Kalmankoira
Jos se Kalmasta olisi ollut kiinni tuo olisi tappanut ihan kenet tahansa sinne luolaan ja ottanut pään mukaansa, ellei kysessä olisi ollut haltia. Aberec vain sattui olemaan huono onninen kun häneen törmäsi ja vielä siinä tilanteessa. Mutta aika näyttäkööt mitä hänen nykyiselle ajatusmaailmalle tulee tapahtumaan haltoita ja ihmisiä kohtaan, eihän tämä ajatus suinkaan ole vielä ihan lopullinen. Eihän hänellä ole vielä kunnollista näkemystä haltioista. Joten kaikki olkoot vain arvailuiden varassa ja niiden huhujen mitä hän on kuullut. Mutta jos hänen kuulemansa menevät harakoille... toisin sanottuna jos haltiat ovatkin ihan muuta kuin ystävällistä ja ymmärtäväistä väkeä, sekä kaikka muuta yhtä kivaa niin hän ei kyllä noita alkaisi auttamaan. Hän halusi tasoistaan kohtelua, jota hän ei kyllä saa ihmistenkään luona mutta hän tarvitsi turvapaikan itselleen. Eikä muuta ollut...
Kalma vilkasi haltia hoitsun suuntaan tuon hyssytellessä taas, että he sulkisivat turpansa. Kalma olisi tehnyt mieli näyttää kieltä tuolle, mutta jätti sen tällä erää tekemättä ettei nolaisi itseään täysin.
Aber sulki silmänsä ilmoittaen, että tästä jatkettaisiin aamulla. Millä aamulla? Kannattaisi ottaa poika kulta huomioon että hän oli yöeläjä. Eikä hän pitänyt siintä, että häntä tullaa kesken unien herättämään- hänestä tuli kiukkuinen kuin ampiainen ja äkkipikainen. Kalma huohati kuitenkaan sanomatta tuosta mitään ja katsahti rinnassaan olevaa reikää. Mitenköhän hän tuonkin sitten selittää? Ja sen että missä hän on oikein ollut koko yön... Hänet varmaan laitetaan pieneen kuulusteluun tämän jälkeen. Voi ku kiva.
Monen monen tunnin päästä Kalma sitten viimein kävi itsekkin nukkumaan, juuri ennen auringon nousua.