He ovat uskaltaneet astua ulos piiloistaan?

[Ichita]

Sacer

"My Lady, mitä tarvitsette tänään täältä ihmisten joukosta?" Sacer kysyi kauniilta emännältään, jonka jäänharmaita silmiä varjosti suuri reunainen hattu. Nainen katsoi palvelijaansa hattunsa lierin alta, vastaamatta kuitenkaan miehen kysymykselle. Sacer päätti olla hiljaa ja seurata emäntäänsä, joka katseli tyhjänpäiväisesti kojuja. Sacer nosti yukatansa helmaa, ettei se likaantuisi ja liikkui nyt varmemmin emäntänsä jälkeen. "Sacer, minun on hoidettava eräs asia, joten voit tehdä mitä haluat tämän iltapäivän." Miehen emäntä sanoi kääntymättä palvelijaansa päin ja lähti tapaamiseensa. Sacer kumarsi pienesti emäntänsä jälkeen, menten itse suuren kaivon luo. Hän istuutui sen reunalle, mikä oli kenties vaarallista, mutat puolivampyyri ei siitä välittänyt. Sacerin katse kulki kaupustelijoiden ja asiakkaiden vaatteissa. Huomasi, että osa oli selvästi köyhiä ja osa hyvin vauraita.

Mies mietti minkälainen ero oli toisistaan, vaikka sellainen ajattelu ei kuulunut miehen tapoihin. Sacer katseli leikkiviä lapsia, jotka jahtaivat toisiaan ja näyttivät niin viattomilta. Vasta siinä vaiheessa mies huomasi parin vanhemman miehen katsovan häntä, tyhmä virne kasvoillaan. Oli aika leikkiä näiden miesten kustannuksella. Sacer heilautti hivenen päätään, näyttäen flirttailevalta nuorelta naiselta. Miehet nielaisivat syötin ja tulivat Sacerin luo. "Mitäs tuollainen nuori nainen tekee täällä?" Harmaahiuksinen mies kysyi röhkivällä äänellä. sacer ei vastannut, vaan näytteli viatonta ja aran puoleista neitoa joka hieroi hivenen nilkkaansa. "Nilkka nyrjähtänyt?" Kysyi toinen mies korisevalla äänellä, josta puhkui intohimo. Sacer alkoi kyllästyä miesten leikittelyyn. "Luuletteko te minua naiseksi?" Sacer kivahti ja nousten seisomaan kaivon reunalle. Ennen kuin miehet ehtivät tehdä mitään, Sacer heitti yhden pienistä savupommeistaan katuun ja katosi sen mukana.

Sacer kuuli miesten hämmentyneet huudot. Itse puolivampyyri oli kadonnut hieman sivummalle. Aurinko tuskin paistoi miehen piilopaikkaan. Sacer katseli kaupustelijoita, jotka myivät mitä erikoisinta tavaraa, ainakin miehen mielestä. Se oli hänen ensimmäinen kertansak un hän sai olla yksin torilla. Hän oli kyllä hivenen huolestunut emäntänsä tapaamisesta, sillä tällä oli tapana kertoa hänelle minne oli menossa.

//Sovittu peli.//

[Aksutar]

Alf

Jälleen kerran oli uusi päivä.. ja Alf oli töissä. Tällä kertaa hän oli kuninkaan sotilaissa, katu partiossa. Hemmetin raskas ja ärsyttävä työ, mutta jonkunhan sekin piti hoitaa. Toisin kuin muut sotilaat, Alf ei kantanut mukanaan haarniskaa tai kauheita aseita, hänellä oli melko kevyt varustus: keihäs, sekä leveät, tumman ruskeat, pitkävartisiin kenkiin pussitetut housut sekä hieman vaalemapi hihaton paita, mikä sekin oli melko löysä.
Alf poikkesi muista vartijoista myös toiminta periaatteellaan. Toiset liikkuivat vähintään kahden hengen ryhmissä, pitkin katuja kun Alf puolestaan liikkui mieluiten yksikseen, pitkin kattoja. Katoilta näki kaiken paremmin.. tai no, piti olla melko tarkka näkö, että erotti suuresta väkijoukosta pienet taskuvarkaat. Alf kyllä erotti heidät, mutta ei jaksanut heitä lähetä hätyyttelemään.. yleensä kun itsekkin joskus sortui sellaiseen. Pitihän sitä jotenkin elantonsa ansaita.

No, nyt Alf istuskeli keskustan reunalla olevan talon katolla ja seuraili tarkkaan torin tapahtumia. Hälinä oli melkoinen, korissa soisi vielä pitkään. Alf heilutteli jalkojaan melko laiskan oloisesti katon reunalla ja pyöritteli oljenkortta huuliensa välissä. Ei tapahtunut oikein mitään eroikoista.. kunnes kaivolle ilmestyi.. nainen? poika? Alf ei tiennyt, eikä oikein välittäny näin aluksi. Sitten nainen.. tai no, näillä näkymin mies rääkäisi, että luulivatko häntä lähennelleet miehet häntä naiseksi. Sitten mies nousi kaivon reunalle ja heitti jotain katuun ja katosi. Nyt Alfia alkoi kiinnostamaan.. savupommeja.. Alf oli kuullut niistä, mutta ei ollut kenenkään koskaan nähnyt käyttävän niitä.. ja nyt kun näki, se oli pirun siistiä! Alf etsiskeli katseellaan miestä ja näkikin tämän piena hieman sivummalla katselemassa kaupustelijoiden myymää krääsää.
"heeh.." Alf äännähti itsekseen ja heitti oljenkorren pois, hypähtäen alas katolta.
Hän lähti käppäilemään kohti miestä ja kun pääsi tämän lähelle hän hetken aikaa tutki häntä katseellaan kunnes avasi suunsa.
"savupommeja... hieno keksintö todellakin. Mistä sait niitä?" Alf kysyi kopsutellen keihään kärkeä maahan ja hymyili viekkaasti.

[Ichita]

Sacer

Sacer mietti oliko hän luopuntu leikistä liian aikaisin. Tai no sillänäkymin miehet oliavt olleet tavallisia ihmisiä, ei mitään hänen kaltaisiaan. Hän siisti yukatansa helmaa, johon oli jäänyt savupommista pieni tahra. Sacer oli aivan keskittynyt tahran poistoonsa ettei huomannut häntä lähestyvää miestä ennenkuin tämä olimiehen vieressä. Sacer oli hivenen hämmentynyt. Hän ryhtyi melkeinpunastelemaan, mies oli pitkä, haltiamainen. Sacer kuuli keihään kärjen osuvan maahan ja häne värähti huomaamattomasti. Hän epäili miehen äänen sävyä, mutta päätti vastata jotakin toisen kysymykselle "Ovatko emäntäni savupommit nerokkaita, herran mielestä?" Sacer kysyi innoissaan unohtaen kokonaan arkuutensa ja epäsosiaalisuutensan.

Oli melkein ihme ettei puolivampyyri alkanut hyppimänä tasajalkaa, katsoessa häntä vastapäin olevaa miestä. Vasta sitten hän alkoi katsomaan miehen vaatetusta. Se muistutti munneltua katu partion sotilaan asua. Sacer oli vähällä kääntyä kannoilaan ja ryhtyä takomaan päätään tiiliseinänä. 'Miksi minun täytyy ihastua kuninkaan tyyppeihin??' Sacer ajatteli nyreänä.
"Oletko kuninkaan miehiä?" Sacer kysyi, aikoen lisätä että hänen täytyisi puuttua katu partion sotilaiden pukeutumis tyyliin, mutat päätti pitää sittenkin vain suunsa kiinni.

[Aksutar]

Alf

Alf nyökkäsi pienesti miehen ensimmäiseen kysymykseen siitä, olivatko hänen emännän savupommit nerokkaita. Tämä mies oli siis palvelija, päätellen siitä että hän mainitsi emäntänsä.. tai no, ihan hyvin hän saattoi olla orjakin, mutta ei orjat noin pukeutuneet saatika kaduilla vapaasti hypelleet.
Sitten Mies kysyi oliko Alf kuninkaan miehiä. Alf naurahti ja jäi mietteliäänä raapimaan keihään kärjellä poskeaan.
"een.. empä taida. Olen ihan omia miehiäni, silloin tällöin kuninkaan riveissä teen työtä, mutta siihen se jää.. pitää se elantokin ansaita, minulla kun ei satu olemaan emäntää joka ruokkisi" Alf sanoi laskien katseensa hitaasti takaisin mieheen.
Ei Alf edes halunnut ruveta kenenkään palvelijaksi! hänestä ei vain ollut siihen.. Hän oli oman elämänsä herra, ei hän kyennyt tottelemaan ketään niin pikku tarkasti. Lisäksi hän oli kovin.. ailahtelevainen, siitä tuskin kukaan emäntä tai isäntä pitäisi.
"niin tosiaan.." Alf sanoi ojentaen oikean kätensä kohti miestä "Nimi on Alf, sukunimeä en omista" Alf sanoi pienesti naurahtaen.
Kyllä hän sukunimen omisti.. ei vain viitsinyt sanoa sitä.

[Ichita]

Sacer

Sacer yritti näyttää loukkaantuneelta, kun toinen mies sanoi hänen emäntäänsä ruokkijaks. "Emäntäni on paljon muuta kuin ruokkija." sacer sanoi punastuessaan, mikä oli hyvin harvinaista jos hän puhui emännästään muussa mielessä. Mies katsoi toista ohimoon vaiteliaana, mutta laski pian katseensa yukatan helmaansa. Sacer nosti katseensa ALfiksi esittäytyneeseen mieheen. "Olen Angelus, Sacer Angelus." Sacer esittäytyi ja puristi hennosti Alfin kättä. "Miten pystyt elämään jos sinulal ei kerta ole sukunimeä?" Sacer kysyi ennenkuin pystyi sulkemaan suunsa.

[Aksutar]

Alf

Miehen nimi oli siis Sacer Angelius. Omalaatuinen sekin, tosin Alfilta oli turha odottaa että hän muistaisi Sacerin sukunimeä enää viiden minuutin päästä.. jos edes etunimeäkään.
Sitten Alf kuuli ehkä oudoimman kysymyksen mitä oli koko pitkän ikänsä aikana kuullut, miten hän pystyi elämään ilman sukunimeä? Alf tuijotti Saceria kuin hullua, kunnes naurahti pienesti ja pudisti päätään.
"Enhän minä tarvitse sukunimeä elämiseen" Alf aloitti koskettaen nyrkillään rintaansa "Kaikki mitä tarvitsen löytyy täältä sisältä.. kun elimet toimii niin silloin ei ole hätää" Alf sanoi ja jatkoi vielä "Tosin kyllähän elämiseen tarvitaan ruokaa ja kaikki perustarpeet pitää saada tyydytettyä mutta.. en usko että Sukunimi olisi aivan välttämätön elämän kanssala" Alf sanoi ja nojautui lähemmäksi, madaltaen samalla ääntään "sitäpaitsi minut on helppo tunnistaa, harvemmin ihmisten kylässä liikkuu tummia puolihaltijoita".
Sen sanottuaan Alf vetäytyi kauemmaksi ja hymyili, siirtäen hiuksiaan pois kovranlehtiensä edestä, näyttäen Sacerille repaleiset korvanlehtensä.
"leikkasin ne.. ei niillä tehnyt mitään" Alf sanoi naurahtaen, vaikka asiassa ei kyllä ollut mitään nauramista.

[Ichita]

Sacer

Sacer mietti oliko hän oikea olento kyseenalaistamaan Alfin elämäntyyliä. Sacer olisi halunut naurahtaa miehen sanoille, elimistä jotka ovat paikoillaan, mutta päätti olal jälleen kerran hiljaa. Sacer laski katseensa maahan ja tuijotti häpeissään kenkiensä kärkiä. Mies nosti katseensa samantien Alfiin, joka oli siirtänyt hiuksiaan pois korviltaan. Nähdessään puolihaltian repaleiset korvalehdet Sacer melkein pillahti itkuun. Onneksi hän sai kerättyä itsensä nopeasti eikä kyyneleitä sen enempää tullut. "Ihanat haltian korvat. Poissa!?" Sacer sanoi elehtien käsillään. Eleet saivat yukatan hihat heilumaan ja lopulta ne läpsivät puolivampyyria nenään. Sacer lopetti elehtimisen ja katsoi kysyvästi Alfia.
"Miksi?" Mies kysyi vakavana.

[Aksutar]

Alf

Alf katsoi Sacerin reaktiota melko kysyvästi. Ihanat haltia korvat? HAH! Alfilla oli oma mielipide ihanista korvista, eikä suipot korvat kuuluneet niihin. Sacer oli selvästi erimieltä, mikä sai Alfin melko hämilleen. Lopuplta kauhistuskohtauksensa jälkeen Sacer kysyi miksi. Miksi haltija korvat olivat poissa?
"heeeh. leikkasin ne. Leikkasin ne jotta kuningas uskoisi, että olisin ihmisten puolella. Leikkasin ne säästääkseni henkeni, leikkasin ne liittyäkseni ihmisten joukkoihin, leikkasin ne koska vihasin niitä.. oikeastaan siihen on monta syytä, vaikka en olisi leikannut niitä irti kuninkaan edessä todistaakseni olevani tosissani, olisin joka tapauksessa leikannut ne" Alf selitti ja sitten madalsi ääntään ja katsahti pois päin "En tarvitse korvanlehtiäni muistuttamaan siitä mikä minä olen..".
Säälittävää? Ei, Alf ei todellakaan kaivannut sääliä keneltäkään. Hän piti itseänsä epäpuhtaana, koska oli puolihaltija.. aina ei ollut helppoa, mutta Alfilla oli tapansa ratkoa ongelmansa.

[Ichita]

Sacer

Sacer kuunteli täysin korvin Alfin vastausta. "Mikset voi olla vaikka puolueeton. Minä olen, eikä minun ole tarvinnut tehdä mitään." Sacer kyseenalaisti nyt Alfin puolta, melkeimpä tiedostamattaan. "Oletan, että olet puolihaltia." sacer sanoi madaltaen ääntään. "Se on miltein sama asia kuin puolivampyyri." Mies jatkoi ja ihmetteli miten monta lausetta hän oli tuon hetken aikana puhunut.
"En sääli sinua, vaikka mieleni tekisi." Puolivampyyri sanoi ja katsahti suuntaan, jonne toinen oli katsonut. "Emäntäni sanoin; 'Älä sääli toisia, vaikka mielesi tekisi. He eivät kaipaa sääliäsi.'" Sacer jatkoi vaisuna, nähden sielunsa silmin emäntänsä ensimmäisen ja viimeisen säälinnän, mikä kohdistui Sacerille joskus kauan sitten.

[Aksutar]

Alf

Alf pysyi hiljaa kunnes Sacer sai asiansa sanottua. Hetken Alf katsoi kysyvästi mieheen, joka ilmeisimmin olikin nyt sitten puolivampyyri.
"Minä en halua olla puolueeton" Alf aloitti hieroen samalla takaraivoaan "Minä vihaan haltijoita, sen takia haluan olla ihmisten puolella. Lisäksi nykyään puolueettomatkin vedetään mukaan tähän, heitä sanotaan pettureiksi ja kieroiksi, en kyllä tajua mikä idea siinä on, mutta minkäs teet" Alf kertoi vilkaisten ympärilleen ettei kukaan kuunnellut heitä.
Joskus toiset jäivät kuuntelemaan vähän matkan päähän ja sen jälkeen sai vain toivoa ettei antanut itsestään epäilyttävää kuvaa. Mikäli sellaisen antoi, kuninkaan miehet olivat alta aikayksikön pidättämässä.
"Ja hyvä" Alf lisäsi pienen hiljaisuuden jälkeen "Hyvä ettet sääli minua, minä vihaan säälijöitä. Säälin takia tässä sodassa ollaankin! Jos kukaan ei säälisi ketään pätkän vertaakaan, olisimme jo varmasti tappaneet kaikki haltijat" Alf kertoi, melko raa'an mieli piteensä asiasta.

[Ichita]

Sacer

Sacer pelkäsi, että oli ottanut heikon puheenaiheen jälleen kerran. Hän ei vain osanntu valikoidap uheenaiheita kovinkaan hyvin, ei ainakaan usein. Puolivampyyri ei pitänyt toisen mielenkannasta, haltioiden tappamisesta, tai ainakaan siitä millä äänensävyllä puolihaltia lausui lauseensa. "He asuvat sentään piiloissaan." Sacer lausui puoliääneen ja oli hyvin kateellinen haltioille heidän piiloistaan, sillä mies halusi hukuttautua maan alle.

"Et kyllä sanoisi noin, jos olisit täysiverinen..." Sacer lausahti lempeän päättäväisesti ja silitteli pitkiä hihojaan tasaisemmiksi hermostuneesti. Hän oli menossa ilmiselvästi alueille, jotka olivat Alfille 'herkkiä'. Hänen täytyisi olal varovainen mitä päsätäisi siitä edespäin suustaan.

[Aksutar]

Alf

Alf katsahti Saceriin tämän viimeisen kommentin kohdalla.
"Kumpaa täysiveristä tarkoitat? Haltijaa vai ihmistä? Jos olisin täysihaltija, minut alennettaisiin eläimen tasolle ihmisten silmissä. Nyt minä olen vain joku sekasikiö, josta ei pahemmin välitetä.. no, onneksi minulla ei ole sentään vaaleita hiuksia" Alf totesi, lähinnä naurahtaen.
Hän ei juuri nyt pahemmin jaksanut alkaa väittelemään kenenkään kanssa mistään kovinkaan vihaiseen sävyyn, joten parempi antaa asian olla ja naurahtaa vain.
"entäs itse?" Alf kysyi lopulta katsoen Saceria päästä varpaisiin "Et taida itsekkään olla ihan 'normaali' ihminen, ellen sitten ihan väärin veikkaa" Alf sanoi, hymyillen pienesti.
Yleensä Alf ei pahemmin kysellyt vastaantulijoilta mitä otuksia nämäkin olivat, sillä hän aisti jos joku ei normaali ihminen ollut.. mutta ei hän osannut sitten sanoa mikä sekin otus olisi ollut, jos ei kerran ihminen ollut.