//Agna, come here, hon! //
Kaylan
Ulkona satoi.
Mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että Kaylan kiiruhti pitkin kylän sokkeloisia katuja. Hänen viittansa oli melkein läpimärkä, mutta koska alkoi olla jo myöhä, mies oli päättänyt, ettei menisi kotiin ennen kuin olisi löytänyt tyttärensä. Lapsi oli tietenkin taas unohtanut ajan kulun ja leikki jossakin luonnonhelmassa vesisateessa. Cordelialla ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että kastuttuaan saattoi tulla kipeäksi. Kaylanille se aiheutti päänvaivaa, sillä tyttö niin mielellään livahti aina ulos kun taivas vähänkään tummui.
Valkeahiuksinen haltia kirosija veti hupun paremmin päähänsä.
"Cordelia!" hän huikkasi tultuaan yhdelle tytön lempipaikoista. "Missä olet?"
Hän seisahtui ja katseli ympärilleen. Ilmeisesti tyttö ei ollut täälläkään. Kaylan huokaisi ja laski huppunsa. Sama se, vaikka hän kastuisikin. Piti kai vain toivoa, että Cordelia hoksaisi tulla ajoissa kotiin. Ja vielä mieluummin ennen pimeää.
... Olikohan hän vähän vainoharhainen?[/b]