Welcome || Aksu

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Welcome || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2009, 12:47

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=812&start=15

Kalmankoira

No se menetti vihdoinkin tajuntansa ja Kalma riisui haltian aseista heittäen ne vain pitkin metsää. Ei hän tekisi hopeisilla aseilla yhtään mitään, joten pois vain.
"...Tämä on ehkä nolointa mitä olen ikinä tehnyt." Kalma mumisi ja riisui Dariuksen takin ja vielä tuon päällä olevan hopean värisen mithril paidan. Hän voisi oikeastaan ottaa sen omaan käyttöönsä, sillä tämä haltiahan oli häntä pidempi vaikkakin kevyempi rakenteisempi joten eiköhän se hänen päälleen sovi. Mithril paita siis päätyi sitten aavekoiran takin taskuun tunkaistuna. Darius itse taas jäi vaateettomaksi ylä kropastaan, mutta eipä tuosta paljoakaan väliä. Ei tuo vaatteitaan paljoa enää tarvitse uudessa kodissaan, jonne pääsee ihan kyydin kanssa.
Kalma kävi hakemassa pää pussinsa ja nappasi haltian nilkasta kiinni lähtien raahaamaan tuota perästään. Mitä? Kantaako olisi pitänyt? Ei todellakaan, jos hänestä on kysymys. Eikä sinä voittokaana kotiin paluuna paljoa katseltu mistä mentiin... Milloin hypättiin lätäkön yli, jolloin Darius kävi sielläkin uimassa, pusikoiden läpi ja kaikkea muuta mukavaa oli koko matka..

Lopulta Kalma pääsi takaisin kylälle jossa sai aamuvirkku kyläläisiltä kysyviä ja hämmentyneitä katseita osakseen kun hän raahasi tajutonta haltiaa perässään. Onneksi aurinko oli vielä tarpeeksi alhaalla hänelle... Kyläläisistä sen enempää välittämättä aavekoira raahasi vankinsa linnalle ja aina tyrmiin asti, jossa tuo sai kahleet jotka oli kiinnitetty perä seinään kiinni. Eipä ainakaan ihan helposti pääsisi pakenemaan. Säkin sisällöstä Kalma taas kitisi itselleen palkkaa ja taisi saada ylinmääräistäkin vangista, etenkin kun kertoi sen kuuluvan siihen siniseen lootukseen vaimikäsenytsittenolikaan. Olisi nyt jo ihme jos hän ei nyt yhtään saisi kuninkaalta yhtään kiitoksen sanaa... Hän ei ole edes saanut silloinkaan kun pelasti tuon tyttären ja lapsenlapsen surman suulta, mikä kyllä hieman kismitti. Välillä tuntui että hän teki nekin pelastukset ihan turhaan.

Vangin vietyään ja palkkansa saatuaan Kalma siirtyi sitten sairastuvalle käymään haavojaan tarkistuttamaan, vaikkei kyse nyt mistään vakavasta ollutkaan. Sen jälkeen hän voisi tulla vankia vilkaisemaan ja sitten nukkumaan muutamaksi tunniksi.

//Ihan uteliaisuuttani kysyn: mitä Darius sanoi siinä `viimeisinä´ sanoinaan?//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2009, 14:17

Darius

Darius oli onnellisen tietämätön koko matkasta minkä hän joutui kokemaan. Kalma varmasti saisi kuulla tästä vielä monen monta kertaa, jos Darius enää koskaan suutaan avaisi. Syvällä sisällään Darius tiesi että jos hän ei vielä ollut kuollut, hän tulisi pian kuolemaan. Silti se pieni ääni pään sisällä käski taistelemaan loppuun asti, ei peliä vielä oltu menetetty.
Kalma todellakin tiesi miten nöyryyttää turhankin itseriittoisia haltioita. Luojalle kiitos Darius oli tajuton eikä pahemmin päässyt itse todistamaan tätä mukavaa matkaa ihmisten linnalle. No, Herra pysyi mukavasti tajuttomana aina tyrmille asti, jossa alkoi pikku hiljaa tulla tajuihinsa.. tosin hän ei näyttänyt mitään merkkejä heräämisestään vaan feikkasi olevansa yhä tajuton.. ties vaikka nuo puhuisivat jotain luottamuksellsita siinä ohimennen. Eipä tietenkään.
Darius oli vielä puoli tokkurassa kun hänet kahlittiin ja lopulta jätettiin yksin selliin. Haltia reväytti silmänsä auki ja vilkaisi nopeasti ympärilleen.. kiva, joku oli vienyt hänen kallisarvoisen mithril paidan.. no, tuskin tarvitsi kahdesti arvata kuka.
No, Darius jäi kiltisti istuskelemaan sellin lattialle ja alkoi sitten omatoimisesti hoitamaan ja tutkimaan ruhjeitaan, sen verran mitä nyt pystyi. Jalka ei ainakaan paranisi viikkoon.. jos hän nyt sen aikaa edes eli. Luojan kiitos hän oli saanut sisäpiiri tietoa ihmisten linnasta ja sen asukeista.. hänellä oli vielä muutama ässä hihassa.

// En nyt tiedä miten sen suomeksi kääntäisi mutta englanniksi se on "You disgust me"... eli siitä vaan käätämään miten itse näkee parhaaksi : D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2009, 14:54

//"Sinä inhotat/ällötät minua.." Olisi ehkä järkevin käännös :)//

Kalmankoira

Hänen haavansa eivät paljoa hoitoa tarvinneet vain hieman puhdistusta ja se oli siinä. Kerrankin hän pääsi näin vähällä tappelu reissustaan, yleensä hän kun sai vähemmän kivasti turpiinsa ja sai makaa muutaman päivän vuode potilaana. Kiitos vain tuon haltian huonon valmistautumisen tai todella surkeiden taistelu taitojen hän oli selvinnyt näinkin vähällä.
Kalma käveli ulos sairastuvalta kiitellen hoitajia mennessään ja palaili alas kellari kerroksiin aina tyrmille asti ihan vain katsomaan rakasta vankiaan. Hän tosin varmaan saisi kuulla tuon huonosta kohtelusta jos jonkin verran, muttei hänkään sen parempaa saanut.
Hiljaisten askelten jälkeen Kalma pysähtyi ovelle, jonka takana Darius oli astuen sisään kunhan oli taas tiirikoinnut lukon auki. Kalma jäi turvallisen välimatkan päähän kenraalista.
"Huomenta vain ja tervetuloa kotiini." Kalma hymähti jääden nojaamaan seinää vasten kädet puuskassa. Ei tuo voisi mitenkään karata hänen kimppuunsa noiden rautojen kanssa. Eikä se kylläkään hyödyntäisi tuota yhtään mitään kun ilman aseita häntä ei voinut vahingoittaa mitenkään. Tajuttomaksi toki voi vetää jos oikein haluaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2009, 15:32

// voi olla, joskus ei vaan kieli taivu englannista suomeks niin helpolla, vaikka ymmärtäiskin lauseen täysin :') //

Darius

Bleh, hiuksetkin olivat aivan märät ja likaiset.. siitä päätellen Kalma oli raahannut hänet tänne. No, ei Darius olettanutkaan tuon kantavan häntä minnekkään. Alunperin Darius oli odottanut että tuo olisi teurastanut hänet siihen paikkaan ja vienyt hänenkin pään muiden mukana.. Tosin Darius uskoi että hänestä oli paljon enemmän hyötyä elävänä.. lisäksi ihmisten kuningas halusi varmasti henkilökohtaisesti langettaa tuomion sininsen kuiskauksen komentajalle. Hah, oli siinäkin taas mahtava saavutus saada hänet kiinni. No, mitään he eivät hänestä tulisi irti saamaan, ei sitten millään. Kipu oli vain väliaikaista ja kuolema kyllä lopetti sen, joten Dariusta ei tuolla keinolla voinut pahemmin uhkailla.

Aikansa Darius istuskeli lattialla melko huolettoman näköisenä tarkastellen jalkansa haavoja, kunnes ovi avattiin ja sisään astui tuttu tyyppi.
Kalma kehtasi näyttää nokkaansa vielä haltian edessä. Darius naurahti kuivahkosti Kalman sanoille ja pudisti sitten päätään sen kummemmin noteeraamatta tuon läsnäoloa.
"Kotisi kaipaa hieman sisustusta, näemmä" Darius huomautti tutkiessaan jalkaansa, nostamatta kertaakaan katsettaan Kalmaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2009, 16:00

Kalmankoira

Kalmakin itse odotti, että kunigas pyytäisi tai ottaisi hänen pyydystämän vangin jossakin välissä vastaan, mutta olisi ihan toinen juttu päästettäisiinkö häntä sinne ollenkaan. Olihan hän hieman arvaamaton ihmisten silmissä ja vaarallinenkin, mitä Kalma ei kuitenkaan käynnyt kiistämään mitenkään tai millään tavalla. Olisikohan Blackin siellä? Herrahan oli hänen taitojaan kehdannut käydä epäilemään, vaikkei ääneen.

"Niin näköjään..." Kalma tuumasi katsellen ympärillensä häkkiä. "Mutta sinähän voisit tehdä sen kun sinulla aikaa on." Kalma lisäsi sitten ihan kiusallaan. Eivät nämä tyrmät hänen kotejaan oikeastaan olleet, vaan hänen seisova pöytä. Darius sai kiittää onneaan ettei hän ollut tullut tuota pistämään poskeensa, vaikka sekin oli käynyt mielessä. Olihan hänen ruokailu hetki jäännyt kesken ja maha murisi huutaen ruokaa. Kyllä hän jonkun varmaan ennen lähtöään voisi teurastaa.
Katse liukui Dariukseen, joka leikki välinpitämätöntä... Onneksi tuo ei ole alkanut vielä kimittämään mitään `epäreilusta´ kamppailusta. Hän ei kyllä nähnyt siinä mitään epäreilua kaksi vastaan kaksi ja se oli hyvä.
Kalma valui kyykkyyn sellin kivistä seinää pitkin jääden tapittamaan Dariusta hiljaa muutaman minuutin. Sääli hän ei saa auttaa tuota haavojen kanssa millään tapaa tai saa vielä selkäänsä taas vaihteeksi, kyllä hän olisi sen varmaan tehnytkin.
"...Sanohan mistä tämä naurettava sota on lähtenyt liikkeelle?" Kalma kysyi täysin puuntakaa tehdyn kysymyksen. Kukaan ei ole hänelle kertonut siintä hänelle, eikä hän sattuneista syistä muistanut Aranin saarnaakaan tästä sodasta. Hän tiesi vain sen että ihmiset ja haltiat taistelivat tosiaan vastaan, ei mitään muuta.

//Hartsun tosiaan voisi pomppia jossakin välissä mukaan peliin :D//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2009, 16:36

Darius

Haltia hymähti pienesti Kalman huomauttaessa että hänhän voisi siinä aikansa kuluksi selliä sisustaa. Ei kiitos, siihen Darius ei alentuisi vaikka kuinka tylsää olisi.
Ja eikä Darius pahemmin leikkinyt välinpitämätöntä.. hän oikeasti vähät välitti Kalman läsnäolosta. Oikeastaan hän jo odotti milloin tuo kävisi raukkamaisesti hakkaamaan aseetonta, kahelissa olevaa haltiaa. Tuskin sekään tempaus olisi kaukana. Ei Darius nähnyt mitään syytä miksi Kalma olisi edes yrittänyt tulla toimeen hänen kanssa. Olihan Dariuskin tehnyt jo varsin selväksi ettei ollut halukas kommunikoimaan tuon kanssa sen enempää, mitä oli tarpeen.

Kalman seuraavan kysymyksen myötä Darius nosti katseensa koivesta kyykistyneeseen mieheen. Mistä lähtien tuota oli kiinnostanut mistä sota alkoi...
"hmh... miksi kertoisin kun haukkuisit vain kansani alimpaan rakoon" Darius sanoi ja vaihtoi asentonsa lootusasentoon jatkaakseen "Sota alkoi kun ihmiset alkoivat vallata alueita, jotka sovimme yhteisiksi.. Me olimme täällä ensin, ihmiset tulivat siirtolaisina ja levisivät kuin rutto maillemme, lopulta sortaen ja alistaen meidät maan rakoon." haltia kertoi ja hiljentyi sitten hetkeksi.
".... ja sitten te kehtaatte väittää meitä ylimielisiksi ja rasistisiksi..." Nuo sanat tulivat lähinnä itsekseen mutisten, samalla kun haltia sulki silmänsä..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2009, 17:14

Kalmankoira

"Miksi haukkuisin?" Kalma kysyi Dariukselta kun tuo epäili hänen haukkuvan haltiat maan rakoon, kuin sitä ei olisi jo tehty. Hän ei pitänyt haltioista mitenkään hirveästi enää, muttei vihannut niitä samalla asteella kuin ihmisiä. Ne olivat hänen vihollisiaan aina. Hän oikeastaan taisi olla täällä vain Blackin ja Lilyn takia? Hän olisi muuten varmaan lähtenyt jo ajat sitten...
No tuo sitten alkoi kertomaan enemmän tästä sodasta hänelle ja Kalma sai ensimäistä kertaa ihan uuden näkökulman koko sodan käyntiin. Mutta se ei muuttaisi hänestä sitä tosi seikkaa ja muistutusta, etteivät haltiat ole ihmisiä kummepia. Eivät edes häntä päästäneet menemään silloin, vaikka hänestä olisi ollut yhtä paljon uhkaa kuin hiirestä kissalle. Tuskin hän olisi mitään kertonut... jos totta puhutaan hän oli kerran aikaisemminkin käynnyt haltioiden kylässä potilaana, eikä hän ole puhunut mitään siintä. Vaikka tiesikin hyvin missä noiden kylä sijaitsi. Hän ei kuitenkaan uskalla mennä sinne, koska asui ihmisten kanssa ja on automaattisesti vihollinen, etenkin sen pikku tapahtuman jälkeen.

"Niinhän te olette, hah." Kalma naurahti Dariuksen muminoihin, ja jatkoi sitten. "..Ette minuakaan päästäneet kiltisti menemään vaikka selkeästi ilmoitin etten ota osaa sotaan, joka myös tarkoittaa tietyistä asioista vakenemista. Ihan tiedoksesi..." Kalma sanoi ja käveli Dariuksen luokse kyyristyen tuon korvan juureen.
"...Minä tiedän missä kylänne sijaitsee, olen käynnyt siellä aikaisemminkin." Kalma kuiskasi Dariuksen korvaan ja suoristautui kävellen kauemmas takaisin omalle paikallensa.
"...Ja olen ollut siintä ihan hiljaa ihan omaa hyvyyttäni, mutta mitä minä saakaan takaisin? Voisin yhtä hyvin kertoa sen..." Kalma lisäsi vielä tapittaen Dariusta merkittävästi.
"...Mutta toisaalta taas." Kalma tuumi ääneen ja oli ihan sillä rajoilla, että kohta pamauttaisi ulos missä noiden kylä tasan tarkkaa sijaitsee. Mutta toisaalta taas hän voisi vaikka hieman kiristää kenraalia tuon tiedon kanssa, mutta olisi toinen juttu suostuisiko tuo.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2009, 18:11

Darius

Darius ei noteerannut taaskaan Kalmaa mitenkään, vaan istui hiljaa paikoillaan lootusasennossa silmät kiinni, koettaen sulkeutua omaan mielentilaansa.
"Emme päästäneet siuna koska olit ihmisten puolella. Jos olisit tullut meidän puolellemme olisit ehkä saattanutkin päästä.... se ettet aijo ottaa osaa taikka arpaa sotaan ei tarkoita ettekö sinä voisi bluffata.. lisäksi menit ja tapoit meidän kansalaisia, joten luuletko tosiaan että olisimme enää sen jälkeen päästäneet sinut menemään?" Darius huomautti kuunnellessaan kuinka Kalma käveli lähemmäksi.
Haltia raotti silmiään pienesti Kalman kyyristyessä hänen korvansa viereen, mutta kuiskauksen kuultuaan haltia vilkaisi kullonna Kalmaan. Kuitenkin Dariuksen kasvoille levisi pahoittelevan ystävällinen hymy Kalman sanojen myötä.
"Saatat tietää, mutta löydätkö sinne enää? Luuletko että kokonainen armeja sinne löytäisi? hah, luulisi sinunkin jo tajuavan ettei kylään noin vain kävellä, muutenhan meidät olisi löydetty jo ajat sitten.... Monet ovat väittäneet löytäneensä sen, mutta kun ovat näyttäneet tietä sinne, eivät olekkaan löytäneet perille enää" Darius sanoi hymisten ja sulki silmänsä. Tuosta ei ollut heille vaaraa.
Kalma ei selvästikkään tiennyt minkälaiset taijat haltia kylää suojasivat, eikä Darius kyllä ollut kertomassa tuolle niitä.. ei hän niin tyhmä ollut.
"sitäpaitsi, jos et kerran aijo ottaa osaa sotaan, miksi ihmeessä lorvit ihmsiten nurkilla?" Darius kysyi raottaen pienesti tosita silmäänsä ja jäi tapittamaan Kalmaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2009, 18:50

Kalmankoira

"Tsih, totta kai minä puolustan omaa henkeäni jos niikseen tulee. Tehän yrititte tappaa minut, en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa. Ette kuitenkaan olisi kuunnelleet minua tai edes uskoneet mitään. ...Eikä toinen persoonani paljon katsele kenet tappaa." Kalma huomautti Dariukselle sen tosi seikan, miksi oli alkanut käyttäytyä agresiivisesti haltoita kohtaan.
"Ja jos nyt tarkoitat niitä raukkoja, jotka vatsaani meinasivat päätyä, ellet olisi keskeyttänyt... Muistutan sinua että olen petoeläin ja hirviö, eläin muiden elämillä. Ja olisin tehnyt saman kenelle tahalle muullekkin, jopa ihmisille. He ovat vain ja ainostaan tässä kylässä turvassa minulta." Kalma lisäsi vielä käyden istumaan. Miksi hän edes oli näinkin ystävällinen tuota kohtaan? No kai hän vain halusi hieman puhua tuon kanssa asioita selviksi, mutta pakoon hän ei tuota auttaisi. Olihan hän itse tuon tuonnut tänne...
"Tuon kaiken lisäksi olen mielenvikainen... kuten varmaan olet huomannutkin."

"Sanoinko että olen tulossa sinne armeejan kanssa? Ja pidän kyllä turpani kiinni, koska paikallinen pelasti henkeni aikoinaan. Olen velkaa." Kalma hymähti pienesti. Hyvä ettei Black ollut kuulemassa näitä juttuja hänestä, johan tuo olisi suurinpiirtein repimässä häneltä päätä irti ja huutamassa naama punaisena. Eikä hän kyllä tiennyt kylän ympärillä olevasta taijasta hölkäsen pöläystäkään, kun kukaan ei ole sitäkään kertonut. Miksei kukaan ikinä kertonut hänelle yhtään mitään?
Dariuksen viimeinen kysymys sitten tulikin ihan puuntakaa... Jaaha häneltä olikin kysytty tuota jo useaan otteeseen, eikä hän oikeastaan enää tiennyt itsekkään.
"......Ainoa paikka missä minut on hyväksytty tälläisenään, omat syyni ja Black." Kalma vastasi Dariukselle sitten mistä epäili tänne jäämisen jotuvan. Minne hän sitten menisi sitten kun sota alkaisi? Pimeäpaikka ei todellakaan olisi turvallinen valinta sillä sieltä häntä ainakin etsittäisiin ensinmäisenä. Saaren lähellä olevat pikku saaret? Ei hassumpi paikka, sinne hän voisi mennä asumaan koko loppu ajaksi. Toivottavasti Black ei hirveästi vetäisi herneitä nenäänsä ja sietäisi nähdä häntä silmissään. Hän vain halusi jatkaa siintä hyvästä ystävyys suhdetta tuon kanssa. Kuten sanottu ja nähty, Black oli hänelle erittäin rakas ystävä tällä saarella.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Elo 2009, 20:07

Darius

Haltia pysyi harvinaisen hiljaa Kalman puhuessa, mutta naurahti sitten pienesti.
"Kerro toki koko elämänkertasi tässä samalla" Haltia aloitti nostaen katseensa jälleen kunnolla Kalmaan "Minua ei kiinnosta mikä olet, olet silti ihmisten puolella ja sitä kautta yksi saasta muiden joukossa.. ja jos et satu muistamaan, kuninkaamme tarjosi sinulle tilaisuutta siirtyä meidän leipiin, mutta sinä et ilmeisesti tajunnut vihjettä.. joten syytä vain itseäsi siitä että jouduit mestattavien listalle" Darius sanoi.
Blackin nimen kuullessaan Darius sähähti pienesti ja ei voinut olla naurahtamatta perään.

"Se velho ei voi olla noin hyvä ystävä.." Darius huomautti halveksivalla äänellä.. Darius ei henkilökohtaisesti ollut vielä törmännyt velhoon, mutta oli kuullut tästä juttua jos tositakin eri tahoilta.. eikä velho todellakaan kuulostanut kovinkaan ystävälliseltä persoonalta.
"Ja nyt..." haltia huomautti sulkien jälleen silmänsä "Meillähän on suurempi syy jahdata sinut ja nylkeä elävältä.. jos kerran tiedät tien kyläämme, on se tarpeeksi hyvä syy pistää sinut tappo listalle.. vaikka lupaisitkin olla hiljaa ja kertomatta muille, mutta emmehän me sinun sanaasi voi luottaa..." Darius avasi äkkiä silmänsä ja loi Kalmaan kysyvän ja vakavan ilmeen ja lopetti lauseensa:
"Vai voimmeko?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Elo 2009, 20:53

Kalmankoira

"En taida..." Kalma hymähti pienesti kun Darius pyyteli häntä kertomaan koko elämän tarinansa.
"En muistakkaan... Menetin katsos pikku kähinämme jälkeen puolet muististani. Ja tekeekö se todellakin minusta vihollisen jos vain asun ihmisten kylässä ja elän elämääni? Taidatte olla aika paskaa sakkia?" Kalma murahti lopun lähinnä itsekseen. Hän ei käsittänyt sitä miksi hänet pitäisi muka tappaa jos hän vain eli ihmis kylässä, nostamatta sormeaankaan sotaan osallistuakseen. Dariuksen ja hänen välinen tapahtuma nyt vain sattui olemaan henkilökohtaista, ei hän muuten tuolle olisi mitään tehnyt.

"On se." Kalma tuumasi venytellen käsiään. Black oli hänelle kaikki kaikessa ja siintä hän ei pääisisi irti, sanoi kuka siihen mitä vain. Ihme muuten ettei haltia kuningas käyttänyt häntä Blackiä vastaan aseena? Tai houkutellakseen tuon tapettavaksi, haltia kunkku kun ei tuntunut pitävän velhosta yhtään.
Sitten puheeksi tulikin se, että hän tiesi tien haltia kylään ja se että hänet nyljettäisiin siintä hyvästä. Eikös hän juuri sanonut, ettei hän sitä kertoisi? Puuroako korvissa? Kalma nousi ylös kävellen lähemmäs Dariusta kyykistyen tuon eteen sopivan välimatkan päähän.
"Siinä tapauksessa kysyn: mitä helvettiä minä hyödyn siintä jos kerron kylänne paikan? ...Saan kuuluisuutta tai jotakin muuta kivaa? No voi jee~ Paskaako kiinnostaa... joten kylänne on ihan turvassa." Kalma sanoi ja pörrötti Dariuksen tukkaa noustessaan ylös. Olisi tosin ihan toinen juttu palaisiko tuo enää ikinä kertomaan tätä asiaa julkisuuteen.

"Mutta kiitos seurasta minä menen nukkumaan..." Kalma sanoi ja poistui ovesta lukiten sen perästään siirtyen kirjastoon nukkumaan kuten aina ennenkin.

//Ajattelitko muuten tuoda Haraldin peliin?//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2009, 11:47

Darius

"sieltä ne haukut tulivat" Haltia totesi naurahtaen, pitäen silmiänsä jälleen kiinni. Ei hän uskonutkaan voivansa kommunikoida tuon kanssa yhteisymmärryksesä, joten hän päätti sulkea suunsa. Mitä sitä enää mitään sanomaan jos toinen ei edes yrittänyt ymmärtää heidän näkökantaansa asiaan.
Ai mitä tuo hyötyisi kylän paikan kertomisesta? Vaikka mitä, mutta kuuluisuutta tuo tuskin tulisi saamaan sen enempää mitä jo nyt omisti. Koko kansahan vihasi Kalmaa, joten sen kuuluisammaksi tuskin tulisikaan. Darius sai myös huomata että tuo oli erittäin paha suustaan... No, siinähän aukoi päätään, Darius ei ottanut kuuleviin korviinsa. Haltia istui vain rauhallisesti lootusasennossa ja koitti parhaansa mukaan olla välittämättä Kalman koko läsnäolosta.
Kalman pörröttäessä Dariuksen hiuksia tuo sähähti pienesti ja vilkaisi vihaisesti Kalmaan. Tuolla ei ollut mitään oikeutta koskea häneen noin ystävällisin elein, jos Dariukselta kysyttiin!
Kalman viimeisiin sanoihin Darius vain tuhahti ja totesi ääneen "Quel kaima.." , toivottaen näin hyvät yöt Kalmalle.. vaikka tuo ei todellakaan sitä ansainnut.
Kalman lähdettyä sellistä Darius sulki silmänsä ja yritti parhaansa mukaan saada telepaattisen yhteyden johonkuhun vankina olevaan taruolentoon...

//Voihan Kalma käydä pomppimassa Haraldin luona mutta tuskimpa kunkun täytyy erikseen jokaisen vangin luona ravata/kutsu nuo eteensä :D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Elo 2009, 16:08

Kalmankoira

Tosiaan hänellä oli erittäin paha suustaan, eikä katsonut miten puhu kenellekkin. Ei hän paljoa hienouksia käyttänyt kuninkaankaan edessä, mutta yritti kuitenkin olla tekemättä törkeitä kommentteja minnekkään. Mutta ilmeisesti kunigas jo aika hyvin tiesi hänen olevan liukas kieleltään, eikä heti sen takia tapattamassa ollut. Hänen liukas kielisyys vain kuului hänen värikkääseen luonteeseen ja harvoin niitä tosissaan kannatti ottaa. Ne vain tulivat hänen suustaan. Eikä Dariuksenkaan olisi kannattanut ottaa sitä ihan_niin_tosissaan.
Oli totta ettei hän haltioista piitannut pahemmin, kuten ei ihmisistäkään, mutta nyt hän oli saanut oikeasti uuden näkemyksen koko tähän sotaan. Ja se vain lisäsi sitä ettei hän osaa siihen ottaisi.

Noh Kalma sitten muuten kävi nukkumaan ihan normaalisti kirjaston sohvalle ja vielä ihan hyvän työn jälkeen. Kerrankin.
Siinä sitten koisisttiin jokunen tunti kun sumeasti, joku huusi häntä valenimellä ja töni olkapäästä... Kalma raotti silmiään saaden jonkun pikku pojan näkyviinsä jääden tuijottamaan tuota kulmat kurtussa. Mitäs tuo hänestä halusi? Poika ei aluksi meinannut saada sanaa suustaan, mutta avasi sen sitten ja selväksi kävi että kuningas halusi tavata hänet TAAS. Mikä pakkomielle tuolle oli iskenyt häneen? Kalma huohahti mumisten tulevansa kohta kun ensin nyt vähän heräisi ja muutenkin..

Jokusen minuutin päästä Kalma sitten lopulta lähti kävelemään kuninkaan saleille päin taas vaihteeksi.. Mutta paremmin mielin kuin niillä muutamalla, sillä tuskin hän nyt mitään kamalaa olisi tehnyt. Kai? Valtavat ovet avattiin ja aavekoira asteli sisään kävellen valtaistuimen eteen ja kumarsi ihan muodollisuus syistä. Hän ei ole vielläkään niellyt sitä asiaa itseensä, että hän kumarsi HUVIKSEEN ihmiselle. Mutta jos hengissä halusi pysyä niin mikäs siinä. Muuten hän ei tekisikään tätä ollenkaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2009, 18:35

Harald

Haraldilla oli jälleen kerran kädet täynnä jos jonkinmoisia tehtäviä. Kuningas oli aamulla herännyt varhain ja siitä asti puskenut täysillä kokouksissa ja muissa kiireellisissä tapaamisissa.
Vähänaika sitten hän oli saanut kuulla kenraalilta että joku oli napannut itse sinisen kuiskauksen komentajan ja tuo virui nyt visusti vankilassa odottaen kuulustelua. Tosin kukaan ei uskonut että he normaalein kidutuskeinoin tuosta saisivat mitään irti, joten itse kuninkaan velho pääsisi taas leikkimään pikku kuulustelu leikkejään. No, se asia sysättiin suosiolla myöhemmälle.
Sen sijaan Harald halusi nähdä tämän "kyvykkään" miehen joka oli napannut kyseisen Haltian. Ei, Haraldille ei kerrottu kuka tuon oli napannut, osaksi siksi ettei edes hänen luottomiehet olleet varmoja kuka tuo oli. No, juoksu poika lähti asioille ja monen mutkan jälkeen tuo löysikin sitten oikean henkilön luokse.

Harald oli jälleen salissaan istumassa ja keskustelemassa kahden korkea-arvoisen kenraalin kanssa viimeisimmästä voitosta vuorilla päin. Äkkiä ovet avautuivat ja noiden kolmen miehen katseet suuntautuivat ovelle, josta lompsi sisään itse Jack.. mitä tuo täällä teki? Harald hymähti pienesti ja pyysi kenraaleita odottamaan, samalla kun Jack lompsi valtaistuimen eteen ja kumarsi.
"Ja mitäköhän sinä mahdat haluta tällä kertaa?" Harald kysyi katsoen yli kulmiensa Jackiä, sen pahemmin tietämättä että juuri tuo oli napannut haltia kenraalin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Elo 2009, 19:06

Kalmankoira

Kuningas näköjään ei ollutkaan ihan yksikseen, tuolla oli seuranaan muutama hassu kenraali. No eihän tuo koskaan ole hänen tullessa paikalla yksin, aina oli joku mukana. Listattiinko hänet todellakin niinkin vaaralliseksi? Huh, huh jos niin oli...
Mutta se mitä kuningas sitten sanoi hänelle sai aavekoiran ihan hiljaiseksi muutamaksi sekunniksi ja tapittamaan tuota toinen kulma aavistuksen koholla. Eikö tuo muka sitten tiennyt hänen pikku seikkailusta viimeyönä? Kalma körähti pienesti karaisten kurkkuaan. Tämäpä oli noloa...
"Ei minulla mitään." Kalma aloitti ja katsahti kuninkaan vierellä oleviin kenraaleihin pikaisesti. "...Mutta te itsehän minut tänne pyysitte." Kalma vastasi sitten kuninkaan esittämään kysymykseen. Herranjestas, eikö tuolle todellakaan kukaan ole kertonut että hän oli napannut sen haltia ryökäleen? Ei ettäkö hän olisi tehnyt sen ihmisten takia, henkilökohtaisia asioita vain. Kuten sanottu jo useaan kertaan: hän ei sotke lusikkaansa sodan sotkuiseen pataan. Hän teki ainostaan sen mitä itse näki hyödylliseksi tai ellei käsky tullut suoraan kuninkaalta. Muita hän tuskin tottelesi mitenkään, paitsi ehkä velhoa... mutta sekin nyt olisi ystävyys kysymys.
suskari
 

Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron