Iso pörröinen nallekarhu!

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Iso pörröinen nallekarhu!

ViestiKirjoittaja Noviisi » 17 Elo 2009, 20:26

//Elikkäs Aksu ja Ane paijaamaan nallea//
Brom

Misha loikoili pitkin pituuttaan syrjäisellä kujalla, josta sitä ei nähnyt kovin selkeästi. Isäntä oli mennyt asioille ja välttyäkseen liioilta katseilta käski Mishan pysyä kujalla ja olla kiltisti. Mishalla oli hyvä motivaatio pysyä paikallaan: Isäntä sanoi tuovansa herkkuja, jos olisi kiltisti. Mishan lempiherkkuja ovat marjat ja hunaja, niin kuin Nalle Puhin. Misha katseli ihmisten menoa melko välinpitämättömänä, kuitenkin valppaana mahdollisten vaarojen varalta. Tosin nalle taisi olla isompi uhka ihmisten mielestä, kuin mitä nämä tälle. Vaikka joku näkisikin tyttökarhun, tällä on kaulassaan hopeinen kaulapanta, jossa lukee karhun nimi ja omistaja. Misha nousi hetkeksi istumaan ja katseli varovasti ihmisten menoa, sen nenään oli osunut kaksi kummallista hajua. Toinen oli hyvä tuoksu-ei ruoka-, jota Misha ihmetteli, mikä se oli. Toinen oli outo haju, se ei ollut naaraan mielestä mitenkään ihmeellinen, mutta siinä oli jotain mistä tuo ei pitänyt, muttei keksinyt mitä. Misha mietti hetken uskaltaisiko tulla esiin. Toisaalta isäntä toi herkkuja, jos oli kiltisti. Toisaalta se halusi tietää mistä nämä kaksi outoa hajua lähtivät. Misha tunki kuononsa varovasti ulos ja katseli eri suuntiin. Onneksi kukaan ei nähnyt tuota. Lopulta naaras veti päänsä syvemmälle kujan varjoon, josta sitä oli hankala erottaa. Misha haistoi noiden outojen hajujen tulevan lähemmäs, kohta hajujen arvoitus selviäisi. Nalle työnsi ruskean kuononsa varovasti enemmän esiin, nähdäkseen mitä tulee.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2009, 21:03

Ane, Lily

Tänään prinsessa oli jälleen päättänyt viettää päivänsä meiluummin adoptio tyttärensä kanssa, kuin kikattavien seurapiiri snobien seurassa. Noiden seura osasi joskus olla yllättävän tylsää ja puuduttavaa, jos Lilytä kysyi. Joten vaihtelu todellakin oli tarpeen. Tällä kertaa Lily oli lähtenyt Anen kanssa kylälle.. eivät he tietenkään kaksin liikkuneet, eihän kuningas päästänyt tytärtään minnekkään ilman vartijoita. Mutta jälleen kerran vartijoilla oli täysi työ pysyä näiden kahden perässä. Molemmilla oli yllään heille tavalliset asunsa ja lisäksi Lilyllä sekä Anella oli yllään kuninkaallisten viitta, jotta vartijat pysyisivät näiden mukana jotenkuten, eikä kukaan yrittäisi tehdä mitään typerää.. jokainen tiesi että mikäli prinsessa näkyi kylällä liikkuvan, tuolla varmasti oli vartijoita mukana... ja jos vartijat saisivat jonkun kiinni edes prinsessan katsomisesta vihaisesti, tuo vietäisiin kuninkaan eteen tuomittavaksi!

No, joka tapauksessa Lily ja Ane kiertelivät pitkin kylän toria, tutkiskellen mitä kaikkea kauppiaat möivät tänään. Vartijat seurasivat noita kahta parhaansa mukaan. Ane oli tavalliseen tapaansa hyvin innoissaan päästessään jälleen linnan muurien ulkopuolelle, eikä voinut olla hillitsemättä uteliaisuuttaan.
Äkkiä Ane näki jotain pörröistä kulman takana hieman kauempana kujalla. Tyttö naurahti kevyesti ja lähti loikkimaan kohti tuota kujaa. Päästyään nurkalle Ane aikoi kurkistaa kulman taakse, mutta pian se karvainen kuono ilmestyi taas esiin.
Anen silmät laajenivat hämmästyksestä ja jännityksestä nähdessään ilmielävän karhun... siltikään tyttö ei osannut varoa tuota vaan lähestyi sitä ystävällisesti.
"Mitä sinä siellä kujan perällä teet.. oletko eksynyt? Vai kenties piilossa?" Ane kysyi karhulta, aivan kuin odottaen tuolta jonkinlaista älyllistä vastausta.. eihän sitä koskaan tiennyt.
Samaan aikaan Lily etsi pikku tyttöään kaikkialta.. Anen rynnätessä kujalle Lily oli kadottanut katsekontaktin tuohon ihmisten tunkiessa näkökentän...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noviisi » 17 Elo 2009, 21:31

Brom (Enimmäkseen Misha)

Misha veti kuononsa vaistomaisesti taaksepäin, mutta oli hölmistynyt, koska tuosta pikkuotuksesta lähti tuo hyvä tuoksu. Pikkuinen äänteli jotain, josta Misha ei ymmärtänyt mitään, vaan kallisti päätään. Naaraskarhu lähestyi pikkuista varoen ja nuuhki ensin kasvoja, sitten kehoa ja lopuksi hiuksia. Mishalla ei ollut aavistustakaan, mikä kumman otus sillä oli edessään, mutta sen se tiesi, että tuo oli kiltti. Mistäkö? Eläimet vaistoavat sen milloin mitenkin, Misha esimerkiksi nyt haistoi. Misha lässähti takamukselleen istumaan ja nuoli tuon otuksen poskea, ja veti tämän tassuillaan itseään vasten hellästi, kuin olisi halannut. Pikkuinen saattoi nauttia Mishan lämpöisestä turkista, mutta toisaalta, karhu ei ole saanut kunnon pesua aikoihin.

Brom oli viimein saanut asiansa hoidettua: piti ostaa nuolia, ettei tarvitse heti käyttää mithril kärkisiä, sidetarpeita tulevan varalle ja purkki hunajaa Mishalle, jonka kääpiö uskoi odottavan kiltisti kujalla jolle tämän jätti. Tungos oli melkoinen, eikä kukaan vaivautunut väistämään kääpiötä. Se jos mikä ärsyttää, ettei kääpiöitä kunnioiteta piiruakaan. Lopulta Brom käveli kujalle, jossa Mishan piti olla. Brom oli yllättynyt nähdessään Mishan halaavan pikkutyttöä, joka oli syötävän suloinen. " Kappas olet saanut uuden ystävän." Brom tokaisi Mishalle. Misha kohotti päänsä isäntäänsä ja huomattuaan, mitä tuolla oli kädessään päästi irti tytöstä ja tassutteli isäntänsä eteen nuollen tuota. " Hehheh, leikkisä kuten aina." Brom tokaisi rapsuttaen Mishaa ensin leuan alta ja sitten silittäen tuon kookasta päätä. Brom kohotti hunajapurkkia ja aukaisi sen. " Haluatko hunajaa Misha?" Brom kysyi ja karhu nyökkäsi, sen jälkeen se otti purnukan molempiin tassuihinsa ja tunki kuononsa sisään ja alkoi maiskutella. Brom katseli nallensa hunajan syöntiä hymähtäen ja katsoi Mishan uutta ystävää. Pikkutytöllä oli aika hieno viitta tarkoittaen, että tuo oli jonkun aatelisen tai muuten korkea arvoisen lapsi. " Huomaan, miksi Misha piti sinusta, olet tosi suloinen." Brom tokaisi tytölle. " Muuten mikä on nimesi? Minä olen Brom ja Mishan jo tapasitkin." Brom esittäytyi ja taputti karhun kylkeä. " Missä vanhempasi ovat?" Brom kysyi tytöltä. Toivottavasti tytön vanhemmat eivät ole niitä snobeja, joille kynsien katkeaminen on pahempaa, kuin lapsensa katoaminen.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2009, 10:14

Ane, Lily

Ane naurahti pienesti karhun selvästikkin ollessa hölmistynyt eteensä tupsahtaneesta lapsesta. Karhu näytti kaikelta muulta paitsi vaaralliselta Anen silmissä, tuohan oli suorastaan pörröisen ihana! Varsinkin kun karhu kallisti päätään kysyvästi Anen sanoille. Tyttö antoi karhun nuuhkia itseään kaikessa rauhassa.. eivät karhut näköjään koiria kummempia olleet. Sitten karhu nuolaisi Anen poskea ja veti tuon syleilyynsä. Ane ei jäähmettynyt paikoilleen vaan naurahtaen kietoi kätensä karhun ympärille.. vaikka eihän tuon käsien mitta nyt karhun ympäri yltänyt.
Sitten paikalle ilmestyi kääpiö.. Ane vilkaisi silmät palaen mielenkiinnosta kääpiöön joka selvästikkin tunsi tämän karhun. Karhu päästi irti itsestään ja tassutteli kääpiön eteen, misä Ane jo päätteli että tuon täytyi olla karhun omistaja. Ane hyppeli kiltisti karhun vierelle ja katsoi kuinka karhu alkoi syömään hunajaa purkista jonka kääpiö oli sille antanut.

Miehen huomauttaessa Anen olevan suloinen tyttö punastui ja hymähteli itsekseen. Kääpiö esitteli itsensä Bromiksi ja Karhunsa Mishaksi, kysyen samalla Anen nimeä ja missä tämän vanhemmat mahtoivat olla.
"Minun nimeni on Anemone, mutta kaikki kutsuvat Aneksi" Ane aloitti selittämään innoissaan mutta sitten tytön kasvoille ilmestyi huolestunut ilme.
"Taisin... eksyä äidistä kun juoksin karhun luokse.. hänen täytyy olla huolissaan! Minun täytyy löytää hänet ennen kuin koko armeja etsii minua" Ane sanoi huolestuneena.. mikäli Ane olisi kyennyt itkemään tuon silmät olisivat varmastikkin kostuneet jo kyynelistä pelkästä ajatuksesta, että hän oli juossut noin vain pois äidin luota ja huolestuttanut tuon aivan syyttä.
Anen tehdessä lähempää tuttavuutta kääpiön kanssa, Lily puolestaan koitti parhaansa mukaan löytää tytärtään vartijoiden avustamana.. ja kyllä, vartijat saivat osakseen haukut prinsessalta.. luulisi nyt noiden edes pitävän silmällä pientä lasta sen verran! Vaikka eihän se kekenkään syy ollut että tyttö oli kadonnut, mutta mikäli Anelle tulisi tapahtumaan jotain niin siitä saisivat kyllä vartijat kuulla ihan kuninkaalta itseltään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noviisi » 18 Elo 2009, 16:19

Brom

Vai oli tytön nimi Anemone, sepäs hupaisan kuuloinen nimi. Brom oli kyllä oppinut, että jos ei ole mitään hyvää sanottaavaa, niin parempi pitää suu kiinni, joista nimien arvosteleminen oli yksi asia. Sitten tyttö kertoi olevansa eksynyt äidistään, kun juoksi Mishan luo. Parempi se, kuin että Misha olisi käynyt poimimassa tuon. Oli huojentavaa kuulla tytöltä tuon äidin olevan huolissaan. Se sai Bromin kohottamaan kulmiaan, että koko armeija etsisi tuota. " Äitisi taitaa olla tosi korkeassa asemassa, jos armeijan avulla sinua etsisi, mutta etsitäänpäs hänet ennen sitä." Brom tokaisi tytölle. Mishalla oli sillä välin tullut pulmia, purkki juuttui kuonoon ja nyt se tökki isäntäänsä saadakseen apua. " Tsih. Voi sinua Misha." Brom huokaisi ja tarttui purkista molemmilla käsillään ja alkoi vetämään, aika tiukassa olikin, mutta kyllä se sitten irtosi, tosin niin äkisti, että kääpiö heitti kuperkeikan. Misha ärjähteli hypähdellen eturuumiillaan ilosta ja lipoi suupieliin jääneen hunajan. " Tuntuu siltä, että aina kun joku näkee minut vetämässä purkkia Mishan kuonosta, heitän kuperkeikan." Brom murahti, muttei kuitenkaan kuulostanut vihaiselta. Brom tuli Anen viereen Misha perässään. " Oletko ennen ratsastanut karhulla?" Brom kysyi viekas hymy, jota ei heti erottanut parran ja viiksien alta. " Jos nouset Mishan selkään näet äitisi paremmin tässä tungoksessa." Brom selitti ja olettaen, että Ane oli innostunut, auttoi tytön Mishan selkään ja alkoi neuvomaan tyttöä, " Pysy istualtaan, pidä kiinni turkista, äläkä vedä korvista. Misha inhoaa sitä." Brom selitti ja alkoi taluttamaan Mishaa ulos kujalta. Ihmiset perääntyivät pelästyneesti karhun nähdessään, mutta oli kieltämättä lystikäs näky nähdä lapsi ratsastamassa karhulla, jotkut kyselivät toisiltaan asioita, kuten: " Eikös tuo ole prinsessa tytär?" tai " Onkohan tuo tytön henkivartija?" ynnä muuta sellaista. " Näetkö äitiäsi?" Brom kysyi Anelta taluttaen Mishaa kaulapannasta.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2009, 17:14

Ane, Lily

Ane vain nyökkäsi pienesti Bromin todetessa että Anen äiti taisi olla korkeassa asemassa. Ei tuo ainakaan tyhmä ollut, kun tuollaisen osasi itsekkin päätellä. Ane ei voinut olla naurahtamatta pienesti Bromin vetässä hunajapurkin Mishan kuonosta irti. Normaalisti tässä tilanteessa joku Anen ikäinen olisi saattanut vain seisoa tuppisuuna ja arastella vierasta miestä, varsinkin kun tuo oli kääpiö, mutta Ane puolestaan oli innoissaan ja suorastaan täynnä uteliaisuutta.
Ane katseli kiltisti vierestä kun Brom tuli hänen vierelleen ja kysyi oliko Ane koskaan ratsastanut karhulla.
"En ole, mutta sudella kyllä!" Ane sanoi innoissaan ja ennen kuin huomasikaan, Kääpiö oli nostanut hänet Mishan selkään.
Anen silmistä saattoi nähdä kuinka innoissaan tyttö oli tuosta, samalla kun Ane kuunteli tarkkaan mitä ei saanut tehdä Mishan selässä. Korvat piti jättää rauhaan, sen Anekin ymmärsi.. ei hänestäkään olisi tuntunut kivalta jos joku olisi hänen korviaan repinyt.

Sitten lähdettiinkin matkaan. Ane totta vie näki paremmin karhun selästä mitä ympärillä tapahtui ja tyttö keskittyikin kokonaan tähystämään äitiänsä väkijoukon seasta.
Lily puolestaan alkoi jo turhautua kun Anea ei näkynyt missään.. kunnes väkijoukon seasta pilkahti tutun näköinen henkilö.
"Äiti on tuolla!" Ane huudahti ja hypähti alas karhun selästä ja syöksähti Lilyn luokse takertuen tuohon kiinni kuin hukkuva oljenkorteen.
"Ane missä sinä olet ollut!? Älä enää ikinä juokse pois tuolla tavalla, onko selvä?" Lily parkaisi ja kyykistyi halaamaan pikku Anea.
Ane nyökkäsi ymmärtäväisesti, mutta tietenkään tyttö ei kunnolla ollut kuunnellut.. taaskaan.
"Äiti tässä on Brom ja Misha! Näin Mishan kujalla ja sen takia juoksin pois luotasi, mutta he auttoivat minua löytämään sinut!" Ane sanoi innoissaan viitaten kohti Bromia ja Mishaa.
Lilyn tyrmistynyt katse nousi Anesta karhuun ja kääpiöön, mutta pian prinsessan huulille levisi ystävällinen hymy.
"kiitos teille, ties kuinka kauan tyttäreni olisi ollut kateissa jos ette olisi auttaneet" Lily sanoi hymyillen noustessaan seisomaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noviisi » 18 Elo 2009, 18:13

Brom

Brom kyllä hiukan mietti, miten tyttö oli sudella ratsastanut, koska niitä oli lähes mahdotonta kesyttää. No sitä ei ehtinyt miettiä kauan, kun Ane jo hihkaisi nähneensä äitinsä ja ryntäsi tämän luo. Perhe rakkaus on aina suloista katseltavaa näin Bromin mielestä. Ihan tulee mieleen lapsuus. Toisaalta tytön äiti vaikutti hyvin nuorelta, eikä hän huomannut oikein yhdennäköisyyttä, tosin saattoihan Ane olla ottolapsikin. Anen äidin tyrmistynyt katse ei ollut yllätys. Harvoinhan sitä näkee kääpiön taluttamassa suurta karhua, ihmisen näkökulmasta siis. Bromin näkökulmasta oli hän ihmetteli miten väki oikein voi pelätä kesyä karhua ja eivätkö nuo ole ennen kääpiötä nähnyt. Sitten nainen kiittikin Bromia, " Ei se mitään, kuka tahansa kunnon kääpiö olisi tehnyt saman. Oli kyllä tyttärenne onni, että kaikista karhuista hän törmäsi Mishaan. Misha on nimittäin periaatteessa yhtä vaarallinen, kuin pehmonalle. Etkös olekin." Brom tokaisi vimmeisen Mishalle tarkoitettuna ja rapsutti tuon pyöreän korvan takaa ja Misha kallisti päätään tyytyväisen näköisenä. " Sitä paitsi vaatteista päätellen olette korkea arvoisia, joten sitä suuremmalla syyllä." Brom lisäsi huvittuneena. Brom oli hetkeksi päästänyt Mishan kaulapannasta ja tuo menikin nuuskimaan Anen äitiä kiinnostuneena kallistellen päätään välillä. Tuossa naisen hajussa oli jotain pikkiriikkistä, josta Misha ei pitänyt, mutta niin pieni, että Misha kuitenkin piti tuosta ja nousi takajaloilleen voidakseen nuolaista pienesti Anen äidin poskea ja laskeutui heti perään neljälle jalalle. Brom oli tarttunut Mishaa kaulapannasta ja veti tuon kauemmas. " Tuhma Misha. Anteeksi Misha ei tarkoittanut pahaa, hän ilmeisesti pitää teistä." Brom torui Mishaa ja pyyteli anteeksi Anen äidiltä. Miten kääpiö osasikin käyttäytyä kuninkaallisen edessä? No olihan niillä kääpiöilläkin kuninkaallisia ja korkea arvoisia henkilöitä tai sukuja, kuten Karhukämmen-suku, johon Brom kuuluu. Misha painoi päänsä alas ja silmistä näki sille tulleen paha mieli. Jos Misha olisi ollut koira, tuo olisi ulissut, mutta Misha ei ole koira ja sitä paitsi hän on koiria parempi. Tuo katseli Anemonea anovasti, kuin olisi pyytänyt anteekis, vaikka sen olisi pitänyt åyytää tuon äidiltä anteeksi.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2009, 10:43

Ane, Lily

Lily ei voinut olla hymyilemättä miehen kuviallessa karhuaan yhtä vaaralliseksi kuin pehmonalle. Siltikin, vaikka kääpiö sanoisi mitä, jokin sisäinen hälyytyskello käski prinsessaa olemaan varuillaan kahrun lähettyvillä. Ei sitä koskaan tiennyt josko tuolla napsahtaisi. Mutta onneksi Lily piti eläimistä, muuten Misha olisi saanut häädön kaupungista sillä sekunnilla.

Brom ei selvästikkään tunnistanut Lilyä prinsessaksi, mikä sai tuon hymyilemään pienesti. Ihanaa ettei koko Crypt sentään häntä tuntenut ulkonäöllisesti. Mishan tullessa nuuhkimaan Lilyä, prinsessa jähmettyi paikoilleen ja antoi karhun kiltisti nuuhkia itseään. Ane katseli hymyillen vierestä, eikä tuo näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä että olisi ollut ollenaan surullinen tai huolissaan koko päivän aikana.
Karhun noustessa kahdelle jalalle Lily vinkaisi pienesti ja oli perääntyä, mutta Misha vain nuolaisi hänen poskeaan ja laskeutui samantien neljälle jalalle. Väkijoukko heidän ympärillään oli kauhistellut ja lähes kiljunut tuon tempauksen myötä ja nyt heidän katseensa näyttivät olevan nuhtelevia ja tyrmistyneitä kääpiötä ja karhua kohtaan.
Brom pyyteli anteeksi Lilyltä joka naurahti pienesti ja pudisti päätään.
"ei se mitään, eihän tässä pahem--"
Tytön lause jäi kesken vartijoiden saapuessa paikalle. Nuo nostivat keihäänsä kohti kääpiötä ja varsinkin karhua, melko vihaisen näköisinä.
"Kuinka kehtaat lähestyä prinsessaa ja hänen tytärtään ilman erillistä lupaa?!" Yksi vartijoista huusi, mutta hiljeni Lilyn nostaessa kätensä ylös ja siirtessä yhen keihään sivummalle Mishasta.
"Herra Brom ja hänen lemmikkinsä Misha löysivät tyttäreni, joten heillä on täysi oikeus puhutella meitä" Lily sanoi nyrpistäen nokkaansa vartijalle, joka katsoi prinsessaa hetken sanattomana, kunnes vetäytyi taka vasemmalle muiden vartijoiden kanssa.

// olisiko mahdollista että jaottelisit tekstiäsi hieman? Itse näin lukihäiriöisenä en pysty pitkää tekstipätkää lukemaan ilman että sekoan viisituhatta kertaa rivissä, mikä tietenkin vaikeuttaa luetunymmärtämistä ja viivästyttää vastaamistä :') //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noviisi » 19 Elo 2009, 11:26

Brom

Bromia hiukan ärsytti väkijoukon supinat. Olisi tehnyt mieli sanoa muutama valittu sananen, mutta se ei olisi soveliasta tärkeän henkilön edessä.
Prinsessa oli onneksi ymmärtäväinen, mutta muutama vartija ei ollut.
Misha nosti päänsä ja ärisi miehille ja olisi ollutkin näissä kiinni ellei isäntä olis pitänyt kaulapannasta. " Hyst Misha." Brom tuhahti ja Misha lakkasi ärisemästä, mutta oli valppaana.
Brom olisi pahoitellut Mishan käytöstä toistamiseen, mutta tyrmistyi kuullessaan nuoren naisen olevan prinsessa. Ohhoh tulipas mokailtua.
Jos Brom olisi tiennyt tytön olevan prinsessa, hän olisi puhunut vielä kunnioittavammin. Onneksi prinsessa ei ollutkaan niitä "tavallisia", jotka heittävät tyrmään, jos joku edes katsoo heihin. " Olette ystävällinen." Brom totesi kohteliaasti kumartaen ja Misha meni melkein makuuasentoon, mutta nousikin taas neljälle jalalle seisomaan, kuin olisi yrittänyt niiata. Brom oli opettanut Mishaa niiaamaan, kun kääpiö itse kumartaa.
" Saavuin Cryptiin vasta pari päivää sitten, joten en tunne paikallisia kuninkaallisia." Brom selitti prinsessalle niin kohteliaasti, kuin pystyi.
" Tulin tänne alunperin uteliaisuuttani, mutta sitten kuulin teidän olevan sodassa suippokorvaisten varkaiden kanssa." Brom jatkoi viimeisessä pieni viha äänessään. " Joten ajattelin liittyä mukaan, jotta ne oppisivat tavoille." Brom lopetti kumartaen syvään ja Misha niiasi omalla hauskalla tavallaan.
Misha vilkaisi vartioita edelleen, kuin nämä olisivat susia, jotka piirittivät tätä. Brom katseli Mishaa ja päätti hiukan puhutella vartijoita. " Misha on kyllä rauhallinen, mutta uhattuna hän on kuin isänsä, Vanha Ärjy." Brom varoitti vartijoita, eikä hän tietenkään olettanut vartijoiden olevan kuullut pohjoisten ärhäkäimmästä karhusta, mutta hän uskoi nimen kertovan kaiken.

// Onko nyt parempi? ;)//
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2009, 13:20

// no heti helpotti :D //

Ane, Lily

Ane naurahti jälleen iloisesti nähdessään Mishan ihan niiaavan. Noinkin fiksu karhu ei ollut Anen mielestä yhtään pelottava, toisin kuin sivusta katsojien mielestä. Nuo näkivät edessään vain villin pedon, joka näytti olevan valmis raatelemaan kenet tahansa ympäriltään.. ihmiset kun eivät voineet enää luottaa villieläimiin täällä päin.
Lily hymyili pienesti Bromin kumartaessa ja kuunteli kuinka tuo kertoi olevansa vasta uusi täällä päin. Bromin selittäessä kuina tuo haluaisi ottaa osaa sotaan, vartijat alkoivat hymyilemään ja mielessään jo hyväksyivät tuon joukkoihinsa.. kääpiöt olivat oikeastaan ainoa "taruolento" rotu minkä ihmiset hyväksyivät, nuohan olivat vain karvaisia, lyhytkasvuisia ihmisiä.. ja tunnetusti kääpiöt eivät pahemmin pitäeet itsekkään haltioista, mikä vain oli plussaa. Vartijoiden hymy kuitenkin hyytyi hieman Bromin huomauttaessa Mishan olevan uhattuna kuin isänsä, vanha Ärjy. Ei, nimi Ärjy ei sanonut sotilaille mitään, mutta he uskoivat suosiolla että tuota ei paranisi uhkailla sen enempää.

Ane puolestaan oli siirtynyt Mishan viereen ja hymyillen silitteli tuon kaulaa.
"Mikäli haluat liittyä joukkoihimme, sinun täytyy puhua isäni kanssa" Lily sanoi hymyillen, vaikka hän ei ollenkaan ollut innoissaan koko sodasta.. ja naisena hän ei pahemmin tiennyt sodasta sen enempää, mitä päällisin puolin jokainen Cryptiläinen tiesi. Hänelle kun ei kerrottu mitään sotaan liittyvistä asioista.
"Mikäli haluatte, voitte tulla meidän mukanamme takaisin linnalle päin. Olimme muutenkin jo lähdössä kotiin päin" Lily lisäsi vilakisten Aneen joka yhä paijaili karhua kuin mitäkin kissaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noviisi » 19 Elo 2009, 16:18

Brom

Brom tiesi, mitä nuo sivusta katsojat ajattelivat, sen näki noiden silmistä. Misha on ihan yhtä kesy, kuin koira vain hieman älykkäämpi. Ainakin Bromin mielestä.
Ane oli siirtynyt Mishan paijaamaan Mishaa, josta karhu nautti suuresti. Misha kohotti etutassuaan ja silitti Anen hiuksia käpälällään. Tämän jutun Misha oli keksinyt aivan itse, joka oli vain yksi syy lisää, miksi Brom pitää tuota älykkäänä. Seuraavaksi nalle oikein istahti ja halasi Anea omalla lystikkäällä tavallaan. Prinsessa ei välttämättä pidä näystä, mutta ei Misha mitään tekisi.
Prinsessa selitti Bromin täytyvän puhua tämän isälle sotaan liittymisestä ja ehdotti mukana tulemista. " Se olisi suuri kunnia." Brom vastasi kumartaen jälleen. Misha ei tällä kertaa niiannut, koska oli kiire nauttia Anen paijaamisesta. Ääntelystä päätellen Misha oli tosi iloinen. Ilo kuitenkin loppui siihen, kun Brom käski Mishaa päästämään irti ja kilttinä nallena päästikin.
Brom huomasi prinsessan katsovan Anea, joka paijasi Mishaa. " Muistan yhä sen ajan, kun Misha oli niin pieni, että tyttärenne olisi voinut pitää tätä sylissään." Brom huokaili ja taputti karhun päätä. " Jos tyttärenne haluaa ja teille sopii, hän voisi ratsastaa Mishalla linnalle asti." Brom ehdotti uskoen ainakin Anen olevan innoissaan. Tietenkin Brom taluttaisi Mishan linnalle, pikkuinenhan voisi muuten pudota ja loukata itsensä.
Misha ainakin äännähti innostuneena ja löi etutassujaan yhteen. Tästä nähtiin, miten leikkisä Misha voi olla.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2009, 10:13

Ane, Lily

Prinsessa ei voinut kätkeä lempeää hymyään joka nousi väkisin hänen kasvoilleen Mishan ja Anen paijatessa toisiaan. Ane näytti kiintyneen karhuun jo näinkin lyhyessä ajassa, mutta Ane oli vasta pieni lapsi ja noilla oli tapana kiintyä kaikkeen ihanaan alta aikayksikön. Prinsessan reaktion nähdessään kansa alkoi supista ja katsella toisiinsa, kunnes vähä vähältä nuokin lempenivät. Karhun ja tytön yhteinen paijaus hetki oli saanut epäileväiset katseet haihtumaan ja tilalle oli tullut kiinnostuneita ja lempeitä katseita.
Brom kumarsi jälleen ja kertoi samalla miten Misha oli ollut joskus niin pieni, että Anekin olisi kyennyt pitämään tuota sylissään. Prinsessan naurahti pienesti ajatukselle ja pudisti pienesti päätään.

"Voin vain kuvitella, vaikka onhan se vaikea uskoa noin suuren eläimen olleen joskus niinkin pieni.." Lily totesi ja siirsi sitten katseensa Mishasta Bromiin tuon kertoessa että Ane voisi ratsastaa Bromilla linnalle.
Anen kasvoille levisi jälleen sen innostunut hymy, samalla kun Misha löi etutassunsa yhteen innostuneesti. Ane vilkaisi äitiinsä joka katsoi hetken karhua ja tyttöä, mutta nyökkösi sitten pienesti.
"eiköhän se käy, kunhan Ane on vain varovainen" Lily sanoi hymyillen.
Ane naurahti ja odotti että Brom auttaisi hänet jälleen Mishan selkään, eihän hän yksin sinne pääsisi omin avuin. Oli nalle vielä sen verran korkea hänelle.
"Mikäli olette valmis, voimme lähteä samantien" Lily sanoi siirtäen katseensa Bromiin ja otti muutaman askeleen kohti linnaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noviisi » 20 Elo 2009, 12:08

Brom

Bromkin huomasi, kuinka väkijoukon supina ja katseet muuttuivat luonteelta. Kuka olisi voinut väittää, ettei tuo ollut suloista katseltavaa.

No olihan se hankala uskoa, että iso eläin olisi joskus ollut pieni. " Kaikki ovat olleet pieniä teidän korkeutenne." Brom tokaisi. Oli hassua, että Brom käytti moista ilmaisua, kääpiöthän ovat aina pieniä ihmisten silmissä, vaikkakin vantterampia.
Prinsessa sitten antoi luvan, kunhan Ane olisi varovainen. " Misha ei heitä ketään selästä, ellei häntä esimerkiksi kiskota korvista." Brom naurahti. Brom auttoi Anen Mishan selkään ja otti kiinni karhun kaulapannasta taluttaakseen tuota. "Samat säännöt mitä äskenkin, eli pysy istualtaan, pidä kiinni turkista, äläkä vedä korvista." Brom kertasi Anelle ratsastussäännöt ihan vain varmuuden vuoksi. Sitten käveltiinkin prinsessan mukana.
" Karhut ovat pullean näköisiä, mutta halutessaan ne voivat juosta hevosenkin kiinni helposti. Tosin hevosilla on mukavampi ratsastaa nopeasti." Brom ajatteli selitää prinsessalle siltä varalta, että tuo mietti millaista karhuratsastus on. Brom olisi voinut selittää karhun kaikki hyvät ominaisuudet, mutta nämä ovat enimmäkseen metsästykseen liittyviä, joten prinsessa voi kysyä jos kiinnostaa.
Hevosella on todella paljon mukavampi ratsastaa, mutta ehkä mukavuus ero merkitsee enemmän miehille eräästä sattuneesta syystä.
Noviisi
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2009, 11:03

Ane, Lily

Brom nosti Anen Mishan selkään ja tyttö kuunteli jälleen tarkkaan ohjeet ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. Vaikka Ane hajamielinen olikin joskus, ei hän vielä ollut unohtanut äskeisiä sääntöjä.. mutta ei se kertauskaan ollut pahitteeksi.
Väkijoukko heidän ympäriltään alkoi katoilla kun he lopulta lähtivät liikkeelle. Niin sanottu "kohtaus" oli nyt ohi ja kaikki jatkoivat arkisia askareitaan ja jättivät kääpiön ja karhun omaan arvoonsa.
Brom innostui heidän kävellessään kertomaan enemmänkin karhulla ratsastamisesta. Lily kuunteli hillityn näköisesti, mutta tuon silmistä saattoi nähdä kuinka pieni tyttö hänen sisällään huusi Bromia kertomaan lisää. Totta kai prinsessaa kiinnosti kaikki uusi ja ihmeellinen, aivan kuten ketä tahansakkin, mutta hän ei saanut näyttää innostustaan saatika uteliaisuuttaan niin yleisesti.

"Sudella ratsastaminen on kuin ratsastaisi hevosella! Ainakin melkein.." Ane huomautti Bromin selästä ja sai Lilyn naurahtamaan pienesti.
"No nyt olet kokenut myös karhulla ratsastamisen" Prinsessa toteisi tyttärelleen, johon tuo nyökkäsi innoissaan hymyillen.
"Täällä päin ei karhuista ratsuina välitetä.. pysyttelemme ihan hevosissa" Lily totesi Bromille siirtäen katseensa kääpiöön.
"Ovatko karhut yleisiäkin ratsuja teillä päin?" Kuului seuraava kysymys prinsessan suusta.
Vartijat kävelivät heidän perässään suut supussa ja silmäilivät kokoajan kääpiötä ja karhua.. olihan se ihmeellinen näky, mutta pidemmän päälle tuohonkin kaksikkoon tottui.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Noviisi » 21 Elo 2009, 13:43

Brom

Brom luki prinsessan sievistä kasvoista, että tuo oli kiinnostuneempi kuin antoi ymmärtää.

Anen huomautus susi ratsastuksesta sai Bromin kohottamaan kulmiaan mietteliäänä. Olikohan ihmisillä kesyjä susia vai miten tyttö oli moisella pystynyt ratsastamaan.
" No, jotta karhusta saisi kunnollisen ratsun, ratsastajan pitää luoda vahva ystävyys side näiden välille." Brom vastasi prinsessan toteamukseen.
Prinsessan seuraava kysymys sai Bromin hymyilemään voitonriemuisesti. Hän luki oikein prinsessan kasvoja. " Eivät oikeastaan. Vain minun sukuni pitää karhuja lemmikkeinä." Brom vastasi prinsessalle. " Kahdeksan vuoden ikäisinä sukuni lapset valitsevat useista karhun pennuista yhden. Jotkut valitsevat suloisimman, jotkut vahvimman, joskus pennut taas valitsevat isäntänsä tai emäntänsä. Minäkin kun valitsin pentua, olin luovuttamassa, koska en osannut valita, mutta sitten yksi pentu seurasi minua perässä ja otin sen." Brom selitti prinsessalle ja taputti Mishaa viitaten karhunsa olleen se pentu.
Oli mukavaa selittää Karhukämmen suvun vanhaa perinnettä jolle kulle varsinkin kuninkaalliselle.
" Muuten onko teillä kesyjä susia, jos tyttärenne kerran on sellaisella ratsastanut?" Brom kysyi katsoen Lilyä yläkanttiin. Se oli aina noloa kääpiölle puhua ihmisille, itseäänkin nuoremmalle, ylös katsoen.
Noviisi
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron