Kirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2009, 22:49
Harald, Black
Oli jo ilta, kun kuninkaallinen metsästysjoukko saapui takaisin kaupunkiin. Tänään oli - vihdoista viimein - ollut kuninkaallakin vapaapäivä ja totta kai Harald oli halunnut viettää sen lempi puuhansa parissa, joka nyt sattui olemaan metsästäminen. Black - kuninkaan velho ja neuvonantaja - oli lähtenyt mukaan ilman sen kummempaa syytä. Hän itsekkin myönsi pitävänsä metsästämisestä, mutta teki sen mieluummin suden muodossa yksin, kuin joukon kanssa hevosten selässä.
no, joka tapauksessa joukko iloisesti (ja äänekkäästi) puhuvia miehiä oli palaamassa voitokkaalta reissultaan. Osa porukasta suuntasi jo heti alkuunsa omille teilleen, kohti omia kotejaan. Harald käski muiden mennä jo edeltä linnalle päin, hän halusi ratsastaa kylän läpi Blackin kanssa ja jutella muutamasta erittäin salaisesta asiasta.
Joten jäljellä oli enää kaksi ratsastajaa, Kuningas ja hänen neuvonantajansa. Kuu oli jo taivaalla, mikä loi kylän kaduille outoa, aavemaista tunnelmaa. Vaikka suurin osa kaduista olikin soihduin valaistu, ne joilla ei ollut soihtuja olivat erttäin aavemaisia kirkaassa kuunvalossa.
Black aisti että kaikki ei ollut kohdallaan. Kylässä oli jotain... se saattoi tosin olla vain yksi harmiton vampyyri, jonka Black hoitelisi mennen tullen jos tarve olisi.. mutta tämä oli jotain suurempaa.
Pian he saapuivat keskustaan, jossa he näkivät hahmon kykkimässä maassa.. Molemmat pysäyttivät hevosensa siltä seisomalta ja jäivät seuraamaan tilannetta kauempaa varjoista.
Pian he huomasivat että tuo hahmo oli mies, joka söi jotain.. Black haistoi heti ihmisveren, olihan hän osin vampyyri.
Pian mies nousikin ja kiitti saalistaan, aivan kuin tämä olisi vielä ollut elossa. Haraldille tämä asia oli astetta karumpi näky.. hän oli erittäin lapsiystävällinen, eikä tämä näky ollut mikään maailman kaunein. Black puolestaan paskat välitti. Hänen puolestaan tuo mies olisi saanut syödä vaikka koko kylän tyhjäksi ihmisistä, kunhan olisi pysynyt kaukana hänen läheisitään.
"JA Miksi ihmeessä kiitit häntä?! Tarjosiko hän lihaansa sinulle, saastainen yön kulkija!" Harald sanoi lopulta jylisevän ylhäällä äänellään, komentaessaan hevostaan lähemmäksi tuota miestä.
Black pudisteli päätään mustan huppunsa peitossa, laskeutui oman ratsunsa selästä ja käveli kuninkaan ratsun vieressä lähemmäksi, pitäen sauvansa lähettyvillä.. näistä ei koskaan tiennyt.
Lopulta Harald pysäytti hevosensa vähänmatkan päähän miehestä ja jäi odottamaan vastausta.