Ophelia
Aaamu oli jälleen sarastanut ja kuten Cryptissä, ilma oli aina aamuisin valoisaa ja kirkasta. Ophelia oli herännyt tavallista aikaisemmin tänään, ilmeisestikin siivoamaan. Vaikka hän olikin eilen saanut suurimman osan pölyistä pyyhittyä Blackin lähdön jälkeen, hänelle oli silti jäänyt rutkasti tekemistä ja yritti saada kaiken valmiiksi ennen kuin aamu edes ehtisi sarastaa. Oli nimittäin Sunnuntai, ja uskonnolleen uskollinen Opheliakin pitää Sunnuntain vapaana kaikesta ylimääräisestä työstä, toki hän vielä papittaren ja neuvonantajan virkaansa yhä piti yllä, mutta kuten sanoinkin, kaikki ylimääräiset sai jäädä pois.
Jumala loi maailman seitsemässä päivässä ja seitsemäntenä päivänä jumalakin lepäsi luomis työltään ja näin seitsemäs päivä viikossa oli aina pyhitetty lepopäiväksi. Tämä oli yksi ensimmäisistä asioista jotka Ophelialle oli paljon pienempänä opetettu.
"Valmista!" Ophelia hihkaisi noustessaan pystyyn, hän oli juuri saanut kuurattua lattian hohtavan puhtaaksi. Hänen hiuksensa olivat jälleen sidottu ja hänellä oli päällään hyvin yksinkertaiset vaatteet joista hihat ja lahkeet olivat kääritty, häntä ei todellakaan tunnistaisi papittareksi tässä asussa.
Hän avasi hiuksensa, heiluttaen päätään pari kertaa sivulle että ne aukeaisivat kunnolla.
Viime aikoina oli ollut ihmeellisen hiljaista, ketään ei pahemmin ole käynyt ripittäytymässä mikä merkitsi sitä että Ophelia sai olla ihan omissa oloissaan.
Hän muisti vielä sen mystisen, itseään Hukaksi kutsuvan naisen jonka tämä oli tavannut tee-kaupassa, samalla kun oli käynyt ostamassa maan ja taivaan teetä.
Ophelia nojautuikin seinään ja lyhistyi lattialle istumaan, pidellen tee-kuppia käsissään samalla kun katsoi ikkunsta ulos.
Hän oli vaihtanut petivaatteetkin, pyykkiä hän ei tosin itse pessyt joten vaatteet ja muut menivät aina linnan pesulaan.
Sitten hänelle tuli mieleen Black, hänhän oli juuri eilen keskustellut Hukan kanssa tästä joka niin selvitti asioita kuin herätti uusiakin kysymyksiä.
Ophelia ei ollut eilen ajatellut pahemmin Hukkaa itseään... Kuka tämä todellisuudessaan oli ja mitä tärkeintä, mikä tämä oli?
Ophelia saattoi vain muistaa sinertävän ihon, punaiset silmät ja terävät hampaat jotka olivat suurimman osan ajasta peitettynä huiviin.
Ehkä Ophelia tapaisi vielä tämän naisen ja saisi tietää tästä enemmän, hän muistaa edelleen sen tunteen kun näki tämän ekaa kertaa, eikä se ollut järin miellyttävä, jokin Hukan näkemisessä pisti ilkeästi muttei Ophelia sitä ollut ajatellut yhtään kun he alkoivatkin jo keskustelemaan Blackistä...
Ophelia päätti kerätä luunsa, vaikka olikin sunnuntai, se ei tarkoittanut että laiskottelu olisi sallittua. Hän nousi seisomaan, asetti kuppinsa pienen pöydän päälle ja vaihtoi vaatteensa samaan tuttuun papittaren asuunsa.
Mitäköhän Lily teki juuri nyt? Tai Black? Tai tämä Hukka jonka hän eilen oli tavannut? Ophelia itse oli ainakin jumittunut pieneen kappeliinsa jossa kukaan täysikasvuinen voinut edes kunnolla seistä, mikä taas saattaa vaikuttaa Ophelian omaan kasvuun. Niin, Ophelia oli noin 12-vuotias pieni tyttö, tosin, Ophelia ei itse tiennyt oliko enää niin pieni, kyllä se aikuis-ikäkin tulisi aikanaan...
Ophelia havahtui ääniin, joku oli kappelin lähettyvillä, selvästi tulossa sisään minä hetkenä hyvänsä. Ophelia kurkisti takahuoneesta kappelin puolelle nähdäkseen kuka sieltä mahdollisesti oli tulossa.
//Ja näin! xD//