Kutsu prinssiltä

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Kutsu prinssiltä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Elo 2009, 20:32

Henry

Henry oli kuin olikin kiltisti pysynyt linnan muurien sisällä keskusteltuaan isänsä ja setänsä kanssa. Kuningas oli käskenyt poikaansa pysymään linnan alueella ja sai poistua vain vartijoiden kanssa. Tästähän järjestelystä Henry ei pitänyt sitten yhtään, kuten arvata saattoi. Kuitenkin hän päätti tämän kerran totella isäänsä, vain koska hänen siskonsakkin oli ollut sitä mieltä että Henryn olisi parempi pysyä kotona jonkinaikaa. Joten Prinssi pysyi täällä nyt vain koska hänen siskonsa oli sitä pyytänyt, suorastaan anellut.
Se ei kuitenkaan tarkoittanut että Henry aikoisi eristäytyä huoneeseensa ja leikkiä pientä antisosiaalista peikkoa. Ei sentään.

Pari päivää sitten hän oli lähettänyt juoksupojan viemään kirjeen Jibrilille. Kirjeessään Henry oli pahoitellut sitä ettei ollut päässyt tapaamaan tuota ja kertoi syyn, miksi ei nytkään päässyt Jibrilin luokse. Samalla Henry kutsui Jibrilin linnalle, ilman sen kummempaa syytä. Osaksi siksi että hän halusi korvata tuolle sen ettei ollutkaan ilmaantunut lääkäriä tervehtimään. Kirjeen mukana Henry oli lähettänyt tuolle kulkuluvan, jossa oli kuninkaallinen sinetti. Tuon avulla Jibril pääsisi porteista ja ovista sisään. Mitään tiettyä aikaa tai päivää Henry ei ollut kirjeessään sopinut, vaan tuo oli pyytänyt lääkäriä kyläilemään jahka tuo kerkeäisi. Eiköhän tuo sen verran osaisi tietä kysyä että joku hänet oikealle ovelle neuvoisi.

Juuri tällä hetkellä Henry istuskeli huoneessaan ikkunan ääressä ja oli täysin syventynyt lueskelemaan vanhoja pergamentteja. Niitä lojui pitkin poikin pojan huonetta, aivan kuten muitakin papereita ja kirjoja.. luulisi nyt prinssin huoneen olevan hieman siistimpi, mutta ei. Henry ei edes päästänyt palvelijoita siivoamaan huonettaan..

// Eli Ros ja Jibril tänne \o //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 20 Elo 2009, 08:10

Jibril

Yllätyksekseen Jibril oli saanut muutama päivä sitten kirjeen Henryltä. Prinssi kävi hänen luonaan niin harvoin, ettei kiireinen lääkäri ollut osannut odottaa poikaa luokseen, vaikka oli muutamana iltana ehtinyt miettiä, miten tuolla meni nykyään. Viimeksi tavatessaan he olivat sopineet menevänsä ratsastamaan, mutta poikaa ei ollut näkynyt missään.
Häpeäkseen lääkärin oli pakko myöntää, ettei hän ollu taitava ratsastaja, joten se, etteivät he olleet päässeet lähtemään, oli ollut hänelle suoranainen helpotus.
Kirjeen saatuaan mies ymmärsi, miksei poika ollut tullut häntä tapaamaan. Hän olisi lähtenyt mieluusti tapaamaan heti huoneeseensa lukittautunutta poikaa, mutta tiesi, ettei se ollut mahdollista. Kello ei ollut paljoa lääkärin saadessa tuon kirjeen, mutta hänellä oli koko päiväksi ohjelmaa.

Vasta muutaman päivän päästä Jibril pääsi lähtemään. Hän oli ollut kotikäynnillä lähellä linnaa eikä illaksi ollut sovittu minkäänlaista menoa, joten hän tuli tapaamaan suoraan Henryä. Salkku kädessään mies näytti siltä, että olisi tullut hoitamaan jotakuta, mutta antoi asian olla. Jos joku kysyisi häneltä, hän voisi selvittää tilanteen eikä Henry varmasti pahastuisi asiasta. Prinssi oli ollut yllättävän armollinen hänen virheilleen tähänkin asti, joten lääkäri oli tottunut pitämään sitä osana pojan persoonaa.

Mies pääsi porteista sisälle näyttämällä kulkulupansa. Hänen kaltaistaan arvokkaan näköistä herraa ei edes katsottu pitkään, sillä pitkästä miehestä näki päällepäin tuon oppineisuuden. Vartijat olettivat miestä lainoppineeksi tai kirjanpitäjäksi, eivätkä pidätelleet Jibrilia sen enempää.
Huoneen löytäminen oli hieman ongelmallisempaa. Kaikki palvelusväkeläisetkään eivät vaikuttaneet tuntevan linnaa ja vasta kolmas piika suostui kiireidensä keskellä johdattamaan miehen prinssin huoneelle, kuiskuttaen samalla, että prinssi oli viimeaikoina ollut kummallisen paljon kotona. Tyttö ei ilmeisesti ollut tietoinen prinssin kotiarestista eikä lääkäri korjannut tuon luuloa.

Jibril pysähtyi pojan oven eteen ja koputti kahdesti.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2009, 09:46

Henry

Normaalisti Henry olisi kuullut lähestyvät askeleet ajoissa, mutta nyt tuo oli turhankin keskittynyt lukemiseen. Yleensä Henry oli - mikäli kotona sattui olemaan - jo ovella valmiina kuullessaan jonkun tulevan, ennen kuin nuo kerkesivät edes koputtamaan. Käytävästä kuuluvat äänet oli sen verran helppo erottaa. Henry oli jopa oppinut tunnistamaan muutamat askeleet ulkoa.. kuningas oli helppo tunnistaa, tuolla oli raskas, pitkä ja päättäväinen askel. Velho taas oli helppo tunnistaa sauvan kopseesta, mikä kaikui ikävän pelottavasti pitkin käytäviä aina kun tuo liikkui.. mutta toisinaan velhosta ei lähtenyt ääntäkään, joten jos käytävä oli turhankin hiljainen, saattoi velho seisoa siinä.. yleensä kukaan ei halunnut joutua samalle käytävälle velhon kanssa.

Prinnssi ei olisi malttanut nostaa katsettaan pergamentista kuullessaan koputuksen, mutta laski käärön ikkunalaudalle ja nousi ylös, siistien hieman itseään. Hän ei todellakaan ollut missään edustus kunnossa, yllään hänellä oli vain punertavan ruskea, pitkähkö T-paita ja kireähköt, tummat housut.
Reippain askelin Prinssi käveli ovelle ja oli valmis kuulemaan suoraa huutoa joltakulta, mutta yllätyksekseen oven takana seiso Jibril. Poika kohotti hämästyksen sekaisen katseensa lääkäriin ja hymähti pienesti.
"Mukava nähdä teitäkin. Käykää toki peremmälle" Henry sanoi astuen pois oven edestä ja päästi Jibrilin sisään huoneeseensa.
"Kuten näkyy, en pahemmin ole siivonnut huonettani.. pahoitteluni siitä" Henry totesi sulkiessaan oven Jibrilin päästyä sisään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 20 Elo 2009, 18:03

Jibril

Jibril joutui odottamaan jonkin aikaa, ennen kuin prinssi avasi hänelle oven. Tuon ilme ei aluksi näyttänyt niin onnellisenyllättyneeltä - ainoastaan yllättyneeltä - kuin lääkäri oli olettanut, mutta pian pojan huulilta pääsi pieni hymähdys.
"Kiitos."
Mies kumarsi pienesti pojan kutsuessa hänet sisälle ja astui huoneeseen, joka oli kurjassa kunnossa. Prinssi ei ollut vaivaantunut siivoamaan mitään eikä ollut ilmeisesti päästänyt ketään palvelijaansa siivoamaan.
"Toivottavasti ette kutsunut minua auttamaan siivoamisessa", lääkäri totesi hienoisesti hymyillen. "Voinen istua alas?"
Silmälasipäinen katseli hetken Henryä kysyvästi ennen kuin istui alas otettuaan muutaman kirjakäärön tuolilta ja siirrettyään sen turvallisempaan paikkaan prinssin pöydälle.
Miestä ei näyttänyt kiinnostavan, mitä poika oli lukenut tai ainakaan hän ei ollut tarpeeksi utelias ryhtyäkseen itse selailemaan lukemisia.

Lääkäri laski salkkunsa lattialle. Se työnnettiin jalkojen alle piiloon, mutta ele ei ollut mitenkään salamyhkäinen tai piilotteleva.
"Olin hyvin yllättynyt kirjeestänne. Valitettavaa, ettemme päässeet ratsastamaan", mies sanoi kuin olisi tarkoittanut. Hän oli hyvä valehtelemaan tällaisessa. Jibril haki suoraa katsekontaktia nuoreen kruununperijään.
"Mitä te olette tehneet täällä nyt kun ette pääse ulos? Opiskelleet?"
Katse käväisi kaikessa ympäriinsä huonetta lojuvassa tavarassa ja mies hymähti pienesti.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2009, 18:46

Henry

Prinssi tuhahti pienesti Jibrilin kumartaessa hänelle. Henry ei yhäkään tykännyt siitä että ihmiset - jotka hän laski ystävikseen - kumartelivat hänelle.. vaikka hän nyt olikin prinssi ja tuleva kruunun perijä.
"Istukaa pois... eikä tarvitse teititellä, ei täällä ketään ole keskusteluamme kuuntelemassa" Henry huomautti ottaen muutaman kirjan käsiinsä ja vei ne takaisin hyllyyn omille paikoilleen.
"Ja ei, en sentään kutsunut sinua tänne siivoamaan. Teen sen kyllä itse kun näen sen tarpeelliseksi" Prinssi huomautti naurahtaen ja käveli Jibrilin luokse istuen pöydänkulmalle.

Lääkäri kertoi olleensa yllättynyt kirjeestä. No, olihan se aika yllätyksenä varmasti tullut, sitä Henry ei käynyt kiistämään. Mutta nyt kävi näin, eivätkä he päässeetkään ratsastaan. Tosin kävihän se tapaaminen näinkin.
"En oikestaan mitään" Henry vastasi Jibrilin kysymykseen huokaisten "paitsi viettänyt aikaani siskoni kanssa.. aina kun hänellä ei ole muuta seuraa. Lisäksi olen tutkinut vanhoja kirjoituksia jotka löysin kirjaston perältä." Prinssi lisäsi hieraisten pienesti niskaansa.
"Mutta kuinka sinä olet voinut?" Henry kysyi kohottaen katseensa hymyillen Jibriliin kysyen vielä "Haluaisitko jotain juotavaa? Teetä? Vai kenties viiniä?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 20 Elo 2009, 19:14

Jibril

Mies hymyili pojan mainitessa, että oli viettänyt aikaa siskonsa kanssa. Ainakin poika teki jotain hyödyllistä eikä vain mököttänyt, kuten lääkäri oli kieltämättä odottanut tuon tekevän par'aikaa.
"Hyvä, että olet löytänyt jotain tekemistä", mies totesi ja vilkaisi viereensä jääneeseen kirjoitukseen, jättäen sen kuitenkin pienen tarkastelun jälkeen rauhaan. "Joskus pieni rauhoittuminen ei ole pahaksi. Ota tämä lomana niin mielenrauhasi säilyy paljon paremmin. Nyt ainakin siskollasi on mahdollisuus tavata sinut."
Lääkäri vaihtoi asentoaan paremmaksi ja tarkasteli poikaa katseellaan. Tuo näytti hyvinvoivalta vaikka sisällä istumisen oli pakko käydä raskaaksi pidemmän ajan kuluessa, jos ei voinut muuta kuin lukea vanhoja tekstejä ja käydä tapaamassa siskoaan.
Se kasvattaisi tulevan kruununperijän luonnetta. Sitä Jibril ei kuitenkaan sanonut ääneen.

"Liika kyyristely ei tee hyvää selälle", mies kommentoi huomatessaan kuinka poika hieraisi pienieleisesti niskaansa. "Ryhtisi kärsii."
Lääkäri hymyili huolehtivaisesti, hän oli alkanut suhtautua prinssiin liian isällisesti.
Jibril näytti hetken empivän prinssin kysyessä, miten hän oli voinut. Totuus oli, ettei kovinkaan hyvin, kaulasta oli vielä huomattavissa haaleat mustelmat erään pahoinpitelyn jäljiltä ja sen hyökkäyksen jälkeen nukkuminen muutamana seuraavana iltana oli ollut hankalaa.
"Pieniä vastoinkäymisiä erään asiakkaan kanssa - ei suostu maksamaan laskuaan - ja muutamia unettomia öitä mutta muuten vointini on hyvä", mies totesi. "Tule suoraan töistä, joten viini kelpaisi."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2009, 19:52

Henry

"En voi ottaa tätä lomana" Henry huomautti noustessaan ylös pöydältä "Jos tämä olisi loma, saisin tehdä mitä haluan ja mennä minne haluan".
"Ja en ole kyllä pahemmin kyyritsellyt viime aikoina... silti niskat ovat jumissa ja kipeät" Henry totesi kohauttaen pienesti olkapäitään. Hän ei itseasiassa edes tiennyt miksi hänen niskansa ja oikeastaan koko selkä oli kipeytynyt.. kai se oli koko ajan ollut kipeä, mutta kun oli ollut niin paljon menossa niin ei sitä huomannut vasta kun asettui paikoilleen.
Jibrilin kertoessa asiakkaasta joka ei suostunut maksamaan laskuaan, Henry kohotti kysyvästi kulmiaan.
"Mikä mahtoi olla syy moiseen tempaukseen?" Henry kysyi pienesti naurahtaen ja lisäsi "Ja mistä mahtaa unettomat yösi johtua? Ei kai sinulla vain ole yöllisiä vierailuja enemmänkin". Noiden sanojen myötä prinssin kasvoille hiipi pieni, ilkikurinen virnistys, joka katosi yhtä nopeasti mitä oli tullutkin.

Poika käveli kaapilleen josta otti esiin kaksi puhdasta viinilasia ja toi ne pöydälle. Sen jälkeen poik käveli toiselle kaapilleen ja siirsi muutaman kirjan pois tieltä, ottaen niiden takaa hieman pölyttyneen viinipullon.
"Parempi pitää omaa kätköä täällä kuin juosta linnan yleisellä viini varastolla.." Henry mutisi kävellessään takaisin Jibrilin luokse pullon kanssa.
Henry kaatoi viiniä laseihin ja ojensi toisen Jibrilille, istahtaen tällä kertaa toiselle tuolille ja siemaisi omasta lasistaan pienen huikan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 21 Elo 2009, 08:28

Jibril

Lääkäri oli tavallaan pyrkinyt ohittamaan koko asian pelkällä olankohautuksella, kunhan oli maininnut siitä. Prinssi kuitenkin huomasi - sattumalta tai mahtavalla ihmistuntemuksella, että tuon pienen lausahduksen taakse oli kätkeytynyt jotain.
"Hän suuttui korkeista hinnoistani, rikkoi oveni ja palasi myöhemmin kovistelemaan takaisin jättämäänsä panttia", mies totesi pienesti hymyillen ja kohautti olkiaan. "En ole mitenkään urhea joten menetin sen kaiken vuoksi yöuneni joksikin aikaa."
Jibril ei ollut tullut tänne valittamaan Jackista. Ehkä joskus hän olisi tehnyt niin, mutta nyt, kun tapauksesta oli aikaa ja mustelmatkin suurimmaksi osaksi kadonneet, hän oli ehtinyt tehdä lakia opiskelleen sukulaisensa avustuksella valituksen asiasta. Ei olisi mitään syytä huolestuttaa vihassaan kiihkeää prinssiä, tuo oli liiankin valmis suojelemaan ystäviään.

Mies hymähti huomatessaan, ettei hän ollut ainoa, jolla oli oma viini kätkönsä. Viinipullo oli hieman pölyssä, mutta se ei vaikuttaisi makuun. Pölyn alta ei pystynyt näkemään etikettiä - jos pullossa sellaista oli - tai saamaan mitään muutakaan selville viinistä. Ainoa tieto, mikä miehelle olisi sanonut jotain, oli vuosikerta sillä vaikka Jibril joikin mielellään viiniä, hän ei voinut väittää tietävänsä niistä paljoa.
"Olet linnoittautunut huoneeseesi", Jibril totesi ja otti pienen huikan viinistään. Se oli hyvää, todella hyvää. Ei samanlaista halpaa viiniä, mitä suurin osa hänen asiakkaistaan osti lääkärille kiitokseksi palveluksistaan. "Hyvää viiniä."
Mies nuolaisi huuliaan mietteliäänä. Ei, hän ei osannut sanoa tästä viinistä muuta, kuin että se maistui hyvältä.
"Aivan toisenlaista, kuin mihin minulla on varaa." Se oli valhe. Jibril oli vain pihi.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2009, 10:25

Henry

Prinssi tuhahti pienesti Jibrilin kertoessa mitä tämä asiakas oli tehnyt. Oven rikkominen kuulosti kyllä koomiselta, ajateltuna että tuo varmasti joutuisi laskujensa lisäksi korvaamaan vielä ovenkin.
"meitä on näemmä joka lähtöön.." Henry totesi hymähtäen.
Toisaalta hän olisi halunnut tietää tapauksesta lisää, mutta ei sitten sen enempiä lähtenyt kyselemään, sillä jokin kertoi pojalle ettei Jibril pahemmin halunnut puhua siitä.
Henry hymähti Jibrilin huomauttaessa että hän oli linnoittautunut omaan huoneeseensa. Niin pääsi käymään aina kun hän kotona oli, lähinnä siksi ettei hänellä pahemmin ollut mitään syytä hortoilla päättömästi käytävillä tai oleskella missään muualla.. missään muualla kun ei tuntunut saavan omaa rauhaa. Kirjastossakin joku aina kyttäsi hyllyjen takaa ja puutarhakin oli hiljaisena vain öisin.

"Isäni viinivarastolta... eihän sen voi olettaa olevan muutakaan kuin hyvää" Henry totesi puheen siiryessä viiniin. Hän ei itse pahemmin ollut viiniä litkinyt, mutta myönsi että nykyään saattoi juoda sitä jos iltaa istui jossakin.
Sitten Henry rykäisi pienesti ja laski lasinsa pöydälle.
"Olen pahoillani, mutta olen saattanut järjestää sinut kuulustelun kohteeksi" Prinssi aloitti nostaessaan katseensa lääkäriin "Setäni näet näytti olevan turhankin kiinnostunut kenen luona olen vieraillut ja isäni kanssa he saivat ongittua sinun nimesi.. mutta en usko että sinulla on mitään hätää, eihän sinulla nyt mitään salattavaa ole. Muutenkin olet kunniallinen mies" Henry sanoi ja todellakin toivoi että Donald ja Harald olisivat jo unohtaneet koko nimen ja kuulustelun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 21 Elo 2009, 14:30

Jibril

Mies siemaili viiniään ja nyökkäsi ymmärtävästi pojan mainitessa, että se oli isän viinivarastosta. Kuninkaalla ei tietenkään ollut mitään parasta huonompaa joten viinin maku ei ollut alunperinkään ollut lääkärille yllätys.
"Totta", Jibril totesi hienoisesti hymyillen ja laski lasin käsistään. Hetken hiljaisuuden jälkeen Henry rykäisi merkitsevästi, tuolla oli jotain tärkevää kerrottavaa.
Lääkäri oli onnellinen siitä, ettei ollut enää pitänyt lasia käsissään, sillä se olisi saattanut särkyä lattialle sormien otteen lipsuessa.
"Kaikilla meillä on omat salaisuutensa", mies totesi olkiaan kohauttaen. "Mutta olet oikeassa, minulla tuskin on mitään pelättävää, maineeni on moitteeton."

Lääkäri hymähti . Hän otti jälleen lasin käsiinsä, siemaillakseen uudelleen juotavaansa, nyt kun järkytyksestä oli selvitty.
"Saanko tietää, mistä minua mahdollisesti syytetään?" mies kysyi ja kohotti katseensa poikaan. "Ilmeisesti jostain, mihin en ole syyllistynyt."
Jos kyseessä olisi haltioiden kanssa veljeily, Jibril pystyisi helposti todistamaan nuo väitteet epätosiksi. Lääkäri ei ollut koko ikänään ollut minkäänlaisessa kontaktissa tuohon rotuun. Ainoa miehen tuttavista, joka oletettavasti tunsi haltioita tai muita epäihmisiä, oli Henry eikä sen pitäisi vaikuttaa mihinkään.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2009, 18:44

Henry

Jibril oli selvästikkin järkyttynyt Henryn uutisesta, mutta poika jaksoi uskoa ettei tuolla yhäkään ollut mitään hätää. Mikäli joku tuota tosissaan alkaisi epäilemään niin asia tutkittaisiin ja tultaisiin toteamaan että lääkärillä oli puhtaat jauhot pussissa. Henry itse oli paljon kierompi mitä Jibril, joten hän ei nähnyt mitään syytä epäilläkkään edes tuota.
Jibrilkin totesi että hänellä tuskin oli mitään pelättävää, mikä sai Henryn pienesti hymähtämään. Oikea asenne, jos tuolla mentäisiin loppuun asti niin kohtaus olisi ohi ennen kuin se kerkeisi edes alkamaan.

"En ole itsekkään varma" Henry vastasi hörpäisten sitten viiniään ja jatkoi "Setäni ja osin isänikin vain epäilee sinua, mutta mitään sen suurempaa en itsekkään saanut selville.. Kai he luulevat että olet jonkinasteen salaliittolainen tai kapinallinen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Yritin kertoa heille ettei sinua voisi edes epäillä mistään, mutta eiväthän he minua kuuntele... Aivan kuin kaikki tuttavani olisivat vain kapinallisia, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa".
Prinssi huokaisi pienesti ja pudisti päätään, hieraisten jälleen huomaamattaan niskaansa.
"Se on yllättävän vaikeaa edes yrittää päästä yhteisymmärrykseen heidän kanssa kun he eivät edes yritä ymmärtää minua..." Vika tosin oli osin Henryssäkin, hän ei itse yrittänyt ymmärtää ketään joka oli hänen ajatusmaailmaansa vastaan.. mutta ei hän sanonut etteikö olisi ollut valmis yrittämään asiallista keskustelua, mikäli sellainen aikaiseksi saataisiin..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 23 Elo 2009, 18:31

Jibril

Lääkäri siemaisi viiniään. Hänellä ei ollut minkäänlaista hätää, hänhän ei ollut tietoinen mistään Henryn suunnitelmista tai juonista eikä hän tuolloin voisi vahingossakaan lähteä paljastamaan niitä.
Jibrilillä ei tosiaankaan ollut minkäänlaista pelättävää. Kuninkaan miehet tuskin tulisivat raahaamaan häntä väkisin kodistaan keskellä päivää asiakkaiden ja naapurien tuijottaessa kuinka apteekkaria vietiin. Ennemmin hän huomaisi eräänä aamuna saaneensa kirjeen kuninkaan puheille.
Ei mitään sen kummempaa.

Jibril hymähti Henryn toteamukselle.
"En usko, että kumpikaan osapuoli on syytön", mies totesi. "Sinäkin olet joskus tarrautunut omiin mielipiteisiisi niin itsepäisesti, ettet suostu kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavana."
Vanhempi katseli nuorempaa syvänsinisillä silmillään mitenkään arvostelematta. Hän totesi vain asian siten, miten sen näki, poika oli itsepäinen. Jos tuon isä ja setä olisivat edes puoliksi yhtä itsepäisiä, heillä oli täysi sota päällä aina kun he joutuivat kohtaamaan toisensa.
Lääkäri kohotti lasiaan. Se oli jo lähes tyhjä ja pian sen sisältö katosi huulien väliin. Pitäisi hidastaa hieman tahtia, huomenna olisi työpäivä.
"Saisinko lisää viiniä?"
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2009, 19:23

Henry

Henry kyllä tiesi että osasi itsekkin olla kovapäinen mielipiteitensä suhteen, mutta sille oli syynsä. Hän sentään oli yrittänyt alkuunsa saada isäänsä lieventämään kielteistä kantaansa ja esittänyt kompromisseja molemmille osapuolille, mutta koska hänen isänsä ei ollut edes kuunnellut aikoinaan, ei Henrykään jaksanut enää kuunnella tuota. Asia oli niin yksinkertainen.. molempien pitäisi avata korvansa ja kuunnella toinen toisiaan, niin ehkä he ymmärtäisivät asiaa paremmin. Mutta se oli jo huomattu että Scarlingtonin suvun miehillä oli aina ollut kovat linjat omien mielipiteidensä suhteen.
Jibrilin kysyessä lisää viiniä Henry nyökkäsi pienesti ja kaatoi lisää viiniä lääkärin lasiin ja samalla omaansa.
Prinssi hörppäisi viiniään pienesti ja nosti katseensa takaisin lääkäriin, ollen sitten hetken hiljaa..

"Olisiko liikaa pyydetty jos pyytäisin sinua käymään katsomassa miten Oliver voi?" Henry pamautti äkkiä täysin odottamattoman kysymyksen.
"Se on ollut jo jonkin aikaa yksinään ja varmasti ihmettelee missä minä olen.. Jonkun pitäisi mennä kertomaan sille että kaikki on hyvin ja käskeä sen odottamaan. En todellakaan halua että se pöllähtää tänne jonain kauniina päivänä ja kuolee samantien" Prinssi lisäsi selittäen tilannetta hieman paremmin.
Hän uskoi.. tai no, tiesi että Oliver odottaisi metsässä siellä samassa paikassa missä tuo aina oli odottanut.. totta kai aarnikotka kävi hakemassa ruokaa ja piti huolta itsestään, mutta ei se välttämättä ymmärtänyt että Henry ei juuri tällä hetkellä päässyt tuon luokse... mikä johtaisi siihen että Oliver tulisi omistajansa perään ja tuo amuttaisiin alas taivaalta ennen kuin se kerkeäisi edes linnalle..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 24 Elo 2009, 09:10

Jibril

Lääkäri vihasi sitä, kuinka prinssi oli jatkuvasti tukehduttaa hänet viiniinsä. Jibril rykäisi ja laski jälleen lasin viereensä. Kysymys oli tullut hänelle aivan odottamatta, hän oli suoraan sanottuna jo unohtanut tuon aarnikotkan josta Henry oli hänelle aikaisemmin maininnut. Mieluusti Jibril olisi pysynytkin tietämättömänä, hän ei halunnut osallistua tähän maanpetokseen ja tiesi jo kuuntelemisen saavan hänet vaikeuksiin.
Koko ikänsä lääkäri oli elänyt rauhallista elämää, piilotellen kuinka paljon tavallisesta kansasta erosi. Hänellä oli jo salaisuus jota varjella, hän ei olisi halunnut toista salaisuutta, joka olisi sävyltään erilainen mutta aivan yhtä rikollinen.

"On, se on liikaa pyydetty", Jibril totesi kalpeana. Mies sipaisi jo harmaantuvia hiuksiaan hermostuneena. Hän siemaisi viiniä saadakseen käsiensä hienoisen vapinan rauhoittumaan ja onnistuikin henkeään vedettyään.
"Ymmärrätkö, mitä pyydät minua tekemään? Sinä saatat selvitä tuollaisesta mutta minä en - etkä sinä pysty auttamaan minua, jos jään kiinni", lääkäri totesi. "En ihmettelisi, vaikka olisin jo tarkkailun alaisena vain, koska olen ystäväsi."
Viiniä siemaistiin jälleen. Voimakkaan väristen silmien ilme pehmeni pienesti ja ajan naarmuttamille kasvoille ilmestyi pieni hymy.
"Siitä huolimatta tiedän myös, että minä olen ainoa joka voi tehdä sen. Et kysyisi minua, jos voisit pyytää jotakuta muuta tekemään sen", Jibril totesi, hän alkoi jo tottua ajatukseen, että joutuisi olemaan se, joka joutuisi tekemään tämän. "Joten onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin suostua pyyntöösi? Kerro, mitä minun on tehtävä ja mihin on mentävä."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2009, 10:08

Henry

Prinssi pystyi näkemään ettei Jibril ollut todellakaan innoissaan tehtävästä. Tuo suorastaan kalpeni pelkästä ajatuksesta, eikä Henry voinut kuin hymyillä ymmärtäväisesti. Kyllä hän ymmärtäisi mikäli Jibril kieltäytyisi, ei hän tuota aikonut pakottaa siihen hommaan, mutta sitten Henryllä olisi suurempi ongelma pikku lemmikkinsä suhteen.
Prinssi hymyili lempeästi samalla kun siemaisi viiniään ja kuunteli Jibrilin puheet loppuun. Lääkäri loppujen lopuksi suostuikin tekemään sen, mikä sai prinssin kohottamaan katseensa kysyvän tyytyväisenä mieheen.
"Mukavaa että suostut" Henry totesi noustessaan ylös "Muuten olisin joutunut pyytämään siskoani. Hän kyllä tekisi sen koska ei osaa vastata kieltävästi kenellekkään, mikä taas ei ole hyvä asia..".
Prinssi käveli työpöytänsä ääreen ja nappasi pöytälaatikosta pienen, hopeisen pillin ja sinetöyidyn käärön. Otettuaan nuo, prinssi käveli takaisin lääkärin luokse ja ojensi käärön ja pillin tuolle.

"Pilliä viheltämällä hän tulee luoksesi.. Se saattaa olla hieman yli-innokas tutun äänen kuullessaan, mutta ei se päälle käy, älä siitä huoli" Henry kertoi istuessaan takaisin alas "Kun olet nähnyt sen, anna sille tuo käärö.. ja käske sen mennä Artin luo... se kyllä ymmärtää puhetta sen verran".
Tuon kerrottuaan prinssi hiljeni ja jäi odottamaan mahdollisia kysymyksiä mitä Jibril saattoi keksiä... ja ei, Henry ei uskonut että Jibril menisi käärön sisältöä urkkimaan, mutta jos menisi niin ei tuo mitään irti saisi.. käärö oli kirjoitettu haltia kielellä, joten jos Jibril ei nyt äkkiä osannutkaan lukea haltiakieltä, ei tuo tulisi saamaan selvää tekstistä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron