Työnsä meillä jokaisella

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Työnsä meillä jokaisella

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2009, 12:20

Alf

Iltapäivä oli jo pitkällä kun Alf sai kutsun kuninkaan luo. Hän oli lopetellut jo omat työnsä katuvartioston puolella, joten nyt hän ihmetteli syvästi miksi kuningas hänet haluaisi nähdä. Totta kai optimistina Alf ajatteli että kuningas halauisi antaa hänelle vakituisen työn, ylennyksen tai palkankorotuksen. Mutta ei.
Päästyään kuninkaan juttusille Alf sai kuulla että hän pääisisi juoksupojan hommiin! Ihanaa, ihan kuin linnassa ei muita juoksupoikia olisi. No, olihan siellä, mutta kuninkaan "vakio" juoksupoika oli sairastunut ja muut juoksupojan olivat kuulemma liian nuoria tekemään tällaisia hommia. No, Tietenkään Alf ei pistänyt vastaan.. ei hänellä muuta tekemistäkään olisi ollut, paitsi mennä tuttavien kanssa kapakkaan... ja saihan tästäkin rahaa, mikä tiesi lisää ryyppäämistä! No ei Alf aina rahojaan viinaan tuhlannut, mutta surullinen tosiasia oli että viina maistui herralle enemmän kuin tarpeeksi.

No, Alf sai ohjeet ja mukaansa lappusen, missä oli lista linnalle tulevista tilauksista. Lähinnä vain lasi ruukkuja.. Alf ei listaa sen pahemmin tutkinut, eihän se hänen tehtävänsä ollut tuota listaa lukaista.. Kaiken lisäksi Alfin lukutaito ei ollut parhaimmasta päästä.
Alf lähti matkaan. Tietenkään hän ei matkannut normaalisti katuja pitkin, vaan hyppeli katolta toiselle.. mukavampi paikka liikkua, ei ainakaan olisi ketään tiellä. Matka taittui mukavasti ja pian Alf saapuikin neuvottuun paikkaan.. Alf hypähti alas ja käveli lähemmäksi taloa, katsellen sitä hetken suu mutrussa, ennen kuin käveli ovelle ja koputti kolmesti, jääden sitten odottamaan vastausta.

// elikkä jos Amaia herroineen raahautuisi tänne :) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Amaia » 09 Kesä 2009, 19:33

Ruska

Se päivä oli rullannut eteenpäin täysin tavalliseen tyyliin. Oli herätty (vastahakoisesti tosin), syöty (kiirehtimättä kuten aina), puettukin jossain vaiheessa (perus valkoinen tunika, tummat houst -linjalle) ja saman tien oman arkensa sankari oli hipsinyt verstaansa puolelle. Ruskan tilauslista oli lyhyempi kuin punapää oli muistanut, ja hän oli saanut sen jo kerrassaan loistavalle mallille kun oli aika piipahtaa lounaalla. Kylläisenä ja varsin hilpeänä nuori mies palasi työnsä pariin, eikä edes huomannut ajan kulua ennen kuin koputus ulko-oveen. Ruska palasi nykyhetkeen ja oikaisi ryhtinsä. Katse harhaili pienelle hyllylle, jossa tikutti kovalla kiireellä eteenpäin pieni kello, jonka lukemat yllättivät punapään. Oliko se muka jo noin paljon?

Huokaisten hiljaa Ruska heitti nahkaisen esiliinan päältään ja selvitti tiensä ovelle. Hänen verstaansa oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä, mutta hänestä se oli sitä täysin hallittua kaaosta. Tajuttuaan, että hänellä oli yhä toisessa kädessä rautapiikki ja toisessa pihdit (joissa pieni lasipullo koristelluksi tulemista odotellen), Ruska vain tuuppasi lantiollaan oven auki ja kurkisti ulos.
"Iltapäivää!" mies tervehti muukalaista hymyillen leveästi.
Alkuspurtin jälkeen Ruska vaivautui vilkaisemaan kynnyksellä seisovaa, hiukan tylynnäköistä otusta. Pieni epäluuloinen mutru ilmestyi nuoren miekkosen huulille. Jos totta tuumattiin, niin tummatukkainen muukalainen ei ehkä näyttänyt lasiesineitä arvostavalta. Melkein kuin ne olisivat liian hentoja hänelle.
Tosin, Ruska arveli olevansa ihan väärässä. Hänen arviointikykynsä oli kerrassaan loistavat.
"Kuinka voin olla avuksi, herra...?" hän kysyi siirtyen pois oven suusta, jotta potentiaalinen asiakaskokelas pääsi astumaan sisälle.
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2009, 18:45

Alf

Alf seisoskeli hetken, kunnes ovelle vihdoin ilmaantui itse pajan omistaja. Ei paha, näin alfin mielestä.. no totta kai Alf erittäin pervona henkilönä ensin katsasti miehen läpi, tullen siihen tulokseen että voisi pökkäistä tuotakin kunhan vetäisi vain tarpeeksi kovat kännit. Miettikö Alf tälläisiä usein? Aina, hän jopa mietti näin tavatessaan papittaren.. ei häröydellä rajaa jos Alfista puhuttiin.
"no mutta iltapäiviä" Alf vastasi Miehen toivotellessa iltapäivät. Harvemmin sitä pääsi kuulemaan noinkin iloisen tervehdyksen...
No, jos ei muussa niin siinä Ruska oli oikeassa, ettei Alf lasiesineitä arvostanut. Hänelle ei paranisi antaa mitään särkyvää.. oikeastaan oli aika koomista että hän ylipäätään oli saanut tämän tehtävän hoidettavakseen. Alf ei muutenkaan ruukkujen sun muiden koriste-esineiden päälle ymmärtänyt. Hän ei omistanut minkäänlaista taiteelista silmää minkään asian suhteen.
Alf astui kiltisti sisään kun mies teki tietä. Tosin Alfin asenne ja kävelytyylikin jo kertoi ettei tuo todellakaan aikonut varoa rikkomasta mitään ja ettei tuo ollut ihan kukatahansa asiakas.. kai sitä sai vähän rehvastella kun itse kuninkaan asialla oli.
"Toin tilauksen.." Alf aloitti hetken verstasta katseltuaan ja kääntyi sitten kohti miestä jatkaakseen "Itse kuninkaalta. En sitten tiedä sen paremmin mitä hänen ylhäisyytensä haluaa tilata teiltä" Alf lopetti.. teitittelikö hän juuri miestä? Näin taisi päsätä käymään, mutta menköön. Alf ei yleensä teititellyt ketään.
"Mutta tässä kuitenkin olisi tilaukset!" Alf lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen, ojentaen lappusen miehelle ja kääntyi sitten tutkimaan pajaa paremmin, sen pahemmin pyytämättä minkäänlaista lupaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Amaia » 17 Kesä 2009, 22:16

Ruska

Seistessään siinä oven suussa, esiliina lanteillaan, hanskat käsissään ja hiukset sekaisin, Ruska tiesi vallan mainiosti, ettei ehkä ollut ihan hemaisivammasta päästä. Varsinkin sen tähden nuorukainen tunsi olonsa hiukan alastomaksi muukalaisen tutkivan katseen alla.
"Näetkö jotain, mistä pidät?" Ruska ei voinut olla kysymättä pikkuisen, lähes sarkastisen virnistyksen kera. Tosissaan hän ei uskonut, että tumma muukalainen (jolla oli siniset silmät? Olikohan toisella jokin geenivirhe?) olisi varsinaisesti pitänyt näkemästään. Todennäköisemmin Ruskalla oli sepalus auki tai jotain muuta yhtä vaikuttavaa.

Hän veti kyynärtaipeellaan oven kiinni vieraan perässä vilkuillen huolestuneena kun suoraselkäinen mies asteli ahtaaseen verstaaseen. Punapää pelkäsi lasiensa puolesta, mutta saatuaan väkerrettyä oven kiinni hän oikaisi ryhtinsä ja hymyili. Pitihän näyttää hyvät puolet asiakkaalle.
Tosin hänen hymynsä venähti kun muukalainen kertoi asiansa.
"K-kuninkaalta?" nuori lasinpuhaltaja takelteli ja avasi suunsa kysyäkseen tarkemmin, mutta ei ehtinyt sen pitemmälle kun mies tokaisi, ettei tiennyt miksi juuri Ruskalta. Niinpä lyhyempi heistä kahdesta hymähti ja laski viimein pihdit ja pullon käsistään.

"Ehkä olen vain niin ihana?", Ruska kehräsi huvittuneena vetäessään suojahanskat käsistään ja ottaessaan tilauslappusen vastaan. Hän silmäili sitä hetkisen. Miksi ihmeessä kuningas oikeastaan tahtoi häneltä lasikamaa? Eikö hänellä ollut hovissa lasitaitelijaa? Listasta päätellen mitään todella ihmeellistä Majesteetti ei halunnut. Ruska kohautti olkapäitään ajatuksilleen ja kohotti katseensa lappusesta miekkoseen.
"Olet siis jonkinlainen juoksupoika?" punapää ihmetteli, mutta irvisti sitten tajutessaan arkisen kielenkäyttönsä. Tämä oli kuninkaan kätyreitä, eikä mikään tavallinen baarinpenkin kuluttaja! "Ei kun siis... te olette jonkinlainen sanansaattaja?"
Katse pyyhkäisi vielä listaa.
"Osa näistä kipposista löytyy varmasti varastosta", hän kertoi asiakkaalle kallistaen tälle miettiväisenä päätään. Selittelemättä sen enempää hökkelin isäntä puikkelehti ketterästi tavarapaljouden ohitse varaston ovelle ja sujautti tilauslapun turvaan hihaansa.

Ruska virnisti oven takaa melkein anteeksipyytävästi.
"Istu toki johonkin, kunhan et särje mitään", hän kehotti muukalaista. "Voin antaa saman tien matkaan ainakin kulhot ja peililasia, mutta muut tavarat tulevat sitten myöhemmin."
Hän huokaisi ja sipaisi pörröisestä ponihännästä karanneen hiussuortuvan korvansa taakse, ennen kuin tunki itsensä kapeaan varastoon ja alkoi etsiskellä mielessään kummittelevaan kippoa. Se varmasti täyttäisi hyvin osansa tilauksesta.
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Kesä 2009, 14:44

Alf

Alf vilkaisi erittäin kierosti ja pervosti virnistäen mieheen kun tuo mokoma kysyi näkikö Alf jotain mistä piti. Tuollaista ei paranisi kysyä Alfilta kun hän oli tukevassa humalassa. Ties mitä tapahtuisi.. tai no, kaikkihan sen tiesi mitä tapahtuisi. Kysymyksen kysyjä löytäisi itsensä aamulla krapulassa sängystä takamus kipeänä. Eikä Alf olisi kyllä pistänyt pahakseen vaikka herralla olisikin ollut sepalus auki..
Alfin silmät? No, eihän se toki ollut kovinkaan yleistä nähdä sinisiä silmiä tummilla ihmisillä, mutta näin nyt oli päässyt käymään.

Mies oli selvästikin yllättynyt että oli saanut ihan kuninkaalta tilauksen. No, harvemmin sitä kyläläiset saivat minkäänlaista kontaktia kuninkaaltaan. Kai tämä oli sitten onnekas.
Ehkä olen vain niin ihana? Alf naurahti pienesti tuolle lauseelle vilkaisten mieheen, jättämättä sen pahemmin kommentoimatta asiaa omalta kannaltaan. Joskus oli hyvä pitää suunsa kiinni. Sen Alf oli oppinut kantapään kautta avattuaan monesti suunsa väärässä paikkaa väärään aikaan.

"niinkin voisi sanoa" Alf vastasi miehen kysyessä oliko Alf jonkinlainen juoksupoika. Oikeastaan Alf olisi voinut ottaa tuon loukkauksena, mutta päätti nyt olla nipottamatta asiasta enempää. mitä sitä suotta verta nenästään kaivamaan.
Punatukkainen mies kertoi että osa kipposista löytyisi varmasti varastosta jo valmiiksi.. hyvä! Ehkä Alf voisi samantien viedä muutaman mukanaan, olettaen että hän saisi ne ehjänä linnalle asti.
Lopulta mies puikkelehti kapeaan varastoon. Alf teki työtä käskettyään ja istui alas, jääden katselemaan ympärilleen...
Viereisellä pöydällä oli näköjään työn alla oleva lasi vaasi. Alf katseli suu mutrussa vaasia kunnes ojensi kätensä sitä kohti ja tökkäisi etusormellaan vaasin kylkeä. Tökkäisy taisi olla hieman liian voimakas, sillä vaasi alkoi vaappumaan ja ykskaks putosi lattialle mukavan helähdyksen saatelemana, pirstoutuen tuhansiksi palasiksi.
Alf katsoi mitään sanomaton ilme kasvoillaan lattialle, samalla kun risti kätensä kiltisti syliinsä ja veti naamalleen vahingoniloisen, huvittuneen, "en se minä ollut" - ilmeen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Amaia » 23 Kesä 2009, 11:44

Ruska

Punapää oli syventynyt tutkimaan roinaa pursuilevia hyllyjänsä kun kuuli äänen, jota yksikään lasimestari ei halua kuulla: jokin särkyi.
Ruska ryntäsi kipponen käsissään katsomaan, mitä oli tapahtunut. Aivan kuten hän oli pelännytkin. Lattialla oli hänen ihanainen vaasinsa tuhansina sirpaleina. Hänen vaasinsa!
Eikä suinkaan mikä tahansa astia, vaan se hänen ihka ensimmäinen itse tekemä kapistus.

Lasinpuhaltaja täräytti kulhon käsistään ja veti syvään henkeä. Tosin, hänen rauhoittumisensa epäonnistui, kun hän sattui vilkaisemaan miekkosen viatonta ilmettä, joka ei olisi hämännyt ketään. Viis asiakaspalvelusta.
Hän tallusti lähemmäs ja nojasi niin lähelle toisen kasvoja, että heidän nenänsä kävivät melkein yhteen.
"Rikoit vaasini", Ruska kehräsi silmät salamoiden. "Miten ajattelit korvata sen, senkin itseriittoinen paskiainen?"

Hän oikaisi ryhtinsä ja näytti miettiväiseltä.
"Voisit aloitta siivoamalla tuon sotkun ", hän tuumasi vilkaisten lasisotkua ja sitten miestä. "Vai osaatko sinä tehdä sitä?"
Sitten hän tajusi toisen olevan huvittunut.
"Eikä tässä ole mitään hauskaa! Tiedätkö, ei noita itsekseen ilmesty!"
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2009, 20:29

Alf

Ei aikaakaan kun lasinpuhaltaja pyyhälsi varastosta takaisin ja tuon ilme oli sanoinkuvaamattoman korvaamaton. Kaiken kruunasi "rikoit vaasini" toteamus, jolle Alf oli vähällä alkaa räkättään. Ei kai? Näkihän sen tyhmäkin. Harmi vain ettei Alf pahemmin tuntenut minkäänlaista myötätunta tai edes häpeää.
"pistä kuninkaan piikkiin" Alf sanoi leppoisasti kättään heilauttaen miehen kysyessä miten Alf ajatteli korvata äskeisen vahingon. Tuskin kuningas nyt niin tarkasti laskujaan tarkisti, yksi vaasi sinne tai tänne.

"Ja minähän en tänne tullut siivoamaan!" Alf älähti alkane keikkumaan tuolilla samalla kun veti kätensä rennosti takaraivonsa taakse ja istui siinä kuin olisi ollut itse talon isäntä "äkkiäkös sinä näppäränä poikana itse ne siivoat, ei siinä mene kuin muutama minuutti. Minä olen itse kuninkaan asialla täällä, joten älä yhtään yritä passittaa minua mihinkään joutohommiin" Puolihaltia lisäsi virnistäen, jatkaen yhä tuolilla keikkumista siihen malliin että kohta rysähtäisi.
"Ja eihän niitä varmastikkaan tyhjästä ilmesty.. mutta sinähän siitä palkkasi saat kun niitä väsäät." Mies tuhahti vielä, ennen kuin jäi odottamaan seuraavaa vihanpurkausta lasinpuhaltajan somasta suusta.
Tämähän oli oikeastaan kivaa... Alf ei edes muista milloin viimeksi olisi kunnolla haastanut riitaa kenenkään kanssa... jos kapakka tappeluita ei lasketa. Niihin Alf joutui turhankin usein.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Amaia » 04 Heinä 2009, 16:39

Ruska

Pistä kuninkaan piikkiin? Että mitä?!!
Ruska veti syvään henkeä uudemman kerran. Toisen itseriittoisuus sai nuoremman näkemään punaista ja hän joutui kääntymään hetkeksi selin miehen ettei tinttaisi päin näköä. Kuinka monesti hän käski itseään rauhoittumaan? Monesti, se oli varmaa. Hänen teki mieli saarnata toiselle sellaisesta korvaamattomasta asiasta kuin tunnearvo, mutta järki onneksi piti ohjat käsissä. Tämä nyt kuitenkin oli hänen merkittävin tilauksensa koko elämänsä aikana. Tai no, ainakin tähän asti, eikä Ruskalla ollut mitään syytä olettaa, että vastaavia tilauksia tulisi lisää tulevaisuudessa.
... Mutta ei hänen silti tarvinnut tykätä juoksupojasta.

"Etkä kyllä tullut rikkomaan paikkojakaan!" Ruska tiuskaisi takaisin suunnaten katseensa takaisin miekkoseen. Hänen teki niin mieli tuupata tuolilla keikkuva ukkeli nurin, mutta pelkäsi herrasen takana olevan hyllyn sisällön puolesta. Sitä paitsi - kuten suurin osa muistakin ärsyttävistä silkkipersuksista - tämäkin oli luultavasti joku viittä vaille jumalolento, joka ei koskaan kaatunut.
Ruska puri hampaansa yhteen, että lakkaisi lietsomasta omaa kiukkuaan.
"Se siivoaa, joka sotkii", hän puhahti ja haroi hiuksiaan siihen malliin, että punaiset hiukset sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan. Ruska kääntyi kannoiltaan puristaen pihtejä niin tiukasti kädessään että hänen rystysensä olivat muuttuneet valkoisiksi. Hän ei saanut ei voinut hermostua asiakkaalle. Se ei vain käynnyt laatuun.

Niinpä hän jätti miehen viisastelut omaan arvoonsa ja pakkasi jo löytämänsä kipposet sopivaan laatikkoon. Saatuaan varmasti kallisarvoiset kulhot hyvin pakatuiksi Ruska tyrkkäsi lootan miehen syliin.
"Siinä kaikki mitä minulla on sinulle antaa nyt", hän sanoi unohtaen autuaasti kaiken maailman etiketit. "Loput kamat saat ehkä muutaman päivän päästä."
Suoristettuaan selkänsä ja mulkoili miestä hetkisen mietiskellen pyytäisikö miekkosta poistumaan hänen kotoaan.
Ehkä ei kannattanut.
"Saisiko olla muuta?" hän kysyi samettisesti palaten takaisin aina-ystävällinen-lasinpuhaltaja muottiinsa.

//Anteeksi kun kesti ;_; //
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Heinä 2009, 19:00

Alf

Alf ei voinut olla hymyilemättä vahingoniloisesti miehen selvästikkin ollessa käärmeissään hänelle. Alf piti tulisista sieluista ja mitä enemmän tuo suuttui sitä houkuttelevammalta mies alkoi näyttää... tosin tällä kertaa Alf ajatteli pitää näppinsä ja kielensä kurissa, ties vaikka saisi kuulla itse kuninkaalta jos kävisi lasinpuhaltajan päälle.
Ja ei, Alf ei todellakaan ollut tietoinen mistään tunnearvoista.. hänellä ei ollut mitään mikä olisi tunnearvoltaan ollut niinkin suurta ja tärkeää, että hän olisi noin sen rikkomisesta suuttunut. Mutta Alf oli Alf, eikä muuksi muuttuisi.
Alf tuhahti huvittuneena ja lopetti tuolilla keikkumisen, nousten sitten seisomaan, lasinpuhaltajan sanoessa "se siivoaa, joka sotki".
Ei, Alfilla ei vieläkään ollut aikomusta siivota pikku "vahinkoaan". mitä jätti ruukkunsa pöydänreunalle, mistä se tippuisi ties kuinka helposti. Se olisi vain ollut ajankysymys milloin tuo itse olisi sen tiputtanut! tai niin Alf ainakin uskoi.
Alf oli jo sanomassa joitan astetta viisaampaa, kun tuo mies jo törkkäsi hänen syliinsä lootan kippoja ja kuppeja. Alf virnisti pienesti miehen selostaessa että loput tilaukset voisi tulla hakemaan sitten muutaman päivän päästä, ehkä.
"ei, ei tässä sitten muuta ole" Alf sanoi yhä virnistäen ja kääntyi sitten ovelle päin, tällä kertaa varoen hajottamasta mitään.. ei olisi mukavaa viedä kuninkaalle rikkinäistä pakettia.
"rukoile ja toivo että se en ole minä joka loput tilauksista tulee hakemaan" Alf huikkasi sitten virnistäen, vielä ennen kuin jatkoi matkaansa ovelle päin.

// juuh, ei se mitään ^^' anteeksi että itsellänikin on tämä vastailu vähän harvemmassa taasen X_x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Amaia » 08 Heinä 2009, 21:22

Ruska

Ruska toivoi koko sydämensä pohjasta, että pääsisi eroon miehestä, mutta toisaalta hänestä olisi hiukan kiva näpäyttää toista nenälle. Ehkä joku häntä fiksumpi tekisi sen hänen puolestaan. Onneksi mies sentään lopetti tavattoman vaarallisennäköisen tuolilla keikkumisen ja nousi seisomaan.
"Älä virnua siinä!" hän naksahti huomatessaan saman hymysen miekkosen kasvoilla. Sen saman, joka niillä oli kareillut koko ajan. Suuttuisikohan kuningas, jos hän tunkisi lasivaasinraadon jonnekin syvälle miehen p...

Ajatus katsesi saman tien kun pikipään sanat ehtivät Ruskan aivoihin asti. Toinen oli lähdössä!
Hän oli hymyillä helpottuneena, mutta sitten kultaisten silmien katse viivähti lasinsiruissa. Hän ei kyllä kuluttaisi kallista päiväänsä niiden siivoamiseen! Tosin, tietenkin oli sitten kaiken logiikan vastaista, että punapää vaivautui kuluttamaan päiväänsä siruista jankkaamiseen, mutta ei hän sitä sillä hetkellä ajatellut.

Mies tunki itsensä ulko-oven ja muukalaisen väliin, ennen kuin toinen ehti astua ulos talosta, ja katsoi toista silmiin kulmat koholla. Ilokseen hän myös huomasi olevan toista vähän pitempi.
"Ne lasinsirut", hän huomautti seisoen edelleen esteenä, kasvot ilmeettöminä. "Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan, että sinun ei tarvitsisi siivota omia sotkujasi, söpöliini."
Jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä kannattanut päästää mies menojaan, mutta tuo äärettömän itsetietoinen virnu oli jotain aivan liian ärsyttävää. Ainakin Ruskan mielestä. Viis siitä, vaikka hän todennäköisesti saisi turpiinsa jossakin vaiheessa. Tämä alkoi olla jo periaatekysymys.
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2009, 11:52

Alf

Alf oli jo voitonriemuisena talssimassa ulos ovesta, kun tuo punatukka päätti kinkeä väliin. Mitä se vielä halusi? Läksiäis suukon?
No, kävi ilmi että tuo halusi vieläkin tapella jostain hemmetin lasinsiruista. Tässä ajassa tuo mies olisi jo itsekkin siivonnut ne, mutta päättikin sitten kuluttaa aikaansa Alfin kanssa inttämiseen. Jos Alf olisi ollut vähääkään humalassa, tämä taistelu olisi kestänyt pitkään.. todella pitkään. Ja mitä todennäköisemmin tilanne olisi lopulta ratkaistu nyrkkitappelulla, mikäli se Alfista olisi ollut kiinni. Heh, huvittavaa ajatella nyrkkitappelua lasinpuhaltajan pajassa.. ties kuinka monta ruukkua siinäkin metakassa ohimennen pirstoutuisi.

Alf kohotti toista kulmaansa kysyvästi miehen kutsuessa häntä söpöliiniksi.. oliko tuo kieroutunut? No, olihan Alfkin osin, mutta ei hän selvinpäin mitään siihen viittaavaakaan tuonut esille.
Puolihaltia tuhahti huvittuneesti ja törkkäsi paketin takaisin punapäälle ja käveli sitten lasinsirujen luokse.
"käsinkö ajattelit minun siivoavan nuo?" Alf kysyi tökkiessään kengän kärjellään lasinsiruja... ei kai tässä muu auttanut, nopeamminhan täältäkin pääsisi pois jos vain tekisi kuten toinen sanoi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Amaia » 15 Heinä 2009, 19:09

Ruska

Yllättyneenä punapää otti sysäistyn laatikon vastaan. Hän oli kai kuvitellut toisen vain marssivan hänen ylitseen ja jättävän punapään kitinän huomioitta. Ehkä mies oli Ruskaa aikuisempi ja tiesi, milloin ei kannattanut alkaa inttää vastaan. Ehkä. Niin tai näin, Ruska hymyili lammasmaisesti paketti käsivarsillaan.
"Joo, niin ajattelin", hän tuumasi, mutta laski paketin käsistään tuolille ja sipaisi ohimennen hiukset jälleen kasvoiltaan. Sen kummemmin selittelemättä hän nosti luudan nojaamasta ovenpieleen ja antoi sen muukalaiselle. Sitten miekkonen kipaisi vielä roskakorin talon puolelta ja laski senkin toisen miehen viereen.

"Noin", hän sanoi kiristäen esiliinaansa. "Luuta heilumaan, mies."
Ruska veti uudelleen rukkaset käsiinsä arvellen, että toinen saa sirut maasta koriin ilman suurempaa valvomista. Hän voisi itse sillä aikaa... kultaisten silmien katse osui yhteen lasiin ja hän hymähti. Sekin vastasi hienosti kuninkaan toiveita.
Hän sujautti vielä kyseisen kipposen laatikkoon ja sulki sen uudemman kerran vilkaisten sitten olkansa yli muukalaista. Jostakin kumman syystä hänät hävetti. Melkein niiin kuin Ruska olisi tehnyt jotain pahaa.

"Kiitos", hän mutisi miehelle hiljaa, melkein anteeksipyytävästi. Ilmeisesti hän tarvitsi vielä harjoitusta asiakaspalvelussa.
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2009, 12:34

Alf

No, punapää tyrkkäsi Alfille luudan käteen. Suoraansanottuna Alf halveksi itseään juuri nyt... alentua nyt tällaiseen.. mutta toisinaan oli parempi antaa periksi suosiolla, kuten sanottu. Tuo haki vielä roskakorin siihen viereen kiltisti ja komensi sitten luudan heilumaan. Alf katsoi astetta murhaavammin mieheen mutisten siinä samalla jotain omiaan, alkaen sitten kiltisti lakaisemaan lattiaa kuin mikäkin talonrouva. Tästä ei kyllä tulisi tapaa, Alf suostui tekemään melkein mitä vain työtä, mutta naisten hommiin hän ei alkaisi! Luojan kiitos kukaan ei ollut todistamassa tätä koomista näkyä.. paitsi no, tuo punapää, mutta tuo vaikutti henkilöltä jolla ei pahemmin juoruseuraa ollut samoissa piireissä mitä Alfilla.. joten se niistä murheista.

Lopulta Alf sai lopulta sirpaleet sitten roskikseen ja lattian siistiksi, kuten oli tarkoituksin. Punatukka kiittelikin sitten jostain syystä, mutta Alf vain hymähti tuohon kiitokseen ja tyrkkäsi luudan miehelle virnuillen jälleen epämukavasti.
"Palkkaa siivooja tänne jos itse et jaksa siivoilla" Alf totesi samalla kun otti paketin varovasti penkiltä ja varmisti että sai kunnon otteen siitä.. se tästä puuttuisi että paketti lipeäisi otteesta ja kaikki pirstoutuisi.
"Meinaatko pistää minut vielä siivoamaan koko pajan vai saanko nyt mennä?" Alf kysyi kohottaen toista kulmaansa kysyvästi, virnuillen yhä.. miksi hän virnuili? ei hän itsekkään tiennyt sitä...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Amaia » 19 Heinä 2009, 23:49

Ruska

Jossakin turvassa mielensä sopukoissa Ruska naureskeli ihmeissään, kuinka ylpeän oloinen miekkonen oli missään nimessä suostunut siivoamaan jälkensä. Hän kuitenkin osasi pitää ajatuksensa omana tietonaan ja katseli ilmeettömästi, kuinka toinen siivosi sirut kiltisti roskakoriin. Hän itse laski lopulta kaivertimen käsistään ja otti vastaan syliinsä tyrkätyn luudanvarren.
Ja siinä se oli taas! Se virne!
... Tiesiköhän tuo mies itse, miten rasittavan ilmeen kykeni tekemään? Luultavasti.
No, sama se Ruskalle oli. Hän pakotti kasvoilleen jonkin hymyntapaisen.

"Minä en yleensä sotke", hän huomautti olkapäitään kohauttaen ja tyrkkäsi kantamuksensa puolihuolimattomasti sivuun.
Toisen kyselyihin Ruska vastasi kielen naksautuksella.
"Noh, olisihan tässä vielä jynssäämistä, mutta sitten joutuisit kiskomaan esiliinan yllesi", hän sanoi. "Joten ehkä annan sinun mennä."
Ihan kuin hän muka olisi kyennyt muukalaisen menoja ja tuloja estämään.
"Muuten, ihan uteliaisuudesta..." hän tokaisi äkisti astuttuaan pois oven edes. "Hymyiletkö koskaan ihan oikeasti?"
Hän taputti etusormellaan oman suunsa viereen ilmaistakseen mistä puhui
"Tuo virne nimittäin... "
Sitten hän hoksasi mitä höpötti ja pudisti päätään. "Eipäs mitään! Älä minusta välitä."
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Heinä 2009, 12:25

Alf

Esiliina ehdotuksen kuullessaan Alf mulkaisi astetta murhaavammin punatukkaan.. varoisi suutaan, vaikka tässä virallisella asialla oltiinkin niin töiden jälkeen saattaisi läski tummua. No, Alf ei viitsinyt alkaa riitaa haastamaan, ei ainakaan nyt.. parempi vain pitää turpansa kiinni tällä kertaa ja olla ihan nätisti.
Sitten tuo kysyi Alfin hymystä.. Puolihaltia kohotti tosita kulmaansa kysyvästi tuijottaen punatukkaa samalla kun tuo mutisi jotain omiansa, mutta kehotti sitten olemaan välittämättä omista puheistaan.
Alf hymähti pienesti ja pudisti päätään.
"ei, en hymyile, mikäli se noin paljon askaruttaa. Ei ole mitään syytä hymyillä" Alf sanoi sitten sen kummemmin piilottelematta asiaa.
Ei hän muista edes milloin hän olisi hymyillyt "normaalisti".. ei ainakaan sataan vuoteen, ei ollut tullut eteen tilannetta missä olisi hymyilyttänyt.. eikä Alf yleensä yksiskeen hymyillyt.

No, sen kummemmin mitään sanomatta Alf lopmsi paketin kanssa ovelle ja vilkaisi olkansa yli vielä kerran.
"näkemiin" puolihaltia sai sanotuksi ennen kuin poistui ovesta ja lähti lompsimaan takaisin linnalle päin, varoen yhä pakettia käsissään..

// tämä taisi sitten olla tässä, vai? Kiitos pelistä mikäli se tähän loppui :') //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron