Anteeksi, hihna oli hapero [[sovittu!]]

[Dogster]

Kettu

Kettu aloitti kokkaamisen, vaikka Dean sanoikin, ettei tarvitse. Iltapalaa hän vain itselleen myöhemmäksi teki... Ja haki jostain kaapistaan Jakellekin kippoon jotain syötävää.
Jakesta puheen ollen, tuon häntä vispasi hullunlailla, kun Deanoic rapsutti sitä. Ruskeiden laikkujen peittämät silmät sulkeutuivat, ja koira läähätti kieli pitkällä.
"Oletko ihan varma? Samaan syssyynhän se menee...", mies kurkkasi sivuhuoneen ovelta kaupan puolelle, kallistaen päätään.
"Voit sinä toki tännekkin tulla, ole kuten kotonasi... Kunhan et jätä sukkia lattialle.", mies sanoi, tarkoittaen sitä mitä sanoi. Eli Deanoic saisi olla ihan luonnollisesti, kunhan ei oikeasti jättäisi sukkiaan tai kenkiään keskelle lattiaa, sillä niitähän Kettu ei siitä nostaisi!

Jake kuuli miehen kolistelevan tuon kuppia, ja koira pinkaisi samantein sivuhuoneeseen, kupille maiskuttelemaan.
"Ahmatti...", yrttikauppias totesi, tuoden sitten lämmintä teetä juotavaksi, kaksi kuppia mukanaan. "Sano jos haluat sokeria tai jotain.", hän sanoi samalla, kun laski kupit pöydälle. Miksi tälle puolelle? Koska sivuhuoneessa ei ollut kunnollista pöytätilaa, ei hän ollut sellaista ylellisyyttä vielä ehtinyt hankkia. Joten tämä puoli kelpasi varmaan ihan hyvin?

[Miwra]

Deanoic

Deanoic tuijotti varpaitaan hieman nolostuneena tietämättä mitä olisi tehnyt.
"Ruoka maksaa rahaa. Minulla ei ole rahaa maksaa siitä kauppiaalle tai sinullekaan", Dean mutisi ja kohotti toisen seuraavien sanojen jälkeen huvittuneesti jalkojaan jotta toinen saattoi nähdä ettei hänellä ollut sen paremmin sukkia kuin kenkiäkään, "Rahapula estää ostamasta kenkiä. Onneksi...Jalkani ovat tottuneet koska olen...M-mitä olen..."

Deanoic odotteli ja istuutui sitten pöydän ääreen.
"Sokeri on ylellisyyttä minulle. En käytä sitä yleensäkään", Dean vastasi tarkoittaen ettei tarvitsisi sokeria ainakaan koska hänellä ei ollut sitä yleensäkään teensä seassa sen paremmin kuin minkään muunkaan kanssa nautittavaksi.
Suola oli vastaavanlainen ylellisyys ja teetäkin hänellä oli vain huonompana laatuna. Hän ja Movyan elivät huonoja aikoja rahatilanteensa puolesta juuri nyt mutta mikäli Deanoic saisi paikkansa apteekin apulaispoikana heidän rahatilanteensa voisi hyvinkin parantua...

[Dogster]

Kettu

Kettu pudisteli kätensä puhtaiksi, ja hymähti sitten.
"No sitten kun tulee talvi, sinun on parasta pysyä sisällä... Tai kietoa jotain jalkojen peitoksi, ettet vilustu.", hän naureskeli, ja kaatoi teetä pojalle.
"Kuka muka käski maksamaan minulle? Minulla mene kohta leipä vanhaksi, enkä jaksa syödä sitä kuitenkaa itse...", hän vielä houkutteli, puhuen totta. Kyllä se vielä pari päivää, mutta kohta se olisi liian kovaa syötäväksi.
"Ja samallahan voin tehdä kaksi.", hän vielä lopetti, siemaisten teetään. Ei se kyllä edelleenkään sokeria tarvinnut, hänen tee oli muutenkin valmiiksi makeaa. Otetaan halpaa teetä, heitetään sekaan muutama yrtti, ja parempi tee oli valmis!

Kettu kuitenkin nousi, ja alkoi tekemään reilunkokoista leipää, molemmille yhdet.
"Olet epäreilu, jos pakotat minut syömään nämä molemmat yksin.", hän vielä naurahti, ja iski hieman silmäänsä Deanille. Tämä oli jokapäiväistä, leipä oli sen verran halpaa, että sitä pystyi lahjoittamaan muille. Ja määräsihän Kettu syötävääkin yrttiensä kanssa.

[Miwra]

Deanoic

Ketun sanat saivat Deanoicin naurahtamaan. Noh, talvi oli hänelle aina vaikeaa aikaa kun oli kylmää, varpaat palelivat ja yöt olivat niin vilpoisia ettei saanut kunnolla edes nukutuksi!
Tosin nyt ei ollut aika murehtia sitä...

Dean avasi suunsa vastatakseen muttei toden totta tiennyt mitä vastata toiselle. Kukaan ei ollut käskenyt häntä maksamaan toiselle mutta hän oletti tämän tahtovan edes jonkinlaisen hyvityksen ruo'astaan jonka olisi voinut itse syödä mikäli hän ei tämän ruokaa söisi...
Kettu kuitenkin vakuutti ettei itse jaksaisi syödä kaikkea leipäänsä joka menisi pian vanhaksi joten Deanoic unohti vastaanväittämisen ja nyökäytti vain kevyesti päätään.

Hän ei ollut itse asiassa edes ajatellut sitä tosiasiaa että toinen hallitsi yrtit kun kerta oli yrttikauppiaskin! Eikä hän itse yrteistä juuri mitään tiennytkään...
Deanoic haistoi teetään ja vaimeasti huokaisten kohotti kupin huulilleen. Hän saattoi vaikka vannoa ettei ollut koskaan ennen maistanut näin hyvää teetä!
"Tämähän on todella hyvää!" Deanoic hihkaisi ujosti hymyillen ja veti syvään henkeään. Kuinka rauhoittavaa...

Ketun naurahdus sai Deanoicinkin naurahtamaan. Kaiketi hän sitten voisi auttaa toista syömällä toisen noista leivistä...

[Dogster]

Kettu

Kettu hymyili, kun Deanoic kehui teetä hyväksi. Ainahan kehut saivat mielen hyväksi, eikä Kettu ollut poikkeus.
"Hyvä kuulla. En nimittäin ollut ihan varma suhteista... Omaan suuhun maistui nimittäin hyvälle, mutta muiden mielipidehän siinä ratkaisee, jos sitä myymään alkaa.", mies naureskeli. Ja taas vilkkui rahan kuvia silmissä.. no ei, mutta pitihän se jotenkin saada myyntiä eteenpäin. Varsinkin kun apteekki vei jonkin verran myynnistä... Ei niin että olisi haittanut. Ei ei, olihan se kiva, että täällä näkyi elämää! Mutta vuokra oli maksettavana...

Jake kallisteli päätään, kun Kettu vihdoin toi leivät pöytään. Koirilla oli aina nälkä, näköjään...
"Jake, vahdi!", mies sanoi heti, ja osoitti kaupan puolelle. Koira pinkaisi heti istumaan vakiopaikalleen kauppassa, nimittäin oven vieressä olevaan koriin. Sen tehtävä oli haukkua, jos tuli vieraita. Tai oikeastaan haukahtaa hiljaa, ettei asiakkaat säikähtäisivät...
"Toivottavasti maistuu.", mies sanoi heti, ja otti itse haukun leivästään. Oli nälkä~

[Miwra]

Deanoic

Deanoic hymyili leveästi ja tunsi kevyttä kipuakin poskipäissään kaiken sen hymyilemisen takia muttei se häntä todentotta haitannut. Tee oli oikein hyvää! Vaikkei hän tiennytkään oliko paras mahdollinen mies sitä toiselle sanomaan sillä hän joi teetä niin harvoin että tee kuin tee olisi takuulla kelvannut mutta mikäli hän muisteli viime kertaa jona oli teetä juonut saattoi hän sanoa Ketun teen olevan maukasta!

Kettu toi leivät pöytään ja Dean seurasi huvittuneena tilannetta ja sen jälkeen koiran menoa kaupan puolelle.
"Sehän on tottelevainen hulivili!" Deanoic hihkaisi innostuksissaan ja kurkisteli koiran perään ennen kuin leivän tuoksu sai hänet keskittymään ennemmin oman vatsansa täyttämiseen kuin siihen mitä Jake oli rientänyt tekemään.
Dean tarttuikin leipäänsä ja otti peräjälkeen useamman haukun leivästään muistamatta edes huolehtia pöytätapojensa vähäisyydestä.

Ainakin Kettu osasi tehdä hyvää teetä, kouluttaa koiransa hyvin ja saada Deanoicin vatsan täyteen ja ihmissuden hyvälle tuulelle!

[Dogster]

Kettu

Kettu nyökkäsi itsekseen, kun tuli Jake puheeksi.
"Juuh, kyllähän Jake tottelee, vaikka joillekkin käskyille se esittää kuuroa.", mies naureskeli, ja pisti toisen pöytätavat huomiolle. Seeelvä, he kaksi taisivat elää kokonaan eri maailmoissa, mitä näin Kettu nopeasti katsoi. Hän söi vähän hillitymmin, mutta ei oikein osannut sanoa mitään Deanoicille muutenkaan. Dean oli Dean, ja Kettu oli Kettu. Ja työssään hän oli törmännyt ties millaiseen käytökseen, ettei tuo - enään parin sekunnin kuluttua - paljoa haitannut.

Jake tallusteli takaisin "keittiöön", ja haukahti hiljaa.
"Noh? Mikäs tuli pikkukaveri?", punapää kyseli koiraltaan, ihan kuin tajuaisikin. Kaupan puolelta alkoi kuulua huhuilua... "Oho, asiakas... Syö sinä loppun, käyn hoitamassa asiat nopeasti.", Kettu sanoi Deanille, taputti tuota pikaisesti olkapäälle, ja meni kaupan puolelle. Pian alkoi kuulua keskustelua...

[Miwra]

//Voih! Anteeksi vastauksen kesto! Voisin melkein syyttää joulun aikaa, uutta vuotta ja koulun alkua mutta todellinen syy taitaa kyllä olla se että yksinkertaisesti unohdin - niin tämän kuin aika paljon muutakin. D: Joskus sitä pitäisi kirota tämä surkea muistini, prkl D:

Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan? :D//

Deanoic

Jake oli kyllä koiraksikin hyvin suloinen ja se oli jo paljon! Yleensä koirat olivat kaikkea muuta kuin suloisia ja tottelevaisia! Kuten sudetkin...Tosin Dean oli omanlaisensa poikkeus susissa joten miksei koirissakin olisi voinut poikkeusta olla?
Tosin eihän hän sudenhahmossaan kovinkaan suloinen ollut mutta hän tajusi kuitenkin joitain asioita eikä koskaan hyökännyt Movyanin kimppuun! Senkin opettelemiseen oli tosin mennyt aikaa vaikka hän oli veljensä hajun aina tunnistanutkin...

Jake saapui takaisin ja haukahti saaden Deaninkin huomion osakseen. Ketulle tuli siis työtehtäviä. Noh, Deanilla oli vielä osa leivästään ja kupillinen ihanaa, rauhoittavaa teetä edessään joten hänellä olisi myös aikaa odottaa!
Hymyillen Deanoic nyökäytti päätään ja hotkaisi loput leivästään keskittyen sen jälkeen lämpimään teehen joka todella sai hänen mielensä rauhoittumaan ja hän suorastaan unohti kaikki sen hetkiset murheensa!
Täällä pitäisi vierailla useamminkin jo teenkin takia mutta Kettu oli loistavaa seuraa eikä toinen taatusti noin vain pääsisi hänestä kokonaan eroon!

[Dogster]

Kettu

Kettu jutteli naisasiakkaan kanssa jonkun aikaa. Kohta kaupan puolelta kuului naurahtelua, molemmilta puolilta. Niin asiakkaalta kuin Ketultakin. Kettu olikin aika leikinlaskija, joten hän sai yleensä ihmiset unohtamaan harminsa, ellei mies kysynyt niistä suoraan. Jake tuijotti Deanoicia pää kallellaan, ja lopulta sitten puski päällään tuon jalkaa. Jake oli ehkä suloinen koira, mutta huomiota tuo kaipasi ainakin. Rohkea, tottelevainen, ja seurankipeä. Kettu ei voinut jättää Jakea hetkeksikään yksin.

"Huuh, tuli sekin hoidettua...", mies mutisi samalla, kun käveli takaisin, ja hymyili jälleen. "Näköjään leipä maistui?", punapää naurahti, ja otti viimein oman leipänsä käteen... Vihdoin, nyt pääsisi taas syömään~
Jake kävi puskemassa myös Ketun jalkaa, mutta meni takaisin kaupan puolelle. Taisi jo tajuta, ettei pöydästä useasti kannattanut kerjätä. Sääntö josta Kettu oli pitänyt pitkän aikaa kiinni. Ja Jake oli oppinut sen. Leipä katosi yrttikauppiaan suuhun, ja mies lipaisi huuliaan murenien takia. Mitään ei saisi heittää hukkaan!
"Huhuijaa...", tuo totesi samalla, ja nojasi leuallaan pöydänpintaan. Kädet kiertyivät ale, ja mies puolittain makasi pöydällä. Väsytti... Kuten aina kun oli saanut vatsan täyteen muonaa~

[[Eipä mitään ^^ Jep, mielummin myöhässä kuin ei ollenkaan...]]

[Miwra]

//Ja taas se tapahtui... -.-'//

Deanoic

Deanoic katseli hetken ajan Jakea koiran vain tuijottaessa häntä tiiviisti mutta pian hän kumartui rapsuttamaan koiraa joka sitä selvästikin kaipasi. Oli varmaankin parempi ettei hän omannut itse koiraa sillä hän ei kykenisi pistämään vähänkään ankaria sääntöjä noin pienelle, suloiselle olennolle. Hänen jos jonkun olisi varmasti pitänyt tietää että ulkonäkö saattoi pettää noinkin suloisessa olennossa kuin Jake ja tilanteen vaatiessa se olisi takuulla saattanut käydä hänenkin kimppuunsa jos ei olisi omannut kunnon koulutusta - ja jos hän tekisi jotain typerää koira olisi koulutettu silloin puolustamaan isäntäänsä...Muttei hän kykenisi estämään tuollaista pientä söpöliiniä tekemästä juuri sitä mitä se tahtoi...Voih, nytkin kun se tapitti häntä suurilla silmillään Deanista tuntui kuin se olisi voinut sulattaa hänet ja mielensä teki vain ryhtyä lepertelemään koiralle kaikenlaista!

Onneksi Kettu kuitenkin palasi takaisin ennen kuin hän ehti tehdä itsensä naurunalaiseksi ja punastellen Deanoic suoristi selkänsä ja nyökäytti kevyesti päätään.
Joskus häntä nolotti tapa jolla hän saattoi syödä paljon ruokaa ja yhdessä hujauksessa. Nyt oli tosin kyse vain pelkästä leivästä joten Kettu ei tiennyt puoliakaan siitä kuinka hän normaalisti söi! Onneksi ei...Muutoin Dean olisi vajonnut pöydän alle häpeästä!

"Sinä näytät väsyneeltä?" Deanoic ennemminkin tuumi kuin totesi mutta toivoi silti saavansa varmistuksen oletukselleen, "Pitäisikö minun mennä niin saat nukkua?"

[Dogster]

Kettu

Jake lipaisi Deanin kättä, kun tuo kumartui rapsuttelemaan koiraa. Häntäkin viuhtoi aikamoista vauhtia, jos se olisi ollut vähääkään tuuheampi olisi se varmaan aiheuttanut tornadon. Mutta yhdessä asiassa Dean oli oikeassa: Jos joku uhkasi Kettua, niin pikkuinen Jake kävisi pienillä naskali hampaillaan kiinni niin että varmasti tuntui. Mutta muuten Jake oli vain hellittelyjä rakastava pentu.

Ketun palattua ja lötkähdettyä osittain pöydälle, Deanoic sanoi varsin osuvan huomion.
"Sitä minä taidan olla, tänään ollut vähän oudohko päivä.", punapää virnisti, ja Jake haukahti hiljaa.
"Jos se sinua ei haittaa? Voit kyllä tulla uudestaankin, jos haluat?", yrttikauppias sanoi Deanille, kun tuo kysyi että pitäisikö hänen lähteä... Ei ollut pakko, ei, Kettu itseasiassa nautti toisen seurasta. Oli vaan se, että hänen piti nukkua. Ja Jaken kanssa.

[[Ääh, anteeksi lyhyt, mutta kirjoitin kiireessä Q_Q ]]