Kirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 15 Syys 2009, 18:20
Kuura huokaisi syvään toisen mainitessa sodasta. Hetken aikaa griipi kuunteli demonin puheita ja mieleipiteitä samalla miettin omia tulevia sanojaan. Hän katsoi maisemia ja ajatteli niidenkin olevan joskus veren peitossa, mikä kauhistutti nuorta griipiä.
"Katsos Ariel... En ole tämän seudun aarnikotkia."
Aarnikotka päräytti muutaman tiheämmän lyönnin ennekuin antoi taas sipivan ilmavirran kuljettaa heitä ilmojen halki.
"Olen kasvanut ja elänyt kaukana pohjoisessa, kaukan tästä maasta ja paikasta. Olen tottunut elämään jatkuvassa taistelussa luontoa ja muita olentoja vastaan. En tarvitse sotaa huomaamaan, että maailma on muutenkin jo tarpeeksi vaikea paikka elää. Joka päivä joudun etsimään ruokani ja suojani ja joksus minun on uhmattava ukkostaivasta lentäessäni vuorien yllä. Sota on minusta turha, enkä aio osallistua siihen mitenkään. Olen taruolento ja jos se tuottaa ongelmia muille, se ei ole minun ongelmani. Nahkaani vainotaan jo muistakin syistä, joten en hlau lisä syitä sen perään juoksemiseen."
Kuuraa puistutti ajatus, miten hänelle olisi käynyt jos ei olisi päässyt pois kauoungista. Sen nahka olisi joko myyty jonkun lattialle tai sitten jonkun rikkaan ihmisen puvun ainekseksi. Sulkia olisi myyty ties ja mihin ja sisäelimet olisi jauhettu, kuivettu tai myyty sellaisenaan noidille, velhoille ja lemmen lääkkeeksi epätoivoisille ihmisille.
"Tapasin erään lohikäärmene tänne tullessani ja hän kertoi minulle tästä sodasta. Olen pohtinut sitämonta kertaa, mutta en ole nähnyt sita omaksi ongelmakseni, valitettavasti se tulee vaikuttamaan minuun jollain tasolla halusin tai en, jos jään näille seuduille."
Kuura huokais uudelleen ja aloitti taas tasaiset iskut.
"Hyväksyvätkö haltiat sinua sitten ollenkaan? Vai oletko molempien puolien inhokki tai jotain?"
Kuura heilautti päätänsä ja korjasi nopeasti sanansa.
"Tarkoitan, että miten teihin demoneihin suhtaudutaan tässä sodassa. Ihmiset pitävät teitä enemmän taruolentoina, mutta miten haltiat?"
Griipi vilkaisi toista niin paljon kuin pystyi hiemanpahoillaan olevasti.
"Tarkoiatn.. En ole tavannut juurikaan demoneita ennen. Olet ensimmäinen jonka kanssa puhun. Olen vain kuullut juttuja laidasta laitaan, enkä uskalla luottaa niihin."