Kirjoittaja Wolga » 14 Heinä 2016, 21:53
”Niin, eiköhän se ole jo painellut riittävän kauas, jotta ei jää vahingossakaan kiinni tekosistaan”, tuhahti silmiään pyöräyttäen, se nainen kyllä saattaisi olla niin typerä että jäisi odottamaan heitä jonnekin. Mutta jospa, jospa punapää tällä kertaa voisi yllättää älyllään. Mikäli hän kohtaisi toisen metsässä, niin vaikka omin kätösin taluttaisi tuon vartijoiden käsiin… No, se kai se näky olisikin. ”Ai ai, Kapteeni”, lausui selkäänsä suoristaen ja napautti kantapäänsä yhteen kuin paraskin, vastasi suudelmaan hymyillen. Katseli sitten hetken miehensä perään, kurtisti kulmiaan voimatta vaimentaa huoltaan – toistahan oli kuitenkin viilletty hopealla. Eihän se kai kuolettava haava ollut, hopeasta huolimatta, mutta varmasti kipeä ja hankaloittaisi toisen matkaa. Tosin, eipä voivottelu siihen auttanut.
Thea asteli kohti porttia selkä suorana ja aikomuksenaan ensin kuulostella, että tunnistaisivatko nuo vahdit hänet. Olisi helpompi jos eivät tunnistaisi, silloin ei tarvitsisi selitellä mitään. Turha toivohan se oli. ”No, mihinkäs se susivaimo on uroksensa jättänyt”, miehistä toinen tuumasi kuivaan sävyyn, tällä kertaa vahdit tuntuivat olevan jopa kohtalaisen selvillä tehtävistään. Nainen kurtisti kulmiaan ja tuhahti, nakkeli niskojaan ylpeänä ja näytti avoimesti nyreältä. ”Mene ja tiedä, nuo villit on vähän sellaisia”, vastasi ja jatkoi asteluaan miehiä kohti. Kuten olettaa saattaa, kaksikko sulki hänen tiensä katselivat häntä vakavin kasvoin, Thea kyllä pisti merkille pienen tympääntymisen molempien kasvoilta. ”No, eikö teitä päästettykään susijahtiin?”, kohotti kulmaansa ja antoi vinon hymyn nostaa toista suupieltä ylemmäs. Kuunteli kuinka vahdit tuhahtelivat, epäilemättä turhautuneina asemastaan ’roskaväen’ portinvartijoina. ”Minäpä kerron teille jotain sellaista, jonka avulla voisitte parantaa asemaanne. Jotain susista. Tai sudesta”, madalsi ääntään salaliittolaiseen sävyyn ja huomasi uteliaisuuden syttyvän kaksikon kasvoilla. ”Mitä sinä haluat siitä tiedosta?”, toinen miehistä avasi suunsa, selvästi halukkaana neuvottelemaan.
”Sehän on selvä mitä haluan, eikö?”, hymähti kuin olisi turhaa edes lausua ääneen maksua jonka halusi kauppatavarasta, tai tiedoista, ”kerron tietoni, kun olette päästäneet minut ohi”. Miehet pohtivat hetken, jonka jälkeen astuivat syrjään ja hetken Thea pohti mahdollisuuttaan pakoon, mutta typerysten vedättäminen tuntui liian houkuttelevalta. Niinpä käkkäräpää asteli kopein askelin porttien ulkopuolelle ja käännähti sitten vahteja kohti, virnisti. ”Kannattaa vilkaista eteläistä metsää, läheltä puolueetonta kylää. Sieltä voisi löytyä jotain… Mehukasta”, lausui seikkaperäisesti ja näki, että miehet kävivät mielessään läpi karttaa, ”ja suosittelen etsimään punapäistä naista. Hän on avain kaikkeen”, iski silmäänsä ja käänsi kaksikolle sitten selkänsä.
Metsänlaidan lähestyessä Thea hidasti kävelyään ja pyrki kuulostelemaan ympäristöään, etsi katseellaan Fergusta ja toivoi toisen päässeen ongelmitta muurin yli. Sehän tästä vielä puuttuisi, että tämä olisikin loukannut itsensä alas tullessa, tai jäänyt jopa kiinni heitä etsiville sotilaille ja vartijoille. Ajatus nostatti ikävän tunteen mieleensä ja sai kylmät väreet juoksemaan niskassa, eikä ne olleet ollenkaan niitä mukavia väreitä.
//Ehkä me päästetään ne pahasta, ja voidaan mun puolesta alkaa pistään pakettiin tätä peliä joo :) //