Kuullessaan Helgan myöntyvän ennustamaan hänelle, Tessa hymyili leveästi. Kyllä vain, hän tahtoi tietää kaiken.
"Tottakai, mutta tahtoisin tietää - noin suunnilleen - että miten minun käy."
Helgan luetellessa eri mahdollisuuksia miten tämä voisi hänelle ennustaa, naisen pää meni pyörälle. Oliko vaihtoehtoja noinkin paljon? Hän pisti peukalonkärkensä huulien väliin ja mietti. Hän oli nähnyt kauniin, kirkkaan kristallipallon ja se houkutteli häntä, mutta toisaalta Tessa tahtoi tietää mitä hänen kämmeneensä oli kaiverrettu. Nuo kieltämättä pienet kämmenet olivat kovan työn karhentamat, mutta Helga pystyi varmasti siitä huolimatta näkemään, jos siinä siis oli jotain näkemistä. Pieni epäilys eli hänen mielessään. Tahtoiko hän tietää? Entä jos tämä ennustajanainen päättikin ennustaa, että ensiyönä kulkuri murtautuu Tessan taloon, kolkkaa hänet, ja vie tuhkatkin pesästä? Tai ettei hänen yrttikaupastaan tulisi kerrassaan mitään, miksi siis hän olisi ostanut sen? Tessa päätti kuitenkin ottaa härkää sarvista ja vastasi:
"Kristallipallosi on kiehtonut minua siitä saakka kun astuimme sisään" nainen hymyili nyt ensimmäistä kertaa hieman ujosti. Nämä epäilyksen ajatukset olivat tehneet Tessasta hieman nöyremmän, mikä ei ollut ollenkaan huono asia.
"Jos tahtoisit kertoa, mitä se sanoo minusta ja tulevaisuudestani."
// Tässä tulee toinen yhtä lyhyt.. x_x'

