Fred Länsikiipi

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Fred Länsikiipi

ViestiKirjoittaja Agna » 06 Heinä 2009, 14:41

Nimi: Fred Länsikiipi (esittäytyy sukunimellä vain, jos sitä vaaditaan, sillä nimi on miehen itse luoma ja epävirallinen, eikä ole näinollen periytynyt suvussa)

Ikä: 30 vuotta

Sukupuoli: mies

Seksuaalinen suuntautuminen: Biseksuaali, täysin hämmentynyt asiasta, ei totisesti uskalla tulla ulos kaapista ja pelkää myöntää asiaa itselleenkään.

Laji: Ihminen

Puoli: Ihmisten puolella

Tämänhetkinen asuinpaikka: Ihmisten kaupunki

Ammatti: Aiemmin katuvaras, nykyisin rahvaan puuseppä

Kasvot
Ulkonäkö: Fredillä on tummanruskeat, laineille taipuvat ja huolittelemattomat hiukset, jotka ylettyvät niskaan asti. Vaikka niissä olisikin riittävästi pituutta kampauksien sitomiseen, pitää mies hiuksensa monesti mieluummin auki. Hänen silmänsä ovat tumman koboltin siniset, ja niitä reunustavat vahvat, hiusten sävyyn mukautuvat kulmakarvat. Silmien väliin sijoittuva nenä on suora ja miesmäisen jyrkkä, ja hänen huulensa ovat kevyesti kaarevat. Leuka on kulmikas ja leukapielet terävät, ja kasvojen iho on hieman ahavoitunut ulkoilman ja jatkuvan työskentelyn vaikutuksena. Kasvojen oikeaa poskea halkoo punertava, mutta vanha arpi, joka ulottuu oikean alaluomen vierestä aina suupielten yli leukaan. Vanhemmuuttaan Fredille on alkanut kasvaa päivittäistä parransänkeä, joka on yleensä huoliteltu vain muutamien millien pituiseksi, vaikkakin laiskojen aikojen koittaessa se saattaa rehottaa pitempänä. Fred on kuitenkin itse sitä mieltä, etteivät pitkä parta ja viikset sovi hänen kasvoihinsa, joten hän ajaa karvoituksen pois. Fredin iho on ihmisille ominaisesti tavallisen punertava, ei erityisen vaalea eikä erityisen tumma. Kesäaikaan se päivettyy erityisesti kasvoilta, sillä mies tekee paljon töitä ulkona. Fred on karskihko ja harteikas, noin 185 cm pitkä mies. Hänen kehossaan on ruumiillisella työllä, miekankäytöllä ja säännöllisellä harjoittelulla saavutettuja lihaksia. Miehen käsivarsia, rintakehää ja jalkoja peittää ohut karvoitus.
Jalassaan Fredillä on yleensä tavanomaiset, nuoralla kiristettävät nahkasaapikkaat, jotka sopivat säähän kuin säähän. Housut ovat yleensä ensimmäiset, jotka kaapista tulevat vastaan, ja kaapin housuvarietee muodostuu lähinnä yksivärisistä ja ihonmyötäisistä kangashousuista, joita voi pakkasen tullen pukea useammatkin päällekäin. Housuissa on vain harvoin taskut, sillä kuljetustilaa tarvitessaan Fred pukee päälleen taskutetun vyön, takin tai nyyttirepun. Housuihin Fred yhdistää joko vyön tai henkselit. Tarvittaessa Fred käyttää asevyötä, johon saa kiinni miekan sekä tarvittaessa erilaisia veitsiä. Vyössä on myös pienenpieni piilotasku erityistarpeita varten.
Paitoinaan Fred suosii puuvillaisia, valkeita, pussihihaisia "aluspaitoja". Periaatteessa siis löysiä pitkähihaisia, joiden hihat hän monesti käärii kyynärpäihin asti. Paidan päällä voi olla ohuesta kankaasta ommeltu liivi, jossa on V-mallinen kaula-aukko. Vaatetuksesta voi löytyä myös viittoja ja vaatimattomia takkeja, sekä erilaisia "siistimpiä" vaatteita, kuten pikkutakki tai matalavartiset, kiiltävämmät kengät, varmuuden vuoksi. Fredillä on myös taistelua varten erilaisia suojavaatteita, kuten nahkapanssareita tai ranne- ja polvitukia, mutta ne ovat käytössä vain harvoin.

Luonne: Nuoruudessaan Fred oli varsinainen hurjapää ja vaaratilannemagneetti, eikä piittaamaton uhkarohkeus kuulunut hänen ihailtavimpiin piirteisiinsä. Hän oli myös auttamattoman seikkailunhaluinen ja kaipasi jatkuvasti jännitystä elämäänsä ja adrenaliinia suoniinsa. Hänellä olisi ollut runsaasti energiaa purettavaksi armeijassa tai muussa järjestäytyneessä sotatoiminnassa, sillä hän oli valtavan kiinnostunut taistelemisesta, mutta hänen luonteensa ei olisi antanut periksi armeijan järjestäytyneisyydelle. Nuori Fred oli epäsäännöllinen ja auktoriteettiongelmainen oman elämänsä herra, eikä hän olisi siis sopeutunut toisten käskytettäväksi. Hän katsoi paremmaksi harjoitella aseenkäyttöä ja puolustautumista yksin, ja hänestä sukeutuikin etevä yhden käden miekan käyttäjä.
Nykyisellään Fred on paljon rauhallisempi ja kasvanut ulos kapinallisesta vaiheestaan, joskin hänessä on yhä jäljellä hieman nuoruusvuosiensa särmää. Se näyttäytyy edelleen ajoittaisena auktoriteetin kyseenalaistamisena ja vaikeutena ottaa käskyjä vastaan. Myös Fredin huumori on hieman röyhkeää, joskin hyväntahtoista. Puhe- ja esiintymistyyliltään hän on rauhallinen ja mutkaton; hän harkitsee sanansa tarkkaan, mutta ottaa toisinaan tarpeettomia riskejä punnitessaan, miten paljon voi lisätä pilkettä silmäkulmaansa puhuessaan. Toisinaan olisi varmasti parempi, mikäli mies pitäisi suunsa kiinni - etenkin korkea-arvoisten ja konservatiivisten ihmisten keskellä. Aatelisten kanssa asioimisessa Fred ei tahdo pärjätä, sillä hän ei osaa etikettejä ja näin ollen näyttää ja kuulostaa auttamattoman rahvaalta. Haltioiden kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä ja mieltää heidät vihollisroduksi. Muuten hän on eri lajeja kohtaan suvaitsevainen.
Alaluokkaisuudestaan huolimatta Fred ei ole mikään vähä-älyinen tomppeli. Hän ei voi sanoa olevansa kirjaviisas koulutuksen puutteestaan johtuen, mutta hän on käsistään kätevä ja ympäristöstään kiinnostunut, tavallisen älykäs henkilö. Hän on selviytymisen asiantuntija ja tuntee ihmiskaupungin kansan kasvot hyvin. Tuntemattomille Fred on kohtelias ja ystävällinen, sillä hänen toimeentulonsa riippuu siitä, millaisena naapurusto hänet näkee. Hän ei tee töitään ilmaiseksi, mutta pitää usein kaikkein köyhimpien puolia ja katsoo hinnoittelunsa heille sopivaksi, sillä on itsekin ollut pitkään ravintoketjun pohjalla. Siispä puuseppä on rahvaan keskuudessa pidetty ja hänellä riittää töitä ja tekemistä. Mies pyrkii tekemään hyvää, mutta ei pidä itseään minään pyhimyksenä, sillä tietää aiemmin tienanneensa elantonsa varastamalla niiltä, joilta omaisuus oli helpoimmin vietävissä – ei siis ainoastaan rikkailta. Fred on sen verran häpeissään lainsuojattomasta menneisyydestään, ettei kerro siitä ihmisille ympärillään. Hän toivoo rehellistä, mutkatonta ja mahdollisesti onnellista elämää, siinä kaikki.
Ystävien kesken Fred on luotettavampi kuin kallio ja pitää kaikki salaisuudet omanaan. Hänen läheiset ystävänsä ovat vähäisiä, mutta hän pyrkii aina säilyttämään lämpimät välit niihin, joiden kanssa tulee hyvin toimeen. Uusien tuttavuuksien tekeminen on Fredin mielestä vaivatonta ja mukavaa, ellei kyseessä ole aatelinen. Helpoimmin Frediin voi tutustua tuopin äärellä, kalassa tai ratsastusretkellä, mutta toisinaan myös hänen asiakkaistaan tulee hänen ystäviään. Fred on tasapuolisen hyvä kuuntelija ja puhuja, joskin hänellä on toisinaan taipumus luulla, että hän tietää vastapuoltaan paremmin, kuinka asiat tulisi hoitaa. Sanaharkkoihin joutuessaan Fred on periksiantamaton, ja häntä kismittää vietävästi, mikäli hän huomaa lopulta olevansa väärässä. Tappion nieleminen on miehelle hankalaa, ja epäonnistumiset ja häpeän aiheet kalvavat häntä usein pitkään. Loukkaantuessaan mies saattaa vetäytyä kuoreensa päiviksi ja irvistellä häpeälleen vielä pitkienkin aikojen kuluttua.
Tunteiden ja syvällisten aiheiden puheeksi ottaminen on Fredille vaikeaa. Hän jahkailee usein ajatustensa kanssa loputtomiin, eikä halua valottaa muille kaikkein sisintään. Sen takia tunteista valehtelu on miehelle usein helpompaa kuin niiden rehellinen ilmaiseminen. Vaikeita puheenaiheita vältelläkseen Fred vaihtaa mielellään puheenaihetta ja johdattaa keskustelun aivan toisille urille, tai kuittaa asiat huumorilla. Konservatiivisen kasvatuksen saaneena Fred ei pysty täysin ymmärtämään, miksi tuntee joskus kiintymystä myös samaa sukupuolta edustavia kohtaan, tai että miten tällaisia tunteita käsitellään. Fredin silmää miellyttää harva se vastaantulija ja hän on aina harrastanut matalalla kynnyksellä yhden yön juttuja, mutta siitä huolimatta hän ihastuu vain harvoin. Ihastuessaan hän ihastuu niin kokonaisvaltaisesti, ettei pysty juuri ajattelemaan mitään muuta. Rakkaidensa eteen hän tekisi mitä vain, ja silloin hänen lojaaliutensa on mittaamaton.

Menneisyys: Fred syntyi myöhäisenä syyskuun yönä aivan tavalliseen cryptiläiseen perheeseen Bolívarissa. Perheeseen kuului äiti Beatrix, isä Vincent sekä vanhempi veli Francis, jota kutsuttiin lyhyemmin Frankiksi. Frank oli Frediä vajaat kolme vuotta vanhempi. Perhe oli varakkuudeltaan keskitasoa, sillä isä ja äiti tekivät molemmat Bolívarille tyypillisesti puusepän töitä. Isä hoiti perheen raskaammat työt ja kaatoi metsässä puita, ja äiti keskittyi kahden lapsen kasvattamisen ohella pienimittaisempaan puunveistelyyn ja koristekaivertamiseen. Fredin varhainen lapsuus oli varsin normaalia lapsen elämää. Hänen isänsä opetti hänelle taistelun alkeita ensin ilman aseita ja myöhemmin mitä mainioimmilla puumiekoilla, ja Fred on säilyttänyt omansa tähän päivään asti. Ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen perheen äiti kuitenkin sairastui pahasti vilustuttuaan keuhkokuumeeseen, jonka parannuskeinoista pienellä perheellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan. Beatrix kuoli alle vuoden sisällä kaikista parannusyrityksistä huolimatta, ja vaikka perhe oli osannut odottaa onnetonta loppua, oli isän murhe suuri. Häntä painoi vaimon menetys, kahden lapsen kasvatus ja yhden hengen kontolle jääneet puusepän työt. Isältä riitti yhä vähemmän aikaa poikien kasvattamiseen, mutta veljekset saivat tukea toisiltaan ja yrittivät parhaansa mukaan tarjota apuaan isälle, vaikka eivät puusepän töistä mitään ymmärtäneetkään. Talous pysyi siis jaloillaan. Aikuistuttuaan pojat päättivät lähteä etsimään onneaan muualta, vaikka ajatus isän jättämisestä yksin heitä kalvoikin. Vincent ei voinut tietenkään kieltää poikia lähtemästä, joten talous jäi yksihenkiseksi.
Ensin molemmat veljekset ajattelivat jäädä Cryptiin asumaan, joten he vaeltelivat ystävällismielisistä kylistä toisiin ja asustelivat taivasalla muutaman vuoden. Retkielämä oli jännittävää ja mieltä nostattavaa, varsinkin vanhemman veljen siipien suojeluksessa. Satamassa vieraillessaan Frank tuli kuitenkin toisiin aatoksiin tavattuaan Manasses-saarilta saapuneen nuoren, viehättävän naisen, joka vietti Fredin ja Frankin seurueessa muutamia viikkoja. Fredillä ei ollut mitään naista vastaan, mutta kun naisen tuli aika palata takaisin kotikonnuilleen, oli Fred harmissaan - Frank nimittäin pyysi saada lähteä löytämänsä naisen mukaan. Manassesit eivät kuulostaneet Fredin mielestä kutsuvalta paikalta elää, joten hän tahtoi jäädä mantereelle. Isänsä lailla Fred päätti olla vastustamatta veljensä päätöstä, ja näin ollen hän joutui hyvästelemään tämän. He kuitenkin vannoivat tapaavansa vielä tulevaisuudessa, mutta toistaiseksi veljesten tiet eivät ole uudemman kerran kohdanneet.
Aikanaan Fred kiinnostui ajatuksesta asua suuressa kaupungissa, joten hän pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja taivalsi vuorokausia kestäneen matkan ihmisten kaupunkiin. Aluksi hänellä ei ollut minkäänlaista omaa asuinsijaa, vaan hän tutustui vanhaan, silloiseen yrttikaupan myyjään, ja sai palveluksiaan vastaan nukkua tämän ullakolla. Palvelukset käsittivät muun muassa kauempana kasvavien rohtojen, kukkien, yrttien ja marjojen tuomista vanhalle myyjälle, joka ei enää raihnaisuudessaan pystynyt itse matkustamaan metsään, joka kuhisi vaarallisia eläimiä ja ahneita ryöstäjiä. Näin Fred pärjäsi muutamia vuosia, kunnes joutui yöllisen toimituksensa päätteeksi kasvokkain ihmissuden kanssa. Ihmissusi oli haavoittunut, ärsytetty ja nälkäinen, ja sen reviirille eksyi onnettomuudekseen eräs ihmisen tuoksuinen tunkeilija. Otus hyökkäsi Fredin kimppuun, mutta jo valmiiksi pitkän etumatkan ja Fredin vikkelien jalkojen ansiosta nuori yrttitoimittaja ei tullut syödyksi. Koska ihmissusi oli niin huonossa kunnossa, oli se huomattavasti hitaampi ja helpompi vastus, vaikkakin sen onnistui saada Fred kerran kiinni. Tuon välikohtauksen aikana peto yritti luultavasti irrottaa saaliiltaan pään kuopaisemalla tätä valtavilla kynsillään, mutta koska Fred yritti parhaansa mukaan väistää, osui isku vain kasvojen reunaan. Fredin posken iho kuitenkin roikkui ja oikea silmä muurautui kivusta ja verestä umpeen, ja eloonjäämiskamppailunsa keskellä Fred murjoi kätensä alle sattuneella kivellä pedon oikean alaleuan hampaat ja sai sen perääntymään tarpeeksi pitkäksi hetkeksi, jotta ehti kuroa uuden etumatkan. Loputtomalta tuntuvan paon jälkeen haavoittunut ihmissusi kääntyi nujerrettuna takaisin, luultavasti siksi, että kaupunki oli jo liian lähellä. Fred saattoi pudota kauhusta polvilleen vielä viikko tapauksen jälkeenkin muistellessaan kohtausta, ja hänen kehoaan koristavat mustelmat ja olkapäähän ilmeisesti sattuneet hiusmurtumat muistuttivat häntä siitä jatkuvasti. Lisäksi hänen kasvonsa olivat turvonneet ja silmäpuoliset useita päiviä, ja auki viilletty poski umpeutui pysyväksi arveksi. Arven lisäksi Fred sai tapauksesta henkisiä traumoja, eikä juuri enää liikkunut yölliseen aikaan metsissä. Vuosien myötä pelko öisiä metsiä kohtaan on hälvennyt, joskin mies on edelleen varovainen pimeällä liikkuessaan. Ihmissusia hän pelkää edelleenkin kuollakseen ja välttelee uutta kohtaamista parhaansa mukaan.
Yrttien toimittamisella ansaitut rahat riittivät hengissä pysymiseen, ja yrttikaupan pitäjä antoi silloin tällöin säälistä pojalle muutaman ylimääräisenkin roposen. Iäkäs vanhus nukkui kuitenkin ennen pitkää pois, sillä hän oli ollut jo Fredin saapuessa hyvin vanha. Fred tuli tästä surulliseksi, sillä menetti hetkessä kaiken pysyvän elämästään: talon, työn ja omintakeisen perheensä. Nuori mies ei silti halunnut palata isänsä luo, vaan yritti kaikin tavoin ansaita rahaa itselleen ja osoittaa näin pärjäävänsä omillaan. Hän päätyi ennen pitkää lain nurjalle puolelle huomattuaan oman sorminäppäryytensä ja mairittelevuutensa, joka puri erityisesti vanhempaan väestöön. Kuinka helppoa olikaan ryöstää vanhojen rouvashenkilöiden käsikynkässä roikkuvia nyssyköitä vain nipsaisemalla niiden nyörit poikki – eivätkä ihmiset edes tuntuneet huomanneen! Koska Fred oli nopea, pääsi hän myös tarkkaavaisempia tapauksia karkuun ja vältti vartijoita harjoittelemalla hiljaisen ja kevyen liikkumistavan. Mikään epäinhimillisen nopea ja varovainen tapaus hän ei kuitenkaan röyhkeytensä vuoksi ollut, joten vartijat saattoivat toisinaan olla hänen perässään viikkojakin, ja välillä hänen naamansa tuli niin tutuksi sekä lainvalvojille, että kansalaisille, ettei hän voinut pitäytyä kaupungin samoilla alueilla pitkään. Väkivaltaan Fred yritti turvautua niin harvoin kuin mahdollista, mutta joutui toisinaan tappeluihin osuessaan kilpailevien varkaiden tai liian tarkkaavaisten kansalaisten kohdalle. Lainsuojattomina vuosinaan Fred nukkui ojissa, pelloilla ja talvisin luvattomasti ihmisten kellareissa.
Vuosien kuluttua tavaroita panttaamalla ja rahapusseja ryöstelemällä ansaitut rahat poikivat Fredille oman pienen talon ihmiskaupungin vähävaraisemmalta reunalta. Se on lähes säälittävän pieni, mutta riittää vallan mainiosti yhdelle hengelle. Fred päätti lopettaa katuvarkaan toimet välittömästi päästyään aloilleen, sillä hän ei halunnut vaarantaa vapauttaan tai vaivalla ansaittua kotiaan. Vanhettuaan hän on harjoitellut isänsä nimeen puusepän taitoja ja huomannut olevansa melko etevä nikkari, ja niinpä hän on sekä itse kaatamillaan että saamillaan puutavaroilla nikkaroinut taloonsa terassin, pienen tallin ja hevosaitauksen, sekä paikannut joitain sen raihnaisimpia osia, kuten kattoa. Talo näyttää edelleen erilaisista palasista kasatulta, mutta pysyy kuivana sateella ja melko lämpimänä talvella.
Rahvaan parissa saavuttamansa maineen ansiosta Fred pyydettiin myös ihmisten kuninkaan hoviin silloin, kun Henry Scarlington etsi rampautumisensa jälkeen puujalalleen valmistajaa. Käytännönläheisten ratkaisujen näppäränä toteuttajana Fred sai kuin saikin pestin itselleen, ja sen ansiosta hän on voinut kuitata pitkälti vuosien aikana kartuttamansa asumiseen ja materiaaleihin liittyvät velat, mutta ei muutoin ole sen rikkaampi kuin ennenkään. Hän ei vielä tiedä, mitä tekisi elämällään, ja kamppailee lähinnä arvokkaimpaan asiakkaaseensa liittyvien tunne-elämän solmujen kanssa.

Lente: Hevonen ilmaantui nuoren miehen elämään varoittamatta, kun erään työpäivän päätteeksi paikalle ilmaantuivat teurastajan vankkurit. Fred seurasi sivusilmällä teurastajan toimia, kuinka hevoset kuljetettiin yksi kerrallaan muualle ja pisteltiin niinsanotusti paloiksi. Fredin silmään pisti hevosten joukosta kimo, suurikokoinen ja erittäin sympaattisenoloinen hevonen, joka oli sijaintiinsa nähden merkillisen hyvässä kunnossa. Oli sääli haaskata niin hyvässä kunnossa olevaa hevosta, ja Fred näki tuossa teurastuspuomissa ainoan mahdollisuutensa hankkia ratsun. Laillisesti hänellä ei ikimaailmassa olisi ollut hevoseen varaa, joten hän hiippaili paikalle muina miehinä irrottamaan hevosta rekiltä, johon ne oli riimunnaruistaan sidottu. Vaivihkaa hän kuljetti rimpuilevan hevosen pois vankkureiden läheltä, ja sai viikoksi vihaisen teurastajan peräänsä. Varmuuden vuoksi Fred piilotti hevosen talonsa takapihalle ja hinkkasi siihen säännöllisesti nokea, jotta mahdolliset etsijät eivät tunnistaisi hevosta kadonneeksi tammaksi. Nimekseen tamma sai Lente, joka tarkoittaa kevättä.

Aseet ja taistelutaidot: Fred käyttää aseenaan tyypillistä yhden käden taistelumiekkaa, jonka terä on pituudeltaan noin 80 cm. Siinä on ristinmuotoinen kahva ja kaksiteräinen reuna. Miekka roikkuu yleensä Fredin vyöllä, vasemman jalan yläpuolella huotrassa. Miekka on ketterä joten sen käyttäminen käy Frediltä sujuvasti. Hän on treenannut miekkailua puumiekoilla pienestä pitäen ja jatkanut harjoittelua oikealla aseellaan vanhempana, joten on erittäin hyvä käyttämään asettaan. Osaisi puolustautua ja tarvittaessa aiheuttaa kuolettavaa vahinkoa, mutta ei varmasti pärjäisi eliittikenraalin tasoisille vastuksille, jotka miekkailevat työkseen.

Muuta:
- Juo aina jos tarjotaan.
- Puheääni on matala ja rauhallinen.
- Pitää uimisesta.
- Etevä narraamaan kaloja ja laittamaan kalaruokia.
- Ei tiedä haltioista paljon mitään, joten uskoo kuulemiinsa stereotypioihin.
- Vihaa ihmissusia.
- On saanut eräältä vanhalta ystävältään "lahjoitukseksi" muulin, jonka nimeksi antoi Sanaris. Muulin mukana tulivat kärryt, jonka avulla Fredin on helpompi kuskata esimerkiksi rakennustarvikkeita kotiinsa.

Tavatut:
Randy: Iloinen ja mielenkiintoinen femur jolla on kalastustaito verissään.
Rocky: Rauhallisen oloinen lohikäärme.
Paderdor: Mielenkiintoinen pikku paccõnt, jolla on hyvät jutut.
Evelyn: Yhden illan juttu, nykyään ei tiedä, missä nainen menee.
Lapis Lazuli: Kiinnostava mutta hurja nuori nainen, tuttu.
Kuningas Henry Scarlington: Ensimmäinen mies, jonka kanssa on päätynyt sänkyyn. Ei todellakaan tiennyt kyseessä olevan kruununprinssi tapahtuman hetkellä. Ajautui vuosia myöhemmin valmistamaan kuninkaalle puista jalkaproteesia, ja on nyt yrittänyt pitää asiallisen platoniset välit kuninkaaseen, vaikka omaakin selvästi tunteita tätä kohtaan ja on ahdistunut asiasta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron