Yakuta vilkasi demoia olkansa yli kun tuo kyseli miten hänen alaisensa tiesivät tulla tänne.
"Eipä sinulle kuulu..." Lohikäärme hymähti aluksi, mutta jatkoi sitten. "Jokainen katraani jäsen on merkitty ja niin pystyn pitämään yhteyttä heihin matkasta riippumatta." Normaalisti Ankoku ei olisi tätä kertonut sellaiselle, joka ei kantanut heidän tunnustaan, mutta hän luotti Skeithiin siinä että tuo pitäisi suunsa. Olihan heillä sama ajatus maailma, eikä ystävää jätetä noin vain. Ja Sketh hyvä ei se ulkonäkö aina ihan kaikkea, vaikkei hän näyttänytkään loitsijalta tai velholta niin hän kyllä osasi joitakin temppuja, mutta opittavaa oli vielä.
"Kilsa." Taisihan tässä olla lähempänäkin yksi sisään käynti, mutta ei hän sitä jaksanut käyttää. Se oli vain ensihätää varten ja sitä ei saanut käyttää ellei ollut oikeasti jotakin niin tärkeää, sillä se käytävä olisi ollut luolassa. Eikä hän sitä nyt ensinmäisenä olisi esittelemässä puolitutulle.
No matka sitten jatkui hänen osaltaan ainakin ihan hiljaisissa merkeissä ja ihan vain sen takia, ettei herättäisi ylinmääräisten huomiota puheella. Ihmiset ja haltiat olivat sitten aina yksi iso riesa. Eikä hän edelleenkään ymmärtänyt sitä miksi haltia kuningas edes vastaa ihmisten sota kutsuun... Olisikohan tuokin vain johtunut herran yli ylpeydestä? Ehkä? Hän ei ole koskaan nähnyt herraa, eikä osannut sanoa tästä yhtään mitään.
"Oletko muuten nähnyt tai tavannut kumpaakaan kuningasta? ...tai ainakin kuvittelevat olevansa sellaisia." Ankoku kysyi demonilta tuota vilkasiten lopun sitten mumisten itsekseen omalla äidinkielellään, eli Japaniksi. Yleisin kieli mitä kannibaalien keskuudessa kuultiin tuon äskeisen kanssa, sitä yleensä käytettiin vakoilu tai vastaavissa hommissa enemmänkin. Hänen äidinkieltään paljon useammin ja onni oli siinä että harva sitä edes ymmärsi tällä saarella- saati tiesi koko kielestä yhtään mitään.
Lopulta he sitten pääsivät perille... Minne perille? Hehän seisoivat keskellä korpea jossa ei ollut mitään ja niin sen oli tarkoituskin näyttää. Ankoku heilutti vain kättään ja maa aukesi. Maan alle johti kiviset portaat joita pitkin Ankoku lähti kera kumppaninsa kävelemään saapuen "eteiseen" joka oli oikeastaan valtava maan alainen luola, josta lähti luolan suita sinne tänne joista suurin osa oli vielä hyödyntämättä. Joka tapauksessa tänne mahtuisi hyvin isokin armeja elämään ilman tila ongelmia, eikä auringostakaan olisi haittaa. Ovi aukko sulkeutui...
"On tänne mitakin reittejä, mutta ne näytetään myöhemmin." Ankoku sanoi ja saattoi ottaa miekkansa selästään pois painamasta, ei se ihan höyhenen kevyt sentään ollut hänellekkään. Miekka jätettiin nojaamaan luolan seinää vasten, sillä eihän kukaan voinut koskea siihen, hah. Nojaa jospa hän nyt esittelisi paikkoja uudelle tulokkaalle ja yhteistyöläiselle. Ankoku kääntyi demonia kohden.
"Mistäs haluat aloittaa?" Ankoku kysäsi demonilta... Oikeastaan näistä luolien kätköistä löytyi vaikka mitä kuumialähteitä, joissa voi kylpeä, makuu paikat tietysti ja kaikkea muuta kivaa. Tätä olisi oikeastaan voinut verrata pieneen kylään ihan hyvin.