Kirjoittaja Ros » 22 Heinä 2009, 19:23
Rudyard
Rudyard ei tiennyt paljoakaan tuosta henkilöstä, jonka vuoksi nämä juhlat pidettiin. Hän ei tuntenut tuota aatelisrouvaa mitenkään henkilökohtaisesti. Hän tiesi, että tuo oli läheinen hallitsijaperheen kanssa, mutta siihen hänen tietämyksensä jäikin.
Mies kuitenkin piti näistä juhlista. Naamiaisissa kukaan ei tunnistanut toisiaan, ihmiset eivät lukkiutuisi ainoastaan ystäviensä ja tuttujensa luo ja sellaisia ihmisiä, joita ei olisi muuten pystynyt lähestymään.
Sotilas oli käväissyt sisällä, osallistunut muutamaan keskusteluun pikaisesti, ohimennen. Tuo ei kuitenkaan jaksanut viihdyttää häntä kovinkaan pitkään, joten mies oli jättänyt keskustelukaverinsa ja siirtynyt nauttimaan pienestä lasillisesta ensiluokkaista viiniä ulkopuolelle.
Mies sosialisoisi suurempien joukkojen kanssa mieluummin vasta, kun alkoholi oli hieman rentouttanut noita ja ilta oli hieman pidemmällä. Tällä hetkellä mies mieluummin tutki puutarhaa - hän ei käynyt juuri koskaan linnan tässä osassa. Sotilaiden tilat olivat hänelle tuttuja, eivät aatelisten puutarhat, vaikka mies sopi ulkoiselta olemukseltaan parhaiten jälkimmäiseen. Nytkin hän näytti ennemmin aateliselta kuin sotilaalta.
Mies käveli uteliaana puutarhassa, varoen astumasta istutusten päälle.
Punatukkaisen kohottaessa katseensa tuo huomasi, ettei ollut yksin. Nuori nainen viininpunaisessa mekossa oli saapunut haukkaamaan raitista ilmaa, muutama rakastavainenkin oli saapunut paikalle, mutta heitä mies ei huomannut.
Kepein askelin mies käveli pitkätukkaisen tytön luo ja kumarsi tuolle pienesti, kohteliaasti.
"Iltaa neiti."
Koskematon lasi vieriin miehen huulille ja tuo siemaisi viiniä.