Helle päivä

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Heinä 2009, 18:37

Yakuta vilkasi demoia olkansa yli kun tuo kyseli miten hänen alaisensa tiesivät tulla tänne.
"Eipä sinulle kuulu..." Lohikäärme hymähti aluksi, mutta jatkoi sitten. "Jokainen katraani jäsen on merkitty ja niin pystyn pitämään yhteyttä heihin matkasta riippumatta." Normaalisti Ankoku ei olisi tätä kertonut sellaiselle, joka ei kantanut heidän tunnustaan, mutta hän luotti Skeithiin siinä että tuo pitäisi suunsa. Olihan heillä sama ajatus maailma, eikä ystävää jätetä noin vain. Ja Sketh hyvä ei se ulkonäkö aina ihan kaikkea, vaikkei hän näyttänytkään loitsijalta tai velholta niin hän kyllä osasi joitakin temppuja, mutta opittavaa oli vielä.
"Kilsa." Taisihan tässä olla lähempänäkin yksi sisään käynti, mutta ei hän sitä jaksanut käyttää. Se oli vain ensihätää varten ja sitä ei saanut käyttää ellei ollut oikeasti jotakin niin tärkeää, sillä se käytävä olisi ollut luolassa. Eikä hän sitä nyt ensinmäisenä olisi esittelemässä puolitutulle.

No matka sitten jatkui hänen osaltaan ainakin ihan hiljaisissa merkeissä ja ihan vain sen takia, ettei herättäisi ylinmääräisten huomiota puheella. Ihmiset ja haltiat olivat sitten aina yksi iso riesa. Eikä hän edelleenkään ymmärtänyt sitä miksi haltia kuningas edes vastaa ihmisten sota kutsuun... Olisikohan tuokin vain johtunut herran yli ylpeydestä? Ehkä? Hän ei ole koskaan nähnyt herraa, eikä osannut sanoa tästä yhtään mitään.
"Oletko muuten nähnyt tai tavannut kumpaakaan kuningasta? ...tai ainakin kuvittelevat olevansa sellaisia." Ankoku kysyi demonilta tuota vilkasiten lopun sitten mumisten itsekseen omalla äidinkielellään, eli Japaniksi. Yleisin kieli mitä kannibaalien keskuudessa kuultiin tuon äskeisen kanssa, sitä yleensä käytettiin vakoilu tai vastaavissa hommissa enemmänkin. Hänen äidinkieltään paljon useammin ja onni oli siinä että harva sitä edes ymmärsi tällä saarella- saati tiesi koko kielestä yhtään mitään.

Lopulta he sitten pääsivät perille... Minne perille? Hehän seisoivat keskellä korpea jossa ei ollut mitään ja niin sen oli tarkoituskin näyttää. Ankoku heilutti vain kättään ja maa aukesi. Maan alle johti kiviset portaat joita pitkin Ankoku lähti kera kumppaninsa kävelemään saapuen "eteiseen" joka oli oikeastaan valtava maan alainen luola, josta lähti luolan suita sinne tänne joista suurin osa oli vielä hyödyntämättä. Joka tapauksessa tänne mahtuisi hyvin isokin armeja elämään ilman tila ongelmia, eikä auringostakaan olisi haittaa. Ovi aukko sulkeutui...
"On tänne mitakin reittejä, mutta ne näytetään myöhemmin." Ankoku sanoi ja saattoi ottaa miekkansa selästään pois painamasta, ei se ihan höyhenen kevyt sentään ollut hänellekkään. Miekka jätettiin nojaamaan luolan seinää vasten, sillä eihän kukaan voinut koskea siihen, hah. Nojaa jospa hän nyt esittelisi paikkoja uudelle tulokkaalle ja yhteistyöläiselle. Ankoku kääntyi demonia kohden.
"Mistäs haluat aloittaa?" Ankoku kysäsi demonilta... Oikeastaan näistä luolien kätköistä löytyi vaikka mitä kuumialähteitä, joissa voi kylpeä, makuu paikat tietysti ja kaikkea muuta kivaa. Tätä olisi oikeastaan voinut verrata pieneen kylään ihan hyvin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 29 Heinä 2009, 23:14

Kuten demoni oli arvellut, oli kyseessä ollut jonkin sortin telepatiaa, mutta merkkaamisella. Varsin oiva ratkaisu, jos toinen osapuoli ei omaisi yhtään maagisia kykyjä. Jokseenki oli varmaa, että liian monen merkin kehoon tekeminen eri tarkoituksiin voisi viedä joko järjen tai tuhota maallisen kehon kokonaan. Mutta missä meni raja? Se oli tapauskohtaista. Kukaan järkevä ei sitä ainakaan itselleen lähtisi testailemaan.
Matkaa siis ei ollut enään paljoa. Olihan demoni tottunut kävelemään päiviäkin silloin tällöin, joten yksi kilometri ei tuntuisi missään.

Matka jatkui hiljaisesti sittemmin eteenpäin. Eipähän ainakaan kaksikkoa huomaisi äänten perusteella, luulisi ainakin. Ankoku päätti kysyä jotain. "Varsinaisesti en, mutta vilaukselta olen tämän ihmisten kuninkaan. Ei ole ollut tarvetta vetää nenästä heitä vielä", Skeith tokaisi toiselle vastauksensa. Kyllä demoni pääsisi molempien linnakkeeseen, mutta voisiko haltijoilla olla niin vahvaa maagia, että näkisi demonin valepuvun läpi? Ainakaan vielä ei ollut hän törmännyt moiseen, mutta ehkä sekin päivä nähtäisiin. Ainut mitä demoni voisi havitella tällä hetkellä molempien linnakkeista olisi vain tietoa, mutta varmasti tieto, joka olisi hyödyllistä, olisi visusti vartijoiduissa paikoissa jonne pääsisi vain tietyt. Ehkä Skeith voisi suorittaa pienen salamurha tehtävän ja joskus naamioitua tärkeäksi henkilöksi.. Pitäisi vain myöskin opetella heidän tapansa ja aksentti, joka olisi työlästä.

Kaksikko pysähtyi pian keskelle ei mitään. Skeith vilkaisi toista. Mitään ovea ei näkynyt, joten jotain oli odotettavissa. Nimittäin maa itsessään aukesi vetäytyen portaikon edestä, jotka johtivat maan alle. Kaksikko lähtikin suoraan liikkeelle portaita ja saapuivat leveään luolan osaan. Kait sitä eteiseksi voisi kutsua, jos mieli teki. Luolia haarautui tästä "eteisestä" vähän kaikkialle, joten tänne luolaverksotoon voisi eksyäkkin aika helposti? Maa sulkeutui sittemmin perästä. Skeith katseli luolaa tutkivin silmin, kunnes katsoi tätä päin kääntyvää lohikäärmettä.
"Jaa-a.. Tilaa teillä näyttäisi olevan, mutta ehkä yleiset tilat olisi hyvä kiertää ensin?", demoni totesi. Kuten aikaisemminkin demoni tuumaili, voisi hän auttaa muitakin tarvittaessa näin yhteiskumppanuuden takia, joten oli hyvä tietää mistä löytäisi nämä muut tarvittaessa.
"Teillä tosiaan on tilaa täällä", Skeith totesi. "Ainut vain, että sinä, me, tarvitsemme lisää liittolaisia täyttämään tätä tyhjää", mies demoni naurahti vielä lopuksi. Eiköhän tämä paikka tulisi täyttymään aina vain nopeammin, mitä lähemmäs sotaa aika kulki.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Heinä 2009, 17:58

"Herran toive täyttykööt..." Ankoku hymähti lähtien kävelemään nyt vaikka ensin "makuuhuoneeseen", joka oli oikealta katsottuna neljäs luola. Ja oli totta että luolastoon voisi eksyä helposti, mutta silläkin tarkoituksensa. Jos tänne joskus eksyisi vakooja tai kuka tahansa muu tuo ei välttämättä löytäisi tietään ulos ennenkuin olisi liian myöhäistä. Ylinmääräisiä ei hyvällä katsota ja saavat luvan päätyä laavaan kärventymään. Kyllä vain, täällä oli jossakin syvällä maan alla vulgaanista toimintaa ja pitihän sitä käyttää hyödyksi ja varmistihan se talvella luolien lämmityksen.
"Toivotttavasti saammenkin." Ankoku virnisti tois puolisesti demonin sanoihin ja jatkoi sitten sanojaan vilkaisten demonia. "Oikeastaan sinä voisit auttaa minua siinä... Vaikutat hyvältä puhujalta ja käännyttäjältä ja näin voisit vaikka yrittää vinkkasta jolle kulle sopivalle meistä, mutta minä kuitenkin päätään lopullisesti ketä otetaan ja ketä ei." Ankoku kysyi Skeithiltä, sillä tuo todellakin vaikutti hyvältä puhujalta ja osaisi varmasti käyttää päätään sen verran että miettisi kenelle menisi Kannibaaleista kertomaan. Sehän tästä vielä puuttuisi jos haltiat ja ihmiset kävisivät vainoamaan heitä. Heitä oli edelleenkin liian vähän vastustamaan noita kahta sotivaa kansaa.

No Ankoku johdatti Skeithiä käytävää pitkin, mikä oli valaistui muutamalla soihdulla, hakematta valaistuksella ollenkaan mitään päivän valoa vastaavaa. Pimeyden olennot pärjäsivät vähemmälläkin valoistuksella. Pian he pääsivätkin raudasta tehdylle ovelle, jonka Ankoku avasi ja asteli peremmälle ns. makuuhuoneeseen jossa olikin muutama nukkumassa riippumatolla tai sängyllä, makunsa kullakin. Muutama oli kuitenkin hereillä lätkimässä kortteja vilkaisten kuitenkin johtajaansa, jolla ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitään sanottavaa joten peli jatkui.
"Makuuhuone, kuten näetkin ja täältä miehiäni löytääkin näin päiväs aikaan." Ankoku hymähti ja poistui luolasta sulkien oven. Ovi? Kyllä ihan varmuuden vuoksi jos tänne hyökätään, pitäisi ainakin hetken aikaa poissa että pääsisi takakautta ulos.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 30 Heinä 2009, 19:16

Kaksikko suuntasi oikealla, valiten neljännen luolan oikealta. Skeith pisti muistiin minne mentäisiin, koska hän ei todellakaan pitänyt eksymisistä. Ärsyttävää ajanhukkaa, kun voisi tehdä vaikka mitä muuta. Onneksi demonilla oli terävä pää, joten hän muistaisi varmasti reitit, joita he kulkisivat.
Sitten toinen alkoikin vastauksensa jälkeen puhumaan, että Skeith voisi hommata lisää jäseniä, jos löytäisi. Demoni mietti, että eihän pahitteeksikkaan ollut, mutta ei tuhlaisi aikaa kuin vain oikeasti merkittäviltä vaikuttaviin. Eli henkilöihin, jotka Ankoku valitsis varmasti, jotka olisivat voimakkaita, taktisesti hyödyllisiä tai muuten mahdollisesti ässiä hihassa. "Voisinhan minä, mutta en usko, että nopeutan yksistäni hirveänä rekrytoimista. Sentään jonkin verran", Demoni sanoi kuunneltuaan ensin kehut loppuun. Oli todellakin harvinainen päivä, mutta hyvä niin.

Kaksikon tietä valaisivat soihdut. Tosin olisi demoni nähnyt pimeässä ilmankin. Valo oli vähäistä, koska soihtuja ei ollut paljoa. Mutta pian kaksikko saapuikin ovelle, joka näytti jämerältä. Se oli tehty raudasta, joten sitä ei murrettaisi helposti, kun se lukittaisi. Oven avattuaan aukesi makuuhuone, jossa olikin vähän porukkaa. Joitain huilasi ja muutama pelasi korttia. Paikka näytti oikeastaan varsin viihdyttävältä demonin silmiin. Pimeää, ei paljoa melua, luotettavaa henkilöstöä.. Koti? Skeith vilkaisi toista ja nyökkäsi pienesti toiselle. Toinen sulki oven, mutta demoni arvelikin, että turvallisuussyistä. Puolueettomilla oli hankalaa, koska oltiin kahden tulen välissä. Ei voinut olla varma mistä päin seuraavan kerran pommitetaan ja pysyvä paikka oli myöskin vähän vaarallinen, koska aina oli pieni paljastumisen riski.

"Tämä paikkahan näyttää mielyttävältä", Skeith tokaisi ja katsoi kun muut pelasivat korttia. Skeith itse tykkäsi noppapeleistä, mutta tottahan toki hänkin korttia osasi pelata. Pieni uhkapeli ei koskaan ollut pahitteeksi, jos sattui olemaan vähän ekstraa taskun pohjalla. "Onko teillä useampikin piilopaikka vai miten talvella menettelette?", Skeith kysyi. Talvella oli kylmä vaikka luolasto olisi silti hieman ulkoilmaa lämpimämpi ja suojasi tuulelta. Lämmityskeinoja oli kyllä myös monia.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Elo 2009, 16:23

Ankoku ei voinut olla hymähtämättä demonin kehuille, että tämä paikka miellytti tuota. Oikeastaan hänkin oli oikein tyytyväinen tähän paikkaan, tämä oli täydellinen piilo paikka muutamalle hassulle varkaalle.
"Ei, meillä on omat luontoäidin lämmitykset... Syvällä jossakin jalkojemme alla on vulgaanista toimintaa, joka pitää paikat kyllä lämpöisinä kovallakin pakkasella." Ankoku selitti ja hiljeni hetkeksi aikaa, lisäten naurahtaen. "Hyvä tapa, myös hävittää vankeja ja ruumiita- saati sitten kiduttaa." Kyllä he tappoivat vankejaan laavalla tai kiduttivat pitämällä niitä inhottavan lähellä porisevaa laavaa montakin päivää ilman vettä ja ruokaa. Ja sitten kun kaikki on saatu selville molskis sinne vain porisemaan. Ei tule ikävä. Täältä kukaan sivullinen ei pääse hengissä ylös, ei vaikka itse kuninkaan velho tänne eksyisi. Ja täältä oli vain kolme ulos pääsy tietä, eikä niiden tukkiminen ollut mikään ongelma.
Toisinaan ainoa haitta ja pelko puoli oli se että heidän allaan oleva vulgaaninen toiminta voisi joskus räjähtää tuhoisin seurauksin- yksi syy miksi he elivät näin pinnalla eikä syvemmällä. Tyrmät taas olivat alhaalla, eikä niitäkään montaa. Eihän täällä paljoa vieraita käynnyt. Korkeintaan ruoka pöydässä, hah.

"Tässä "huoneessa" on myös olemassa takaovi varmuuden vuoksi- mieheni voivat näyttää sen sinulle... kunhan kiirreiltään ehtivät." Ankoku lisäsi vielä ja viimeiset sanansa lähinnä osoitti miehilleen, jotka pelailivat. Nojaa, olihan nyt päivä ja näin, mutta silti...
Ankoku sitten huikkasi demonia seuraamaan, jotta jatkettaisiin matkaa. Ankoku avasi oven ja odotti hetken aikaa että demonikin tulisi lähtien kävelemään käytävää pitkin takaisin päin sulkien oven.
"Mitä voimia sinulla muuten on käytettävissäsi- muodonmuutoksen lisäski?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 02 Elo 2009, 22:33

"Kiintoisaa. Lämmintä varmasti riittää", Skeith sanoi ja naurahti toiselle, kun sanoi kidutus- ja hävityskeinoista. Laava ei jättäisi mitään jälelle, ja kukaan ainakaan tiedossa oleva ei selviäisi laavan kuumuudestan. Se oli varma hautapaikka, jos ei tahtonut haudanryöstäjiä. Tosin olihan tässä laavalämmityksessä tosiaan omat vaaralliset puolensakkin, mutta nopeat kerkeisivät karkuun varmasti. Toisaalta myöskin tälläiseen paikkaan painetta saattaisi kasaantua, jolloin syntyisi isompi purkaus..
Kuulemma tällä paikalla oli toinen ovi, jonka Skeith näkisi joskus myöhemmin. Kaikki aikanaan, ei esittelyllä nyt niin kiire ollut ja pakoteitä nyt tuskin tarvi tähän hätään näyttää, koska ei kukaan varmaankaan nyt hyökkäisi.

Demoni seurasi toisen merkistä. Kaksikko meni ovesta, jonka luona kannibaalien johtaja, Ankoku, odotti hetken, että Skeith pääsisi mukaan. Oven tuolle puolelle päästyään Ankoku kysyi Skeithin voimista. Skeith päästi ilmaan mietteliään hymähdyksen, jonka jälkeen avasi suunsa varsinaisesti: "Omaan verenkierron, joka on kuolevaisen yläpuolella.. Pystyn kovettamaan verisuoneni, jotta mm. terävät esineet eivät voisi lävistää minua". Skeith piti pienen tauon. "Ja kuten saatoit aijemmin huomata, pystyn myös tekemään näitä teriä, esimerkiksi raatelukynsiksi. Todellista potentiaalia voimistani en tiedä nykyiseltään, koska niin pitkälle ei ole tarvinnut mennä pitkiin pitkiin aikoihin", Demoni selitti loppuun. Jos hän saisi käsiinsä kolme kirjaa, jotka olivat ainakin ihmisille myyttejä, haltijoille lähes tuntemattomia, voisi demoni mitä luultavimmin saada kasvatettua voimiaan huomattavasti. Oli silti demonillekkin epäselvää, oliko kirjoja edes oikeasti olemassa, mutta se ei lannistanut Skeithin etsintöjä.
Demonivoimien välissä osasi Skeith kyllä vähän magiaakin, mutta ei viitsinyt siitä mainita, koska ne taidot eivät olleet mainitsemisen arvoisella tasolla, vielä.
"Onko sinulla mitään erityisempiä voimia?", Skeith heitti vastakysymyksen uteliaana.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Elo 2009, 18:10

"Mielenkiintoista.." Lohikäärme nyökkäsi muutaman kerran demonin vastaukselle ja myönsi mielessään hiljaa itsekseen, että tuosta kyvystä voisi olla joskus hyötyäkin. Mutta aika näyttäkööt sen sitten jokus, miten ja milloin hän tulisi tarvimaan Skeithin veren kovettamis kykyä.
"Ei oikeastaan, ainakaan omasta takaa, ellei tulen syöksemistä ja lentämistä lasketa." Ankoku tuumasi aluksi ja jäi muutamaksi sekunniksi miettimään vastaisko tuolle muuten ollenkaan, mutta ei kai siintä mitään pahaakaan voisi tapahtua.
"Mutta opiskelen magiaa ja hallitsen jään, joka on myös pää elementtini ja sen lisäksi vielä maan ja tulen" Ankoku kertoi ja kääntyi sivu luolaan. Ei hän jaksanut käydä kiertämään "eteisen" kautta seuraavaan paikkaan, turhan pitkä lenkki kun pääsisi lyhempääkin.
"...Niin ja pääluolasta tänne pääsee oikealta katsottuna ensinmäisestä luolasta." Ankoku huomautti sitten vielä, jos tuo joskus haluaisi retkensä jälkeen käydä kylvyssä kuumillalähteillä. Ja niistä puheen ollen ilma todellakin alkoi käydä kuumemmaksi ja kosteammaksi pikku hiljaa. Ei tukahduttavan kuumaksi, mutta lämpöisemmäksi ainakin ja viimein kaksikko saapui kuumillelähteille joita oli kolme kappaletta, eivätkä ne olleet mitään pieniä. Tosin juuri nyt täällä ei ollut ketään ja harvoin tähän aikaan ketään liikkellä edes oli. Nukkumassa tai muuten vain huilimassa.

"Pikku kylpylämme... Pitäähän meillä suojattomillakin olla jotakin kivaa, vai mitä?" Ankoku tuumasi hymähtäen ja asteli peremmälle pysähtyen sitten.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Juketsu » 10 Elo 2009, 19:45

Harmillisesti Ankokulla ei ollut mitään erikoisempia kykyjä, paitsi tietenkin lohikäärmien tapaan tulen syökseminen ja lentotaito. Ja vähän ajan päästä paljastui myös magian opiskelu. "Itsekkin opiskelen vähän magiaa, mutta en varsinaisesti vielä osaa paljoa. Magian harjoitteluun aloin nimittäin aika vastikään", Skeith totesi toisen perään. Skeith oli keskittynyt enemmikseen voimiensa kehittelemiseen. Häntä kiinostaisi, jos tuota voimaa pystyisi toteuttamaan myös jonkinlaisella pitkän matkan variaationa. Eli siis luoda vaikka piikkejä maasta. Oli hankala olla vain yksin oman kaltaisen lajin edustaja. Siis olihan demoneja aika paljonkin, mutta ei Skeithin tapaisia.
Kaksikko sittemmin oikaisikin jostain pienen luolan kautta, jottei tarvinnut lähtä takaisin päin. Ankoku kertoi, mistä tähän luolanhaaraan pääsisi "eteisestä", jonka Skeith pisti muistiinsa. Kuumilla lähteillä voisi käydä huvikseen, jos ei muka löytyisi mitään tekemistä, jota demoni epäili.

Kaksikon kulkiessa eteenpäin, ilma lämpeni ja kosteus tuntui hieman, lämmön luoma kasteus. Kaksikon päästyä aivan lähelle lähteitä, oli suhteellisen kuuma, kuumempi kuin ulkona auringon paisteessa, mutta kosteus sai aikaan sen, ettei se ollut tukahduttavaa. Oikeastaan ihan mieluisa Skeithille, koska auringonvalon lämpö ei tuntunut läheskään tältä. Lähteitä oli kolme kappaletta, ja jokainen niistä aika isoja. Niiden pinnalta näkyi kuinka lämpöä huokui kattoa kohti, mikä muuten olisi viileähkö kenties.
Skeith naurahti toisen jutulle, johon lisäsi itse hieman: "Pikkukivaa ihmisten ja haltijoiden kiduttamisen ohella". Skeith asteli lähteen lähelle ja upotti kätensä kuumaan veteen, vain testatakseen kuinka kuumaa se nyt oli kaiken kaikkiaan. "Magiasta vielä.. Koska lienet jo aika oppinut, voisit kenties opettaa minua hallitsemaan elementtiäni? Kirjojen kautta yksin opiskelu on hidasta, mutta toisen opetuksen kautta oppisi nopeammin", Demoni kysyi nousten kyyryasennostaan ylös katsomaan toista päin. Hänen elementtinsä lieneni sähkö. Kirjojen kautta oppiminen oli ehkä tarkempaa, mutta käytännön soveltaminen suoraan saattoi olla parempi ja nopeampi, koska silloin ei olisi turhia sivuja, niinkuin kirjaa lukiessa.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Syys 2009, 12:03

Ankoku

Lohikäärme katsahti demoniin kysyvästi tuon mainitessa opisekelevansa itsekkin magiaa. Ankoku hymähti, miten huvittava yhteen sattuma. He taisivat todellakin olla samanlaisia monellakin tapaa, kummatkin olivat rasisteja niin ihmisiä kuin haltioita kohtaan, omasivat kuta kuinkin saman ajatus maailman ja vielä se että he kumpikin opiskelivat magiaa. Hän tosin ehkä taisi olla hitusen kokeneempi sen asian kanssa kuin tuo, näin kaikessa itserakkaudessa ajateltuna.

Ankoku jäi hieman sivummalle Skeithin mennessä kokeilemaan kuinka lämpimiä kuumatlähteet oikeastaan olivatkaan. Ihan sopiviahan ne olivat ja hänkin niissä kävi välillä kun omaa aikaa olisi. Lämmin vesi rentoutti mukavasti lihakset ja sitä kautta mielen.
Tuon vitsailuille lohikäärme hymähti pienesti, todellakin pikku kivaa haltioiden ja ihmisten kiduttamisen ohella, sekä noiden syömisen. Demonin seuraava kysymys tulikin sitten ihan puuntakaa ja sai Ankokun tapittamaan tuota joksikseen apaattisesti, mutta mietteliäästi. Hetkinen, alkaisiko hän opettamaan ketään puoli tuttua tältä seisomalta? Ei, hän ei tekisi sitä mielellään tai ainakaan ensinmäisenä ajatuksena ainakaan. Lohikäärmeen kasvoille piirtyi pirullinen ja kiusoitteleva virne.
"Tietenkin, mutta en ota sinua oppilaakseni..." Ankoku vastasi tuolle hitusen tylysti, mutta jatkoi sitten ettei tuo nyt mitään raivaria saisi.
"Mutta, mutta ellei sinulla ole minulle siintä hyvästä jotakin vasta palvelukseksi."
suskari
 

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Syys 2009, 10:39

//Kuukausi on mennyt, joten tämä peli on "kuollut". Mutta Skeith saa jäädä Ankokun piireihin pyörimään :)//
suskari
 

Edellinen

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron