Sinun maailmasi || Wolga K-18

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Sinun maailmasi || Wolga K-18

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Kesä 2016, 10:36

Fergus Verikuu

Talvi oli löytänyt tiensä alas vuorilta aina etelämmässä seisovaan kylään, kylään jonne Fergus ei ollut ikinä kuvitellut palaavansa ja se ajatus edelleen puistatti häntä. Thean korviin oli kiirinyt vuoriston lähikylässä ollessaan Auvrayn pään täyttävän vuosia ja tuo oli pistänyt sanan liikkeelle siitä, että tahtoini nähdä tyttärensä jälleen. Theahan oli mennyt lähettämään kirjeen perheelleen, sen pahemmin Ferguksen kanssa kekustelematta, mitä nyt oli aisista maininnut, tietenkin mies oli ollut asiaa jyrkästi vastaan. Se olisi kuitenkin ansa, nainen pakotettaisiin jäämään ja lukittaisi varmaan pimeään kellariin hyvällä, hopeisten kalterien taakse minne ihmissusi ei kynsillään yltäisi. Ehkä se oli ollut jälleen sitä ylihuolehtivaisuutta, josta he olivat aiemmin riidelleet ja uusi riita oli nostanut päätään. Viesti oli kuitenkin lähetetty, Thea oli ilmoittanut tulevansa vain jos Ferguskin olisi kutsulistalla. Sen kuulessaan oli susimies huokaissut helpotuksesta, sinnehän häntä ei päästettäisi, joten nainenkin joutuisi jäämään kotiin.
Fergus olikin ollut varsin huoleton sen muutaman päivän, kun Thea olikin saanut vastauksen takaisin. Nainen oli pyytänyt vastauksen päämäärän olevan puolueeton kylä missä nainen vietti aikaansa täydenkuun aikaan. Vaustaus oli ollut myönteinen, ehkä kankea, mutta myönteinen. Fergus ei voinut käsittää kuinka typeriä naisen vanhemmat olivat kun sellaisen luvan soivat, vai oliko se osa ansaa?! Aivan varmasiti oli. Mies oli jälleen yrittänyt puhua vaimoaan ympäri kieltäytyäkseen kutsusta, mutta tuo oli pitänyt päänsä ja noh, kyllä Fergus saattoi nähdä, että Thea itse ikävöi perhettään edes hitusen ja tämä olisi ainoa mahdollisuus vierailulle, kun naisen vatsa ei vihjailut varsin häpeällisestä vahingosta. Vaikka Fergus ihmetteli mitä väliä sillä oli, kun hän itsessään Thean rinnalla oli varmasti todella häpeällinen näky, ainakin naisen perheen silmissä.

Theaa ei ollut siis taivutteleminen, olihan tuo hänen kaltaisensa jääräpää. Moiset juhlat omistivat tietenkin varsin jyrkän pukukoodin, jota Fergus luonnostaan ei noudattanut tippakaan, eikä hänen vaatekaapistaa muuta löytynyt kuin nahkaa ja metsään soveliaita vaatteita. Mies oli saanut todistaa ensikertaa Thean aatelisen veren, kun heidän oli täytynyt lähteä vaatturin visiitille ja tilata miehelle sovelias asukokonaisuus. Oli nainenkin hankinut itselleen jotain ja noh kyllä mies tahtoi vaimoaan hemmotella, jos tuo uuden mekon tahtoi niin tuo myös uuden mekon saisi. Rahaa moinen oli tietenkin tarvinnut, mutta Fergus olikin pitänyt huolen käydä täyttämässä rahavarastojaan. Tosin jonun muun rahoilla, kuin rehdisti ansaitusti, mutta sitä ei suoraan Thealle tunnustettu. Tosin saattoi nainen älytäkin jotain, olihan tuo varsin fiksu.
Epämukavat vaatteet eivät olleet anoa asia mitä juhliin oli tarvittu. Thean oli täytynyt opettaa miehelleen perus käytös tavat, kuten esimerkiksi ettei käsin syöty, taikka suuta ei pyyhitty hihaan, kuinka tervehdittiin, suora ryhti oli tärkeä, kiitos ja ole hyvä, kaikkea mahdollista mitä perus käytöstapoihin kuului. Jos ne olivat perus käytöstapoja, susimies ei tahtonut edes kuvitella mitä vaikeampiin tapoihin kuuluisi. Nainen oli myös yrittänyt opettaa kuinka tansittiin, mutta se nyt oli mennyt täysin susille. Kyllä Fergus oli ymmärtänyt kuinka käsien täytyi olla, mutta että hänen muka pitäisi tanssia viedä?! Se nyt oli täysin mahdotonta. Koko härdelli oli ollut varsin uuvuttavaa Ferguksen mielestä, mutta jos tämä oli mitä hänen vaimonsa halusi, täytyi hänen olla ymmärtäväinen. Ja oli mies pistänyt Thean vannomaan, ettei tälläiset tempaukset muuttuisi tavaksi.

Ferguksen epäilyt ansasta eivät ainakaan vielä olleet osoittautuneet todeksi. Heidät toki oltiin pysäytetty porteilla, mutta Thean ja Ferguksen tulosta oli ilmoitettu vartioille etukäteen, joten susimies oli pakko päästää sisään. Se oikeastaan oli tuntunut Ferguksesta varsin viihdyttävältä, kuin hänellä olisi nyt valtaa, astua nyt kylään joka vihasi ja pelkäsi häntä henkeen ja vereen.
Matka majatalollekin oli ollut varsin viihdyttävä. Moni kyläläinen oli käynyt ilmoittamasta petomiehestä vartijalle jos toisellekin, mutta vastaus oli ollut aina sama, miehellä oli valitettavasti lupa olla täällä. Ehkei tämä reissu ollutkaan niin hirvittävä mitä mies oli kuvitellut? Ferguksestä kyllä näki pitkälle kuinka tämä nautti pelosta ja paniikista jota hän ympärilleen kylvi pelkällä olemuksellaan.
Se hauskuus oli kuitenkin hiipunut hiljakseen, kun päivä oli vaihtunut seuraavaan ja oli aika valmistautua sen päivän juhliin. Hän ei todellakaan olisi halunnut pukea sitä tiukkaa pukua ylleen. Sen korkeaksi napitettu kaulus tuntui ahistavalta, etumuksen kultaisista napituksista puhumattakaan, olkatoppaukset olivat hänen mielestään tyhmän näköiset ja muut kultaompeleet hihoissa ja takin liepeissä olivat turhan koreita. Suorat mustat housut eivät olleet hengittävät ja mustat kiiltävät saappaat tuntuivat kankeilta, ne kun olivat uudet ja ne eivät olleet mukautuneet vielä miehen jalkoihin.
"Mrrhh... helvetin napit." Fergus kirosi, kun joutui avaamaan takin nappirivistön jo kolmannen kerran uusiksi, kun oli napittanut ne väärin, yhden liian ylemmäs tällä kertaa. "Theaaah, tee tälle jotain!" Mies marisi.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 18 Kesä 2016, 13:05, muokattu yhteensä 2 kertaa
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 12 Kesä 2016, 00:17

Sana oli saavuttanut naisen kuin tilauksesta, juuri silloin tuo salamyhkäinen kutsu oli kiirinyt korviin, kun Thea oli jo tovin pohtinut perheensä vointia. Ja etenkin ottoisänsä vointia. Kyllä hän perhettään kaipasi, tietysti, olivathan nuo ihmisiä jotka olivat olleet olemassa lähes koko hänen elämänsä ajan. Ja vaikka hän ei pitänytkään noiden suhtautumisesta kumppaniinsa, vaikka oli joutunut pakenemaan kotoaan voidakseen elää miehen kanssa, jonka hän omakseen oli halunnut, silti perheellään oli paikka sydämessään. Tietysti hänen kirjeensä oli aiheuttanut pahaa verta hänen ja Ferguksen välillä, mutta kaikki oltiin sovittu nopeasti ja kiihkeästi – juuri siihen tyyliin kuin heille oli ominaista. Ja lopulta, kaikista odotuksista huolimatta heidät molemmat oltiin kutsuttu naisen kotikartanoon illallisjuhlaan, Thea piti tätä optimistisesti merkkinä siitä että hänen vuokseen oltiin halukkaita antamaan myös ihmissudelle mahdollisuus osoittaa kunnollisuutensa. Tästä mahdollisuudesta innostuneena hän tietysti oli opettanut kaiken sen etiketeistä, mitä lyhyessä ajassa pystyi. Pyytänyt, että miehensä piilottaisi ärtymyksensä ja inhonsa – etenkin jos hänen perheensä kykenisi ottamaan heidät vastaan kasvot peruslukemilla. Toisaalta luvannut, että nämä vierailut eivät tulisi ollenkaan tavallisiksi ja säännöllisiksi. Eikä tulisikaan, sillä ei hänen perheensä varmasti olisi valmis montaa kertaa esittämään hukan olevan tervetullut lisä sukuun.

Ihmeen nöyrästi mies oli suostunut hänen tahtoonsa, oli hankkinut itselleen ja hänelle uudet mekot jotta he voisivat edustaa Thean kotikartanossa parhaimpansa mukaan. Fergus oli näyttänyt puvussaan komealta, ehkä aavistuksen ahdistuneelta, mutta ei nainen ollut sen itseään antanut häiritä. Lopulta oli myös koittanut se päivä, kun he lähtivät hukkien – eikä vähiten Ferguksen – epäilyksistä huolimatta. Kieltämättä myös hiukset mielenosoituksellisesti avonaisina ihmistenkylään matkustanut neitokin oli hieman epäröinyt, kun vartijoiden vahtimat kylän portit tulivat heitä vastaan. Mitään ei ollut kuitenkaan tapahtunut vaan uteliaiden ja kauhistuneiden katseiden saattelemana metsäaateliset, oliko se sitten haukkumanimi vai ei, saapuivat kylään. Eikä Thea voinut kieltää, että eikö olisi nauttinut majatalon pehmeästä pedistä ja ihan erilaisesta lämmöstä kuin mitä kivinen temppeli saattoi heille tarjota. Hänen ruumiinlämpönsähän ei ollut normaalia korkeampi kuten hukilla, tietysti sängyssä pysyi hyvin lämpimänä kun käpertyi miehensä kainaloon. Susivaimon etuoikeuksia, oma lämpöpatteri.

Juhlapäivä koitti jännittävänä ja kiehtovana, Thea ei malttanut odottaa pääsyä näkemään perheensä ja kieltämättä halusi esiintyä myös miehensä käsipuolessa paheksuntaansa piilotteleville aatelisille. Mustaa hiuspehkoa ei edes yritetty kesyttää nutturoille, tai siloisille kampauksille vaan se palmikoitiin yhdeksi, paksuksi ja pitkäksi letiksi joka lepäsi oikealla olalla. Mekkonsa ei ehkä ollut parhainta mahdollisinta kangasta, mutta se laskeutui naisen vartalolle täydellisesti ja sen pastellinen sävy sai maitokahvinruskean ihon hehkumaan. Nainen oli juuri asettunut peilin ääreen, jotta saattaisi hieman tutkia kasvojensa puuteroimistarvetta, kun Ferguksen epätoivoinen ulina sai neidon kiinnittämään huomionsa mieheen. Nainen käänsi peilille selkänsä ja asteli miehensä luo, suuteli ohimennen lämmintä poskea. ”Tiedän mitä me voimme illalla leikkiä”, kiusoitteli ja kuiski sanansa miehen korvaan ennen kuin keskitti huomionsa paidan nappeihin. Näppärin sormin ryhtyi napittamaan nappijonoa kiinni, paita työnnettiin housujen sisään. ”Hyvin se menee”, vakuutteli Fergukselle leveästi hymyillen. Ei kuitenkaan rohjennut olla itsekään aivan vakuuttunut sanoistaan, kyllähän hän tiesi kuinka riskaabelia tämä oli heille molemmille. Oli paljon mahdollisuuksia mennä pieleen.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2016, 01:06

Fergus jäi katselemaan, kun Thea tuli häntä auttamaan takin nappien kanssa, sulloipa tuo siinä samalla alupaidan vielä housuihin siististi. "Aiotko palkita hyvän käytökseni?" Mies kohotti kulmaansa vaimonsa kiusaaviin sanoihin. Mies vääntelehti kaulaansa, naisen saatua kauluksenkin napit kiinni. Korkea kaulus oli varsin ahdistava, mutta hän oli halunnut mieluummin sen, kuin jonkun röyhelöisen solmion.
Susimies ei ollut aivan varma Thean vakuutteluista. Mitä tahansa saattaisi mennä pieleen ja hän oli varma, että naisen perhe käyttäisi minkä tahansa virheen jonka hän tekisi tekosyynä passittaa hänet mestattavaksi. Hän ei olisi yllättynyt, jos mestauslava olisi pystytetty valmiiksi kartanon puutarhaan, ihan vain varmuuden vuoksi.

"Lupaan käyttäytyä, jos perheesikin käyttäytyy." Fergus totesi, vaikka todellisuudessa hän oli se jolla ei ollut käytöstavat hallussa luonnostaan. Mutta ehkä se oli enemmän sitä, ettei susimiehelle kannattanut antaa syytä hermostua. Hän kuitenkin yrittäisi tehdä parhaansa vaimonsa tähden ja jos hän kärvistelisi tämän yhden illan, tuskin tätä joutuisi tekemään uudestaan. Ja jos kaikki todella menisi hyvin, ehkä he saisivat olla tulevaisuudessa rauhassa ja hänen ei tarvitsisi huolehtia palkkionmetsästäjistä tai muusta elämää vaikeuttavista häiriötekijöistä. Fergus halusi vain elää rauhassa Thean, vaimonsa, kanssa ja kasvattaa perheen.
"Mutta, voimme aina olla menemättä ja viettää aikaa vain täällä." Mies totesi, napaten Theaa kädestä ja nostaen sen lähelle huuliaan, mutta herrasmiesmäisen suukon sijaan lipaisi Fergus naisen kämmenselkää kielellään. Aina oli hyvä elätellä toivoa, jos Thea muuttaisi mielensä koko homman suhteen. Siinä vaihtoehdossa oli vähemmän riskitekijöitä.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 12 Kesä 2016, 16:35

"Ainahan minä palkitsen hyvän käytöksen", vastasi virnistäen. Nappien napittaminen oli jälleen yksi sellainen kokemus, jota ei ihan heti olisi arvannut että joutuisi Ferguksen vuoksi tekemään. Toisen kynnet olivat tosiaan melko kömpelöt näin pikkutarkkaan työhön, tokihan noita käsiä ei muutenkaan oltu luotu pitsin nypläämiseen. Moneen muuhun kyllä. Mutta ne napit, eihän toinen niitä vaatetuksessaan muutenkaan suosinut, joten oli kai ihan ymmärrettävää - kynnetkin huomioonottaen - että häntä pyydettiin apuun. Ja suloista. Tietysti Thea myös muisti kuinka oli käynyt niille muutamille napitusta vaatineille vaatteille miehen käsittelyssä - eikä hänellä enää nappipaitoja juuri ollut.

Vai, että pitäisi hänenkin perheensä käyttäytyä. No, tietysti se oli totta, että ei kaikkea hukankaan pitäisi joutua kestämään. Thea jo tiesi, että mikäli jonkinlainen selkkaus syntyisi, niin todennäköisesti se nousisi hänen isänsä tahdittomasta lausahduksesta ja Ferguksen tulikiven katkuisesta vastauksesta. No, sopi toivoa että nämä miehet jotka molemmat olivat hänelle rakkaita, osaisivat pitää suunsa tämän yhden illan ajan. Ja että hän osaisi, nyt olisi kaiketi tärkeää että kumpikaan heistä ei aiheuttaisi yhtään enempää pahaa verta kuin mitä olivat toimillaan jo aiheuttaneet.

Kostea ja lämmin kieli tuntui hölmöltä kämmenselällä, iholla joka oli tottunut sivistyneisiin ja niin pinnallisiin suudelmiin. Thea nauroi kehräävää naurua, ja ravisti kättään kuin koira olisi sen märäksi kuolannut, iski miehelleen silmää. "Sinä se tiedät kuinka naisia vietellään", kiusasi silmiään pyöräytellen, kyllähän hän tiesi Ferguksen taidot ja sopi vain toivoa, että mies ei päättäisi yrittää vietellä häntä ennen juhlia. "Sano, miltä näytän?", kysyi ja suoristi selkäänsä, puku laskeutui hyvin. Ei ollut antava, mutta kaunis, kevyt kangas kyllä asettui juuri oikealla tavalla hänen lanteilleen. Pienoinen raskausvatsa piiloutui melko hyvin vaatteen alle, mutta riittävän tarkkasilmäiset voisivat sen toki huomata - ei Thea raskauttaan hävennyt.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2016, 17:19

Thealta napitus tietenkin sujui vaivattomasti ja Fergus oli viimein valmis tämän järin oudon vaatetuksen kanssa, ei hän ikinä olisi uskonut joutuvansa pukeutumaan tälläiseen. Silmälappu oli ainoa normaali vaatekappale mistä hän ei ollut luopunut. Olihan sitäkin täytyinyt hieman puhdistella edustuskuntoon.
"No ainakin yhtä naista, sinä taidat olla ainoa nainen koko juhlissa, joka lähtisi minunlaiseni rahvaan ja karskin miehen matkaan." Susimies virnisti vinosti, kun Thea häntä ryhtyi kiusaamaan. Hänen vaimonsa oli ainoa laatuaan. "Mietin kyllä vieläkin, olisiko pitänyt hankkia sormuksetkin ihan vain vanhempiesi kiusaksi?" Mies pohdiskeli, ne oudot pienet häät mitä he olivat pitäneet olivat olleet sen verran yllättävät, ettei mitään liittoa symboloivia koruja oltu hankittu ja noh ne taisivat olla muutenkin enemmän ihmisten perinteitä.

Fergus otti askeleen taaemmaksi Theasta nähdäkseen tuon paremmin, naisen tiedustellessa mielipidettä siihen miltä tuo näytti. "Kauniilta tietenkin, vaikka olisit kauniinpi ilman mekkoa... tai mitään ylipäätään." Mies komentoi muikeasti hymyillen, palaten takaisin tuon eteen ja vieden kätensä tunnustelemaan vaimonsa muotoja mekon helman läpi. Kopeloivat kädet kävivät pian halaukseen.
"Toivottavasti et joudu häpeämään minua liikaa." Fergus totesi hymähtäen, kyllä he molemmat tiesivät ettei hän kuulunut aateliston keskele, vaikka kuinka koreaksi hänet oltaisiin puettu. "Lupaatkan olla turvanani?" Mies vielä kysyi, ilmeen olessa mukamas kuin hellyyden kipeällä koiranpennulla.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 12 Kesä 2016, 20:01

Niin, se saattoi kyllä olla totta että harvempi ihmisnainen hänen asemistaan lähtisi susimiehen matkaan, asumaan entisöityyn temppeliin hukkalauman keskelle. Ei Thea kuitenkaan päätöstään katunut, ei edes nyt kun he pian pääsisivät nauttimaan – tai kai hän olisi ainoa joka nauttisi – yltäkylläisistä antimista. Kuka muu mies olisi suostunut hänen vuokseen asettamaan itsensä kerta toisensa jälkeen vaaraan, tällä kertaa vaaraan ja vielä epämukavaan, aateliston tilaisuuteen. ”Hpmh, kyllä minä voin sormusta kantaakin mutta sinun sormesihan murtuu, kun muutut hukaksi se sormessa”, lausui tuhahtaen, ikään kuin idea olisi niin huono, ettei sillä kannattaisi edes vitsailla. Kyllähän hän voisi sormusta pitää, ehkä jopa ihan mielellään sillä se saisi täydenkuun majapaikassaankin miehet hieman kunnioittamaan häntä, mutta Fergukselle ei moista soisi.

Miehen sanat tuntuivat hivelevän sisikuntaansa ja nainen tunsi olonsa lähes hehkuvaksi, oli hyvä kuulla toisen kehut ja tuntea pian nuo kokeilevat kädet vartalollaan – etenkin nyt, kun vatsa rupesi hiljalleen pyöristymään ja lantiokin aavistuksen levenemään. Eihän Thea koskaan mikään kovin keijukaismainen ollut, enemmänkin urheilullinen ja naisellisen pehmeäkin, mutta tietysti häntä ihmetytti kehossaan tapahtuvat muutokset. Eikä ne aina hyvältä tuntuneet. Nainen nojautui vastaamaan halaukseen ja painoi nenänpäänsä kaulaa vasten, hymyili hellää hymyä kuullessaan Ferguksen epäilyksen. ”Minä häpeän siellä muita, en sinua”, vastasi totuudenmukaisesti ja antoi huuliensa hipaista kaulan ihoa. Totta oli, että Thea todennäköisemmin häpeäisi omaa sukuaan entä miestään, sillä se kaikki pinnalta kiillotettu toiminta etiketteineen oli viihdyttävää, mutta ei todellista – ei ollenkaan. Fergus oli todellinen kaikessa karkeudessaan. Seuraava kysymys sai Thean nojautumaan taemmas ja kurtistamaan kulmiaan toisen suloiselle ilmeelle, nipisti miehen korvanlehteä. ”Tietysti, minä olen aina sinun turvanasi”, hymyili ja pyyhkäisi muutaman pölyhiukkasen tumman takin olkapäältä. ”Sinä näytät hyvältä näissäkin vaatteissa, minun pitää kai teroittaa kynteni ettet lähde nuorempien, kauniimpien ja rikkaampien matkaan”, virnisti ja mutristi sitten muka kovinkin tuimasti huuliaan, laski kämmenensä lanteilleen.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2016, 20:26

"Totta, mutta pieni visiitti velhon tykönä, loitsu ja asia on sillä hoidettu. Miten muuten luulet minun pysyvän vaatteisani kun vaihtelen muotoani jatkuvasti? Toki onhan se tyyristä." Fergus totesi, Thean huolehtiessa sormuksen vaikutuksesta muotoja muuttavaan kehoon. Tuskin susimies muuttaisi liiakseen muotoaan sudesta ihmiseksi, jos jatkuvasti täytyisi murehtia vaatteiden perään. Ei hän alastomuutta hävennyt, mutta ei ilkosillaan metsässä kulkeminen ollut terveellista.
Hymähdys kävi kun nainen tulisi häpeämään kaikkia muita paitsi miestään, juuri sellainen vastaus mitä hän oli tuolta odottanut. Kumpikaan heistä ei välittänyt mitä muut ajattelisivat, ehkä he molemmat vain paistattelisivat oikein mielissään huomiossa mitä saisivat osakseen, vaikka se olisi negatiivista. Huomio oli aina huomiota.

"Ja minä sinun." Fergus vastasi Thealle takaisin. Moinen lepertely tuntui varsin oudolta, mies ei ollut vielä siihen aivan tottunut, mutta se tuntui silti hyvältä ja ei hellyys tehnyt hänestä vähemmän miehikkäämpää, se teki hänestä isällisemmän ja siihenhän tässä pyrittiin.
"Rikkaampien? No mitä me tässä vielä odotamme?" Fergus kohotti leikkisän virneen kasvoilleen, kun Thea meni murehtimaan, että hän olisi muiden naisten perään. Kiusallaan mies tarttui naista kädestä ja otti pari askelta hoppuilen ovea kohti. "Älä huoli en minä nyt alfanaarastani hylkää... Toki en voi mitään, jos siellä satuukin olemaan seikkailun haluisia yksilöitä, jotka kokeilevat onneaan." Fergus myhäili vitsikkäästi, pysähtyen oven eteen, ollen kuitenkin valmis lähtemään. "Ja taas toisaalta, olisi hauska nähdä sinun pistävän Acelta oppimiasi puolustautumis liikkeitä käytäntöön. Naispainia keskellä juhlasalia, ah."
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 12 Kesä 2016, 20:50

Thea irvisti toisen kiusoittelulle, näyttipä kieltäkin ja hangoitteli vastaan, kun mies kulki kohti ovea häntä kädestä samalla kiinni pitäen. Tuhahtelipa vielä esittääkseen todella, todella närkästynyttä. Esityksensä hieman rakoili, sillä ei pystynyt estämään suupieltään kääntymästä vinoon hymyyn – sehän tosiaan olisi näky, jos mies joutuisikin kiihkeiden ja uteliaiden naisten piirittämäksi, vastoin kaikkia odotuksia. Nainen kuitenkin tiesi, että usein oma sukupuolensa tuntui haaveilevan vaarallisista, jännittävistä ja Miehekkäistä, kykenevistä miehistä. Fergus kaikessa karuudessaan huokui kaikkia näitä ominaisuuksia, kai osaksi sen vuoksi hänkin oli miehestä viehtynyt vastoin omaa järkeään. Ja nyt, kun hän oli tehnyt pahamaineiseen hukkaan sekaantumisesta aavistuksen hyväksyttävämpää, voisi olla jopa mahdollista, että joku muukin uskalias yrittäisi toteuttaa salaisia fantasioitaan. Muiden miesten vuoksi hän ei kyllä painisi mitään kissapainia, mutta Ferguksen… No, ehkä jo sen vuoksi, että arvasi pienen kissatappelun miellyttävän alfan silmiä.

”Pyh. Minähän en paini yhdenkään miehen vuoksi”, kielsi kuitenkin moisen painimatsin mahdollisuuden, vaikka sen juuri hetki sitten mielessään itselleen oli myöntänytkin. Mutta pitihän hänen sentään jotain jättää omaan tietoonsa, että toinen ei aivan kuvittelisi hänen olevan sulaa vahaa käsissään. Asteli sitten niskojaan mielenosoituksellisesti nakellen ja lannettaan kutsuvasti keinuttaen miehensä ohitse ja nosti naulalle jätetyn sinisen viittansa harteilleen, ryhtyi solmimaan kaulanauhaa kiinni jotta viitta ei karkaisi hänen yltään. ”Tiedä, vaikka sinä joudut hätistelemään kilpakosijoita minun luotani”, virnisti ja nojasi toisen kämmenensä oveen, ikään kuin ehdotuksena lähtemiselle. Tosipuheessa ne kilpakosijat olivat varmasti kaikonneet viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen ihmissuden matkaan karkaamisensa oli päässyt yleiseen tietoisuuteen. Hän oli monen ihmismiehen silmissä nyt saastunut, lepraistakin pahempi ja ennen kaikkea hairahtunut, kenties vähän mielenvikainenkin. Thea ei kuitenkaan jaksanut moisista välittää, eihän hän niistä aatelismiehistä ollut välittänytkään.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2016, 21:28

Fergus osoitti harmistustaan suun mutristamisella, kun ei naispainia olisi luvassa edes hänen puolestaan. Thea toi myös esille mahdollisuuden, ettei susimies saattanut olla ainoa, joka voisi saada huomiota osakseen vastakkaiselta sukupuolelta. "Pyh, mokomat nyhveröt laskevat alleen kun vaan irvistän ilkeästi, tuskin minun tarvitsee olla turhan huolissani." Fergus hymähti varsin itsevarmasti.

"Mutta menemmekö, niin saadaan tämä ilta pois alta?" Mies nyt totesi, kun he molemmat olivat lähtövalmiina. Fergus taputteli takin taskua tarkistaen, että huoneen avain olisi mukana, mutta eipä se ollut taskuun asti vielä ennättänyt. Mies astelikin sitten huoneen pöydän ääreen, millä avain lepäsi ja sujautti avaimen taskuunsa. Katse tosin viivähti pöydälle jätettyssä nahkaisessa vyölaukussa. Ei Ferguksen riippuvuus antanut hänen miettiä edes kahdesti, vaan jahkailkematta avasi laukun ja nappasi sen sisuksista tulitikkurasian ja pari savuketta. Ne pääsivät avaimen seuraksi taskuun. Ei sitä koskaan tiennyt jos hän joutuisi tilanteeseen jossa niitä tarvittiin, taikka juhla pistäisi hänet todella kireälle.
Käsivarsi nostettiin Thealle tarjolle. "Näinhän se oli?" Fergus tosin varmisti, että teki herrasmies roolinsa oikein, ennen kuin vei kätensä oven kahvalle ja avasi sen, johdattaen vaimonsa käytävään, jos tuo oli käsivarteen tarttunut.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 12 Kesä 2016, 21:55

”Mennään, en malta odottaa vanhempieni ja vieraiden ilmeitä”, virnisti ja katseli kuinka mies huolehti avaimen taskuunsa ja nappasi mukaan vielä pari savukettakin. Ei Thea sitä pitänyt pahana, ei ollenkaan. Tai jos pitkin, niin ei katsonut asiakseen tavasta – tai riippuvuudesta – nalkuttaa. Ja olihan hän nähnyt Ferguksen tärinät jo niin usein, että ei olisi edes voinut kuvitella pyytävänsä toista luopumaan sätkistään. Sehän olisi ollut vain kovin julmaa. Joskus nainen oli miettinyt, että voisiko tuo vapina joskus siirtyä mieheen muutenkin kuin pelkän muutoksen jälkitilana? Olisiko se ikään kuin etenevä sairaus, joka vielä joku päivä tulisi vapisuttamaan ihmismuodossaan olevaa hukkaa alituiseen? Aatelisneito totisesti toivoi, että näin ei ollut ja tämä tärinä oli pelkkä hetkellinen jälkitila, joka oli noilla sätkillä hoidettavissa.

Synkät ajatuksensa keskeytyivät, kun mies tarjosi käsivarttaan samalla huolehtien, että teki sen oikein. Thea hymähti ja olisi voinut vaikka hypätä toisen syliin, niin lämpimäksi olonsa tunsi miehen huolehtiessa vaimonsa tarpeiden täyttämisestä. Pujotti kätensä miehen tarjotulle käsivarrelle ja nyökkäsi hyväksyvästi päätään, hymyili yrittäen peitellä hienoista huvittumistaan tästä tilanteesta. Kukapa olisi uskonut? ”Hyvin menee, älä turhaa huoli. Syömme ja juomme, ärsytämme vähän ihmisiä läsnäolollamme ja palaamme sitten nauttimaan kahdestaan olemisesta”, puheli kevyeen sävyyn sitä parhainta skenaariota, sitä miten illan soisi menevän. Kyllähän hänelläkin epäilyksensä oli, ei sitä voinut kieltää. Antoi miehen johdattaa itsensä ulos huoneesta, aina pihalle asti. Theaa nauratti heidän aiheuttamansa reaktiot, osa jäi avoimesti hämmästyneenä ja järkyttyneenäkin tuijottamaan susimiehen siistittyä olemusta ja tummahipiäistä naista tämän rinnalla – toki hänet neiti Auvrayksi tunnistettiin. Sitäkin hauskemmat olivat kartanon vartijoiden nyreät, lähes murhanhimoiset ilmeet joilla nuo katselivat kaksikkoa. Thea kohotti kulmaansa. ”Teinä minä en mullistelisi, hän”, nyökkäsi kartanoa kohti, ”on kuitenkin isäni. Ja kutsui meidät tänne, joten mitäpä luulet että tyttären sana tekisi teidän urallenne?”, sanat lausuttiin sävyllä, jonka oli tarkoituskin ärsyttää ja alistaa vartijat pikkuvarpaansa alle. Tuhahti silmiään pyöräyttäen korostaakseen omaa, ylempää asemaansa näihin palkollisiin verrattuna.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2016, 22:28

Fergus oli täysin samaa mieltä Thean kanssa, tuon vanhempien ilmeet olisivat varmasti näkemisen arvoiset, vaikka heitä odottetaisiinkin. Hän tulisi nauttimaan juhlista omalla kierolla tavallaan, ei hän muuten pystyisi näitä vaatteita tai käytöstapoja sietämään. Olisi ehkä hauska nähdä kuinka yllättyneitä ihmiset olisivat susimiehestä joka osasi käytöstapoja, toki ei yäydellisesti, mutta edes hiukan.
Kaduilla moni soi pitkän katseen, jos toisenkin kaksikkoon. Joku kartanonväestä oli varmaan antanut juorun lähteä liikkumaan, sen verran moni kyläläinen ryhtyi supattamaan kiihkeästi keskenään ja osoittelemaan muka niin vaivihkaa kaksikon puoleen. Kyllä Fergus soi omaksi ilokseen uhittelevia katseita ympärilleen, jos joku kävi turhankin selvästi heistä supisemaan. Taisipa yksi vanhempi rouva hätkähtääkin. Tosin mies tiesi, että hänen täytyisi hillitä itsensä, hän olisi juhlien silmätikku ja jokainen pieninkin virheliike otettaisiin huomioon.
Kartanon porteille päästessään, saivat he huomata, että juhliin oli värvätty vartijoita ja varsin kärkkäitä sellaisia. Ei mitenkään yllättävää. Thea tietenkin hoiti puhumisen, tuon äänellä oli täällä enemmän valtaa.

"Älä päädy vaimoni huonolle puolelle." Fergus virnuili vartijalle, kun Thea oli tehnyt vartijasta varsin selvää alistavalla lauseellaan. Tosin mies näytti tuijottavan susimiestä nyt pitkään ja vilkaisipa kerran vielä neitiäkin, josta ilmeisesti oli tullut nyt rouva. Voih, sitä faktaa hän kyllä hieroisi jokaisen naamaan, joka vastaan tulisi.
Vartija ei kommentoinut sen enempää, vaan antoi kaksikon kulkea ohitse, kohti kartanon etuovia. Paikka tuntui jo varsin eläväiseltä, kun katseli niitä monia vankureita, mitä kartanon avaralle pihamaalle oli parkeerattu. Nuorella tallipojalla näytti olevan kiire monien hevosten kanssa.
Ulko-ovillä näytti odottavan miespuolinen palvelija, jonka tehtävä oli johdattaa vieraat sisään ja ilmoittaa vieraiden saapumisesta isäntäväelle. Palvelija tosin näytti jännittyvän paikallaan samantien, kun näki kaksikon lähestyvän. Kuin tuon pahin painajainen olisi käynyt toteen.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 12 Kesä 2016, 22:51

Oikeastaan oli hauskaa herättää näin paljon kuhinaa ympärillään, myös tuo vartijoiden reaktio oli oikein viihdyttävä ja päästi naisen venyttelemään sisäistä, julmaa ja häikäilemätöntä jumalatartaan. Palvelijan ilme oli näkemisen arvoinen, kun he lähestyivät. Toinen näytti vilkuilevan ympärilleen, etsivän mahdollisimman hyvää pakoreittiä tai jotain muuta tehtävää näyttääkseen liian kiireiseltä toimittaakseen heitä sisään. Tämä hovimestarin virkaa pitävä mies oli toki Thealle tuttu, mutta selvästi hänkin oli saanut osansa Ferguksen hurjasta maineesta sillä kauhun ja paheksunnan sekainen katse viivähti vain nopeasti naisen silmissä – hukan katse taisi häveliäästi ohittaa kokonaan. Hoikat sormet puristuivat hetkeksi tiukemmin miehensä käsivartta vasten, ikään kuin pahoitellakseen typeryksen käytöstä – tai tyynnytelläkseen sekä itseään, että miestään. Eihän heidän kauaa täällä tarvitsisi viihtyä, kunhan hän vain saisi nähdä vanhempansa ja veljensä.

Palvelijan nihkeästä suhtautumisesta huolimatta tuo toivotti heidät tervetulleeksi syntymäpäivien juhlallisuuksiin ja ohjasi kaksikon eteisaulaan, muutamien hetki sitten saapuneiden keskustelut pysähtyivät ja katseet kääntyivät kaksikkoon. Thea kohotti leukaansa ja muotoili huulilleen nenäkkään hymyn, ikään kuin lällätelläkseen noille paheksuville katseille – hän oli kenties ainut nainen, joka pystyi karkaamaan kartanosta ja palaamaan lopulta ihmissusimiehen kanssa juhlaillalliselle. Jäykästi nuo vieraat nyökkäsivät heille tervehdyksensä ennen kuin lähtivät kiireesti kohti seisovanpöydän tarjoiluja ja muuta juhlaseuruetta. Tällä välin palvelija oli ehtinyt hakea Herra ja Rouva Auvrayn paikalle, sekä toki Thean veljet. Selvästi perhe ei ollut erityisen tyytyväinen tilanteeseen, mutta jokaisen onnistui muotoilla kasvoilleen jäykän kohteliaat ilmeet – mitä nyt Margery ei pystynyt edelleenkään katsomaan Fergusta silmiin.

Gilbertin johdolla perhe kävi kättelemässä Ferguksen ja toivottamassa tuon tervetulleeksi, jonka jälkeen Gilbert sulki ottotyttärensä tiukkaan halaukseen. ”Voi Thea, miksi sinä teit näin meille”, tuo kuiskasi alistuneeseen sävyyn tyttärensä korvaan ja Thea tunsi sydämessään pistoksen, kyllähän hän tiesi aiheuttaneensa suurta huolta ja tuskaa. ”Tämä on isä minun elämäni, olen pahoillani että en voi elää sitä niin kuin te haluatte”, puhutteli sanoillaan isänsä lisäksi myös muuta perhettään, ”mutta nautitaan nyt tästä, olen iloinen että te otitte meidät vastaan”, yritti johdatella perhettään muille urille ja astui miehensä viereltä halaamaan äitiään ja veljiään. Margery taisi tiputtaa muutaman kyyneleenkin. ”Tehän olette selvästi panostaneet”, Gilbert lausui Fergukselle kohteliaaseen sävyyn, mutta varsin jäykästi ja selvästi joutui taistelemaan pitääkseen kasvonsa peruslukemilla. Seuraavaksi perheensä johdatti heidät juhlatilaan, kehottivat nauttimaan pöydän antimista, Theaa pyydettiin myös jossain vaiheessa liittymään perheensä seuraan – Ferguskin olisi kuulemma tervetullut, vaikka jäykät ilmeet hieman muuta kertoivatkin.

”Vielä hengissä?”, kumartui kuiskaamaan hukalleen, kun perheensä kiirehti jututtamaan hieman vähemmän jännittäviä vieraita. Tai veljensä toki kiirehtivät jallittamaan sopivia neito vieraita, niinhän se nuorukaisten kuuluikin.
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Kesä 2016, 23:21

Ei Fergus sinäänsä piitannut palvelijan käytöksessä, seurasi vain tuon ilmeitä huvittuneena ja asteli sitten tuon johdattamana sisään Thean kanssa. Väkeä oli paikalla jo mukavasti kääntämään katseensa kaksikkoon. Miehen kasvoilla lepäsi vino hymy, mutta jonkinlainen ahdistuksen aalto tuntui pyyhkivän yllättäen yli. Mies oli kyllä ajatellut astella sisään piittaamatta siitä mitä muut hänestä ajattelivat ja niin hän tällä hetkellä ajatteli, mutta se ymmärrys siitä faktasta, että hän ei todellakaan kuulunut näiden ihmisten joukoon tuntui varsin ahdistavalta. Ferguksen pokka piti kuitenkin, ei tässä mitään hätää ollut, Thea oli edelleen hänen vierellään.

Seuraavaksi paikalle saapuikin naisen perhe ja kyllä noiden ilmeet olivat näkemisen arvoisia, melkeimpä saman veroisia mitä silloin viimenäkemällä, silloin sairastuvalla. Silloin Fergus ei ollut ehtinyt tilanteen takia ilmeistä nauttimaan.
Fergus kätteli Thean isää takaisin varsin ronskilla otteellaan ja soi tuolle jokseenkin haastavan katseen, sama käsittely suotiin myös velikullille, perheen äiti tosin ei edes uskaltanut vilkaista susimiestä.
Mies seisoi sivussa sillävälin kun Thea halasi isäänsä, joka jotain kuiski naisen korvaan. Kyllä tarkkakuuloinen ihmissusi sen kuuli, mutta ei oikeastaan ollut yllättynyt miehen käytöstä, oikeastaan oli tyytyväinen, ettei Theaa oltu raahaamassa pois hänen luotaan ja joku ollut häntä sitomassa niillä pirun hopeaköysillä. Toki ansa saattaisi laueta ihan milloin vain, eikä Fergus aikonut laskea puolustustaan missään vaiheessa.
"Hmh, totta kai, vain parasta vaimolleni. Vaikka täytyihän siinä usempi tasku tyhjentää, ennen kuin tarpeeksi rahaa oli kasassa näihin vermeisiin." Fergus naurahti Gilbertin yrittäessä olla hänelle kohtelias. "Ha ha, vitsailen tietysti." Mies kuitenkin lisäsi varsin kiusaavaan sävyyn. Se oli ensimmäinen koetus jonka alle hän appiukon pistäisi, kokeili kuinka vahva pinna toisella oli.

Se epämukava ahdistus alkoi hieman lievetä, ainakin tämän pienen vitsailun johdosta, mutta aivan rento Fergus ei vielä ollut. Puku jotenkin pakotti hänet seisomaan jäykästi. Heidät johdatettiin juhlatilaan, jossa mies ensimmäisenä vilkuili juhlatarjoilun antimia, hyvin hienostelevaa purtavaa oli tietenkin tarjolla, mutta syötävää se kaikki oli. Boolimalja tosin näytti kaikista kutsuvammalta.
"Kyllä, ei tässä hätää." Mies vastasi Thean huolehtivaan kysymykseen. "Tosin odotin enemmän murhanhimoista vastaanottoa, mutta tämä on oikeastaan varsin kesyä." Fergus kommentoi kuiskaten naiselle takaisin.
Janni
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 13 Kesä 2016, 10:16

Gilbert oli hetken varma, että saisi sydänkohtauksen ja vilkaisikin tyttärensä sormia noiden sanojen johdosta. Ei kuitenkaan vastannut viileää katsetta enempää susimiehen sanoihin, olihan se nyt ihan arvattavaa että moinen moukka yrittäisi kaikin keinoin pilata hänen iltansa. Ja epäilemättä hänen tyttärensäkin illan. Onneksi tuli kuitenkin hyvä sauma poistua hetkeksi paikalta, ehkä seuraavaksi näkisi tyttärensä ilman tuota kylkeen kasvanutta torahampaista miestä.

Thea hymähti miehensä sanoille murhaavasta vastaanotosta, mutta ei voinut kuin mielessään todeta olevansa yhtälailla yllättynyt näinkin asiallisesta ilmapiiristä. Toki he saivat kaikenlaisia katseita osakseen, mutta ei puukkoja ja puntareita. Eikä vielä yhtään hopeista köyttä, tai miekkaa missään. Mitä nyt naisilla näkyi olevan hieman normaalia enemmän hopeisia koruja asusteinaan, syy siihen mahtoi löytyä hänen rinnaltaan. Nainen hymyili leveästi häntä muka vaivihkaa katselevalle serkkutytölle, iski silmäänsä suorastaan julkeasti ja saikin ikäisensä naisen lehahtamaan punaiseksi – epäilemättä toinen oli varsin utelias miettimään, että millaista elämä ihmissuden kanssa olisi. Hämmentääkseen katselijoita lisää, nainen kurottautui suikkaamaan hyvin kevyen, siveellisen ja soveliaan suudelman Ferguksen poskelle, räpsyttelipä miehelle hetken ripsiäänkin ja hymyili. Toimillaan onnistui karistamaan juhlijoiden epäilykset siitä, että hänet oltiin pakotettu vähintäänkin kuoleman uhalla lähtemään petomiehen matkaan.

”Mennään hakemaan jotain syötävää”, ehdotti ja nykäisi miestä kohti tarjoilupöytää, tekisi hyvää saada ruokia joihin oli elämänsä aikana tottunut. Ferguksen luona ruokavalio oli tosiaan harmillisen yksipuolinen, vaikka kyllähän häntäkin kovasti yritettiin ajatella ruokahuollossa – varmasti hukkien pöydässä oli nyt nähty enemmän kasviksia kuin koskaan. ”Odotahan vain, hetken päästä ympärillämme pyörii uskaliaimmat uteliaat ja pääset keskustelemaan jos jonkinlaisista asioista. Minusta näyttää, että muutamat palavat halusta tulla utelemaan meiltä elämästämme, he vain tarvitsevat hetken humaltumiseen”, hymähti ja tökkäsi Fergusta olallaan, jonka jälkeen kurottautui keräilemään posliinilautaselle kaikenlaista pientä syötävää. Lähinnä hedelmiä, niitä kun nyttemmin kovin harvoin pääsi syömään.


// Kehittele ja liikuttele vain niitä vieraita, ei haittaa :) //
Wolga
 

Re: Sinun maailmasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Kesä 2016, 10:58

Vai että kylmä katse, eikä sanaakaan. Fergus siis saisi luoda itseään vapaammin mitä hän oli odottanut, ehkä se oli isän rakkautta tyttäreen, joka yritti parhaansa olla nuorennaisen mieliksi. Mies antoi katseensa kiertää rauhassa juhlasalissa, oli varsin hauska nähdä kuinka tuijottavat silmäparit väistyivät sujakasti hänen katseen tieltään, pelko oli lähes käsinkosketeltavissa. Toki eivät kaikki näyttäneet pelosta potevan, oli seassa paheksuntaa ja myös pientä uteliaisuutta.
Katse kääntyi takaisin Theaan, joka kävi häntä suukottamaan poskelle. "Hmm, älä nyt ujostele." Mies tuhahti ja sen enämpää tilannetta ajattelematta kumartui suutelemaan vaimoaan, maistaen sen erikoisen meikin maun, mutta ei oikeastaan siitä piitannut. Fergus oli kuulevinaan paheksuvan henkäyksen, jostain läheltä.

"Mennään." Mies vastasi Thean ehdotukseen syötävän hakemisesta ja pääsi naisen nykäisemänä seisovanpöydän ääreen. Pitkään Fergus silmäili tarjoilua. Näyttihän joissakin suupaloissa olevan tuttua lihaa mukana, mutta kaikki se muu vehreä ja viljainen ruoka siinä ohella ei varsin houkutellut. Mutta näin Thean mieliksi Fergus suostui ottamaan posliinilautasen käteensä ja nostamaan sille pari kinkuista voileivän näköistä neivonnaista ja makea kermainen kakkusiivukin pääsi suolaisen makupalan kaveriksi. Siirtyessään boolimaljaa kohti, Thea totesi, että he saisivat kyllä jutustelu seuraa ennemin tai myöhemmin, kunjan humala pääsisi juhlaväkeä rohkaisemaan. "Sitä odotellessa." Fergus hymähti hieman epäuskoisena, kuka nyt heille tai hänelle uskaltaisi tulla juttelemaan?
Boolimaljan ääreen ei aivan vaivattomasti päästy, sen edessä näytti seisovan Thean lailla koreasti pukeutunut nuorinainen, joka ei kavahtanut pelosta miehen tieltä, tuo vain keskittyi rupattelemaan palvelijan kanssa, joka ruokatarjoiluista vastasi. Puhuivat jotain kasvisvaihtoehtoisesta ruuasta. "Hei, tietä hieman." Fergus pyysi saadakseen naisen tajuamaan seisovansa tiellä, mutta ripeästi lisäsi, ehkä hieman jäykästi; "Jos sallinette." Pieni varmentava vilkaus suotiin Theaan, tekikö hän oikein?
Nainen havahtui ja katsahti vierellään odottavaa susimiestä. Tuo näytti ainoastaan yllättyneeltä ja hyvin nopeasti kohotti kasvoilleen hymyn. "Voih, anteeksi." Nainen pahoitteli varsin rauhalliseen tapaan, saaden susimiehen kohottamaan kulmaansa. Nainen väisti kaksikon tieltä ja lähti keinuen astelemaan sivummalle, suoden kuitenkin ensin vielä veikeän katseen Thealle. Fergus oli jo kääntänyt huomionsa boolimaljaan, jonka vierellä näytti olevan jo yksi kuppi valmiiksi täytettynä ja mies nosti sen käteensä.

//Ourait :3 //
Janni
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron