The Night Fantasy

Laríen nosti erityisen painavan saviruukun syliinsä ja lähti kantamaan sitä kohti äitinsä kojua. Matkalla tyttö marmatti itsekseen sitä, kuinka joutui raahaamaan ruukkuja päivät pitkät, kun äiti taas vain istuskeli kojun takana ja houkutteli ihmisiä ostamaan. Onneksi koju ei kuitenkaan sijainnut kaukana kotitalosta. Erityisen epämiellyttävän matkasta teki kuitenkin sade, joka muutti maan inhottavaksi liejuksi ja kengät, jotka Laríenin oli ollut pakko laittaa jalkoihinsa. Laríen pamautti ruukun puiselle tasolle ja pyyhkäisi kätensä esiliinaan.
"Varovasti, Rala! Jos joku näistä ruukuista menee rikki, niin olemme hukassa!"
"Joojoo, äiti. Lupaan olla varovaisempi".
"Antaisitko minulle avaimen, voin hakea seuraavan ruukun", Gilraen huokaisi pienesti. Vaikka Laríen kuinka lupasi olla varovainen hän onnistuisi silti rikkomaan jonkin ruukun jossain vaiheessa.
"Öh, avaimen?", Laríen hämmästyi, "Ei minulla sitä ole".
"Mitä? Rala-kulta, kun minä annoin sen sinulle!" Gilraen parkaisi. Lopulta nainen huokaisi syvään ja katsoi tytärtään moittivasti.
"Me keskustelemme tästä vielä. Minä lähden nyt etsimään avainta, sinä odotat tässä. Kuulitko, paikka! Yritä saada jotain myydyksi".
Laríen kohautti olkiaan ja äitinsä hävittyä nurkan taakse tyttö istui alas.
"Ruukkuja! Ostakaa kauniita saviruukkuja! Itsetehtyjä!"
Laríen toivo saavansa jotain myydyksi. Ehkä äiti ei silloin olisi niin vihainen. Sateesta huolimatta kylän keskustassa tuntui olevan paljon ihmisiä, joten Laríen toivoi todella jonkun kiinnostuvan.

//Juupa, aika lyhyt aloitus. Ensimmäinen rope kertani ikinä, joten älkää heitelkö mädillä omenilla, vaikkei olisikaan mitenkään hyvä :) otsikko on luovuuden huippu.//

Helga

Jälleen kerran yksi ihana tai vähemmän ihana päivä Cryptissä. Helga, kylän ennustaja, oli päättänyt vihdoista viimein lähteä pihalle, pois tunkkaisesta asunnostaan.. hän olikin viettänyt siellä viikon päivät, vetäen verhot ikkunoiden eteen ja lukitsemalla oven, sillä hän oli viettänyt kokouksia henkien kanssa ja auttanut näitä lopulliseen lepoon.. ei ollut helppoa, jotkun kun eivät suostuneet suosiolla lähtemään. Ei ketään tietenkään voinut pakottaa lähtemään, mutta Helga ei olisi millään jaksanut kuunnella näiden marmatuksia sitten myöhemmin, kun nämä vihdoista viimein päättäisivät lähteä maanpäältä ja tarvitsivat siihen apua.
No, kuitenkin Helga oli nyt taas ihana "pirteänä" itsenään löntystelemässä pitkin kylän katuja, kohti keskustaa. Siellä kun nyt sattui olemaan kaikki myyntikoijut sun muut, pitihän Helgan ostoksilla käydä.
Tosin tällä kertaa hän ei ollut pelkästään ostamassa ruokatarvikkeita, tällä kertaa hän etsi jotain muutakin. Hän nimittäin tarvitsi uuden vaasin tai ruukun, mielellään melko ison.. hänen kissansa oli hajoittanut entisen, kissalla kun oli tapana mennä nukkumaan ruukun sisälle, mutta tällä kertaa se oli onnistunut tiputtamaan ruukun alas. Olisittepa vain kuulleet ne huudot ja kiroukset mitä kissa sai osakseen tempauksensa jälkeen.

Vihdoin Helga saapui keskustaan ja katseli ympärilleen. Missään ei näkynyt ketään ruukkuja myyvää, kunnes Helgan korviin kantautui huuto "Ruukkuja! Ostakaa kauniita saviruukkuja! Itsetehtyjä!". Ah, juuri noita sanoja Helga oli odottanutkin.. olihan hän ennustaja! Sen pidemmittä viivyttelemättä Helga käveli väkijoukon lävitse koijulle, jossa nuori tyttö myi saviruukkuja. Helga katseli hetken aikaa ruukkuja, kunnes nosti katseensa tyttöön ja hymyili pienesti.
"Näytäppä minulle isoin ruukku mitä myyt, hinnalla ei ole väliä, kunhan se vain olisi suuri" Helga sanoi hymyillen, katsellen mystisillä silmillään suoraan tyttöön, aivan kuin lukien tämän ajatuksia.

// Aksu ja Helga ilmoittautuu ^^ ja hei, ekaks kerraks hyvä alotus ;) eikä otsikossakaan moittimista! //

Laríen tunsi kylmän kohmettavan sormiaan, mutta jatkoi silti sinnikkäästi kauppaamistaan. Viimein tyttö näki nuorehkon mustalaisnaisen tulevan kohti.
"Näytäppä minulle isoin ruukku mitä myyt, hinnalla ei ole väliä, kunhan se vain olisi suuri", nainen sanoi. Laríen ei voinut mitään tunteelle, joka valtasi hänet naisen silmien lävistäessä hänet.
'Hän tietää, että sinä olet kömpelö tunari, hän näkee sen.'
Urheasti Laríen pyörähti ympäri (mahdollisimman sulavasti) ja nosti syliinsä juuri ja juuri mahtuvan ruukun pöydälle. Tytöstä tuntui, että hänen täytyi tehdä vaikutus naiseen.
"Tiedättekö, että olen yksi tämän kylän parhaimpia tanssijoita?", Laríen kysäisi ikään kuin ohimennen. Vastausta odottamatta tyttö jatkoi: "Itse asiassa äitini sanoo, että tanssiessa minusta kuorituu kaunis joutsen".
Laríenin oli mahdoton sanoa, oliko nainen kiinnostunut hänen tanssitaidoistaan. Tuskinpa. Tytön onneksi Gilraen tuli paikalle helisyttäen jotain hopeista kädessään.
"Kiitä tyttö onneasi, että löysin tämän!", nainen huudahti, "Sinun on varmaan parasta mennä kotiin. Minä pärjään yksinkin".
Laríen astui pois pöydän takaa ja suuntasi askeleensa kohti kotia. Gilraen kääntyi vieraan puoleen.
"Noniin. Mitä saisi olla, rouva..?"

//näinpä meillä tänään..//

Helga

Helga katsoi kun pikku tyttö pyörähti ympäri sulavasti ja nosti pöydälle suuren ruukun. Helga siirsi katseensa tytöstä ruukkuun, mutta nosti katseensa takaisin tyttöön, kun tämä huomautti tanssi taidoistaan. Hän hymähti pienesti ja hymyili.. kyllähän sen tytöstä näki, ainakin näin ennustajan silmin.
Toisaalta, Ei Helga tuntenut ketään joka osasi tanssia todella hyvin! Lukuunottamatta prinsessaa, mutta Prinsessa Lily oli nyt lähinnä tuttava. Helga oli jo avaamassa suutaan, kun paikalle saapui nainen joka heilutteli jotain hopeista - toden näköisesti avaimia - kädessään... ja sen jälkeen tyttö lähti.
Helga katsoi hetken aikaa tytön perään, kunnes nosti katseensa naiseen joka oli tullut hoitamaan kojua.
"hehe.. rouva.. neiti tässä enemmänkin vielä ollaan, vaikka pitäisi sitä ukkoakin jo kohtapuoliin hankkia. Helga on nimi, hauska tavata" Helga sanoi hymyillen ja meni sitten suoraan asiaan.
"niin, pitäisi saada mahdollisimman suuri ruukku ostettua.. kissa tuhosi vanhan.. se pirun katti.." Helga sanoi, nyökäten suuntaan johon tyttö oli äsken mennyt ja kysyi "Oliko tuo tyttärenne? Erittäin mukavan oloinen likka, kertoi osaavansa tanssia".

Gilraen

Gilraen tunsi poskiensa punehtuvan, kun Helga mainitsi olevansa vielä neiti. Piti nyt tuolla tavalla mennä itsensä nolaamaan. Nainen tahtoi kuitenkin pelastaa tilanteen ja loihti kasvoilleen leveän hymyn.
"Hauska tavata, Helga. Minun nimeni on Gilraen".
Helga kysyi jotain Laríenista ja Gilraen nyökkäsi.
"Kyllä. Hän on minun tyttäreni Laríen. Hän osaa kyllä tanssia, tanssiessa hänestä kuoriutuu kaunis joutsen. Muuten hän on aivan toivottoman kömpelö".
Gilraen unohtui aatteisiinsa hetkeksi, mutta tajusi sitten Helgan olevan yhä läsnä.
"Ai, anteeksi. Unohduin täysin mietteisiini. Niin, te tarvitsette mahdollisimman ison ruukun? Rala taisikin jo nostaa isoimman tuohon pöydälle. Sen hinta on 5 kultakolikkoa. Sen pitäisi olla niin sanotusti kissan varmaa mallia".

//miks molemmat mun hahmoista on ujoja ja erittäin helposti nolostuvia?//

Helga

Vai joutsen? Heh, nyt Helga tosiaan halusi nähdä Laríenin tanssivan. Mutta tyttö oli ja meni.. no, ehkä Helga vielä tapaisi hänet jossain, ainahan hän voisi kysyä korteilta tapaisiko tyttöä enää.
Nainen oli esitellyt itsensä Gilraeniksi. Tosin nyt Gilraen oli unohtunut omiin ajatuksiinsa, kunnes havahtui ja palasi takaisin maan pinnalle. Hän kertoi että Rala olisi jo nostanut isoimman ruukun tuohon pöydälle ja siinähän se möllöttikin. Helga tutkaili ruukkua tarkemmin, liu'uttaen sormiaan ruukun pintaa pitkin, kuunnellen samalla naisen selostuksia. Hän ei voinut olla naurahtamatta "kissan varma malli" kommentille, se kuulosti erittäin hassulta, mutta myös lupaavalta! Ehkä Hiisi kissa ei saisikaan tätä ruukkua sitten niin helposti rikki.
"viisi kultakolikkoa.. ei paha." Helga sanoi vetäytyen kauemmaksi ruukusta ja alkoi kaivelemaan taskujaan.
"Minä otan sen. Harvemmin sitä löytää yhtä hyviä ruukkuja.. teettekö ne aivan itse?" Helga kysyi samalla kun kaivoi taskustaan viisi kultaista kolikkoa ja ojensi niitä Gilraenille.

// heh :D oisko omia luonteenpiirteitäs? Munkin hahmoilla on joitakin mun lunoteenpiirteitä, mutta kukaan ei oo täydellisesti samanlainen mitä mä//

Gilraen

Gilraen tunsi Helgan naurahtavan hiukan "kissan varman mallin" kohdalla.
Nainen tunsi rintansa paisuvan ylpeydestä, kun ennustaja kehui hänen ruukkujaan.
"Kyllä, me teemme ne itse. Tai enimmäkseen minä, mutta kuitenkin".
Gilraen ojensi kätensä ja Helga tiputti 5 kultakolikkoa omastaan.
"Tarvitsetteko te apua ruukun kantamisen kanssa?" Gilraen tiedusteli. Hän ihmetteli, miten Laríen oli saanut sen pöydälle yksin. Vastausta odottamatta nainen asteli Helgan avuksi ja otti kiinni toiselta puolen kannua. Saven pinta tuntui hiukan viileältä sateisen ilman takia, mutta, kuten aina, Gilraen havaitsi materiaalin hienoisen karheuden miellyttäväksi kättänsä vasten.
"Missä te asutte? Minä voin aivan hyvin kantaa tämän kotiinne teidän kanssa".
Gilraen katsoi ylös ja huomasi harmaiden pilvien liikkuvan kohti länttä. Pohjoisen suunnassa alkoi näkyä jo kirkkaampaa taivasta.

//mä en myönnä mitään .. :) siitä tuli hävyttömän lyhyt//

Helga

Helga ei kerennyt edes sanomaan mitään, kun Gilraen jo tarjosi apuaan ruukun kantamisessa. No, mikäs siinä. Olihan se kivaa saada hieman juttu seuraa ja kantoapua.
"tokihan se apu kelpaa" Helga tokaisi ja otti ruukun toiselta puolelta kiinni, odotti hetken aikaa että Gilaren olisi ollut valmis ja lähti sitten kävelemään kannatellen ruukkua.
"Minä asun hieman syrjemmällä, en kumminkaan kauhena kaukana.. asuntoni on melkolailla piilossa" Helga selitti heidän kantaessa ruukkua.
Ruukku oli kyllä melko painava! Nyt Helga ihmetteli miten se pikku tyttö oli saanut ruukun nostettua pöydälle, mutta kai se oli ollut sen verran nopea operaatio ettei siinä ruukun paino haitannut.
Onneksi Giraen oli lähtenyt auttamaan, muuten ruukun perille saamisessa olisi mennyt ikuisuus.
"hmm, pilvet näyttävät väistyvän.." Helga huomautti katsahtaessaan taivaalle jossa pilvet lipuivat jo pois päin.
Helga ei pahemmin pitänyt auringosta, joten häntä ei haitannut vaikka pilvet olisivatkin pysyneet taivaalla koko päivän!
"noh, te olette ilmeisesti jo rouva jos kerran tytärkin löytyy.. onkos teidän miekkonen sotimassa vai ihan töissä?" Helga kysyi, pitääkseen puhetta yllä... tuonkin asian Helga olisi voinut kysyä korteilta, mutta olihan se paljon sosiaalisempaa kysyä suoraan.

// eei tuo nyt mitenkään hävyttömän lyhyt ollut ^^ on niitä lyhyempiäkin nähty. //

Gilraen

Gilraen tunsi olonsa vaivautuneeksi Helgan kysyessä Laríenin isästä.
"Tuota.. Norusu ei asu kanssamme. Me erosimme Ralan ollessa seitsemän. Emme ehtineet edes naimisiin asti, tuli riitaa juhlien koosta. 0limme kuitenkin kihloissa jonkin aikaa", vaihtaakseen puheenaiheen arkisemmaksi Gilraen jatkoi: "Saisi kyllä tuo aurinko pysyä piilossa. 0n niin inhottavaa, kun pitää valaa kuumalla kelillä. Mutta, anteeksi. Minähän valitan koko ajan", nainen hymyili anteeksipyytävästi.

Gilraen alkoi tahtomattaan miettiä Norusua ja heidän yhdessä viettämäänsä aikaa. Valehtelematta ne vuodet olivat olleet Gilraenin elämän parhaat, mutta sitten alkoholi tuli ja pilasi kaiken.
'Ei kai pitäisi surkutella aina. Asiat voisi olla paljon huonomminkin'

Viimein nainen havahtui ajatuksistaan.
"Minua kyllä vähän huolestuttaa Ralan kannalta. Hän kun alkaa tulla jo siihen ikään, että vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa kovasti. Toivon, ettei hän ota minusta ja isästään mallia suhteisiinsa. Mutta mitenkäs te?", hän kysyi hymyillen Helgalta, "0nko teillä jonkinlaista epävirallista suhdetta?"

//voi kiitos//

Helga

Gilraen kertoi että hänen miehensä ja hän olivat eronneet Ralan ollessa seitsemän. Helga hymähti hieman pahoittelevasti, eihän ne liitot aina voineet kestää.. tosin voiko sitä liitoksi sanoa jos nämä kaksi ei kerran olleet kerenneet naimisiinkan asti? No, Helga päätti olla palaamatta asiaan, kun Gilraen näytti hieman vaivautuneelta asian suhteen.
"Aurinko tosiaan saisi pysyä piilossa! En yhtään tykkää siitä.. liian kirkasta ja kuumaa" Helga yhtyi Gilraenin valituksiin. Ei häntä haitannut vaikka nainen olisi samantien vuodattanut kaikki huolensa hänelle, olisipahan ainakin jotain kunneltavaa.

Sitten tuli jälleen puheeksi Rala. Helga naurahti pienesti kuullessaan Ralan tulevan siihen ikään, että vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa. Mutta tosiaan piti toivoa ettei tyttö ottanut äidistään mallia.. tosin jokainen tavallaan, ei Helga ollut Gilraenia tuomitsemassa tämän teoista.. nainen vaikutti muuten mukavalta, joten miksi jäkättämään?
Sitten Helga vilkaisi kysyvästi että hölmistyneesti Gilraeniin, kun tämä kysyi hänen mies suhteistaan. Hetken aikaa Helga katsoi hölmistyneenä naiseen, kunnes purskahti nauruun ja nauroi siinä kävellessään pienen tovin.
"ehei, ei ole edes ketään silmäkulmassa! Minua ei vielä oli miehet kiinnostaneet, ei niin tippaakaan... niillä kun tuppaa olla tapana sortaa naisia, sotia, käydä töissä ja tulla kotiin ryyppäämään ja räyhäämään.. eihän sellaista lusmua jaksa kukaan katsella" Helga selitti oman näkökulmansa asiaan, mutta jatkoi vielä "Mutta Haltija mies ei olisi pahitteeksi! Hehän eivät edes juo.. no ehkä vähän juhlissa, mutta haltijoiden kylässä ei ole edes kapakoita" Helga selitti, mutta älysi sitten mitä juuri oli sanonut.
Hän oli keskellä päivää kailottanut haltijoista! Herran pieksut, hulluko hän oli?! Helga vilkaisi nopeasti ympärilleen, mutta kukaan ei näyttänyt kiinnittävän heihin huomiota.. hyvä niin.
"eheeheh... ehkä pitäisi vaihtaa puheen aihetta.. en minä siis heidän puolella ole, olen vain sattunut elämään heidän kylässään..." Helga sanoi matalammalla äänellä, muistellen niitä aikoja kun ystävällinen haltija nuorukainen oli hänet kasvattanut, kun hänen äitinsä oli hänet hylännyt..

Gilraen

Gilraen ei voinut kuin nyökytellä painokkaasti Helgan paasatessa, kuinka miehistä on vain haittaa. Tietenkään kaikki ihmismiehet eivät voineet olla samanlaisia, jossain oli pakko olla kunnollisia miehiä.
"Mutta Haltija mies ei olisi pahitteeksi! Hehän eivät edes juo.. no ehkä vähän juhlissa, mutta haltijoiden kylässä ei ole edes kapakoita" Helga jatkoi. Gilraenin silmät levisivät hämmästyksestä. Helgako haluaisi haltijamiehen? Ja tiesi, ettei haltijoiden kylässä ollut kapakoita. 0likohan nainen käynyt siellä? Gilraen tunsi mielenkiintonsa heräävän, kun Helga vahvisti naisen epäilyt.
"Ihanko totta?", Gilraen puhui matalalla äänellä, "Tiedätkö, missä se on?"
Nainen oli hyvin kiinnostunut haltijoista. Ehkä he osaisivat arvostaa ruukkuja ja hän saisi hyvän kauppa-alueen haltijoiden mailta. Gilraen hylkäsi ajatuksensa pian, sillä hän oli kuullut haltijoiden olevan erittäin epäluuloisia, etenkin ihmisiä kohtaan. Nainen ei kuitenkaan ollut varma, pitivätkö huhut paikkaansa. Ainahan kannatti kysyä.
"Tiedätkö, ovatko haltijat torjuvia ihmisiä kohtaan? Sanotaan nyt vaikka, että tämä ruukkukauppias haluaisi laajentaa myyntialuettaan. 0nnistuisko se?"
Hetken päästä nainen havahtui siihen, mitä he olivat tekemässä.
"Tässä me puhumme keskellä kirkasta päivää haltijoista, kuin mitkäkin salaliittolaiset!" Gilraen huudahti. Jos joku kylän miehistä kuulisi, he olisivat erittäin pahassa liemessä.

Helga

Gilraenin kysyessä tiesikö Helga missä haltijoiden kylä oli, Helga nyökkäsi pienesti ja hymyili. Totta kai hän tiesi missä se oli! Tai no, hän tiesi miten sinne 'löysi'. Pian Gilraen kyselikin jo haltijoiden suhtautumisesta ihmisiä kohtaan. Helga mietti hetken, naurahataen ohimennen Gilraenin huomautukselle siitä, kuinka he puhuivat keskellä kirkasta päivää haltijoista, kuin mitkäkin salaliittolaiset.
"Sinuna en ryntäisi haltijoiden kylään tuosta vain" Helga sanoi lopulta, samalla kun he kääntyivät kujalle jossa Helgan asunto sijaitsi.
"He ovat vielä torjuvampia mitä ihmiset, usko pois. Mehän otamme leipiimme melko paljon pettureita hiedän puoleltaan, kun taas he eivät mielellään ota ihmisiä omalle puolelleen... sinänsä hölmöä, hehän ovat alakynnessä niin luulisi sitä avun kelpaavan" Helga selitti ja alkoikin jo hidastaaam vauhtia, kun tuttu, tumman ruskea ovi näkyikin jo.
"mutta jos välttämättä sinne haluat mennä, kannattaa ottaa mukaan joku joka tietää paikan ja kulttuurin, muuten saatat roikkua hirressä alka aikayksikön" Helga sanoi pienesti naurahtaen, vaikka siinä ei mitään hauskaa ollutkaan!
"noh. tässä olisi minun kotini.. et haluauisi tulla vaikka teelle? Juttu seura kelpaisi, nyt kun päästiin vauhtiinkin.. vai pitääkö sinun mennä ruukkuja myymään" Helga sanoi availlessaan toisella kädellä lukkoaan, pitäen toisella yhä kiinni ruukusta.

Gilraen

Gilraen ei voinut mitään innolleen, joka nosti päätään Helgan kertoessa tietävänsä, miten haltiakylän 'löysi'. Into kuitenkin lopahti pian, kun Helga mainitsi haltioiden olevan hyvin torjuvia.
"Mutta jos välttämättä sinne haluat mennä, kannattaa ottaa mukaan joku joka tietää paikan ja kulttuurin, muuten saatat roikkua hirressä alka aikayksikön" Helga sanoi.
Gilraen nyökkäsi ja ojensi kätensä Helgan yrittäessä avata oveaan ja
pidellä ruukkua.
"Voinko auttaa? Ja kiitos, tulen oikein mielelläni teelle. Kyllä se Rala sen aikaa pärjää".
Hetken päästä Gilraenilla välähti. Helga tiesi haltiakylästä, hän oli käynyt haltiakylässä! Varmasti hän tunsi silloin myös haltioiden tavat ja kulttuurin, olihan hän vieläkin elävänä naisen edessä, eikä roikkunut jossain köyden jatkeena!
'Kehtaankohan minä pyytää häntä mukaani?' Gilraen epäröi ja tuli siihen tulokseen, että kysyisi hiukan myöhemmin. Ehkä sitten, kun tietäisi hiukan enemmän Helgasta.
"0nko sinulla muuten sukua missään?" nainen kysäisi ohimennen.

Helga

Helga työnsi oven auki ja hivuttautui sisään. Hän otti ruukun Gilraenilta ja vei sen alustan päälle jossa musta kissa jo odottelikin. Helga hääsi kissan kauemmaksi ja laski suuren ruukun alustalle. Sen jälkeen hän käveli takaisin ovelle ja sulki sen, kun Gilraenkin oli tullut sisälle.
"vai että sukua.." Helga aloitti samalla kun viittoi Gilraenia istumaan pöydän ääreen.
Pöytä oli suuri ja pyöreä, tumman ruskea. Sen ympärillä oli neljä erittäin hienoa, punaisilla pehmusteilla pehmustettua tuolia. Muutenkin huone oli melko punasävyinen ja pimeähkö. Nurkissa oli suuria kasoja tyynyjä ja seinillä roikkui hyllyköitä joissa oli ties mitä taika kamaa, riimuista amuletteihin ja epäilyttäviin purkkeihin, missä oli ties mitä sisällä.. no, mitä muutakaan ennustajan asunnolta voi odottaa.
"Ei, ei minulla mitään sukua ole.. ainoa jota voisi edes jollakin tavalla pitää sukulaisenani, on kasvattajani.." Helga sanoi ja kääntyi kohti Gilraenia ja hymyili vinosti "Ja se kasvattaja sattuu olemaan haltija" Helga lopetti lauseen ja katsoi hetkeksi aikaa keittiöön, kunnes tuli takaisin tarjottimen kanssa, jossa oli kaksi tee kuppia ja tee kannu.
Helga istui itsekkin pöydän ääreen ja tarjoili teen. Hiisi kissa oli hypännyt pöydälle ja kehräsi erittäin äänekkäästi, tuijottaen Gilraenia silmä tarkkana.
"Noh, entäs itselläsi? Onko sinulla muuta sukua kuin tyttösi" Helga kysäisi samalla kun ojensi Gilraenille tee kupin.

Gilraen

Gilraen katseli Helgan asuntoa, joka oli oikein viehättävä. Ehkä hiukan liian hämärä Gilraenin jokapäiväiseksi asunnoksi, mutta silti. Nainen ei voinut estää huuliltaan karkaavaa hämmästynyttä äännähdystä, kun Helga kertoi haltian kasvattaneen hänet.
'Helgahan soveltuu sitten mukaani haltiakylään paremmin kuin luulinkaan!'
"Vai haltia?", Gilraen kysäisi, "Mahtoi olla erilaista kuin ihmisten kasvatus?"
Nainen kiitti eteensä ojennetusta teemukista ja hymähti hiukan Helgan kysyessä hänen suvustaan. Tarkkaillessaan kissaa, joka ilmiselvästi tarkkaili häntä, nainen vastasi:
"Minun vanhempani asuvat täältä hiukan pohjoiseen. yhä siinä samassa talonrähjässä, missä minä synnyin".
Gilraen siemaisi teestään ja nielaistuaan lämpimän, hyvän makuisen veden nainen katsoi Helgaa.
"0letko toiminut ennustajana kauankin? 0pitko kaiken itse vai oliko sinulla opettaja?"