Scarlington ottaisi arvovieraan vastaan hovissa, kuten odotettu. Casimir kävi hymähtämään näihin sanoihin, pitäen yhä silmällä vieraan kasvoja, katseensa siirtyen tarkkailemaan vanhemman miehen silmiä seuraavaksi. Miehen, joka esitteli itsensä Noel Artaniaksi, luetellen sitten titteleitään, joista Eliittikenraali taisi olla se vakuuttavin. Jos totta puhuttiin, ei Casimir ollut koskaan kuullut moisista titteleistä, taisi olla joku paikallinen arvonimi. Mutta se kelpasi oikein mainiosti!
”Ah, hienoa, Kuningasperheen luotettu ja vieläpä eliittikenraali – eihän sitä vähempään voisi tyytyäkään”, Suurlähettiläs myhäili, katseensa käväisten vankkureiden puolella, jotka alkoivat olla jo täynnä. Jahka tavaralasti oli saatu laivasta pois, alkoivat alaiset taluttamaan valmiiksi satuloituja ratsuja laiturille, jotta matkaan päästäisiin.
”Mmm, aivan, ongelmitta…”, Maagi hymähti, muistuttaen itseään että täällä tosiaan oli suuremman luokan sota menossa. Se tarkoitti, ettei hänen kannattanut turhan avoimesti suhtautua jokaiseen uudenoutoon olentoon. Loppujen lopuksi hän oli täällä Scarlingtonin vieraana.
”Totta kai”, Casimir pian vastasi, eliitin pyytäessä häntä ratsastamaan kanssaan linnalle saakka, ”Osaavien tahojen tuoma turva matkalle on lähes välttämätön, puhumattakaan sitten siitä ettei väkeni taida osata reittiä kuninkaanne linnalle asti”, Maagi virnisti pienesti, samalla kun henkilökohtainen avustajansa saapui paikalle, taluttaen paikalle Casimirin hevoskotkan, Sunitani. Hevoskotka heti ensitöikseen arvioivasti mulkoillen Artanian puoleen, vaikuttaen siltä ettei se aikonut pitää eliitistä ainakaan näin alkuunsa.
”Joten pyydän, näyttäkää tie joukkojenne luo, jotta voimme käydä matkaan. Saattueeni seuraa perästä, he ovat näennäisesti jo valmiita matkaan”, Casimir jatkoi, samalla kun otti ratsunsa suitset itselleen, valmiina taluttamaan Sunitanin sinne missä Artanian joukot ja oletettavasti ratsu olivat.
//Kuten
Kurtis sen tiivisti, pätee yhä meidän hahmoihin. Se on default ellei toisin mainita //