Sataa sataa ropisee...

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Sataa sataa ropisee...

ViestiKirjoittaja Amaia » 15 Heinä 2009, 18:22

//Agna, come here, hon! //


Kaylan

Ulkona satoi.
Mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että Kaylan kiiruhti pitkin kylän sokkeloisia katuja. Hänen viittansa oli melkein läpimärkä, mutta koska alkoi olla jo myöhä, mies oli päättänyt, ettei menisi kotiin ennen kuin olisi löytänyt tyttärensä. Lapsi oli tietenkin taas unohtanut ajan kulun ja leikki jossakin luonnonhelmassa vesisateessa. Cordelialla ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että kastuttuaan saattoi tulla kipeäksi. Kaylanille se aiheutti päänvaivaa, sillä tyttö niin mielellään livahti aina ulos kun taivas vähänkään tummui.

Valkeahiuksinen haltia kirosija veti hupun paremmin päähänsä.
"Cordelia!" hän huikkasi tultuaan yhdelle tytön lempipaikoista. "Missä olet?"
Hän seisahtui ja katseli ympärilleen. Ilmeisesti tyttö ei ollut täälläkään. Kaylan huokaisi ja laski huppunsa. Sama se, vaikka hän kastuisikin. Piti kai vain toivoa, että Cordelia hoksaisi tulla ajoissa kotiin. Ja vielä mieluummin ennen pimeää.

... Olikohan hän vähän vainoharhainen?[/b]
Viimeksi muokannut Amaia päivämäärä 19 Heinä 2009, 00:23, muokattu yhteensä 1 kerran
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Agna » 18 Heinä 2009, 22:44

Cordelia

Tyttö oli livahtanut ulos odottelemaan sadetta jo varhain. Heti kun ensimmäinen, tummentunut pilvenhattara oli saapunut näköpiiriin, oli varmistuttava siitä että sateen alle ehdittäisiin. Eihän sade mitenkään harvinainen ollut haltiakylässä, mutta kastuminen oli silti hupaisaa! Auringon paahtaessa tuli aina niin kuuma... Ja silti aikuiset tykkäävät olla auringossa. Mokomat hullut, Cordelia päätti ettei hän haluaisi kasvaa aikuiseksi. Silloinhan hän alkaisi viihtyä auringossa.

Hetken päästä ensimmäiset pisarat ropsahtelivat Cordelian otsalle, ja tämä kohotti katseensa onnellisena taivaisiin. Taivaalla lenteli pari lintua, jotka olivat hakeutumassa sateensuojaan. Jos Cordelia olisi lintu, yltäisiköhän hän pilviin asti? Pilvissä sataisi varmasti lujaa, haltiatyttö mietti ja päätti päästä itsekin pilviin saakka. Hän lähti etsimään kylän reunalta sopivan korkeaa puuta. Kun silmiin osui sopivan suuri, hän aloitti kiipeämisen. Aluksi puu tuntui liukkaalta kiivetä, mutta pian tyttö pääsi omasta mielestään tarpeeksi korkealle. Sen jälkeen häntä alkoi hieman pelottaa tippuminen, joten hän jäi kiikkumaan noin muutaman metrin korkeuteen. Cordelia nosti kätensä ylös otettuaan tukevan asennon, mutta totesi mielessään, ettei ylettyisi pilviin näin matalalta. Ohhoh, miten minä pääsen alas? tyttö mietti hieman huolestuneena, kunnes näki Lanin kävelevän vähän matkan päässä.
"Isä! Isä täällä näin!" Cordelia huuteli huojentuneena ja horjahti hieman, mutta sai tukevan otteen rungosta. "Tulen kohta alas! Ummh, heti kun pääsen..." tyttö puuskahti ja aloitti laskeutumisyritykset.

//Aim hiör \o/ //
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Amaia » 20 Heinä 2009, 22:16

Kaylan

Kaylan alkoi olla jo läpeensä turhautunut kierreltyään ainakin toista tuntia ympäri maita ja mantuja. Missä ihmeessä se tyttö piileksi?
Hän oli jo luovuttamaisillaan kun kuuli tutun ja tervetulleen huudahduksen. Ihmeissään mies etsiskeli katseellaan, mistä tytön ääni oli kuullut ja paikansa lopulta Cordelian jossakin puiden latvustossa.
Kaylan puraisi huultaan ja kiiruhti kyseisen puun juurelle.
"Cordelia?" hän ihmetteli. "Miten sinä sinne pääsit?"

Toivottavasti tyttö pääsisi omin avuin alas. Huolestuneena Kaylan silmäili liukasta puuta ja tyttärensä huteraa alastuloa.
"Älä huoli", hän lohdutti. "Minä otan vastaan, jos putoat."
Lapsi ehkä rohkaistuisi kannustuksesta ja pääsisi turvallisesti maahan.
... tai sitten putoaisi Kaylanin syliin, mikä sinänsä ei ollut ongelma. Cordelia ei ollut niin korkealla tai niin painava, että Kaylanilta olisi katkennut luita, jos tyttö putoaisikin hänen päälleen.

"Pääsetkö alas?" hän varmisti. Puunoksat tuskin kantaisivat hänen painoaan, mutta minkäs teet, jos toinen olisi pulassa?
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Agna » 23 Heinä 2009, 16:00

Cordelia

Tyttö sai laskeuduttua asteen alemmalle oksalle, kunnes Lani oli ehtinyt puun alle puhumaan. "Minä..." Cordelia aloitti, mutta jätti sitten lauseen kesken keskittyessään laskeutumiseen. "Kiipesin", hän jatkoi, kun oli päässyt tukevaan asentoon. Isänsä lohdutusten lomassa Cordelia jatkoi matkaansa määrätietoisesti alemmaksi.
"Pääsen pääsen", haltiatyttö tuhahti hieman kiusaantuneena, kun Lani kysyi pääsisikö tämä alas. Miksi aikuisten piti aina huolehtia? Vaikkakin Cordelia oli salaa kiitollinen siitä että isä oli alhaalla turvana, hän turhautui aina kun Lani katsoi hänen peräänsä. Olihan hän toki Lanin ainoa lapsi, mutta joka tapauksessa.
Cordelia oli niin syvästi uppoutunut ajatuksiinsa, ettei huomannut alempana olevaa, liukasta oksaa. Hänen jalkansa lipesivät ja ote kirposi säikähdyksen lomassa rungosta, joten tyttö tippui kiljahduksen kera alas. Sihti oli lähes täydellinen - Cordelia tipahti melkein täydellisesti isänsä syliin, mutta tietenkin säikähti. Hän katsahti puuhun hieman pelokkaana, ja syleili sitten Lania.
"Kiitos että olit siinä."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Amaia » 02 Elo 2009, 19:36

Kaylan

Vai kiipesit, huolestunut ottoisä tuhahti tyttärensä selityksille. Luultavasti lapsi olisi päässyt alas ilman suurempaa touhua, mikäli olisi ollut kuiva ja kaunis sää, mutta kun ei. Edelleen satoi, vaikkakaan ei enää niin paljon kuin aikaisemmin.

Hän katseli huultaan purren kun Cordelia touhusi alas puusta. Tytön jalan lipsahtaessa Kaylan henkäisi säikähtäneenä hänkin, mutta onneki tyttö tippui pehmeästi. Tosin lapsukaisen painosta Kaylan kaatui, mutta piti huolen, ettei Cordeliaan sattuisi tarpeettomasti.
Lapsen halatessa häntä Lani hymyili ja rutisti tyttöä.
Olen aina, hän hempeili ja nousi ylös tarttuen tyttärensä käteen.
Tule, mennään kotiin, mies kehotti. Ei enää sada kauan ja alkaa tulla pimeä.

Sitä paitsi, hän itse alkoi olla valmis pitkään lämpöiseen kylpyyn ja kuraisesta märästä ulkomuodosta päätellen niin Cordeliakin.
"Mitä olet puuhaillut koko päivän?" Kaylan ihmetteli. "Sinua ei ole näkynyt kotona ollenkaan."
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Agna » 03 Elo 2009, 10:03

Cordelia

"Juu, mennään", tyttö huokaisi ja pyyhki toisella kädellään mutaa mekostaan. Hän oli läpimärkä, mutta se ei häntä liiemmin haitannut. Sadetta oli niin mukavaa seurata!

Ja mitä Cordelia oli koko päivän puuhaillut? Tyttö mietti ensin hetken, kunnes sitten avasi suunsa. "No aamulla menin ensitöikseni ulos, ja jäin sitten seuraamaan kylälle paria lintua, jotka uskalsivat tulla aika lähelle. Yksi lintu oli kuollut", Cordelia totesi tärkeänä, ja jatkoi sitten, "Ja myöhemmin päivällä huomasin että taivaalle tuli tummia pilviä, niin arvasin että alkaa sataa. Sitten mietin pääsisinkö yhtä lähelle sadetta kuin linnut, joten kiipesin puuhun", tyttö päätti selityksensä ja hymyili hieman. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään väärää, nyt kun hän ei enää ollut niin säikähtänyt.

"Mitäs sinä olet puuhaillut?" Cordelia kysyi asianomaisena, ja virnisti, kuin olisi jo arvannut vastauksen. Tietysti Lani oli vain etsinyt Cordeliaa, mutta ehkäpä hän olisi tehnyt muutakin kivaa?
Tiedä häntä.

Sade alkoi lakata, ja tyttö harmistui. Tässäkö se oli? Johan nyt. Hän oli odottanut oikein pitkää sadetta... Mutta asiassa oli valoisatkin puolensa. Jos sataisi kokoajan, Cordelia ei voisi piirtää ulkona.
"Milloin minä kasvan isoksi? Pienenä ei saa tehdä mitään", tyttö totesi yhtäkkiä aiheesta poiketen, ja huokaisi syvään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Amaia » 20 Elo 2009, 19:06

Kaylan

Ihmeissään hän vilkaisi energistä tyttöä. Tuossako oli tosiaan mennyt koko päivä?
"Vai niin", Kaylan tuumasi huoahtaen hiljaa. Onneksi tyttö ei ollut sentään harhaillut kauemmaksi. Mies pudisti päätään yrittäessään muistaa, mitä oli tehnyt päivällä.
"Olen juossut sinun perässäsi", hän torui. "Niin ja ommellut tossut."
Kaylan virnisti.
"Naapurin täti saa ensi kuussa vauvan", hän kertoi tytölle. "Eikö olekin mukavaa?"

Kaylan nauroi Cordelian malttamattomuudelle ja pörrötti kiusallaan tytön hiuksia.
"Sinun täytää odotella vielä muutama vuosi", hän sanoi. "Katsos kun minäkään en ole vielä aikuinen."

Kotiin ei ollut enää kuin muutama askel. Onneksi. Kaylan alkoi olla jo aivan valmis takkatulen ääreen rauhoittumaan.
Mutta, mikäli vanhat merkit paikkansa, pitivät Cordelia ei.
"Laitan sinulle kotona kylpyveden valmiiksi", hän sanoi jo etukäteen. "Älä enää tänään mene ulos."

//Jumijumi//
Amaia
 

ViestiKirjoittaja Agna » 03 Syys 2009, 17:50

Cordelia

Olen juossut sinun perässäsi ja ommellut tossut... Näin kuului vastaus kysymykseen, ja tyttö virnisti melkein tyytyväisenä. Oli jokseenkin mukavaa, että hänen eteensä nähtiin näin paljon vaivaa, tosin hänen kävi myös sääliksi Lania, joka oli joutunut koko päivän rämpimään sateessa. Ehkäpä Cordelia sitten loppupäivän olisi oikein kiltisti, ja tekisi mitä sanotaan.
"Ai vauvan? Oi kun kivaa! Tuleeko siitä tyttö vai poika?" hän kysyi innoissaan katsellessaan samalla taivasta. Ei se sade vielä mihinkään häipynyt, vaikka loppuikin... Tummat pilvet olivat yhä taivaalla.

"Entä jos en jaksa odottaa? Jos en kasvakaan koskaan isoksi, jos jään näin pieneksi?" Cordelia huokaisi, ja mietti pituuttaan. Hän oli vain metrin ja parikymmentä senttiä, eli lyhyempi kuin muut hänen ikäisensä haltialapset. Vaikka hän ei usein asiaa ajatellut, se harmitti silti hieman.
"Whiii, kylpyyn!" tyttö hihkaisi onnellisena. Kylpy sai hänen mielensä kohoamaan hetkessä, ja tämä unohti täysin pituutensa. "Menen edeltä kotiin!" hän jatkoi, ja otti pienen juoksupyrähdyksen eteenpäin, kunnes pysähtyi taas Laniin päin.
"Isä muuten... Haluan, että siitä vauvasta tulee tyttö. Ehkä sekin jää lyhyeksi, ja meistä tulee hyvät kaverit", Cordelia totesi päättäväisenä, ja jatkoi sitten juoksemistaan.

//Sitä samaa D: //
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Amaia » 15 Loka 2009, 22:27

// Nyt täytyy kyllä sanoa, että mien ajatus on ihan katki tämän pelin suhteen. Kiitoksia kuitenkin (: //
Amaia
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron