Otsikoton loppupäivä

[Crystal]

Cheryl kuunteli miehen puhetta aikuistumisesta, miettien samalla mistä tiesi, että milloin oli aikuinen. Itse tiesi olevansa vielä hyvin lapsi, vaikka lain mukaan olikin täysi-ikäinen. Tosin eihän täysi-ikäisyys tarkoittanut sitä, että olisi kasvanut aikuiseksi. Cheryl itsekin muisti hyvin hänen ikäisensä pojat, jotka eivät voineet pitää näppejään erossa. Kaikki miehet olivat sellaisia, jos sille päälle sattuivat, paitsi eräs.. Mietiskelynsä päättyi miehen sanoessa, että oli luopunut perhe-ajatuksista ajat sitten. "Miksi? Ulkona on varmasti paljon naisia, jotka mielihyvin ottaisivat sinut. Tietenkin, jos et itse välitä naisista vaan jostain muusta..." Cheryl sanoi kiusoitellen. Hän katsoi miestä ilkikurinen pilke silmissään.

Cheryl kuuli miehen sanovan, että hyvät tavat saisi unohtaa. Samantien hän hyökkäsi lihakimpaleen kimppuun ja söi hyvällä ruokahalulla. Hän otti vielä lisää lihaa vieressään olevasta koukusta ja söi. Tyydytettyään nälkänsä Cheryl katseli miestä. "Kerro minulle lohikäärmeistä. Sanoit, että olet nähnyt niitä, vaikkakin kuolleina suurimman osan." Cheryl sanoi. "Minkälaisia ne ovat? Ovatko ne värikkäitä ja onko niillä sellaiset isot sarvet päässä? Tyttö kysyi innoissaan.

[Crystal]

Cheryl ei voinut olla pidättelemättä naurua, kun toinen suutahti. "Sainpas sinusta esiin uusia puolia." Tyttö sanoi ja nauroi. "Anteeksi, mutta olet hauska kun suutut." Tyttö sanoi nauraen edelleen. Hän katseli miestä, kun tämä söi ja kauhistui miehen sanoessa, että tämän hoidossa paitsi vaimo, myös lapset saisivat surmansa. "Et ole tosissasi. Entä, jos nainen kävisi töissä ja sinä huolehtisit lapset. Tiedän muutaman sellaisen perheen." Tyttö sanoi ja ajatteli hetken kahta perhettä, jotka asuivat heidän naapurissa, kun hän oli vielä kotona. "Eihän lapsista huolehtiminen niin vaikeaa ole. Syötät, nukutat ja vaihdat vaipat. Sen oppii nopeasti." Cheryl sanoi ja tyttö ei voinut ymmärtää, miksi mies puhui itsestään niin negatiivisesti. "Et sinä minun mielestäni ole pohjasakkaa. Olet paljon parempi kuin monet täällä." Tyttö sanoi ja katsoi miestä hellästi. Tyttö todellakin oli sitä mieltä. *Kunpa voisin auttaa häntä jotenkin.* Tyttö ajatteli surullisena.

Cheryl kuunteli miehen selostusta lohikäärmeistä. Tytöstä tuntui, että tuo puhe tuli suoraan sydämmestä, ihan kuin mies tuntisi hyvinkin henkilökohtaisesti lohikäärmeen. "Huh.. En uskonut, että ne ihan noin raakoja olentoja olisivat." Tyttö sanoi kauhistellen. "Ai joutuisinko oikeasti tyrmään?" Hän kysyi pelokkaasti ja jatkoi: "No mistäpä nuo saisivat tietää, vaikka olisinkin ollut lohikäärmeen seurassa. Paitsi, että heillä on kätyreitä joka paikassa." Tyttö sanoi hiljaa. Hänen silmänsä kirkastuivat miehen sanoessa, että mistä hän tiesi jos olisi tavannut lohikäärmeen. "Hmm.. Niin. Osaavat varmasti pitää sen omana tietonaan, jos ovat lohikäärmeitä. Tai siis eivät varmaan kadulla ensimmäisenä rupea huutelemaan että: "Hei. Olen lohikäärme." En ainakaan usko." Tyttö sanoi naurahtaen. "Mitä luulet, jos minulla olisikin joku lohikäärme ystävä ja en tietäisi siitä, niin kävisikö hän minun kimppuni lohikäärme-muodossaan? Tai siis olen kuullut, että ne jotka voivat muuttua joksikin toiseksi, menevät sekaisin muuttuessaan ja käyvät lähimmäisten ja ystävien kimppuun, koska eivät tunnista heitä?" Tyttö kysyi kietoen kädet ruumiinsa ympärille, kuin häntä palelisi.

[Crystal]

"Hm! Miehet ja heidän egonsa." Cheryl tuhahti. "Voi! varmasti lisäännymme kaksikin kertaa sinun puolestasi." Cheryl sanoi ja näytti kieltä. Hän ei ymmärtänyt, mitä pahaa oli, jos mies hoitaisi kotona lapsia. Miehet ovat monimutkaisia. "Ihmisetkin varmaan kunnioittaisivat sinua, jos olisit ystävällisempi ja unohtaisit vihasi." Tyttö sanoi sievästi, vaikka hänen sisällään kiehui. Miehet ovat niin itsepäisiä. Tyttö mutristi huuliaan ja laittoi kädet puuskaan. "Toisinaan minusta tuntuu, että sinä et ole edes ihminen!" Cheryl sanoi. Hän katseli Beliä ja mietti niin kuin monesti aikaisemmin, että mitä tuolle miehelle on tapahtunut. Cheryl katseli pihalle pienestä, likaisesta ikkunasta yrittäen saada selville mitä kello oli. Hän oli varmasti valvonut kohta yön yli. "Eikö sinua nukuta? Vai oletko yksi niistä jotka valvovat yöllä ja nukkuvat päivällä?" Tyttö kysyi, vilkaisten nopeasti miestä ja kääntyen taas katsomaan ikkunasta. Sade oli hellittänyt ja Cherylin mielessä kävi ajatus, että mitä sateen jälkeen? Jaksaisiko Bel pitää häntä mukana vai lähtisivätkö he eri suuntiin. No sen näkisi sitten.

Cheryl mietti mielessään linnan vankityrmiä ja häntä kauhistutti ajatus, että hän joutuisi istumaan siellä, muiden vankien kanssa. "Hyi! En kyllä halua sinne." Tyttö sanoi ja nappasi lihanpalan käteensä. "Minäpä tajuan. Joskus kun tarvitsee kipeästi ystävää niin se voi löytyä yllättävältä taholta. Jos käärme ja ihminen olisivat hyvin yksinäisiä ja he kohtaisivat niin luulen, että heistä tulisi ystäviä, vaikka ystävyys kestäisi vain sen ajan minkä ihminen elää niin molemmat saisivat olla hyvin onnellisia, hetken elämästään." Cheryl sanoi ja katseli pihalle. Miehen kysyessä mistä uteliaisuus, tyttö vastasi: "Haluanpa vain tietää. Ei, en ole ystävystymässä kun en edes tunne lohikäärmeitä, kyselen omaksi ilokseni." Cheryl sanoi ja tuijotti miestä hymyillen.

[Crystal]

"Kai se on pakko opetella valvomaan." Cheryl sanoi, pitkän haukotuksen säestäessä lausettaan. Cheryl virnisti takaisin Belille, kuullessaan härnäävän sävyn tämän äänessä. Tyttö puisteli päätään, kuin herättääkseen itsensä. Hänkin päätti pakata ruokaa mukaan ja kääri muutaman lihanpalasen matkaviittaansa. Hän katseli ympärilleen, että ei unohtanut mitään ja nyökkäsi tyytyväisenä. "Otatko sinä minut mukaasi?" Tyttö kysyi kauniisti. Hän ei halunnut joutua kulkemaan yksin. "En välittäisi kävellä yksin, mutta sano vain jos et halua tai et jaksa kuunnella minua niin lähden sitten johonkin päin." Tyttö totesi ja otti vielä muutaman palan lihaa mukaansa.

Miehen puhuessa lohikäärmeen ja ihmisen välisestä ystävyydestä, Cheryl rypisti otsaansa. Niin todellakin, mitä sitten? "Ei se ehkä ollutkaan niin hyvä idea." Cheryl totesi ja mutristi huuliaan miettiväisenä. "Ehkä se on vain hyväksi, että lohikäärmeitä ja ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä." Tyttö sanoi hiljaa. Belin sanoessa sen olevan lohikäärmeiden murhe, tyttö kohotti katseensa Beliin. "Niin kai se on, olen vain niin muötätuntoinen kaikkia kohtaan. Siitä ei ole yleensä kuin haittaa minulle itselleni." Hän sanoi. Teurastajasta puhuessaan, tytön päähän nousi ajatus itsestä roikkumassa lihakoukussa. Hän hiukan hymyili, mutta tajusi itsekin, että se ei ollut naurun asia. "Meidän täytyy varmaan sitten lähteä, ellen halua lihakoukkuun roikkumaan." Tyttö totesi ja naurahti.
Cheryl katsoi Beliä tämän sanoessa hänen viattomasta katseestaan ja näytti kieltä tälle. "Minun katseeni ei ole viaton, enkä edes osaisi katsoa niin, jos itse tietäisin että olen juuri varastanut. En osaa valehdella. Sitäkin täytyy varmaan opetella." Hän sanoi katse Belissä.

[Crystal]

Cheryl katsoi likaisesta ikkunasta ja huomasi hänkin pilvilautan hajoilevan. "Olisi todella kilttiä, jos saatat minut majatalolle." Cheryl sanoi ja arveli, että ei voisi pyytääkään enempää. Mies oli ollut kauhean kiltti häntä kohtaan. Cheryl tuijotti murheelisesti aitan lattiaa ja mietti vanhempiaan. Mitähän he tekivät ja kaipasivatko he häntä? Sitä ei Cheryl tiennyt, eikä välttämättä halunnut tietääkään. Hänen oli pärjättävä omillaan siihen asti kunnes hän asettuisi aloilleen ja löytäisi kivan puolison. Näitä asioita miettiessään, Cheryl ei voinut olla hymähtämättä miehen sanoessa, että myötätuntoisuus tekisi hyvää muillekin. "Olet oikeassa, jos haltiat ja ihmiset tuntisivat myötätuntoa toisiaan kohtaan, ei mitään sotaa välttämättä syttyisi." Totesi ja tuijotti edelleen lattiaa.

Cheryl aikoi opetella valehtelemaan, kunhan vain tulisi tilaisuus. Hän ei vielä tunnistanut valehtelivia ihmisiä, mutta oppisi varmasti jos tutkailisi toisia tarkasti. Yhtäkkiä hänen mieleensä nousi kysymys ja hän katsoi silmät ymmyrkäisinä miestä. "Valehteletko sinä minulle?"

[Crystal]

Cheryl nousi ylös laatikon päältä, jolla oli istunut ja hymyili hiukan miehen sanoessa, että ei ollut valehdellut tälle. "Kyllä minä uskon sinua." Kuitenkin epäillen hiukan Belin virnistäessä ovelasti. Tyttö katsoi miestä ja sanoi: "Olet inhottava." Cherylin äänessä oli kuitenkin naurua, mikä tarkoitti, että hän ei ottanut miehen virnistystä tosissaan. Hän tarkisti, että hänellä on kaikki tavarat mukanaan ja käveli ovelle. Cheryl hengitti tyytyväisenä raikasta ilmaa. Hän nauroi Belin sanoessa, että ei saisi näyttää surulliselta. "Voisin tehdä sen ihan tahallaan." Tyttö sanoi ja hymyili ovelasti. Cheryl pääsi ulos aitasta ja katseli ympärilleen. Kaupunki oli kaunis aamulla, mutta illalla se muuttui kammottavaksi. Cheryl rutisti matkaviittaansa, jossa olivat hänen eväänsä ja katseli tarkemmin aittaa päivänvalossa. Häm huomasi oven, joka ilmeisesti oli kiinnitetty karmeihin hiukan vinoon, sillä se kallistui oikealle. Cheryl kiinnitti katseensa taloon, johon aitta oli rakennettu kiinni. Tarkemmin jos katsoi niin koko talo oli hiukan vinossa ja tyttö puisteli päätään. Eivät osaa edes rakentaa. Cheryl tuhahti mielessään ja siirsi katseensa seuraavaan taloon, joka näytti hyvin hoidetulta ja siinä oli kauniit ikkunaluukut. "Minä haluan samanlaiset ikkunaluukut, sitten joskus." Tyttö sanoi ja osoitti taloa.

Hän katsoi miestä tarkemmin päivänvalossa, hän todella näytti siltä, että hänet oli hakattu monta kertaa. Cheryl ajatteli surullisesti. No, jos hän itse ei halua muuttua niin ei siinä pysty kukaan muukaan auttamaan, vaikka haluaisi kuinka. Tyttö totesi mielessään. "Lähdetään jo!" Cheryl sanoi yrittäen kuulostaa pirteältä ja hymyili hiukan.

[Crystal]

Cheryl hymyili aurinkoisesti, Belin sanoessa, että hän osasi kiinnittää huomiota asioihin, joihin hän ei ikinä ollut kiinnittänyt huomiota, 'Eikä varmaan kiinnitä ikinä' Tyttö ajatteli. "Ehkä se johtuu siitä, että katselen maailmaa eri silmin kuin sinä." Cheryl sanoi ja nauroi. Tyttö katseli ympärilleen heidän kävellessään tietä pitkin ja oli tyytyväinen kuullessaan lintujen laulua. "Nyt on hirveän aikaista vielä, koska lintujen laulun voi kuulla tarkasti. Minä pidän siitä." Tyttö sanoi iloisesti ja hymyili. Hän todellakin oli hyvällä tuulella, ehkä tulossa oleva poutainen päivä piristi häntä. Hän käveli miehen vierellä ja osoitti milloin mitäkin taloa huudahdellen: "Katso miten kauniita kukkia!" Tai "Voi miten nätti tervetuloa-kyltti." Ehkä tyttö teki sen hiukan kiusallaan, sillä miestä ei hirveästi varmaankaan kiinnostanut kukat tai tervetuloa-kyltit. "Etkö voisi jäädä pitämään minulle seuraa hetkiseksi majataloon?" Tyttö kysyi yhtäkkiä, katsoen suurilla silmillään. "Kaipaisin sinun seuraasi ja negatiivista suhtautumistasi maailman asioihin." Tyttö sanoi ja virnisti, kiusoitellen miestä. "Tiedätkö... Olet loppupeleissä aika ihana." Tyttö sanoi sen kummemmin ajattelematta, mitä päästää suustaan. Hän löi käden suun eteen ja katui sanojaan. Hän muisti vielä sen, kuinka mies oli säikähtänyt, kun hän oli nukahtanut miehen olkapäätä vasten. Tyttö katsoi maahan ja aurinkoinen hymy hävisi hänen huuliltaan. "Anteeksi... Sain sinut taas hämillesi." Cheryl sanoi.

Tyttö naurahti hiukan miehen sanoessa, että pääsisi lämmittelemään kunnola, jos kaikki talot syttyisivät tuleen. "Ehkä se olisi sinusta mukavaa, mutta entä kaikki nuo ihmiset, jotka siellä asuvat? He joutuisivat kodittomiksi ja päätyisivät katuojaan rypemään ja kiroamaan tämän maailman, sitten vielä pienet lapset.." Tyttö sanoi, liekkien leimahdellessa silmissään.

[Crystal]

Cheryl katsoi miestä nauraen tämän sanoessa, että eikö hän pelännyt seuran tekevän kaltaisekseen. "En. Minä tykkään väitellä kanssasi. Kerrankin, joku joka ei ole samaa mieltä vain sen takia, että katson sievästi." Hän naurahti ja katsoi miestä koiranpennun silmillä. "Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Saisin varmaan kuninkaan syömään kädestäni, jos hiukan harjoittelisin tuota ilmettä ja puhetaitoja niin ja valehtelua." Cheryl sanoi miettivästi ja virnisti. "Ei paha idea..." Cheryl sanoi itselleen ja katsoi taivaalle. 'Olisipa minulla ilkeämpi luonne. Voisin huijata vaikka ketä yhdistämällä enkelin ja hyvät puhelahjat.' Tyttö ajatteli ja käänsi katseensa mieheen. "Miksi kauniit ja viettelevät ihmiset ovat yleensä tyhmiä ja pieniaivoisia?" Tyttö kysyi hiukan ymmällään, vaikka tuskinpa mies osaisi sanoa itsekään vastausta. "Sitten taas ne joita pidetään rumina, omaavat erityisen hyvät puhelahjat ja älyn.." Tyttö mietiskeli ääneen. 'Mihinköhän minä itse kuulun? Olenko kaunis ja tyhmä vai ruma ja viisas?' Tyttö ajatteli. "Miksiköhän ihmiset luokitellaan noin.. Tai siis kaikkihan ovat yksilöitä, mutta silti kaikki lokeroidaan.. Ja erityisesti naiset lokeroidaan kauniisiin ja rumiin sekä tyhmiin ja viisaisiin. Ihan tyhmää." Mietiskelynsä päätteeksi, Cheryl mutristi huuliaan ja potkaisi säilykepurkin vierimään katua pitkin.

"Anteeksi. En ajatellut ennen kuin puhuin. Vannon.. En tee sitä ikinä." Tyttö sanoi nostaen käden pystyyn kuin valan vannomisessa yleensä. Hänen suuret silmänsä näyttivät surullisilta. Tulipaloista puhuessaan Cheryl huomasi härnäävän sävyn miehen äänessä. Hän käänsi katseensa mieheen, silmät kipinöiden ja katsoi tätä murhaavasti. "Härnäät minua tahallasi. Vaikka itse makaat katuojassa lähes joka päivä naama veressä, ei se tarkoita, että syyttömien pitäisi sinne ryömiä! En tiedä oletko syytön vai syyllinen siihen, että saat turpaasi, enkä välitäkään tietää!" Tyttö melkein huusi ja polkaisi jalkaansa katuun. Jos katse voisi tappaa, mies olisi jo kuollut. "Sait minut suuttumaan. Oletko tyytyväinen?" Tyttö kysyi, mulkoillen miestä. Pieni hymy kuitenkin nousi huulilleen. "Oikeastaan, se teki hyvää. En muista milloin viimeksi olisin suuttunut kunnolla. Kiitokset." Tyttö kiitti ja kumarsi nauraen.

[Crystal]

Cheryl käveli mietteliäästi miehen vierellä. Kääntäen katseensa tähän, miehen sanoessa, että hallitsisi koko saarta. "Niin varmasti. En epäile sitä hetkeäkään, olet juonikas." Cheryl sanoi, katse tiukasti maahan luotuna. "Jos joskus pääsisin kuningattareksi valehteluni avulla, ottaisin sinut neuvonantajaksi." Tyttö tuumasi katsoen Beliä. "Sinä osaat juonitella. Tosin en hallitsisi tätä maata samanlailla kuin nykyinen." Sanoi hiukan hiljempaa. Ei varmaan olisi hyväksi puhua hallitsijastaan pahaa. Belin puhuessa, miksi ihmiset lokeroivat toisiaan, tyttö kuunteli tarkkaavaisesti. "Olet oikeassa.." Hän sanoi ja katseli taivaanrantaan. "Mihinköhän ryhmään ihmiset luokittelisivat minut?" Tyttö tuumi ja jatkoi: "Mitä sinä ajattelit kun näit minut? Ja sanokin rehellisesti!" Cheryl sanoi katsoen toista tiukasti. Tyttö mietti näitä asioita ja hänen päässään pyöri satoja kysymyksiä.
'Elämä on hankalaa.. Ainakin ihmisenä..' Tyttö huokaisi raskaasti ja nappasi lihanpalan matkaviitastaan. Hän söi hiljaisena. "Oletko ollut ikinä rakastunut?" Kysyi yhtäkkiä mieheltä. Siniset silmät katsoivat toista kysyvästi.

Cheryl nauroi. "Et sinä saa minua suuttumaan sinulle, en pysty olemaan vihainen sinulle.. Ainakaan kauaa.." Tyttö sanoi hymyillen. "Mistä keksit tuon vertauskuvan? Hirvittääkö sinua oikeasti noin paljon minun olemassa oloni?" Tyttö kysyi.

[Crystal]

Cheryl nauroi Belin kertoessa heidän ensitapaamisestaan. "Kirosit vai? No eipä mnuakaan pahemmin naurattanut. Oli hyvin kurja ilma." Tyttö sanoi. Mitenköhän tapaaminen olisi mennyt, jos aurinko olisi paistanut ja ilma olisi ollut mitä lämpimin? Eipä sitä voinut tietää, eikä hän välttämättä halunnutkaan tietää. Ehkä hän ei olisi edes miestä tavannut, jos olisi ollut kaunis ilma.. No hyvä ettei ollut. Tyttö mietti mielessään, mutta varoi sanomasta sitä ääneen. Hän ei halunnut nolostuttaa miestä enää. Miehen sanoessa, että ei ollut ikinä rakastunut, tyttö katsoi hiukan ihmeissään. 'No jotkuhan eivät rakastuisi ikinä.' "Minäkö? En ainakaan oikeasti. Tai siis sellaisia teini-iän ihastumisia on ollut, mutta ei rakastumista." Tyttö nauroi. "En tuhlaa rakkauttani vääriin henkilöihin. Odotan, että löydän sen jota oikeasti rakastan ja sitten minulla on niin paljon rakkautta, että mieheni kuolee siihen." Tyttö nauroi ja katsoi Beliä. Niin todellakin, hänellä oli paljon rakkautta annettavana. Jos hän ikinä tapaa sitä oikeaa. Hän vilkaisi miestä, jonka kasvot olivat mitään sanomattomat.

Tyttö nauroi kun mies sanoi olevansa Jeesus. "Olet hauska." Miehen sanoessa, että ei tiennyt miten suhtautuisi Cheryliin, koska tämä oli parempi kuin muut ihmiset, tyttö ei voinut kuin tuijottaa eteensä. Lievä puna kohosi hänen poskilleen ja hän oli hämillään. Hän käänsi katseensa mieheen. "Kiitos." Tyttö ei osannut muuta sanoa. Hän käveli loppumatkan majatalolle mietteliäänä. Hän oli vieläkin hiukan hämillään. Päästyään portille, tyttö käänsi katseensa mieheen. "Kiitos paljon. Nukun hiukan, mutta näemmekö me vielä? Tai siis.. Mihin sinä menet?" Cheryl kysyi.

[Crystal]

"Pakoilemista.. Vai niin." Cheryl sanoi hymyillen. Hän käänsi katseensa majataloon, jonka ikkunassa näkyi majatalon isäntä puuhailemassa. Cheryl katsoi mieheen, tämän sanoessa, että tulisi näkemään tytön. "Toivon todella, että tapaamme vielä." Tyttö sanoi ja katsoi miestä hymyillen. "Pidä huolta itsestäsi ja älä tahallasi aiheuta tappeluita." Cheryl muistutti miestä ilkikurisesti. Tyttö katsoi taivaalle, auronko paistoi täydeltä terältä ja eilisestä sateesta ei näkynyt jälkeäkään. Ihan kuin sitä ei olisi ikinä ollutkaan, mutta Cheryl tiesi, että eilen satoi kaatamalla, sillä hän oli tavannut tämän miehen ja he olivat yhdessä pitäneet sadetta ja keskustelleet. Tyttö tiesi, että hänelle tulisi ikävä, mutta mies oli sanonut, että pitäisi tätä silmällä siinä toivossa, että Cheryl lahtaisi joskus porukkaa ja mies tulisi nauramaan. Cheryl hymyili. "Eihän sitä tiedä, vaikka seuraavan kerran kun näemme, olen kuningatar." Tyttö sanoi leikkisästi. Miehen lähtiessä tyttö jäi vielä seisomaan majatalon ovelle ja katsoi kun Bel katosi varjoihin. Tuuli pörrötti tytön tukkaa ja yksinäinen kyynel tipahti Cherylin poskelle. Hän hymyili itsekseen, tietäen, että tapaisi vielä tuon miehen joskus. Hän aukaisi majatalon oven ja astui sisään.

//Kiitokset itsellesi. Oli tosi kiva pelata ja ehdottomasti näiden pitää nähdä vielä. Eihän sitä tiedä vaikka... ;) \\