Veden äärellä (Sovittu)

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Veden äärellä (Sovittu)

ViestiKirjoittaja Submarine » 22 Loka 2009, 12:02

Vanha Rotta tutkaili järveä puiden lomasta. Vedenpinta oli tyyni, eikä elämää näyttänyt juurikaan olevan. Varmastikin suurin osa metsäneläimistä käytti järveä juomapaikkana tämän tästä, mutta ainakaan nyt mitään ei näkynyt olevan. Toisaalta, ei huonosilmäinen rotta kunnolla toista rantaa edes nähnyt, siellä olisi voinut toki olla mitä tahansa oravasta karhuun. Mutta eläimet tapasivat häipyä kun vain piti hieman mökää, joten tuskinpa mikään kävisi äkäiseksi vaikka joutuisikin jakamaan järven.

Tihrustettuaan aikansa Vanha Rotta erkani puiden lomasta ja lähti kaikessa rauhassa kohti järvenrantaa. Paikkaa sanottiin hyväksi kalavedeksi, ja repussa oli kuin olikin siima ja koukku. Sitä paitsi metsässä tarpomisesta oli hiljalleen tullut pieni jano, ja vaikka leilissä olikin vielä vettä, alkoi se auttamatta olla eltaantunutta. Olisi hyvä vaihtaa sekin uuteen. Sitä paitsi lepotauko tekisi hyvää muutenkin. Kukaties voisi leiriintyäkin, vaikka siitä muutama haltia olikin varoittanut. Pelkäsivät henkiä. Vanha Rotta ei pelännyt, ei kun oli nähnyt niin monta paljon tavallisempaa, paljon tappavampaa vaaraa. Oikeastaan järvi muistutti rottaa eräästä vanhasta taistelusta kaukana täältä. Siinä oli ollut mennä henki useaankin otteeseen, ja oikeastaan juuri se oli saanut tämän teetättämään suurella rahalla ja vaivalla ketjupanssarin, joka nyt lojui repussa. Suolet ulkona saivat hieman miettimään tärkeysjärjestyksiä.

Vanha Rotta työnsi mietteet sivummalle ja kumartui vedenrajaan ottamaan muutaman suullisen vettä. Se oli kylmää, syksyssä kun jo oltiin, mutta ainakin täysin juomakelpoista. Kelpasi rotalle. Niinpä tämä alkoikin siis puuhailla veden ääressä ja etsiä onkivarusteitaan.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja Ay » 22 Loka 2009, 19:20

Päivä oli hyvin tylsä nuoren suden mielestä. Vaikka oli juossut koko päivän mikä toisi hänelle pientä iloisuutta. Juokseminen oli ihanaa ei omassa muodossa ja omassa muodossa. Ketterästi ja pehmeästi susi liikahteli oksien ohitse. Hypähteli esteiden ylitse tai alas. Vauhti jollakin tapaa hiipui kokonaan ja susi haukotteli makeasti isoa suutaansa. Lopuksi huulet lipuilivat huulia.
Pian hän oli päässyt huomaamatta järven läheisyyteen. Alkujaan hänen ei olisi pitänyt juosta tänne, mutta jalat olivat tuonneet tänne niin sitten oltiin täälä. Kuuliaisesti susi katseli ympärilleen. Tuuli oli hiljainen mikä ei tuonnut uusia hajuja tietoonsa. Valkean harmaa turkkinen nartu asteli pehmeästi metsän turvasta avaralle järven avaralle rannalle.
Safilye ei oikein tiennyt kannattaisiko astella järvelle, koska pieni pahan aavistus oli mielessä. Hän ei ollut varma, että hyökkäisikö muu järvessä oleva hänen päälle. Nykyään ei voinut tietää kuka hyökkäisi päälle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Loka 2009, 21:19

Raban

Tässähän tämä päivä muiden mukana.. aurinko paistoi taivaalla lämmittäen vielä säteillään kylmenevää syksyä, vaikka talvi tulisikin joku ihana päivä ja peittäisi taas maan lumi vaippaansa. Mutta siihen olisi vielä aikaa, paljon aikaa.
Raban, harmaan sävyinen uros puolinen ihmiskettu istui puun oksalla kaikessa hiljaisuudessaan ja leikki tikarinsa kanssa, jonka oli ottanut vyöltään omalta paikaltaan. Pihkan väriset silmät katselivat tylsistyneen näköisenä tikarin hopeista terää, mutta varoi tarkkaan ettei tekisi itselleen edes vahingossakaan itselleen pintanaarmua. Ei olisi sopivaa myrkyttyä omasta tikaristaan ja saati oma tekemästä myrkystä. Ei sopinut hänen arvolleen..
Tikari sujahti siististi takaisin omalle paikallensa ja kettu hyppäsi alas puusta kauniisti joustaen jaloillaan ja lähti kävelemään läheisen järven rantaan. Katse toisinaan kävi paikalle pöllähtäneessä sudessa, jolle Raban vain tuhahti mielessään jätten hukan omaan arvoonsa. Siinä lähemmäs järveä tultuaan osui näköpiiriin jotakin.. eriskummallista ja kiinnostavaa, yli syönnyt rotta. Kaikkea sitä näkeekin kun tarpeeksi vanhaksi elää..
"..Kaikkea sitä tuleekin nykyään vastaan." Raban tuumasi rotalle kuin kenelle tahansa tutulle. Kyllä Raban oli vetännyt oikean itsensä eteen maskin taas vaihteeksi. Olisi syytäkin olla kiltisti.. tuo rotta kykenisi murskaamaan hänet painollaan varsin hyvin, ja johtajan määrys on että pitäisi pysyä hiljaa.. Eikä kettu uskaltanut käydä uhmaamaan johtajaansa enää IKINÄ. Kavoilla olevat arvet muistuttivat siintä liiankin hyvin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 22 Loka 2009, 21:44

Vanha Rotta vilkaisi puhujaan vasta, kun tämä tervehti omalla tavallaan, vaikka olikin kuullut tämän loikkaavan alas. Se oli... jokin otus. Rotalla ei ollut hajuakaan, mistä se oli tullut noin nyt yleisesti, tai mitä se tarkalleen halusi. Mutta kovin tuttavallisesti se tuntui kuitenkin puhuvan, olkoonkin että tämä olisi voinut laittaa vaikka rahaa sen puolesta, ettei koskaan ollut nähnyt sitä. Se oli kuitenkin melko pieni, kaiken kaikkiaan, eikä sillä ollut nähtävästi kuin veitsi. Niinpä rotta keskittyikin taas mieluummin laittamaan koukkua siimaan.
"Naa-a", Vanha Rotta vastasi lopulta, tietämättä mitä muutakaan olisi siihen sanonut. Tulipa siinä kuitenkin ohimennen, kaikesta huolimatta, tarkastettua oliko moukari helposti käden ulottuvilla. Eihän näistä koskaan tiennyt...

Ohimennen Vanha Rotta huomasi sudenkin, mutta se oli yksin ja pienen matkan päässä. Kai tuli vain juomaan ja häipyisi sitten.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja Ay » 22 Loka 2009, 22:54

Päälistä ajatusta sudella ei ollut, kun järvelle oli tullut. Hän voisi juoda, kun oli nyt tässä tai jopa kastaa itsensä. Päivän juoksusta oli pieni nälkä tullut ja se sai suden katsomaan rottaa nälän mielessä. Toisinaan tuollainen rotta ei olisi maukas suussaansa. Eihän sitä voinut tietää, kuin maistamalla. Varovaisesti valkoinen susi asteli veden äärelle. Narttu litki häntä alhaalla.
Aluksi, jos hän joisi vettä ja mietti miten hän voisi saada jyrsiän makupalaksi. Se ajatus jäi, kun näki mitä toinen teki. Onki vedessä, mutta ennen kaikkea moukari jyrsiän läheisyydestä.
Pienesti susi hahvahtui, kun järvelle asteli kummallinen otus. Sitä Safilye piti vaarallisempana, mutta ei hiiskunut asiasta. Pian vesi maistui uudestaan ja alkoi susi litkiä vettä suuhunsa. Vesi oli hyvin lämmin, että tassut saisi kastua.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Loka 2009, 13:33

//Ei, se ei ole veitsi se on tikari//

Raban

Rotta ei meinannut aluksi suostua vastaamaan ketun kysymykseen ja Raban meinasi kysyä kysymystään uudestaan, kunnes tuo rotan kuvatus vastasi vihdoinkin jotakin.. Ja ilmeisesti oli aika hiljaista heppua tämä veikko kun ei paljoa suostunut turisemaan hänen kanssaan, sekä jonkin verran varovaisuuttakin näytti löytyvän. Tuon käsi kävi nuijalla... Höh, ei hän ollut tuon kimppuun käymässä sen verran omaa elämäänsä sattui arvostamaan.
Katse kävi jälleen hukassa, joka oli vain litkittämässä lätäköstä vettä tai näin kauniimmin sanottuna järvestä. Susi ei kuitenkaan Rabaniltakaan saanut sen suurempaa huomiota. Hukka mikä hukka ja se oli siinä, ei muuta näin Rabanin silmissä.
Katse siirtyi takaisin rottaan..
"Jos saat kalaa enemmänkin voisitko antaa minullekkin?" Raban kysyi sitten uudelta tuttavuudeltaan, vaikka olisi ihan hyvin voinnut ryöstääkkin tuon ja lähteä naureskellen karkuun. Mutta miksi nähdä vaivaa kun voisi esittää kilttiä ketun poikaa ja päästä helpommalla.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 23 Loka 2009, 16:16

((Rottaa lyhyiden teräaseiden tarkat mitat, teränmuodot ja väistin mahdollinen olemassaolo eivät kiinnosta läheskään yhtä paljon kuin se, että koko ase on olemassa.))

Vanha Rotta joutui vilkaisemaan uudemman kerran otusta, kun se äkkiä pyysi kalaa. Millähän perusteilla se luuli sitä kannattavaksi alkaa kinuamaan häneltä? Rotta oli huomattavasti kiinnostuneempi omasta hyvinvoinnistaan, kuin kalan jakamisesta jokaiselle ruinaajalle. Tuskinpa sitä edes paljoa tulisi, Vanha Rotta kun ei ollut mikään uskomaton kalankiskoja.
"Myyn, jos liikaa", Vanha Rotta vastasi, keskittyen taas sitomaan koukkua kiinni. Nyt alkoi selvitä sekin, miksi koko otus oli edes ilmestynyt paikalle. Se halusi ruinata ruokaa. Ruinatkoon joltain muulta, rotalta ei armopaloja tulisi.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja Ay » 24 Loka 2009, 23:47

Juodessa viileä järvi vettä oli ihan mukavaa, mutta omat suolisto bakteerit ei hevillä antaudu. Safilye kuunteli mielellään mitä noi kaksi oikein jutustelivat. Kalaa ei kai onnistuisi, koska hän lättäili vettä suuhunsa rotan vieressä. Hänellä on pieni jano ja nyt hän halusi sammuttaa janonsa.
" Jos hän yrittää saada varastamala ylimääräiset kalasi. " Safilye.
Itse susi voisi kokeilla rotan saamista kiinni, mutta rotan aseet sai hänet varoitus päälle. Ainakin itse voisi yrittää saada, koska kummatkin näytivät sitä, että naurttuja ei kohdeltaisi hyvin. Sanomansa jälkeen hän jatkoi juomista hetkeksi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Marras 2009, 08:50

Raban

Raban muuttui mietteliääksi kun rotta tarjoutui antamisen sijaan myymään ketulle kalojaan, jos jotakin tulisi saamaan. Varastaminen kävi totta kai ensin mielessä, mutta hän kyllä muisti hyvin Ankokun määräyksen ettei huomiota herätettäisi turhan takia. Mistä sitä tiesi oliko rotta ihmisten vai haltioiden puolella, ja jos rotta menisi laulamaan... Sitä riskiä kettu ei suostuisi ottamaan, joten kai olisi ihan paikallaan laihuttaa rahapussiaan. Raban olikin sitten antamassa vastaustaan rotalle kun kolmaskin osapuoli osallistui tähän keskusteluun. Pää kääntyi äänen suuntaan ja ensin kettu sai sen saman hukan näkyviinsä, eikä muuta, mikä olisi voinut puhua. Hukka siis osasi kuin osasikin puhua? Vaikkakin oli törkeyden huippu..
"Väitätkö sinä minua hukka varkaaksi!?" Raban tuhahti, vaikka susi osittain olikin oikessa hänen suhteensa. Hän oli varas. Vaikka tällä kertaa jättäisi varkauden suosiolla tekemättä, rotan nuija ei vaikuttanut houkuttelevalta. Raban kääntyi takaisin rotan puoleen jättäen suden jälleen omaan arvoonsa.
"Paljonko?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 07 Marras 2009, 12:35

Jaa-a, puhuva susi. Vanhan Rotan olisi ehkä kuulunut olla siitä hämmentynyt, mutta tällä saarella pyöri kaikenlaista outoa. Ja se vasta outoa olikin, mihin kaikkeen outoon sitä saattoi ainakin nimellisesti tottua, kun vain näki tarpeeksi. Rotta oli enemmänkin varautuneen kohtaloonsa tyytyvä - siis siihen kohtaloon, että puhuvia susiakin tosiaan oli. Hämmentävää, mikä kaikki puhuikaan; miekat, sudet, monet muut eläimet, veistetyt isot patsaat... Lista oli melko pitkä. Mutta niin, ajatus harhaili taas. Piti keskittyä olennaiseen. Susi puhukoot kaikessa rauhassa, vaikka sen ajattelu nytkäyttikin aivoja ikävällä tavalla.

Toisaalta, susi puhui silti sellaista, mistä Vanha oli pitkälti samaa mieltä. Outo pikkuhiippari saattoi hyvinkin kaavailla kalojen varastamista - sikäli, mikäli niitä nyt tulisi.
"Katsoo, katsoo", Vanha Rotta vastasi ykskantaan otukselle. Pitäisi katsoa, paljonko ylimääräistä edes tulisi, jos tulisi. Vasta sitten voisi sanoa mitään hinnasta.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Marras 2009, 19:52

Hetken Safilye katseli muita, kunnes alkoi taas lätkiä vettä suuhunsa. Jano oli kovea ja muutenkin vesi maistui hyvältä. Kuullessaan toisen reagoinnin sanomastaansa. Korvat mennä hörömmäksi ja katse taas eläin ihmisen tyyppiseen urokseen.
" Ei millään pahalla, mutta pidän niin, koska näytätte rosmaiselta. Jonkinlaista rötöstä löytyy varmastin elämäsi varella. " Safilye sanoi hiljaa.
Pian tyyppi kysyi hintaa rotalta. Pienellä jännityksellä susi halusi tietää mitä rotta pyytäisi hinnasta. Tarkaa hintaa ei tullut se sai varmaakin siitä minkä kokoinen kala on. Itse sen sijaan pienesti pahestui, koska varmasti veden juomisella karkotteli kaloja pois päin. Sinäänsä häntä ei haitannut, koska hän ei voisi ostaa rotalta kalaa. Hän sutena ei kanniskellut rahapussia. Millään lailla sen takia ei halunnut muutua naiseksi. Itse ei oikein viitynyt tällaisessa paikassa yrittää kalan saamista. Se olisi energian tuhlausta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Marras 2009, 20:36

Raban

Raban vain nyökkäsi rotalle, joka antoi vastaukseksi vain vähän juuta jaata. Eli jos tuo rotan kehveli saisi kalaa, hänkin saisi kalaa maksua vastaan. Ei hassumpaa, mutta rotalla vaikutti kyllä syövän aika hunosti. Hänen ruokaili hetki taitaakin jäädä aika kyseenalaiseksi tällä vauhdilla. Kettu istahti sitten siihen nurmikolle istumaan ja veti pitkän häntänsä jalkojensa ympäri kuin lämmikkeeksi.
Raban vilkasi hukan päälle, joka- jälleen kerran- laukoi perättömiä hänestä, tai ainakin osittain. Hän oli varas, muttei tällä kertaa, riippui miten kalaa rotalata tulisi. Ja jos tuo saisi liian vähän hän varastaisi ne ihan kylmiltään, vaikka sitten selkäsaunan uhalla. Pieni mies ketun sisällä tanssi ja hyppi ympäriinsä onnellisena ja räkätti psykopaattista nauruaan.
"Ai sen takiako kun ole kettu?" Raban kysyi sudelta hymähtäen pienesti ivallisesti, joka oikein huusi; "vedä minua turpaan!" -tai hukan kohdalla puremista.
"Eikä ulkonäkö kaikkea kerro." Raban lisäsi vielä mumisten lähinnä itsekseen kääntäen katseensa kalastelevaan rottaan. Raban kuitenkin oli vain hiljaa aloillaan ja seurasi pihkan keltaisilla silmillään rottaa, kunnes avasi turpansa jonkin ajan päästä uudestaan.
"Taitaa olla tässä aika hiljiasta?" Raban totesi itsestään selvän asian ja kävin nopeasti katseellaan järven pinnan läpi. "Jospa kokeilisit tuolta lumpeiden luonta?" Kettu ehdotti jo osoitti varsin houkuttelenvan näköisen lumme rypeikön suuntaan.. Hän oli nähnyt usein kuinka hauki oli siellä molsinut jahdatessaan kaloja. ..Ja siellä missä oli petoja oli myös muita kaloja aivan varmasti... tai sitten koukkuun tarttuisi se hauki. No kala sekin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 11 Marras 2009, 15:47

Vanha Rotta vilkaisi niin puhuvaa sutta, kuin toistakin otusta. Niillä näytti olevan melkoinen tarve selittää. Rotta olisi aivan varmasti mieluummin istuskellut aivan yksin kalaa narraamassa, jo aivan senkin vuoksi, että meteli pelotti kaloja. Ja toisaalta, kumpikaan näistä... tulokkaista ei tuntunut erityisen mielekkäältä seuralta. Vanha vain osasi jo uumoilla, ettei kumpikaan otuksista aikonut poistua aivan hevin paikalta. Sehän olisi ollut jo melkein mukavaa.
"Ei hiljaista ole. Yhtään", Vanha Rotta vastasi happaman oloisesti, koettaen parhaansa mukaan keskittyä vain nykimään siimaansa. Se oli aivan liian lapsellista, mutta rotta ei suin surminkaan aikonut noudattaa otuksen neuvoa. Jo tässä vaiheessa Vanhan oli helppo sanoa, ettei pitänyt siitä hiukkaakaan. Se haisikin oudolta.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Marras 2009, 00:28

Nähtävästi hänen juominen ei haitannut pientä rottaa. Oikeasti rotta oli aika ison kokoinen rotta. Harvoin näki sellaista rottaa. Toisen kehoitus ei nähtävästi kiinnostanut ja itse, jos olisi samassa asemassa rotan tilalla hän tekisi saman jutun.
Ketun kanssa asiat olivat hieman toisin, kuin rotan kanssa.
" Ehkä. " Susi sanoi hiljaa.
Olisi varmaakin enemmän kyllä, että toinen oli kettu. Ketuilla ja sen tyyppisillä on tapana kähveltää kaikkea. Sudet enemmän kaatoivat saaliinsa. Ruskeat silmät pyörähtivät, koska hän ei oikein halunnut mennä toista puraisemaan. Se ei ole sovinnollista nartulle, jos herra ei käy hänen päälleensä.
" Siinä asiassa olet oikeassa. " Safilye sanoi hiljaa.
Se oli muutten yleisesti totta, että ulkonäkö ei kertonut kaikkea. Jotakin ulkonäkö aina kertoi muille. Siitä saa paljon selvää, jos osasi hyvin lukea ulkorakennetta.
Juotuuan tarpeeksi valkoinen susi asteli syvemmälle veteen. Susi katsosi pinnasta. Välillä pintaan valahti naiselliset kasvot haukkaamassa vettä ennen, kuin vajosi veden alle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Marras 2009, 19:26

Raban

Njaa-ha.. Ei rotta sitten halunnutkaan nostaa takamustaan ja kokeilla hänen näyttämään paikka, mutta se nyt oli ihan sama jos rotta nälkään halusi nähdä. Tyhmä otus.. Kettu vilkasi suden päälle, muttei jaksanut enää käydä kiistelemään tuon kanssa pikku seikoista.
Kettu tarkasteli kumpaakin hetkisen aikaa, kunnes nousi ja lähti kaikessa hiljaisuudessa kalppimaan tiehensä metsän pimentoon. Hän mitään kaloja jaksaisi odottaa puolta päivää kun vasta jo muutenkin murisi..

//Kiitos kaunis pelistä//
suskari
 

Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron