Hyvä poliisi - paha poliisi

Makuuhuoneita ja vierashuoneita sijaitsee linnan toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Kuninkaallisten huoneet ovat prameampia mitä muut, mutta mikäli olet onnekas ja pääset viettämään yön linnan vierashuoneissa, tulet varmasti näkemään ja kokemaan luksusta.
Makuuhuoneisiin lukeutuu myös ensimmäisen kerroksen, sekä sivurakennusten palvelijoiden huoneet ja tilat, sekä muut mahdolliset oleskelutilat mitä linnasta löytyy.

Valvoja: Crimson

Hyvä poliisi - paha poliisi

ViestiKirjoittaja Ros » 24 Elo 2009, 09:24

//Ahh, täällä ei ollut mitään sopivaa paikkaa tälle, joten heitin sen tänne. Sussu tänne.\\

Donald

Oli aamu. Aurinko oli noussut muutama tunti sitten ja nyt se paistoi sisälle valtavista ikkunoista. Päivä oli oletettua kauniimpi minkä vuoksi erään valtavaikkunaisen asunnon omistaja oli valmiina vetämään verhot ikkunaan heti herätessään.
Donald oli vaihtanut huonetta juuri ennen kuulustelua. Hän oli siirtynyt viereiseen huoneeseen odottamaan uhriaan. Tämä huoneisto ei ollut paljoakaan miehen omaa huoneistoa huonommin valaistu, mutta tässä huoneessa suurien ikkunoiden eteen oli vedetty ohuet verhot, joiden välistä auringonvalo pääsi kurkistelemaan.

Mies oli jo aikapäiviä sitten saanut veljeltään tehtäväksi hoitaa sen friikin, Jackin tuomion. Tätä aikaisemmin prinssi ei kuitenkaan ollut tehnyt asialle mitään muuta, kuin etsinyt tietoa. Hän oli jopa kuunnellut tuota komentajaa, joka oli tehnyt kirjallisen valituksen Jackista. Punatukka ei ollut vaikuttanut valehtelijalta ja koska tuo oli ihminen, vaikkei kovinkaan hyvästä suvusta, hänen sanansa tulisi painamaan enemmän kuin sen friikin ikinä.
Toinen kirjallisen huomautuksen tehnyt oli saanut Donaldin hymähtämään. Tuntui kuin hän olisi vasta äsken keskustellut herra Judenista veljenpoikansa kanssa.
Syytteet olivat vakavia eikä hän nähnyt kovinkaan montaa tapaa jolla Jack voisi kiemurrella tästä sopasta. Jos velho puuttuisi tilanteeseen, Donald pääsisi nöyryyttämään tuota halveksimaansa miestä, mikä sopisi hänelle paremmin kuin hyvin.

Prinssi istui tällä hetkellä mukavassa nojatuolissa, odottaen vierastaan saapuvaksi. Myöhästelijöitä mies ei voinut sietää, joten jos tuo olento toivoi saavansa edes lähes puolueetonta kohtelua - täysin puolueetonta tuo ei voisi koskaan saada - sen olisi paras tulla ajoissa.
Ros
 

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Elo 2009, 15:44

Kalmankoira

Kalmankoira pari tuntia sitten ennen auringon nousua raahautui hyvin syönneenä takaisin linnalle, läpi kylän, jossa koko väki nukkui vielä. Ihan hyvä vain ei ole kukaan tuijottamassa kuin jotakin koriste esinettä. Oli erittäin ärsyttävää kun koko kylä pälläsi häntä aina kun hän jostakin vilahti ohi ja linnalla sama juttu. Heti kun vartija huomasi hänet tuo seurasi häntä katseellaan kuin hai laivaa, vaikka hän olikin ihan selkeästi menossa kirjastoon nukkumaan omille yö unillensa. Mitä tämän linnan väki oikein ajatteli? Joo, hän on menossa prinsessan huoneeseen heti kun silmä välttää.. tai Anen. Ihan kiva idea, mutta hänellä harvoin oli tapana tappaa tai murhata ketään jonka hengen oli omin tassuin pelastanut ja nuo kaksi olivat ainoita jotka hänestä pitivät- lisänä velho. Joten syytä veritekoon ei ollut hänellä enää.

Kalma laahusti linnan ovista sisään muutaman puoli torkkuvan vartijan ohi ja siintä suoraan kirjastoon, missä hän nukkui kuten aina. Kalma lysähti sohvalle riisuen kengät jalastaan, sekä takin joka päätyi lähellä olevan tuolin selkänojan päälle. Sitten vain selälleen sohvalle ja nukkumaan... Kirje? Miksi tuossa hänen ns. yöpöydällä oli kirje? Oliko hän taas kenties tehnyt jotakin kamalaa? Kalma nappasi kirjeen pöydältä ja avasi sen kynnellään auki lukien sen sitten läpi sydämmen melkein hypäten kurkkuun. No vihdoinkin se sitten taphatui.. hän pääsee vastuuseen siintä pikki riikkisestä rikkeestä, jossa ei kyllä mitään henkilövahinkoja käynnyt. Siintä komentaja jutusta hän ei taas tiennyt yhtään mitään. Mutta oliko tämän tapaamisen pakko olla aamulla!? Jolloin hän kävi luonnollisestikkin nukkumaan ja vielä kuninkaan veljen kanssa vielä... Hän ei ole koskaan nähnyt tuota saati sitten kuullut, mutta nytpä pääsisi näkemään ihan henkilökohtaisesti. No jee~

Kalma pomppasi pystyy hieroen silmiensä väliä rasittuneesti. Toivottavasti hän ei nukahda kesken kuulustelun tai menetä malttiaan mikä nyt näin väsyneenä ei olisi mikään ihme. Etenkin jos tässä menisi tarpeeksi kauan. Kengät vedettiin jalkaan ja ihan T-paita päällään- takki vain hajoaisi jos tästä verinen rangaistus tulisi- Kalma lähti kävelemään kohti, kohti... Missäs se huone onkaan? Oh shit, päivä senkun vain paranee entisestään hänellä ei ole hajuakaan missä tämä kyseinen määrätty huone on. Ehkä vartijat olisivat sentään niin ystävällisiä hänelle, että neuvoisivat missä suunnassa tämä kyseinen huone on.
Ensinmäinen vartija joka sitten vastaan tuli päätyi Kalman kyselyn kohteeksi ja tuo kertoi (ihme kyllä) missä suunnassa huone oli, ja Kalma pääsi jatkamaan matkaansa. Tosin nyt olisi tehnyt mieli kadota maan nielleenä tältä seisomalta. Ties mikä soppa tästäkin tulee ja kun Black tästä kuulisi niin voi herra isä hän saa kyllä lisä huutia sitten myöhemmin. Tai ainakin kunnon mollaukset.

Kalma saapui vihdoinkin ovelle jonne hänen pitäisi tulla, eikä hän kyllä varmaan ole kuin muutaman hassun minuutin myöhässä.. Muutama koputus oveen ja luvan tai oven aavamisen jälkeen aavekoira astui sisään. Eripariset silmät kävivät läpi tuota miestä läpi samalla kun Kalma käveli lähemmäs.
"Kutsuit..." Kalma sanoi ja nakkasi kirjeen pöydälle. Ai unohtuiko jotakin? Kenties kumarrus? Yksi pieni vinkki, tuo ei ollut hänen herransa, eikä tule ikinä olemaankaan joten mitään erikois kohtelua ei häneltä tipu.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Elo 2009, 07:34

Donald

Mies ei ollut luonnollisesti tyytyväinen vieraan tullessa myöhässä. Hän oli niitä miehiä, jotka olettivat muiden tulevan kymmenen minuuttia etukäteen paikalle, joten hänen silmissään friikki oli jo yli kymmenen minuuttia myöhässä, mikä oli jo hyvä lähtökohta saada mies huonolle tuulelle. Hyvällä tuulellakaan mies ei ollut kaikkein viehättävintä seuraa, mutta Donald huonolla tuulella oli vielä kaksi kertaa kamalampaa.
Prinssi nyrpisti nenää Fisherin astellessa sisälle. Kuka tuo kuvitteli olevansa? Ensinnäkin, tuli myöhässä paikalle, ei vaivautunut kumartamaan tai teitittelemään, kuin hän ei olisi ollut tuota korkea-arvoisempi.

Donald ei ollut koskaan ollut täynnä itseään, mutta kuninkaallinen hänkin oli. Hän tiesi arvonsa ja tiesi, miten häntä ei ollut lupa kohdella. Tiesi, että tuosta törkeydestä Haraldkin olisi valmis rankaisemaan olentoa.
"Olet myöhässä", mies totesi halveksivaan, ivalliseen sävyyn ja kohotti kulmiaan. Hän nousi ylös ja käveli lähemmäs tuota olentoa. "Etkä osaa minkäänlaisia käytöstapoja. Valitettavaa, minun on siis opetettava sinua."
Donald katsahti eriparisiin silmiin. Hän olisi mieluusti sylkenyt noille kasvoille, näyttänyt koko halveksuntansa mutta tuollaiset eleet eivät kuuluneet hänen tapoihinsa. Hän ennemmin käyttäisi asemaansa hyväkseen nöyryyttämisessä.
"Polvistu, koira. Et kuulu perheeseeni, joten sinulla ei ole mitään oikeutta jättää polvistumatta edessäni", prinssi totesi käyttäen sikamaisesti asemaana hyväkseen. "Ja muista korrekti puhetapa - onko kukaan opettanut sinua teitittelemään ylempiäsi? Kuvitteletko, että me kaksi olisimme samanarvoisia?" Viimeinen lausahdus suorastaan sylkäistiin halveksivasti.
Ros
 

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Elo 2009, 16:21

Kalmankoira

Toinen kulma nousi kysyvästi.. Myöhässä? Jos tuon mielestä minuutti tai kaksi olisi yksi kamaluus niin hän voisi vain nauraa. Sitä aavekoira ei kuitenkaan tehnyt tilanteensa takia, vaikka mieli olisikin. Toisekseen hänellä oli hyvin pätevä syy minuutin heittoonsa: hän ei oikein osannut tulla tänne. Huomioiden että hän kulkee enmmänkin kuninkaan salin, kirjaston ja tyrmien kautta. Eihän hän muualla oikeastaan saisikaan liikkua ilman valvontaa, joka nyt hänen tapauksessaan tarkoitti Blackiä.
"Hyvän syyn kanssa." Kalma huomautti seuraten katseellaan kun tuo nousi ylös kävellen lähemmäs häntä. Jos hän olisi nyt vain ollut yhtään pidempi hän olisi varmaan näykännyt tuon nenän päästä palasen. Tuon katse tai ylipäätänsä elekieli viittoi, että tämä herra suorastaan halveksi häntä- ja hän vihasi sitä. Mutta siintä vain vihaamaan häntä, olisi vain yksi joukossa. Hänet on pilattu myrkyllä kauan aikaa sitten ja tässä nyt ollaan yhtenä paska kasana, jolla ei suurta elämää edes ollut. Ehkä sekin myrkky voitaisiin poistaa hänen kehostaan joskus jonkun avulla jolla olisi siihen kärsivällisyyttä, aikaa ja ennen kaikkea lempeät otteet. Hän kun ei mitään oppinut kepin kautta, tuli vain entistäkin jukuripäisemmäksi tai äkäsemmäksi.

No tuo nyt mitään käytöstapoja hänelle opettamaan.. Saisi hakea ensin toiseen käteenä hopealla päällystetyn kepin ja hakata kerran päivässä henkihieveriin ennenkuin hän mitään tottelesi- mikäli tilanne olisi ollut yhtään toinen. Ei olisi hyvä käydä nyt vittuilemaan tuolle, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli heittää herjaa. Tälläisiä tyyppejä kun oli kaikkein mukavinta kiusata. Kokemusta löytyy kyllä.
Ne viimeiset sanat sitten kirpaisivat jostakin Kalman ylpeydestä. Auts, olipas tuolla katilla terävät kynnet. Polvistuminen nyt oli HIEMAN liikaa vaadittu jopa häneltäkin. Se taisteli hänen ihmisvihaansa ja ylpeyttä vastaan, ja noista kahdesta ei luovuta noin vain. Teitittelystä taas ei varmastikkaan tulisi koskaan mitään. Hän ei vain osannut... Ei etenkään tälläisen itseään täynä olevan paska pään edessä, joka käyttää ah niin suurta asemaansa häntä vastaan. Mutta jos tuo olisi tuntenut häntä yhtään paremmin, tuo olisi tiennyt ettei hän asemista välittänyt ellei sitä todistan hänelle että olisi asemansa arvoinen. Tyhjän puhujat olivat niitä kamalempia.
Kalma oli jokusen sekunnin siinä hiljaa tapittaen tuota miestä hiljaa, kuin olisi riidellyt pää kopassaan itsekseen. Että hän vihasi näitä tilanteita yli kaiken. Kalma kuitenkin päästi ilmat pihalle keuhoistaan kuin olisi luovuttanut ja teki mitä sanottiin: polvistui arvon prinssin edessä nousten sitten ylös sanomatta mitään tuolle. Eihän se nyt niin kamalaa ollut, eihän?

Toivottavasti tuo ei ala enempää keksimään typeriä päähän pistojaan..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Elo 2009, 18:31

Donald

Mies tuhahti koiran todetessa, että tuolla oli ollut hyvä syy olla myöhässä. Hyvää syytä myöhästymiselle ei ollut, ei ainakaan sellaista, millainen tuolla kurjalla olennolla olisi voinut olla. Jos tuo ei osannut suunnistaa linnankäytävillä, vika oli tuossa itsessään. Se olisi saanut lähteä aikaisemmin matkaan, palata aikaisemmin sieltä missä olikaan. Prinssi ei ollut kuullut, että se olisi saanut minkäänlaista käskyä Haraldilta.
"Hyviä syitä myöhästymisellesi ei ole", mies totesi halveksivasti, ivallisesti. "Ja lisää lauseesi perään teidän korkeutenne tai et saa minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Oletan, että kohtelet minua, kuten sinun kuuluukin, koira."

Donald ei voinut olla tietoinen siitä, mitä Fisherin päässä liikkui tämän kaiken aikana. Hän ei voinut olla tietoinen siitä, kuinka paljon tuo olento vihasi häntä, vaikka he olivat vasta äsken tavanneet. Prinssi itse ei vihannut tuota eri tavalla, kun vihasi muita tuon kaltaisia friikkejä.
Olennon pärstäkerroin ei miellyttänyt häntä, eripariset silmät saivat miehen kiemurtelemaan halusta puhkaista ne, repiä ne tuon silmäkuopista ja syöttää ne niiden entiselle omistajalle.
Sen Donald tekisikin mieluusti ennen kuin teloittaisi tuon olennon. Hän oli jo päättänyt, ettei antaisi tuon puolustelujen vakuuttaa itseään.
Prinssi oli huonoin mahdollinen tuomari. Häntä puolueellisempaa oli vaikea löytää.

"En antanut sinulle lupaa nousta", mies totesi halveksien. "Takaisen polvillesi, kunnes annan sinulle luvan nousta seisomaan. Jos annan sinulle lupaa, olet käyttäytynyt niin huonosti, että koettelet jo nyt kärsivällisyyttäni."
Donald laski kätensä vyölleen, jolla lepäsi hopealla vahvistettu ruoska. Jos arvon herra ei tottelisi häntä, hän pääsisi toteuttamaan kidutusta jo nyt.
Ros
 

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Elo 2009, 19:10

Kalmankoira

Ah-hah-hah! Tosi hauskaa! Eikö hänen myöhästymisellään muka ole mitään syytä olemassakaan? Kyllä oli ja iso sellainen. JA kehtasi sanoa hänelle, että hänen pitäisi käydä herroittelemaan tuota ihan turhasta. Ei kuningaskaan näin paljoa häneltä vaatinut. Ei ole koskaan.. Tämä oli hänelle liian iso pala nieltäväksi yhdellä kertaa alas hänelle, liikaa iskuja ylpeyteen yhdellä kertaa ja kehtasikin kutsua koiraksi. Hänellä oli ihan nimikin jota sai kuluttaa niin paljon kuin herra haluaisi.
"Eikö? Minä en saisi edes olla täällä... ellen lupaasi olisi saanut." Kalma pisti ihan merkille huomauttaa tuolle ja lopun tuo saisi päätellä ihan itse omilla pikku aivoillaan. Jos ei tuntenut paikkoja oli ihan normaalia että eksyi ja hän sai tuon kirjeen vasta tänään... Varmaan jo eilen illalla, mutta hän nyt oli ollut koko yön ulkona. Ja jumalauta häntä väsytti!
"...Oi, teidän jalo korkeutenne." Kalma sähähti hampaiden välsitä selkeä iva äänessään ja jonkin asteen vuttuneisuus. Jos herra tuota rataa jatkaisi tuo herättäisi hänen kakkosensa- onneksi maha kuitenkin oli täynnä, ettei nälkäisenä tänne tultu. Hän varmaan kuvittelisi jo tuon pikku kunkun hopea tarjottimella omena suussa. Tosin nyt hän olisi varmaan revennyt sille kuvitelmalle pahemman kerran.

Kalma meni sitten ihan sanattomaksi prinssin komentaessa hänet takaisin polviltensa- lähinnä oli tyrmistynyt. Heiheihei, hänelle oli jo todella iso askel, että hän polvistuisi ihmisen edessä edes kerran ja se merkkasi sitä että hän tottelesi vaikka hammasta purren.. MUTTA TUO OLI JO VÄHÄN LIIKAA VAADITTU HÄNELTÄ! Eikä Kalma huomioinnut ollenkaan tuon vyöllä olevaa ruoskaa, kunhan tapitti tuota ihan räjähdys pisteessä tunteiden käydessä kuumina. Hän kohta repisi hiuksensa päästään ja hakkaisi sen jälkeen päätään seinään.
"Sinä koettelet minun... Minä polvistuin edessäsi ja se saa riittää. Ylpeyteni ei toista kestä." Kalma sanoi sitten yrittäen pitää äänen tasonsa maltillisena, edes jotenkin.
"...Korkeutenne." Kalma lisäsi sanoihinsa kun meinasi taas unohtaa senkin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ros » 27 Elo 2009, 08:05

Donald

Mies naurahti. Kuvitteliko friikki, että tuo oli joku selitys myöhästymiselle. Prinssiä ei jätetty noin vain odottamaan turhan takia, kaikki aikaisemmin hänen luonaan käyneet tiesivät, että viisainta oli olla paikalla hieman sen jälkeen, kun Donald oli tullut. Liian aikaisin tuleminen olisi myös saanut osakseen prinssin halveksunnan, hän kun halveksi lähes kaikkea. Tätä ei Kalma tietenkään voinut tietää eikä Donald yrittänytkään selittää tuolle olennolle tavoistaan tai mielipiteistään.
"Se ei ole syy olla myöhässä", prinssi totesi ivallisesti. "Eikö sinua ole opetettu katsomaan kelloa? Tai kenties olitkin koko yön pahoinpitelemässä kansalaisia, jolloin et huomannut kirjettä, jonka lähetytin sinulle." Donald ei ollut edes vaivautunut kirjoittamaan sitä itse. Hän oli sanellut sen palveluspojalleen, joka oli kirjoittanut kaiken kiltisti ylös ja kaiken lisäksi vienyt tuon viestin.
"Ja kuten sanoin jo aikaisemmin, teitittele minua."
Mies sipaisi jälleen ruoskaansa. Hän pääsisi näillä näkymin käyttämään sitä - jollei hän mieluummin sitoisi tuota olentoa kiinni ja tosiaan irroittaisi tuon eriparisia silmiä hopeisella veitsellä. Kasvaisivatkohan ne takaisin, jos hän antaisi friikin syödä ne? Pitäisi kokeilla.

Prinssin silmissä polvistuminen hänen edessään ei tosiaankaan ollut liikaa vaadittu. Jos Harald oli ollut pehmeä tässä asiassa, tuo oli tehnyt väärin. Jos hänen veljensä antoi tuon selkärangattoman friikin tehdä mitä halusi, se ei tarkoittanut että Donald oli yhtä heikko. Hän jakoi veljensä kanssa vihan taruolentoja kohtaan ja ilmeisesti Donald oli vihassaan periksiantamattomampi.
"Minä päätän, mikä riittää ja mikä ei", prinssi totesi ivallisesti, hymyillen ylimielisesti. "Minua ei kiinnosta, mitä ylpeytesi kestää ja mitä ei. Minä sanon, että sinä polvistut välittömästi edessäni jollet halua erikoisrangaistusta niskuroinnista - kidutusta ennen mahdollista teloitusta."
Donald naputti jalkaansa.
Ros
 

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Elo 2009, 13:29

Kalmankoira

Kalma tuhahti silmiään päässään pyöräyttäen. Ei sitten hänellä ole mitään syytä myöhästymiseen jos herra niin kerta haluaa. Ei hän jaksanut käydä vääntämään rautalankaa tuon kanssa.
"..Oikeastaan linnan muurien ulkopuolella olin masuani täyttämässä ja minä en omista kelloa." Kalma kuitenkin sanoi vielä tuon säälittäviin rukutuksiin. Tämä heppu on kyllä kaikkein paras tuomari mitä hänellä on tähän asti ollut, eihän tuo kustapää kuunnellut yhtään mitään mitä hän sanoi. Ja kuulustelun sijaan opetti hänelle tapoja.. voi herranjestas.
Sitten tuo jälleen herran vikisi, että hänen pitäisi teititellä.. Toinen kulma nousi aavituksen verran. Jopsa herra vaikka sitten kertoisi hänelle miten teititellään, niin kyllä hän varmaan sitten voisikin sen tehdä.
"Hyvä idea, mutta toteutus voi olla toista luokkaa... En osaa." No se lausahduksen herra prinssi voisikin sitten päätellä miten haluaa. Mutta pää pointti oli se ettei hän oikeastikkaan osannut- ei ainakaan koko päiväisesti. Ja kuten todettu: se oli iso ISO kolhadus hänen ylpeyteensä. Eripariset sillmät kyllä kävivät nyt tuon lantiolla olevalla ruoskalla, eikä Kalma voinut tuntea kuin inhoa. Ihmiset, aina sortamassa friikkejä voimakeinoin tai tappamassa pienestäkin erilaisuudesta. Toisinaan Kalma sai takaraivossaan verisen muistutuksen viimekerrasta kun hän oli rangaistuksensa saanut. Ja hulluko tuo oli? Jos tuo kävisi häntä kiduttamaan niin saisi tehdä aika varmasti tuttavuutta kakkosen kanssa- hänen toisen persoonan kanssa. Sitä ei pelkällä pikku ruoskalla kaadetakkaan. Vakka sitä olikin vaikea myöntää Kalma toivoi, että Black olisi tässä lähellä sen varalta, hänen tuomariaan pelastamassa.

Tuon seuraavat sanat saivat Kalman kurtistamaan kulmiaan ja laskemaan leukaansa uhmakkaasti, tapittaen prinssiä kulmiensa alta matalan murahduksen kera. Olisiko tuo todellakin niin sikaminen, että ruoskisi hänet puolikuolleeksi jos hän ei vain osannut toimia oikein? Mutta ei Kalma sitä epäillytkään.
"Tietääkseni olen täällä kuuluseltavana en, tapoja oppimassa tai kidutettava." Kalma huomautti tuolle prinsille jotta päästäisiin edes hieman eteenpäin tässä pelissä ja jotta se tapahtuisi... niin kai hänen sitten täytyy nöyrtyä tuon edessä lattialle asti. Kappas kun ei kenkiään käske nuolemaan..
Niin Kalma sitten- niin inhottavalta kuin se tuntuikin- jälleen kerran polvistui herran eteen jääden sinne tällä kertaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ros » 29 Elo 2009, 07:12

//Sussuseni, voisitko oikolukea viestisi? Kamalasti tyhmiä pikku typoja :'3 Ei minulle tarvitse vastata kamalassa kiiressä.\\

Donald

Mies ei ollut tietoinen kakkosesta eikä siitä, että tuo voisi päästä valloilleen, jos pikku Fisher-parkaa rankaisisi liikaa. Jos olisi tiennyt, hän olisi laittanut tuon kahleisiin ja rankaissut vasta sen jälkeen, joten toinen oli onnekas, ettei hän tiennyt. Säästyipähän siltä nöyryytykseltä ainakin jonkin aikaa, Donald luonnollisesti oli varma, että olento joutuisi vielä kahlituksi tästä hyvästä.
Prinssi nauroi keskustelukumppanin argumentille. Kuvitteliko tuo edelleen olevansa hänen yläpuolellaan? Kuvitteliko tuo, että voisi sanoa, mistä he olivat tulleet tänne puhumaan. Donald oli tällä hetkellä se, joka päätti eikä Fisherillä olisi pitänyt olla siihen mitään valitettavaa.
Olennolta puuttui kuri täysin, mikä ärsytti prinssiä. Hän oli kuvitellut, että se osaisi käyttäytyä edes jotenkin, mutta huomasi että tämä rakki oli ilmeisesti oppinut sisäsiistiksi vasta äskettäin. Pitäisi kai olla iloinen, että tuo osasi edes hankkia omat ruokansa muurien ulkopuolelta.

"Niin oletkin", mies totesi nauraen ivallisesti. "Käsittääkseni sinun olisi pitänyt oppia käytöstavat jo ennen kuin tulit luokseni. Ihmettelen, miten sinun annetaan olla täällä käyttäytyen huonommin kuin yksikään kansalainen. Jopa kolme-vuotias osaa teititellä ylempiään ja kumartaa näille mutta sinä puhut kunniastasi ja olet, kuin olisit sen ansiosta muiden yläpuolella."
Donald naurahti ja katseli eteensä polvistunutta olentoa. Hän ei tehnyt elettäkään antaakseen tuolle lupaa nousta ylös. Sen siitä sai, kun lähti väittämään hänelle vastaan.
"Mitä kunniaa sinunlaisellasi koiralla voi enää olla? Olet ihmisten palvelija. Jos et ole aikaisemmin joutunut alistumaan meidän tahtoomme, en näe mitään syytä pitää sinua täällä", prinssi totesi ylimielisesti hymyillen. "Jos tämä on ensimmäinen kerta, kun suostut polvistumaan kenenkään eteen ja teet senkin pitkin hampain, oikeudenkäynti taitanee olla turhaa. Voisin tuomita sinut samantien epäkunnioituksesta. Veljeni teloituttaa sinut mielihyvin, jos sanon ettet ansaitse elää."
Donald siveli uudelleen ruoskaansa, lähes lempeästi. Jos olento tosiaan teloitettaisiin, hän vaatisi että sitä kidutettaisiin ensin.
"Ja unohdit kutsua minua arvonimelläni."
Ros
 

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Elo 2009, 08:28

//Oikeastaan oli, äiti komensi pois koneelta >_>//

Kalmankoira

No kun ei osannut edelleenkään, johan tuo sen itsekkin näki, ja käytöstapoja oli hyvin vaikea osata jos kukaan ei ollut opettamassa. Hän osasi nykyisetkin vähäiset pelkästään sen ansiota, että oli seurannut sivusta ihmisten puuhia ja sitten matkinut. Joten teitittely tai oikein puhuminen on hyvinkin pahasti hakusessa hänen kohdallaan, muita hän osasi hieman.
Tosin tämän prinssin edessä kumartaminen oli vaikeaa vain tuon jumalattoman ärsyttävän asenteen takia. Ja jos Kalman kantilta katsotaan tuo oikein kerjäsi, että hän mottaisi tuota turpaan ja vähän näyttäisi tuolle omaa paikkaansa. Mutta kiitos asemansa hänen olisi syytä jättää se tekemättä, vaikka mieltä kutkuttikin.
Kalma naurahti vuorostaan tuon miehen sanoihin.
"Kolme-vuotias ehkä, mutta voiko tavallinen koti koira? Tietääkseni koiralle ei ole koskaan opetettu teittelyä tai muitakaan `ihmisten tapoja´. Ja tuskin kukaan on hirveän suostuvainen niitä opettamaan minulle nytkään, tiedät varmaan itsekkin miksi." Kalma sanoi herralle päin naamaa miten asiat olivat hänen kohdallaan, ylpeydestään hän ei kuitenkaan sanoisi yhtään mitään. Se oli hänelle tärkeä, todella tärkeä ja siintä ei luovuta koskaan kokonaan.

"Sanoo ihminen, joka ilmeisesti tiedä ylpeydestä yhtään mitään, jos tietäisit.. tietäisit sen että ylpeyttä ei koskaan voi viedä, ei ainakaan sellaiselta jolla se on vahva." Hän oli loistava esimerkki siintä miten periksiantamaton voikaan olla pelkästään ylpeyden takia. Mutta se tekee hänestä myös voimakkaan taistelijan, hän kykeni pelkästään ylpeytensä avulla (ja hengissä selviämisen) takia taistelemaan puolikuolleenakin.
"..Eikä todellakaan ole ensinmäinen kerta." Kalma lisäsi vielä lipaisten huuliaan kielen kärjellä. Eipä ollut ei, mutta silloinen tapaus tai oikeastaan henkilö oli ollut hänen mieleensä ja hän polvistui tuon eteen ilman vastusteluja. Donald ei pääsisi hänen mielessään ikinä sille arvoasteikolle.

"..Korkeutenne."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ros » 29 Elo 2009, 18:34

//Autohittiä, mutta Kalmahan ei voi periaatteessa vastustella Donaldia jollei halua pahentaa tilannetta\\

Donald

Mies hymähti. Eikö koira osannut luonnostaan nöyristellä ylempiään? Ne osasivat totella isäntiään - jotka näin sivumennen sanoen, olivat lähes poikkeuksetta ihmisiä - ja kumarrella noita. Koiraa alistuvampaa eläintä oli vaikeaa löytää, joten jos tuo rakki väitti, etteivät koirat osanneet alistua, tuolla oli asennevamma.
Aina joskus koira ei totellut isäntänsä käskyjä vaan puri ruokkivaa kättä. Kaikki tiesivät, mitä sellaisille rakeille tapahtui. Jos kuonokoppa ei auttanut niin nuo rakit lopetettiin. Donaldin mielestä niin olisi pitänyt tehdä hänen edessään polvillaan olevalle olennolle. Jos Black ei osannut pitää lemmikkiään kurissa, olisi otettava että olisi otettava käyttöön julmemmat keinot.
"Käsittääkseni koira osaa nöyristellä luonnostaan. Sillä ei ole samanlaista ylpeyttä kuin kissalla eikä samanlaista eleganttiutta. Koira on typerä häslääjä, josta on hyötyä vain, kun se on koulutettu hyvin", prinssi totesi naurahtaen ylimielisesti. "Ja saanen huomauttaa, että sinä et ole hyvin koulutettu, vaikka niin taidatkin kuvitella, rakki."

Mies nauroi koiran sanoille. Vai tuon ylpeyttä ei voinut viedä? Ja tuo oli olevinaan ylpeydessään vahva.
"Jos jonkun ego kärsii siitä, että joutuu polvistumaan itseään korkeampiarvoisten edessä, ei hänen ylpeytensä voi olla kovinkaan vahvaa tekoa", Donald totesi ivallisesti. "Mutta mitä muuta voisikaan odottaa sinulta?" Hän loi kopean hymyn kuulusteltavalleen ja tarttui tuota valkeasta hiuspehkosta. Pää kiskaistiin miehen haluamaan asentoon.
"Sinun olisi paras opetella puhumaan minulle kohteliaasti", prinssi totesi halveksuvasti. "Minulla on koko päivä aikaa opettaa sinulle tapoja, mutta jos haluat asioiden etenevän nopeammin, kehottaisin sinua korjaamaan asennettasi."
Mies painoi olennon pään lattiaan ja talloi sitä. Kantapää painettiin vasten tuon takaraivoa ja kasvot murskattiin julmasti lattiaa vasten, välittämättä siitä, kuinka paljon tuo tulisi sattumaan. Olento korjaisi vammat itse, joten Donald voisi kohdella tuota kuinka julmasti ikinä tahtoi eikä siitä jäisi minkäänlaisia todisteita.
"Ymmärrätkö, mitä tarkoitan, rakki?"
Ros
 

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Elo 2009, 19:10

Kalmankoira

"Se millainen olen, saat syyttää ihan omaa kurjaa rotuasi." Kalma sähähti hamapiden välistä prinssille tuon ilkkuessa häntä ja hänen rotuaan. Vaikka kieltämättä puheissa oli perääkin. Koira oli uskollinen ja nöyristelevä, mutta miksikö se tekee niin? Aivan vain miellytääkseen isäntäänsä ja tämä mies ei ollut hänen isäntä- saati laskettu sellaiseksi. Toinen syy näin äkäseen käytökseen oli kurja ja huono menneisyys, mikä teki hänestä tälläisen epäluottavan ja vaikeaksi ohjailtavan koiran. Ihan päinvastaisen mitä hän oli ollut joskus eläessään..

Kalma oli sanomassa jotakin prinssin seuraaviin sanoihin kun tuo tarrasi aavekoiran mustasta pehkosta väkivaltaisesti kiinni ja väänsi. Jokin vinkaisun ja älähdyksen välimaastolla olevan ääni päästäytyi miehen kurkusta. Prinssi jatkoi sanojaan käskien häntä parantaa asennettaan tuota kohtaan, tai opettaisi sitä hänelle koko päivän. No niin hitto saisikin opettaa! Hän ei tämän enmpää tulisi tuolle kumartelemaan jos tällä tavalla häntä kohtelisi.
Kasvot pamahtivat kovaan lattiaan vasten ja herra nosti jalkansa hänen päänsä päälle painen kasvot ikävästi lattiaa vasten. Se sattui... Tuntui kuin pää olisi ollut valtavan paineen alla ja että kohta poksahtaisi mokoma rikki kuin kanamuna konsanaan, nenäkin litistyi.
Tuon kysymykseen Kalma ei sanonut yhtään mitään, kunhan puri hammasta yhteen tuskissaan ja tunne kuohuissaan. Tämä kaikki oli vain niin hemmetin väärin hänen periaateitaan kohtaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ros » 30 Elo 2009, 19:41

Donald

Mies nauroi julmaa naurua painaessaan olennon kasvoja lattiaa vasten. Hän sai tästä nautintoa - sai tosiaankin! Mikään ei ollut hienompaa, kuin näyttää kuinka väärässä muut olivat.
Jostain kumman syystä yleisenä tapana tuntui olevan prinssin aliarviointi eikä häntä otettu yhtä vakasti kuin kuningasta. Kuinka väärässä nuo typerykset olivatkaan, Donald oli heistä se pahempi, mitä tuli sadistisiin rangaistuksiin ja ivallisiin vastauksiin. Haraldin ei tarvinnut alentua sellaiseen, mutta prinssi joka oli aina elänyt veljensä varjossa, oli oppinut nauttimaan noista hetkistä.
Donald jatkoi vielä hyvän aikaa koiran pään painamista lattiaan, hymähtäen kun tuo ei vastannut hänelle mitään. Ainakin tuo oli hetken hiljaa - mokoma rakki osasi olla räkyttämättä vain kun sitä potkaistiin. Mieluusti hän olisi samantien lyönyt tuolta hampaat kurkkuun tai tallonut kallon rikki, mutta sitä hän ei saanut tehdä. Hänen pitäisi pitää rakki sellaisessa kunnossa, että tuo pystyisi puhumaan.

Prinssi nosti jalkansa pois rakin pään päältä ja kiskaisi tuon pään pystyyn hiuksista. Hän ei nostanut tuota tietenkään siten, että tuo pääsisi jaloilleen. Hän nautti tuon olennon alennustilasta. Tällä hetkellä hän oli se, joka hallitsi sekä henkisesti että fyysisesti tätä tilannetta.
"Saat syyttää siitä omaa rotuasi", mies toisti pilkallisella äänellä. "Sinä taidat olla taitava sysäämään kaikki syyt muiden niskoille, vai? Olet elänyt elämäsi syyttäen muita ja silti sinulla on pokkaa puhua kunniasta. Mitä sinä kuvittelet olevasi? Kuninkaan vertainen? Et ole muuta kuin roskaa."
Donald sipaisi ruskeita hiuksiaan ylimielisesti hymyillen.
"Olemmeko asiasta samaa mieltä, rakki?"
Ros
 

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Syys 2009, 17:42

Kalmankoira

Kalma manasi tuota tyyppiä mielessään niin helvetin alas helvettiin, ettei tosikaan. Ja toki hän hiljeni kun oli naama lattiassa kiinni, jolloin luonnollisestikkin oli aika vaikea puhua. Eikä tuon jumalattoman ärsyttävä kysymys ollut edes vastaamisen arvoinen, ei ainakaan hänestä.
Jalka nousi pois pään päältä ja ennenkuin Kalma ehti pahemmin tekemään yhtään mitään pää nykäistiin voimia säästelemättä taaksepäin. Kalma vingahti hieman kivusta. Kas kun tukkaa ei ollut repimässä päästä, saati repimässä häntä korvista. Jos totta puhutaan ne olivat hänen herkimmät paikat ja jos niistä kävi repimään.. Hän saattaisi hyvinkin näykätä sormesta, nytkin se ajatus oli hyvinkin lähellä, hyvin lähellä. Kalma kuitenkin muistutti itseään, että jos sen tekisi niin tuo laittaisi hänet armotta teloituslavalle. Niin aavekoira sai vain tyytyä puristamaan käsiään nyrkkiin ja niellä alas kiukkunsa ja sen miten tämä mies häntä kohteli, pystymättä auttamaan itseään mitenkään. Kunhan tyytyi tuijottamaan tuota sen mitä tuosta nyt näkikään... Tuon sanat taas olivat kuin happoa Kalman korville ja tuo oli vähällä ärähtää tuolle, ettei tuo hänen elämsätään mitään tiennyt. Mutta teloitus uhkaus piti koiran turvan tällä kertaa hiljaisena, eikä tuo jälleenkään sanonut yhtään mitään tuolle. Katse valui lattiaan miehestä tuon kysymyksen jälkeen, no jos hän oli roska niin sitten olisi. Ei hän paremmaksi osannutkaan muuttua. Ei ainakaan ihan heti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ros » 01 Syys 2009, 19:06

((Seuraavalla kerralla jakaa kappaleita pienempiin osiin. Tuo oli aika raskasta luettavaa.))

Donald

Prinssi tuhahti halveksuvasti huomatessaan, ettei olento aikonut vastata hänelle mitään. Kuka tuo kuvitteli olevansa? Hiljaisuus oli aina parempi, kuin vastaan väittäminen, mutta se ei silti riittänyt tyydyttämään Donaldin lähes kyltymätöntä nöyryyttämisen halua. Miten hän voisi nauraa tuolle olennolle, jos se ei vastaisi hänelle?
"Kyllä, teidän korkeutenne", mies totesi ilkkuvalla äänellä ja jatkoi olennon katselua kasvoillaan kopea ilme. "Niin sinun kuuluu vastata. Tästä lähtien, jos et vastaa kysymyksiini, minä rankaisen sinua. Jos vastaat kysymyksiin väärin, minä rankaisen sinua entistä ankarammin kunnes toivot epäelämäsi loppua. Ymmärrätkö?"

Prinssi päätti käydä lopultakin asiaan ja käveli pöydän ääreen. Hän otti sieltä nuo valitukset, joiden vuoksi olento oli tänne kutsuttu. Jos Fisher luuli, että nöyryytys oli loppunut tähän, hän oli väärässä. Donald keksisi vielä monia tapoja pitää tuota pilkkanaan.
Miehellä oli puolellaan se etu, että jollei olento toimisi, kuten hän halusi, hän saattoi heittää sen vankilaan. Rakki ei voinut tehdä samaa hänelle. Se ei voisi suoraan sanottuna tehdä hänelle yhtään mitään jos sulki pois fyysisen väkivallan.
"Tiedätkö, miksi sinut on kutsuttu tänne?" prinssi kysyi vinosti hymyillen. "Luultavasti et, joten minä kerron sen sinulle. Muutama kansalainen on tehnyt sinusta kirjallisen valituksen - olet hankkinut vaarallisia vihollisia."
Mies hymyili halveksuvasti.
"Kuvitteletko, ettet jäisi kiinni, jos hyökkäät lääkärin kimppuun? Kuvitteletko, ettei niin koulutettu mies osaa tehdä sinusta valitusta? Valitusta, joka on melkoista luettavaa, olet ylittänyt itsesi tällä kertaa", prinssi totesi naureskellen pilkallisesti. "Ja tämä toinen - lakimies ja sotilas. Mikä yhdistelmä - keräiletkö hyvinkoulutettuja vihollisia?"
Ros
 

Seuraava

Paluu Makuuhuoneet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 6 vierailijaa

cron