Sirena
"Muuten, ymmärrän kyllä kantasi sen suhteen, ettet voi viedä minua kylääsi. Olen minä joskus tappanut tahtomattanikin, ollessani nälkäinen. Ikinä ei kai kannata luottaa vampyyriin liikaa. Minä en toisaalta edelleenkään tarvitse ravintoa kuin aikaisintaan kolmen tai neljän päivän päästä. Tällä hetkellä voisin vaikka kulkea vertavuotavan uhrin ohi eikä minulle tulisi mitenkään pakottavaa tarvetta hyökätä"
Sirena sanoi vastaukseksi Naishan aikaisempiin puheisiin kun kipu hänen hampaissaankin oli rauhoittunut ja hän pystyi jälleen puhumaan ja toimimaan täysin normaalisti. Sitten hän vaikeni kuuntelemaan Naishan mietintöjä ja veti samalla kokeeksi muutaman kerran syvään henkeä.
"No ei minua nyt oikeastaan kiinnosta miksi se poltti niin kamalasti. Sen se kuitenkin teki. Tuntui... tuntui kuin olisin muuttunut uudestaan vampyyriksi. Tunne oli ihan samanlainen kuin silloin kun minua purtiin"
Sirena sanoi, osittain itsekseen ja osittain Naishalle. Hän katseli rohtopulloa ja tunsi samalla pientä kiitollisuutta siitä, ettei se ollut toiminut. Hän ei varmaan olisi enää osannut elää ihmisenä. Parissasadassa vuodessa oli jo tottunut olemaan vampyyri, elämä tavallisena ihmisenä ei enää kuulostanut mahdolliselta.
Sirena kuuli Naishan sanat kuin jostain kaukaa, niin uppoutunut ajatuksiinsa hän oli. Vasta tämän komentaessa häntä riisumaan vaatteensa Sirena tuntui heräävän. Hän kohotti katseensa ja kohotti hämmästyneenä kulmiaan Naishalle.
"Anteeksi kuinka? Miksi sinä haluat minun riisuuntuvan keskellä pimeää metsää?"
Hän kysyi ja yritti samalla hahmottaa, mitä haltia oli aikaisemmin mahtanut sanoa. Jotain vartijoista ja asioiden järjestämisestä...
"En minä nyt ainakaan alastomana niiden teidän vartijoidenne ohi pääse, uskaltaisin hiukan veikata"
hän huomautti sitten.