Kirjoittaja Mori » 11 Marras 2016, 13:24
Nakami tietysti totesi siihen, ettei ketään saanut tappaa huvikseen ja siihen pappi vain naurahti hyvillään. "Onneksi maailmassa on sinun laisia henkilöitä. En minä sillä lailla arvostelematta tapa ketään, kyllä minä katson onko hän paha vai hyvä persoona", Rafael totesi, mutta ei kuitenkaan alkanut sillä lailla puolustamaan kantaansa. Nakami kyllä ymmärsi, että vampyyrit saattoivat olla vaarallisia ja ehkä siihen nähden hyväksyi asian. Rafael hymyili toiselle vain. Hän ei selittänyt sen enempää, hänen ei tarvinnut esittää kilttiä, eikä hän kyllä pahakaan ollut.
Nakami myös kertoi illuusiosta ja kertoi niiden kuuluvan enemmän kettujen hommiin kuin itse hänen rotuun. "Kettuihin?" mies kysyi hieman kohtottaen kulmiaan, mutta ei kysynyt enempää. Ehkä siellä, msitä neito tuli oli sellaista, josta pappi ei voinut unelmoidakaan. Hän oli vielä niin tietämätön, vaikka ikää jo olikin aika lailla ihmiseksi, mutta hän olikin puoliverinen ja ties kuinka kauan aikoisi elää, ehkä ikuisestikin, ellei häntä tapettaisi sitä ennen. Lopulta neito hyväksyi hänen pyyntönsä tulla juttelemaan pomon kanssa ja totesi siihen, että toivoi hänen olevan tuon turvana, jos asiat kääntyisivät epämukavaksi. Rafael mietti hetken, toki oli hyvin epäkäytännöllistä vain heittää kelkkaansa jonkun toisen vuoksi, jonka oli juuri tavannut, mutta oli hän Jininkin vasta äskettäin tavannut, eikä juurikaan tiennyt tiedemiehen ajattelu maailmasta, vaikka se kattoikin suurimmaksi osaksi tutkimusta. Pienesti mies nyökkäsi hymyillen. "Ei hätää, olen turvanasi, jos näyttää, ettei tilanne ole mieliksi", hän totesi rauhoittelevan hymyn kanssa.
Hetken Nakami näytti siltä kuin olisi epäillyt hänen pientä kohtaustaan, mutta pappi vian hymyili hänelle pirteästi. Hän ei sanonut tälle mitään, koska ei mielellään kertonut, että kykeni näkemään mennyttä sekä tulevaa, monet eivät sen jälkeen halunneet koskea saatika sitten tulla hänen lähelleen, jos niin kävisi. Olihan se aika tungettelvaa, kun mies näki kaiken, mitä toiset olisivat tehneet menneessä. Lisäksi he halusivat tietää tulevaisuutta, mikä taas turhautti miestä, ei hän kyennyt näkemään tulevaisuutta kunnolla. Liian monia valintoja ja vaihtoehtoja, joista valita. "Anteeksi, jos säikäytin, ei ollut tarkoitus. saan joskus tälaisia päänsärkyjä", hän totesi lopulta.
Ovea avatessa ei yllätys ollut kovin mukava. Rafaelkin yllättyi pienesti, mutta hymy ei koskaan hyytynyt hänen kasvoiltaan, kun tyttö näytti kuinka hän puolusti itseään. Hän olisi voinut hyvinkin joutua sellaiseen tilanteeseen kuin tämä. Miekat törössä, miehet olivat ja näyttivät myös kauhistuvan tytön pientä itsepuolustusta. Siihen Nakami totesikin, että aika hyvän esivaikutelman olivat miehet luoneet siihen, kerta miekoillaan sillä lailla osoittelivat. Rafael naurahti taas, ehkä se kuulosti ivalliselta, mutta puhdasta huvittuneisuutta se oli. "Hei, ehi. Otetaanpas ihan rauhallisesti, tälläkö tavoin kohtelette neitiä, joka on vapaehtoinen tekemään yhteistyötä?" hän kysyi hieman ylinäytellen hämmennysträän ja kipitti sitten vain viemään miehiä kauemmaksi, raahaamalla näitä kauluksista.
Nakami ja Jin tekivät mitä Jin olikin toivonut, toisaalta ei tiedemiehen utelista tietonälkää kyetty tyydyttämään, kerta Nakami ei selkeästikään kertonut aivan kaikkea. Rafael kyllä tiesi hieman, pienesti vain. Hän tiesi vain sen, miten tyttö oli syntynyt sellaiseksi, mikä nyt tässä oli. Sittenpähän tilanne räjähti. Kaksi muuta metsästäjää Jin käski nappaamaan tyttö itselleen ja häntäkin käskytettiin siihen. Hetken Rafael katseli trilannetta, ennen kuin toimi. Hänelle ei ollut vaikeaa tietää, miksi tyttö ei halunnut toisen tutkimuksiin mukaan. Ei kyllä papistakaan olisi, jos hänelle tehtäisiin joitain tutkimuksia ja törkittäisiin ties minne ja mistä. Kun muut metsästäjät yrittivät tulisesti saada tyttöä kiinni lähti Rafael juoksemaan. Hänen nopeuttaan ei voitu edes verrata ihmisen nopeuteen, sillä pitihän miehen pysyä vampyyrien mukana vauhdissa. Pappi juoksi niin nopeasti ja veti vyöltään lyhyen puukon. Hän ei aikonut satuttaa ketään, ellei ollut pakko. Miekan terä kalahti puukkoon ja toisen mies potkaisi teräkärkisellä saappaalaan. "No, no!" Rafael totesi ja hymyili metsästäjille ja lopulta tiedemiehelle. "Eikö äitinne opettanut kuinka neitejä kohdellaan?", hän kysyi vitsaillen ja heitti helposti puukollaan toisen miekan pois toisenkin metsästäjän käsistä. "Ensinnäkin, valitsitte viattoman tytön kohteeksenne ja toiseksi. Valitsitte väärän papin hommaan", hän totesi nauraen, mutta silkkaa huvittuneisuutta äänessään.
Mies juoksahti nopeasti metsästäjien ohi, mutta jos tarkka näköinen oli, saattoi nähdä kuinka hän vain otti miehistä kiinni ja pamautti näiden päät yhteen. Metsästäjät vaipuivat siitä hyvästä tajuttomuuden rajamaille ja sitten pappi pysähtyi täysin Jinin eteen. Hän hymyili tälle. "En tiennyt, että haluat viedä hänet väkisin. Luulin, että vain yhteistyö kelpaisi? En tiennyt tästä suunnitelmasta", hän kertoi pyöritellen puukkoa kädessään.