Hunt of the beast.

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 01 Joulu 2016, 03:10

"Jin yrittänee hakea sen minulta, oli minulla se tai ei. Ja jos pääsemme Zuriin asti hän tulee tarvitsemaan armeijan eikä mitään joukkoa. Se kylä ei ole helppo paikka marssia jos ei ole tervettullut, sanon ihan kokemuksesta." Tosiaankin Jinillä tulisi olemaan pieni pähkinä purtavaksi jos meinasi Nakamin Zurista hakea, siitä tyttö oli varma. Sen kyläjohtajan kanssa ei neuvoteltu, vielä vähemmän jos sattui mies olemaan. Toteamukseen siitä että Rafaelin pitäisi palata vahtimaan Edin ystävää taas täydeksikuuksi punapää vain nyökkäsi "Vahdi hyvin, säästyy miehenikin hieman vähemmillä murheilla." Hiemanhan tuo koko Jin tulee Zuriin ryppyilemään ajatus huvitti Nakamia, tosin silloin jos tuo oikeasti tulisi perään miestä saattaisi jopa käydä sääliksi. Kuka tietää, ehkä jopa Shael päättäisi kirota toisen kerta kirouksistaan tuntui pitävän.

***

Matka oli mennyt oikein hyvin, ei sen suurempia ongelmia. Merimatkakin oli ollut jopa nautinnollinen, ensimmäistä kertaa tytön elämässä. Toki hän oli ennenkin veneilystä nauttinut niin kauan kunnes ranta katosi horisontin taa. Eikä aikaakaan, muuten kuin päivän pari matkustus ja Zuriin he saapuivat. "Eivät he sinua silppua, eivät silpunneed Ediäkään ja usko pois, paikallinen kyläjohtaja tuntui vihaavan häntä yli kaiken." Nakami naurahti toiselle, selvästi tuo heitti taas vitsiä mikä tuntui olevan papille hyvinkin luonnollista. Ja kuten olettaa saattoi oli Shael jälleen kylän lähistön tapahtumista hyvin perillä, viitsi jopa vastaankin tulla. Eikö kylässä oikeasi ulkopuolisia lähes koskaan sitten käynyt jos itse johtaja tuli aina vierailijoita vastaanottamaan? "Se on pitkä tarina, lyhyesti pari demoninmetsästäjää ja hullu tiedemies perässä. Ja tämä kuitenkin lienee turvallisin paikka naisille piilotella sen aikaa että saa jahtaajansa pois perästä." Nakami selitti nopeasti tilanteen lisäten vielä miehen osan. "Ystäväni tuli mukaan lähinnä hyvää hyvyyttään, ei halunnut jättää minua yksin vaaraan mistä olen hänelle erittäin kiitollinen." Menipä Shael vielä mainitsemaan papin sidotun kädenkin. Valitettavasti. Tietenkin palaneesta hihasta pystyi päättelemään mistä pappi oli haaverinsa saanut vaikkei tapahtumia niin hyvin muistanutkaan. "Menetin hallinnan kyvystäni kesken taistelin metsästäjien kanssa mutta mitäpä jos ei siitä sen enempää. Muutenkin hän sanoi sen olevan vain pikkujuttu joka paranisi nopeasti." Tulihäntä myönsi hieman nolostuneeseen sävyyn, eihän se ollut mikään paras tapa tehdä parempaa vaikutusta sanoa polttaneensa ystävältään käden siteisiin. "Kunhan ongelmat sen alkemistin ja hänen palkkalaistensa kanssa on saatu hoidettua palaan kyllä takaisin mantereelle, siihen asti olisin kiitollinen turvapaikasta täällä." Nakami jatkoi yrittäen olla mahdollisimman kohtelias. Viimekkerran erimielisyyksien johdostahan Shaelilla olisi oikein hyvä syy olla kuuntelematta sanaakaan ja vain heittää tuo pikku pyromanni ulos saareltaan. "Kuulemma myös että purit Edin kirouksen joten, tuota noin... Kiitos." Hän vielä lisäsi perään.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Joulu 2016, 17:08

Shaelille yleensä ilmoitettiin, että jos rannalle saapui vieraita, sillä ei sitä koskaan tiennyt, jos tuo oli haaksirikkoutunut tai pakeneva nainen pulassa. Siksi hänelle ilmoitettiin ja noita mielellään halusi ottaa vastaan hädässä olevan tai sitten vain parhaansa mukaan hoitaa haavoittuneet kuntoon ja lähettää takaisin turvallisesti. Eihän se olisi oikein vain jättää toisia olemaan, vaikka olisikin mies. Pitkä tarina sanoi tyttö hänen edesään, toki hän muisti tuon ja tuon ihmissusi miehen, jolta oli loppujen lopuksi vapauttanut kirouksestaan. Lyhyesti toinen kuitenkin kävi selittämään ja sitten esitteli miesystävänsä. Rafael hymyili aurinkoisesti noidalle. "Päivää!" hän sanoi iloisesti ja tarjosi kättään naiselle, joka laski katseensa ojennettuun käteen ja tarttui siihen kohteliaasti. Mies puristi sitä ystävällisesti ja päästi hetken päästä irti.
Shael kuunteli rauhallisesti Nakamia, eikä muutenkaan vaikuttanut mitenkään kauhean vihaiselta, vaikka viime näkeminen olikin ehkä päättynyt erimielisyyksiin. Miksi hän olisi, hän oli vain varoittanut. Nakami sitä paitsi selitti hyvin syyn, miksi tämä mies näytti vähän runnotulta ja se myös selitti miksi neito näytti siltä kuin näytti nyt. Shael ei sitä paitsi hirveästi tuntenut neidossa magiaa ja laski katseensa tuon aseeseen. "Joten päätit sitoa voimasi hetkeksi?" hän kysyi rauhallisesti.

Nakami pyysi turvapaikkaa itselleen ja olisi hyvin kiitollinen siihen, jos Shael sen tarjoisi. Sitten tyttö meni vielä kiittämään siitä, että hän oli päästänyt tuon ihmissusimiehen kirouksestaan. Siihen hän ei vastanut mitään, räpäytti silmiään vain hitaasti. Rafael katseli hetken kumpaakin naista. Hän alkoi siinä samalla hitaasti purkamaan sidettään, jonka alta paljastui ehjä ja täysin arveeton käsi. Hän rullasi siteen nätisti ja pisti sen takaisin asevyöllään roikkuvaan tavaralaukkuun. Shael hieman ylpeän oloiesti kohotti leukaansa ja katsoi Nakamia, mutta katse ohjaantui nopeasti Rafaeliin. "Olisin hyvin iloinen siitä, jos seuralaisenasi olisi suorittanut velvollisuutesi ja palaisi takaisin manterellee. Toki voimme järjestää yöpaikan, mutta jos hän tuli vain takaamaan turvallisuutesi niin..." noita sanoi ja sai Rafaelin vain pärskähtämään. Pappi pahoitteli hetken päästä. "Tiedän kyllä, että tämä on naispainoitteinen kylä ja miehiä ei katsota ehkä hyvällä täällä, joten ymmärrän kyllä täysin. Poistun siis näillä näkymin", hän totesi iloisesti ja kumarsi kyläjohtajalle. Nakamia hän halasi rauhaoittavasti ja antoi tuolle lohduttavan suudelman kämmenelle. "Tapamisiin taas. Lähetä pienet lintusesi kertomaan asioita, jahka on sen aika tai muuten vain jos tarvitset apua niin minä yritän auttaa parhaani mukaan. Onhan se papin homma", hän sanoi vitsikkäänä ja alkoi sitten poistumaan paikalta hyvästit jätettyään.
Rafaelin poistuttua kokonaan kylästä Shael siirsi katseensa Nakamiin. Hän ojensi kätensä tuolle. "Voisimmeko siirtyä vaikka teekupposen ääreen", noita kysyi ja johdatti heidät sitten läheiseen kuppilaan. Shael istui asiallisesti ja levitti sitten hymy kasvoilleen. "Totta kai kyläni tarjoaa sinulle turvapaikan, jossa saat viipyä niin pitkään kuin haluat", hän totesi äidillisesti. Se saattoi vaikuttaa hassulta sitten viime näkemän, mutta Shael oli naisia rakastava ja suojeleva henkilö, eikä hän aikonut evätä toisen pyyntöä suojasta.

"Omasta talostani en voi luvata suojaa, mutta voit asettua majataloon, eikä sinun tarvitse sitä kustantantaa", hän totesi, sillä tiesi Nakamin palaavan mantereelle takaisin ja toisaalta hän kyllä sanoisi sitten, milloin pitäisi vähän antaa takaisin.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 02 Joulu 2016, 04:56

Rauhassa Shael kuunteli tarinan ja esitti olettamuksensa. "Niin, helpottaa matkustamista ja niille tuskin löytyy käyttöä tämän matkan aikana." Tottakai Nakami oletti noidan tuommoiset asiat huomaavan, olihan tuo todennäköisesti yksi parhaista maageista mitä löytyi. Nähtävästi pappi ei ollut valehdellut nopean paranemisen suhteen, noh toisellahan oli ihmissusiverta joten kai sen ymmärsi. Mitäilmeisemmin tuon oli muuten aika tehdä lähtöään, naisten kylä kun oli. "Sen teen, käske Ediä käymään välillä kotonakin jos tulee matkoilla vastaan." Nakami vastasi papille hyvästit saaden vielä lohdutushalin ennen kuin toinen lähti palaamaan kohti mannerta. Viimekerran huomioonottaen pienoinen yllätys että tällä kertaa Shael meni ojentamaan käden johon punapää tarttui hymyissäsuin. "Tee sopii erinomaisesti" Neito vastasi vanhemmalle. Ehkä se oli sitten Edin mukanaolo jonka takia rauhallinen teekeskustelu ei sopinut viimeksi. Hiemanhan tuo kyläjohtajan muutos viimekerrasta yllätti, ero oli loppujenlopuksi merkittävän suuri. Tällä hetkellä noita vaikutti erittäin mukavalta seuralta. "Majatalo sopii hyvin. Ja kiitos, jos voin jotenkin olla avuksi sillä välin kun viivyn niin autan parhaani mukaan kyllä mielelläni." Yllätyshän se oli että tulihäntä saisi ilmaiseksi majoittua, sitäpaitsi mitä hän tekisi nyt kun hän oli täällä. Hänellähän oli aikaa odottelun lomassa. "Ja jos ette tarvitse apua missään niin... Voisin oikeastaan ehkä jopa opiskella hieman magiaa, voisitko lainata kirjan tai pari. Odottavan aika kun tuppaa käymään pitkäksi." Pieni kysäisy nostettiin esille, Shael oli tosin jo auttanut enemmän kuin oli mitään syytä odottaa. Ehkä kenties tuolta löytyisi jokunen kirja jopa ihmissusien auttamisesta, mistäs sitä tiesi. Ja ainahan sitä sai toiveikas olla. "Oletan että se alkemisti tulee perääni, tämä on nimittäin hänen ja oletettavasti haluaa sen takaisin." Nakami meni vielä kertomaan nopeasti mitä oletti edessä olevan jatkaen: "Jos hän tulee rauhassa itse suosisin jos pääsisimme rauhalliseen yhteisymmärrykseen, hän saa omansa takaisin eikä aiheuta enää ongelmia tai jotain muuta vastaavaa. Tietenkään mikäänhän ei estä häntä rikkomasta sopimusta ellei sitten... Mitä luulet, miten asian kanssa olisi paras menetellä?" Shael voisi ehkä kirota miehen jotenkin ettei tuo pystyisi sopimusta rikkomaan, eihän Nakami tiennyt oliko se oikeasti mahdollista mutta juuri sen takia hän jätti kysymyksen auki, kyläjohtaja itse tiesi paremmin mikä olisi mahdollista ja mikä ei.

Muutama päivä Jinillä meni kaupungissa. Hän oli saanut Nakamin jättämät tiedot selvitettyä melko nopeastikkin, muuten aika oli mennyt kahden karkulaisen aiheuttamaa sotkua selvitellessä. Vaikka tiedemies olikin luvannut maksaa vain ja ainoastaan jos susityttö päätyisi hänen käsiinsä koki mies silti velvollisuudekseen korvata tapahtuma jotenkin, edes pienellä taloudellisella tavalla kuolleen perheelle. Joten sovitun palkan hän perheelle maksoi kolminkertaisena ja toi heille sen mitä perheen isännästä oli enää jäljellä antaen osanottonsa parhaansa mukaan läheisten suruun. Lupasi vielä pitää huolta etteivät he nälkään kuolisi menetyksestään huolimatta edes jatkossa. Lopulta oli tiedemies päässyt lähtemään kohti manases saaria hakemaan miekkaansa takaisin, olihan se tärkeä tutkimuskohde, jopa pakkomielle, ei sitä voinut sille pienelle tulellaleikkivälle demonitytölle jättää. Yksin lähti Jin matkaan, hän ei halunnut että kukaan enää menettäisi henkeään tämän tapauksen tiimoilta. Sitäpaitsi kunhan hän vain saisi aseensa takaisin, hanke ei ollut kokonaisuudessaan täysin turha. Olihan Nakami osannut kertoa muutaman aineen mitä se punainen terä sisälsi vaikkakin tarkat määrät valitettavasti jäivät pimentoon. Kaiken kaikkiaan askel eteenpäin. Muutaman päivän jälkeen siisteihin pukeutunut tiedemies hyppäsikin laivalta maihin saavuttuaan määränpäähän, nyt pitäisi enää vain löytää se kylä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 04 Joulu 2016, 03:46

Vaikka ilmainen majatalo olikin sen verran, mitä Nakami aikoisi yöpyä Zurin kylässä. Kyllä Shaelille kelpaisi hyvinkin se, että tyttö tarjoaisi apuaan. Kyllä kylästä löytyisi hieman työtä, jolla Nakami voisi majatalossa viettämänsä ajan korvata. "Se sopisi hyvin, että korvaat rahan sijaan viipymisesi työllä, ettei olosi tule olemaan täysin toimeeton", hän totesi rauhalliseen äidilliseen tyyliin. Shaelin asenne saattoi olla muuttunut hyvinkin radikalisti, mutta ei hän sentään viime kertaa ollut unohtanut. hän kuitenkin halusi luoda ja tuoda ilmi, että Zuri oli kylä, johon naisille oli tervetullut asema. Oli hän sitten riidellyt tai vihannut aiemmin. Naisia hän ei kuitnekaan sillä tavalla vihannut, vaikka pitkä vihainen olikin. Toki toiseksi vaihtoehdoksi ajan kuluttamista varten oli taikuuden kirjojen opiskelu. Nakami saattoi ehkä mielessään hieman liioitella. Toki shael oli voimakas maagikko ja noita, mutta ei hän siitä parhaimmasta päästä ollut. Hän saattoki olla keskivortoa hieman korkemmalla, mutta ei mitään sellaista luokkaa mitä esimerkiksi kunninkaan hovista löytyisi. "Jahka työ ja opiskelu soinua kiinnostaa, voin tarjota muutaman. Niissä on kyllä haltioiden kieltä ja sellaista, en tiedä osaatko ja minulta löytyy myös yleiskielellä tehtyjä", hän totesi ja tarjoutui antamaan lainaan muutaman.
Sitten tyttö jo alkoi arvuutella siitä, kuinka eräs alkemisti aikoisi tytön mukana olevan miekan yrittää hakea takaisin. Väkisin tai ei, mutta Shael kyllä nyökkäsi siihen. Oliko toisen haettava lisää ongelmia tänne? Oliko miehien pakko juosta tämän tytön kintereillä. Nykyään kylässä juoksi enemmän miehiä kuin naisia ja se jos mikä sai Shaelin vain mutristamaan happamana naamaansa. Hän ei sentään alentunut lapselliseen ilmeilyyn, mutta teki sen arvokkaasti ja hieman pettyneeseen tyyliin. Nakamin sanoaessa, että jos mies tulisi rauhassa, ei kylässä tarvitsisi pelätä. Shael ei pelännyt, häntä vain ärsytti kokoajan ramppaavat miehet täälä. tämä oli tarkoitettu naisille, miksi miehet täällä juoksivat? "Jos", hän lausahti yksinkertaisesti. "Se, että olet vienyt jotain hänenj omaansa, ei välttämättä takaa sitä, että neuvottrelut päätyvät rauhallisesti ja en haluaisi kylääni miehiä tulevan", noita esitti asiansa tiukasti, mutta rauhallisella äänellä. Nakamin kysyikin sitten, miten olisi parasta menetellä asian kanss aj noita kohotti toista kulmaansa. Hän katsoi tyttöä tarkkaan ja siirsi sitten silmänsä miekkaan, joka tietysti jollain lailla huokui omaa auraansa.

Hän risti kätensä arvokkaan näköisesti pöydälle. "Paras menetelmä on tietysti neuvotella, mutta en halua, että teet sitä kylän sisällä, jos hän on kenties tuonnut mukanaan joukon, jolla aikoo sinut saada käsiinsä ja olet aseeton", hän aloitti hieman harkiten mitä sanoisi seuraavaksi ja muutenkin. "Tietysti hän voi päästä kylään, en minä sitä estä, mutta jos hän tuo ongelmia mukanaan en katso hetkeäkään sitä", hän totesi kylmä hymy kasvoillaan. "Suosittelen siis, että suoritat neuvottelut kylän ulkopuolella ja jos tunnet olosi uhatuksi, voin joko tulla itse tai sitten antaa mukaasi yhden vartijan turvaa tuomaan", hän totesi. Tietysti piti ajatella ensin neidin turvallisuutta kuin kylän, sillä tämä oli naisia suojeleva kylä. Eikä mikään muu.
Siinä teetä sitten juodessaan ja ratkoillessa Nakamin pieniä pulmia ja filosofisoidessaan elämää alkoi päivä painua iltaan. Shael ohjasi Nakamin majataloon, jossa tuo voisi vuiettää aikansa ja kertoili sitten myös, että Nakami voisi huomisesta lähtien vaikka tulla käymään hänen luonaan hakemassa kirjoja sekä kysymässä työurakasta, jos Shael olisi sellaisen keksinyt. Pari päivää ehti mennä, ennen kuin tapahtuisi mitään. Ei noita sentään mikään iän ikuinen stalkkeri ollut, hänelle raportoitiin ainostaan Zuria lähelle rantautuneet alukset, koska harvemmin sinne tuli liikennettä, joten se minne tämän miehen alus oli saapunut oli hieman yleisempi ja kauempana Zurin kylästä. Ainakin sillä perusteella, ettei siitä raportoitu.

//Juu yöllistä kirjoittelu, pahoittelen kirjoitusvirheitä, jos kauheesti häritsee :'D
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 13 Joulu 2016, 02:59

Siinä missä Shael puhui korvaamisesta Nakamille kyse ei ollut tippaakaan siitä. Kyläjohtaja oli tarjonnut majoituksen ilmaiseksi, hänen vähäinen apunsa olisi siis osoitus kiitollisuudesta sekä ystävyyden osoitus eikä maksu. Missä hän sitten osaisi auttaa oli täysin oma lukunsa. Ei hän ollut vahva niinkuin Ed eikä hän ollut kyllä mihinkään elinkeinoonkaan opiskellut. Kaupankäynnistä ja metsästyksestä oli kyllä kokemusta mutta ilman magiaa tai suden muotoa ei hän ihan varma ollut miten eläimen alas saisi. Surullinen totuus taisi olla että hän olisi varmaan joko kuollut yksin metsän pimennossa kylmään ja nälkään tai joutunut jonnekkin ilotytöksi ellei olisi uusia kykyjään saanut kotinsa menettämisen yhteydessä. Oikeastaan tavallisista taidoistaan varmaan hyödyllisin täällä oli se että hän oli kohtuullinen ruuanlaiton parissa. Kuitenkin hän tekisi mitä Shael ehdottaisi parhaan kykynsä mukaan, joko osasi jo valmiiksi tai sitten olisi aika opetella. "Myyn haltioille joskus turkkeja joten osaan kieltä jonkinverran, en ehkä yhtähyvin kuin haltiat mutta tarpeaksi selvitäkseni." Tulihäntä vastasi Shaelin tiedusteluun taitoiko hän haltiakieltä.

Sitten oli vielä käsittelyn alla se kysymys naisen perässä ravaavasta alkemistista. "Halusin vain olla mahdollisimman avoin tilanteen kanssa. En valitettavasti voi itse päättää tuleeko hän perässä vai ei ja tämä on sinun kyläsi, en vastusta että menettelet tilanteen suhteen parhaaksi katsomallasi tavalla." Oikeastaan eihän Shaelilla ollut mitään velvollisuutta Nakamin mielipidettä edes kuunnella, saati kysyä. Hän oli vain muukalainen etsimässä suojaa, ei sen enempää. "Hän ei itse vaikuttanut erityisen pätevältä taistelutaidoiltaan, jos se tiedemies etsii jotain muutakin kuin rauhallista sopimusta hänen lienee valmistautunut siihen etukäteen." Nakami totesi. hän tosiaankin toivoi että se idiootti tajuaisi tulla selvästi rauhallisin aikein muuten tuota saattaisi jopa käydä sääliksi sen perusteella mitä punapäällä Shaelin kirouksista oli kokemusta. Kyläjohtajan ehdotukseen hän vain nyökkäsi sen ilman sen ihmeempää mietintää. Päivän käännyttyä iltaan kävi Shael vieraansa majataloon johdattelemaan, huone oli pieni mutta kodikas, ei Nakami mitään muuta voisi pyytääkkään. Aamulla hän olikin Shaelin kotiovelle saapunut kysymään jos voisi tosiaan jossakin olla avuksi ja niitä kirjoja seuraavaa iltaa varten. Vielähän susitytöllä oli vähän totuttelua siihen ettei kaduilla kulkiessa häntä ollut rauhallista liikettään heilahtelemassa takanaan, outo tunne tosiaan kaikkien niiden vuosien jälkeen olla vain tavallinen nuori naisenalku.

Pari päivää tosiaan meni rauhallisesti naisten asuttamassa kylässä, siinä päivien varrella Nakami oli tietenkin ottanut jokaisen löytämänsä tilaisuuden parantaa välejään Shaeliin ja muihin kylän asukkaisiin. Mielummin uusi ystävä kuin uusi vihollinen, tai oikeastaan tässä tilanteessa se varmaan olisi hieman vanhempi ottaen huomioon viime visiitin erimielisyydet. Nakamilla ei tietenkään enää mitään noitaa vastaan ollut, sillähän hän yritti välejään tuohon parantaakkin. Menipä jopa jossain välissä, kunhan tilaisuus vaikuttaisi hyvältä, kysymäänkin miksi Shael niin paljon Edwardia tuntui vihaavan, oliko se ihmissudet yleensäkkin vai? Ei sen takia että olisi halunnut naisen mieltä muuttaa, hän vain halusi kuulla sen toisen puolen tarinasta. Hänen silmissäänhän Ed oli hyvä mies, huomaavainen ja epäitsekäs viaksi asti.

Jonkin verran aikaa meni Jiniltä tuon naisten asuttaman kylän löytämiseen, se ei selvästikkään huutanut läsnäolostaan samalla tavalla kuin ihmisten kaupunki keskellä aroa teki. Kyllä se silti jossain vaiheessa löytyi, parin harharekten jälkeen. Asiaa ei tietenkään ollut nopeuttanut se että mies oli yksin matkassa eikä tuolla ollut siis apua suunnistamiseen. Suoraan pääportista tiedemies asteli sisään kylään, hänellä ei ollut edes pyrkimystä pitää saapumistaan piilossa. Hiiviskely olisi vain aiheuttanut ongelmia kun, ei jos vaan kun, hän olisi siitä kiinni jäänyt. Parempi vain olla mahdollisimman luotettava ja läpinäkyvä aikeidensa kanssa tässä kirotussa kylässä jonka se demonimokoma oli piilokolokseen valinnut. Oikeastaan tiedemies meni puhuttelemaan melko pian ensimmäistä ei kovin kiireiseltä vaikuttavaa vartiaa. Olihan se tulityttö turvapaikkaa hakiessaan varmaan paikallisten viranomaisten tietoisuuteen tullut muukalaisena. "Etsin erästä henkilöä, uskon hänen saapuneen tänne muutaman viimepäivän sisällä. Punaiset hiukset, erikoisemmat vaatteet sekä sudenkorvat ja häntä, vaikea erehtyä jos sitä naista on täällä näkynyt. Haluaisin neuvotella hänen kanssaan eräästä asiasta." Jin esitti asiansa olettaen että jos ei tavoittaisi toista niin saisi jonkin vihjeen tästä sanojen vaihdosta miten asian kanssa olisi hyvä menetellä. Ellei sitten häkkiin miehenä joutuisi, eihän sitä koskaan tästä kylästä osaisi sanoa, toistaalta askelhan sekin olisi joka asioita eteenpäin veisi eikä hän ollut mitään väärää kylää kohtaan tehnyt.


//No jos yhtään katsot mihin aikaan itse yleensä kirjoittelen niin voit varmaan olettaa ettet ole ainut^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 13 Joulu 2016, 10:57

Nakami kertoi haluavansa olla mahdollisimman avoin tiedemiehen kanssa kun tämä tulisi tuota kyselemään. Shael vain hymähti siihen pienesti, mutta ei sen enempää ilmaissut itseään. Oli tytön oma asia siinä nähde, kuinka tämä hoitaisi asiansa ja tapaamisensa. Kunhan se ei aiheuttaisi hämminkiä kylälle tai mies päättäisi tehdä jotain pahaa tytölle itselleen. "Kunhan olet varovainen... Miehistä ei koskaan tiedä", hän sanoi äidillisen varottavasti.
Seuraavan päivän aamuna Nakami oli jo hänen ovellaan tiedustelemassa mahdollisia töitä, johon kylä johtajatar kylläkin löysi toiselle töitä. Kerta tämä ei ehkä liian fyysistä kyennyt tekemään saatika hirveän vaativia asioita laittoi Shael tytön samaiseen kahvilaan avuksi. Ei Nakamille tietenkään tarjoilian pestiä annettu, se oli enemmänkin siivoamista, tiskaamista ja jonkin verran ruokien ja juomien vientiä pöytiin kun käsiä ei ollut tarpeeksi. Siinä samalla Shael päätti jäädä hetkeksi pienelle teehetkelle. Siinä ollessaan Nakami päätti kysyä häneltä miksi hän Edwardia niin paljon vihasi. Oliko se sitten pelkästään ihmissudet vaiko yleensäkin koko miestä. Noita hymähti siihen ja laski katseensa hitusen ja vilkaisi sitten terävästi toiseen.
Hän totesi siihen, että tietysti hän pelkäsi silloin tyttärensä puolesta, joka seurusteli tuolloin hyvin epävakaan ihmissuden kanssa. Hän myönsi, että ihmissudet muutenkin olivat vaarallisia olentoja, mutta ei se nyt pelkästään saanut noitaa vihaamaan toista. Hän vihasi yleisesti kaikkia miehiä, jotka viekottelivat naisia puoleensa ja pettivät sitten näiden luottamuksen. Sen enempää Shael ei antanut itsestään irti eikä aikonut keskustella asiasta.

Mitä Nakamiin itseensä tuli, ei hän vihannut tyttöä eikä kyllä kyläilsetkään, sillä harva tiesi edes koko asiasta. Tietysti kylä tiesi, että johtajattaren luona kävi monesti miehiä tai hän ottai miehiä sisään, keskusteli ja lähetti nämä pois. Monet tulivat jostain syystä, ehkä senkin takia, että hän oli noita. Tiettyjä asioita Shael ei kuitenkaa kertonut kellekään kylän sisällä, koska ei halunnut koko kylän tietävän. Se olisi ikävää, koska juorut satuttivat monia.
Siinä kahvilassa olessaan ulkoa tuli sisään eräs vartija, joka näki hänet ja heilautti kättään. Shael katsoi vartijaa ja nousi ylös. "Suo anteeksi", hän totesi ja siirtyi sitten kuuntelemaan mitä vartijalla oli sanottavaa. "Nakami", Shael sanoi pehmeästi, mutta kuuluvalla äänellä. Kun tyttö oli tullut hänen luokseen Shael sanoi: "Se mies. On tullut, minä en aijo puuttua asiaan, mutta jos olet hädässä huudat vain. Pyydän teitä kuitenkin siirtymään ulos kylästä, saatte muuten liikaa huomiota täältä utelioilta katselijoilta", hän sanoi ja vartija avasi oven tytölle. Shael katsoi toisen menoa hetken ennen kuin palasi viimeistelemään teensä ja sitten hän astui ulos itsekin kahvilasta. olihan se nyt edes hyvä, että oli kuulolla tietyllä etäisyydellä, jos vaikka jostain kylän ulkopuolelta kuuluisikin kirkaisu.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 19 Joulu 2016, 02:46

Shael vaikutti ymmärtäneen jotain väärin avoimmuuden suhteen mitä tuon vastaukseen tuli. Jiniin kun Nakami ei luottanut piirunvertaa, Shaelille hän oli halunnut avoin tilanteesta olla kerta tuolta sai suojapaikan. Hieman huvittuneeseen hymyynhän se kuitenkin jäi. Menipä vielä kyläpäälikkö oman kantansa Edistäkin kertomaan. Epävakaa toinen oli sitä ei käynyt kieltäminen, vaarallisenkin hän voisi hyväksyä vaikkei ollut koskaan Nakamia itseään vahingoittanut. Mutta että viokettelia joka pettäisi luottamuksen, siihen mielipiteeseen ei tulihännästä ollut yhtymään. Jos tuo mies olisi hänestä jotakin itsekkäästi halunnut oli tuolla ollut jo tuhat ja yksi tilaisuutta ottaa haluamansa, vieläpä luvan kanssa. Ja se ettei toinen ollut osoittanut mitään merkkiä ottaakseen tilaisuudesta kiinni, edes asiasta kiusoiteltaeltaessa ei voisi kertoa mistään muusta kuin että toinen halusi lähinnä antaa onnen eikä niinkään etsinyt itselleen välttämättä mitään. Mitä Nakami yhtään luuli ihmisiä, tai tässä tilanteessa ihmissusia, lukea ei kyse voinut olla mistään muusta kuin oikeasti aidosta välittämisestä. Kaikesta huolimatta ei hän mennyt vastaan inttämään, nyökkäsi vain noidalle kuulemisen merkiksi. Hän oli löytänyt oman vastauksensa, Shaelilla oli omansa, ei hän ollut toisen vastausta korjaamaan. Sitäpaitsi menneisyyden kiistat jääkööt juurikin sinne, menneisyyteen.

Lopulta vartia tuli ilmoittamaan kuka oli vihdoin ja viimein saapunut paikalle. Shaelin sanoihin hän vain nyökkäsi, pyyntö oli aivan ymmärrettävä. Keskustelu ei välttämättä olisi siitä rauhallisimmasta päästä. "Kiitos siitä" Neito vielä kiitti toisen kommenttiin että huuda vain jos asiat menisivät pahasti pieleen. Nopeasti kävi Nakami alkemistin aseen hakemassa ja lähti vartian mukaan kohti tapaamista tiedemiehen kanssa. Lämmin olisi varmaan viimeinen sana jolla tuon kaksikon katseiden vaihtoa pystyi kuvaamaan. Jin taisi jopa äänettömästi mutista jotain murhaaja ja perhanan varas suuntaan. Yhteisymmärrykseen kaksikko kuitenkin nopeasti pääsi, alkemisti julisti vaatimuksen saada aseensa takaisin johon Nakami vastasi omalla että tiedemies jättäisi hänet suosiolla rauhaan. "No ainakin sinusta on jo jotain hyötyä ollut, tiedoistasi oli apua olettaen että puhuit totta. Mikä lienee oman etusi mukaista." Mies myhäili tuohon. Sitten oli tietenkin se viimeinen ja suurin ongelma joka Nakamin oli tietenkin pakko nostaa esille. Mistä luottamus, hän ei todellakaan luottaisi mihen sanaan joka oli tullut ovelta hakemaan apuvoimien kanssa, aseistautuen korviin asti ja julistaen ettei demonilla ollut asiaan sananvaltaa. Mikä toista estäisi vain rikkomasta sanansa ja tullemasta ensikerralla isommalla joukolla visiitille, ilman avuliasta pappia. "Luotat koska minä en ole murhaaja joka järjestää hyvälle, luotettavalle miehelle kivuliaimman kuoleman tämän taivaan alla" Alkemisti ärähti selvästi kantaen kaunaa pakomatkan välikohtauksesta. Ja jos kerran Shael oli huutomatkan päässä tuo kyllä kuuli alkemistin sanat, sen tiesi Nakamikin. "Anteeksi vain mutta siinä tilanteessa tulen pitäminen hallinnassa ei ollut mahdollista!" Nakami huusi takaisin johon tuli välitön vastaus "Ole hyvä vain neiti murhapolttaja, mene kertomaan se perheelleen." Eikä tuota syytöstä lieventänyt yhtään se pieni ärsyyntynyt ajatus Nakamin omassa päässä. 'Tiedätkös tehokkain tapa hiljentää ongelmallinen vainoaja on nätti ja puhdas viilto suoraan silmienväliin' ajatus jonka nuori nainen välittömästi kielsi itseltään. "Kiitos vain tarvitsen hetken aikaa rauhoittua, saat omasi takaisin sitten sen jälkeen." Nakami vain vastasi lopulta kääntyen palatakseen kylään. Jin jääkööt vaikka ulkopuolelle telttailemaan. Tulkoot rankkasade yöksi, suunnilleen sillä tasolla oli Nakamin ajatuksenjuoksu juuri tällä hetkellä. "Kaikessa rauhassa, tee turvasatamastasi vankilasi, se olkoot oikeutesi." Meni Jin tietenkin tilanteen todellisuudesta muistuttamaan ennen kuin jäi nyrpeänä asioiden kulkuun kylän ulkopuolelle odottamaan mitä tapahtuisi.

Tilanteesta meni Nakami Shaelille lopulta kertomaan, toisella olisi oikeus tietää miten oli käynyt. Tosin puolet tuo olisi saattanut hyvin kuulla itsekkin. Jokatapausessa olisi vain parempi jos tuo tiesi, ehkä Nakami sitten vain haki tuolta tukea. Sitä ei ennen kyllä olisi uskonut kukaan, ei edes susityttö itse. "Yhteisymmärrys on, luottamusta sen toteutukseen en vain onnistu pienintä hippuakaan kokoamaan tuon miehen kohdalla." Meni Nakami kertomaan. "Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, tuntuu siltä kuin olisin vain ollut viimepäivät täysin eksyksissä? Ja sitäpaitsi se perhanan hullu tiedemies on oikeassa, en minä voi pakoillakkaan ikuisesti. Joten kerro minulle mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?" Se oli murtuneen neidon pyyntö vanhemmalle maagille jonka kanssa oli useampi kuin yksi näkemysero pinnanalle haudattuna.

//Saattaa muuten jäädä vastailut vähän vähemmälle nyt joulun alla. Ja pahoitteluni kestoista^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Joulu 2016, 14:52

Nakamin mentyä keskustelemaan tämän tiedemiehen kanssa, noita itse liikkui ulos kylästään ilman, että kukaan huomasi. Hän kuunteli lähistöltä kuuluvaa kesksutelua ja nyrpisti vain nenäänsä miehen sanoille. Toki hän kuuli, että Nakami oli mahdollisesti polttanut jonkun miehen, mutta olipahan maailmassa sitten vähemmän näitä pahoja miehiä. Shael ei tuominnut Nakamia, jos hän nyt tästä keskustelusta sai kuvakseen sen, että tiedemies oli tullut hakemaan toista aseistautuneiden miesten kanssa. Oli tytöllä täysi oikeus puolustautua ja taistelussa tehtiin virheitä, jotka toisivat voittoa tai ei. Keskustelu ei kuitenkaan edennyt vielä siihen kohtaan, että tulihäntä oli antanut asetta tiedemiehellä, koska kyseessä oli selkeästi luottamusriski sekä pelko siitä, että tiedemies saapuisi vielä hakemaan toista uudestaan. Tämän kuultuaan Shaelin kulmakarvat vain painautuivat ruttuun ja nainen lähti pois paikalta palaten kylään juuri hyvin, kun Nakami saapui paikalle myös.
Tyttö parka ei tiennyt mitä tehdä ja pyysi apua. Kertoi tilanteensa ja mitä oli saanut kuvakseen tiedemiehestä. Ahael vain tähän nyökkäsi hiljaisena ja näytti ajattelevan. Hän tiesi, ettei Nakami halunnut jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi, kerta oli oma talo mantereella ja se ihmissusi. Shaelille oli tosin kelvannut vain se, että tyttö olisi vain jäänyt, ottanut turvapaikakseen tämän kylän ja asettunut asumaan tänne, mutta kerta elämä pyöri mantereella ei hän voinut siihen pakottaakkaan. Lopulta noita pienesti kikatti ja hänen kasvoilleen levisi viekkaan ja ehkä hieman julman näköinen ilme, joka palautui nopeasti peruslukemiin äidilliseksi hymyksi. "Älä pelkää lapseni", hän sanoi ja silitti Nakamin kasvoja hellästi. "Jos annamme hänelle pienen maistiasen siitä, mitä häntä on vastassa, jos hän sinuun ikinä päättää koskea", hän totesi ja suuteli lopulta Nakamin otsaa hellästi samalla jättäen otsaan maagisen merkin. Merkki loisti hetken kirkkaana, ennen kuin se katosi tytön otsaan. Shael katseli hetken luomustaan ja koski merkkiä pienesti. Tällöin Nakami saattoi tuntea pienen magian väreen, joka nopeasti katosi. "Siirsin sinuun pienesti omaa magiaani ja loin sinulle suojaloitsun tähän näin", hän naurahti pienesti pietäen sormeaan kohdassa jossa merkki oli. Shael kuitenkin vakavoitui kertoakseen mitä varten oli tämän tehnyt.

"Missä ikinä oletkaan ja joudut vaaraan, tämä merkki otsassa, jota kukaan ei tietenkään näe, aktivoituu ja laskee päällessi suojauksen. Suojaukseni sallii joko näkymättömyyden tai kilven yllesi. Kotonasi ollessasi se sallii myös kotisi ylle suojaavan kuvun. Enempää en voi sinulle antaa omaa auttamistani mantereelle", hän totesi ja sitten se viekas hymy palasi hänen huulilleen. "Mutta voin aina pelotella hieman herra tiedemiestä, jotta hän osaa myös olla varovainen, jos hän sinut haluaa..." pieni tauko ja noita näytti miettivän, ennen kuin sanoi: "Niin ja onhan sinulla sitten ihmissutesu pelastamassa", hän totesi ja kohotti vain toista kulmakarvaansa.
Sen sanottuaan hän lähti elegantisti liikeellee Nakamin kanssa kohti tiedemiehen olin paikkaa hymy huulillaan ja pieni vihainen aura ympärillään.

//Juu, ei mustakaan taida kuulua joulun alla paljoa :D
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 22 Joulu 2016, 02:33

Shael oli saanut jotain päähänsä, se oli selvä kun Nakami katsoi noidan virnettä. Opetus olisi tiedossa tiedemiehelle naisen sanojen mukaan. Meni vielä antamaan pienen suudelman tytön otsalle jättäen maagisen suojansa tämän tueksi. Magian väreet tuntuivat jotenkin niin oudoilta nyt kun omansa oli sidottuna aseensa syövereihin, sen verran osasi susityttö kyllä sanoa että kyläpäälikkö todennäköisesti rakensi loitsunsa eri tavalla mitä itse. Toisaalta se oli myös hyvin yllättävää kuinka Shael ei ilmeisesti tarvinnut tarkkaan valittuja sanoja, liikkeitä tai muuta vastaavaa loitsunsa aikaansaamiseksi, jostain syystä kun Nakami oli olettanut että tuo oli kirjamaagi koko tämän ajan, käytti magiaa opetelluilla riiteillä tai jotain vastaavaa. Varsinkin kerta oletettavasti toisen loitsut olivat monimutkaisempia kuin omansa. "Jos näin kerran sanot. Suudelmat tosin ovat yleensä varattu eräälle ihmissudelle. Mutta kiitos." Nakami vastasi toisen sanoihin ja pikku lahjaan. Tiedä sitten miten toinen tuollaiseen vitsailuun suhtautui kerta miehestä ei tuntunut juurikaan pitävän. Sittemmin meni Shael kertomaan mitä tarkalleen loitsunsa tarjosi. "Eli se on sidottu tunteisiini? Näkymättömyys tulee olemaan erittäin kätevä, muutama suojaloitsu oli omasta takaa jokseenkin oletan että sinun tekemissäsi ei ole ihan yhtä suuria puutteita? Jokatapauksessa tämän pitäisi olla enemmänkin kuin tarpeaksi joten kiitokseni." Nakamin omat suojat kun olivat sekä ilmatiiviitä että estivät hänen oman tulenhallintansa suojan läpi. "Vain sen verran että viesti menee perille eikös" Nakami kommentoi toisen pelottelu ideaan. Ei hänellä mitään pientä palautteen antoa vastaan ollut ja Shaelilla oli hänen puolestaan täysin vapaat kädet asian suhteen. Hän ei vain haluaisi liata käsiään yhtään suurempaan määrään kipua ja kärsimystä, se vanha Edin kirous oli vaikuttanut melko sadistiselta luonteeltaan. Menipä Shael itsekkin Edin mainitsemaan potentiaalisena pelastajana, toista oli vain vaikea lukea sen suhteen millä sävyllä tuo kommenttinsa laski. "Niin, onhan minulla aina hänet." Nakami vastasi pienen punan kera. Ja olihan Ed hänet kertaalleen pelastanut, olihan Nakami kohtalainen taistelussa itsekkin mutta yli kymmentä vastaan kerralla ei ollut silti kovinkaan reilua. Lopulta punapää kuitenkin hieman vakavoitui ja lisäsi perään "Hän on tarvinnut hieman aikaa omien sotkujensa selvittämiseen viimeaikoina. Ja siinä missä haluan sen hänelle suoda, ajatteleehan hän samalla minun parasta... No sanotaan vaikka että hän voisi viettää hieman enemmän aikaa kotona." No se oli hänen ja Edin välinen asia, ei niinkään Shaelin. Eikä se ollut jotain mistä olla miehelle vihainen, toinenhan ajatteli naisensa parasta. Mitä nopeammin ihmissusi saisi petopuolensa hallintaan sitä parempi. Lopulta kaksikko lähti takaisin kohti kylän ulkopuolelle jätettyä alkemistia.

Jin oli vain hieman potkinut turhautuneena kiviä menemään tienlaidasta jäätyään yksin lopulta lyhähtäen puun juurelle, katsonut pitkään taivasta ja huokaissut syvään. Mitään sen ihmeellisempää ei ollutkaan tapahtunut ennen kuin alkemisti hieman yllättyneenä näkikin sen tulimaagi muodonmuuttajan tulevan takaisin kylää johtavan noidan kanssa. "Yllättävän nopeasti päätit palata?" Oli jo mies aloittamassa kun punapää leikkasi tuon lyhyeen. "Sinun on parasta pitää sanasi, ei enempää ongelmia minulle tai muille sivullisille, jos tarvitset apuani jossain niin tulet pyytämään sitä yksin, aseitta ja hyväksyt kiltisti kielteiset vastaukset. Niin ja jäät yhden velkaa tähänastisista tiedoistani jotka muuten pysyvät salassa. Tämä selvä?" Nakami iski ehtonsa pöytään ja saatuaan pienen äimistyneen nyökkäyksen alkemistilla heitti tuolle tuon punateräksestä taotun miekan. Kieltämättä tähdäten suoraan toisen päähän. Jääkööt se jonekkin pöydälle pölyttymään. Valitettavasti Jinin piti tietenkin onnistua saamaan se hieman hapuileva koppi aseestaan. "Tällä olemme minun puolestamme sujut jokseenkin olet mitä ilmeisemmin ansainnut hieman palautetta viimeaikaisista toimistasi. Jätin sen tosin hänen päätösvaltaansa, hieman saattaa käydä jopa sinua sääliksi mitä olen niitä loitsuja nähnyt." Nakami julisti vielä entistäkin äimistyneemmältä näyttävälle miehelle mikä tuota odotti. Se oliko Nakamin virne sitten enemmän säälivä vai ilkikurisen viekas oli asia erikseen. Tiedä mitä kaikkea Shaelilla oli miehen varalle odottamassa mutta tuolla ei ollut paljoa vaihtoehtoa paitsi hyväksyä mitä edessä odotti, se oli selvää.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 23 Joulu 2016, 17:25

"Tietenkin", hän totesi Nakamin sanoihin siitä, että kunhan viesti menisi perille. Ei noita aikonut sentään toista piestä hengiltä, jos toinen sitä ajatteli. Eikä Shael aikonut turhaan edes koskea koko mieheen magiallaan, hän enemmänkin halusi todellakin pelästyttää miehen. Ainakaan ei häiritsisi Nakamia sen enempää ja sillä myöskään hänen mieltään. Tytön kysyessä oliko loitsu sidottu tuon tunteisiin noita näytti hetken miettivän, ennen kuin vastasi. "Tavallaan, mutta et voi sitä oikeastaan mitenkään hallita, voit vain toivoa tilanteessasi näkymättömyyttäsi, jos tilanteesi on hyvinkin vaarallinen. Kaiken lisäksi tämä on rajallinen", hän sanoi rauhallisesti. "Loitsu kestää suurin piirtein kuukauden tai puolitoista. Se ei ole kirous, joten se ei kestä tietenkään ikuisuutta", hän totesi. Hänen kirouksensa ja loitsuillaan oli erilainen tapa jäädä toisiin. Shael suosi kirouksia tietysti enemmän pitkällä aikavälillä ja ne olivat sitten tarkoitettu rangoistuksiksi. Loitsut kestivät hetken tai muutaman kuukauden riippuen kuinka lähellä loitsun kantaja oli häntä. Kerta Nakami oli mantereella, ei loitsujen kesto ollut kovinkaan hyvä, mutta matka ei sentään vienyt niiden tehoa.
Nakamin kertoessa, kuinka tuon ihmissusi mies tuntui möhlineen ja tarvitsi omaa aikaa niiden selvittämiseen sai noidan vain hymähtämään asialle. Hän ei oikestaan kommentoinut sen enempää toisen sanoihin miehestä, vaikka tiesi vrsin hyvin mitä oli kun mies kulki jossain muualla kuin kotona ja yhtäkkiä mies olikin kuollut tuolle lopulliselle matkalleen. Shael karisti nuo ajatukset päästään ja lähti kävelemään yhdessä Nakamin kanssa ulos kylästä. Siinä kävellessään hän vilkaisi vielä Nakamin kasvoihibn, kun nuo olivat siitä suudelmasta asti näyttäneeet jotenkin pohtivilta. Ehkä se oli juuri magian kanssa.

"Vanhempani olivat maagikkoja, eivät kirjojen varassa kulkevia, joten minun ei tarvinnut kuin oppia lausumaan loitsut nopeasti äänen tai ilman, jotkut loisut taas käyvät helposti niin, että vain haluan sen tapahtuvan", hän totesi. Useimmat elementti loitsut kävivät vain kehoa liikuttamalla, joten niihin ei juurikaan tarvittu sanoja, kiroukset tarvitsivat oman mantransa ja normaalit taas hoituivat ajatuksilla. Sen enempää hän ei avannut susitytölle loitsuista, kun he jo saavuttivat tiedemiehen. Tuo näytti vain turhautuneena potkivan kiviä tieltään. Tuo kommentoi heidän saavuttuaan paikalle, että kovin nopeasti olivat tulleet. Sitten Nakami jo kävi keskusteluun kiinni, eikä Shael juuri puuttunut asiaan, mutta sitten kun tyttö ilmoitti, että tuomio oli hänelle anettu käsiin hymyili noita oikein sievästi, ehkä pientä vihaakin hymyssään liekehtien. Lyhyestä pituudestaan haltioiden perus mittapuuhun verrattuna hän näytti lähes tavalliselta ihmiseltä, eivätkä ihmiset yleensä mitään magiaa aistineet. "Hyvää päivää, olen tämän kylä johtaja, Shael Yraueme", hän esitteli ensin itsensä. Hän ei kuitenkaan tarjonnut kättään.
Shael katsoi tiedemiestä päästä varpaisiin ja takaisin. "Kuulin, että olitte hyvin hyökkäävä avutonta tyttöä kohtaan, jolla ei ollut mitään tarkoitustakaan tappaa ketään, mutta jos ajattelit koskaan enää koskea häneen tai edes ajatella häntä päin hyökkäämistä käristän sinut itse!" Shael sanoi pelkkää vihaa äänessään ja niin noita vapautti magiaansa. Se oli kuin räjähdys, joka ei vienyt kuitenkaan kenenkään jalkoja alta eikä kaatanut tai vahingoittanut, mutta se loi illuusion raivoavasta ja voimakkaasta aurasta hänen yllään. Pian noidan ympärille ilmestyi tuli palloja yksitellen ja ne hehkuivat punaisina kuin kekäleet. "Älä koskaan tule tänne, äläkä koskaan yritä vahingoittaa tätä tyttöä enää ikinä", hän sanoi ja antoi tuli pallojen vain ropista holttittoman näköisesti kohti tiedemiestä. Tietenkään hän ei tähdännyt niillä miestä vaan tuon ohi tai viereen. Lisäksi hän antoi maasta nousta iljettävän näköisiä piikkejä, jotka eivät myöskään vahingoittaneet miestä millään tavalla. Tämä oli silkkaa varoitusta miehelle. Shael katsoi piikkein takaa miestä oranssit silmät hehkuen kuvotuksesta tätä miestä kohtaan, joka kohteli naisia näin.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 25 Joulu 2016, 22:05

Jin meni nyökkäämään hyväksyvästi kylän johtajaksi esittäytyneelle. Pikku kylä Jumalan selän takana, ei tuolla naisella juurikaan olisi väliä mantereen puolella, ei ainakaan vaikutusvaltansa puolesta. Olisihan alkemisti tietenkin voinut esittäytyä takaisin mutta miehen silmissä tuo pieni kiukkuinen nainen ei sitä elekielensä perusteella häneltä halunnut. "Kaiken sen mukaan mitä tiedän hänen kaltaisensa ovat kaikkea muuta kuin avuttomia ja jos tarkkoja ollaan en ole koskenut häneen sormellanikaan." Jin oli jo esittämässä puolustustaan keräten itsensä kasaan yllätyksistä. Hän ei enää arvovaltaansa likaisi turhalla nöyristelyllä, pitihän aatelisella ylpeytensä olla. Tietenkin sanat käristän sinut itse eivät kuullostaneet kovinkaan hyvältä mutta eiväthän ihmiset sellaiseen pystyneet. Tai siis aniharva ihmisistä pystyi, tietenkin oli tuo muka niin viaton punapää mutta tyttöhän ei tasantarkkaan ollut ihminen, sen tiesi joka ikinen tuon tämänhetkisestä ulkonäöstä huolimatta. Nopeasti kuitenkin muuttui ääni miehen kellossa kun noita näytti mitä löytyi sanojen takaa. Vaistomaisesti meni Jin kasvonsa peittämään mutta todellisuushan oli se ettei hän voinut asioille yhtään mitään. Hän pystyi vain toivomaan että noita itse ymmärtäisi olevansa tekemisissä aatelisen kanssa ja siitä hyvästä tuolle tulisi vielä ongelmia jos miestä satuttaisi, ainakin ihmisten keskellä mantereella. Yhtään enempää ei kuitenkaan tiedemies uskaltanut toiselle vastaan sanoa, provosoisi vain lisää ja pahimmassa tapauksessa pääsisi omasta hengestään. Tietenkin noidan käsky olla palaamatta ja pitää näpit irti tulihännästä viestivät siitä että Jin saisi henkensä pitää mutta vaikka hän kuinka sitä itselleen yritti vakuuttaa fakta oli se että ylpeys oli täysin jäänyt käsinkosketeltavan pelon alle. Ei tuon kyläpäälikön kanssa ollut mitään mieltä jäädä neuvottelemaan, aatelinen yritti löytää joka ikisen tilaisuuden ottaa etäisyyttä kaksikosta. Armoa ei sentään menisi anelemaan, jopa taktisessa vetäytymisessä oli enemmän kunniaa kun henkensä puolesta anelemisessa. Toisaalta mitä vaihtoehtoa hänellä olisi jos toinen päättäisi alistaa miehen tossunsa alle mutta niin kauan kun noita ei sitä selvästi vaatinut aikoi Jin olla vaikka sitten hiljaa ja ottaa jalat alleen heti kun tilaisuuden saisi. Sitäpaitsi hän oli saanut omansa takaisin, hänellä ei ollut enää asiaa tuon noidan mailla. Joten takaisin mantereelle kävisi hänen tiensä kodikkaaseen alkemistin labraan ihmisten mukavaan kaupunkiin. Pienintäkään aikomusta paluusta ei tiedemiehellä olisi.

Pieni hymy kävi Nakamin kasvoilla kun hän näki Jinin tavoitellen mahdollisimman nopeaa poistumistietä paikalta. "Hän tuskin on tulossa heti takaisin tuon jälkeen." Tyttö melkein hihitti. Rehellisesti sanoen häntä olisi pelottanut melkein yhtä paljon kuin tuota alkemistia jos olisi ollut hänen tilanteessaan, jopa siitä huolimatta että olisi voinut suojaansa käyttää mikä ei tietenkään saarilla olisi toiminut. Shaelin raivo oli vain jotain minkä kanssa ei kannattanut käydä mittelemään voimiaan edes mantereella, ei jos tulihännän mielipidettä oli kysyminen. "Minulla lienee siis noin kuukausi aikaa selvittää loitsusi salat ja opetella tekemään siitä omani" Nakami naurahti liittyen Shaelin suomaan suojaloitsuun joka suojaisi häntä reilun kuukauden. Viimeistään sen jälkeen odottaisi paluu muotoamuuttavan maagin elämään, siihen asti hän voisi ehkä jopa kokeilla elää tavallisen tytön elämää niin kauan kun ruokaa oli jäljellä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Joulu 2016, 16:31

Pieni säikytys se vain oli. Ei Shael juurikaan edes tehnyt vahinkoa tähän tiedemieheen. Hän lopetti niin sanotut hyökkäyksensä ja katsoi hymyillen ehkä hieman kierostikin miestä. "Mene", hän totesi ja heilautti kättään merkiksi. Katsellessaan kuinka toinen pötki pakoon minkä jaloistaan pääsi hän siirsi katseensa Nakamiin, joka totesi ettei mies ollut palaamassa vähään aikaan. Shael hymähti siihen pienesti. "Ei tietenkään, tämä kylä ei ole tarkoitettu kuitenkaan miehille, joten ihan hyvä, että hän katoaa horisontistani", hän totesi tuijottaen kaukaisuuteen, jossa miestä ei nähnyt. Haltioiden näkökyvyllä hän kuitenkin näki rantaan asti, jossa hän katseli mitä se mies oikein puuhasi.
Nakamin puheet loitsun pituudesta saivat Shaelin palaamaan asiaan. "Aivan", hän sanoi ja lähti sitten pienellä liikeellä palaamaan pieneen kyläänsä. "Intoa opiskelulle", hän sanoi rauhallisesti ja hymyili pienesti. Nyt kun pieni kohtaus oli hoidettu ja kiusankappale pelätelty matkoihinsa sai kylä johtajatar taas hengähtää ehkä hieman. Hän tunsi, että vuodet, jotka hänen kohdallaan matelivat hitaasti olivat alkaneet muuttaa häntä. Kylässä oli toki alkanut virratta enemmän tai vähemmän miehi tietystä syistä sekä hän tunsi myös muuttuvansa, mutta sitä ikuista vihan liekkiä, joka hänen sisällään leimusi ei saanut sammutettua. Shael katseli sitten porttien ohittamisen jälkeen Nakamia jälleen kerran. Tuon ulkonäköä siitä, kun tytöllä ei ollut mitään suden antamia piirteitä.

"Et näemmä ole alkujaan ollut tuollainen... Hmmm. Miksi sitä nyt sanotaan?" hän aloitti ja kohotti kulmiaan tuumien. Hän ei kuitekaan kiinnostunut sinällään tytön menneisyydestä tai elämän tarinasta, mutta halusi kuitenkin kuunnella, että ymmärsi miksi toinen nyt ylipäätään oli sitonut voimansa takaisin miekkaan ja oli vain tavallinen ihminen. Hän ei aikoinut myöskään hirveästi puhua toiselle yksityiselämästä tai kysellä sellaista. Shael ei myöskään nähnyt syytä opettaa toista, sillä magian hallitsemikseksi tuo näytti osaavan hommans aj aopiskelevan siltä puolin innolla ja kunnialla. Hän voisi vain tarjota avuksi vanhoja loitsukirjojaan, joita hän välillä selasi. Kai hänenkin pitäisi alkaa hiomaan omia taikojaan ja kasvattamaan magian alaansa. Oli jo korkea aika eikä sitä koskaan tiennyt, milloin kylään iskisi jokin, jota Shaelkaan ei kykenisi päihittämään omilla voimillaan.

//Tulipas kökköä.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 28 Joulu 2016, 04:51

Jiniä ei tarvinnut kahdesti käskeä, tuo oli hyvää vauhtia palaamassa kohti satamaa johon oli saapunut yrittäen pitää edes pienet kunnian rippeet. Aatelistahan ei nöyryytettäisi, tai siis nyt kun juuri niin oli käynyt niin siitähän ei puhuttaisi tai päästettäisi muiden tietoon. Ensimmäisellä mantereelle suuntaavalla laivalla olisi paluumatka alkemistilla edessä.

Hieman puhdas ja viaton hymy nousi Nakamin kasvoille noidan innon toivotuksista. Tosiaankin mukavampi tuttavuus kuin viimevisiitillä. Sittenpä meni Shael mainitsemaan ettei Nakami ilmeisesti ollut alkujaan sellainen mitä oli näinä päivinä. "Muodonmuuttaja? vai ayakashi, sitä nimitystä tosin tuskin kukaan käyttää, ei sillä että meitä olisi niin monta että sille tarvetta olisi." Neito naurahti haltianaiselle, hän ei tosiaan ollut koskaan törmännyt kuin ehkä kahteen elämänsä aikana, tiedä sitten oliko oikeassa sen ketun suhteen joka oli Nakamin suojaloitsut susitytölle opettanut. "Mutta olet oikeassa, en ollut tällainen syntyjäni, hyvin harva on sillä magiamme on asia mikä tuo fyysiset muutokset. Joten aina silloin tällöin joku ilmestyy joka tavalla tai toisella löytää tiensä tarpeaksi syvälle siihen magian lajiin joka muuttaa käyttäjänsä. Jos en olisi näin nuori ei tämä muutoksen osittainen purkaminen olisi onnistunut." Sen verran osasi Nakami kertoa jokseenkin se ei välttämättä ollut mitä toinen pohti saati edes tarkkaa tietoa. Mistäs hän sellaista olisi saanut, muutama vanha kansantaru vain jotka kulkivat isovanhemmilta lapsenlapsille sekä mitä oli oppinut sen jälkeen kun oli tavallisen ihmisen elämä taakse jäänyt. Lopulta nakami vain katsati takaisin Shaeliin lausahtaen ehkä aivan yhtä paljon itselleen kuin noidalle: "Ehkä sitten vain halusin nähdä mitä elämäni olisi voinut olla jos en olisikaan silloin muuttunut, kukapa tietää?" Tietenkin sitten oli se uskomattoman pahanlaatuinen meripahoinvointi ja ongelmat magian kanssa joita nämä saaret ja varsinkin pitkä viipyminen olisivat tuoneet mukanaan, nyt tuli nekin vältettyä. Se sitten jäi nähtäväksi kuinka pitkään Nakami susipuolensa aikoi pitää suljettuna, tuskin se pysyvästi edes oli mahdollista. Mantereelle paluuseen asti vähintään saisi odottaa ennen kuin tuo side aukeaisi.

Takaisin kylän sisällehhän he olivat hyvin kerenneet siinä asioita keskustellessaan. "Millä laivalla minun kannattaisi palata. Nyt kun se hullu tiedemies on saatu pois niskasta ahdistelemasta saattaisi paluukin alkaa olemaan ajankohtainen. Sitäpaitsi se pappi taisi viedä palauttaa veneen jolla tulin mikäli yhtään muistan oikein." Nakami pohti ääneen lisäten sitten. "Niin ja ne kirjat, yritän yleensä välttää merimatkoja joten lienee paras jos en ota niitä mukaan mantereelle, palautus kun saattaisi olla ongelma?" Tuskin Shael kirjojaan sentään pysyvästikkään pois oli antamassa, ei sellainen mahdollisuus edes käynyt Nakamin päässä. Kirjat kuuluivat kyläpäälikölle eivätkä kenellekkään muulle. Sinäänsä olisihan se ollut mielenkiintoista päästä tarkastelemaan niitä enemmänkin, varsinkin silloin kun Ed oli jossain omilla seikkailuillaan menossa ja hänellä itsellään oli aikaa yksin aina tylsistymiseen asti.

//No kuule niin taisi tulla täälläkin. Aivan kaameaa, niin viimekerralla kuin nytkin^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Joulu 2016, 14:41

Muodonmuuttajaksi toki tyttö itseään kutsui niinhän se oli helpointa, toki tuo myös kävi sanomaan paremman kuvauksen rodulleen. Sellaista rotua ei edes Shael ollut kuullut pitkän elämänsä aikana. Hän oli elänyt pitkään, mutta ei tiennyt mistään tuollaisesta, ehkä hän tosiaan oli vain jäänyt omaan linnoitukseensa hautumaan tietämättömänä muista roduista. Jos hän oli tavallaan vielä nuori ja villi, viaton sekä puhdas. Vailla huolta ja vaikeuksia olisi hän varmasti lähtenyt kiertämään maailmaan ja nähnyt jos mitäkin, mutta niin ei ollut käynyt ja siihen noita oli myös tyytyväinen omalla tavallaan.
Nakamin todetessa, että halusi ehkäpä nähdä miltä elämä olisi tuntunut hänen ollessaan vain tavallinen ihminen sai noidan vain hymähtämään. Kyllähän hänkin oli pohtinut monesti sitä, kuinka hän olisi ollut erilainen henkilö jos hänen menneisyyttään ei olisi tapahtunut. Hän ei varmastikaan olisi tässä, ei todellakaan. Ehkä hän olisi jossain, jonkun toisen kanssa, mutta sen ajatteliminen vain puistatti noitaa, kerta hän ei kyennyt juuri kuvittelemaan itseään jonkun muun kanssa kuin Lauzin, hänen oikean ja ainoan. Ei noidalle varmaankaan tulisi enää koskaan uusia miehiä. Ei hän uskonut eikä halunnut uskoa. Hän toki oli todennut, että näin vanhetessa sitä menneisyyden vihat alkoivat tavallaan laantua, mutta ne pysyivät silti ikuisina arpina.

Nakami käänsi lopulta keskustelun siihen, millä tyylillä tyttönen aikoisi lähteä. "Lähdet samaan aikaan kuin vakituinen miehistömme, joka tuo sekä vie tavaraa mantereen sekä saaren välillä", hän selitti rauhallisesti omaan tyyliinsä. Nakami myös kysyi kirjoista, josko noita tahtoi ne takaisin. Hän nyökkäsi. "Jos vain ehdit tutkia tarpeeksi laajasti kirjoja täällä ollessasi, niin siinä ei ole mikään ongelma", hän totesi. "Tietysti voit lainata niitä, jos näet sen tarpeelliseksi ja vieäd mukanasi mantereelle sekä tuoda takaisin, mutta jos oma terveytesi on kyseessä en suosittelisi sitä itse", hän sanoi äidillisesti hymyillen. Sen jälkeen hän tarttui Nakamin kauniisiin kätösiin ja piteli niitä hetken. "Minun on käytävä nyt muutamassa paikassa hoitamassa muutama asia, joten tavatkaamme illemmalla, tarjoan sinulle illallisen", hän totesi rauhoittelevaan sävyyn ja sitten hän päästi irti tytön käsistä, hyvästeli ja jatkoi matkaansa.

//Juu kökkö jatkuu :'D
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 28 Joulu 2016, 23:02

Nakami nyökkäsi noidan vastaukseen että voisi palata mantereelle laivalla joka ylläpiti kauppayhteyksiä kylän ja muun mailman kanssa. Se sopisi erinomaisesti hänelle erinomaisesti, ainakaan se alkemisti ei olisi samassa laivassa ja parhaassa tapauksessa hän saattaisi saada mahdollisia asiakkaita turkiksille joita kertyi tasaista tahtia ruuan hankinnan sivussa. Noidan vastaukseen kirjoista tulihäntä nyökkäsi, toki hän palauttaisi ne vaikkei ollutkaan vielä kokonaan lukenut saati oppinut. "Niin kuten viime kerralla saatoit ehkä huomata näillä saarilla on yleensä joitakin sivuvaikutuksia minuun. Ei niinkään vaarallisia mutta sitäkin epämukavempia. Voisin kyllä lähettää ne takaisin sen vakituisen miehistön mukana jos tietäisin mihin aikoihin käyvät." Nakami vastasi lisäten vielä "Tehkäämme näin, työn iloa." toivotuksensa toisen kerrottua että tuolla olisi töitä tehtävänä. Shael meni hyvästien jälkeen menojaan. Hetken perään katsottuaan päätti Nakami palata kahvilaan, jos ei muuten niin tarkistamaan joko se pahin asiakastulva oli takana. Toki hän auttaisi henkilökuntaa vielä jos oli tarvetta mutta jos putiikki olisi hieman kerennyt hiljentymään niin sitä parempi, kerkeäisi lukea vielä ennen lähtöä.

Työntäyteinen päivä alkoi olemaan takana ja ilta laskeutumaan saarten ylle. Nakami istuskeli aidan päällä kirja avoin loitsukirja toisessa kädessä, kynä toisessa. Hän oli löytänyt mielenkiintoisen loistun kirjasta, symboolin jolla pystyisi varastoimaan muita loitsuja myöhempää käyttöä varten sekä muutaman täysin harmittoman taikatempun sen harjoittelua varten. Vilkaisten työtään ja verrattuaan sitä kirjan esimerkkiin tyttö hieman hymyili, tällä kertaa kaikki pitäisi olla kunnossa. Kyllähän hän tiesi että kyseinen loitsu oli todennäköisesti hänen taitojensa saavuttamattomissa toistaiseksi mutta eihän sitä voinut oppia kuin yrittämällä. Siten piti enää vain testata aktivoituiko piirretty merkki niinkuin oli tarkoitus. Kevyesti meni Nakami piirtämäänsä kuviota koskemaan ja kyllähän se toimi, ainakin tavallaan. Pieni hohde minkä oli tarkoituskin ilmestyä kuviosta toimi kuten pitikin, sitä seuranneet säkenöinnit ja rätinä eivät kuuluneet laskuihin. Eikä aikaakaan kun paperista pöllähti ulos sankka sumupilvi peittäen kaiken reilun kymmenkunta metrin sisältä. Eikä Nakamilla todellakaan ollut hajua miten saisi sumun katoamaan, eiköhän se ajan kanssa tai jos tuuli vain viriäisi. Vaikutti vain olevan ainakin vielä liian heikko kerta sumupilvi ei ollut mihinkään hieman säikähtäneen ja yskivän neidon ympäriltä kadonnut. No ainakaan Shaelilla ei pitäisi olla mitään ongelmaa löytää paikalle, iltapala aika kun alkoi olemaan lähellä vaikkei laskevaa aurinkoa tai oikeastaan mitään muutakaan sumupilven sisältä näkynyt. Ne muutama lainattu kirjahan hänellä oli mukanaan niin voisi samalla palauttaa, tuskin niitä enää seuraavanakaan aamuna kerkeisi lukemaan jos lähtö aikaisin olisi.

//Ihan hyvää kökköä se on, lisää vaan tulemaan^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron