Kirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2009, 18:21
Darius, Lounatuuli
Ehkä Ankoku olisi osannut homman paljon siistimmin, mutta koska tuo ei päätään aukaissut niin tehtiin nyt näin. Dariuksen roplatessa lukkoa - laihoin tuloksin - tuo Kuro nimiseksi puoliveriseksi esittäytynyt mies nousi ylös ja linkkasi heidän luokseen. Lounatuuli vilkaisi kysyvästi mieheen mutta nosti kätensä tuon puoleen.. Darius katsoi kysyvästi kun tämä Kuro sulatti kahleet pois. Kätevää, miksi Lounatuuli ei itse tehnyt sitä? Koska ei yksinkertaisesti saanut käsiään sopivaan asentoon sulattaakseen ne irti, eikä kyennyt koko ruumiinlämpöään nostamaan kerralla niin korkeaksi että rauta olisi sulanut.
Päästyään vapaaksi Lounatuuli nousi seisomaan ja venytteli kunnolla käsiänsä joka suuntaan, pitäen samalla tyytyväistä murinaa. Darius nousi hitaasti ylös pitäen jälleen seinästä kiinni ja katseli kuinka lohikäärme "riemuitsi" käsiensä vapautumisesta.
"Sinulla lienee sitten suunnitelma?" Lounatuuli kysyi lopulta Dariukselta, joka nyökkäsi pienesti.
"Pääsemme läpi käytävän päästä.. siellä on vain yksi seinä joka pitää murtaa ja pääsemme samantien pihalle.. mutta edessä on pitkä pudotus, joten sinä saat mennä edeltä, murtaa seinän ja ottaa meidät kyytiin" Haltia kertoi ja samassa Lounatuuli vilkaisi puoliveriseen.
"hän tulee mukaan?" Lohikäärme kysyi epäröiden samalla kun tuijotti Kuroa päästä varpaisiin, jälleen kerran.
"noh, noh. Olet sen velkaa hänelle. Nyt ala toimia ennen kuin joku tulee tarkistamaan mistä äskeinen rytinä kuului" Darius sanoi saaden lohikäärmeen mulkaisemaan itseään astetta vihaisemmin.
Lounatuuli ei pitänyt yhtään siitä että häntä komenneltiin, mutta ei nyt alkanut riitelemään haltian kanssa.. parempi vetää yhtä köyttä niin kauan kunnes päästäisiin pihalle ja turvaan.
Sen enempiä mukisematta Lounatuuli suoraasanottuna räjäytti oven sijoiltaan niin että paukkui. Totta kai vartijat siihen jo heräsivät - valitettavasti - mutta nyt kun Lounatuulella oli vapaat kädet niin hän pystyi helpostikkin muutaman vartijan kärventämään.
"Tule.." Darius totesi Kurolle samalla kun lähti hitaasti kävelemään Lounatuulen perään, joka riehui jo käytävällä vartijoiden kanssa.
Lohikäärme raivasi tien.. kukaan ei ollut olettanut näin äkillistä pakoa, varsinaan tässä osassa vankilaa, joten tien raivaaminen oli yllättävän helppoa. Sotilaat olivat heikosti varustettu, eivätkä todellakaan olleet valmiita kohtaamaan lohikäärmettä trymien käytävillä. Lounatuuli lennätti sotilaita paineaalloilla pitkin käytäviä, osan hän kärvensi saman tien ja osalta hän veti kaulan ohimennen auki. Tuo ei kuitenkaan jäänyt mässäilemään verellä vaan jatkoi matkaansa mahdollisimman nopeasti, jättäen jopa osan vartijoista tajuttomina henkiin.. mitä sitä suotta tappamaan, pää asia oli että päästäisiin ulos.
Darius käveli seinän viertä pitkin Lounatuulen perässä, pitäen kokoajan seinästä kiinni.. Hän ei voinut kuin ihailla lohikäärmeen nopeita ja sulavia liikkeitä, joihin hän ei itse olisi kyennyt ollenkaan tässä kunnossa. Sivusilmällä Darius seurasi että Kuro pysyi tahdissa ja oli valmis auttamaan tuota mikäli mies luhistuisi.. tosin jos tuo ihan lahnaksi läsähtäisi, Darius jättäisi hänet jälkeen.
Perä seinälle päästyään Lounatuuli otti vauhtia. Juostessaan tuo alkoi pikku hiljaa muuttaa muotoaan todelliseen muotoonsa. Lohikäärme iskeytyi pää edellä seinää vasten ja mursi sen yhdellä iskulla, päästen vapauteen saman tien. Lounatuulen otsa kyllä aukesi siinä rämäkässä, mutta se oli nyt pienin murhe. Pitkä, käärmemäinen lohikäärme teki ympyrän ilmassa ja palasi takaisin seinään murretun aukon luokse, tarttui kynsillään seinään ja tunki päänsä sisään.
"Hypätkää kyytiin.." Lounatuuli sanoi ja odotti että nuo pääsisivät turvallisesti hänen selkäänsä.