fergus olikin jo hivuttautumassa lähemmäs. Vuoteen reunan yli roikkuneet jalat nostettiin myös vuoteelle, välittämättä siitä, että hänellä oli vielä saappaat jalassa ja ylipäätään hän oli täysissä pukeissa. Tyhjä lasi kädessä sai hölmistyneen vilakasisun ja se käytiin asettamaan olan yli vuoteelle sen enempää ajattelematta. Fergus tosiaan käpertyi vaimoaan vasten, kuin mikäkin sudenpentu ikään, tosin olihan mies varsin iso pennuksi, mutta ehkä se oli yhtä suloinen näky.
Käsi kävi asettumaan Thean ympärille, samalla kun nainen soi hänelle suukon otsalle ja siveli tuudittavasti miehen olkaa, piirteli joitain kuvioita kankaan läpi. Pahaolo alkoi hiljakseen muuttua väsymykseksi ja mies painoi silmänsä kiinni, vaipuen hiljaa rauhalliseen uneen, jonka aikana se huumaava uute irroitti otteensa miehen mielestä, suoden hänelle tavalliset unet.

Vaatteet päällä oli varsin epämukava nukkua, mutta sitä Fergus ei huomannut kuin vasta aamulla, herätessään siihen vaatteiden ahdistavaan tunteeseen ympärillään. Silmiään räpytellen huoneeseen tulvivan valon takia, mies tunsi olevansa hetken varsin hukassa. Huone oli tuttu, mutta muisti tänne päätymisestä oli varsin utuinen. Oikeastaan puolet illasta tuntui olevan kadoksissa paksun usvan peitossa. "Mitä... helvettiä." Fergus mutisi, ajatellen aluksi juoneensa itsensä humalaan, mutta tunsi olonsa varsin hyväksi tällä hetkellä, hänellä ei ollut krapulaa. Mies avasikin silmänsä nyt kunnolla, etsien katseellaan Theaa.