Kirjoittaja Ros » 25 Elo 2009, 17:41
Rudyard
Keskittyessään laulamaan mies ei huomannut kuinka liikuttunut prinsessa oli hänen sanoistaan. Se, mikä vaikutti Lilyyn, ei kuitenkaan ollut sanat vaan ääni, joka lausui ne. Ääni, joka oli täynnä tunnetta, kaunis, rehellinen ääni, joka kertoi kaipauksesta ja kielletyn haluamisesta. Siitä, kuinka suurta tuskaa tuotti haluta jotain, mitä tuskin koskaan tulisi saamaan.
Punatukan lopettaessa hän kuuli Lilyn voihkaisevan hiljaa ja huomasi, kuinka tytön pää notkahti alas. Hän näki jo tuon kasvoista, tuon ilmeestä ja koko olemuksesta, ettei tuo olisi toivonut laulun loppuvan näin pian.
Lily totesi, etteivät miehen taidot olleet ruostessa ja huomautti, että laulun lopettaminen oli ollut sääli. Tyttö oli sanomassa muutakin, muttei saanut sanoja suustaan, äskeinen laulu oli ilmeisesti vetänyt tytön hyvin sanattomaksi.
Punatukka siirtyi omalta osaltaan lähemmäs Lilyä ja kohotti kätensä, koskettaakseen tytön poskea. Hän oli vaikuttunut siitä, kuinka voimakkaan reaktion hänen laulunsa oli saanut aikaan tytössä - mies ei kuitenkaan ollut laulanut aikoihin kenellekään, joten miten hän voisi muistaa, millaisen reaktion hänen äänensä sai aikaan.
"Voin laulaa sinulle niin paljon kuin haluat, niin pitkään kuin haluat, Lily", Rudyard kuiskasi hymyillen. "Tai ehkä.. me voisimme joskus laulaa yhdessä."
Käsi siveli varovasti tytön poskea. Punatukka ei halunnut saada tyttöä jälleen vetäytymään kauemmas, muttei myöskään voinut olla koskettamatta tuota. Kuinka mieluusti hän olisikaan ainoastaan posken sivelyn sijasta suudellut noita huulia ja upottanut kasvonsa noihin hiuksiin, hengittäen keuhkonsa täyteen Lilyn tuoksua.