Kirjoittaja Ros » 19 Syys 2009, 09:01
Donald
Prinssi ei saanut olennon kynsimistä ja tummumista päättymään potkullaan eikä saanut olentoa pahemmin liikkumaankaan. Hän oli hämillään vaikkei ylimielinen ilme kadonnut hetkeksikään hänen kasvoiltaan. Hän oli olettanut, ettei tuo olento järjestäisi minkäänlaista kohrausta kun hän oli paikalla mutta huomasi nyt olleensa väärässä.
Donald ei tiennyt paljoakaan uhristaan, vain sen mitä oli kuullut sattumalta ja sen, mitä oli nyt saanut selville. Hän ei tiennyt tuon kätkestystä pedosta eikä tiennyt, että tuota pitäisi kohdella silkkihansikkain sen vuoksi - prinssi olisi nauranut jälkimmäiselle toteamukselle.
Jos friikki ei osannut käyttäytyä, se olisi teloitettava. Jos sillä oli paha kaksonen, he hankkiutuisivat siitä eroon tappamalla olennon. Niin yksinkertaista se Donaldin silmissä oli.
Prinssi katseli yllättävän kiinnostuneena muodonmuutosta. Uusi olento oli huomattavasti vaikuttavamman näköinen, kuin se laimea, kalpea olento oli ollut. Mies ei tosin pitänyt sen asenteesta, jonka pystyi päättelemään jo ryhdistä joten Donald tuhahti jo ennen kuin olento ehti avata suutaan.
Se ei näyttänyt huomaavan prinssiä heti tai jätti tuon huomiotta. Mies oli tottunut siihen. Jos hän sattui olemaan samoissa juhlissa veljensä kanssa, hän oli näkymätön, Haraldin varjo. Kuka haluaisi puhua prinssille, josta tuskin koskaan tulisi kuningasta kuin kuninkaalle, heidän auringolleen.
Huulilta pääsi uusi, ylimielinen tuhahdus olennon kääntäessä katseensa uudelleen Donaldiin. Nyt sillä oli jotain sanottavaa, sillä oli oikeastaan saarnattavaa. Se taisi sittenkin olla lähes yhtä kyllästyttävä vikisijä kuin sen velikin oli ollut.
Olennon lopetettua Donald ei saanut mahdollisuutta vastata ennen kuin hänen kimppuunsa jo hyökätiin. Mies väisteli päästäkseen pöydälle, minne hän oli jättänyt miekan - aseen, jonka hän oli hankkinut juuri tätä friikkiä ja sen veljeä varten. Hopealla tehostettu miekka. Mieluummin mies olisi käyttänyt Elisaa, joka oli hänelle kuin toinen käsi, mutta tämä miekka tulisi kelpaamaan hyvin. Hän ei välttämättä näyttänyt kummoiselta taistelijalta pitkän, hoikan kehonsa vuoksi, mutta prinssi olisi vain tyytyväinen päästessään pyyhkimään ylimielisen virneen vastustajansa kasvoilta.
Nyrkinisku osui miestä vasempaan hartiaan, muttei murtanut luita, etenkään koska tämä suojautuminen oli ollut prinssin tarkoitus. Nyrkiniskun vastaanotettuaan hän pääsi livahtamaan pöydän ääreen. Miekka vedettiin teatraalisesti huotrastaan ja se sai osakseen pikaisen tarkastelun.
"Tiedätkö, oletin ettet edes osaisi puhua", mies totesi ja viskasi sinisen sisätakkinsa nurkkaan. Hän ei haluaisi sen pilaantuvan friikin verestä. "Olen yllättynyt, että saat muodostettua pidempiä lauseita kuin kahden sanan mittaisia."
Kasvoilla karehti edelleen tuttu ylimielinen hymy miehen mittaillessa huomattavasti itseään kookkaampaa vastusta katseellaan. Hän oli tottunut pari metrisiin vastuksiin, olihan hän joutunut koko ikänsä elämään yhden sellaisen varjossa - Harald tosin voitti hänet fyysisessä mittelössä.
"Oletko koskaan kuullut sanontaa maassa maan tavalla?" mies totesi vinosti hymyillen. "Jos haluat elää ihmisten keskuudessa, sinun on elettävä ihmisten tavalla. Ja ihmisten tapoihin kuuluu kuninkaallisen edessä polvistuminen, hänen teitittelemisensä ja kohtelias puhuttelu. Kenties sinä olet tyhmempi, kuin tuon palopuheen perusteella voisi ymmärtää."
Prinssi kohotti kulmiaan huvittuneesti.
"Ja väitteistäsi muutenkin - olenko minä sanonut koskaan, että olisin hyvä? Olenko minä koskaan sanonut, että en tavoittelisi ainoastaan omia, perheeni tai kansini etuja? Olenko? En käsittääkseni tai jos olen, olen silloin valehdellut. Luuletko, että olen pyrkimässä jonkinlaiseen yleiseen hyvään, luuletko minua niin naiiviksi?" Donald totesi naurahdellen muutaman kerran välissä.
Tummat silmät tarkastelivat jälleen vastustajaa.
"Ilmeisesti minun on heitätettävä sinut vankilaan - kunhan olen ensin näyttänyt sinulle, että pystyn tallomaan sinut jalkoihini", mies totesi osoittaen miekallaan olennon rintakehää.
Prinssi hyökkäsi vastustajansa kimppuun, hämäsi hyökkäävänsä heti kasvoihin, mutta päätyikin todellisuudessa huijaamaan toista puolustautumaan ja vaihtoi sen jälkeen hyökkäyksensä jalkoihin toisen vielä torjuessa hänen edellistä hyökkäystään. Mies oli nopea liikkeissään ja tuon kasvoja oli hankala lukea. Donaldista oli hankala lukea, mihin tuo oli todellisuudessa hyökkämässä.
Prinssi jatkoi samankaltaista hämäystä ja hämäämättä jättämistä.