Onko kaupungilla kävely muka kielletty!? || akumaTD

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Onko kaupungilla kävely muka kielletty!? || akumaTD

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Maalis 2009, 21:17

Kalmankoira

Kuu möllötti taivaalla puolikkaana melkein pilvettömältä taivaalta tähtien seurana, jotka nekin valaisivat jo pimeäksi käyvää kaupunkia. Kaupunki oli jo suurimmaksi osaksi jo hiljentynyt ihmisten päivä vilskeestä ja siellä uskalsi liikkua jo hieman poikkavammat... Tai ainakin ne jotka hengellään halusivat leikkiä tai eivät muuten vain tienneet tämän mantereen asioista pahemmin. Kalma sattui olemaan sellainen ja liikkui pitkin katuja ihan kuin missä tahansa muuallakin. Ne ihmiset jotka ulkona viellä tähän synkkään aikaan viellä olivat kiersivät hänet joko kaukaa kieroon katsoen tai kääntyivät kävelemään muualle. Voi miten mukavaa pikku kuolevaiset oikein väistivät hänen tieltään. Saatanallinen virne kohosi miehen muutenkin kylmille kasvoille, mutta pyyhkintyi nopeasti pois miehen huomatessa jotakin hyvinkin mielenkiintoista. Mies pysähtyi tuon pienen möykyn luokse ja potkasi sitä lasikasti jalallaan ja se liikahti... Tuo saatanallinen virne levisi uudestaan miehen kasvoille, mutta syvempänä kuin aikaisemmin. Mies kyyristyi tämän möykyn tasolle ja katseli sitä päätään hieman kallistellen. "Mitäs kakara siinä?" Kalma kysyi julmasti naurahtaen tuolta pieneltä lapselta, joka tuskin oli seitsemääkään. Mies kävi tuota arvioivasti läpi katseellaan. Ilmeisesti kakara oli sairas tai muuten vain makoili keskellä katua. No ihan sama, hyvä maku pala se tuokin oli. Vakkei siintä mitään iloa tule paljoa olemaankaan.

Mies tarrasi lapsen jalasta kiinni ja ihan armotta upotti hampaansa tuon pohkeeseen, repien siintä verta tirskuen ison palasen lihaa lapsen tuskan parkujen kera. Mies ei välittänyt siintä yhtään vaan jatkoi niin kauan kuin vain jaksoi syödä lapsen jo kuoltua ajat sitten verenhukkaan. Kalma suoristautui suu ympäristö verisenä ja pyyhki sitä takkinsa hihaan, tahraten senkin. Lapsesta hän söi vain jalat ja toisenkin vain osittain.
"Kiitos." Mies kiitti vaikkei lapsi häntä enää voinnutkaan kuulla ja kääntyi lähteäkseen jatkamaan matkaansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2009, 22:49

Harald, Black

Oli jo ilta, kun kuninkaallinen metsästysjoukko saapui takaisin kaupunkiin. Tänään oli - vihdoista viimein - ollut kuninkaallakin vapaapäivä ja totta kai Harald oli halunnut viettää sen lempi puuhansa parissa, joka nyt sattui olemaan metsästäminen. Black - kuninkaan velho ja neuvonantaja - oli lähtenyt mukaan ilman sen kummempaa syytä. Hän itsekkin myönsi pitävänsä metsästämisestä, mutta teki sen mieluummin suden muodossa yksin, kuin joukon kanssa hevosten selässä.
no, joka tapauksessa joukko iloisesti (ja äänekkäästi) puhuvia miehiä oli palaamassa voitokkaalta reissultaan. Osa porukasta suuntasi jo heti alkuunsa omille teilleen, kohti omia kotejaan. Harald käski muiden mennä jo edeltä linnalle päin, hän halusi ratsastaa kylän läpi Blackin kanssa ja jutella muutamasta erittäin salaisesta asiasta.
Joten jäljellä oli enää kaksi ratsastajaa, Kuningas ja hänen neuvonantajansa. Kuu oli jo taivaalla, mikä loi kylän kaduille outoa, aavemaista tunnelmaa. Vaikka suurin osa kaduista olikin soihduin valaistu, ne joilla ei ollut soihtuja olivat erttäin aavemaisia kirkaassa kuunvalossa.
Black aisti että kaikki ei ollut kohdallaan. Kylässä oli jotain... se saattoi tosin olla vain yksi harmiton vampyyri, jonka Black hoitelisi mennen tullen jos tarve olisi.. mutta tämä oli jotain suurempaa.
Pian he saapuivat keskustaan, jossa he näkivät hahmon kykkimässä maassa.. Molemmat pysäyttivät hevosensa siltä seisomalta ja jäivät seuraamaan tilannetta kauempaa varjoista.
Pian he huomasivat että tuo hahmo oli mies, joka söi jotain.. Black haistoi heti ihmisveren, olihan hän osin vampyyri.

Pian mies nousikin ja kiitti saalistaan, aivan kuin tämä olisi vielä ollut elossa. Haraldille tämä asia oli astetta karumpi näky.. hän oli erittäin lapsiystävällinen, eikä tämä näky ollut mikään maailman kaunein. Black puolestaan paskat välitti. Hänen puolestaan tuo mies olisi saanut syödä vaikka koko kylän tyhjäksi ihmisistä, kunhan olisi pysynyt kaukana hänen läheisitään.
"JA Miksi ihmeessä kiitit häntä?! Tarjosiko hän lihaansa sinulle, saastainen yön kulkija!" Harald sanoi lopulta jylisevän ylhäällä äänellään, komentaessaan hevostaan lähemmäksi tuota miestä.
Black pudisteli päätään mustan huppunsa peitossa, laskeutui oman ratsunsa selästä ja käveli kuninkaan ratsun vieressä lähemmäksi, pitäen sauvansa lähettyvillä.. näistä ei koskaan tiennyt.
Lopulta Harald pysäytti hevosensa vähänmatkan päähän miehestä ja jäi odottamaan vastausta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Maalis 2009, 16:37

Kalmankoira

Kieltämättä Kalma säikähti jonkin verran tuota karjaisua ja sitä viellä tuplasi se että hänen muutenkin herkkä kuulo kärsi. "Ei tarvitse karjua, kuulen vähemmälläkin..." Mies murahti ensi alkuun hyvinkin ärtyneen oloisena ja hieroi toisella kädellään toista korvaansa. Herranjestas hyvä ettei kuulo parka äsken mennyt. Mies laski kätensä sivulleen ja katseli sitten tulijoita tarkemmin... Hänestä näky oli varsin veikeä, jokin viisikymppinen pappa ja jokin kalju sauvalla huitova heebo. Mitäköhän seuraavaksi? Tanssivia kanoja? Mutta jos hän nyt vaikka vaivautuisi vastaamaan papparaisen kysymykseen... Mies katsahti olkansa yli kuollutta kakaraa ja sitten taas kaksikkoon naurahtaen keveästi ja pudistaen pienesti päätään. "No ei... Mutta kakara olisi muutenkin kuollut aamuun mennessä, kunhan nopeutin kuolemaa." Aavekoira vastasi olkiaan pienesti kohauttaen kävellen sitten tuolle kaivolle kuin tuota kaksikkoa ei olisi tuossa ollutkaan. Tai hän sitten jälleen halusi olla vittumainen...

Kalma nosti sittemmin hiljaisuudessa vettä kaivosta kahvasta kiertäen, laskien sitten sangon kaivon reunalle josta kävi pesemään käsiään sekä naamaansa verestä. Kieltämättä vesi oli hieman kylmän puoleista mutta se oli vain pieni vika. Kun mies oli saannut itsensä jotenkin puhtaaksi kaatoi hän sangosta suuhunsa tuota kirkasta vettä, janohan siinä syödessään oli tullut. Sanko laskettiin sitten janon tyydyttyä kaivon reunalle ja enään mitää sanomatta tai katsomatta mies veti kätensä takkinsa taskuihin ja lähti kävelemään pois päin. Häntä ei paljoa letkauttanut jos hän oli tappanut lapsen tai jokin itsestään paljoa luuleva kunkku tulisi ärisemään hänelle. Ei yksinkertiasesti kiinostanut, hän määräsi itse itseään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Maalis 2009, 17:14

Harald, Black

Miehen asenne ei iskenyt sen paremmin kuninkaaseen, kuin tämä tekokaan. Harald nosti toista, paksua kulmakarvaansa miehen puheille, mutta pysyi vaiti, lähinnä siksi että häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut puhua tälle. Jos oltaisiin olut kuninkaan salissa, Harald olisi marrsittanut tämän miehen suoraan pyövelin syleilyyn.
mutta nyt oltiin keskellä öistä kylää, missä kuninkaalla ei ollut sen enempää valtaa kuin saastaisella kerjäläisellä.. öisin näitä katuja ei komentanut kukaan. Turhaan oli jo kauan yritetty saada yön kulkijat pois ihmiskylistä, tuloksetta. Kylä vartijoitakin oli lisätty yö aikaan, mutta sekään ei näyttänyt pitävän näitä pois kujilta, verenjano voitti vaarat.
Black katsoi huvittuneena miestä, jonka jokaisessa sanassa oli itua. Huppunsa suojissa hän hymyili pirullisesti, samalla kun mies käveli kaivolle muina miehinä ja nosti sieltä vettä.
Molemmat seisoivat hiljaa paikoillaan, kun mies pesi kasvonsa. Lopulta kun tämä oli lähdössä, Black räjähti aavemaiseen nauruun, joka kaikui pitkin tyhjiä katuja, pysäyttäen veret jokaisen elävän olennon suonissa... Ei kunikaan velhoa pelätty suotta.
"On siinä pojalla pokkaa" Black sanoi lopulta, pyyhkien pienen huvittuneisuuden kyyneleen silmäkulmastaan.
Harald katsoi Blackiä kuin mielisairasta psykopaattia, hän oli kyllä tottunut ettei Blackillä kaikki ollut kotona, mutta joskus velho pelotti jopa itse kuningasta.
"mutta kuinka typerä sitä voi olla, että menee syömään sairaan olennon lihaa?" Black lisäsi, samalla kun nauru tyssäsi kuin seinään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Maalis 2009, 17:50

Kalmankoira

Tuon huppu päisen herran käydessä räkättämään Kalma pysähtyi kääntyen osittain ja katsoi tuota siinä missä kuningaskin, hyvin sekopäistä. No eipä ollut ainoa... Edessä möllötti yksi sellainen.
Kalma naurahti kuivasti velhon sanoihin. "Poika? ...Itse tuskin olet sen vanhempi kuin vieressäsi oleva parta veikko, puoliverinen..." Kalma tuumasi ihan suoraan pokeri naamalla velholle ja sattui nyt puoli vahingossa ilkkumaan kuningasta, jota hän ei edes tajunnut kuninkaaksi. Se mistä hän sitten arvasi vehon lähipiti iän oli hänen tarkka nenänsä, joka kertoi hänelle paljon asioita. Kuten sellaisia mitä silmällä ei näe, kuten vaikka muiden friikkien todellisen iän.
"...Sitäpaitsi taidan olla teitä kahta kymmeniä kertaa vanhempi." Mies lisäsi viellä ja hiljeni sitten velhon seuraaviin sanoihin. Heh-heh tosi hauskaa oikein repeää liitoksiltaan. Kalma pyöräytti silmiään päässään kovin vittuuntuneesti ja murahti muutaman kiro sanan ääneen, manaillen vain tuon velhon tyhmyyttä alimpaan helvettiin.
"Tyhmä munapää... En ole elävien kirjoissa. Joten mitä minä taudeista välitän? Kuolevaisten vitsaus." Kalma sitten tuumasi jälleen ihan pokkanaan pokeri naamalla. Kaikenlaisiin typeryksiin sitä täällä törmääkin, mutta mitäs kuolevaiset itselleen mitään voisivat tyhmiä kun olivat.

Kalma saesoi siinä viellä hetken hiljaa, kunnes lähti sitten taas kalppimaan omia teitään. Ulos tästä ihmisiltä löyhkäävältä kaupungista. Kunkun onneksi hänen verenhimonsa oli jo tyydytetty joten tuokaan ei häntä pahemmin kiinnostanut, vaikka ihminen olikin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Maalis 2009, 18:23

Harald, Black

Blackin ilme vakavoitui miehen puheiden myötä ja lopulta velhon kasvoilla oli niin tympääntynyt ja vakavoitunut ilme kun olla saattoi. Hänen päänsä nyki jo uhkaavasti, mutta kuningas tapautti häntä olkapäähän, saaden velhon palaamaan takaisin todellisuuteen.
"annahan olla Black, kyllä joku hänet vielä hoitelee.. sinulla on tärkeämpääkin tekemistä Prinsessan kanssa" Kuninkas sanoi vilkaisten muukalaisen perään.
Hänen sisällä kiehui. Tämänkö takia heidän pitäisi elää sovussa taruolentojen kanssa? Jos ne olivat tuollaisia, niin sitä päivää ei ikinä tulisi olemaan! Ei, jos Harald siitä saisi päättää.
Lopulta kuningas komensi ratsunsa liikeelle, kohti linnaa, jättäen Blacki seisomaan vielä hetkeksi yksinään siihen paikaan. Black katsoi muukalaisen perään, mumisten jotain oman kansansa kielellä, kunnes kääntyi kannoillaan ja nappasi taskustaan pari pilleriä, todeten puoliääneen ohimennen "Kyllä teidän korkeutenne".

//Ah kun ihanan lyhyttä >_> //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Maalis 2009, 18:55

Kalmankoira

Kalma oli todellakin jättämässä tuon kaksikon taakseen, kunnes kuuli sanan: "korkeutenne" -tuolta huppu päältä. Mies pysähtyi ja kääntyi puolittain jääden tapittamaan tuon vanhan miehen perään kulmat aavistuksen kurtussa, kunnes kasvoille levisi julmahko virne. "Kuningas?" Kalma sanoi itselleen ääneen ja tunsi jo kuinka hänen verenhimonsa otti uudestaan tilaa itselleen. Milloinkohan viimeeksi hän oli päässyt syömään tai juomaan korkea-arvoista ihmisverta saati lihaa? Niin pitkä aika ja aatelisten liha oli oikeasti hyvää. Paitsi yksi ongelma. Kunkut olivat tietäväisesti hyviä taistelijoita ja sitten tuolla oli viellä tuo huppu pää mukanaan josta hän ei tiennyt mitään.
Mies tapitti noita hetken kulmiensa alta hyvinkin mietteliäästi, kunnes katosi ja ilmestyi kunkun eteen uudestaan. Hevonen kylläkin säikähti tuota temppua nousten takajaloilleen pillastuneena. Kalma tapitti tuota hivenen huvittuneena... Hups, ei hän ihan tuollaista reaktiota odottanut.
"Sorry... Mutta jos en äsken ihan väärin kuullut, niin alamaisesi tai kuka nyt lieneekään sanoi sinua korkeudeksi... Kuulinko ihan väärin?" Mies pahoitteli ensi alkuun omalla alkuperäisellä äidinkielellään hevosen pillasttamista ja sitten alkoi kertomaan asiaansa, vilkaisten nopeasti kerran velhon suuntaan. Saattoi olla erittäin tyhmää tulla kysymään tuollaista veriteon jälkeen, etenkin kun voisi menettää pää parkansa, mutta Kalma oli Kalma... Hän oli oikea ongelmamangeetti ja kerjäsi välillä niitä ihan tietoisestikkin, mutta nyt hän lähinnä oli utelias ja verenhimoinen. Oikeastaan hän ei ollut koskaan nähnyt oikeaa kuningasta, mutta aateliasia kyllä ja tiesi näiden maistuvan hyvälle (ainakin hänestä). No kunkut varmaan maistuivat sitäkin paremmalle. Mutta ensin kysymykseen vastaus ja sitten toimiin...

//Ei mitään ^^//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Maalis 2009, 19:15

Harald, Black

Hevonen pillastui kuin pedon nähdessään, kun tuo mies ilmestyi heidän eteensä kuin tyhjästä. Harald sai hevosen rauhoitettua ja katsoi mieheen, kun tämä avasi jälleen suunsa, vaikka Haraldin mielestä tuo suu olisi saanut pysyäkkin ummessa.
Black vain tuhahti pienelle hokkuspokkustelulle, jonka mies teki juuri, mutta hänen puheistaan velho ei yhtään pitänyt.
"kyllä kuulit väärin, mene pois tappamaan pari pikku lasta vielä nurkan takaa, hyvää yötä" Black totesi astetta kireämmällä äänellä, samalla kun tarttui kuninkaan ratsun ohjista kiinni ja lähti taluttamaan tätä miehen ohi.
"odotappa Black" Harald sanoi ja laskeutu hevosen selästä.
"Mikä sinä olet?" Harald kysyi kääntyen kohti miestä, katsoen tätä päästä varpaisiin.
Samassa nurkan takaa kuului askeleita, kun yksi niisä kymmenestä katpartiosta marrsi ohi. Tosin tuo partio pysähtyi samantien, kun näkivät kuninkaan. Kymmenen miestä pysytteli kauempana, kun kuningas heilautti heille kättään, käskien näiden pysyä kauempana.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Maalis 2009, 19:36

Kalmankoira

Kalma kurtisti kulmiaan kun tuo huppu herra tuli ohjaamaan tuota vanhaa herraa pois hänen luontaan. Mies tuhahti itseskeen tuon sanoille, mutta ei käynnyt ihme kyllä kimittämään vastaankaan. Mutta kuninkaan sanat saivat miehen katsomaan tuota joksikseen ihmeissään... Täh?! Oliko tuo sitten yht`äkkiä noinkin kiinnostunut hänestä, että piti ihan ratsailta pois tulla. Ottakaa nyt noista ihmisistä selvää...
Kalma oli vastaamassa kunikaan kysymykseen kun säpsähti kuullessaan askelia takaantaan ja kääntyi hetkessä ympäri kohti komppanijaa. Hän olisi jo nyt lähtenyt, mutta tuon miehen käskiessä pysyä noita kauempana uskalsi mies rauhoittua, vaikkei kokonaan. Ehkei hän yrittäisi sentään surmata kuningasta tässä. Hän häviäisi selkeälle ylivoimalle hetkessä, vaikkei hän ollutkaan niitä helpoimpia kaadettavia.
Kalma kääntyi sitten takaisin tuon piiitkän vanhemman kuolevaisen puoleen takaisin. Häntä häiritsi tuon pituus, hänellä oli jotekin pätkä olo.
"En vastaa ennenkuin vastaat omaani. Ja toiseksi..." Mies sanoi ja kävi hänet ympäröivän poppoon läpi tai oikeastaan ympäristön. "...Mitä haluat minusta? Sinulla on jotakin mielessäsi... Eikös?" Kalma uteli lisää kuninkaalta. Hän oli ihan 100% varma että tuo halusi hänestä nyt jotakin hyvää tai pahaa, mutta jos tuo linnaansa aikoisi häntä viedä. Hän ei suostuisi, hän ei mene niin helppoon.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Maalis 2009, 20:37

Harald, Black

Black kirosi hiljaa mielessään kun kuningas käski hänen odottamaan. Mitä pirua kuningas halusi tuosta sekasikiöstä?! Black ei tiennyt, eikä välittäny.
No, totta kai mies kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin ennen kuin Harald olisi vastannut hänen kysymykseensä ja samantien tämä antoi uusien kysymysten tulvia ulos suustaan. Harald pudisti päätään ja katsoi alas mieheen.. oi kuinka hän rakastikaan olla pitkä.
"Mitä sinä luulet? Juurihan kokonainen pataljoona sotilaita pysähtyi pelkällä kädenheilautuksellani, eikö se jo riitä kertomaan että itse kuningas seisoo edessäsi? ja mihinkään sinun kysymyksistäsi en vastaan, ennen kuin sinä vastaat omaani" Harald sanoi, heittäen näin pallon takaisin miehelle.
Black katseli ympärilleen ja koputteli kengänkärjellään maahan. Hän halusi jo mennä takaisin kotiin, hänellä oli ties mitä hommia vielä tekemättä eikä hän jaksanut enempää aikaa tähän haaskata.
Vartijat pysyivät yhä valppaina, valmiina hyökkäämään jos jotain tapahtuisi. Harald kohotti toista kulmaansa ja jäi odottamaan vastausta, sai sellaista tai ei.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Maalis 2009, 20:54

Kalmankoira

"Kunhan halusin varmistaa... Olisit voinnut yhtä hyvin olla sotapäälikkökin." Mies tuumasi hyvinkin leppoisesti kuninkaan vastaukselle. Nyt hän ainakin oli täysin varma että tuo oli kuningas, mutta tuskin se paljoa hänen käytös suuntaansa tulisi muuttamaan... Saattoi korkeintaan olla suvaitsevampi ja edes hitusen kohteliaampi. Ei muuta. Tosin hän ei oikein pitänyt siintä, että tuo alkoi hänen kanssaan heittämään "palloa" ja näin pakottamaan hänet vastaamaan tuon kysymykseen. Mutta tuskin siinä mitään pahaakaan olisi, tuskin häntä täällä mantereen pahasella pahemmin tiedetään.
"Minua kutsutaan moneksi, mutta kutsu Jack Fisheriksi... Tulen ulkopuolelta, joten en ole ihan selvillä tämän saaren tavoista tai mistään muustakaan... Siksi oikeastaan halusin varmistaa asemasi. Lajiltani sitten tavallinen koira." Kalma kertoi sitten kuninkaalle tarkempaa nippeli tietojaan itsestään ja mistä on tullut, mikä ehkä saattoi olla pienoinen erhe, mutta sanottu mikä sanottu. "Ja sitten olisi herran vuoro: Mitä haluat ja mikä sinua ylipäätänsä minussa noin kiinnostaa? ...Olenhan vain hirviö." Mies kysyi ja hymähti viimeisessä lauseessaan pienesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Maalis 2009, 21:18

Harald, Black

Sotapäällikkö kommentissa oli itua, sitä Harald ei voinut kieltää. Pian mies kertoikin kuka oli, mistä tuli ja mikä oli. Harald kuunteli tarkkaavaisesti ja nyökkäsi lopussa.. ei kai tuo nyt niin paha ollut, mitä pahimmillaan olisi voinut olettaa... ainakaan vielä tässä vaiheessa.
Black mumisi jotain itsekseen takavasemmalla, mutta Harald ei nyt jaksanut välittää Blackin mielipiteestä. Velho kuitenkin olisi halunnut vain teilata tämän miehen ja painua pehkuihin.. Black aina oli mestaamisen kanssalla, oli kyse kestä tahansa.
sitten Jack - mikäli se hänen oikeanimensä nyt oli - esitti kysymyksensä uudestaan, jääden nyt itse odottamaan vastausta.
"En minä sinusta mitään halua ja minua kiinnostaa sinussa vain se, mitä ihmettä sinunkaltainen tänne on eksynyt. Taruolennot eivät kuulu ihmisten kylään ja heitä tullaan rankaisemaan siitä, jos jäävät täällä kiinni, mutta sinä et näemmä sitä tiennyt?" Harald sanoi, olettaen että Jack ei asiasta tiennyt kun kerran kertoikin ettei pahemmin ollut perillä mitä täällä oli tekeillä.
"hyvä, hypi pois, vahinko annettu anteeksi, mennään kotiin" Black totesi lopulta ja oli jo kääntymässä, mutta kääntyi sitten takaisin kunikaan vierelle kun Harald ei tehnyt minkäänlaista liikettä poistuakseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Maalis 2009, 21:42

Kalmankoira

Kalma nyökytteli pienesti päätään kuninkaan vastaukselle. Vai sillä tavalla... No ei uutta ettei friikkejä hyväksytä ihmisten keskuudessa. "En tiennyt en... No se miten tänne "eksyin"... lievästi sanottuna kävelin vain muurin läpi. Ei sen erikoisempaa." Kalma kertoi vaikkakin olisi voinnut jättää yhtä hyvin kertomattakin, mutta ei siintä hänelle mitään haittaa ollut joten hän ei nähnyt syytä olla kertomattaakaan. "...Mutta jos Mr. King kerta vihaa noin kovasti "friikkejä" niin miksei herra mestauta minua? Vai johtuuko se että olen niinsanotusti turisti täällä." Mies kysyi sitten viellä ihan rauhallisesti nähden saamaansa friikki kammo uutiseen. Mutta hän todellakin ihmetteli sitä ettei tuo häntä alkanut teurastamaan tältä seisomalta. Vai johtuiko se vain siintä ettei hän sattunut viellä toistaiseksi olemaan kenekään puolella? Ei friikkien eikä ihmisten, eikä varmaan tulisikaan olemaan.
Seuraavaksi hänen mielenkiintonasi sitten kohdistui Blackiin. Tuo tuoksui oudolle... Mutta samalla hän vaistosi jotakin erikoista tuossa huppupäisessä. Kalma jäikin sitten tuijottamaan tuota pidemmäksi aikaa hyvin mietteliäästi paino vain toisella jalallaan. "...Olet paha vai mitä?" Kalma avasi sitten suunsa saatuaan pienen "ahaa" -elämyksen pää kopassaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Maalis 2009, 10:54

Harald, Black

Mies kertoi kävelleensä muurin "läpi"... jokainen tulkitsi tuon omalla tavallaan, mutta Black oli ainoa joka oletti että tämä tosiaan fyysisesti vain käveli paksun muurin läpi, ei sen kummempaa.. ei se nyt niin outoa olisi ollut, ainakaan Blackin mielestä.
Harald hymähti pienesti miehen huomautukselle friikki vihasta ja pudisti päätään pienesti.
"Joskus teikäläisistä on hyötyäkin... ja lähinnä täällä vihataan haltijoita enemmän, mitä muita 'friikkejä'" Harald sanoi.
Tosiaan, jos tämä mies olisi ollut haltija, hän olisi saanut samantien kuolemansa ilman sen kummempia armonaneluja. Olihan osa taruolennoista jopa ihmisten puolella ja jostainsyystä ne taruolennot nyt sattuivat olemaan enemmänkin yön lapsia kuin kukkaiskansaa.

Sitten Jack jäit tuijottamaan Blackiä joka näytti tuijottavan tämän ohi tyhjyyteen, kunnes Jack sanoi jotain mikä sai Blackin pupillit kapenemaan kuin kissalla.
"Ehkä kovapäinen, mutta ei paha" Harald huomautti pienesti tuhahtaen.. voi kumpa kuningas tietäsikiään minkälainen tuomion sanansaattaja hänen vävypoika, armas neuvonantaja olikaan.
"Ainakaan en syö lapsia" Black totesi, mikä sekin oli pieni valkoinen valhe tähän hätään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Maalis 2009, 17:17

Kalmankoira

"Hyötyä? ...Heh, sittenhän jos olisit jaksanut vaivata aivojasi yhtään niin olisit voinut sepittää minulle äsken ties mitä soopaa ja kääntää minut puolellesi. Noh joko et älynyt sitä tai et sitten vain halua minua puolellesi... Mutta ei sen väliä." Mies meni taas tuumaan ihan pokeri naamalla vakavana, mitä nyt naurahti keveästi lopun. Ihme ettei tuo ukko sitä tilaisuutta älynnyt käyttää hyväkseen, mutta nyt se olisi ihan liian myöhäistä. Hän tiesi paljon asioita ja se riitti hänelle. Mitäs jos hän vaikka seuraavaksi lähtisi levittelemään joitakin tietoja niiden haltijoiden korviin? Jos tässä nyt jotakin tähdellistä irtoisi... "Tosin sanottuna olen siis turvassa?" Kalma kysäisi ihan ohi mennen, vaikkei häntä paljoa kiinnostanut asia yhtään. Häntä oltiin aina jahdattu eikä se häntä paljoa haitannut jos täältäkin saisi muutaman vihan niskaansa.

Kalma huomasi velhon pupillien kapenemisen ja hymähti aavistuksen huvittuneesti. Puoliverinen mikä puoliverinen ja viellä hyvinkin huono hermoinen sellainen... Helppo ärsytettävä siis ja kunkun sanat viellä korostivat sitä. Kunkku taas vaikutti rauhallisemmalta veikolta, joten sen saaminen raiteiltaan tarvitsisi enemmän... Mutta eiköhän se onnistu.
"Eiköhän sinulta tarvittaessa pokkaa löytyisi sellaiseenkin..." Mies murahti takaisin ja katsahti kuuta taivaalla kattojen takana... Hänellä alkoi olla tylsää ja muutenkin hänen verenhimonsa alkoi palautumaan ja se huusi verta miehen pään sisällä. Eikä hän viitsinyt käydä edes estämään sitä, sillä tässä olisi varsin noloa saada sairaus kohtaus. Sitäpaitsi nuohan olivat vain ihmisiä, joten he olivat hänen vihollisiaan. Olivat hänelle sitten kuinka ystävällisiä tahansa.
Ensin hän kuitenkin hoitelisi tuon rääpäle komppanijan päiviltä nopeasti ja suht tuskattomasti...

Mitään sanomatta mies sitten teki katoamis temppunsa ja heti perään kuului jossakin komppanijan keskeltä tuskan parkaisuja ja veri sekä suolet lensivät ympäriinsä. Ne jotka ensinmäisestä iskusta selviytyivät ehjin nahoin siirtyivät ne kauemmas järjestätyen uudestaan keskellä seisovan Kalman ympärille, jonka kasvoja koristi nyt psykopaattisen nautinnollinen hymy. Mies nosti toisen verisen kätensä eteensä ja kävi nuolemaan siinä olevaa verta. Niin maukasta ja rauhoituttavaa... Hyvä ettei hän kuollut onnesta tähän paikkaan.
Sotilaat hyökkäsivät miehen kimppuun valmistautuneempina miekat valmiina... Ja no se yritys ja pieneksi. Miekat kyllä upposivat miehen lihaan, mutta tämä otus ei tuntunut olevan niistä milläskään. Kieltämättä koulutettuihin sotilaisiin iski nyt paniikki ja pelko.
"Kas..." Mies tuumasi monta sekunttia jälki junassa kun huomasi hänen selkänsä olevan täyteen miekkoja ja muutama nuolikin sieltä löytyi. Yksi miekan mokomista oli mennyt jopa selän läpi vatsaan ja törrötti ulos. "Ettäs kehtaatte..." Mies murahti ja alkoi repimään aseita irti itsestään yksitellen ja heitteli niitä sitten sitä mukaan takaisin omistajilleen hyvinkin tappavassa leikissä. Yksitellen sotilaat kaatuivat, kunnes paikalla oli vain yksi... Siintä ei olisi mitään haittaa, mutta... Mies katsahti kunkun ja velhon suuntaan ja nakkasi viell viimeisen kädessään olevan miekan kohden kuningasta.. Tai ainakin se näytti siltä, sillä se meni miehen ohi ja upposi vieressä olevan hevosen kaulaan. Valtava eläin kaatui tuskan hirnahduksen saattelemana maahan. Kalma virnisti, kuitenkin virne katosi jun mies huomasi tuon vartijan olevan aikomuksissan ilmeisemmin hakemaan apua. Ehei kuule käy yhtään laatuun jos häneltä kysytään. Taas kadottiin ja Kalma isksi hampaansa tuon vartijan kurkkuun ja viskasi tuon ruumiin ylitsensä niin että pää lähti irti. Eloton pää pyöri pitkin maata veri vana perässään kunnes pysähtyi...
Kalma asteli muutaman askeleen noita kahta ainoata elollista kohtaan. Jos hän olisi ollut terminaattori hän olisi nähnyt nyt näkökentässään lukevan tekstin: "tuhoa". Mies kuitenkin pysähtyi jonkin matkan päähän noista... Hän halusi hieman leikkiä noilla.
suskari
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron