Hunt of the beast.

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 31 Loka 2016, 23:08

Jin Derleth

Moni olisi yylättyny nähdessään alkemistin, jos olisivat miehen tunteneet, seuraamassa kiertelevän papin saarnaa kadun vierellä. Ja moni olisi myös ollut oikeassa arvatessaan että papin saarnaamat sanat eivät olleet Jinin mielenkiinnon kohde tai syy olla paikalla, hän kun ei ollut siitä uskonnollisimmasta päästä vaikka virallisesti tunnustaisikin kuuluvansa ihmisten parissa vallalla olevaan mailmankatsomukseen. Hänen kysymyksensä ei vain ollut kuka tai mikä mailman oli luonut vaan miten tuo mailma toimi, niin ja miten tuota tietoa pystyisi hyödyntämään. Syy miksi hän oli paikalle tullut oli itse puhuja, ei sen takia mitä tuo opetti vaan se mitä kyseinen puhuja jahtasi. Alkemisti oli kuullut että pappi jahtasi vampyyrejä ja jos tuo oli taidossaan pätevä olisi hänelle enemmän kuin tarvetta edessä olevalla pikku retkellä. Retken päämäärä ei ollut vampyyri vaan magiaan luonnostaan taipuvainen muodonmuuttaja. Jotkut varmaan kutsuisivat päämäärää demoniksi, toiset metsänhengeksi, Idästä kantautui nimi ayakashi jota tuskin kukaan käyttäisi, muuten kuin pölyiset kansantarut kaukaa merten takaa ja Jinin metsästämä neitokainen. Se mitä hän halusi kohteestaan ei ollut vuotava veri vaan tieto koskien erästä tiettyä asiaa, punaterästä. Ja kaiken taustatutkimusten aikana luettujen papereiden ja kirjojen mukaan tiedemiehellä oli hyvä syy olettaa saavansa haluamaansa tietoa tuosta tulihännästä. Loppujen lopuksi tuo kyseinen materiaali ja siitä tehdyt aseet olivat paikallisten demoninmetsästäjien käsissä juuri se mikä oli saanut kyseiset olennot katoamaan, jos ei kokonaan niin pois ihmisten silmistä. Joten kyllä tuo muodonmuuttaja tulisi metalliseoksen tunnistamaan, jos ei muuten niin siinä missä ihmissusi tunnistaisi hopean muista samantapaisista aineista.

Jonkin aikaa vielä kerkesi pappi puhua ennen kuin väki alkoi hiljalleen poistumaan tuon lopetettua. Koko tuon ajan oli Jin seurannut toista lähinnä arvoiden, olisiko toisesta työhön, ottaisiko toinen sen vastaan ja miten kyseistä henkilöä kannattaisi työtarjouksen kanssa lähestyä. Jonkin miehessä vaikutti siltä ettei tuo välttämättä olisi aivan yhtä nopeasti käymässä kurkkuun kiinni vain ja ainoastaan sillä ettei kohde olisi puhdasverinen ihminen, toisin kuin jotkin kirkon jäsenistä. Lopulta meni Jin astelemaan pois päin valuvan ihmismassan läpi suoraan kohti pappia. "Mielenkiintoinen saarna. Isä Rafael olettanen? Olen kuullut teistä sekä, tuotanoin, metsästysharrastuksestanne. Tarjoaisin sinulle töitä" Alkemisti aloitti lähestyessään toista lopuksi ojentaen kätensä tervehdykseen esittäytyen. "Jin Derleth, tiedemies" Sana alkemisti kun yleensä aiheutti hieman pitkiä katseita kirkonmiesten parissa.

//Tänne näin Mori kera Rafaelin
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Marras 2016, 16:57

Rafael Daemon

Hiljattain oli puoliverinen pappi päätynyt takaisin ihmisten ilmoille, jossa häntä sanottaisiin friikiksi, jos tietäisi mitä verta hänen suonissaan kiersi. Tosin ihmiset saattaisivat jumaloidakin miestä jollain tasolla, jos tietäisivät hänen omaavan enkelin verta, mutta hänessä myös esiintyi pimeämpää ja vertajanoampaa verta. Voisi melkein sanoa, että papissa virtasi yö ja päivä, pimeys ja valo. Rafael ei juuri välittänyt siitä, mitä toiset sanoivat, jos olivat sattuneet kuulemaan papin rodusta, mutta hän ei juurikaan kertonut ihmisille mitään. Se olisi sama kuin tekisi itsemurhan sanomalla, että oli taruolento, täällä piti vain näytellä ihmistä ilman, että kukaan tietäisi mitään.
Rafael aloitti iloisesti saarnansa. Hän sai kerätyksi kyläläisiä luokseen paljon, jotka kuuntelivat herran sanaa ja kuuntelivat opetuksia. Rafael opetti, kertoi herrasta ja pelastuksesta. Hän kertoi kuinka pelastusta lähemmäs pääsisi. Ahne Rafael ei ollut hän oli hyväsydäminen mies ja neuvoi kansalaisia auttamaan köyhempiä ja pitämään näistä huolta tiukkien aikojen tullessa vastaan. Sitä suurempi oli herran lahja, mitä enemmän auttoi. Tietenkään mies ei itse kokenut, että herra mitään lahjottaisi, mutta hän tiesi hyvänteon nostavan mielitilaa ja antavan onnellisuutta.

Saarnan loputtua ihmiset alkoivat hiljalleen hajaantua. Osa jäi juttelemaan papin kanssa ja osa jätti pieniä lahjoja kiertelevälle. Rafael jutteli kyllä, mutta suurimmaksi osaksi Jumalasta itsestään ja ohjeisti niitä, jotka neuvoja tarvitsivat. Rafael oli huomannut jo jonkin aikaa sitten miedon hajun ihmisten joukossa, joka haisi aineille, joita ei yleensä löytynyt metsästä ja muutenkin paperille ja musteelle. Hän kääntyi voimakkaammaksi muuttuvaa hajua kohden ja näki sitten luokseen tulevan miehen. Mies totesi saarnan mielenkiintoiseksi, johon pappi naurahti. "Sepä ilahduttavaa kuulla!" hän vastasi leveä hymy kasvoillaan ja hieman nosti valuneita, suuria silmälasejaan. Mies tiedusteli hänen henkilöllisyyttään, johon hän nyökkäsi. Tuntematon mies jatkoi ja sanoi, että oli kuullut hänestä. Tällöin Rafael astui miehen luokse, laski kätensä tuon olalle ja hymyili toiselle. "Olen otettu, mutta voisimmeko siirtyä hieman kauemmaksi juttelemaan. Ei ole sopivaa puhu papin salaisista harrastuksista hänen kuuntelijoittensa lähellä", mies vitsaili lähinnä, mutta johdatteli miehen hieman syrjempään. Siellä mies tarjosi hänelle töitä ja esittäytyi Jin Derlethiksi, tiedemieheksi. Sitä Rafael oli muutenkin arvellut hajun perusteella eikä toinen tainut ihan normaali tiedemies olla.
"Mukava tapahtua herra Derleth", hän vastasi ja tarttui miehen käteen ja puristi sitä ystävällisesti. "Olet siis kuullut minusta", hän toisi Jinin tiedot ja hymähti siihen tyytyväisen oloisena. "Mikään ei näytä pysyvän salassa, jos sitä kaivelee tarpeeksi", hän huokaisi muka harmitellen. Hän katsoi nyt suoraan sinisillä silmillään uuteen tuttavuuteensa. "Minkälaista tietoa kenties olette kuulleet, saanen kysyä?" Rafael kysyi ruskeiden kulmiensa alta. Hän virnisti Jinille pienesti. Kaikki olisi okei, jos tiedemies ei niinkään tietäisi hänen rotuaan. Olisi hirvittävää, jos se paljastuisi, no ei. Rafael ei sinällään välittänyt siitä, mutta ei halunnut mielellään sanoakaan sitä. Olihan se turvallisuuden kannalta järkevintä.

//Hiphei, täällä ollaan//
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 02 Marras 2016, 02:39

Rafael varmisti olevansa alkemistin etsimä henkilö ja johdatti kaksikon sivummalle keskustelemaan. Hieman mies nyökkäsi toisen toteamukseen ettei mikään pysynyt salassa jatkaen kysyen mitä kaikkea Jin sitten tiesi. "Tiedon etsintä on loppujenlopuksi työni. Olen lähinnä kuullut nimesi lisäksi että olet kiertelevä kirkon mies ja metsästät yön otuksia, vamppyyrit ainakin tulivat mainituksi. Olettaisin myös että joko Jumalan siunauksesta tai jostain muusta syystä olet yllättävän pätevä siinä mitä teet, muuten en olettaisi sinun seisovan siinä vaikuttaen noin elävältä." Tiedemiehen itsensä mielestä papin huoli tuon harrastuksista oli melko turha, moni kirkonmies joko metsästi ja teloitti kaikkia taruolentoja tai sitten palkkasi muut tekemään likaisen työn puolestaan. Ja kukapa muukaan hoitaisi pimeyteen niin helposti sidottavissa olevat olennot kuin kirkon mies. Muuten Rafael vaikutti olemukseltaan rennolta, ehkä jopa varomattomuuteen asti rennolta mieheltä. Jin tosin päätteli myös että tuo oli todennäköisesti vain miltä mies vaikutti sillä kuten hän oli sanonut toinen olisi varmasti pätevä työssään, tai siis harrastuksessaan.

Itse asiaan Jin kuitenkin nopeasti päätti palata tuosta sivukysymyksestä. "Olettanen että haluatte tietää hieman enemmän tarjouksestani ennen päätöstänne. Haluan erään henkilön käsiini, elävänä. Paras termi kuvaamaan kohdetta lienee muotoaan muuttava demoni jokseenkaan ei sellainen kuin mitä yleensä ihmisten mieleen demoneista tulee. En ole varma kuinka yhteistyö haluinen kyseinen henkilö on ja olettaisin hänen pystyvän sekä tappamaan tavallisen ihmisen helposti kuten myös murtamaan tuon mielen saaden uhrinsa tekemään mitä lystää." Hieman kurkkuaan rykäisten alkemisti jatkoi. "Joten lähtökohtaisesti olette mukana vain varmuuden vuoksi, tarjoaisin alkuun pari kultarahaa mukanaolostasi ja kaksinkertaisesti jos joudut taisteluun. Ja kuten sanoin, tarvitsen hänet elävänä. Miltä tämä kuulostaa korvaasi arvon metsästäjä?" Jin esitti tarjouksensa. Hinnasta toki voitiin keskustella. Pienen tauon jälkeen tuli aatelisen mieleen vielä se yksi pieni sivu seikka joka saattaisi tosin viedä useammaltakin hengen ryhmästä. "Niin muuten hän on kuulemma myös hyvissä väleissä erään ihmissuden kanssa joten on mahdollista että kyseisestä hukasta koituu ongelmia. Jos näin käy, saatte vapaat kädet menettelytavallenne suden suhteen." Valitettavasti paljoa tuon tarkempia tietoja ei Jinillä ollut itselläänkään muuta kuin kohteensa nimi ja asuinpaikka jotka eräs yllättävän miellyttävä asiakas oli hänelle välittänyt korvaukseksi miehen tiedoista. Se mitä hän oletti retkensä määränpäältä pohjautui pitkälti puolestaan taruihin joita kyseisistä demoneista oli löytänyt, niin ja tietenkin siihen että hänen etsimänsä nainen pystyi käyttämään vaivattoman oloisesti magiaa.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 02 Marras 2016, 18:33

Ei Rafael oman harrastuksensa paljastumisesta ollut huolissaan, vaikka se siltä saattoi vaikuttaa, kerta pappi näytti tiedustelevan tiedemieheltä asiaa jota hänestä oli kuultu. Ei toki. Pappisto muutenkin Jumalan nimissä useasti kävi näiden "pimeiden" olentojen kimppuun ja syöksi nämä turmioonsa. Usea hengellinen ohjaaja harrasti tällaista, mutta se mikä oli papin rotu oli pidettävä ainakin ihmisiltä salassa. Oli ihan sama mitä mieltä tiedemies oli, kerta häntä vastaan oli tullut kyselemään, mutta jos tämä tietäisi voisi Rafael joutua vetäytymään sadaksi vuodeksi ihmisten ilmoilta, ainakin siihen asti kun nämä nuorimmaisetkin olisivat ropisseet takaisin maahan.
Jinin kertoessa hänelle mitä tietoja tuo oli kuullut kykeni pappi sisäisesti rauhoittumaan. Toki pirteä ja iloinen olemus ei suonut toiselle miehelle mitään merkkiä siitä, että Rafael olisi jollain tavalla huojentunut kuullessaan tiedemiehen tiedot. "Toki, en minä tässä kuolleenakaan seisoisi saati vampyyrinä", pappi vitsaili tiedemiehelle, tuon sanoessa, että hän oli melko pätevä tässä työssä, kerta oli eläväkin. Jin kertoi lopulta mikä oli tämän tarjoksen tarkoitus. Mies etsi jotakuta tai jotain. Tätä henkilöä Jin kuvasi demoniksi, johon Rafael naurahti, kuin se olisi ollut suurikin vitsi. Demoniksi määrittely oli yleensä jokaisen ihmisen suussa. Mikä tahansa olento, joka erosi kyvyiltään tai olemukseltaan luokiteltiin demoniksi. Rafael kyllä tiesi, mikä oli demoni ja miltä nuo riivaavat olennot näyttivät, vaikka näiden rotulohko tuntui haaroittuvan moniin eri luokkiin. "Muodonmuuttaja siis", hän totesi kevyesti. Hän ei tohtinut käyttää jostain henkilöstä sanaa demoni, ellei oikeasti tuo ollut demoni. Demonit kun tuppasivat tuntemaan olonsa hieman huonoksi hänen seurassaan.

Jin kerti myös kohteen omaavan magiaa ja ehkä jopa kykeni saamaan saaliinsa räsynukeksi, jota veteli naurista. "No sepä on mielen kiintoinen voima", hän totesi ja hieroi sänkeään. Jin kertoi haluavansa palkata hänet vain turvaksi, joka oli tietysti aivan sopivaa. Ei pappi aikonut tappaa, ellei tämä ollut jo kuollut niin kuin vampyyrit. Sydän ja hengitys pysäytetty, mutta kyllä hän oli kohdanut sellaisenkin, joka teki näitä kahta asiaa. Varsin outo vampyyri todentotta mies tuumasi ja katsoi sinisillä silmillään Jiniä. "Herra Derleth, minulla olisi ilo pitää turvallisuutenne varmistettuna", hän totesi hymyillen. Rahasta, josta Jin puhui, ei niinkään kiinnostanut. Häntä kiinnosti jäljittäminen. "Tarjoamanne summa on sopiva, siitä ei tarvitse puhua enempää", hän totesi ja nyökkäsi sanoilleen. "Olen täysin käytettävissänne, minulla on ilo siunata matkanne sekä suojella teitä", hän totesi muka niin hengellisesti. Kohde piti pitää elävänä, joka vaikutti varsin hyvältä. Rafael ei turhaan elämiä lakkautanut. Jin myös kertoi, että tällä kohteella oli syvä suhde ihmissuden kanssa, joka sai papin vain kohottamaan hymyillen kulmiaan. Jinin puhuessa siitä, että hän saisi päättää ongelman ilmetessä mitä tekisi häirikölle. Valitettavasti pappi ei myöskään harrastanut serkkujensa tappamista, mutta vain nyökkäsi tiedemiehelle.
Rafael sitten kumarsi pienesti miehelle hymyillen. hän ei tarjonnut enää kättään siinä pienessä tiedossa, että saattaisi nähdä jotain vilauksia miehen menneisyydestä. "Tapaammeko tässä, illan saavuttua. Minulla on vielä kierros kesken ja minun on hoidettava matkatarpeeni kuntoon, jotta voin lähteä mukaanne", hän ilmoitti ystävällisesti ja vaihtoi sitten tarvittavat tiedot ennen kuin katosi ihmisvilskeeseen.

Illan saapuessa oli pappi vaihtanut asuaan ja näytti tällä kertaa aivan toiselta kuin papilta. Hänen tavallinen asunsa ja järeä jalkajousi selässä mies asteli rillejään hieman puhdistellen sovittuun tapaamispaikkaan. Hän asetti lasinsa naamalleen ja katseli himeiden talojen pieniä tulisoihtuja.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 03 Marras 2016, 03:26

Rafael vaikutti siltä ettei halunnut kutsua muita demoneiksi kuin niitä stereotyyppisimpiä. Fakta oli vain se ettei metsästettävän lajille oikein ollut paikallista nimitystä, metsänhenki oli myös yksi vaihtoehto mutta niitäkin oli oletettavasti niin montaa eri sorttia joten ei se nyt niin paljoa parempi termi olisi ollut kuin vain demoni. Muodonmuuttaja kyllä soi totuutta sekin. Muutenkin Rafael näytti hyväksyvän tarjouksen ilman sen tarkempia neuvotteluja. Olisi siis varmaan päässyt alhaisemmallakin tarjouksella, noh minkäs teki, moni metsästäjä menetti mielenkiintonsa välittömästi jos ensimmäinen tarjous ei ollut heidän mielestään kohtuullinen. Ja tokihan kun Jin oli sanonut vapaat kädet hän myös tarkoitti sitä, se ollut mikään tapa pois käsky, jos arvon metsästäjä katsoi jonkin muun paremmaksi menettelytavaksi hän olisi täysin sujut asian kanssa... Kunhan ei vain tulisi yllättäen niskaan myöhemmin. "Ilta sopii hyvin, tavatkaamme mielummin portin läheisyydessä. Niin paljon kuin luotankin käsiisi tämä on asia jota en uskalla laskea yhden miehen harteille." Sen lisäksi että Jinin kuulemien legendojen joukossa oli niitä jotka antoivat mahdollisen vastustajan olevan mahdollisesti vaikeakin tapaus olisi myös hyvä jos koko operaatio ei kaatuisi yhden petokseen. Kyseiset olennot kun kuuleman mukaan saattoivat osata tehdä temppuja mielelle.

Illan alkaessa laskeutua odotti Jin kahden muun miehen kanssa sovitussa kohtaamispaikassa. Molemmat muut tuon mukana olevista vaikuttivat soihdunvalossa olevan sonnustautuneina gambesonneihin joiden päältä löytyi toiselta rengaspanssari ja toisella nahkainen, oletettavasti metallilevyillä vahvistettu. Molemmilla tietenkin hopeaa kiiltävät aseet, raskasrakenteisemmalla, rengaspanssarin omaavalla hilpari sekä lyhyehkö miekka, toisella, hieman nopealiikkeisemmältä vaikuttavalla kaksi miekkaa, toinen pitkämiekka ja toinen selvästi yhdelle kädelle tarkoitettu. Alkemisti itse oli sonnustautunut matkan tekemiseen soveltuvaan nahkavaatetukseen ja kantoi kevyehköä reppua selässään. Kädessä Jinillä oli rullalle kääritty kartta ja vyölle selkään oli nostettu repun vierelle roikkumaan myös hänellä teräase, hieman ehkä sapellia etäisesti muistuttava jokseenkin aseen kädensija viittasi siihen että näitä aseita harvemmin cryptistä löytyi. Olihan ase alunperin merten takaa peräisin. Ei Jin itse osannut miekkaa käyttää, kantoikin vielä tavalla ettei saisi sitä nopeasti esille. Se oli mukana puhtaasti siksi että omasi ominaisuuden lamauttaa tuo muodonmuuttaja jota ryhmä etsi. Ase oli kuitenkin sen verran tiedemiehelle ainutlaatuinen ja työn kannalta tärkeä ettei tuo ollut antanut sitä kenellekkään saattueesta, ei vielä mutta jos asiat menisivät pieleen siitä saattaisi olla apua. "Mukava nähdä että olet hyvin valmistautunut, lähtekäämme." Jin totesi Rafaelin suuntaan ja kävi osoittamaan muille minne päin oli retki kulkemassa. Ja niinhän se alkoi matka kohti metsän syövereitä hiljaisessa alkuyössä. Kuu välähti muutaman kerran pivien välistä, täysikuu oli jäänyt taakse muutama yö sitten. Äkäisiin ihmissusiin törmääminen kun ei helpottaisi asiaa varsinkaan silloin jos nuo olisivat susimuodossaan mutta valosta oli hyötyä, jos ei muille niin alkemistille itselleen joka harvemmin kulki ulkona pimeällä. Kaksi muuta saattueesta jutteli jouten kulkiessaan kuinka he kyllä pistäisivät sen susihukan palasiksi jos tuo erehtyisi suojelemaan naista. Ja mitä muuta vastusta heillä muka voisi olla odottamassa, joku yksi tyttö, helppoa rahaa siis tiedossa, tietenkin olettaen että retki onnistuisi. Sen ehdon oli Jin älynnyt laittaa tuolle kaksikolle ihan vain johtuen noiden liiallisesta itsevarmuudesta eivätkä itseään hieman liian täynnä olevat olleetkaan kieltäytyneet siitä ideasta. Kokemustahan noilla tuntui kuitenkin olevan, muutama taisteluarpikin kasvoissa. Alkemisti itse oli pidättäytynyt pois tuon kaksikon kilpakehuskelusta, pitäkööt puheensa, se ei ollut hänen asiansa kunhan lopputulos olisi hänelle eduksi.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 03 Marras 2016, 12:05

Jin oli jo odottamassa häntä kahden muun herran kanssa. Kun Rafael astui heidän seuraansa toivotti tiedemies hänet tervetulleeksi ja ilahtui hänen varustuksestaan. Rafaelille hänen varustuksensa vain oli tavallinen, arkinen. Ei mitään uutta, mutta sitähän ei sanottu toiselle. Mies vain virnisti Jinille ja nyökkäsi sitten miehen sanoille lähdöstä. Jin tietysti ohjeisti mihin suuntaan mentiin, joka ehkä sai Rafaelin pienesti harmittelemaan päässään, ettei hän jäljittämään päässyt, mutta jos he eksyisivät niin ehkä hänelle suotiin sekin ilo.
Joukkio kulki pitkin pimeää metsää, vain kuun valo seuranaan. Toisin kuin Jin ihmisaisteineen, Rafael näki melko tarkasti pimeässä. Ei hänen aistinsa terävimpiä olleet juuri nyt, kerta täysikuukin oli juuri mennyt, mutta kyllä häneltä tarkkuutta löytyi. Hän käveli tiedemiehen vierellä pelkkänä hymynä kuin lapsi, joka tietäisi, että edessä olisi jotain suuren suurta kivaa. Samaan aikaan heidän takanaan olevan miehet näyttivät kilpailuhenkisesti kertovan toisilleen, kuinka paloittelisivat ihmissusihukan hopeisine välineineen. Kilpailu tuntui olevan ainut asia, jota miehet kykenivät juuri nyt tekemään. "Shhhh, pelästytätte vielä ötökätkin pois kilpailuhenkisyydellänne. Ymmärrättehän, että metsästäjä teidän kuuluisi olla hiljaa, eikä kuvailla kuinka paloittelette jonkun kappaleiksi", Rafael sanoi huvittuneena ja virnisti sitten miehille, jotka tuijottivat häntä yllättyneenä ja samaan aikaan ärtyneenä. "Älä kuule pappi yhtään yritä! Me tiedämme paljon enemmän metsästämisestä kuin sinä, joka juoksee vampyyrien kanssa. Eihän sinulla edes ole yhden yhtä sotaaprea missään, joten miten muka voit todistaa taistelleesi? Kenties hölötit omiasi henkevässä tilassasi?" miehet sättivät, joka sai Rafaelin vain nauramaan. "Voi ei sentään, olen paljon etevämpi miltä näytän", hän totesi virnistäen ja sivuutti sitten lopulta miesten uhkailut siitä, kuinka nämä aikisvat näyttää pätevyytensä.

"En tiennytkään, että kohteemme on naispuolinen", hän aloitti hetken päästä Jinille puhumisen. "Mikä teitä niin vetoaa tässä neidissä, kerta tarvitsette avuksenne kolme metsästäjää, toki turvallisuuden vuoksi, mutta muuten?" hän tiedusteli pelkän uteliaisuuden kannalta. Ei hän osanut pahoittaa mieltään, jos mies ei tahtonut kertoa, kerta oma valinta oli. "
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 04 Marras 2016, 03:09

Ei tarvinnut Rafaelinkaan kokonaan pettyä. Kun joukkio oli hieman kauempana kylästä ojensi Jin tuolle kartan, mies varmaan osaisi lukea maamerkkejä paremmin kuin alkemisti heti kun kuljettiin jotain muuta pitkin kun tunnettuimpia teitä. Toisellahan oli kiertelevä elämäntyyli muutenkin. "Pappi puhuu asiaa jokseenkin olemme vielä hyvän matkan päässä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä kahta ettette saa pennin hyrrää jos kohteemme kuulee teidät kilometrien päästä ja livahtaa karkuun." Jin oli selvästi ottanut Rafaelin puolen tässä kiistassa eikä tuon kantaa muuttanut sekään kun kaksikko rupesi "Kuka tietää, ehkä hän vain on kyvykäs pitämään hampaat pois niskastaan, taito joka toivottavasti teiltäkin löytyy." Alkemisti naurahti itsekkin etäisen huvittuneesti. Ja hänelle oli ihan turha alkaa ulisemaan siitä kuinka ei ollut tarpeaksi monta arpea, hänen taistelunsa oli muualla ja se käytiin kynällä, paperilla sekä suurella kasalla mitä erillaisempia pulloja, aineita ja laitteita.

Lopulta Jin päätyikin keskittymään siihen järkevään seuraan joka oli onneksi otettu mukaan nimittäin Rafaeliin. "Ei ainakaan se mikä miehiä yleensä, ei ainakaan vielä kerta en ole häntä koskaan tavannut. Sitäpaitsi se saattaisi olla hyvä tapa valmistaa itsestään jauhellihaa mitä siitä ihmissudesta kuulin" Jin naurahti toisen kysymykseen. Vai että mikä naisessa veti puoleensa. "Ja ehkä sinun on hyvä kuulla jokunen tarina, jos ei muuten niin arvioinnin tueksi." Tiedemies myhäili. Tarinat eivät välttämättä olleet parhaita tietolähteitä mutta faktaa oli silti se että kyseisiä olentoja vastaan oli aikoinaan merten takana julistettu sota ja ne oli metsästetty pois maan päältä. Eivätkä tavalliset ihmiset sitä sotaa olleet käyneet.

Hieman mies rykäisi kurkkuaan ennen kuin alkoi kertomaan tarinaa. "Eräs rikas liikemmies löysi kerran reittinsä varrelta siistin majatalon jonka kaunis emäntä kutsui tuon viettämään iltaa. Miehelle tarjottiin hyvää ruokaa ja hieno huone, kuulemma paras peti missä tuo oli elämänsä aikana nukkunut. Aamulla hän heräsi ilkosiltaan keskeltä metsää lehtikasasta. Majataloa hän ei ikinä löytänyt saati sen emäntää ja ruoka jota tuo oli edellisenä iltana syönyt vatsansa täyteen oli ollut mitä ilmeisemmin mutaa ja eläinten jätöksiä. Kaikki mitä tuolla oli ollut mukana oli kadonnut eikä mies koskaan saanut selville edes sitä missä vaiheessa todellisuus oli vaihtunut mielen kepposiksi." Se oli tarina jonka Jin toiselle kertoi osittain myös selittämään sitä miksi saattueessa oli useampi metsästäjä. Fyysisillä taidoilla ei välttämättä olisi mitään merkitystä jos tuon tarinan metodit käännettäisiin heitä vastaan, toiset voisivat sentään yrittää pysäyttää lumottua saattueesta. "Ja tuo on kohtuullisen viaton tarinaksi jossa hänen kaltaisillaan on osaa." Tiedemies lisäsi.

Tuollaiset legendat ehkä saisivat ihmettelemään yhden jos toisenkin miksi kukaan etsisi noita muodonmuuttajia ja vaikka ottaisi huomioon ne tapaukset joissa joku oli kätkeytynyt ihmisen muotoon, päätynyt naimisiin ja ollut erinomainen, elinikäinen kumppani moni siltikin päätyisi tulokseen ettei hanke ollisi riskin arvoinen. Meni Jin syynsä kertomaan ja toisen alkuperäiseen kysymykseen vastaamaan, rehellisesti vieläpä. "Hänen kaltaisensa metsästettiin merten takana oletettavasti viimeiseen henkeen näillä aseilla. Demoninmetsästäjien toimesta joilla itsellään virtasi ilmeisesti samaa verta suonissaan. Joten oletan että hän osaa kertoa tästä yhtä sun toista, tavalla tai toisella." Mies selitti osoittaen selässään kantamaansa aseeseen. "Materiaali on outoa mutta erittäin kestävää, se ei taivu, ei murru eikä menetä teräänsä. Paikallisesti en ole nähnyt vastaavaa ilman magiaa ja oletettavasti kyseinen aine on tehty alkemialla. Yritän selvittää miten, puhtaasti mielenkiinnosta vaikkakin muut saattavat hyödyntää tuloksia miten hyödyntävätkään." Jin tosiaan nautti puhumisesta kun aihe oli sellainen joka häntä kiinnosti, sen joutui nyt valitettavasti matkaseuransa kokemaan.

//Voidaan muuten koska vain skippailla määränpäähän tai leiriin tai jotenkin muuten kivasti jos matkajutustelusta ei tunnu irtoavan. Matkaan varmaan menee ainakin se päivä pari ihmisten kylästä tuolla vauhdilla vai mitä veikkaat?
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Marras 2016, 23:10

Kyvykäs pitämään hampaat pois niskastaan. Rafael nauroi. Toki hän oli joutunut vampyyrin puremaksi, mutta se oli silkkaa armahdusta. Toki vampyyri oli päässyt hieman makuun, mutta ei onneksi käynyt kimopyun Tyttö oli ollut mahdollisimman siveellinen, ettei vain vahingossakaan käännyttöisu papista vihollista. Tyttö ei sitä paitsi edes tunnistanut veren mausta hänen olevan puolikas sitä rotua jota vampyyrit vihasivat.
Tiedemies alkoi sitten vastailemaan hänen toteamuksiinsa naispuolisesta henkilöstä. Ihmissusi siis teki jauhelihaa? Sepä hauskaa, voisi Rafaelkin ehkä liittyä syöminkeihin, jos kyseessä oli sika tai nauta. Jin siirtyi sitten siihen, mikä neidissä vetosi. Tällöin mies totesi tarinatuokion avatuksi. Hieman karistellen kurkkuaan Jin kertoi ja Rafael kuunteli. Illuusio, jonka avulla tämä maaginen olento oli siepannut mies polon omaisuuden alusvaatteita myöden.

Pappi ei voinut olla kuin virnuilematta, vaikka asiahan saattoi olla melko vakava. Hän vain käänteli päätään ja hymähti lopulta. "Onpas mielenkiitoinen tapaus", hän totesi hymyillen. "Mutta ehkä sitten tavatessamme hänet on meidän metsästäjien parasta liikkua hieman taaemmas, ettemme pelästytä neiti parkaa ", pappi ehdotti silmät välkkyen ja lasit huurustuen kun lämmin ulos hengitetty ilma nousi niihin.
Jin myös kertoi mitä tieto tai yhteistyötä hän halusi tehdä neidin kanssa. Asetta liikautettiin ja Rafael katseli sitä hetken ja katseli sitten taas tiedemiestä. Hän nyökkäili toiselle. Asia oli selkeästi mielenkiintoinen ja Jin olisi varmasti puhunut siitä koko matkan, mutta aina välillä piti jäädä katsomaan karttaa tai no oikeastaan Rafael ei sitä edes katsonut. Hän katsoi kirkkaalle taivalle ja suunnisti tähdistä. Hän myös tunsi metsän kuin omat taskunsa, vaikka se muokkaantui jatkuvasti.

//Juu skippaa vaikka sun vastauksessa.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 10 Marras 2016, 03:35

Jin, Nakami

"Oikeastaan toivoisin että sinä hoitaisit puhumisen ainakin alkuun. Olet meistä kaikista normaalein tapaus sekä pystyt huolehtimaan itsestäsi jos neuvottelut eivät luonnistu." Jin vastasi papin ehdotukseen että muiden olisi paras jättäytyä sivummalle.

Matkan varrella juteltiin niitä sun näitä, kertaalleen kerettiin leirikin pystyttää ennen kuin määränpää alkoi vihdoin ja viimein löytyä metsän keskeltä. Matkaseura oli selvinnyt kohtuullisen pienellä määrällä tiedeluentoja sillä näkihän alkemisti sen etteivät toiset olleet aivan samalla tasolla niissä puheenaiheissa mikä puolestaan muutti älylliset keskustelut hieman yksipuoleiseksi. Talossa oli ollut jonkinverran etsimistä ainakin Jinille, Rafael näytti tässäkin asiassa olevan enemmänkin omassa elementissään. Jotakin tiedemies sentään osasi sanoa nimittäin sen että tuota asumusta ei oltu tehty helposti löydettäväksi, oli selvää että asukkaat elivät mielummin omassa rauhassa kuin jossain jossa joutuisi jatkuvasti peittelemään ja selittämään tekemisiä ja olemisia toisille. "Eivät ilmeisesti jatkuvasti ole vierailijoita kaipaamassa kun keskellä metsää asuvat. Olisiko se tie nyt oikeasti ollut niin huono idea, edes pikku kärry polku" Jin naurahti virnistäen. Talo itsessään näytti tilavalta, turhan tilavalta asuttavaksi yksin. Eli mitä ilmeisemmin tiedot ihmissudesta pitivät paikkansa. "Joten jos voisitte? Meidän lienee tosiaan hyvä odottaa taempana mutta kuitenkin lähistöllä kaiken varalta. Jos saat hänet suhtautumaan myönteisesti avoimeen yhteistyöhön, se olisi erittäin suotavaa." Jin ohjeisti suunnitelman papille. Olisihan sitä voinut toiselle paremmankin ohjeistuksen antaa mutta Jin luotti miehen kykyyn puhua itsekkin. Sitäpaitsi suunnitelma lentäisi hyvin nopeasti ikkunasta jos vastapuoli ei toimisikaan samalla tavalla mitä oli alunperin odotettu.

Nakami oli viettänyt sitä normaalia elämää uudessa kodissaan. Kaikki oli ollut hyvin rauhallista, Ediä ei ollut juurikaan näkynyt eikä oikein ketään muitakaan. Vain susityttö ja hevosensa kahdestaan. Vähitellen oli Nakami hakenut tavaroita lapsuudenkodistaan ja sisustanut uutta asumustaan, asumusta jonka oli tarkoitus olla hänen ja Edin yhteinen. Kyllähän neito nyt ymmärsi että ihmissudella oli omat ongelmansa joiden kanssa kamppaili, hän olisi vain halunnut kaiken sen keskellä olla kumppaninsa tukena. Mutta tähän asti paras mitä hän oli pystynyt tekemään oli pitää huoli siitä että tulisi toinen koska vain takaisin tuolla olisi paikka jonne tulla, jossa levätä ja nuolla haavoja joita miehellä oli paha tapa kerätä enemmän kuin hänellä itsellään. Yllättäen ovelta kuului koputus. Ei Nakami ketään ollut odottanut vierailulle, eikai muut kuin Lapis ja Ed edes tiennyt talon sijainnista. Paitsi tietenkin Hinote mutta hän nyt ei ollut ennenkään vaivautunut koputtamaan. Edes korviaan ei Nakami piilottanut kun ovelle meni avaamaan, mitäpä sitä suotta rakkaaltaan tai ystäviltään. Valitettavasti pettymys tuli taas vastaan kun oven takana ei Ed ollutkaan, tuoden samalla ajatuksen siitä että oli ollut huono idea olla kätkemättä korvia ja häntäänsä. "Voinko olla jotenkin avuksi?" Tulihäntä kysyi. Haju joka tytön nenään tarttui ei ollut tavallisimmasta päästä eikä myöskään yksin. Niinpä kehotus tulla sisälle tuli nopeasti perään. Ovi painui lukkoon tuon perästä. "Et ole hajun perusteella yksin, mitä etsit. Tuoksahdat myös hieman sudelle, toisaalta et tarpeaksi mutta silti pelottavan paljon, oletko kenties metsästäjä?" Tulihäntä alkoi tiedustelemaan vieden kätensä ihan vain varmuuden vuoksi lähemmäs aseensa kahvaa. Jokin tässä tilanteessa hermostutti häntä, toki Nakami ihmisten seurasta piti mutta heitä harvemmin näkyi kotiovella isommalla porukalla. Suden hajun tyttö oli sitäpaitsi jo maininnutkin jokseenkin haju oli lähempänä ihmissutta. Tuskin sentään täysiveristä, oli vaikea sanoa tarkaksi ihmismäisessä muodossa. Tarkkaa hajuaistiaanhan hänen olisi turha enää muutenkaan peitellä nyt kun punaisten hiusten välistä pilkistävät sudenkorvat ja vaatteiden välistä esille ilmestyvä, rauhassa liikahtelevä häntä olivat paljastuneet. Lähinnä se suurin pelko punapään mielessä oli se että joukkio oli metsästämässä joko ihmissutta, Ediä tai muuten vain taruolentoja. Joten hän halusi vain kuulla mahdollisimman nopeasti mistä olisi kyse.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Marras 2016, 10:03

Normaalein? Rafael naurahti siihen pienesti ja virnisti Jinille vain. Hän tästä joukosta oli se vähiten normaalein, mutta kai se olisi ihan hyvä, jos pappi keskustelisi neidin kanssa ensin. "Olenhan minä nyt sentään itsenäinen, aikuinen mies", hän totesi tiedemihen puhutteluihin siitä, että hän osasi sentään puhua itsenäisesti sekä neuvotella. No matkaa jatkettiin sen enempää ihmettelemättä. Retki kävi leirin pystyttämisen jälkeen ja monen erilaisen puheenaiheen sekä keskustelun kautta. Jin puhui toden totta hyvin tiedepohjaisia keskusteluja ja Rafael vai pyrki ymmärtämään mitä kaikkea toinen horinoillaan selitteli. Hän puhui ainoastaan Jumalaa ja taruolentoja. Hän virnuili itsekseen. Lopulta he saapuivat oikein sievän ja siistin talon luokse. Rafael ei mennyt sellaisen jäljittämiseen kovinkaan kauaa. Jin siihen totesikin, että eikö kohde voisi käyttää edes pieniä polkuja, joita metsässä kykeni löytämään. Pappi vain virnisti ja kuunteli sitten mitä toisella oli sanottavaa. Tämä pyysi häntä menemään ovelle ja puhumaan neidille. "Toki, minulla on oli puhua neidille", hän totesi ja hymyili leveästi lähtien kävelemään lähemmäs taloa, kun muut lähtivät kauemmas tilanteesta.
Rafael astui terasille ja ennen kuin hän koputti oveen hän katseli ympärilleen. Talo näytti uudelta, vasta rakennetulta. Lopulta pappi koputti oveen ja sen avasi sievä, susityttö. Korvat ja häntä sievästi esillä. Hän saattoi nähdä pettymyksen toisen kasvoilta. Ei tietenkään olettanut häntä ovelle vaan jotakuta muuta. "Hyvää päivää neiti", hän totesi. Neiti siihen vastasikin, että voisiko tuo jotenkin auttaa ja siihenkös Rafael oli juurikin vastaamassa, kun tyttö pyysi hänet kiireesti sisään. Rafael hymyili vain ja kiitti vieraanvaraisuudesta. Hän astui somaan kotiin sisään ja ovi hänen takanaan sulkeutui. Sitten alkoikin kuulustelu.

"Voi en ole", hän totesi totuuden mukaisesti neidille, kun tuo rupesi kyselemään. "Kyllä, olen metsästäjä, mutta en juuri nyt ole sellaisessa tehtävässä, että minun pitäisi seivästää joku", hän sanoi rauhallisesti. Lempeästi hän katseli neitiä, jonka käsi asettui miekalle lanteillaan. Hän tiesi jo tyttöä katsellessaan, että tuo kyllä tunnistaisi ihmissuden hajun, jos tuon mielitietty oli ihmissusi. Ei kai sitä ollut parempi peitelläkään. "Älkää pelätkö neiti...? En ole täällä taistellakseni tai hyökätäkseni teitä vastaan. Tulen täysin rauhanomaisin mielin ja haluan selventää miksi", hän aloitti. "Minut palkannut henkilö tahtoisi tehdä yhteistyötä kanssanne, jonkun tietyn aseen kanssa. Hän haluaisi teidän tunnistavan sen ja selventävän sen tietoja hänelle. Enempää en tiedäkään", hän totesi kohauttaen olkiaan. Sitten Rafael haisteli taloa. Talon jokainen lankku ja tila haisi miedosti mies puoliselta ihmissudelta. Nuorelta yksilöltä, melko voimakkaalta. Rafael vain hymyili neidille. Hän haistoi yhtä hyvin kuin tyttö ja ihmissusimuodossaan vielä paremmin. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään neidille, kerta tuo voisi käydä hyvinkin huutamassa sen pihalle ja silloinhan olisi niiden kahden typerän metsästäjän tähtäimessä.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 10 Marras 2016, 15:31

Ilmeisesti Nakamin oletus oli osunut väärään tällä kertaa ovelle ilmestyneen selittäen ettei ollut tullut listimään ketään mikä sai hieman susitytön rauhoittumaan, toinen ei ainakaan näkyvästi valehdellut. Hieman alkoi tyttöä jopa hymyilyttämään tuo tarina jonka mies kertoi. "Mielenkiintoinen valinta yhteistyökumppaniksi, en tiennytkään näytäväni asesepältä." Ei Nakami ollut koskaan aseita tehnyt, tavallisia ei edes käyttänyt. Miekkakin jota hän kantoi oli oikeastaan osa häntä, sanan kirjallisessa merkityksessä. Se ei ollut jotain mitä voisi noin vain valmistaa tai ostaa itselleen. "Pahoitteluni väärinymmärryksestäni, en olettanut että neljä miestä tulisi tänne ihan vain juttelemaan, keskelle metsää ja ainakin sinä aseistautuneena. Otatko muuten teetä?" Nakami jatkoi huomattavasti ystävällisempään sävyyn. Kuppi kuumaa tosiaan tekisi hyvää tähän väliin ainakin hänelle, hän oli ihan tosissaan pelästynyt että joukkio olisi ollut jollain ikävämmällä asialla. "Mutta kuten sanoin tuoksahdat hieman ihmissudelle. Ymmärrän kyllä jos haluat pitää sen salassa, sanotaanko nyt vaikka sen verran kaikki muistot heidän metsästäjistä eivät ole positiivisia." Nakami jatkoi jutusteluaan noukkiessaan muutaman halon alkaen teetä keittämään, jos ei vieraalleen niin ainakin itselleen. Täysin tavalliseen tapaan punapää toimi, liekin heitti pesään puiden jatkoksi pienen käden liikkeen saattelemana kuten yleensäkkin ja ei aikaakaan kun teepannu porisi liedellä. Kyllähän neito tiesi sen ettei ollut välttämättä hirveän ystävällistä järjestää raskaan sarjan kuulusteluja ensikerralla kun toisen vasta oli tavannut mutta silti. Hän vain halusi ettei olisi jatkossakaan seivästettävänä, ei hän eikä Ed. Toisaalta taas jos toisella oli ihmissusiverta suonissaan niin kyllähän sen ymmärsi miksei toinen siitä haluaisi huudella aivan kaikille.

Aikansa kun pannu oli saanut hautua kaivoi Nakami vihdoin kaksi kuppia hyllyltä esille, oli toinen alunperin sanonut ottavansa tai ei ja asetti ne pöydälle. Olihan hän kerennyt hyvin esittäytyäkkin pannun lämmetessä, ei tarvinnut toisen loputtomiin neiditellä. Ainakin itselleen hän teet kaatoi siemaisten muutaman puhalluksen jälkeen oikein pitkän ja rauhoittavan hörpyn. Sen saattoi nähdä oikein silmissä kuinka neito rentoutui, oli se tee ihmeellinen asia.

Ulkosalla Jin odotti kohtuullisen rauhallisin mielin, neuvottelut eivät aina olleet nopeimmasta päästä ja hän tiesi sen aivan tarpeaksi hyvin, kaksi muuta sankaria tosin olivat jo alkaneet supistä minkäköhänlaiseen demonin temppuun se pappi olisi onnistunut vajoamaan, tiedä vaikka makaisi jo tajuttomana ja sidottuna kellarissa tai jotain. Ehdottivat pitäisikö kohtapuoliin käydä tarkistamassa tilanne mihin Jin vain hymähti ettei ainakaan vielä ollut syytä olettaa sellaista. Sitäpaitsi Rafael oli vaikutanut ollevan kolmesta palkatusta se pätevin, ainakin henkisesti. Voi miksi, miksi Jinin oli pitänyt mennä valitsemaan mukaan tuommoisia idiootteja, vieläpä kaksin kappalein.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Marras 2016, 19:37

Nakamiksi esittäytyvä neiti totesi, että oli varsin mielenkiintoista Jinin valitessa hänet "asesepän" rooliin. Rafael nauroi. "En tiedä, hän haluaa sinun vain tunnistavan sen kai", pappi totesi ja kuunteli, kun Nakami pyysi anteeksi väärin ymmärystään ja kysyi halusiko hän teetä. Rafaelin kasvoilla oleva hymy vain leveni. "Totta kai", hän totesi, ei se ketään haitannut, jos hän vähän joisi teetä. Toki oli se mahdollisuus, että tyttö myrkyttäisi hänet, mutta ei se kauaa vaikuttaisi mieheen. Sitten tyttö mainitsi uudemman kerran hänen hajunsa, johon mies vain hymähti. Hän nosti vain kätensä ylös kuin antautuakseen. "Niin, niin varmasti haisenkin", hän totesi vitsikäästi ja vitsikäästi nuuhkaisi itseään. "Ihmissudet ovat lähellä sydäntäni, ne ovat kuin suuri perhe, jota pitää vain vähän valvoa", hän totesi Nakamin puheisiin eikä varsinaisesti vastannut toisen kysymyskeen. Tyttö johdatti hänet keittiöön, jossa tottuneesti teki tulen hellaan ja alkoi keittämään vettä. Mies katsoi ihaillen toisen kykyä synnyttää tulta näppeistään. "Ai että! Ihan tulen hallitsiakin olet", pappi totesi ihaillen ja hieroi sänkeään. Hän ei istutunut, kerta neitikin seisoi ja olisi epäkohteliasta istua. Oli aivan ymmärrettävää, ettei neidillä ollut positiivisia kokemuksia metsästäjistä. "Älä hätäänny, en minä metsästä susia, sielun ystäviä kun ovat", hän totesi virnistellen ja kiitti kohteliaasti tarjotusta teestä. "Olen vain harrastaja, joka tappaa vampyyreitä huviksi", hän totesi hymyillen, mutta miehen äänessä ei ollut tippaakaan ylpeyttä eikä häpeää.
Nakami joi ensin ja sitten Rafael. Ei myrkkyä selkeästi ja se oli ihan hyvä, neiti ei turhaan halunnut tehdä vihollisia. "Olen pahoillani neiti Nakami, mutta pyydän teitä tulemaan hetkeksi kanssani ulos, jotta hän pääsisi keskustelemaan teidän kanssa. Hän kaipaa siis vain yhteistyötä kanssanne", hän totesi rauahallisesti ja laski teekupin alas pöydälle tyhjänä ja nyökkäsi neidille. Suotta sitä viivyttämään liikaa, muu kompanja kun saattaisi aivan hyvin lähteä tulemaan ikkunoista ja ovista sisään. "Saanen kysyä, jos se ei millään mene liian henkilökohtaiseksi", Rafael aloitti rauhalliseen ja iloiseen tapaansa. "Kuulin vain, että kykenisit manipuloimaan mieltä tai tekemään illuusioita, onko se totta?" Rafael kysyi asiallisesti ja odotti vastausta, ei painostaen ja ymmärsi jos neiti ei tahtonut kertoa.

Kaikki kuitenkin pysähtyi siihen kun mies jähmettyi aloilleen ja hänen silmänsä pysähtyivät paikoilleen. Hän näki Nakamin edessään, kuvia pienestä tapahtumasta, joka kesti vain hetken, mutta vaikutti neidin elämään niin paljon. Susi ja sitten miekka, sitten koko näkymä pirstoutui miehen edessä ja Rafael havahtui takaisin maan päälle. Hän otti hieman seinästä tukea ja katsoi Nakamiin hetken ja siirsi katseensa pois. Hän suoristautui ja virnisti pahoittelevasti. "Pieni päänsärky vain, anteeksi", hän totesi, vaikka menneisyyden näkemisestä sellaista ei koskaan syntynyt.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 11 Marras 2016, 05:15

Vai että valvoi vieras ihmissusia ja metsästi vampyyrejä, oli siinä toisella harrastusta vaikka muille jakaa. "Minun mielestä ketään ei pitäisi tappaa huviksi muuten kuin puolustautuakseen." Tosin osa vampyyreistä oli vaaraksi sivullisille joten kai sen ymmärsi. Mutta ei se silti tarkoittanut että huvikseen voisi ketään tappaa. Pitkä huokaus seurasi vieraansa pyyntöä tulla ulos juttelemaan. "Jos näin kerran pyydät, en tosin usko että osaan kertoa paljoakaan ja jostain syystä tuntuu siltä että tuo palkkaajasi on ottanut sen huomioon kerta saattueen on itselleen hankkinut." Pieni miettimistauko seurasi susitytön hieman arvioidessa tilannetta. "Mutta vaikutat luotettavalta, hyvä on, tulen mukaan. Mutta autathan jos tässä onkin susi haudattuna?" Vieraansa ei ainakaan vaikuttanut siltä että olisi näkyvästi valehdellut joten tuskin hän suoranaisesti olisi selkään puukottamassa. Muut joukkiosta tuon tietämättä, siitä ei voisi olla varma, ei ainakaan vielä. Menipä mies kysymään illuusioista ja mielenhallinnastakin. "Olet ilmeisesti kuullut muutaman legendan. Ketut harrastavat sellaisia käytännön piloja enemmän. Mutta pystynkö minä siihen, ehkä riivaamaan joskus tulevaisuudessa, varsinkin jos toinen ei yritä vastustaa sitä. Mutta en vielä." Hiemanhan se Nakamia huvitti mitä kaikkea toinen olisi ehkä kuullut ja kuvitellut. Ei, hän ei ollut kettu joka pystyi tuhoamaan kuningaskuntia ajamalla hallitsijat hulluuteen tai muuten vastannut ihan jokaista tarua. "Mutta jotkut pystyvät siihen, et ole siis sinäänsä väärässä." Lisäsi neito vielä perään hieman tasaten itseään tuosta. Eihän tuon kertominen sinäänsä häntä haitannut, sitäpaitsi olisi hänen kannalta hyvä jos mies osaltaan voisi luottaa häneen.

Juuri ennen kuin kaksikko ovesta kerkesi astua ulos kun mies vaikutti saavan jonkinlaisen lyhyen kohtauksen. Sanoi sitä vain päänsäryksi mutta tapa jolla tuon silmät olivat katsoneet tyhjää... Pieni epäilys Nakamilla oli siitä että toinen oli nähnyt jotain muuta kuin mitä muut siinä tilanteessa. Se mitä ikinä toinen olikaan nähnyt, siitä hänellä ei ollut mitään hajua, todennäköisesti jokin näköharha tai vastaava. "Jos kerran niin sanot. Eikai tuota tapahdu useinkin, kerkesit hieman pelästyttämään." Meni Nakami hiljaa toteamaan pieni huolestuneisuus äänessään ennen kun kävi oven avaamaan.

Ulkosalla kaksi metsästäjää olivat tulleet siihen tulokseen että Rafael viipyi liian pitkään, tuon piti vain mennä sisään ja raahata tyttö ulos eikä viettää jotain pitkänkaavan teeseremoniaa. Ihan varmasti tuo mokoma olisi tuon demonin pauloissa ja tanssisi kiltisti pillin mukaan tai jotain. Ja näinpä kun ovi yllättäen aukenikin oli takana odottamassa kaksi sankaria hopealla päällystetyt aseet ojossa. Ja hyvin luonnollisestihhan nuo aseet heilahtivat kohti kantajansa yllättänytta liiketta. Äkkinäinen välähdys seurasi viuhahtaneita hopeateriä eikä aikaakaan kun kahden yllätetyn metsästäjän välissä oli kellertävä suojakenttä, toinen ulkopuolella ja sisäpuolella olevan hilpari nätisti ohjattu sivuun Nakamin omalla terällä joka edelleen osoitti oikein uhkaavan oloisesti soturin turhan suojatonta kaulaa. Siinäpähän alitajuisesti oli jähmettynyt yrittäessään kurkottaa sivuasettaan otsa kylmää hikeä pisaroiden. "Tämähän alkoi hyvin. Että tällainen ensivaikutelma loppuryhmästäsi ja sillä tavalla." Nakami tuhahti sudenhäntänsä vielä äkkinäisestä liikkeestä ilmassa. "Ilmeisesti halusit kysyä jotain. Anna kuulua." Nuo sanat oli jo selvästi osoitettu Jinille.

Tilanteen hieman selvittyä ja asetuttua astetta rauhallisempaan neuvotteluun kävi Nakamillekkin selväksi mitä toinen halusi. Punateräs, aine hänen sukunsa kotiseuduilta, lähinnä demoninmetsästäjien käyttämä, se oli se mitä tuo tiedemies oli etsimässä. Ainut asia mitä Nakami osasi siitä sanoa tuon lisäksi olisi ollut se että aine sisälsi jonkin verran lyijyä, asia jota hän ei halunnut ihan noin vain tuoda esille. Kukapa sitä omaa heikkouttaan kävisi julistamaan toisille, varsinkaan kun oli silminnähden tilanteeseen varautunut. Epäilys siitä että vaikka Nakami tietonsa kertoisi ei tuo tiedemies häntä jättäisi rauhaan vain kasvoi. Ja jos hän olisi oman heikkoutensa kertonut ja toinen halusi tietoa lisää, mahdollisesti käytännön kokeiden avulla niin mitä tulimaagilla olisi enää ollut puolustaa itseään. Sen jälkeen kun olisi liekkinsä menettänyt. Hän olisi täysin toisen armoilla tahtoi tuo mitä tahansa. Ja sitä riskiä ei edes Nakami ottanut, ei jos sen mitenkään pystyi välttämään. Näin ollen hänen vastauksensa olivat alkuperän vahvistamisen jälkeen pitkälti suunnassa 'en tiedä' ja 'saattaa ehkä sisältää hieman hopeaa.' Ja kuten arvata saattoi alkemisti ei ollut erityisen tyytyväinen saamiensa tietojen niukkuuteen vaan ehdottikin että Nakami olisi kiltisti tullut mukaan hänen labralleen tekemään hieman jatkotutkimusta, aivan viatonta sellaista aivan varmasti. Ja kuten arvata saattoi susitytön vastaus oli kielteinen Jinin ollen sitä mieltä aiheesta ettei kielteistä vastausta kuunneltaisi. Ja näin oltiin hyvin nopeasti päästy tilanteeseen jossa Nakami pyrki ihan ensiksi pois palkkasotureiden teränkantamalta, vaikka sitten takaisin sisälle, toivoen kovasti että hänellä olisi Rafaelin tuki tässä tilanteessa kolikkopussin sekaantumisesta huolimatta. Edillekkin pitäisi jättää viesti tilanteesta ennen pakomatkaa.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 11 Marras 2016, 13:24

Nakami tietysti totesi siihen, ettei ketään saanut tappaa huvikseen ja siihen pappi vain naurahti hyvillään. "Onneksi maailmassa on sinun laisia henkilöitä. En minä sillä lailla arvostelematta tapa ketään, kyllä minä katson onko hän paha vai hyvä persoona", Rafael totesi, mutta ei kuitenkaan alkanut sillä lailla puolustamaan kantaansa. Nakami kyllä ymmärsi, että vampyyrit saattoivat olla vaarallisia ja ehkä siihen nähden hyväksyi asian. Rafael hymyili toiselle vain. Hän ei selittänyt sen enempää, hänen ei tarvinnut esittää kilttiä, eikä hän kyllä pahakaan ollut.
Nakami myös kertoi illuusiosta ja kertoi niiden kuuluvan enemmän kettujen hommiin kuin itse hänen rotuun. "Kettuihin?" mies kysyi hieman kohtottaen kulmiaan, mutta ei kysynyt enempää. Ehkä siellä, msitä neito tuli oli sellaista, josta pappi ei voinut unelmoidakaan. Hän oli vielä niin tietämätön, vaikka ikää jo olikin aika lailla ihmiseksi, mutta hän olikin puoliverinen ja ties kuinka kauan aikoisi elää, ehkä ikuisestikin, ellei häntä tapettaisi sitä ennen. Lopulta neito hyväksyi hänen pyyntönsä tulla juttelemaan pomon kanssa ja totesi siihen, että toivoi hänen olevan tuon turvana, jos asiat kääntyisivät epämukavaksi. Rafael mietti hetken, toki oli hyvin epäkäytännöllistä vain heittää kelkkaansa jonkun toisen vuoksi, jonka oli juuri tavannut, mutta oli hän Jininkin vasta äskettäin tavannut, eikä juurikaan tiennyt tiedemiehen ajattelu maailmasta, vaikka se kattoikin suurimmaksi osaksi tutkimusta. Pienesti mies nyökkäsi hymyillen. "Ei hätää, olen turvanasi, jos näyttää, ettei tilanne ole mieliksi", hän totesi rauhoittelevan hymyn kanssa.

Hetken Nakami näytti siltä kuin olisi epäillyt hänen pientä kohtaustaan, mutta pappi vian hymyili hänelle pirteästi. Hän ei sanonut tälle mitään, koska ei mielellään kertonut, että kykeni näkemään mennyttä sekä tulevaa, monet eivät sen jälkeen halunneet koskea saatika sitten tulla hänen lähelleen, jos niin kävisi. Olihan se aika tungettelvaa, kun mies näki kaiken, mitä toiset olisivat tehneet menneessä. Lisäksi he halusivat tietää tulevaisuutta, mikä taas turhautti miestä, ei hän kyennyt näkemään tulevaisuutta kunnolla. Liian monia valintoja ja vaihtoehtoja, joista valita. "Anteeksi, jos säikäytin, ei ollut tarkoitus. saan joskus tälaisia päänsärkyjä", hän totesi lopulta.
Ovea avatessa ei yllätys ollut kovin mukava. Rafaelkin yllättyi pienesti, mutta hymy ei koskaan hyytynyt hänen kasvoiltaan, kun tyttö näytti kuinka hän puolusti itseään. Hän olisi voinut hyvinkin joutua sellaiseen tilanteeseen kuin tämä. Miekat törössä, miehet olivat ja näyttivät myös kauhistuvan tytön pientä itsepuolustusta. Siihen Nakami totesikin, että aika hyvän esivaikutelman olivat miehet luoneet siihen, kerta miekoillaan sillä lailla osoittelivat. Rafael naurahti taas, ehkä se kuulosti ivalliselta, mutta puhdasta huvittuneisuutta se oli. "Hei, ehi. Otetaanpas ihan rauhallisesti, tälläkö tavoin kohtelette neitiä, joka on vapaehtoinen tekemään yhteistyötä?" hän kysyi hieman ylinäytellen hämmennysträän ja kipitti sitten vain viemään miehiä kauemmaksi, raahaamalla näitä kauluksista.

Nakami ja Jin tekivät mitä Jin olikin toivonut, toisaalta ei tiedemiehen utelista tietonälkää kyetty tyydyttämään, kerta Nakami ei selkeästikään kertonut aivan kaikkea. Rafael kyllä tiesi hieman, pienesti vain. Hän tiesi vain sen, miten tyttö oli syntynyt sellaiseksi, mikä nyt tässä oli. Sittenpähän tilanne räjähti. Kaksi muuta metsästäjää Jin käski nappaamaan tyttö itselleen ja häntäkin käskytettiin siihen. Hetken Rafael katseli trilannetta, ennen kuin toimi. Hänelle ei ollut vaikeaa tietää, miksi tyttö ei halunnut toisen tutkimuksiin mukaan. Ei kyllä papistakaan olisi, jos hänelle tehtäisiin joitain tutkimuksia ja törkittäisiin ties minne ja mistä. Kun muut metsästäjät yrittivät tulisesti saada tyttöä kiinni lähti Rafael juoksemaan. Hänen nopeuttaan ei voitu edes verrata ihmisen nopeuteen, sillä pitihän miehen pysyä vampyyrien mukana vauhdissa. Pappi juoksi niin nopeasti ja veti vyöltään lyhyen puukon. Hän ei aikonut satuttaa ketään, ellei ollut pakko. Miekan terä kalahti puukkoon ja toisen mies potkaisi teräkärkisellä saappaalaan. "No, no!" Rafael totesi ja hymyili metsästäjille ja lopulta tiedemiehelle. "Eikö äitinne opettanut kuinka neitejä kohdellaan?", hän kysyi vitsaillen ja heitti helposti puukollaan toisen miekan pois toisenkin metsästäjän käsistä. "Ensinnäkin, valitsitte viattoman tytön kohteeksenne ja toiseksi. Valitsitte väärän papin hommaan", hän totesi nauraen, mutta silkkaa huvittuneisuutta äänessään.
Mies juoksahti nopeasti metsästäjien ohi, mutta jos tarkka näköinen oli, saattoi nähdä kuinka hän vain otti miehistä kiinni ja pamautti näiden päät yhteen. Metsästäjät vaipuivat siitä hyvästä tajuttomuuden rajamaille ja sitten pappi pysähtyi täysin Jinin eteen. Hän hymyili tälle. "En tiennyt, että haluat viedä hänet väkisin. Luulin, että vain yhteistyö kelpaisi? En tiennyt tästä suunnitelmasta", hän kertoi pyöritellen puukkoa kädessään.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 17 Marras 2016, 15:35

Hieman Jin hymähti Rafaelin sanoihin. Vai että eikö äiti ollut opettanut, oli paljonkin asioita joita hänen äitinsä ei ollut opettanut tiedemiehelle. Loppujen lopuksi muu perhe oli alkanut etääntymään tuon tultua oppilaaksi tieteen saralla. "Se on valitettavasti demonin osa tässä mailmassa, heillä ei ole asioihin sananvaltaa. Jälkimmäisestä olet tosin oikeassa, valitsin väärän henkilön työhön." Ja nopeasti olikin pappi itse suoraan alkemistin edessä. "Nähtävästi valinta olisi voinut olla parempi kaikkien kolmen kohdalla" Jin naurahti hieman huvittuneesti itsekkin jokseenkin oli selvästi nähtävissä että tilanteen laatu ei miestä miellyttänyt. "En muistaakseni koskaan sanonut hänen olevan yhteistyöhaluinen. Tarvitsen vain häntä etsimään vastauksia joita hän ei todennäköisesti itse vielä tiedä, sen ei pitäisi olla kohtuutonta ottaen huomioon että moni muu vain haluaisi polttaa hänen kaltaisensa roviolla vain ja ainoastaan irationaalisen vihan ja pelon takia." Ei Jin nyt omasta mielestään ollut mitenkään kohtuuton, sitäpaitsi hänen toimintansa noudatti jokaikistä lain ja sopimuksen pykälää. Hän jopa turvaisi tuon susitytön turvallisuuden siksi aikaa kun tuo olisi kaupungissa, tekisi siitä vieläpä juuri niin mukavaa toiselle kuin mitä tuon neidon käytös mahdollistaisi. Tietenkin jatkuva kiukkuilu vaatisi rajoittavia toimenpiteitä, hänelle se kaikki oli loppujenlopuksi samantekevää, ei toivottavaa muttei myöskään hänen ongelmansa.

Nakami käännähti kesken pakonsa katsomaan taakseen juuri sopivasti nähdäkseen papin tempun. Toinen ei tosiaankaan ollut tavallinen ihminen, tuon nopeuden ja hajun perusteella siis ihmissusi ainakin jossain määrin. Nähtävästi tuo metsästäjä myöskin piti vakuuttelunsa ja auttoi neitoa. Nyt kysymys oli lähinnä siitä mitä Nakamin kannattaisi tehdä, kaksi muuta metsästäjää oli tajut kankaalla joten tilanne ulkona ei hänen apuaan enää tarvitsisi. Silti tuo tiedemies tiesi missä hän asui Edin kanssa ja se saattaisi aiheuttaa ongelmia, paljonkin. Sitäpaitsi he olivat vasta saaneet talon valmiiksi, eiväthän he voisi heti uudestaan olla muuttamassa. Sisälle Nakami siis suuntasi ainakin aluksi, hänellä oli idea minne kadota ainakin joksikin aikaa. Niin paljon kun hän siitä noidasta kirouksineen pitikin niin tuon kylä oli turvapaikka naisille eikä sille noidalle ollut paljoa vastaansanomista, ei ainakaan hänellä ja Edillä viimekerralla ollut. Ja jos heillä ei ollut miten alkemisti olisi erillainen tapaus sen suhteen. Kaapeista käytiin kaivamaan pienen turkinpalan esille johon Nakami viestin polttamalla meni kirjoittamaan. Olipahan sellainen ettei sitä ihan niin helposti voinut väärentää kuin vain mustetta paperinpalalla. Sen jälkeen alkaen ajattelemaan miten suojelisi kotiaan tuolta hullulta tiedemieheltä pakonsa ajan ryntäsi susityttö sisäkautta pienen tallintapaisen puolelle ja kantoi järkyttävän heinäkasan hevoselleen, eihän hän tiennyt miten kauan olisi poissa. Siinä pohtiessaan oli hän myös tullut siihen tulokseen että jonkinlainen sopimus kai olisi parasta. Entä jos hän kertoisi tiedot jotka oli toistaiseksi jättänyt kertomatta vastineeksi siitä ettei alkemisti murtaisi ovea ja sotkisi paikkoja etsiessään jotain? Toisaalta se voisi kääntyä häntä vastaan. Joten jollain tavalla salatulla viestillä? Siinä puuhastellessa hän olikin kerennyt jo osan tuosta salatusta viestistä miettiä miten kirjoittaisi. Olisi siinä tiedemiehelle pähkinä purtavaksi, todennäköisesti tuo ei edes saisi sitä selvitettyä ellei kieltä osannut... Tosin jonkin aikaa Nakamilla itsellään menisi kirjoittaessa ennen kuin tulisi talosta ulos käärö kädessään, toivottavasti ulkona kaikki oli edelleen hyvin.

//Kaameeta kökköä taas. Ja jouduit odottamaankin (taas)
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron