Abigail


Tänne jo foorumille kirjautuneet pelaajat saavat laittaa uusia hahmojaan hyväksytettäviksi. Hyväksynnässä pätee kuitenkin samat säännöt, mitä vieraskirjassa. Täällä hyväksynnän kuitenkin hoitaa suurimmaksi osaksi valikoidut hyväksyttäjät.
Vaikutusvaltaiset ja erikoistittelillä varustetut hahmot hyväksytetään kuitenkin vieraskirjan kautta! Hyväksyntää odottavat hahmot eivät tietenkään ole pelattavissa, joten odota, että hahmosi hyväksytään ennen kuin sillä alat pelaamaan.

Uudet liittyjät huom! Et voi kirjautua foorumille ja yrittää lisätä hahmoesittelyä tämän hahmonhyväksyntäalueen kautta. Mene TNFän kotisivuille ja sieltä ohjeiden mukaisesti liity ensimmäisen hahmosi kera.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 740

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Elo 12, 2019 10:48

Abigail

Nimi: Abigail ‘Abi’
Nimen tarkoitus: Isäni on iloni
Ikä:16
Sukupuoli: nainen
Rotu: ihminen/keiju
Puoli: Puolueeton

Luonne: Abigail on hyvin arka ja hiljainen. Hänen ilmeensä on lähes aina piilossa muilta, sillä Abigail harvoin nostaa katsettaan maasta ja vähänkin korkeammat äänet saavat hänet säikyksi. Tyttö on vuosia ollut hyljeksitty ja tuntenut olonsa ulkopuoliseksi kylässä ja on lopettanut yritykset edes juuri puhua. Hän on hyvin epävarma kaikesta, mitä tekee ja epäilee itseään jatkuvasti, sillä usein moni kohdistaa ärtymyksensä tytön töihin tai ulkomuotoon. Abigailin isä ei ole helpottanut asiaa sillä, että tämä rakastaa luetella kaiken, mitä tytössä on vialla. Mies on murtanut tyttärensä itseluottamuksen täysin ja siksi Abigail ei juuri koskaan nosta ääntään tai edes usko ansaitsevansa mitään parempaa. Kun Abigail puhuu tuo harvoin puhuu juuri kuiskausta kovempaa näiden asioiden vuoksi ja alkaa helposti takellella sanoissaan, mikä saa monet kutsumaan häntä tyhmäksi. Tytön järjenjuoksussa ei kuitenkaan ole mitään vialla, hän on hyvin nokkela ja kekseliäs. Jatkuva epäily ja tyhmäksi kutsuminen on kuitenkin saanut hänet uskomaan, että hän on tosiaan typerä tyttö.

Tytön äidin lähdettyä ja jätettyä Abigailin isänsä kanssa, tytön oli pakko kasvaa nopeasti. Isän uhkapelit, ryyppääminen ja väkivaltaisuuden kohteeksi joutuminen on myös kasvattanut eräänlaisen suojamekanismin. Abigail on usein omissa maailmoissaan tehdessään omia askareitaan tai joutuessaan kuuntelemaan isänsä pitkiä luentoja. Hänen mielikuvituksensa on hyvä ja hänellä on aina ollut kaunis ääni, jolla tyttö on laulellut hassuja pieniä keksimiään lauluja. Hän on aina kuitenkin tiennyt, että niiden pitäisi olla salaisuus ja siksi Abigailin laulun kuuleminen on harvinainen lahja.

Kun Abigail tuntee suuria tunteita, hänen silmänsä alkavat vuotaa. Tyttö yleensä pystyy pidättelemään kyyneliä jonkin aikaa, mutta ne aina vääjäämättä työntyvät silmistä ulos ja ryöppyävät pitkin poskia. On aivan sama onko tunne positiivinen vai iloinen, Abigail saattaa itkeä. Toisinaan tyttö on kuitenkin jo niin turta, että hän ei tunne juuri mitään. Silloin silmissä on poistunut ilme ja on selvää, että kukaan ei ole kotona.

Abigail on uskollinen ja laittaa muiden tarpeet aina omiensa edelle. Hän haluaa aina auttaa kaikkia, vaikka ei saakaan kiitosta teoistaan. Hän myös rakastaa eläimiä ja erityisesti pieniä metsäneläimiä, joita tyttö hoitaa toisinaan salaa kuntoon ja vapauttaa takaisin luontoon.

Kyvyt/Lahjat: Keijun veren vuoksi Abigail on äärimmäisen hyvin yhteydessä luontoon. Hän pystyy rauhoittamaan eläimiä ja hoitamaan näiden vaivoja erilaisin yrtein. Abigail kuvailee aina vaistoavansa, mikä yrtti toimisi ehkä parhaiten auttamaan haavoittunutta tai sairasta. Lisäksi Abigailin hoito tuntuu vain tehoavan paremmin kuin kenenkään muun. Jos Abigail uskaltaisi laulaa laulujaan enemmän, ne olisivat hyvin rauhoittavia kuulijoille ja saattaisivat vaivuttaa jopa uneen oikean sävelen löytyessä. Ne voisivat myös houkutella seuraamaan tyttöä, mutta Abigail lopettaa yleensä laulamisen heti tajuttuaan jonkun kuuntelevan. Hän pystyisi myös äitinsä tavoin lumoamaan ihmisen, mutta Abigail on liian pelokas rangaistuksesta tehdäkseen sitä. Lumotakseen ihmisen tytön pitäisi katsoa kohdetta suoraan silmiin ja kertoa, mitä hän haluaisi tuon tekevän. Ihminen tämän jälkeen tuntee pakottavaa halua toimia juuri tytön tahdon mukaan ja tietyn ajan jälkeen kohteen olisi vaikeaa kuvailla tunteitaan ja tuo vain haluaisi miellyttää, ellei Abigail ole vapauttanut tätä tahdostaan.

Abigail pystyy luomaan keijuvaloa, joka on väriltään sinertävää liekkiä muistuttava pallo. Hän myös voi ennustaa syntymiä ja kuolemia, mutta usein ei halua kertoa aavistuksistaan kenellekään. Abigail saa myös useat kukat kukkimaan ja loistamaan niin halutessaan, vaikka vuoden aika olisi niille täysin sopimaton.

Keijuna Abigail paranee melko nopeasti verrattuna ihmiseen sekä hän pystyisi lentämään, mutta harvoin uskaltaa edes ottaa siipiään esille saatikka lentää niillä. Vaikka tyttö myös näyttää heikolta, hän pystyisi todennäköisesti voittamaan aikuisen miehen kädenväännössä ja heittämään tuon sen jälkeen huoneen toiseen päähän. Hän on kuitenkin haavoittuvainen teräkselle ja se polttaa tyttöä ja jälki paranee hyvin hitaasti. Lisäksi jos joku kaataa suolaa tai sokeria Abigailin eteen tuo tuntee pakonomaisen tarpeen laskea jokaisen jyvän. Tyttö on myös hyvin allerginen sitruksille ja voi todella pahoin jos joutuu niitä syömään tai koskemaan. Lisäksi kaikenlaiset myrkyt ovat hyvin vaarallisia keijulle, sekä keijun veri tuoksuu hyvin houkuttelevalta saalistajien nenään.

Tyttö ei ole täysin vielä käsittänyt omia voimiaan ja osa niistä ei ole vielä edes tullut hänen ollessaan vielä niin nuori.

Ulkonäkö: Abigailin silmiinpistävin piirre on tuon valtava kiharapilvi, jota myös tukaksi kutsutaan. Se yltää tyttöä lantiolle saakka ja hiukset ovat hieman säästä riippuen joko melko tiukkana käkkäränä tai rennompina laineina. Väriltään tuo harja on hennon vaalean ruskea, mutta kesä kuuman jälkeen hiukset ovat usein vaalentuneet lähes blondeiksi.

Kasvoiltaan sekä keholtaan tyttö on siro. Nenä on pieni, hieman sykerö ja osoittaa ylöspäin. Poskipäät ovat korkeat ja terävät, mutta silti tyttö näyttää jotenkin hauraalta. Hänen kasvonsa ovat sydämenmalliset ja leuasta löytyy pieni lovi, jota tyttö itse vihaa. Hänen isällään kun on tismalleen sama.

Jos onnistuu saamaan Abigailin silmistä kiinni, ne ovat hätkähdyttävän siniset, kuin kirkas sinitaivas. Ripset ovat tuuheat ja pitkät, väriltään tummanruskeat. Kulmat ovat ohuet kaartuen hieman loppua kohden antaen tytölle aina hieman alakuloiselle ilmeelle lisää surumielisyyttä. Abigailin huulet ovat kuin ruusun terälehdillä väritetyt ja korkea amorinkaari on usein hieman kärsineen oloinen, sillä tyttö pureskelee huuliaan hermostuneena, eli lähes aina. Jos kuitenkin onnistuu saamaan Abigailin hymyilemään, tuon vasempaan poskeen ilmestyy hymykuoppa. Iholtaan tyttö on hyvin vaalea ja tämän nenällä ja poskilla on muutamia pisamia, joita putkahtaa lisää aina auringon mukana. Hän on myös taipunut punasteluun ja hyvin harvoin pystyy juuri piilottamaan tunteitaan.

Abigail on äärimmäisen laiha, sillä ruoka on kotona ollut tiukilla ja isä on pitänyt tytärtään vuosia nälässä. Sen vuoksi hänelle ei ole kehittynyt naisellisia muotoja nimeksikään. Hänen kylkiluunsa voisi laskea lähes ihon lävitse ja tuon solisluut ovat lähes pelottavasti esillä. Tytön kädet ovat hyvin sirot, mutta ne ovat kovettuneet vuosien ahkeran puurtamisen tuloksena ja jalat ovat myös saaneet lähes nahkamaisen pinnan, sillä Abigail ei ole omistanut kenkiä enää vuosiin. Hän kulkee paljain jaloin aina ja häpeää hieman jalkojaan sen vuoksi. Muutenkin tytön jäsenet vaikuttavat äärimmäisen haurailta, kuin ne saisi poikki vain taputtamalla. Pituutta keijulla ei kuitenkaan ole edes isommassa muodossaan kuin hieman yli 150 senttiä.

Keijumaisia piirteitä Abigailissa ei yleensä ole korvien suippouden lisäksi laisinkaan. Moni ajatteleekin hänen olevan haltia. Tytöllä on kuitenkin olemassa keijun siivet. Ne tulevat kuitenkin esiin äärimmäisen harvoin, sillä hänen isänsä lempi uhkaus on leikata ne pois. Abigail pitää siipiään hyvin kauniina ja syystä. Ne ovat seitin ohuet, mutta niissä esiintyy oikeassa valossa kaikki sateenkaaren värit, kuin öljyssä joka on kaatunut veteen. Ne ovat kuitenkin lähempänä selkää hieman enemmän punaisen sävyjä tai liilaa valuen päitä kohden enemmän vihreän ja sinisen sävyihin. Siivissä kulkee myös ohuita suonia, jotka ovat väriltään persikkamaisen oransseja. Siivet ovat jakautuneet kahtia keskeltä ja yläosa kaartuu selkeästi yli tytön pään ja suippenee lopulta täysin levitettyinä kehystämään kiharoita hiuksia täydellisesti. Alaosa taas on hieman kapeampi, mutta siivet päättyvät ikään kuin usean pisaran muotoihin, jotka yltävät Abigailia lähes polviin. Halutessaan Abigail pystyy myös muuttumaan vain hieman yli seitsämän senttiseksi keijuksi ja tällöin hän on todella nopea lentäjä sekä pystyy mahtumaan lähes minne tahansa piiloon. Lentäminen isossa koossa onkin erityisen raskasta tytölle, mutta se johtuu enemmän siitä, ettei hän ole koskaan oikein uskaltanut edes harjoitella.

Vaatteiltaan Abigailista näkee, että rahaa ei ole. Mekko, jota tyttö pitää yllään on joskus kauan sitten ollut sininen, mutta se on pesty niin monesti, että se on nykyään harmaa. Helma on kulunut ja rispaantunut paljastaen tytön paljaat varpaat ja se on myös jäänyt lyhyeksi yltäen tyttöä vain hieman yli puolen säären. Mekko on myös hieman liian iso muuten ja se näkyy erityisesti hihojen suissa, joista työntyvät käsivarret ovat lähes koomisen näköiset kun tilaa olisi kolmelle lisä käsivarrelle. Abigail pitää edessä yleensä tuhruista essua, jolloin mekko ei roiku aivan niin pahoin ja hän taittelee selkäpuolelle liiat kankaat saaden mekon edes istumaan hieman paremmin. Tehdessään askareitaan hänen päässään on huivi pitämässä hiukset pois tieltä.

Menneisyys: Abigail syntyi ihmisen ja keijun suhteen tuloksena. Hänen äitinsä oli lumonnut ihmismiehen, Darianin, ja mies oli ollut valmis antamaan keijulle, Gynethille, mitä tahansa tuo pyysi. Abigail syntyi yhdeksän kuukautta myöhemmin ja Gyneth oli onnessaan suloisesta pienestä tyttärestä. Darian luonnollisesti lumoutui Abigailin äidin niin määrätessä ja vuosia vierähti kolme onnellisessa pienessä perheessä. Darian teki töitä kirjurina ja kantoi jokaisen pennin kotiin. Gyneth ei juuri välittänyt ihmisten maailmasta, mutta rakasti kauniita asioita ja Darian peitti keiju vaimonsa niihin. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, jotta Gyneth jäisi ihmismiehen luokse. Vaimo oli keiju ja halusi palata kaltaistensa luokse. Hän myös oli nähnyt unessaan toisen komean miehen. Abigailin äiti kasvoi levottomaksi ja aluksi tuo katosi päiväksi, myöhemmin viikoiksi aina palaten uudelleen kotiin ja Darian hoiti Abigailin sekä toivotti Gynethin aina takaisin. Ihminen oli nimittäin muuttunut riippuvaiseksi keijun taiasta ja lumosta. Kun Gyneth katosi, hän ei voinut hengittää ja elämä oli tyhjää. Gyneth kuitenkin näki vain, että hänen tyttärensä oli hyvin hoidettu ja kun tuo lopulta lähti Abigailin ollessa kuusi, hän uskoi että tytär nauttisi samasta palvonnasta, mistä hänkin oli nauttinut seitsemän vuotta.

Gyneth oli osittain oikeassa, sillä aluksi Darian tuntui pitävän tyttärestään erittäin hyvää huolta. Pikkuhiljaa mies kuitenkin alkoi käsittämään, mitä oli tapahtunut ja kuinka paljon hän oli menettänyt keijulle, joka oli jättänyt jälkeläisensäkin hänen kasvatettavakseen. Darian alkoi hiljalleen halveksimaan tytärtään. Aluksi tuo vain jätti tytön huomiotta, saaden Abigailin janoamaan isänsä huomiota. Tyttö alkoi tekemään töitä ympäri taloa huomattuaan sen tekevän isän hieman iloisemmaksi. Kerran hän kuitenkin tiputti isänsä lempi mukin ja se oli ensimmäinen kerta kun Darian löi tytärtään. Aivan kuin jotain miehessä olisi napsahtanut ja pian Abigail sai aina kuulla ja tuntea pienenkin virheensä. Lapsi oli vasta hieman yli seitsämän ja isä käytti tuota omana piikanaan.

Muutaman vuoden kuluttua koko kylä tiesi, mitä Darian teki tyttärelleen, sillä mies oli ajautunut juomaan ja välillä kun Abigail etsi tuota ja toi isänsä kotiin, seuraavana päivänä tällä oli musta silmä. Kukaan ei kuitenkaan puuttunut asiaan, sillä Gyneth oli kylässä asumisensa aikana suututtanut monia vaimoja ja lumonnut miehiä niin, että Abigailista oli helppo kuiskutella kaikenlaista. “Kuin äiti, niin tytärkin”, kyläläiset sanoivat merkittävästi ja käänsivät selkänsä.

Abigail ei pian kokenut olevansa minkään arvoinen, mutta hän pystyy muistamaan isänsä vielä lempeänä häntä kohtaan. Tuo pieni muisto on aina elänyt pienenä toivona tytön rinnassa. Darian on toisinaan pitänyt sitä lähes tietoisesti yllä ruokkimalla tyttärelleen pieniä muruja, sillä isä tietää, että ei välttämättä pärjäisi ilman tyttöä. Erityisesti kun Abigail aloitti pyykkäämän ja tekemään muita töitä kyläläisille, jotta saisi hieman rahaa. Isä kun oli menettänyt työnsä kirjurina tultuaan paikalle useammankin kerran humalassa. Darian kuitenkin lähes aina vie tytön ansaitsemat pennit ja kantaa ne uskollisesti paikalliseen juomalaan tai häviää ne korteissa tai nopissa.

Abigailin varttuessa tuo alkoi muistuttaa aina vain enemmän äitiään. Hänelle tehtiin selväksi, ettei kukaan halunnut lumoajatarta perheeseensä ja Darianin oli turhaa edes koettaa naittaa tyttöä hyvän summan toivossa. Abigailin oli siis turhaa ajatella, että pääsisi pois isänsä talosta.


Muuta:
Kasvissyöjä, eikä lisää ruokaansa laisinkaan suolaa
Kerma on kuin alkoholia Abigailille
Rakastaa tanssimista
Vihaa yli kaiken niljakkaita asioita
Tunnus kappale Gabi’s Song - Lindsey Stirling


Dinalla pelattu peli
RosalbaNessaNiketaDiana

Paluu Hahmojenhyväksyntä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö