Donald
Mies naurahti isoveljensä kommentille. Isot ja ilkeät miehet olivat tosiaan kiusanneet pikku Henryä ja tuo varmasti nauttisi siitä, jos saisi käännettyä Lilyn heitä vastaan. Sitä kuitenkaan tuskin tulisi tapahtumaan, prinsessa ei ollut noin helposti manipuloitavissa ja he kaikki tiesivät sen.
"Lily on fiksu tyttö. Hän tietää, mikä on Henrylle parhaaksi, vaikkei poika sitä itse tajuaisikaan", pianon ääressä istuva totesi ja antoi sormiensa soittaa muutaman uuden tahdin. Hän oli hyvällä tuulella ja sen kuuli hänen musiikistaan.
Pienen hetken ajan Donald ainoastaan tuijotti veljeään silmiin. Hän ei ollut katsonut tuota suoraan silmiin aikoihin, johtuen siitä, millaisiksi heidän välinsä olivat valitettavasti päässeet muuttumaan vuosien aikana.
He eivät olleet keskustelleet aikoihin. Henryn lähdettyä tunnelma oli muuttunut vaivaantuneeksi ja Donald tajusi harmikseen, ettei heillä ollut muuta puhuttavaa kuin Haraldin lapset.
"Ajattelin soittaa sinulle uusimman sävellykseni mutta olen liian hyvällä tuulella siihen", mies totesi hymyillen ja lopetti koskettimien hipelöimisen. Mies kääntyi katsomaan suoraan veljeensä.
"Saitteko kokouksessa aikaan minkäänlaista päätöstä?"