Anteeksi, hihna oli hapero [[sovittu!]]

[Miwra]

Deanoic

Jake tarvitsi vain pienen töytäisyn ja se oli oitis valmis anastamaan Deanoicilta kaiken kunnian mutta se ei häntä liiemmin haitannut. Dean oli ennemminkin vaatimaton kuin aina viemässä kunniaa omista teoistaan. Siihenkin osaltaan vaikutti hänen ujoutensa joka tuntui vaikuttavan aika useaankin asiaan...

Dean hymyili Jakelle tämän rynnätessä takaisin hänen luokseen Ketun jäädessä vielä jutustelemaan nuoren kojunpitäjän kanssa. Hän ei ollut edes hoksannut vielä kysyä mistä toisen nimi "Kettu" tuli ja mikä tämän todellinen nimi mahtoi olla. Tuskin kukaan poikaansa "Ketuksi" nimeäisi...

Deanoic hymyili leveästi Ketun palatessa takaisin ja hän vain painoi etusormellaan nenäänsä todeten;
"Hyvä hajuaisti."
Selvä, todella hyvä hajuaisti. Tuskin yksikään ihminen tiesi miltä paperipussit haisivat ja tiesi milloin useiden eri ruoka-aineiden hajut olivat yhdessä ja samaisessa paikassa. Sen tosiasian Dean kuitenkin nyt jätti huomiotta Jaken pyöriessä hänen jaloissaan.

[Dogster]

Kettu

Kettu talssi onnellisena, kn sai ruokansa takaisin, mutta pysähtyi sitten jarruttaen, kun kuuli Deanoicin sanat. Hyvä hajuaisti? Kellaan ei ollut noin hyvää hajuaistia, ellei ollut koira taika... Kettu nosti kulmiaan, ja tarkisti sitten, ettei ketään ollut lähistöllä. Taruolenoista ei muutenkaan pidetty, joten...
"Hei, et taida olla ihminen?", Kettu kysyi, varmistettuaan, ettei lähistöllä ollut ketään sellaista joka olisi kuullut. Kettu kallisti päätään kysyvästi, mutta aloitin sitten taas kävelemään, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eihän tässä ollut mitään tapahtunut, kaikki otukset olivat nykypäivää. Ja kaikki pitäisi hyväksyä... paitsi ne pirun haltiat!

Jake tosiaan oli viemässä kunniaa, mutta tiesi kyllä, kuka sen oikeasti teki. Mutta kun tuo ei näyttänyt yhtään ottavan sitä kunniaa, niin Jake sitten otti. Koiran häntä vispasi, ja tuo juoksenteli ympäriinsä, nyt kun oli vapaaksi päässyt. Kettu joutui välillä vislaamaan koiraansa takaisin...
"Hei muuten, minne päin olet menossa? Minun pitäisi mennä takaisin kauppaan...", Kettu varmisti Deanoicilta, sillä jos tuo joutuisi tekemään ylipitkän lenkin... Eiih, sehän olisi ilkeätä!

[Miwra]

Deanoic

Olisihan Deanoicin pitänyt arvata ettei se täydestä menisi mutta hän ei osannut valehdella! Eikä valehtelu muutenkaan olisi kivaa vaikkeivät seurauksetkaan sen mukavampia olleet, saattoivat olla jopa hyvin todennäköisesti pahempia kuin itse valehtelu, mutta häntä ei vain oltu luotu sellaiseen!
Deanoic koetti kuitenkin parhaansa mukaan vielä keksiä jotain tekosyytä tai selitystä tälle kaikelle...
"Minä- Kyllähän sinä näet että minä olen ihminen!" Hän parahti ja kuin vakuudeksi vilkaisi hyvinkin ihmismäistä ruumistaan. Muodonmuutoksistahan kielivät vain ne arvat hänen ihollaan joita nyt ei ensimmäisenä pitäisi muodonmuutosten tekeminä!

Deanoic huokaisi. Hän tiesi itsekin kuulostavan vain ja ainoastaan naurettavalta ja epätoivoiselta.
"En taida, en...En kokonaan...Mutta veli kielsi kertomasta enkä minä osaa valehdella!" Dean tunsi pettäneensä Movyanin luottamuksen mutta hän oli itse kertonut veljelleen ettei hänestä ollut valehtelemaan!
Deanoic vilkuili hermostuneena Kettua lähtien sen jälkeen seuraamaan toista.
Ei tämä ainakaan kovin pelokkaalta tai vihaiselta ollut vaikuttanut kysymystään esittäessään joten kaiketi sopisi olettaa ettei hänen ihmissuteutensa haittaisi tätä!?

"Ähm...Olin menossa torille veljeäni tapaamaan mutta toisaalta...Parempi vain etten mennyt. Hän vain huolestuisi...Taas...", Deanoic tuumi sitten eikä pistänyt pientä kävelylenkkiä pahakseen vaikka Movyan pelkäsikin ettei häntä mikään hyvä odottaisi jos hän kävelisi pitkän matkan yksin, illalla, syrjäisillä kujilla joilta löytyi ties minkäalaisia miehiä...Dean ei kuitenkaan osannut olla huolissaan...Ainakaan vielä...
"Noh...Ei kai sinua haittaa jos saatan?"

[Dogster]

Kettu

"Hölmö, en minä ole ketään hirteen vetämässä vaikkei ihminen olisikaan.", Kettu naurahti varsin iloisesti, katsoen Deanoicin suuntaan. Vai ei tuo saanut kertoa? Veli kieltänyt...
"Ei se mitään, en kysele sitten enempää jos se noin salaista on.", mies naurahti, ja jatkoi matkaansa Deanoic seuraten. Hauskaahan se oli, jos oli tuttuja, ja sitä paitsi, Deanoic oli mukavaa seuraa. Tosin kaikki olivat Ketun mielestä mukavia... Kai hän sitten pyöri oikeassa seurassa?

Toinen kertoikin sitten, että oli veljeään menossa tapaamaan, mutta lisäsi epäilyksen, ettei ehkä olisi pitänyt... Kettu naurahti kevyesti, toisen sanoessa ettei kai haittaisi, jos hän Kettua seuraisi.
"Eihän tuo mitään haittaa, tee kuten parhaaksi näet. Näetpähän missä asun, jos joskus eksyt sinne päin.", mies hymyili lohduttavasti. Jake meinasi kampata Ketun eräässä vaiheessa, ja Kettu tuhahti.
"Rauhoitu jo mokoma... Deanoic, voisitko ottaa Jaken syliisi?", Kettu pyysi, ja kun Jake kuuli sanan "syli", se riehaantui täysin. Se hyppi ja loikki ja yritti kiivetä molepien kainaloon. Mokomakin halihurtta... Tosin tuo oli jo onnistunut ajamaan tiehensä erään murtovarkaan, joka oli yrittänyt sisälle päästä. Pikkuinen puraisu nilkasta, muutama raivoisa haukahdus, ja Ketun vihainen ääni... Johan oli roisto lähtenyt ja nopeasti!
"Jake! Istu!", Kettu huudahti, ja koira totteli, vaikka olikin ihan täpinöissään. Kai se pitäisi käydä viemässä nukkumaan...

[Miwra]

Deanoic

Ketun sanat saivat Deanoicin rentoutumaan silminnähden vaikka olisihan toinen aivan hyvin saattanut valehdellakin mutta Dean tahtoi luottaa toiseen jo siinä määrin että hän saattoi uskoa tämän sanoihin.
"Sanon vain sen että olen kaikkea muuta kuin mitä ulkonäköni ja luonteeni antaa olettaa", Dean sitten antoi vihjeensä. Hänen ei välttämättä tarvitsisi varsinaisesti edes sanoa mitään muuta. Jos ulkonäkö ja luonne saattoivat pettää, puhumattakaan siitä kuka oli yöllä syönyt muutaman läheisen maatilan lampaista saattoi vain laskea yhteen yksi plus kaksi ja päätellä mikä hän oli!
Tosin toki vaihtoehtoja jäi silti lukuisia mutta ihmissusi nyt oli niistä yleisin...Vaikkeivät ihmissudetkaan taruolentoina niin yleisiä olleet mutta tässä tapauksessa ja näillä todisteilla, ihmissusi oli aika todennäköinen vastaus.

Deanoic seurasi huvittuneesti tyrskähdellen Jakeä joka tuntui reagoivan varsin voimakkaasti tajutessaan mahdollisesti pääsevänsä jonkun syliin. Kun Kettu sitten käskyllään sai koiranpennun tottelemaan Dean naurahti ja kumartui nappaamaan sen syliinsä.
"Olet sinäkin yksi pieni höperö...Hulivili olet, etkö vain olekin?" Deanoic mutisi lässyttäen kuin pienelle vauvalle ja sitähän koiranpentu tavallaan olikin.

[Dogster]

Kettu

Kettu katsoi Deanoicia mietteliäänä. Jotain mitä ulkonäöstä ja luonteesta ei voisi uskoa... Eli jokin ylpeä, verenhimoinen peto? Ensimmäinen asia, mikä tuli mieleen, oli kyllä lohikäärme... Mutta se tuskin meni oikein. Tuskin lohikäärme olisi pitänyt koiranpennuista ja jänyt rupattelemaan omituisen miehen kanssa, eihän? Mikä toinen, jokin kirottu otus? Eh, mikä sellainen oli? Ketulta meni tosiaan aikaa pähkäillä, mitä Dean voisi olla, sillä Kettu ei todellakaan ollut mikään mahtava arvoitusten ratkoja. Hän mieluummin teki niitä kuin ratkoi...

Jake oli aivan innoissaan, kun pääsi syliin. Se rupesi nuolemaan Deanoicin korvia, aivan kuten koiranpennut yleensä. Kettu ei voinut kuin pudistella päätään.
"Heti kun päästään kotiin, saat luvan mennä nukkumaan, höpsö.", hän sanoi koiralle, samalla kun meni vähän lähemmäs nähdäkseen koiran. Toivottavasti se ei aikoisi purra... Sitä ei ikinä innostuneena tiennyt, mitä se aikoisi.
"Hm, taisin vihdoin arvata...", kettu naurahti, ja nosti katseensa Jakesta Deanoiciin. "Ihmisusi?", hän sitten lopulta kysyi, kunhan lähettyvillä ei ollut ketään.
"Olipa siinä pähkinä purtavaksi, olen lauluntekijä enkä arvoitustenratkoja.", hän nauroi, tosin hieman toispuoleisen hymyn kanssa.

[Miwra]

Deanoic

Arvoitus ei tainnutkaan olla niin helppo kuin mitä Deanoic oli itse tuuminut tai sitten Jake vain riisti Ketun huomion ollessaan niin suloinen ja huomionkipeä.
Kaikesta huolimatta todettuaan koiran saavan kotiin menon jälkeen mennä nukkumaan Kettu onnistui kuin onnistuikin arvaamaan oikein ja vieläpä ensimmäisellä yrittämällä!

Dean käänsi odottavan katseensa toisen puoleen ja tämän arvatessa oikein hän oli vähällä hihkaista mutta pelko siitä ettei toinen enää tahtoisikaan olla hänen seurassaan esti kaksikosta nuorempaa niin tekemästä. Kettu ei kuitenkaan vaikuttanut ärtyneeltä asiasta joten Deanoic antoi hymyn kohota huulilleen silitellen edelleen koiranpentua joka pysytteli hänen sylissään vain siksi koska sai osakseen rapsutusta. Muutoin pentu olisikin jo takuuvarmasti hypähtänyt maahan kerjäämään jonkun toisen huomiota jotta pääsisi paijauksen kohteeksi...
"Lauluntekijä?" Deanoic toisti ja hetken koiran silmäilyn jälkeen käänsi nyt tuikkivat silmänsä Ketun puoleen - jälleen kerran, "Oletko hyväkin sellainen?"

[Dogster]

Kettu

Hei, hän arvasi oikein! Mitä hän oli oikein sepittänyt lohikäärmeestä mielessään... Nooh, eikai se ihan mahdotonta ollut, eihän? Kettu naureskeli mukavasti Jaken alkaessa taas työntämään kuonoaan Deanin kainaloon.

Deanoic toisti Ketun toisen ammatin hänen perässään, ja Kettu naurahti jälleen kerran.
"Hyvyys riippuu ihan kuulijasta... Mutta lauluja pukkaa välistä enemmän kuin sieniä sateella.", mies naureskeli. Ei hän itseään minään sopraanona pitänyt, mutta vuosien laulaminen jättää jälkensä.
"Jos katsot peiliin, näet kasvosi.
Jos katsot järveen, näet itsesi.
Jos toinen sinua katsoo,
hän näkee silmäsi.", hän yllätäen alkoi hoilaamaan, onneksi ei kovinkaan kovaa.
"Tuollainen kahden sekunnin laulu. Saisin siitä huomattavasti paremman, jos jaksaisin vaivautua, ja etsisin sopivan rytmin siihen.", hän sitten selitti äskeistä luritusta, ja nosti sitten ostoksiaan hieman parempaan asentoon. Yrttikauppa alkoi lähestyä, ja Kettu alkoikin katselemaan, näkyisikö sitä katua mitä pitkin sinne pääsi. Jakekin alkoi hermostua, se tiesi, että kohta oltaisiin kotona, ja sen huomasi koiran pienestä liikehdinnästä.
"Älä vain päästä Jakea irti.. Hukkuu vielä."

[Miwra]

Deanoic

Deanoic olisi takuulla nauranut kuollakseen jos Kettu olisi kertonut epäilleensä häntä edes sekunnin sadasosan ajan lohikäärmeeksi! Deanoic oli kuitenkin nyt vain ja ainoastaan onnellinen siitä ettei toista haitannut se mikä hän oli...

Kettu sai ainakin Deanin yllättymään alkaessaan laulun muttei hän pitänyt toisen lauluääntä lainkaan huonompana ja tämän laulamat rivit olivat mielenkiintoisia. Ne pistivät hänet pohtimaan sanojen mahdollista 'viisaampaa' ja syvempää merkitystä mutta Deanoic luovutti pian. Hän ei ollut niin syvällinen ihminen että olisi noin vain saanut jotain hienoa irti tuosta laulunpätkästä mutta hän kuitenkin hymyili leveästi toisen kertoessa voivansa tehdä helposti laulusta paremmankin.
Hän ei epäillyt sitä lainkaan...

Dean ei päästänyt irti Jakesta kun Kettu kielsi häntä niin tekemästä vaikka koiran sylissä piteleminen kävikin vain entistäkin vaikeammaksi sen tajutessa minne oltiin menossa.

[Dogster]

Kettu

Katu löytyi, ja Jake alkoi vikisemään kuin viimeistä päivää. Kotiin, se pääsisi kotiin! Siellä odotti lämmin pesä, ja ruokaa kupissa! Koiran häntä vispasi jälleen, huomas kyllä miten innoissaan se oli.
"Hei, tuonne noin.", Kettu sanoi, osoittaen niin hyvin kuin täysiltä käsiltään pystyi oikeaan suuntaan. Jake haukkui hieman, ja yritti myös päästä sylistä oikeaan suuntaan. Onneksi Deanoic piti tuota tarpeeksi tiukalla, ettei koira päässyt irti ja joutunut tallatuksi

Yrttikauppa tuli esille, ja Jake haukahteli taas. Kyltti oli maalattu uudestaan, ja siinä luki koristeellisesti "Ketunkolo", joka kuvasti paikkaa varmaan hyvin. Ei se ollut yhtä sotkuinen, mutta hieman mystinen kuten ketuilta oletettiin. Lisäksi sehän oli Ketun koti... Ja Jaken. Ketunkolo sopi kaupan nimeksi siis todella hyvin.
"Voit jo päästää Jaken, jos et sisälle halua.", mies huikkasi Deanoicille olkansa yli, samalla kun laski ostoksensa saadakseen oven auki.

[Miwra]

Deanoic

Deanoic piteli koiraa sylissään vaikka se koettikin päästä vinhasti irti. Onneksi hän sentään hieman ymmärsi koirien ajatusmaailmaa kun sattui öisin olemaan niiden sukulaiseläin ja toki hänkin olisi innoissaan kotiin päästessään mutta jos totta puhuttiin, Dean ei tiennyt missä hänen kotinsa oli...
Majatalosta vuokrattu huone ei kieltämättä tuntunut kodilta vielä muutaman vuodenkaan jälkeen, etenkään kun tiesi että omasi kodin ja sukulaisia jossain toisaalle tietämättä kuitenkaan missä...

Deanoic hymyili hieman surullisesti ajatuksiinsa uppoutuneena ja seurasi Ketun perässä tämän kodin ovelle.
Kyltti sai Deanin kuitenkin naurahtamaan. Nimi todella oli osuva ainakin Ketun suhteen muttei paikkaa kyltin perusteella yrttikaupaksi olettanut. Jos tiesi omistajan nimen näki kuitenkin sen huvittavan puolen tuossa kyltissäkin...
Deanoic päästi Jaken sylistään muttei ollut lainkaan varma siitä tahtoisiko sisälle vai ei. Hän ei tiennyt tohtisiko eikä hän toisaalta tiennyt mitä siellä tekisikään...Ei hänellä niin paljolti ystäviä ollut että hän olisi tiennyt mitä ystävykset keskenään tekivät tai mistä nämä tapasivat keskenään puhua...

[Dogster]

Kettu

Kettuhan ei tiennyt mitään Deanoicin ongelmista, varmaankin siksi koska ei tiennyt sanaa nimeltä "ongelma" tarpeeksi hyvin. Toki hänkin joutui jatkuvasti harmeihin lapsena, mutta nykyään hän oli sen verran rauhoittunut, ettei tuota enää pulassa nähty. Hän oli siis näinä päivinä hieman kohelteleva ja hupsu, mutta rehellinen mies loppujen lopuksi.

"Jäätkö siihen, vai haluatko tulla sisälle? Kohta tulee tosin ilta... Eikä silloin saisi liikkua yksin.", mies rupesi puhelemaan itsekseen, ja sai vihdoin oven auki. Jake työnsi itsensä sisään, ja haukahteli tyytyväisenä. Vihdoinkin se pääsisi omaan petiin! Tai oman ja omaan, Ketun sänky sillä oli mielessä. Kettuko hemmotteli Jakea? Eee-heheheei.... Jake saattoi saada hemmttelua osakseen, mutta tuo myös tiesi, mitä sen eteen oli tehtävä. Vahdittava kauppaa, ja Kettua siinä sivussa.
"Voit toki jäädä tännekkin yöksi, jos haluat. Minulla on vieraspeti.", punatukka naurahti, ja nyökkäsi talonsa sisälle.
"Mutta kannattaa siinä tapauksessa varautua aikaseen herätykseen, minä en millään malta nukkua kun tulee hiemankin valoisaa.", mies vielä naureskeli, ja asteli sisälle kauppaansa.

[Miwra]

Deanoic

Deanoic empi yhä vain. Ei, ei olisi turvallista liikkua yksin öisin, ei etenkään kun hän oli vapaalla jalalla...Dean uskoi kyllä ettei hänellä mitään huolta olisi vaan ennemminkin niillä jotka hän yöaikaan kohtaisi...Hän suorastaan sääli mahdollisia uhrejaan jo nyt...

"Luulenpa etten ole öisin järin hyvää seuraa...", Deanoic mutisi hieman surkeana. Yökyläilyä ei oltu suunniteltu joka yö muotoaan muuttaville ihmissusille, se oli karu totuus...
Dean mutristi huuliaan empien yhä kunnes ehdotti;
"Tosin jos et pistä pahaksesi voisin viipyä hetken? Jos sinulla olisi vaikka jotain lämmintä juotavaa...?"
Hän ehdotti varovasti. Yleensäkään hän ei tahtonut vaatia ihmisiltä liikoja, tai itse asiassa hän ei tahtonut vaatia muilta yleensä mitään ja sen takia jo pelkän lämpimän juoman ja juttuseuran pyytäminen oli kova pala Deanille joka ei kuitenkaan vielä olisi tahtonut luopua Ketun ja Jaken seurasta...

[Dogster]

Kettu

Mih...? Öisin? Eihän tänä yönä pitänyt olla täysikuuta, eihän? Kettu katseli vinosti ylöspäin, miettien asiaan tarkemmin. Miten olisi mahdollista, että ihmisusi muuttui, vaikkei ollut täysikuu? Paitsi että hän oli kuullut juttuja, joissa ihmissudet vaihtoivat muotoaan tietyn kuun muodon mukaan, ei sen pitänyt olla täysi... ja sitten joku legenda vyöstä. ota nyt selvää, ihmiset keksivät tarinoita niin tiuhaan , ja kuulivat toisiltaan paisuteltuja asioita, että jopa miestä hieman harmitti.

Deanoic sai ehodotettua, että voisiko jäädä juomaan jotain? Kettu virnisti iloisesti, ja avasi ovea enemmän, että Dean pääsisi sisälle.
"Toki on, kahvia, teetä? Voin toki kokatakkin jotain, nyt kun sain ainekset takaisin.", hän naureskeli, ja iski hieman silmäänsä. Kettu ei ollut yhtään huonompi kokki, jos keskivertokokkia katsottiin. Keittiöura olisikin ehkä jossain määrin ollut hänelle parempi vaihtoehto, mutta yrittejä hän oli opiskellut kauemmin.
Jake länttäsi takamuksensa keskelle lattiaa, ja alkoi haukumalla vaatia ruokaa itselleen. "Jakelle ainakin pitäisi jotain tehdä...", mies vielä naurahti, ja meni sitten sivuhuoneeseensa kolistelemaan. Jake jäi killittämään Deania, että tulisiko tuo perästä?

[Miwra]

Deanoic

Deanoic ei tahtonut olla vaivaksi ja niin hän vastasikin Ketulle;
"Tee käy hyvin. Eikä sinun minun takiani tarvitse ruokaa laittaa..."
Hän kyllä söisi yöllä vaikkei aamulla sitä enää muistaisikaan ja ruoka-aineet maksoivat rahaa! Hänellä ei ainakaan ollut rahaa muille jakaa kun sitä hädin tuskin riitti hänelle ja hänen veljelleenkin ja sekin oli suurimmaksi osin vain Movyanin ja tämän raadannan ansiota...

Dean kyykistyi Jaken vierelle ja rapsutti koiraa korvan takaa. Hän seurasi Kettua sivuhuoneen oviaukkoon ja vilkuili sisälle tohtimatta astua jalallaan toiseen huoneeseen ilman että häntä sinne pyydettäisiin...
Hän oli toki utelias ja sitä hän parhaillaan tässä koetti hillitäkin pakottamalla itsensä pysyttelemään oviaukossa kunnes saisi mahdollisesti luvan siirtyä sivuhuoneen puolelle.
Uteliaisuuttaan Deanoic ei kuitenkaan kyennyt kasvoiltaan peittämään vaan hän vilkuili utelias ilme kasvoillaan huonetta oviaukosta käsin...