Muurien kätköissä

Pitkät ja leveät muurit kulkevat linnan ja linnan pihan ympäri. Muureilla on vartiotorneja ja torneissa lähes aina vartioita. Muurilta on kauniit näköalat sekä merelle että metsään ja kylään, kauempana näkyvät hukkamaiden arot ja vuoret. Muurin ulkopuolella on pitkä pudotus vallihautaan.

Korkea, leveä muuri kiertää koko linnan ja sen alueet. Vartiotorneja kohoaa tietyin välein muurilla. Ainoa alue, jota muuri ei kata, on tallin takapiha ja laitumet.
Muureilta avautuu kunnon näköalat niin itse linnan pihamaalle, kuin muihinkin linnan alueisiin. Muurilta näkee kauas merelle, metsään ja kaupunkiin. Kauempana voi nähdä avautuvat arot, sekä horisontissa Mor vuoret.

Valvoja: Crimson

Muurien kätköissä

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 14:51

Ophelia

Jälleen kerran, päivä Cryptissä oli alkanut aurinkoisella aamulla, mutta viimepäivinä nämä aurinkoiset päivät olivat iltaan mennessä muuttuneet myrskyisiksi ja ehkä jopa kaaottisiksi.
Ophelia oli herännyt jälleen hiukan tavallista myöhässä, johtuen siitä että oli hukannut ajan kulun eilen ollessaan Lilyn kanssa Blackin asunnolla iltamyöhään.

Ophelia nojasi vasten linnanmuureja, hänet näki linnanmuureilla todella harvoin että pari ohi kulkijaakin linnan pihalla näyttivät ihmettelevän mitä papitar oikein siinä teki.
Ophelia näytti hieman kärsivältä, aivan kuin olisi odottanut jotakin, yleensä hän oli muiden ihmisten näkökulmasta rauhallinen ja maltillinen persoona mutta ne jotka hänet tosissaan tunsivat, tiesivät että hän osasi myöskin raivota ja itkeä.

Ophelia saattoi nähdä täältä lähes kaiken mitä linnanmurien isäpuolella sitten olikaan, mutta se ei ollut syy miksi Ophelia oli sinne mennyt. Ophelia laski että kerran muutamassa kuukaudessa hän tulisi linnan muureille tekemään sen mitä kerran muutamassa vuodessa sitten tekikään.
Tilanne linnanpihalla oli rauhoittunut, ihmisiä oli enää vain harvassa satunnaisissa paikoissa kun taas aamuisin se suorastaan tulvi ihmisiä.

Ophelia kääntyi, kasvot kohti linnanmuureja ja lähti kävelemään kaaressa laahaten kättään linnanmuurin kivetyksen päällä. Hän lähti muurien johdattamana sivummalle jonnekkin, pois näkyvimmältä paikalta.
Tänne hän aina tuli, tämä kohta linnanmuureista oli aina peitetty korkeiden puskien taakse siten ettei kukaan varmaan edes huomaisi jos joku hiippari leiriytyisikin sinne.
Ophelia kyykistyi muurien juurelle ja alkoi laskemaan sen suuria, raskaan lyijyn harmaita kiviä, pian saattoi jo arvatakin miksi hän näitä kiviä niin vakavissaan laskeskeli.

"Yksi.. Kaksi..kolme...neljä..." Ophelia luotteli numeroita kunnes oli noussut kokonaan pystyyn, otti taskustaan haalean lyijykynän ja vetäisi viivan sille korkeudelle mihin hänen päänuppinsa ylettyi.
"Melkein viisi..." Ophelia huokaisi, ehkä hieman pettyneenä.
Kyllä, Ophelia mittasi pituuttaan ja teki sen jostain syystä muilta salassa. Jos oikein tarkkaan katsoi, tästä lyijynharmaasta muurista saattoi erottaa pienet viivat jotka olivat pinoutuneet toistensa päälle vuosien mittaan.

Ophelia laittoi kynän takaisin taskuunsa ja istahti maahan jääden tuijottamaan luomaansa mittapuutaan muureilla. Koska hän oli papitar, kaikki aina olettivat että hän olisi vanhempi ja koska hän oli niin pieni kooltaan, hän oli pedoille aivan liian helppo saalis kylän ulkopuolella.
Nämä kaksi olivat pääsyyt miksi hän toivoi kasvavansa edes hitusen nopeampaa kuin mitä normaalisti teki, siinä suhteessa hän myöskin kadehti Lilyä tämän pituuden takia, mutta Lilyhän oli häntä melkein muutaman vuoden vanhempikin.
"Hitto..." Ophelia manasi hiljaa itsekseen.

//Näin! >D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2007, 15:18

Black&Lily

Lily oli kiiruhtanut aamulla omaan huoneeseensa, vaihtamaan vaatteet. Hän joutui selittelemään isälleen missä oli yön ollut ja sai aikaan jonkinlaisen hätävalheen, totuutta hän ei aikonut kertoa!

Black oli aamulla saanut herätellä Lilyä, tämä oli nukkunut niin sikeästi. Kun Lily oli lähtenyt, Black sai vihdoinkin levätä hetken, kunnes taas olikin jo menossa. Hän puki päälleen viittansa ja pisti hupun päähnäsä, otti sauvansa mukaan ja poistui kodistaan.

Hän seisoi hetken aikaa paikallaan, katsellen ympärilleen. Sitten hän sulki silmänsä ja mietti hetken. Mielessään Black etsi Opheliaa. Lopulta hän avasi silmänsä ja lähti kävelemään kohti muuria. Hän käveli muuria seuraillen, kunnes näki pusikossa Ophelian istuskelemassa.
Black kiersi hiljaa Ophelian taakse, päästämättä ääntäkään. Hänestä ei langennut varjoa Ophelian päälle, aurinko paistoi toisesta suunnasta. Black kuuli kuinka Ophelia kirosi itsekseen, se sai Blackin hymyilemään.

"Minä kun luulin että sinä et kiroile" Black sanoi äkillisesti astuen Ophelian viereen.
"Mitä sinä edes teet täällä?" Black kysyi ja istahti Ophelian viereen, katsellen samalla muuriin piirettyjä viivoja.

"Minä menen nyt, heippa!" Lily huusi isälleen samalla kun juoksi kuninkaan salin ohi ulko-oville. Hän saapui linnan pihalle ja katseli hetken aikaa ympärilleen. Hän tiesi ettei Black olisi kotona, tämähän lähti melkein samalla ovenavauksella, joten Lily päätti mennä muureille katsomaan, josko näkisi jotain. Hän meni muurien rappusille, kiipesi ne ylös ja lähti kulkemaan muureja pitkin, katsellen sekä sisä- että ulkopuolelle. Hän näki vilaiksen Opheliasta pusikossa, hän lähti kävelemään muuria pitkin Ophelian kohdalle ja saapuessaan lähemmäksi Lily näki Blackin myös siellä.
"Heei!" Lily huusi muurilta samalla kun pysähtyi kaksikon kohdalle.

// ja näääiiiinh //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 15:56

Ophelia

Ophelia säikähti Blackiä tämän astuessa hänen viereensä, hän ei ollut yhtään kuullut saatika huomannut että tämä olisi lähestynyt häntä msitään suunnasta.
Black todella osasi hiiviskellä ihmisten taakse ja pelästyttää nämä pahanpäiväisesti.
"Ai, hei Black.." Ophelia vastasi katsoen Blackiä yläviistoon, kääntäen kasvonsa taas muurille, ylimmälle viivalle jonka hetki sitten oli piirtänyt.
Opheliaa hieman hävetti että Black oli saanut tämän kiinni kiroamisesta, se ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan mutta viime aikoina sylki oli niitä suuhun tuonut väkisinkin.

"Black? Kävitkö sinä koskaan koti kylässäni?" Ophelia langetti ilmaan kysymyksen jonka tarkoituksena oli puoliksi vaihtaa puheenaihetta, puoliksi Ophelia halusi oikeastikin tämän tietää. Tosin, Ophelia tiesi ettei Black niin tyhmä olisi ettei jo arvaisi mitä hän linnanmuureilla puuhasi.
Hän ei vain halunnut myöntää sitä näin äkkiseltään että halusi todellisuudessaan kasvaa nopeammin.

Ophelian pää kääntyi ylös samassa kun kuuli Lilyn äänen kutsuvan heitä.
"Lily!" Ophelia hihkaisi iloisella äänellä ja nousi samalla seisomaan, pitäen kättään otsallansa ettei aurinko häikäisisi tämän silmiä.
"Mitä sinä siellä teet!?" Ophelia huusi niin että hänen äänensä kantautuisi ylös asti.
Sitten Ophelia katsahti Blackiin, samalla kun käveli muurin viereen ja kyykistyi alimman viivan kohdalle.
"Minä olin joskus näin pieni!" Ophelia hihkaisi, osottaen alinta viivaa joka muurilta löytyi.

//Kas näin! Kas näin! Me käymme... etehepäin?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2007, 16:09

Black&Lily

"Odottakaa, tulen sinne alas!" Lily sanoi ja katsoi näkyvistä, vastaamatta Ophelian kysymyksen.

"kaikkihan me olemme olleet pieniä" Black sanoi katsellessaan viivaa, mitä Ophelia osoitti.
Hän muisti kyllä että Ophelia oli aikoinaan ollut sintti, olihan hän seurannut sivuta tämän kasvamista.
"Kyllä minä kävin kotikylässäsi, aikoinaan.. tosin se oli varmaan ennen sinun syntymääsi" Black alkoi muistelemaan.
"en muista kylästä melkein mitään, muutakuin että se oli erittäin pieni" Black sanoi vilkaisten sivulle.

Lily pujottautui pusikon välistä Ophelian ja Blackin seuraan.
"huuh, taitaa tulla lämmin päivä.. mitä te täällä teette?" Lily sanoi istuessaan maahan.
Hän huomasi muurissa viivat joiden vieressä Ophelia seisoi. Jopa Lily tajusi mitä nuo viivat olivat ja hymyili.
"Isä piti taas kuulustelun, missä olin ollut... " Lily sanoi Blackille.
Black vain hymisi itsekseen ja käänsi katseensa maahan.
"Miksi muuten lähdit niin kiireellä eilen?" Lily kysyi Ophelialta, vaihtaen puheenaihetta.

Puskien oksilla hyppeli orava joka kiersi Blackin kaukaa, meni läheltä Lilyä, kohti Opheliaa ja pysähtyi tämän jalkojen juureen ja nykäisi helmasta.
"Sillä taitaa olla nälkä.." Black huomatti kun suurisilmäinen, pörröinen, pieni orava katsoi Opheliaa.

// pelko pois kulta pieeeeen, haistan hirviön tuskaisen hieeeeeeen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 17:00

Ophelia

Sen jo Ophelia ennestään tiesikin itsekin, hänen kylänsä oli silloin aikoinaan hyvin pieni eikä siitä mihinkään myöskään kasvanut, vaan pysyi sellaisenaan vuosien ajan. Pienuuden takia se varmaan olikin helppo polttaa pois, sen takia että oli pieni!
Pian pusikosta alkoi kuulumaan rapinaa, ja pian selvisikin että Lilyhän se sieltä yritti väkisin pujotella pusikon lävitse heidän luokseen, helpompikin reitti oli tosin olemassa...

"Emme me mitään." Ophelia vastasi hymyilevälle Lilylle, niin, eiväthän he tehneetkään mitään mainitsemisen arvoista.
Lily oli siis jälleen joutunut isänsä, kuningas Haraldin kuulustelemaksi, tämähän oli viipynyt Blackin luona kauemmin mitä Ophelia, itseasiassa koko yön mutta Ophelia sitä ei onneksi tiennyt.
"Huh? Minäkö?" Ophelia hämmästeli Lilyn kysymystä että osoitteli nyt itseään etusormellansa, hänestä vastaus oli itsestäänselvä.
"Oli niin myöhä ja minun pitää herätä aamulla aikaisin." Ophelia vastasi ja tottahan tuokin oli, tosin, ei sekään vale ollut etteikö Ophelia olisi säikähtänyt Blackin selässä olleita, ruoskan aiheuttamia arpia.

Puskista kuului jälleen rapinaa, Ophelia jo pelästyi että hänen salainen paikkansa oli paljastumassa kaikille, mutta se olikin vain pieni pörröinen orava ruuan haussa.
Ophelia kyykistyi naurahtaen oravan luokse joka tuijotti tätä tämän jalkojen juurella.
"Minulla on vain linnuille..." Ophelia sanoi hieman apeana samalla kun kaivoi pientä sidottua siemen pussia taskustansa ja levitti pienen osan siemenistä maahan.
Orava katseli hetken aikaa vierestä, kunnes iski kyntensä Ophelian levittämiin siemeniin, hamstrasi ne molempiin poskiinsa ja lähti kiitämään siihen suuntaan mistä oli tullutkin, kiertäen Blackin edelleen kaukaa.
"Ne.. Taisivat kelvata.." Ophelia totesi silmät pyöreinä katsellessaan pientä reikää pusikosta josta orava oli niin tullut kuin mennytkin.

"Lily! Katso, olen jo näin pitkä!" Ophelia rikkoi hiljaisuuden ja osoitti nyt muurin tuoreinta viivaa hymyillen.

//Guah!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2007, 17:11

Black&Lily

Black hymähti kun orava iski kyntensä siemeniin ja poistui kuin salama.
"Sinähän kasvat hyvää vauhtia" Lily sanoi hymyillen ja katseli ylintä viivaa.
"Milloikohan minä viimeksi mittasin itseni.." Lily pohti ääneen.
"ei sitä itseään tarvi mitata, jos on tyytyväinen pituuteensa.." Black huomatti ja katsahti Opheliaan.
"Etkö sinä sitten ole?" Black kysyi.

Black oli aina ollut pitkää sorttia, lapsenakin hän oli ollut muita pidempi. Tosin hän en nyt tiennyt oliko tuosta haittaa vai hyötyä, yltti korkeammalle, mutta mitään muuta mainittavaa etua pidtuudesta hänellä ei ollut... paitsi jos halusi pelotella pikku lapsia.

"Minusta sinä olet sopivan pituinen.. en ainakaan osaisi kuvitella sinua pidempänä" Lily sanoi.
Jos tottapuhutaan, Lilystä olisi tuntunut epämukavalta jos Ophelia olisi ollut häntä pidempi. Hän oli tottunut olemaan se pisin, paitsi nyt kun black oli lyöttäytynyt näiden kahden joukkoon.. ja toisinaan Henry oli ollut se pisin.
Lilyä alkoi mietityttämään, kukakohan oli pisin? Meinaan Blackista, Henrystä ja Haraldista.. Henry ei vetänyt vertoija isoille miehille, mutta se saattoi juuri ja juuri olla niin, että Black oli Haraldia pidempi.. tosin Haraldilla oli hiukset ja kruunu päässä, mikä pidensi häntä pari senttiä.

"Olethan sinä kohta minun pituinen.. jos seisot varpaillasi" Lily huomautti ja nousi ylös.
Sitten hän kaappasi Blackiä kädestä kiini ja vetäisi tämän ylös.
"Mitä sinä nyt taas.." Black sanoi putsatessaan vaatteitaan.
"Pysy paikallasi." Lily sanoi ja nousi varpailleen.
"hmh, ethän sinä millään olisi minun pituinen.." Black sanoi kun Lily vertasi pituuttaan Blackiin.
"hmh, voin kyllä leikkauttaa jalkasi irti, silloin olisin sinua pidempi" Lily sanoi leikillä.

// siel on yks tosi paha mieeeees //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 17:44

Ophelia

Ophelia iloitsi Lilyn antamista kehuista, vaikka omasta näkökulmastaan kasvoikin liian hitaasti.
"..Tuotaa..." Ophelia aloitti vaivalloisesti, olihan hän tavallaan ihan tyytyväinen pituuteensa, mutta oli kokenut että pienuudessa oli ennemminkin haitta kuin hyöty puolia.
Hyöty oli että hän pystyi ryömimään pienistä koloista ja seisomaan suorassa omassa kappelissaan ja haitta taas oli se että hän oli liian helppo saalis, kuten Ada oli silloin sanonutkin...

Ophelian ei tarvinnut jatkaa lausettaan, Lily sanoi että hän oli ihan hyvän pituinen sellaisenaan.
Tämä sai Ophelian mielen kevyemmäksi, he eivät siis ajatelleet että hänen pienuutensa olisi heille haitaksi, ei sillä että Ophelia tosissaan tätä olisi epäillyt, se vaan nyt tuli mieleen.
Tosiaan, Lily oli aina ollut se pidempi heistä kahdesta, mikä sinänsä oli hassua että pienempi yritti pysyä isomman perässä.
Henryä Ophelia nyt ei mukaan laskenut, tämä kun ei pahemmin tyttöjen leikkeihin puuttunut, elleivät olleet lennättäneet tämän leijaa puuhun...

Nyt kun Ophelia ajatteli, kovin moni hovin miehistä olivat epätavallisen pitkiä, Henry, kuningas Harald ja Black näin esimerkiksi.
Sitten Lily nousi ylös, käveli tämän vierelle ja totta tämä puhuikin, Ophelia olisi melkein tämän pituinen jos vain seisoisi varpaillaan, Ophelia ei ollut huomannutkaan kuinka vähän eroa heistä oli enää jäljellä, tosin Lilykin saattoi edelleen kasvaa, ei tämäkään vielä aivan aikuinen ollut.
Sitten Lily nappasi Blackinkin ranteesta kiinni ja alkoi evrtaamaan omaa pituuttansa tähän.
Ophelialla ei ollut mitään mahdollsuuksia ylettyä edes Blackin hartijoille vaikka kuinka nousisikin varpailleen.
Ophelia tirskahti, ajatus siitä että Lily olisi Blackia pidempi vaikutti varsin hupaisalta.
"Mutta Lily? Etkös sinäkin vielä kasva?" Ophelia huomautti katsoen tätä kysyvästi.
Ophelia oli ollut Lilyn kanssa melkein niin kauan kuin saattoi muistaa, eikä sen takia ollutkaan huomannut kuinka paljon he olivat vuosien aikana kerenneet kasvamaan.

//Olen mehiläineeeen!!! Bzz bzz bzzz!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2007, 18:03

Lily&Black

"hmm, kyllä varmaankin. Isäni on aika pitkä, samoin Henry.. äidistäni en tiedä.." Lily pohti itsekseen.
"Äitisi oli ihan normaalin pituinen" Black huomautti samlla kun nojautui muuriin.

Orava palasi. Jälleen kerran se tuli Ophelian luo, karttaen Blackia.
"Se taitaa todellakin pitää sinusta" Lily huomautti kun orava pyöri ympyrää Ophelian ympärillä.
Orava hyppi sinne sun tänne, katseli suloisesti ja anovasti ja piti pientä vikinää. Sitten se katsahti taivaalle ja syöksyi äkkiä pensaikkoon.
"Mikä sille tuli?" Lily kysyi katsellen oravan perään.
"Se näki kotkan" Black sanoi katsoen taivaalle.
Taivaalla kaarsi suuri kotka, joka langetti suuren varjon alleen. Se ei ollut tavallinen kotka, sen kokokin jo kertoi sen.
"Ompa se iso.." Lily totesi katsoessaan taivaalle.
"Sehän voisi viedä Ophelian!" Lily hihkaisi, ehkä hieman liioittelevan lauseen.
"tuskin, mutta ei sitäkään tiedä" Black sanoi vilkaisten Opheliaan.

Kotka näytti putoavan. Tarkemmin katsottuna sen lento näytti epävakaalta ja vaivalloiselta.
"Se taitaa olla haavoittunut.." Black sanoi katsellessaan kotkaa.
Sitten Kotka syöksähti pusikkoon, viiden metrin päähän kolmikosta.
Black katsoi hiljaa pusikkoon, kun taas Lily syöksähti siihen suuntaan mihin kotka oli pudonnut. Meni hetken aikaa kun Lily rämisteli puskasta ulos, suuri kotka sylissään.
"Sitä on ammuttu.." Lily sanoi ja näytti kotkan siipeä, jonka läpi tuli nuoli.
Lily toi kotkan Ophelian ja Blackin luo ja laski sen maahan. Black kyykistyi Lilyn viereen katselemaan kotkaa. Hän nosti varovasti haavoittunutta siipeä ja tarkasteli nuolta.
"Tämä on haltijoiden nuoli" Black sanoi ja osoitti nuolen päätä, mikä oli erillainen mitä ihmisten käyttämät.

Kotka oli suuri, sen siipiväli oli päälle metrin, sillä oli vahva, kullankeltainen nokka ja jalat, kynnet olivat mustat. sen sulat olivat vihertäviä ja kiiltäviä ja sen silmät olivat keltaiset.

"Se on kaunis.." Lily totesi silittäessään kotkan päätä.
Kotka makasi maassa hiljaa ja paikallaan, joko se oli lopen uupunut taikka sitten se ei pelännyt ihmisiä.

// tuo on muuten hieno trikoo asu - ai kiitos. - saako sitä myös miehille? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 18:43

Ophelia

Ophelia istahti maahan Blackin viereen joka nojasi vasten linnanmuuria.
Pian se sama orava jota Ophelia oli hetki sitten ruokkinut palasi jälleen hyppelehtien Ophelian luokse, anoen lisää siemeniä joita Ophelia oli tälle jo antanut.
"Hehe!" Ophelia naurahteli kun katseli tämän pienen oravan temmellystä edes takaisin tämän edessä pitäen samalla pientä vikinää.
Sitten Orava pysähtyi kuin seinään, katsoi taivaalle ja katosi salamana takaisin pusikkoon enne kuin Ophelia ehti antamaan tälle lisää siemeniä...
Ophelia olisi kysynyt samaa mutta Lily ehti ensin, Blackin vastatessa Opheliakin katsahti ylös taivaalle ja totta se olikin, taivaalla kaarteli suurehkon kokoinen kotka joka oli pelästyttänyt pienen oravan takaisin pusikkoon.

Ophelia närksätyi Lilyn 'sehän voisi viedä Ophelian'-kommentille, juuri tämän takia Ophelia halusi kasvaa!
Ophelia tuijotti vain pusikkoon, toinen poski täynnä ilmaa joka ilmaisi että tämä olisi närkästynyt ja kiukutteleva.
Hänen katseensa tosin kääntyi nopeasti jälleen taivaalle, Blackin mainitsiessa että kotka olisikin haavoittunut!
Ophelia hypähti pystyyn kun näki kotkan putoavan taivaalta kohti pehmeää pusikkoa.
Lily heti ensimmäisenä rämistelikin pusikkoon, ilmeisesti katsomaan miten linnulle oli käynyt ja palasikin hetkeä myöhemmin pidellen tätä epätavallisen suurehkoa lintua sylissään.

Sitä oli ammuttu.. Opheliakin saattoi nähdä nuolen lävistämän siiven, ei ihme että se oli tipahtanut taivaalta niin äkisti.
Opheliakin kyykistyi takaisin maahan Lilyn tuodessa kotkaa hänen ja Blackin luokse, lintu ei liikkunut mikä mitä ilmeisemmin johtui uupumuksesta. Ei ollut mahdollista että lintu olisi saanut haltijoiden nuolta siipeensä mistään linnan lähistöltä, sen oli pakko olla lentänyt metsästä koko matkan tänne asti ja lopulta uupunut ja tipahtanut pusikkoon.
Kotka tosiaan oli kaunis, sääli että joku oli mennyt ampumaan sitä siipeen.

Ophelia otti varovaisesti nuolesta kiinni ja poikkasi sen. Puu oli niin jämäkkää että Ophelialla kesti parikin sekunttia saada se katki ja poistettua nuoli tämän siivestä.
"Ei se tarvitse kuin lepoa" Ophelia totesi samalla kun hänen etusormensa alkoi hohtamaan tämän painaessa kevyesti kotkan loukkaantunutta siipeä. Kotka pelästyi valoa ja loukkaantuneen siiven kosketusta hieman että näytti siltä että se olisi yrittänyt rimpuilla karkkuun, se tosin oli turhaa, ihme että kotka pysyi edes hereillä kaiken tämän ajan.

//Missä se vauva on?! Ò__Ó//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2007, 18:59

Black&Lily

Lily huokaisi helpotuksesta kun Ophelia paransi linnun siiven. Black katseli lintua epämääräisesti, samalla kun tämä yritti nousta.
"Toivottavasti kukaan muu ei nähnyt sen tippuvan.. Ties mitä ne sille tekisivät" Lily sanoi ja katseli lintua.
"toivottavasti se ei ala huutamaan, sen ääni kantautuu kylälle asti" Black sanoi ja nousi ylös.
"Meidän pitää saada se piiloon, se on taruolento" Black sanoi ja katseli ympärilleen.

"viedään se meidän majaan! Se minkä teimme pusikkoon pienenä, muistatko Ophelia?" Lily sanoi ja nousi ylös, nostaen samalla kotkan syliinsä.
"Oliko teillä maja?" Black kysyi ihmeissään, hän ei koskaan ollut kuullut mistään majasta, saatika nähnyt mitään.
"Oli, mutta se oli salamaja" Lily sanoi ja lähti kulkemaan pusikoiden välistä.
Hetken käveltyään Lily tuli pienelle aukealle, mikä oli puskien keskellä. Aukean yhdelle reunalle oli kyhätty oksista peienhkö katos, pienempi mitä Ophelian kappeli, korkeudeltaan siis.
Tämä oli ollut yksi Lilyn suosikki paikoista, se oli aivan kuin oma pieni talo jossa oli pieni pihamaa.
Lily vei linnun katokseen, kasasi hieman ruohoa sen alle ja laski sen maahan.
"Tänne ei kukaan löytänyt, ei edes Henry" Lily muisteli lapsuuden leikkejä.
"sille pitää antaa nimi.." Lily mutisi kykkiessään katoksen reunalla.
"Miten olisi Kata" Lily sanoi.
"Mikset samantien pistä minun nimeksi Helenaa? sehän on uros.. sen näkee nokan muodosta" Black huomautti katsellessaan katokseen päin.

// ethän syö muo? Syö se , syö se! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 19:34

Ophelia

"Majaan? Onko se vielä pystyssä?" Ophelia kysyi ihmeissään, saamatta kuitenkaan vastausta. He olivat joskus aikoinaan rakentaneet majan sellaiseen paikkaan minne edes Henry ei löytänyt, paikka mistä vain hän ja Lily tiesivät.
Ophelia lähti heti Lilyn perässä pujotellen itseään pensaikon lävitse, tähän oli joskus silloin aikoinaan kulunut polku, mutta nyt se oli jo kasvanut umpeen eikä perille pääsy ollut helppoa.
Hetken aikaan rämpittyään läpi pusikoiden he saapuivat pienelle aukealla joka sijaitsi pusikkojen keskellä.
"Tuolla se on!" Ophelia hihkaisi osoittaen risuista ja lehdistä koottua katosta samalla kun astui pusikosta ulos.

Ne olivat aikoja jolloin katsottiin että Ophelia olisi liian peni asumaan yksin pienessä hylätyssä piha kappelissa, Ophelia saikin sen omakseen vasta myöhemmin.
He olivat rakentaneet majansa heidän salaiseksi tukikohdaksi, jos esimerkiksi Henry kävi Lilyn hermoille he saattoivat juosta karkuun tältä eikä tämä koskaan heitä löytänyt.
Ophelia itseasiassa muistaa yhden kerran pelästyneensä Blackiä niin että oli mennyt tätä piilon hänen ja Lilyn salaiseen majaan, vaikkei Black tätä edes jahdannut, tämä oli vain saanut ilkeän mulkauksen tältä... Ophelia muistaa sen hyvin...

"Nimi..?" Ophelia toisti ja hyppelehti myöskin katoksen reunalle missä Lily kyykiskelikin tämän suurikokoisen kotkan vierellä.
"Eehee.." Ophelia naurahti vaivalloisesti, kotka olisi siis uros.
"Mikä nimi sinusta sopisi?" Ophelia huikkasi Blackille joka seisoi heistä ja katoksesta kauempana.

//A'AAAAAAA A! <---Lumikki kohatus//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2007, 22:21

Black&Lily

"Enhän minä mikään nimien keksiä ole.." Black totesi.
"hmh, onhan sinun pehmolelullasikin nimi, kai sinä kotkallekkin keksit nimen" Lily sanoi, saaden Blackin punastumaan.
"krhm... mietitääs" Black sanoi ja käveli katosken luo, kyykistyen sen eteen.
Hän ojensi kätensä kohti kotkaa, joka nosti päänsä ja tutki Blackin kättä varovasti.
"Sen nimi on Blader" Black sanoi samalla kun kotka laski päänsä Blackin käden päälle ja katsoi tätä kuin pieni koira.

Näytti siltä kuin Blackillä ja kotkalla olisi ollut jokin yhteys, niin ainakin Lilyn silmissä.
"Blader.. Mitä se tarkoittaa?" Lily kysyi ja käänsi päänsä Blackia kohti.
"Se tarkoittaa Prinssiä" Black sanoi silitellen kotkan kaulaa.
Kotka näytti nauttivan Blackin kosketuksesta ja Black salaa nautti tämän silittämisestä ja hymyili itsekseen.

"Se taitaa pitää sinusta" Lily huomautti hymyillen.
Sitten Blader, niin kuin se nimettiin, Nousi ylös hyppäsi Ophelian yli ja levitti siipensä. Se lähti kiertelemään aukiolla ympäriinsä, testaten kuntoaan. Lily nousi ylös ihailemaan kun tämä kaarsi auringon valossa. Valo sai sen sulat hohtamaan vihreää kajoa. Black nousi seisomaan ja samassa Blader syöksyi hänen olkapäälleen ja laskeutui siihen.
"ngh, sen kynnet on aika terävät" Black huomautti kun Blader iski kynnet varovasti tämän olkapäähän, tunkematta niitä kovin syvälle.
Blader alkoi hieroa päätään Blackin päätä vasten.
"Ehkä sinun pitäisi ottaa se omakseen" Lily sanoi ja meni Blackin luo, ojensi kätensä ja silitti Bladeriä rinnasta.
"hmm.." black hymähti ja jäi miettimään sitä vaihtoehtoa.

// ei minulla mitä lompakkoa ole!//
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 26 Helmi 2008, 00:32, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 22:45

Ophelia

Lilynkin yhdyttyä suostutteluun kunnes Black suostui tulemaan katokselle katsomaan kotkaa lähemmin että voisi nimetä sen.
Ophelia katseli hymyillen tätä kauniin vihreää lintua, toisinkuin orava, tämä ei säikkynyt Blackia yhtään, itseasiassa tämä näytti pitävän hänestä.
Blader! Ophelia toisti mielessään, se nimi oli kuin kotkalle tehty!
Se kuulemma tarkoitti prinssiä, tosin Ophelia ei tiennyt mitä kieltä se oli, hän osasi vain paikallista kieltä mitä Cryptissä käytettiin ja hyvin vähän latinaa.

"Niin pitää!" Ophelia lausahti heti Lilyn jälkeen ja juuri silloin Bladeriksi nimetty kotka hyppäsi Ophelian yli niin että tämä oli saada sydänkohtauksen.
Ophelia ei aavistanut että lintu tulisi liikkumaan vielä moneen päivään, muta tuolla se nyt tepasteli edes takaisin pienellä aukiolla, liitäen välillä pieniä matkoja niin että aurinko valaisi kauniisti sen sulkia. Jos Bladerin sulat olisivat olleet siniset, Ophelia olisi pitänyt tätä ukkoslintuna!

Hetken aikaa liidettyään ja luotuaan kauniin vihreää kajoa mitä sen sulista lähti, tämä laskeutui Blackin olkapäälle ja Blackin ilme kertoi ettei se ollut täysin kivutonta.
Lintu näytti tosissaan pitävän Blackistä, niinpä Lily ehdotti että Black pitäisi sen omanaan.
"Onko se mahdollista?" Ophelia kysyi viitaten siihen että sehän oli taruolento... Ja kuningas jos kuka oli niitä vastaan enemmän kuin mitään muuta. Ophelia mietti jo hetken aikaa että söisikö Blader lintuna myöskin linnunsiemeniä? Tosin, Balder oli selvästi kotkan näköinen taruolento joka oli mitä ilmeisemmin lihan syöjä.

//Hitot mä sun lompakostas!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2007, 23:08

Black&Lily

"tosiaan.. Onhan Blader taruolento.. tai ainakin siltä se näyttää" Lily sanoi katsellen Bladeriä, joka nyppi nokallaan Blackin hihaa.
"kai isä sinun antaa pitää sen.. eihän se mikään kovin paha uhka voi olla" Lily jatkoi.
"Tiedä häntä.. ehkä antaa, ehkä ei, sitä pitäisi kysyä tältä itseltään... toisaalta, onhan kylälläkin puoliverisiä, osa omistaa taruolentoja sun muuta, tuskin Blader on sen pahempi kuin taikavoimia omaava puoliverinen" Black sanoi ja kopautti hellästi sauvallansa Bladeriä päähän, saadakseen tämän lopettamaan hihan nyppimisen. Blader lopetti ja lennähti maahan ja tepasteli siinä.
"Entä jos viet sen kotiisi, etkä mainitse siitä mitään kuninkaalle, jos tämä sattuu näkemään Bladerin, sanot että se on lemmikkisi?" Lily ehdotti.
"Siitähän hän vasta riemastuisikin, salailusta" Black sanoi katsellen Bladeriä.
"Sitäpaitsi, sillä on varmaan koti jossakin.." Black lisäsi.
"Tuskin se linnan ylle olisi lentänyt, jos sillä olisi koti." Lily huomautti.

Hän oli osin oikeassa, taruolennot pysyivät kaukana kylästä, varsinkin linnasta! Joko Blader oli erittäin itsetuhoinen, taikka sitten se lenteli päämäärättömästi, etsien apua. Ehkä se oli kuullut Opheliasta ja tämän voimista, taikka sitten se vain sattui tupsahtamaan, oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

"kai minä sen voisin pitää.. jos se itse haluaa jäädä" Black sanoi ja kyykistyi Bladerin eteen.
Tämä kääntyi Blackiä kohti, kuin olisi valmis keskustelemaan.
"Mitä sanot? jäätkö tänne?" Black kysyi.
Lilyn ja hieman Blackinkin ihmetykseksi, Blader nyökkäsi, aivan kuin se ymmärtäisi puhetta.
"Ymmärrätkö sinä puhetta?" Lily kysyi Bladeriltä, joka käänsi päänsä Lilyä kohti ja nyökkäsi.
"Osaatko itse puhua?" Lily jatkoi utelemista.
Blader ravisit päätään. Sitten se tepasteli Ophelian eteen ja kumarsi tälle.
"Se taitaa kiittää sinua" Black sanoi noustessaan ylös.

// hyv huomet, hyv huoment, on aika auringon! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Joulu 2007, 23:33

Ophelia

Blackin kopautettua tätä päähän, Ophelia kyykistyi vähän matkan päähän Bladerista katsellen kun tämä pomppi ja tepasteli edes takaisin maassa. Sammalla Lily ja Black 'kinastelivat' siitä että antaisiko kuningas Blackille luvan pitää sen vai ei ja olisiko sillä jo valmiina koti jossain. Ophelian katse pysyi naulittuna Bladeriin koko tämän ajan.

Mitäköhän yaruolentojen lajia tämä oli?
Pitäisikö Black sen kaikesta huolimatta? Ja ennen kaikkea, mitä se söi? Ophelian päässä tulvi jälleen kysymyksiä johon haluaisi saada vastauksen.
Ophelia levitti pari siementä maahan, ihan vain kokeeksi ja nähdäkseen söisikö Blader muutakin kuin lihaa.
Ei ilmeisesti, Blader hädin tuskin huomasikaan maahan levitettyjä siemeniä ja vaikka olisi huomannutkin se olisi kuitenkin vain nyrpistänyt nokkaansa niille ja häipynyt.
Oli kyllä tämän linnun onni että oli osannut tipahtaa juuri siihen puskaan mihin oli tipahtanutkin, muuten se olisi ollut vainaa hetkessä.

Hetken päästä Blackin kyykistyi kysyäkseen tältä linnulta että haluaisiko se jäädä ja jälleen kerran Ophelian hämmästykseksi lintu nyökkäsi tälle takaisin! Ophelia oppi joka päivä jotain uutta, varsinkin Blackin seurassa!
Ehkö jonain päivänä Ophelia alkaisi tutkiskelemaan lääkekasveja vähän lähemmin, se saattaisi kehittää hänen parannus kykyjään, tai no pikemminkin tietämystä miten tietynlaiset lääkkeet toimii mihinkin sairauksiin. Ophelia oli tähän asti vain kuluttanut omaa energiaansa parantaakseen toisten sairaudet ja haavat, mikä todellisuudessa olikin aika uuvuttavaa.

Blader ymmärsi puhetta, sille se oli nyökännytkin, mutta puhua se ei itse osannut.
Ophelia punastui tälle kumartavalle Bladerille, oli tosiaan yllätys miten paljon Blader muistutti tavoiltaan ihmistä.
Opheliakin veikkasi että Blader kiitti tätä tämän siiven parantamisesta ja saikin hulluan idean ja niiasi Bladerille, merkiksi siitä ettei tämän tarvinnut häntä kiitellä.

//I KILLED SIRIUS BLACK! MWAHAHAHAA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Linnanmuurit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron