Otsikoton loppupäivä


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Kesä 17, 2009 8:59

Cheryl käveli eteenpäin hiljaisella kadulla ja kirosi mielessään koleaa säätä. Hän oli kylmissään ja nälissään. Cheryliä hiukan myös pelotti, sillä hän oli kuullut että täällä liikkui hämäriä tyyppejä iltaisin. * Jos joku uskaltaa tulla kimppuuni, minä varmasti katkon raajat siltä tyypiltä!* Cheryl ajatteli, kuin rohkaistakseen itseään. Hän katseli kulmiensa alta ja näki mies porukan hiukan sivummalla. Cheryl nopeutti askeliaan ja hän melkein juoksi, päästäkseen kauemmas tuosta joukosta.
Jossain kaukana jyrisi ukkonen ja tummat pilvet pimensivät ennestäänkin tumman ja harmaan taivaan. Cheryl katseli ja käänteli päätään, löytääkseen jostain katoksen tai muun vastaavan, missä pitää sadetta. Salama välähti ja ukkonen jyrisi jo lähempänä. Cheryl säikähti ja säntäsi juoksuun. Sade vaikeutti näkemistä ja ennen kuin Cheryl ehti tehdä mitään, hän oli jo tönäissyt kumoon nuoren miehen. Hän pysähtyi ja palasi miehen luokse. "Voi anteeksi. Olen hirveän pahoillani. E-en nähnyt teitä. Oletko kunnossa?"

Viesti To Kesä 18, 2009 1:17

Tyttö katsoi tuota outoa vierasta suurissa silmissään hämmentynyt katse, joka kuitenkin muuttui nopeasti kylmäksi. "Mikäs sinä olet minua varoittelemaan? Osaan huolehtia itsestäni!" Cheryl yritti sanoa rohkealla äänellä, mutta hänen silmissään oli pelkoa. *Toivottavasti hän ei ole tosissaan.* "Sinä yrität vain pelotella minua." Cheryl sanoi, pyyhkäisten märät hiukset pois naamansa edestä. Vettä tuli kuin saavista kaataen. "Satutko muuten tietämään yöpaikkaa tässä lähellä?" Tyttö kysyi varovasti. "En haluaisi nukkua missään pahvilaatikossa, juoppojen ja varkaiden seassa." Näin sanoessaan, Cheryl mittaili tutkivalla katseella miestä. Hän oli varsin komea nuorukainen. Yhtäkkiä tyttö tajusi, että jos hän päästäisi vieraan menemään, hän jäisi yksin ja hän tunsi suunnatonta pelkoa. "Voisitkohan tai siis.. Olisiko sinulla aikaa kävellä kanssani? Jonnekin turvallisemmalle alueelle?" Tyttö kysyi, painaen päänsä alas häpeissään. Olihan hän jonkin aikaa sitten kehunut osaavansa pitää huolta itsestään. Tyttö katseli jalkoihinsa ja näpräsi paitaansa. Hän nosti kuitenkin päänsä, silmissään anova ja pelokas katse.

Viesti To Kesä 18, 2009 3:51

Cheryl oli jo likomärkä, kosteus tuntui jopa paksujen saappaiden läpi. Hän värisi vilusta. Vieraan kysyessä, mistä hän tietäisi ettei tämä kuulu juoppoihin ja varkaisiin, tyttö kohautti vain olkiaan. "En tiedäkään, mutta toivon että et kuulu." Cheryl sanoi ja todellakaan hän ei voinut muuta kuin toivoa. Tyttö katsoi noihin värittömiin silmiin ja toivoi löytävänsä vastauksen sieltä, mutta vieraan silmissä oli vain välitön, yhdentekevä katse ja se sai Cherylin hiukan hämmentyneeksi. Yleensä silmistä näki, mitä ihminen ajattelee ja valehteleeko vai ei, mutta näiden, oikeastaan aika suloisten, silmien katsetta Cheryl ei osannut tulkita. Tyttö säikähti omia ajatuksiaan.. Vai suloisten, jospa kuitenkin pysyisit asiassa hän komensi itseään.

Vieraan kysyessä luottaisiko Cheryl tarpeeksi häneen seuratakseen, tyttö pystyi vain nyökkäämään ja sanoi: "No eihän minulla ole kovin montaa vaihtoehtoa, jos en halua sairastua tai jotain pahempaa.." Näin sanoessaan, tyttö vilkaisi molemmille sivuille, kuin tarkistaakseen näkyikö siellä verenhimoisia murhaajia, puukot kädessään. Vieras oli kävellyt jo jonkin matkan päähän, kun Cheryl pinkaisi juoksuun huomattuaan jääneensä yksin.

Tyttö saavutti miehen pian. He kävelivät vierekkäin, Cherylin vilkuillessa vähän väliä taakseen, ettei heitä seurattu. He eivät puhuneet mitään ja hiljaisuus vaikutti nuoresta naisesta kiusalliselta, niinpä hän aloitti puhumisen esittelemällä itsensä. "Olen muuten Cheryl. Kuka sinä olet?" Tyttö kysyi ja katsoi saattajaansa.

Viesti To Kesä 18, 2009 6:24

Cheryl kyllä huomasi tylyyden miehen äänessä, mutta päätti olla välittämättä siitä. Pääasia, että ei tarvinnut olla yksin. Vieraan esittäytyessä Cheryl katsahti nopeasti mieheen. "Vai Belial. Mielenkiintoinen nimi." Cheryl sanoi ja puristi viittaansa tiukemmin ympärilleen. Cherylkin huomasi suojan ja juoksi sinne, heittäytyen heinäpaalin päälle, rutistaen sitä kuin pelastajaansa. "Eihän tämä kovin lämmin paikka ole, mutta kuiva kuitenkin." Cheryl totesi päättäväisesti. Hän vilkaisi Belialiin, joka rutisti viittaansa kuivaksi. "Kiitos, kun toit minut tänne." Tyttö sanoi, siniset silmät tapittaen kiitollisena miestä.

"Kylläpäs minua väsyttää." Tyttö sanoi haukotellen. Haukotuksensa läpi hän kuuli kuinka mies kysyi, miksi hän oli täällä. "En ole itsetuhoinen." Hän sanoi naurahtaen ja jatkoi: "Tavallaan koditon. Olen kulkenut ja vaeltanut paikasta toiseen kohta vuoden. Vanhemmat heittivät minut ulos." Cheryl sanoi surullisella äänellä. "En kyllä enää palaisikaan sinne, vaikka haluaisivatkin. Kerran ovat minut hylänneet niin takaisin en mene."
Tyttö sanoi katkeruutta ja vihaa äänessään. "Kuolisivat pois." Hän sanoi ja istui maahan, selkä nojaten heinäpaaliin. "Miksi sinä olet täällä? Oletko sinäkin ilman kotia?" Cheryl kysyi, sulkien samalla silmänsä.

Viesti To Kesä 18, 2009 8:20

Cheryl katseli ulkopuolelle sateeseen, poissaolevan näköisenä. Hän kuunteli kuinka sadepisarat ropisivat kattoon. Sitä oli rentouttavaa kuunnella, jos ei joutunut olemaan pihalla. Kun vieras esitti kysymyksen, hänen toiveestaan vanhempiaan kohtaan, tyttö pomppasi ylös maasta ja hänen katseessaan näkyi vihaa. "Toivonpahan vain!" Tyttö tiuskaisi ja istahti takaisin maahan, mulkoillen Belialia. "Loppuisi tämä sade jo." Hän huokaisi, kiersi kädet jalkojensa ympärille ja painoi päänsä niitä vasten. Cheryl ei tahtonut puhua vanhemmistaan. Hänellä oli, vaikka ei suostunut myöntämään sitä kenellekään, ikävä heitä ja sisaruksiaan. Hän alkaisi itkeä, jos puhuisi heistä, eikä hän tahtonut näyttää tuolle miehelle, että oli sisimmissään vielä hauras, pieni lapsi ja menisi helposti rikki. Hänen täytyi olla vahva ja itsepähän hän oli tiensä valinnut. Sen Cheryl ymmärsi itsekin.

Tyttö katsoi kiinnostuneena Belialia, kun tämä puhui ja naurahti kun Belial käytti hänen omia sanojaan. "Sinä olet outo ja huvittava mies." Tyttö sanoi ja katseli Belialia nauraen. Cheryl ei itsekään tiennyt, miksi tuo vieras jota hän ei tuntenut lainkaan, sai hänet hyvälle tuulelle. Tyttö haukotteli ja levitti viittansa, kuin viltin päälleen. "Aiotko lähteä?" Tyttö kysyi huomatessaan Belialin vetävän viittaansa päälleen.

Viesti To Kesä 18, 2009 9:52

Cherylillä oli vahvempikin puoli, mutta se pääsi esille hyvin harvoin. Tyttö oli kasvatettu olemaan liian kiltti ja hyvä. Cheryl tunsi helpotusta kuultuaan miehen jäävän siihen asti, kunnes sade loppuu. Cheryl katseli Belialia nurkkasilmällä, hän todellakin oli mukava ja tyttö tunsi olonsa turvalliseksi tämän seurassa. Cheryl nojasi heinäpaaliin ja tunsi olonsa väsyneeksi. Olisipa ihana vain nukahtaa, mutta kuten tuo sanoi; täytyy pysyä hereillä. Cheryl katseli sadetta, joka oli ehkä hiukan laantunut, mutta ei loppuisi varmaan kuin vasta aamulla. "Niin. Tässä todellakin loppuyö.." Tyttö sanoi hiljaa, enemmänkin itselleen.

Cheryl katseli pimeitä nurkkia ja talojen sivuja. "Osaan, mutta hyvin huonosti. Vanhempani eivät suostuneet opettamaan minua, koska eivät pidä tappelemisesta.. Vaikka se on hyvä keino puolustaa itseään. He luulevat, että kaikesta selviää puhumalla." Tyttö sanoi ivallisesti. "Hah. Kuka minut nyt ottaisi? Olen vasta lapsi." Tyttö sanoi ja tajusi kuulostavansa naiivilta ja hölmöltä. Hän painoi päänsä alas, käsiinsä nojaten. Sitten Cheryl sai, omasta mielestään, hyvän ajatuksen. Hänen silmänsä kirkastuivat ja hän kysyi iloisesti: "Sinähän voisit opettaa minua? Tai siis.. Kyllähän sinä osaat taistella. Vai?" Tyttö katseli miestä ja heilautti vaaleat hiuksensa pois naamansa edestä. Hän siirtyi lähemmäksi miestä ja hänen silmissään oli anova katse.

Viesti Pe Kesä 19, 2009 5:03

Cheryl kuunteli miehen puhetta ja kauhistui kuullessaan hänen sanovan, että kyseiset ihmiset eivät katso ikää tai sukupuolta.
Tyttö haukotteli ja tunsi silmäluomiensa painuvan kiinni. *Ei saa nukkua. Pysy hereillä.* Hän ajatteli. Häntä väsytti niin paljon.

Tyttö hymyili kuullessaan miehen nauravan. Hän tuijotti sadeverhon läpi kaukaisuuteen hetken aikaa, kunnes kääntyi katsomaan Belialia, suurissa silmissään hiukan hämmentynyt katse. "Miksi et pistä vastaan?" Kysyi Cheryl kiinnostuneena. "Minä olen aina kuvitellut, että miehet pistävät vastaan ja taistelevat niin kauan, kunnes jompi kumpi kuolee." Tyttö sanoi. Cheryl tajusi todella pitävänsä miehestä, vaikka ei ymmärtänytkään miksi.
"Uskotko, että sota syttyy oikeasti?" Kysyi tyttö hiljaa. "Kumman puolella olisit, jos sota syttyisi? Minä olisin varmaan ihmisten puolella." Cheryl sanoi miettivästi. Cheryl tunsi itsensä hyvin pieneksi ja avuttomaksi, kunpa hän pystyisi estämään alkavan sodan. Näitä ajatellessaan hänen silmänsä painuivat kiinni ja hän nukahti, nojaten Belialin olkapäätä vasten.

Yhtäkkiä Cheryl hätkähti hereille huomaten, että oli nukahtanut miehen olkapäätä vasten ja siirtyi kauemmas. "Anteeksi. Ei ollut tarkoitus." Tyttö sanoi pahoittelevasti. "Minä vain.. Nukahdin.. Anteeksi."

Viesti Su Kesä 21, 2009 2:35

Cheryl katseli miestä hiukan säikähtäneenä. Tyttö nousi ylös kuullessaan miehen sanovan, että ei saisi pitää tätä ystävänä tai edes liittolaisena. "En pidäkään. En edes tunne sinua!" Cheryliä harmitti, että oli torkahtanut ja ehkä, säikäyttänyt miehen. *Osaanpas minä olla tyhmä.* Tyttö katsoi sateeseen ja mietti että, mitäköhän mies salasi. Olihan hän yhdessä vaiheessa puhunut kuin itse ei olisi ihminen.

"En ole kyllä varma haluanko olla ihmisten puolella. Me ihmiset olemme niin ihmeellisiä..." Tyttö sanoi hiljaa, vilkaisten Belialia. "Joskus toivon, että voisin olla joku muu kuin ihminen, vaikka lintu tai koira.. Olisi elämä helpompaa." Cheryl sanoi. "Miksi ihmiset ovat niin raakoja ja itserakkaita? Kaikki pitäisi olla heidän ja muille ei saisi kuulua yhtään mitään. Olen miettinyt, että voisinkohan pysyä puolueettomana sodan alkaessa? Vai tapetaanko minut muiden joukossa..?" Tyttö lopetti ihmettelemisensä näihin sanoihin ja katsoi miestä. "Toivotko sinä ikinä olevasi joku muu?" Hän kysyi ja nojasi pylvääseen, joka piti katosta pystyssä. Tyttö kiinnitti huomionsa lintuun, joka istui puun oksalla pitämässä sadetta. *Niin.. Kunpa voisi olla lintu. Voisi lentää mihin haluaa ja olla vapaa.* Tyttö päästi pitkän huokauksen.

Viesti Su Kesä 21, 2009 6:41

Tyttö seurasi vieläkin tuota pientä lintua, joka istui oksallaan. "Olet varmaan oikeassa siinä, että kaikilla on oma lehmä ojassa." Cheryl sanoi hiljaa ja jatkoi korottaen ääntään: "Ehkä kaikki tajuavat sodan jälkeen, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki eläisivät sovussa. Mikäli sota ikinä päättyy." Hän käänsi katseensa mieheen tämän sanoessa, että puolueettomana olo on pelkkään pakoilemista. "Niin.. Mieluummin sekin kuin kuolema."

Tyttö säpsähti Belialin kysyessä oliko hän ikinä nähnyt lohikäärmettä. "En. Miksi? Olisihan tuo hauska nähdä, jos se olisi kiltti, eikä söisi minua heti suuhunsa." Tyttö sanoi naurahtaen. "Ei olisi kiva päättää päiviään lohikäärmeen ateriana. Jos minulla olisi lohikäärme kaveri, pyytäisin sitä viemään minut pois täältä.. Jonnekin kauas, missä ei tarvitsisi kurkkia alinomaa taaksensa, että seuraako sinua joku tai muuta vastaavaa." Tyttö sanoi ja päätti puheensa terävään nyökkäykseen. "Oletko sinä nähnyt lohikäärmettä?" Tyttö kysyi silmät pyöreänä.

Viesti Su Kesä 21, 2009 9:32

"Ei varmaan lohikäärmeilläkään ole helppoa, vaikka ne ovatkin isoja olentoja. Varmasti sellainenkin saadaan helposti hengiltä isolla porukalla." Tyttö totesi ja katsoi miestä. "Mielestäni lohikäärmeet ovat kauniita olentoja, tai siis sen perustella mitä olen nähnyt kirjoissa. Totuus kyllä voi olla toisenlainen." Tyttö sanoi, sinisissä silmissään tutkiva katse, joka tarkkaili Belialia. "Vai on kaksijalkaisissa liian vähän syötävää? Kai me silti kelpaamme, ainakin välipalaksi sellaiselle isolle otukselle." Cheryl sanoi ja hänen silmissään oli ilkikurinen pilke. *Mitäköhän hän salaa? Olisi kiva tietää. Saan sen kyllä selville ennemmin tai myöhemmin.* Tyttö ajatteli. Hän käänsi päänsä kohti sadetta ja huomasi olevansa nälkäinen.

Kuullessaan kysymyksen oliko hänellä mitään vettä vahvempaa, tyttö käänsi päänsä mieheen ja katsoi tätä nauraen ja sanoi: "Ei ole, valitettavasti." Tarkkailtuaan hetken miehen reaktiota, hän käänsi päänsä kohti lähintä taloa. Hän näki vilahduksen tummasta hahmosta, joka kuitenkin katosi samantien kun Cheryl alkoi katsoa tarkemmin. "Näitkö sinä? Tuolla oli jotain tai joku.." Tyttö siirtyi lähemmäksi miestä. "Entä jos siellä oli jotain pahaa..?" Hän kysyi pelokkaalla äänellä. "Pitäisikö meidän lähteä?"

Viesti Ma Kesä 22, 2009 9:56

Cheryl seurasi edelleen tarkkaavaisena varjoihin. "Niin.. Varmaan riippuu myös ihan ihmisestä tai haltiasta, että tappavatko ne lohikäärmeitä vai eivät. Osa tappaa ja osa ei, osa käärmeistä syö ihmisiä ja osa ei. Vaikka en hyväksy tappamista tai ihmisten syömistä, niin näinhän se menee." Tyttö sanoi katsomatta mieheen ja hymyili hiukan itsekseen. "Toivon kyllä, että olisi viinaa mukana. Sillä jos ne ovat perässäni, voisin juoda itseni sammuksiin, enkä tietäisi mistään mitään juuri sillä hetkellä kun ne käyvät päälle, mutta aamulla olisi varmaan eri asia, jos siis jäisin henkiin." Tytön mietiskely loppui, sillä hän kuuli miehen sanovan, että voisi lähteä vapaasti, mutta tuo ei tulisi mukaan. "Voi ei. En lähde yksin. Jään tänne, sillä voihan olla että tarvitset minua, jos ja kun ne tulevat." Cheryl katsoi mieheen ja virnisti ilkikurisesti. Hänestä oli hauska kiusoitella miestä. "Mistäs tiedät vaikka minusta olisi hyötyä sinulle. Jos ei ehkä taistelun kannalta, mutta voisit tarjota minua niille itsesi sijaan. Välttyisit ehkä turpaan saamiselta." Tyttö sanoi topakasti.

Hän katseli miestä; Miehen kasvoilla oli sama mitäänsanomaton ilme, joka hänellä oli koko ajan. "Minusta tuntuu, että vihaat muita ihmisiä. Miksi? Sinulle on täytynyt tapahtua paljon menneisyydessä." Cheryl sanoi ja istui miehen viereen. "Älä käsitä väärin. En aio alkaa säälimään sinua, sillä muillakin on asiat huonosti, mutta tahtoisin vain ymmärtää." Tyttö sanoi hiljaa. Hänen kasvoillaan oli surumielinen ilme, kun hän mietti, että mitä kaikkea tuolle miehelle on voinut tapahtua.

Viesti Ma Kesä 22, 2009 6:14

Cheryl kuunteli miestä ja sanoi: "Niin no, jos toteuttaisit sen mitä sanoin niin ainakin sinulla olisi mahdollisuus selvitä. Siis, jos sellainen hyökkäys tänne tulisi." Tyttö sanoi ja katsoi miestä suoraan silmiin.

"Miten niin ihminen ei kykene mihinkään hyvään? Kaikissa on varmasti jotain hyvää. En usko, että kukaan voisi olla läpeensä paha.. Aina löytyy jotain, se vain on joillakin niin syvällä piilossa, että kestää aikansa ennen kuin se näkyy." Tyttö sanoi ja jatkoi: "Voihan olla, että joidenkin ihmisten hyvyys on poljettu maan tasalle ja he ajattelevat, että hyvyydellä ei pärjää tai sillä ei voita mitään ja siksi he ovat pahoja. Niin minä ajattelen." Tyttö päätti puheensa ja katsoi sateeseen. Tyttö käänsi katseensa mieheen kun kuuli tämän sanovan, että rikkoi teorian ihmisistä. "Olet oikeassa, ihmiset todellakin muuttuvat. Minä en kuitenkaan kuulu heihin jotka muuttuvat pahoiksi." Tyttö sanoi vihaisesti.
Niin tyttö ainakin toivoi. Sade oli hiukan hiljentynyt. Loppuisipa se äkkiä. Mitä tyttö tekisi sateen jälkeen, sitä hän ei tiennyt.

Viesti Ma Kesä 22, 2009 8:38

Cheryl naurahti ajatukselle, että hän tappaisi porukkaa. "En ikinä. Kaikilla on kuitenkin oikeus elää, vaikka aina ei kyllä tunnu siltä." Hän sanoi nauraen. Cheryl katsahti mieheen, kun tämä teki lähtöä. Tyttö laittoi viittansa tiukasti ympärilleen, miettien, että lähteäkö vai ei. Eipä tuo varmaan enää jaksaisi häntä katsella, mutta ei hän halunnut yksinkään jäädä. Hän voisi vähän matkaa kävellä miehen kanssa, eihän tämä ollut kieltänyt tulemasta mukaan. Cheryl nousi ylös ja juoksi Belialin vierelle. "Minä.. Minä tulen mukaasi." Tyttö sanoi hiukan epäröiden, pitäen katseensa visusti tiessä. Hän kurkkasi olkansa yli, mutta ei nähnyt varjoja tai hiippareita. Hän käveli hiljaa miehen vierellä, miettien kaikkea sitä mistä he olivat puhuneet.

"Aiot siis hakea ruokaa?" Tyttö totesi. Hän huomasi, että hänelläkin oli nälkä. "Sinua ei varmaan haittaa, jos kävelen sinne sinun kanssasi?"
Tyttö kysyi siirtäen katseen Belialiin. "Sano, jos et jaksa katsella minua niin menen jonnekin muualle. En halua olla vaivaksi." Tyttö sanoi ja jatkoi: "Minä kyllä viihdyn sinun seurassasi."

Viesti Ma Kesä 22, 2009 11:22

Cheryl kulki miehen vierellä ja naurahti kuullessaan miehen sanovan, että hänestä ei ole ollut harmia vielä. "Lupaa, että en aiheuta sinulle ongelmia tai tukalaa oloa, muuten kuin tyhmillä kysymyksilläni." Tyttö nauroi. Tyttö oli iloisempi kuin pitkiin aikoihin. Hänestä tuntui, että hän oli juuri oikeassa paikassa. Täällä hänen kuului olla, ei missään muualla. Sadekaan ei enää pahemmin haitannut. Cheryl nosti katseensa tiestä miehen sanoessa, että pitäisi itsensä kiduttamisesta. "En todellakaan. Ei sinun kanssasi oleminen kiduta minua, minä pidän siitä." Tyttö sanoi ja katsoi miestä suurilla silmillään. *Voi kunpa hän tajuaisi, että on parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan.* Cheryl ajatteli, mutta ei voinut sanoa sitä ääneen, ettei oli pelästyttänyt miestä. Hän kun tuntui karttelevan läheisyyttä ja ystävällisiä huomautuksia.

Cherylkin pysähtyi miehen jäädessä tutkimaan salvattua ovea. "Mitä sinä tutkit? Aiotko avata tuon, vaikka se on lukossa?" Tyttö kysyi, silmät pyöreänä. No, jos sieltä saisi ruokaa niin ihan sama. Hätä ei lue lakia ja Cherylillä oli nälkä.

Viesti Ti Kesä 23, 2009 8:20

Cheryl katseli ahnaasti lihoja jotka roikkuivat aitassa. Hän nuolaisi huuliaan. "Ai maistuuko? No todellakin." Hän meni miehen perässä aittaan ja sulki oven, katsellen ympärilleen. "Itse kuolaat." Tyttö mutisi hiljaa, edelleen tutkien paikkaa. Cheryl oli opetettu olemaan varastamatta, mutta juuri nyt hän ei jaksanut ajatella sitä. Hän katsoi miestä ja mietti, kiittääkö vai ei siitä, että tämä jaksoi pitää häntä mukanaan. Hän päätti olla kiittämättä vielä. Tyttö istahti puiselle laatikolle, nojaten seinää vasten. "Minkä ikäinen olet?" Cheryl kysyi yhtäkkiä mieheltä. "Et voi olla kovin vanha, et ainakaan näytä siltä." Tyttö katseli miestä arvioiden. "Minä olen 18, mutta toivoisin olevani vähän vanhempi. En jaksa olla lapsi enää." Tyttö sanoi. "Haluatko sinä perhettä vai onko sinulla jo sellainen?" Tyttö kysyi ja tajusi olevansa jälleen kerran liian tunkeileva. "Ei tarvitse vastata. Minun pitäisi oppia ajattelemaan, ennen kuin puhun." Tyttö sanoi ja katseli suuria, puisia laatikoita, joita oli siellä täällä seinien vieressä.
Cheryl ajatteli. "Minä ainakin haluaisin lapsia, sitten joskus." Tyttö sanoi ja jatkoi nauraen: "Siihen tarvitsee varmaan myös miehen ja sellaista minä en halua vielä pitkään aikaan." Tyttö katseli Belialia silmäkulmastaan. Hän hymyili ajatuksilleen, mutta päätti pitää ne omana tietonaan ja toisaalta Belial ei varmaan halunnut kuulla, näyttävänsä söpöltä solmio kaulassaan ja puvuntakki päällään.

Cheryl katseli himoiten lähintä lihakimpaletta ja otti sen käteensä. Hän katsoi miestä kuin kysyäkseen saiko jo ruveta syömään. Se tuoksuikin hyvälle. Yleensä Cheryl ei hirveästi syönyt lihaa, mutta tämä oli poikkeus
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö