Älä murhaa minua

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Älä murhaa minua

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 17:10

//Akuma tänne Aran kanssa//

Päivä oli loistava saalistukseen niin Safilye oli lukenut niin. Puusta hän hyppäsi alas ja pieni hopean valkoinen vihahti. Nainen oli muuttunut sudeksi. Peurat olivat lähettyvillä. Vielä lähempänä tuoksui vielä peuran raato. Raadon hajua susi seuraili ja pysähtyi katsomaan oliko muitankin. Yhdessä narussa roikkui tuore raato. Tämä tietäisi ansaa mitä metsästäjät ovat jättäneet. Tarkkaan näköisenä susi katsoi ympärilleensä, etti joustuisi mihinkään ansaan. Tarkistettuaan hän hypelehti, että saisi ruhosta kiinni. Hypittyään jonkun aikaa ansa laukesi. Nopeasti naaras oli jäänyt metalliseen häkkiin kiinni. Tämä ansa oli uusi ja nähtävästi uusi metsätäjä oli tullut. Vimmatusti valkoinen susi yritti päästä pois häkistä, mutta se oli tehty hyvää lujuutta. Tuntien päästä metsästäjät tulivat ja iloitsivat saalistaansa. Ällöttävintä oli se, että he tikuilla törkäilivät sutta. Safilye ei pitänyt ja irvisteli vaihaisen näköisenä metsästäjille. Samalla kasvot hän pisti muistiinsa ja samoin ansan.
" Miten hyvän saaliin saimmekaan. Tosta saa paljon rahaa, kun on valkoinen. Kiitos, että olet valkoinen susi. " metsästäjä sanoi.
Susi murisi takaisin. Ihmiseksi hän ei uskaltanut kääntyä enään. Miehet näytti raakalaisilta, jotka ajattelivat omaa parastaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2009, 19:11

Aran

Ihme kyllä, Haltia kuningas oli jälleen liikkeellä. Oli kulunut monta viikko kun Aran itse oli poistunut viimeksi linnan muurien ulkopuolelle ja silloinkin hän oli tehnyt sen vain koska oli pakko. Tälläkin kertaa oli tavallaan pakko. Aran oli aamulla lähtenyt muutaman sotilaan kanssa sinisen kuiskauksen matkaan, kun nämä olivat näyttäneet löydöistään. Paikan päällä oli pystytetty leiri ja keskusteltu seuraavista siirroista sodan suhteen. Kuningas ei normaalisti liikkunut sotilasryhmien mukana minnekkään, mutta koska sinusen kuiskausken johtaja, Darius Winder, oli sukua itse kuninkaalle, niin oli Aran tällä kertaa tehnyt poikkeuksen.
Kuitenkaan kuningas ei voinut liian kauan olla pois valtaistuimeltansa, joten nyt oli aika palata taas kylälle päin. Aranin mukana lähti kuusi vartijaa.. eihän kuninkaan sopinut liikkua metsässä yksin. Seurue liikkui ratsain, jokaisella oli yllään vihreä, hupullinen viitta, eikä näitä sen takia erottanutkaan toisistaan... ei sitä kannattanut kuninkaan ilmoittaa koreilevalla asulla että hän oli paikalla. Paras vain pitää matalaa profiilia. He liikkuivat nopeasti, mutta hiljaisesti, keskustellen vain telepaattisesti jos oli jotain sanottavaaa..

Pian he kuulivat lähettyviltä puhetta.. Normaalisti he olisivat vain jatkaneet matkaa, mutta kuningas nosti kätensä ylös pysäyttäen kulkueen. Pienellä käsiliikkeellä Aran lähetti kaksi miestään äänien suuntaan. Miehet laskeutuivat ratsailta ja hiipivät lähemmäksi...
kävi ilmi että äänet lähtivät metsästäjistä, jotka olivat saaneet suden kiinni. Nopealla yllätyshyökkäyksellä kaksi haltiaa tekivät selvää metsästäjistä.. ihmiset, ota nyt noistakin selvää. Tehtyään selvää metsästäjistä, haltiat avasivat häkin jossa valkoinen susi oli ja lähtivät sitten kävelemään takaisin kuninkaansa luokse.
"mikäli eläin on kunnossa, jatketaan matkaa" Aran sanoi haltia kielell samalla kun miehet saapuivat takaisin hänen luokseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 20:49

Susi huomasi, että kohta hän muuttuisi ihmiseksi. Häkin materiaaliin oli upetettu hopeaa. Puhas hopea oli paljon vaarallisempi hänelle, mutta aiheuttaisi pienen haavan mikä ei umpeutuisi. Silloin olisi pitkä sairas viikko. Mikä ei ollut laisinkaan kivaa. Vihaisen ja pelokkaan näköisenä hän yritteli suojella itseäänsä kepeiltä. Väistellessä hän osui kalteriin ja tunsi haavaumaut turkissaansa. Silloin hän oli saanut turkkiin haavaumat, kun aluksi yritti päästä häkistä ulos. Miehet nautoivat eikä huomanneet vaaraa, kuin susi huomasi. Susi ei enään murissut vaan katsoi valpaana. Metsästä tulivat pari yllättäjää mihinkä metsästäjät eivät ehtineet suojata itsensä. Miehet astelivat lähelle häntä. Pelokkaasti hän yritti suojella itseänsä uusilta viholliselta. Hänen yllätykseen ovi avautui ja saman tie susi otti jalkansa alle. Metsän piilouteen susi juoksi ennen, kuin haavat ottivat vastaan. Pienen inahdus tuli sudesta. Tuulen mukana susi lähetti kiitos lähityksen.
" Kiitos " naisen ääni sanoi pelastuksesta.
Ääni oli hellä, mutta säröilevä, koska oli huonossa kunnossa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Kesä 2009, 21:09

Aran

Susi - joka häkissä oli ollut - pinkaisi metsään alta aikayksikön.. tuo mitä ilmeisemmin oli siis kunnossa. Aran nyökkäsi vartijoile jotka nousivat sitten ratsujensa selkään, valmistautuen lähtöön.
Miksi he eivät menneet suden perään? no, tuo selvästikkin halusi pois paikalta.. ja loppujen lopuksi se oli eläin ja täysin arvaamaton. Ties vaikka olisi käynyt päälle jos tuntisi itsensä liian uhatuksi. Siinä vaiheessa heidän olisi pitänyt tappaa tuo susi.. mieluummin se kuin yksikään heistä.
Tuuli toi mukanaan hellän, säröilevän äänen joka kiitti. Äänestä pystyi kuulemaan ettei sen omistaja ollut kunnossa. Ei tarvinnut Aranilta kahdesti kysyä tiesikö hän kenelle tuo ääni kuului. Totta kai hän tiesi, osasihan hän sentään lukea ajatuksia.
"Se ei ole kunnossa, menkää katsomaan sen perään.. mutta jos se hyökkää, tappakaa se" Aran antoi käskynsä haltia kielellä miehille.
Kaksi miestä lähti ratsain jäljittämään sutta, samalla kun kuningas neljän muut miehen kanssa alkoi pikku hiljaa tehdä lähtöä... heillä ei olisi varaa pysyä liian kauaa paikoillaan, ties vaikka joutuisivat itse yllätys hyökkäyksen kohteeksi.. se tästä vielä puuttuikin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Kesä 2009, 22:17

Matka ei ollut suuniteltu sudelta. Suden juoksu ei kauan kestänyt, kun susi siirtyi astelemaan. Yhtä jalkaa onnutteli. Pensakoiden lehtiin jäi suden verta, vaikka susi yritti jättämättä jälkiäänsä. Pienen puiden alla valkoinen susi läsähti makamaan. Kielellään hän yritti nuolla haavat puhtaaksi, että haavat umpeutuisi. Haavoja oli paljon eikä susi jaksanut kaikkia nuollaista. Nuoleminen jäi lyhyeen, koska huomasi haltia miesten lähettyvilläänsä. Pensan suojissa susi yritti olla liikkumatta. Hevoset olivat isoja ja hyvin pelokkaita. Miellellään yksin hän ei hyökkäisi hevosen ja koulutetun sotilaan päälle. Pienellä läsnyydellä hän antoi hevoselle levottomuuta. Jossakin pusikosta olisi vaara, joka voisi murhata heidät. Huonossa kunnossa olevana uhkailu tehosi jonkun verran. Hevoset saivat olla varuillaan, mutta susi tiesi, että hän oli huonossa piilossa, että hevosen seästä verinen turkki näkyi. Jos astelivat lähemmäksi susi alkoi murista, mutta ei hyökännyt.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2009, 12:58

Aran

Ei aikaakaan kun jäljittäjät löysivät suden.. hevoset eivät tosin pitäneet ajatuksesta mennä liian lähelle petoa, joten jäljittäjistä toinen nousi ratsailta ja meni lähemmäksi sutta.. Eihän siihen tarvittu neroa toteamaan että tuo oli loukkaantunut.
Jäljittäjät kertoivat telepaattisesti kuninkaalleen mitä olivat löytäneet ja missä kunnossa susi oli. Aran mietti asiaa hetken, kunnes antoi käskyn koettaa houkutella susi heidän mukaansa.. ja jos tuo ei tullut, se jätettäisiin siihen. Eihän heillä ollut mitään ensiapu tarvikkeita mukana, joten jos susi hoitoa halusi niin tuon oli parempi löntystella haltia kylään. Siellä se saisi hoitonsa, ellei sitten halunnut itse itseään hoidella.
No, jäljittäjät alkoivat jutella sudelle niitä näitä, kertoen että jos tuo lähtisi seuraamaan heitä, se saisi tarvitsemansa hoidon.. tietenkään he eivät väkisin aikoneet sutta minnekkään raahata. Pikku hiljaa jäljittäjät lähtivät perääntymään takaisin kunikaalle päin, houkutellen sutta samalla seuraamaan heitä.. houkutteleminen olisi voinut onnistua paremmin jos heillä olisi ollut jotain millä houkutella.. mutta nyt piti vain toivoa että susi olisi sen verran fiksu että ymmärtäisi puhetta ja omaa parastaan...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Kesä 2009, 17:52

Susi huomasi, että miehet löysivät hänet todella helposti. Se häiritsi todella paljon, kun huonosti oli piilottanut itsensä. Muristen susi katsoi haltia miehiä, jotka näyttivät hirveiltä. Suojat loistivat niin, että naaras ei uskaltanut tehdä muuta, kuin murista henkensä edestä.
Miehet alkoivat puhua hänelle. Murina alkoi hiipua hiljaiseksi tykyttimeksi. Nopeasti murinan tykytyskin häipyi sudesta. Toinen miehistä oli noussu ratsailta ja alkoi houkutella mukaansa. Ihmeissään se katsoi haltiaa. Harvat haltiat pitivät sudeista, kuin ihmisetkin ja sen susi oli oppinut. Miten haltiat puhuivat hänelle alkoi kiinostu heräillä niitä kohtaan. Varovasti hän nousi seisaalteen. Huterasti seuraili valkoinen susi seuraili minkä turkki oli aivan veressä. Seuratessaan häntä oli koipien välissä alistuneena. Susi tiesi, että hän ei kauan jaksaisi kävellä, kun yksi jaka alkoi ontuilla. Niin hyppäsi vinkaa ratsun selkään missä haltia sotilasta ei ollut. Satulan päälle susi makaili. Ystävällisesti susi hyräili syvää suden keltä hevoselle, että tämä ei lennättäisi loukaantunetta sutta. Itse lupasi olla syömättä ja raatelematta hevosta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2009, 17:46

Aran

Sotilaat katsoivat pienesti hymyillen kun susi lähti seuraamaan heitä, mutta molemmat olivat vähällä vetää meikkansa tupesta kun susi hyppäsi hevosen selkään. Hevonen hätkähti, mutta piankos tuo rauhoittui... Sotilaat vilkaisivat toisiaan, kohouttaen sitten hartioitaan ja lähtivät kuninkaan ja muun saattueen perään. Kai se sitten näinkin kävisi. Sotilas, jonka hevosen selkään susi oli hypännyt, hyppäsi ystävänsä ratsun selkään, pitäen toisen hevosen - hevosen jonka selässä susi oli - ohjaksista kiinni.
Ei mennyt kaukaakaan kun he saivat kiinni edeltä lähteneen joukkion. Muut tervehtivät kaksikkoa pienesti nyökäten ja vilkaisivat toisen hevosen selässä killuvaa sutta.. kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä ei tarvinnut. Kaksikko selitti haltia kielellä mitä oli tapahtunut, kuinka he olivat löytäneet suden ja kuinka tuo sitten oli hypännyt hevosen selkään. Aran vilkaisi sutta vain sivusilmällä, mutta ei nähnyt syytä alkaa tutkimaan sitä paremmin. Näkihän sen jo päälle päin että tuo oli haavoittunut, mutta he eivät voineet asialle nyt mitään.. eihän heillä ollut mukanaan mitään ensiapu tarvikkeita.
Joten matka jatkui rauhallisesti, Aran pysyi vaiti mutta toiset juttelivat matalaan ääneen haltia kielellä keskenänsä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Kesä 2009, 20:31

Susi teki alistuvasti tilaa ratsastajallekkin. Hevonen oli sotilaan hevonen eikä hänen. Mielellään hän olisi ollut yksin hevosen selässä. Pienen matkan etenettyään eteen päin. Susi sai nähdä uusia haltioita kahden miehen lisäksi. Yksi miehistä oli kuitenkin pukeutunut samalla tavalla, kuin muutkin. Jokin pukeudusta pisti naaraan silmiin. Susi jäi katsomaan pää kohollaan miestä hyvin tarkasti ja häntäkin viuhkasi. Hitaasti hän pisti päänsä alas ja katseli muita. Enemmäkseen susi kuunteli, kuin tarkaili katseella ympäristöäänsä. Korvat liikuivat sinne, kuin tänne. Välillä hän nuolaili haavojaansa mistä valui verta. Hevonen ja ratsastajansa oli puoliksi suden verestä mihin hän ei mahtanut mitään. Varmaakin ratsastaja haluisi päästä sudesta eroon. Pieni irvistys tuli ja samoin ääntäkin. Valkoinen susi oli haistanut ja kuullut jonkun tolossa heitä päin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Kesä 2009, 13:54

Aran

Aran piti katseensa menosuunnassa mutta ei voinut aina silloin tällöin olla vilkaisematta sutta... ei susi nyt niin erikoinen eläin ollut Cryptissä, mutta harvoin sitä pääsi näkemään susia näinkin läheltä. Tosin Aran oli silittänyt sutta monet kerrat, eikä nähnyt näissä mitään suurta eroa verrattuina koiriin. Eläimiä siinä missä muutkin.
Susi vaikutti melko eläväiseltä ottaen huomioon sen haavat. No, pian se pääsisi hoitoon jonka jälkeen se olisi vapaa lähtemään takaisin metsään.. eivät he aikoneet sutta pitää väkisin. Matka sujui rauhallisesti.. jokainen tarkkaili ympäristöä, kuunnellen ja katsellen. Susi ei ollut ainoa joka aisti jonkun tai jonkin tulevan heitä kohti, mutta pian kävi ilmi että haltia kylästä oli tullut vastaan muutama samooja.. kuningas kun oli myöhässä, joten haltiat olivat nähneet parhaaksi lähettää muutaman miehen tarkistamaan oliko jokin vialla. Suden pelastaminen oli vienyt heidän ajastaan sen verran että kotona oltiin jo ehditty huolestua.
No, Matka jatkui jälleen rauhallisesti ja muutama miehistä selitti vastaan tulleille samoojille mitä susi teki heidän mukanaan. Ei aikaakaan kun alettiin jo saapua haltioiden kylälle päin. Täällä päin metsän ilma oli raikkaampaa ja virkistävämpää.. siitä aina tiesi että oltiin saapumssa perille. Pian puiden katveesta alkoi näkyä itse kylän reunoja, jos oikein tarkkaan katsoi...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Kesä 2009, 17:15

Toisten mielestä hän saattoi olla virkeä, mutta virkeys loppui ajan päästä. Verinen susi murisi edelleenkin, vaikka sotilaat tunsivat. Samoot eivät saaneet koskea häneen. Sen hän teki selvästi ilmeilläänsä ja eleilläänsä. Kukaan ei saanut koskea häneen ja haavoihin. Heistä huolimatta Safilye tunsi, jonkun muun tutun olevan lähistöllä. Everstin haju oli lähellään. Mikä ihmetytti kovasti sutta. Nyt hänen täytyi paremmin keskittyä mitä ympärillä oikein tapahtui, vaikka se väsytti todella paljon. Harmaan musta susi seuraili kuninkaan valjakkoa tietyllä väli etäisyydeltä. Etäisyys oli hyvä, että näöllä ei oikein huomannut, mutta ala tuuli auttoi myös hänet peittymään mualta. Safilye oli ehtinyt vaistota toisen, kun susi liikkui sivussa. Nopeasti keskittyminen vaihtui, kun näki haltia kylän. Mitä viimeksi oli käynnyt oli aikaa sitten. Onneksi toisaalta hän voisi nyt nähdä uusin silmin. Kylään asti harmaan musta asteli heidän perässä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Kesä 2009, 17:19

Aran

Vasta kylän reunalla saattue huomasi heitä seuranneen "ylimääräisen" suden.. no, todennäköisesti tuo susi oli haavottuneen suden seuralainen tai kenties kumppani, joten he eivät raaskineet hätistää sitä tiehensä. Eikä siitä nyt haittaa ollutkaan, kunhan ei päälle kävisi.
Aran ei pahemmin ollut keskittynyt sen pahemmin matkaan tai siihen mitä ympärillä tapahtui, hän oli vatvonut päässään keskusteluja joita oli serkkunsa kanssa käynyt. Lisäksi hänellä oli vielä ties mitä tehtävää tämän päivän aikana, eikä hän jaksanut ajatella mitään "ylimääräistä"... joskus ei ollut kiva olla kuningas. No, onneksi kohta olisi taas hieman rennompia päiviä.
He ratsastivat kylän läpi.. haltiat ja muut taruolennot tekivät kiltisti tietä kuninkaalliselle saattueelle, mutta kukaan ei voinut olla ihmettelemättä sutta, joka noiden mukana oli. Ei aikaakaan kun he saapuivat satumaisen kauniille linnalle. Saattue pysähtyi linnan pihaan ja nousivat alas ratsailta.
"Viekää susi hoitoon ja katsokaa että se pääsee parannuttuaan takaisin metsään.." Aran totesi sitten vilkaisten kerran valkoiseen suteen, ennen kuin lähti muutaman vartijan saattelemana linnalle päin, osallistuakseen kokoukseen ja hoitaakseen omat velvollisuutensa.
Kaksi haltiaa nosti suden alas ratsailta ja kantoi tuon sairastuvalle, jossa se tulisi saamaan parhaan mahdollisen hoidon, ennen kuin palaisi takaisin metsään...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Kesä 2009, 20:02

Matka oli hyvin lyhyt. Korvat luimussa. Silmät peloissaan. Kyläläiset olivat osittain peloissaan, koska oli susi heidän mukana. Vanhempi nainen kääntyi katsomaan partiota linnaan asti.
" Kuningas menee naimisiin. Valkoinen susi tuo kuninkaalle häät. " vanha nainen huudahti, kuin vanhuus ei tehnyt kipeää.
Vieressä ja ketkä kuulivat kääntyivät katsomaan vanhaa naista katsomaan. Heidän mielestä kuninkaan olisi mentävä naimisiin. Lian pitkää aikaan kuningas ollut yksin, mutta nyt valkoinen susi toi iloisuutta ilmaan varmaakin tulevan morsian he haluavat haltian rotuisen.
Uros susi asteli heidän perässä, mutta kylällä meni pieniä katuja pitkin linnaan. Linnaan sudella vaikea päästä, mutta hän halusi astella suden perään tai kuninkaan perään. Safilye huomasi uroksen ja katsoi vihoissaan toista. Enemmäkseen sitä huvitti mitä vanha nainen oli huudahtanut väen paljouden seasta. Itsekkin haluisi nähdä kenent kuningas naisi. Kuka nainen oli saanut kuninkaan sydämen? Narttu ihmetteli miksi hänet vietiin toiseen suuntaan missä kuningas oli. Itse veivät muun sotilaan mukaan. Susi uikutteli siinä kahdelle sotilaalle, vaikka oli yhden sotilkaan sylissä. Hoitajien luokse jouduttuaan susi oli aivan paniikissa. Minkäälaista piikkiä hän ei suvainnut ottaa verisuoneensa. Yhden sotilaan jalkoje takana susi läähätteli melkein jo heti, kun hänet oli laskettu pöydälle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Kesä 2009, 22:32

Aran

... Kuningas menisi namisiin? Mistä lähtien valkoinen susi olisi häitä meinannut.. hullu muori, taisi vanhuus olla ottanut jo järjen pois. Vaikka Aran olikin hyvä kuningas, ei hän voinut välillä olla katsomatta nenänvartta pitkin tuollaisia järkensä menettäneitä vanhuksia. Toki Aranilla oli omat rakastettunsa mutta häitä ei ollut tiedossa... ja kyllä siitä kerrottaisiin jos sellaiset olivat tulossa, joten vanhan muorin oli turha alkaa vetämään omia johtopäätöksiä jonkun elukan turkin perusteella.
Aran käveli sotilaiden saattelemana kokoushuoneeseen, jossa muut korkea-arvoiset haltia ja muutama kenraali jo odottikin. Ovet suljettiin ja kokous alkoi, jossa Aran tulisi viettämään lähes loppu päivän.
Sotilaat, jotka veivät suden sairastuvalle, lähtivät myös omille teilleen.. heillä oli vaikka mitä tekemistä vielä, eivätkä he tulisi pääsemään levolle ennen yömyöhää...

//tämä taisi sitten olla tässä. Kiitokset pelistä. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 18 Kesä 2009, 00:28

//Omasta mielestäni ei, mutta jos olet sitä mieltä sitten kai on kiitettävä//

Sotilaat eivät jääneet auttamaan sutta laisinkaan. Susi ei päässyt laisinkaan pois huoneesta mikä ärsytti kovasti ja mielellään hän ei halunnut murhata parantajia. Hän oli huomannut, että tiennyt mitä lääkettä susi tarvitsisi haavoihinsa. Parantajat olivat ihmeissään siitä, että mitä sutta vaivasi ja samoin legendaa mitä valkoinen susi puhui. Kuka sai valkoisen suden kiinni oli luvassa tulossa hyvä avioliitto ja hyvä pitkä turvallinen elämä. Safilye huomasi ikkunasta tutun suden mikä meni suoraan sotilaiden pesään. Samassa oma vaistonsa olivat herpaantuneet ja nopeasti hopea nuoli lävitsi suden tassun lävitse. Samassa susi loikkasi loitolle ja ulvoi kuoleman ulvonnan. Valkoinen susi minkä turkki oli verinen yltä päältä. Samassa hän asetti Danten antaman suomun rinta kehää vasten, että suomu ei katoisi ihmisen kädellä. Susi oli muuttunut alastomaksi naiseksi. Danten suomu oli rinta kehää vasten mikä ei imeytynyt itseäänsä. Ruskeilla silmillä hän katsoi surullisena parantajia. Vasta ainetta parantajilla ei ollut mikä harmitti kovasti. Omia varastot olivat metsässä sekaisin. Yksi parantajista pisti naisen päälle jotakin, kun tärisi ja oksensi mustaa verta suustaansa. Toinen lähti juoksemaan kuninkaan taakse. Mustan harmaa susi huomasi, että täytyi lainata hevoset kuninkaalla ja kostaa jotenkin. Taitavasti hän puikkelehti kokous saliin miten susi osasi hiipiä. Kokous oli alkanut mikä ei haitannut sutta laisinkaan.
" Te annoitte tappaa prinsessan. " Vanhan miehen ääni sanoi patsaan takaa.
Patsaan takaa astui mustan harmaa susi muristen. Suden silmät olivat tiukasti kiinni kuninkaassa. Kellertävät hampaansa uros susi antoi näyttää kuninkaalle ja haastoi kaksi taisteluun. Samalla parantaja huusi linnan käytäviä; " Sudessa on kirous, kirous. Pelastakaa kuningas. "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 7 vierailijaa

cron