Hunt of the beast.

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 30 Joulu 2016, 13:16

Töitään suorittaen noita sai ajan kulumaan hyvinkin nopeasti aina iltaan saakka. Hän suoritti parit tarkitukset ja otti pieniä tilauksia vastaan rohdoista ynnä muusta sellaisesta. Eikä aikaakaan kun Shael myäs vapautui kaikesta siitä työstä täksi päiväksi. Hän oli suuntaamassa majatalolle, jossa tyttönen piti majaansa täällä olemisensa aikana. Noh, tyttönen ei kuitenkaan näyttänyt olevan majatalossa, jonka takia noita joutui pienesti tekemään jäljitystä toisesta, mutta se ei ollut loppujen lopuksi kovinkaan vaikeaa kerta jossain aidan päällä levittyi tumma, sankka sumu. Hän tunsi vahvan magian läsnäolon ja sillekös noita hymyili itsekseen. Hän saapui rauhallisesti juuri kiirettä pitämättömänä Nakamin luokse. "Huhuuu, onko täällä ketään", hän huhuili pienesti huvittuneena.
"Mitä täällä on oikein tapahtunut?" hän kysyi ja samaan aikaan noidan ympärillä alkoi tuuli pyöriä. Se imi itseensä sumun kuin tornaado ja hetken noitaa ei itse sen sisältä näkyvynyt kunnes pieni tornaado lensi ylä ilmoihin vapauttaen itsensä ja hajottaen sumun pois. Sitten Shael katsoi pientä lappua maassa, jossa näytti olevan palanut merkki. "Hmm kokeilit sitten jotain loitsua, joka selvästi epäonnistui", hän kysyi ja kyykistyi nostamaan lappusen kätösiinsä. Hän silmäili sen merkkejä ja katsoi sitten Nakamin kädessä olevaan loitsukirjaan. "Anna kun katson", hän pyysi ja otti kirjan tytön annettua sen. Hän selasi pariin kertaan pari sivua ja katsoi loitsua. "Älä piirrä sitä paperille", hän sanoi ja nousi sitten pystyyn. Paperilappunen tuolloin hänen kädessään paloi tuhkaksi. Noita piti vakaasti kirjaa toisessa kädessään ja piirsi sormellaan ilmaan. Oudointa oli, että ilmaan jäi heikot jäljet, jotka kykeni hahmottamaan. Shael piirsi täysin samanlaisen merkin ja avasi kämmenensä merkin kokoiseksi, jolloin se loisti kirkkaasti ja teki mitä sen pitikin tehdä.

Sitten Shael pyyhkäisi ilmaa ja loitsu raukesi hetkessä, sitten hän ojensi Nakamille loitsukirjan nyökäten pienesti. Ehkä aatoksena, että neiti kokeilisi itse. Taikuuden jälkeen Shael rykäisi. "Niin, illallista", hän sanoi hymyillen ja lähti johdattamaan neitiä perässään lähimpään kuppilaan, jossa tarjottiin hyvää ruokaa. Olisi hän voinut Nakamille tarjota itsekin ruuan kotonaan, mutta toisaalta hän ei tahtonut lapsen, joka hänen luonaan asui luulevan tämänkin henkilän jäävän heidän luokseen tai pelästyvän muukalaisia. Kuppilassa löytyi sopivasti tilaa ja tarjoilia kertoi mitä mahdollisesti menulta löytyi.

//jepjep, kököllä jaatkuu
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 07 Tammi 2017, 05:33

"Täällä ollaan! Pieni virhe jossain vaiheessa loitsua vain." Nakami huusi sumun keskeltä takaisin Shaelille vastaukseksi. Sittemmin meni noita sumun hajoittamaan paikalta, onneksi sillä se saattoi hieman vetää ohikulkevien huolestuneita katseita itseensä. "Vaikutti että kiinnittäminen onnistui kohtalaisesti, ei ainakaan räjähtänyt silmille, loitsussa itsessään taisi olla jokin pieni virhe..." Nakami pohti. Tosiaan paperi oli vaikuttanut melko vakaalta ennen kuin tyttö oli sitä yrittänyt aktivoida. Kirjan tietenkin meni Nakami kiltisti ojentamaan kyläjohtajalle tuon pyytäessä. Hieman yllättäen meni Shael sanomaan ettei merkkiä pitäisi paperille piirtää. Eikös kirjan esimerkki nimenomaan ollut jollekkin pinnalle tai esineen sisään. Sen mukaan mitä Nakami ymmärsi se piti nimenomaan piirtää paperille jos aikoi loitsun myöhempää varten varastoida, sitähän hän oli yrittänyt alunperin. Tottahan se tietenkin oli ettei aina edes onnistunut pikkuloitsussakaan jota oli yrittänyt varastoida ja loitsun kiinnittäminen paperille myöhempää hyödyntämistä varten oli jotain mihin hänen taitonsa kirjamagian saralla eivät läheskään yltäneet, sen tulihäntä itsekkin myönsi. Joten päätteli noidan sanoista ettei ollut vielä aika siirtyä siihen asti. Shael meni nousemaan kirja toisessa kädessä, piirsi merkin ilmaan ja sai muutaman valopallon tanssahtelemaan edessään ilman mitään ongelmia. Se tosiaan oli loitsu jonka Nakami oli valinnut harjoitteluaan varten, olihan se helppo ja vaaraton. Esityksen jälkeen ojensi Shael kirjan takaisin muodonmuuttajalle joka ei vilkaissutkaan siihen vaan alkoi samantien piirtämään merkkiä ilmaan. Ja tottatosiaan, siihenhän se piirtyi, kyllä hän sentään tuon verran pikku hokkuspokkus temppuja osasi. Ainakin siihen asti kunnes merkki alkoi epäilyttävästi häilymään ja Nakamin katse vaihtui välittömästi tekeleestään kirjaan ja takaisin, mitä ilmeisemmin hän oli hieman poikennut kuviosta mutta sai kuitenkin vielä tilanteen hallintaan. Tosin siinä missä Shael oli onnistunut luomaan viisi valopalloa sai Nakami ilmestymään kaksi. Ja hänen omansa nyt vain päättivät jostain käsittämättömästä syystä olla myrkyn vihreitä. Mutta se laskettiin silti onnistuneeksi, sitä ei Nakami mennyt kyseenalaistamaan.

Sittemmin lähti kaksikko lähimpään kuppilaan, istui tyhjään pöytään ja tarjoilija ilmestyi ottamaan tilauksia vastaan. Pienen pohdinnan jälkeen meni Nakami tilaamaan kasviskeittoa, omenapiirakkaa ja makeaa viiniä. Eli hyvin yleistä ajan ruokaa jokseenkin ehkä hieman kevyemmin mitä päivän pääaterioilla. Nakamilla nyt muutenkin taisi olla taipumusta viiniin, olihan se sentään yleinen juoma joka säilyi hyvin mutta se ei silti muuttanut sitä asiaa että kyseinen juoma sai sekä hyväntuuliseksi ja ihanan vapautuneeksi jokseenkin myös varomattomaksi jos liian pitkälle meni. Sen oppitunnin oli kokemus jo kerennyt muutamaan kertaan suomaan ja sen takia neito enää harvoin meni viinin houkutuksissa liian pitkälle. Siinähän se ilta menisi oikein leppoisasti, syödessä ja juodessa ja mitä pidemmälle ilta eteni sitä kevyemmäksi tunnelma meni ainakin Nakamin puolelta. "Muuten, oliko sinulla joskus mies? Tai siis kun tyttär niin... Ajattelin vain... kuka hän oli?" Meni susityttö jossain vaiheessa Shaelilta kysymään siinä muun iltapalakeskustelun lomasta. Toisaalta taas mistäs Nakami tiesi oliko tytär adoptoitu tai oliko Shaelilla koskaan ollut aviopuolisoa. Toinen kun tuntui vihaavan miehiä melko pahasti ja johti kylää jossa miehillä ei ollut sijaa. Täysin mahdollista siis oli se että neito oli juuri mennyt kysymään jotakin mistä noita ei mielellään puhunut. "Pahoitteluni, saatoin ehkä ottaa yhden tuopillisen liikaa" Nakami hieman naurahti kiusaantuneeseen sävyyn tajuten mitä kaikkea naisella olisi voinut pahimmassa tapauksessa takana olla kerta tähän kylään oli tiensä löytänyt vihansa kanssa. Ja tietenkään nuo viimeisimmät sanansa eivät estäneet tilaamasta vielä yhtä tuopillista. Hän saattoi kenties olla hieman varomaton sanojensa kanssa vaikkei muuten humalassa vaikuttanutkaan olevan. Kävelisi kyllä majatalolle omin jaloin, harvoin meni Nakaminkaan illanvietto sentään ihan niin pitkälle.


//Kuten myös. No mutta kun kelloa katsoo niin on taas syntipukki löydetty
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Tammi 2017, 17:04

Siinä pienessä kuppilassa iltaa istuessa oli Nakami mennyt tilaamaan ruokansa lisäksi hieman viiniä. Kyllä Shaelkin viiniä joi, mutta hän oli haltia ja hän ei juuri nyt ottanut haltioiden tekemää vahvempaa viiniä, kerta ei hänellä mitään syytä tai halua ollut humaltua. Pienesti Nakami saattoi ehkä ottaa lasin tai pari liikaa, kerta niin vapautuneesti kysyi sitten yht'äkkiä häneltä hieman henkilökohtaisempaa tietoa. Niin, kyllä Shaelilla oli tytär ja kuka oli isä? Kuollut mies, kauan sitten. Nakami meni vieläpä pahoittelemaan pientä lipsahdustaan lasillisien ja tuoppien kanssa. Noidan kasvoille piirtyi muodollinen hymy. Ehkä pienesti myös surullinen, mutta sellaista ei ehkä tuossa hiprakassa huomannut.
"Ei se mitään, moni on udellut yksityiselämääni ja joillekin heille olen sitä jakanut. Jotkut taas tietävät siitä", hän totesi vähän arvoituksellisesi. Hän nosti viini laskin huulilleen ja otti siemaisun. Sitten Shael henkäisi ja katsoi Nakamia. "Minulla oli yksi", hän totesi oranssit silmät hehkuen. "Hän oli talossani monta vuotta palvelijana", hän totesi ja siirisi katseensa sitten viiniin. Ehkä pienet yksityistiedot voitaisiin jättää tässä keskustelussa. Shael ei kuitenkaan kokenut, että Nakami tahtoi kuulla kaikkia yksityiskohtia ja mitä sitä vielä tietäisi jos tytön tunteet tulistuisivat ja tämä nousisi häntä vastaan. Toisaalta ei sillä tiedolla kyllä paljoakaan tekisi. "Hän oli erilainen kuin muut miehet", Shael kuvasi hetken kuluttua ja sulki silmänsä pienesti hymyillen. Hän muisteli edes mennyttä miestään aina lämmöllä.

Shael kuitenkin hetken muistelemisen ja niiden lämpöisten tunteiden kokemisen jälkeen ehkä vähän kylmettyi katsoessaan Nakamia suoraan silmiin. "Mutta hän on jo kuollut kauan aikaa sitten, hänet tapettiin", hän totesi jotakin vihaa uhkuen, mutta ei antanut sen kuitenkaan lakastuttaa lämmintä tunnelmaa. Noita palautti nopeasti hymyn huulilleen. "Mutta älä sinä siitä välitä, hän jätti minulle paljon tänne", nainen totesi koskien sydämensä kohtaa. "Sekä tietysti hän jätti jälkeensä tyttären, jota minä rakastan ja haluan suojella", hän huokaisi ja joi sitten lasinsa tyhjäksi. "Mistä moinen uteliaisuus?", noita päätti kysyä vuorostaan Nakamilta.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 09 Tammi 2017, 02:08

Ei Nakami nyt niin humalassa ollut etteikö olisi toisen haikeutta hymyn alla huomannut, onneksi sentään kyse oli nimenomaan haikeudesta eikä peitetystä vihasta. Tai siis ei se haikeuskaan mukava sinäänsä ollut, se kertoi että oli menettänyt jotain mutta myös että toisella oli ollut jotain ennen sitä. Tai jotain sellaista kuitenkin. Shaelin hymy vaikutti hyvin aidolta tuon kertoessa miehestään. "Sen uskon, hän taitaa olla hyvin tärkeä sinulle. Lasillinen liikaa tai ei, tuo hymy on rehellinen." Tietenkin he molemmat tiesivät että mies ei enää ollut täällä, kyllä sen haikeudesta luki. "Otan osaa suruusi. Mutta tavallaan olen onnellinen puolestasi, haikeushan on vain sen merkki että omasi jotain tärkeää." Nakami vastasi toiselle hieman itsekkin haikean oloisena, tunnelma kun tarttui. Ateria oli siirtynyt jo jälkiruokiin, kaikessa rauhassa Nakami omenapiiraastaan nautti antaen jokaisen herkullisen lusikallisen levittää hyvän makunsa kaikessa rauhassa. "Täällä harvemmin näkee miehiä. Ja asennoitumisesi heitä kohtaan on kokemani perusteella hieman kylmä joten mietin vain kuka ja millainen oli se mies jolla on aina paikka sydämmessäsi." Nakami vastasi noidan kysymykseen. "Nuori kun kerran ollen. Ja monen mielestä varmaan naivi" Neito kävi naurahtamaan perään. Ei hän tosiaankaan kaikkea elämästä tiennyt, hän tosin tiesi liian hyvin mitä oli menettää jotain itselleen tärkeää ja sen jälkeen oli myös oppinut mitä oli rakastua ja odottaa toista kotiin. Toisaalta ehkä aika todistaisi hänen olleen väärässä, Nakami ei vain uskonut sitä. Häneltä ehkä puuttui kokemuksen suoma ääretön määrä vertailukohtia mutta se ei tarkoittanut että tunteensa olisi väärässä. Nyt se oli sitten hänen vuoronsa huokaista haikeasti. Oli hänelläkin murheensa, ei kumppaninsa ollut niistä ainoa.

Ruoka alkoi olemaan vähitellen syöty ja ilta jo pimentynyt. Kuppilan sesonkiaika oli selvästi takana, toisaalta toinen saattoi edelleen olla vielä edessä vaikkei tämä ihan juottolalta näyttänytkään, liian hienostuneen oloinen että Nakami olisi sellaista odottanut. "Kiitokseni ruuasta" nuorukainen kiitti nostaen vielä viimeisen kerran viinituopin ylös juoden sen tyhjäksi yhdellä siemaisulla. "Ja kiitos muutenkin, taisin tarvita tuon." Nakami naurahti hyvin vapautuneen virneen kera. "Tule toki joku kerta käymään kun mantereella liikut, se olkoot minun vuoroni tarjota" Neito vielä naurahti nousten vihdoin ja viimein ylös ja hieman venytellen. Kyllä hän edelleen tolpillaan pysyi ilman sen suurempia ongelmia eikä aamullakaan pitäisi vaikeuksia olla. Iltaopiskelut tosin saisivat jäädä väliin. "Enhän minä sentään voi velkaa tässä asiassa jäädä." Sehän ei sopinut tapoihin, piti sitä vastavuoroisesti takaisinkin tarjota. Tosin jos Ed olisi juuri silloin kotona Shael ei välttämättä olisi kovinkaan tyytyväinen. Toisaalta eihän se karvakasa koskaan ollut. Toivottavasti vain tuolle ei olisi käynyt niinkuin kyläpäälikön miehelle. Mutta eihän sellaisia mietitty, viini oli hyvä huuhtomaan ne huolet mennessään. Nakami oli tosiaankin tarvinnut sitä vaihteeksi.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Tammi 2017, 15:20

Tärkeä mies olikin ollut noidalle. hänen elämänsä ainut mies, jota hän oli aidosti rakastanut ja tuntenut, ettei hänen tarvinnut vihata tätä vain sen takia, että tämä oli mies. Olihan tämä demonin komistus näyttänyt luonteellaan sekä käytöksellään, ettei aikonut tehdä mitään ja aidosti rakasti häntä. Nakamin selittäessä, että otti osaa suruun, joka oli kenties tapahtunut jo seitsemänkymmentä vuotta sitten tuntui jotenkin hassulta. Hän kyllä ymmärsi sen mitä toinen hänelle sanoi ja vain hymyli takaisin. Lauz oli hänelle ollut hyvin tärkeä, kaikki kaikessa ja sitten tuo oli viety pois hänen luoltaan. Shawel vain hymähti siihen. "Niin", hän sanoi lempeästi. Tytön puhuessa miehistä sekä hänen asennoitumiseensa miehistä tuntui olevan kylmää, joka oli täysin totta. Hän ei asennoitunut miehiin kovin hyvällä tavalla, vaikka yrittikin neutraalisti suhtautua tapaamisiinsa, mutta aina hän onnistui olemaan liian kylmä, ankara ja vihainen. "Mieheni, ei hänkään ollut aluksi minun mielestäni mitenkään muista miehistä poikkeava. Hän oli palvelija, jota vihasin niin kuin kaikkia muitakin. Ajan kanssa hän kuitenkin näytti mitä todella oli pintakuorensa alla ja se sai minut tajuamaan, että rakastan häntä", noita sanoi rakastavalla ja unelmoivalla äänellä. Haaveet siitä, että mies olisi elossa olivat vain haaveita. Haaveet sekä toiveet eivät tuoneet kuolleita takaisin.
Nakami totesi, että oli nuori ja ehkä naiivi sai noidan vain naurahtamaan. "Niin teistä nuorista yleensä sanotaan. Meitä vanhoja taas sanotaan aikaamme jämähtäneiksi ja vanhollisiksi. Emme pysy enää ajassamme mukana ja olemme jo ikä loppuja aikaamme", hän totesi nauraen. "Toki sinulla on elämä vasta edessäsi, mutta ikuinen elämä ei ole aina se maukkain", hän sanoi hieman huokaisten. Ei hän itse millään tavalla ollut kyllästynyt, mutta kai se ikuinen vihanpito ja tämä elämän tyyli alkoi tuivertamaan takaisin. Vihamiehiä, kirjaimellisesti oli jo ehkä vuosien varrella kertynyt ja muuta mukavaa. Ei sitä koskaan tiennyt miten hän olisi voinut vaikuttaa tulevaisuutteen tällä asennoitumisellaan. Toisaalta noita oli kyllä hitaasti muuttumassa, ehkä juurikin sen erään miehen takia, jonka oli alkanut näkemään pienenä poikanaan. Omana poikanaan, jota vain piti hieman torua ja näyttää maailman valoisampaakin puolta.

Ruokailun ollessa lopuillaan. Nakami kiitti ja ilmoitti, että noita olisi tervetullut kylään tämän luokse, jos manteereelle eksyisi. Shael nyökkäsi. "Pistän korvan taakse", hän totesi. Sitten noita nousi ylväällä tavallaan ylös pöydästä ja hymyili sitten Nakamille. "Laivasi lähtee aamupäivälle ennen keskipäivää, suosittelen syömään ennen sitä. Olet mantereella iltamyöhään", hän ilmoitti. Sitten hän astui Nakamin vierelle. "Ole varovainen miehesi kanssa", hän kuiskasi tämän korvaan helästi silittäen. "En kironnut häntä vain sen takia, että hän oli ihmissusi, kirosin hänet, koska hänellä oli vaarallisempi puoli, jota hän ei ymmärtänyt", hän sanoi rauhallisesti. "Miehesi saattaa olla lempeä ja hellä, mutta hänellä sisällään elää jokin muu, jota hän itse ei ole ymmärtänyt koskaan katsoa ja näin tämä toinen on kääntynyt miestäsi vastaan", hän sanoi ja lipui toisen ohi kuin aave vilkaisten Nakamia olkansa yli.
Mori
 

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Michyy » 10 Tammi 2017, 03:56

"Osa tietä jonka aikoinaan valitsin, aina ei voi poimia rusinoita pullasta. Se oliko valintani oikeassa, sillä ei enää niin väliä ole, pitää vain jatkaa parhaansa mukaan eteenpäin sen kanssa." Nakami naurahti Shaelin sanoihin ikuisesta elämästä. Kyllä nuorukainen sen tiesi. Suurin osa kaltaisistaan koki väkivaltaisen lopun, jos ei jonkun muun käsissä niin omissaan. Tietenkin myös omien muistojen pyyhkiminen oli ratkaisu johon osa turvautui, ne jotka eivät pystyneet löytämään jotain mitä aika ei riistänyt ja omistautumaan sille. Toisaalta taas hänellä oli se valinta uudestaan edessä, kaikista vaikutuksista ei eroon pääsisi mutta Nakamihan voisi silti valita tavallisen neidon elämän sen omine ongelmineen. Hän varmaan rupeasi taas vanhenemaankin jos pitäisi magiansa visusti suljettuna, kukapa tiesi, tuo kun oli jotain mitä harvemmin tapahtui. Ja kaikesta huolimatta Nakami tiesi itsekkin että tulisi todennäköisesti purkamaan sinetin vielä, ottamaan kykynsä takaisin, kyse oli vain milloin. Sitäpaitsi ei ikuinen nuoruus niin paha olisi jos sen pystyisi jakamaan jonkun kanssa. Hulluuttahan se oli, kyllä neito sen tiesi, mutta olihan hänkin saanut kykynsä ulkopuolelta, kuka siis sanoisi ettei muut pystyisi samaan.

Shaelin ohi kulkiessa suomaan varoituksen sanan Edistä ja tuon toisesta persoonasta, sitä mies siis tarkalleen ottaen piilotteli, siltä hän oli yrittänyt kumppaniaan suojella kirouksen poistumisen jälkeen. Tai siis kyllähän Nakami tiesi toisen sponttaanisti muuttuvan mutta ei se nyt niin paha voinut olla, hän kyllä osasi puolustaa itseään eikä se välttämättä niin paha olisi vaikka muuttuisikin ihmissudeksi. Jos oli tunnettu toisten hallitsemisesta kai sitä pystyisi oman kehonsa hallinnassa pitämään ja sitäpaitsi hänen muotonsahhan muovautuisi joskus tulevaisuudessa muutenkin täysin tahtonsa mukaan, jos ihmissuden kirous ei olisi maaginen siitä pääsisi muodonmuutoksella, maagiset kiroukset taas olisivat muuten purettavissa. Tai ainakin niin Nakami oli päätellyt ja itselleen vakuutellut, ei hänellä olisi mitään hätää, sata vuotta ehkä korkeintaan ja hän voisi jättää ihmissusikirouksen taakse ilman sen suurempia ongelmia vaikka purruksi tulisikin. Kuulemma tuo miehen vaarallisempi persoona jonka toinen oli lukinnut sisälleen joku voisi sanoa että paennut siltä. Eikä aikaakaan kun Nakami oli pyörähtänyt ympäri katsomaan Shaelin perään. Hänen pulssinsa oli selvästi kohonnut yllätyksestä, nuo sanat olivat selvästi saaneet susitytön hyvinkin tarkkaavaiseksi. "Voiko häntä auttaa jotenkin?" Oli ensimmäinen kysymys, tietenkin se oli sillä oli selvää että Shael tiesi jotain mitä hän ei, mahdollisesti jotain mitä Edkään ei tiennyt. Ei tietenkään noidan ollut mikään pakko miestä auttaa, niin positiivisesti yllättävää olikin kuulla sanat saattaa olla lempeä ja hellä naisen suusta ei tuo selvästikkään ollut viimekerroilla juuri ihmissuden näkemisestä ilahtunut. Tai ei Shael välttämättä tiennyt miten ihmissutta voisi auttaa jos se edes olisi mahdollista. Toinen sai kertoa sen mitä itse halusi, se sai olla Shaelin päätösvallassa. Kaipa se aika muutenkin kertoisi mihin miehen sisäinen taistelu päättyisi, odottaminen toimettomana ei vain ollut erityisen mukavaa. "Kiitos joka tapauksessa varoituksesta, minä... Lupaan olla varovainen" Nakami lopulta totesi hieman hiljempaa alkaen itsekkin tekemään lähtöä kohti majataloa.

Ilta oli mennyt hyvin rauhallisesti, niin myös yö. Nukahtamisen kanssa ei ollut sen suurempia ongelmia ollut viimeillan puheenaiheesta ja muista mietityttävistä elämän asioista huolimatta. Eikä aamukaan ollut paha. Hän ei ollut mennyt viimeiltana liian pitkälle, onneksi. Lainatut kirjat Nakami kävi palauttamassa Shaelin ovelle ennen kuin suuntaisi aamupalan kautta kohti laivaa ja takaisin mantereelle. Hän nukkuisi suurimman osan matkasta kauppasuhteiden muodostamisen lisäksi ja matkaisi yön aikana kotiin.

//alkaa vähitellen olemaan paketissa vai?
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hunt of the beast.

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Tammi 2017, 22:28

Shael pysähtyi ennen oven sulkeutumista ja piti ovea auki, kun Nakami kysyi voisiko tuon ihmissusi miestä auttaa mitenkään. Olisihan hän voinut toki sanoa, että jollain tapaa ihmissuden äkkinäiset vihan sekä aggresiivisuuden muutokset täydenkuun aikana voisi estää pienellä kaulapannalla täynnä magiaa, mutta kun kyse oli tästä miehestä ei Shael voinut neuvoa mitenkään. "Kyse ei ole ihmissusimaisesta kirouksesta, sen osaan sanoa", hän sanoi Nakamia katsoen. "Olen ymmärtänyt, ettei hänen muutostaan täysikuu määrää", hän kysyi nopeasti ja kun oli saanut myöntävän vastauksen jatkoi hän sanomalla: "Siksi myöskään en osaa neuvoa, sillä kerta se ei ole kirouksessa yhteydessä en pysty tekemään mitään. Saat vain toivoa, ettei hänen tilansa ole mennyt huonompaan", hän totesi ja hyvästeli sitten pikaisesti Nakamin käden heilautuksella ja oven sulkemisella.
Toki tyttö oli luvannut olla varovainen ja niin monet muutkin tyttöset. Shael ei voinut olla jokaisesta yksitellen huolissaan, joten hän vain toivoi, että toinen todella tarkoitti sitä ja olisi varovainen. Ihmissusimies toki vaelsi, eikä ollut kotona niin paljon, että noidan pitäisi olla varpaisillaan tämän tytön takia. Mantereella kuitenkin sattui ja tapahtui sellaista, mihin Shael ei ylettänyt eikä voinut auttaa, vain hetken aikainen suojaloitsu tytön turvana oli ainostaan tuon turvana tällä hetkellä. Sitemmin noita ei ajatellut enempää ja meni kotiinsa hoitamaan hoidokkiaan ja nukkumaan.

Aamulla Nakami palautti kirjat ja Shael toivoi niistä olleen jollain asteella hyötyä tytölle. Hän ei tullut hyvästelemään toista, sillä hänen piti hoitaa muita asioita sillä hetkellä. Hän kuitenkin hyvästeli Nakamin ennen tuon lähtöä hänen ovellaan ja toivotti turvallista matkaa lämmin hymy huulillaan.

//Kyllä. Kiitos pelistä :3
Mori
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron