Kirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 14:51
Ophelia
Jälleen kerran, päivä Cryptissä oli alkanut aurinkoisella aamulla, mutta viimepäivinä nämä aurinkoiset päivät olivat iltaan mennessä muuttuneet myrskyisiksi ja ehkä jopa kaaottisiksi.
Ophelia oli herännyt jälleen hiukan tavallista myöhässä, johtuen siitä että oli hukannut ajan kulun eilen ollessaan Lilyn kanssa Blackin asunnolla iltamyöhään.
Ophelia nojasi vasten linnanmuureja, hänet näki linnanmuureilla todella harvoin että pari ohi kulkijaakin linnan pihalla näyttivät ihmettelevän mitä papitar oikein siinä teki.
Ophelia näytti hieman kärsivältä, aivan kuin olisi odottanut jotakin, yleensä hän oli muiden ihmisten näkökulmasta rauhallinen ja maltillinen persoona mutta ne jotka hänet tosissaan tunsivat, tiesivät että hän osasi myöskin raivota ja itkeä.
Ophelia saattoi nähdä täältä lähes kaiken mitä linnanmurien isäpuolella sitten olikaan, mutta se ei ollut syy miksi Ophelia oli sinne mennyt. Ophelia laski että kerran muutamassa kuukaudessa hän tulisi linnan muureille tekemään sen mitä kerran muutamassa vuodessa sitten tekikään.
Tilanne linnanpihalla oli rauhoittunut, ihmisiä oli enää vain harvassa satunnaisissa paikoissa kun taas aamuisin se suorastaan tulvi ihmisiä.
Ophelia kääntyi, kasvot kohti linnanmuureja ja lähti kävelemään kaaressa laahaten kättään linnanmuurin kivetyksen päällä. Hän lähti muurien johdattamana sivummalle jonnekkin, pois näkyvimmältä paikalta.
Tänne hän aina tuli, tämä kohta linnanmuureista oli aina peitetty korkeiden puskien taakse siten ettei kukaan varmaan edes huomaisi jos joku hiippari leiriytyisikin sinne.
Ophelia kyykistyi muurien juurelle ja alkoi laskemaan sen suuria, raskaan lyijyn harmaita kiviä, pian saattoi jo arvatakin miksi hän näitä kiviä niin vakavissaan laskeskeli.
"Yksi.. Kaksi..kolme...neljä..." Ophelia luotteli numeroita kunnes oli noussut kokonaan pystyyn, otti taskustaan haalean lyijykynän ja vetäisi viivan sille korkeudelle mihin hänen päänuppinsa ylettyi.
"Melkein viisi..." Ophelia huokaisi, ehkä hieman pettyneenä.
Kyllä, Ophelia mittasi pituuttaan ja teki sen jostain syystä muilta salassa. Jos oikein tarkkaan katsoi, tästä lyijynharmaasta muurista saattoi erottaa pienet viivat jotka olivat pinoutuneet toistensa päälle vuosien mittaan.
Ophelia laittoi kynän takaisin taskuunsa ja istahti maahan jääden tuijottamaan luomaansa mittapuutaan muureilla. Koska hän oli papitar, kaikki aina olettivat että hän olisi vanhempi ja koska hän oli niin pieni kooltaan, hän oli pedoille aivan liian helppo saalis kylän ulkopuolella.
Nämä kaksi olivat pääsyyt miksi hän toivoi kasvavansa edes hitusen nopeampaa kuin mitä normaalisti teki, siinä suhteessa hän myöskin kadehti Lilyä tämän pituuden takia, mutta Lilyhän oli häntä melkein muutaman vuoden vanhempikin.
"Hitto..." Ophelia manasi hiljaa itsekseen.
//Näin! >D//