Cheryl kuunteli miehen puhetta aikuistumisesta, miettien samalla mistä tiesi, että milloin oli aikuinen. Itse tiesi olevansa vielä hyvin lapsi, vaikka lain mukaan olikin täysi-ikäinen. Tosin eihän täysi-ikäisyys tarkoittanut sitä, että olisi kasvanut aikuiseksi. Cheryl itsekin muisti hyvin hänen ikäisensä pojat, jotka eivät voineet pitää näppejään erossa. Kaikki miehet olivat sellaisia, jos sille päälle sattuivat, paitsi eräs.. Mietiskelynsä päättyi miehen sanoessa, että oli luopunut perhe-ajatuksista ajat sitten. "Miksi? Ulkona on varmasti paljon naisia, jotka mielihyvin ottaisivat sinut. Tietenkin, jos et itse välitä naisista vaan jostain muusta..." Cheryl sanoi kiusoitellen. Hän katsoi miestä ilkikurinen pilke silmissään.
Cheryl kuuli miehen sanovan, että hyvät tavat saisi unohtaa. Samantien hän hyökkäsi lihakimpaleen kimppuun ja söi hyvällä ruokahalulla. Hän otti vielä lisää lihaa vieressään olevasta koukusta ja söi. Tyydytettyään nälkänsä Cheryl katseli miestä. "Kerro minulle lohikäärmeistä. Sanoit, että olet nähnyt niitä, vaikkakin kuolleina suurimman osan." Cheryl sanoi. "Minkälaisia ne ovat? Ovatko ne värikkäitä ja onko niillä sellaiset isot sarvet päässä? Tyttö kysyi innoissaan.