Valitettavasti tänne päädyt.. || Submarine

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Valitettavasti tänne päädyt.. || Submarine

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Loka 2009, 13:40

Bliss & Kalmankoira

Pidä hyvin? No ei kun hän ajatteli heittää pusikkoon kaikki aseet.. Ei, kyllä hän ajatteli ihan hyvää huolta näistä pitää, sillä hän kyllä tiesi miltä tuntuu menettää aseensa. Etenkin sellainen jossa olisi tunnearvoa, hän oli sellaisen menettänyt jonnekkin haltia kylään.. tai jokeen. Missä lie oli hänen veitsensä.
Aavekoira kuitenkin joutui nyrpistämään proteistoituneena nenäänsä kun rotta päätti sylkäistä aseensa päälle. Kalma otti aseen käteensä suurinpiirtein vain roikottaen kahden sormen varassa.. Kaunis oli ase, mutta rotan onneksi hän ei ollut maallisen mammoonan perässä juoksija. Joten tämä kimmeltävä miekka ei oikein kiinnostanut häntä rahallisessa mielessä. Noh miekka joutui sitten aavekoiran vyötärölle roikkumaan, kuten muutkin rotan lelut.
Nyt voitaisiin vihdoinkin lähteä..
"Ja liikkeelle.." Kalma tuumasi edes suunnittelematta vampyyrin auttamista.. Jos pyysi pystyssä pitäisi pystyä kävelemäänkin ihan hyvin. Eikä vampyyri mitään käynnyt valittamaankaan, kunhan nappasi takkinsa matkaan vielä, jonka laittoi harteillensa. Punainen käsikin peitettiin hanskalla.

Noh matka jatkui ihan nornaalisti ja ilman ongelmia Kalman johdattamana, joka piti myös rotasta vahtia siinä sivussa. Mahan möyrätessä siinä sivussa kuin nälkäinen villipeto.. kohta hänestä tulisikin nälkäinen villipeto ellei hän saa ruokaa.
Bliss raahautui parhaansa mukaan perästä ruhjeinensa.
Lopulta sitten päästiikin kaikessa hiljaisuudessa kylään, joka oli tähän aikaa varsin hiljainen kun suurin osa kyläläisistä oli jo sisällä tai jopa jo nukkumassa. Mikä taas sopi Kalmalle, hän ei olisi nyt jaksanutkaan mitään tuijottavia ihmis raasuja, saati ilkkuja niskaansa.
Kylältä matka jatkui linnaan jossa Bliss jättikin kaksikon keskenään mennessään sairastuvan suuntaan hoidattamaan haavansa. Ja vielä siinä matkalla Kalma luovutti Vanhan Rotan aseet paikallisille vartijoille, jotka kyllä pitäisivät niistä huolta.. Ellei tuo rotan kuvatus sitten joudu köydenjatkoksi. Kalma virnisti mielessään johdattaessaan rottaa kohden kellari kerroksen pimeitä ja synkkiä käytäviä aina tyrmille asti. Vartijat siirtyivät aavekoiran tieltä "tauolle" kuten oli sovittu, tyrmistä kantautui ajoittain jonkun surun tai kivun valituksia ja kidutuskammio oli jo ihan hiljainen tähän aikaan.

Kalma johdatti Rotan yhdelle ovelle ja avasi oven auki..
"Valitettavasti joudut olemaan täällä siihen asti kunnes kunigas suostuu sinut tapaamaan." Kalma hymähti ja viittoi rottaa menemään ensin tyrmään.
"Miksikö? Minulla ei täällä paljoa valtaa ole, enkä voi päästää sinua hyppimään pitkin linnaa vapaana. Ebkä muutenkaan." Kalma lisäsi kuitenkin vielä näin varmuuden vuoksi, ettei synny mitään epämääräsitä kähinää.

//Okei tänne siis.. Ja Kalma tuossa syyn selittikin jo ^^//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 24 Loka 2009, 14:05

Vanha Rotta ei suuremmin pistänyt vastaan matkan aikana, siitä ei olisi ollut hyötyä. Kovinkaan lujaa rotta ei voinut kulkea, mikään ei oikein antanut myöten kahden nujakan ja jo pitkän kävelyn jälkeen, mutta tahallaan Vanha ei hidastanut. Mitään kunniavieraan kohtelua ei kannattaisi varmastikaan edes odottaa, mutta eipä sitä ollut tullut koskaan ennenkään. Kunhan nyt vain henki säilyisi, niin kaikki muu olisi vain pientä ikävyyttä. Tai mahdollisesti suurta ikävyyttä, mutta oli miten oli.

Loppujen lopuksi matka kulki kylän poikki ja päättyi tyrmiin. Ei se suoranaisena yllätyksenä tullut. Tyrmät itsessäänkin olivat Vanhalle Rotalle tuttuja - ei tämä nimenomainen, mutta yleisesti ottaen. Mieluummin rotta olisi viettänyt yönsä jossakin muualla kuin kylmällä ja kostealla kivellä, mutta nämä tuskin ottivat huomioon toivomuksia.
"Naa-a", Vanha Rotta urahti ilman ihmeempiä ja astui vastustelematta sisään ovesta. Kivistä huokui kylmyys ja lattia tuntui jalan alle kostealta. Viitsimättä vilkaistakaan enää oven suuntaan rotta hapuili pimeässä oljille, jotka oli levitetty makuualustaksi nurkkaan, ja istui niille ilman sen suurempia. Tässä sitä nyt sitten oltiin, ja oltaisiin jonkin aikaa.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Loka 2009, 17:26

Kalmankoira

Rotta meni kiltisti sisään ilman suurempia vikinöitä ja Kalma astui sisään itsekkin jyrsijän perästä ja sulki oven niin että se naksahti lukkoon. Niin kylmä ja kolea paikka.. Onneksi hän ei itse ole vielä kertaakaan joutunut viettämään aikaansa täällä, vaikkei hänellä olisikaan ollut minkään sortin paleltumis vaaraa paksun turkin takia- koirana siis. Haavoittuneena toisinaan täällä voisi olla aika kusiset paikat, jopa hänelläkin. Katse valui rottaan, joka olikin näköjään löytänyt itselleen paikan.
Valitettavasti hänellä ei kuitekaan olisi parempaa tuolle tarjottavana tähän hätään, sillä hän ei todellakaan aikoisi itsensä luokse tuota majoittaa. Luca söisi rotan vielä.. Mutta koska tuo rotan kurjimus oli vielä vieraan tasolla, kai sitä pitäisi hieman paapoa?
"Huolitko mitään? Vettä tai ruokaa?" Kalma kysyi sitten ihan vain omaa kohteliaisuuttaan. Muuta hän tuskin saisi rotalle antaa, eikä hän olisi kyllä antamassakaan mitään muuta. Noh, Kalma jäi sitten siihen odottamaan kiltisti vastausta. Mutta jos tuo ruokaa haluaisi.. hän ruokkisi ensin itsensä, maha huusi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 24 Loka 2009, 18:42

Vanha Rotta ei juuri muuta tehnyt, kuin istui aloillaan oljilla. Ei ollut tarvetta tehdä mitään, eikä pienessä sellissä suuremmin edes voinut. Jos tästä tulisi pidempi istuminen, täytyisi ehkä alkaa katsomaan, josko joten kuten voisi vaikka kävellä ympyrää. Vanhuus imi aivan tarpeeksi voimia, siihen ei tarvittu vielä velttoutta päälle. Mutta tämän päivän, ja kaiketi seuraavankin, voisi istua aloillaan ja liikkua lähinnä vain lämmön vuoksi. Oli tämäkin vaihtelua, vaikka kaikki vaihtelu ei välttämättä ollutkaan hyvästä.
Loppujen lopuksi pelkkä kivikopissa istuminen tulisi raastamaan hermoja jo pelkästään yksitoikkoisuuden vuoksi. Siinä oli mennyt monelta järki. Mutta jos jotakin hyötyä vanhuudesta oli, niin ainakin se oli opettanut kärsivällisyyttä. Loppujen lopuksi pieni istuskelu pimeässä ei ollut kovinkaan suuri hinta hengestä.

Vanha Rotta havahtui jo hyvin alkaneista pohdiskeluistaan, kun syystä tai toisesta myös selliin tullut vangitsija kyseli, halusiko tämä ruokaa. Jaa, miksikäs ei? Edellisestä kerrasta oli aikaa jo jonkin verran.
"Huolii. Ruokaa, vettä. Ei olutta", Vanha Rotta vastasi, vilkaisemattakaan kuitenkaan miestä kohti. Tulipa tehtyä vielä erikseen selväksi, ettei tämä ainakaan toisi mitään vettä vahvempaa. Tässä ei vielä kaiken huipuksi huvittanut alkaa paskomaan suoliaan ulos johonkin nurkkaan. Vanhuus ei tosiaan tullut yksin.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Loka 2009, 19:21

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi pienesti rotalle ja tuon pyynnölle, mutta avasi vielä suunsa: "Mitä edes syöt?" Niin hänellä ei ollut hajuakaan mitä tuollainen jyrsijä oikein söi, huomoiden tietenkin että hän oli koira joka söi lihaa suurimmaksi osaksi. Häntä ei kiinnostanut mitä paikalliset jyrsijä kansat pistivät poskeensa. Tämä toisinaan taisi olla vähän erilaisempi kuin normaalit? Oli miten oli, vastauksen saatuaan aavekoira teleporttaisi oven toiselle puolelle ja lähti hiljaisena kävelemään pitkin synkkää käytävää. Kunnes sitten pysähtyi yhden oven eteen ja tiirikoi sen auki mustalla terävällä kynnellään. Aave astui sisään ja paikallinen vanki jos toinenkin oli saada sydänkohtauksen aavekoiran nähdessään. Totta kai hänet täällä jo tunnettiin ja hyvin kun toimi tyrmien puhdistajana. Vangit suorastaan jo pelkäsivät häntä melkein samalla tasolla kuin Blackiä. Hän toisinaan oli siintä katala kuin käärme että hänen tulonsa yleensä kuuli vain vasta sitten kun ovi avattiin auki. Blackin kuuli jo kaukaa tuon sauvan kopseen takia.
Noh Kalma siirtyi aterioimaan ja hyökkäsi toisen vangin kimppuun toisen huutaessa vieressä hädissään kuin teloitettava. Kalma repi ja raastoi vangista lihaa irti vaikka tuo olikin hengissä veren valuessa pitkin kivistä lattiaa. Lopulta vanki kuoli ja jonkin ajan päästä Klamakin sai vatsansa täytettyä. Koko tuon veri näytelmän aikana tuo toinen vanki ei ollut liikahtanutkaan paikaltaan, kunhan oli tuijottanut ja värissyt nurkassa kuin pelokas pupu jussi.
Kalma nousi ylös ja poistui paikalta sulkien oven perästään, mennen hakemaan sille rotalle ruokaa. Samalla kun matkalla nuoleskeli verisiä käsiään puhtaaksi.

Jokusen vartti tunnin päästä aavekoira palasi jyrsijän luokse tarjottimen kanssa missä oli kaikki mitä tuo halusi. Ovi avattiin ja Kalma laski tarjottimen lattialle sulkein sitten oven perästään.. Voisihan hän tuolle vaikka seuraansa sallia edes hetken aikaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 24 Loka 2009, 20:40

Nähtävästi tässä ei oltu aivan vangin tasolla kuitenkaan, kun ruuankin suhteen sai tehdä peräti toiveita. Tarkalleen ottaen rotat söivät varmaankien vieläkin laajemmin kaikkea kuin ihmiset, vaikka Vanha Rotta olikin pysynyt tavallisesti hyvin yksinkertaisessa, halvassa ja yksitoikkoisessa ruokavaliossa. Palkkamiekan oli huono alkaa nirsoilemaankaan, jos halusi elättääkin itsensä.
"Lihaa. Leipää", Vanha vastasi, viitsimättä alkaa suuremmin edes pohtimaan asiaa - tai koettelemaan vieraanvaraisuuden rajoja. Kunhan nyt saisi jotakin kupunsa täytteeksi.

Ja sitten mies olikin poissa. Pimeässä sellissä Vanha Rotta ei tietenkään nähnyt tämän katoavan, mutta hengitystä ei kuulunut. Ovi ei ollut kuitenkaan auennut missään välissä. Niitä velhontemppuja taas. Hetken odoteltuaan rotta asetti käden seinää vasten, nousi ylös ja lähti seuraamaan sitä saadakseen paremman kuvan tilasta. Pieni se oli yhä, kovinkaan montaa askelta ei voinut ottaa. Tyrmiä ei, luonnollisesti, suunniteltu mukavuuden vuoksi, vaan pitämään rikolliset odottamassa rankaisua. Ohimennen Vanha tosin löysi laskiämpärinsä, johon oli tarkoitus tarvittaessa tehdä tarpeet. Kaikeksi onneksi se oli tyhjennetty aikaisemmin, sillä se löytyi kuin rotta potkaisi sen epähuomiossa kumoon. Olkoon siinä sitten, kai sitä voisi tarpeen vaatiessa käyttää.

Kun mies palasi takaisin, jostakin syystä tällä kertaa ovea käyttäen, istui Vanha Rotta jälleen nurkassa. Tällä oli ruokaa mukanaan, mutta rotta ei kuitenkaan noussut sitä hakemaan, ennen kuin ovi oli vedetty taas kiinni. Siinä oli lihaa, leipää ja vettä, kuten oli pyydettykin. Aivan tarpeeksi hyvä ateria päivän jäljiltä.
Vanha Rotta alkoi syödä, kiinnittämättä mieheen juurikaan huomiota. Ahmimiseksi sitä olisi ollut vaikea sanoa, mutta määrätietoista se kyllä oli. Syömistä, jonka tarkoituksena oli saada syödyksi. Vanha ei tuntenut mitenkään erityisen hyvin pöytätapoja, eikä noudattanut niitä vähiäkään. Ihmisten touhuja sellaiset. Siksipä rotta maiskuttikin, repi lihaa hampain, raapi kaikessa rauhassa itseään kesken kaiken ja pyyhki sormiaan itseensä ja seiniin sikäli, kun ei niitä imeskellyt.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Loka 2009, 11:22

Noh jos hän olisi liikkunut ylinopeasti tarjotin kädessä niin kyllä sitä saattoi arvata mitä silloin tapahtuu.. niin aivan kaikki ruuat olisivat pitkin lattiaa levällään ja hän saisi hakea uuden annoksen keittiöstä. Ei kiitos.
Rotta tuli syömään, eikä Kalma oikeastaan reagoinnut tuon huonoihin ruokatapoihin, sillä itsekkin ei noista pahemmin perustanut. Vaikka nyt osasi tarpeen tullen veistä ja haarukkaakin käyttää. Ei hän sentään täys sivistymätön ollut, ettei niin alkeellista tapaa osaisi.
"Oletpas vaisu.." Kalma tuumasi näin ohi mennen kuin armas vieras ei hänestä näyttänyt olevan moksiskaan. Ja hän kun omaa ystävällisyyttään oli ajatellut jäädä rotan juttu kaveriksi jos haluaisi jutella, ei hänellä muutakaan tekemistä olisi juuri tässä ja nyt. Paitsi että hänen pitäisi etsiä jostakin se kirjuri käsiinsä ja varata aika rotalle.. mutta herra oli varmaan jo nukkumassa tai muuten vain kotonaan, joten olkoot tällä kertaa. Aamulla voisi käydä herran etsimässä tai huomenna illalla.

"Teet töitä haltioille?" Kalma kysyi sitten rikkoen hiljaisuuden kokonaan ja lähinnä siksi, että halusi tietää itsekkin tästä rotta herrasta enemmän.. ihan vain vastaisuuden varalta, jos törmäisi uudestaan hieman hunommassa tilanteessa. Olihan hänkin haltioiden palkka listoilla, oikeastaan ollut jo pidemmän aikaa varmasti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 25 Loka 2009, 13:33

Mies oli sitä mieltä, ettei Vanha Rotta puhunut tarpeeksi. Ja vaikka rotta olikin pyörinyt suuren osa rotalle pitkää elämäänsä ihmisten joukossa, ei tarve puhua puhumisen vuoksi ollut koskaan oikein auennut. Ihmiset puhuivat sanoilla, mikä oli muutenkin vaikeaa. Ihmisten äänteillä oli tarkka määre ja tarkoitus, yksi sana tarkoitti yhtä asiaa. Rotat vikisivät toisilleen, eikä se ollut samalla tavalla tiukkaa. Sitä ei tarvinnut ajatella, sitä tehtiin - ja silloin, kun sillä oli jotakin merkitystä. Vanha ei ollut koskaan sisäistänyt ihmisten lärpätystä, eikä kyennyt kunnolla kieleenkään. Siinä oli jo hyvänpuoleisesti syytä olla turhaan yrittämättäkään, kun ei tarvinnut.

"Ei. Ei haltioille. Rahasta. Työ rahasta", Vanha Rotta vastasi. Nyt tuli jo kysymys, johon oli jotain oikeaa syytäkin vastata. Mutta niin, rotta ei nähnyt tekevänsä töitä kenellekään, vaan rahasta. Tämä oli tullut tälle saarelle, koska maalailivat sotaa. Sodasta sai tienattua, jos vain osasi, oikeastaan jo sitä edeltävistäkin ajoista. Vanha oli vain ottanut haltioilta työtarjouksen, koska se oli näyttänyt lupaavalta. Kukaties seuraavana päivänä joku niiden puolelta olisi pistänyt kylmäksi ihmisen, tai kukaties joku ihminen olisi halunnut suojelua. Toki, tällainen ramppaaminen ei ainakaan luottamusta herättänyt, jos siitä jäi kiinni, mutta rotta oli rahan eikä luottamuksen perässä. Aatteet ja syyt jääkööt muille, tämä oli vain kiinnostunut rahasta. Aatteilla ei syöty tai maksettu puoskarille, joka kiskoisi nuolen kyljestä.

Saatuaan syötyä Vanha Rotta lopetteli tavalliseen tapaan. Rotta jätti kumpaakin, niin lihaa kuin leipää, pienen palan ja nirhaisi pitkällä etuhampaalla peukaloon nirhaman. Tämä valutti muutaman tipan verta kummallekin pienelle palaselle ja siirsi ne nurkkaan. Se oli pieni uhri mahdollisesti paikalla oleville hengille tai vainajille, jotta nämä osaisivat olla suopeita. Tai niin ainakin sanottiin, Vanha ei tiennyt siitä suuntaan eikä toiseen. Mutta parempi kai sekin oli tehdä.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Loka 2009, 20:42

Kalmankoira

Kalma tuhahti kylmästi rotalle, kun tuo kertoi tekevänsä kaiken vain ja ainostaan rahasta. Voisisitteko arvata kuinka paljon hänen tekikään mieli juuri tässä ja nyt ärähtää tulle, ettei maailma vain rahan ympärillä pyöri. Kalma kuitenkin piti turpansa tukossa ja oli hiljaa seuraillen rotan syömisiä. Sottaistahan tuo touhu oli, mutta hän piti turpansa kiinni kun yhtään siistimpi ollut.. ainakin silloin kun kukaan ei ollut näkemässä.
"Jaah.. Mutta sekin saattaa kääntyä sinua vastaan pikkuinen." Kalma virnisti. Kyllä vain, jos tuo oli ollut haltioiden kanssa tekemissä JA hyökännyt vielä heidän miehensä kimppuun tuota saatetaan ajatella vakoojana. Mutta sen päätös tehkööt kuningas itse. Mutta hän olisi ainakin teloittanut tuon rotan kuvatuksen polttamalla, kunhan olisi ensin pienen kidutus protessin käynnyt läpi.
Mutta jos ei teloitusta niin hän ainakin haluaisi tuolle rangaistuksen siintä, että oli hyökännyt yhden kuninkaan miehen kimppuun. Sääli vain, ettei hän ollut kovinkaan suuressa asemassa täällä päin. Hänellä mitään sanavaltaa.
Rotan saatua sitten lopultakin syötyä aavekoira kävi hakemassa tarjottimen käsiinsä, muttei vielä lähtenyt minnekkään- sen sijaan taas avasi ison turpansa jälleen kerran.
"Niin... Miksi sinä kuninkaalle haluat kertoa mitään tuollaisia tietoja kun ensit olet raahaamassa yhtä miestä haltioiden käsittelyyn.."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 25 Loka 2009, 21:18

Vanha Rotta joutui tuijottamaan hetken miehen suuntaan pimeässä ja miettimään, kysyikö tämä tosissaan. Tyhmäkö oli? Tosissaanko tämä kyseli, miksi rotta oli päättänyt juuri hengenvaarassa alkaa paljastamaan, että tiesi jotain? Ja tämäkö oli niin tärkeässä asemassa täällä, että sai pyöriä tyrmissäkin miten halusi? Tässä pitäisi kai alkaa jo huolestuakin, hengen puolesta jos muukin väki olisi yhtä tyhjäpäistä.
"Rahasta. Paskat haltiasta. Rahasta raahasi. Sinä et tapa, jos muuten menee tieto", Vanha Rotta vastasi, kuin olisi koettanut selittää idiootille maailman yksinkertaisinta asiaa. Jos rotansuulla olisi kyennyt ihmismäisiin äänensävyihinkin, olisi siitä kuultanut vielä varautunut iva. Tietoakin saattoi pitää panttivankina, ja sitä oli reilusti vaikeampi vapauttaa.

Ohimennen Vanha Rotta raapi hieman halkinaista kuonoaan ja mietti, mahtoiko mies oikeastaan nähdä pimeässä. Ainakaan se ei tätä haitannut. Parempi olla kokeilematta.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Loka 2009, 22:20

Kalmankoira

Kyllä, hän sai pyöriä tyrmissä miten halusi tämä oli hänen valtakuntansa.. Paisti ettei hän vartijoita kykeneisi komentamaan mitenkään, vaikka halua olisikin. Mutta tyrmissä hän sai tappaa kenet hyvänsä, ellei toisin olisi määrätty, kukaan ei ollut suojelemassa näitä vankeja häneltä, heh.
"Kyllä.. olet vain rakkaiden tietojesi takia turvassa minulta, muttamutta.." Kalma virnisti ja naurahti väliin muutaman kerran halveksivasti, ennekuin taas jatkoi.
"..Jos armas ystäväni on siellä kuninkaan kanssa, sinä kuolet, siintä HÄN pitää huolen. Ja mitä kuningas tulee sanomaankaan siintä, että hyökkäsit melkein ominpäin hänen miehensä kimppuun? Ja mistä sinä tiedät mitä minä menen lerpittelemään sinusta?" Kalma sanoi julmasti nauraen lopun kuin joku hullu psykopaatti konsanaan, kunnes hiljeni naurun jäädessä kaikumaan pitkin tyrmän kylmiä seiniä.
Ja totta mooses hän näki pimeässä siinä missä ihminen päivällä, joten Kalma näki rotan jokaisen liikkeen ihan hyvin.
"..Tai voisin vain tappaa sinut.. illallisen merkeissä, eihän kukaan tiedä sinusta." Kalma hymähti pienesti. "Saati sitten ole kiinnostuneita." Kalma lisäsi. Niin tuon rotan elämä oli vain ja ainostaan hänen käsissään. Ja jos hän kävisi tuon kimppuun nyt, kukaan tuskin olisi kaipaamassa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 25 Loka 2009, 22:45

"Ee voi mittään", Vanha Rotta vastasi enemmän tai vähemmän kaikkeen. Rotta ei ollut erityisen vakuuttunut - vaikuttuneesta puhumattakaan - tämän sekaisen pienen kusipään pullisteluista. Uhkasipa tappaa eli ei, niin vielä ei ollut ainakaan. Sen sijaan tämä oli raahannut koko matkan linnaan asti ja nähnyt tarpeeksi vaivaa ruokkiakseenkin. Mutta uhitelkoon, eipä sillä väliä ollut.
Loppujen lopuksi Vanha ei edes tiennyt, miten suuri menetys kaiken kaikkiaan olisi ollut kuolla nyt. Tokikaan rotta ei sitä halunnut, sydän oli paljon mukavampi silloin kun löi, mutta tuskinpa se niin hirveää olisi. Ainakin olisi nopeammin ohi kuin vanhuuteen kuukahtaminen - tai hengiltä jäätyminen jossakin kinoksessa. Viime vuodet olivat alkaneet tehdä selväksi Vanhalle Rotallekin, että kuolema tulisi ennemmin tai myöhemmin jokaiselle. Se saattaisi tulla miekasta, tai sitten se voisi tulla vaikkapa rutosta. Eihän se mukavaa ollut, mutta minkäs teki. Ne parhaat palat elämää olivat takana muutenkin, ja jälkikasvuakin oli siitetty maailmaan aivan tarpeeksi, että joku niistä pääsisi varmaankin itse tekemään saman. Mitäpä tässä sitten enää, aikaahan rotta lähinnä tappoi, ennen kuin aika tappoi tämän.

Jos mitään oli muutenkaan tehtävissä, olisi se sitä vasta huomenna - tai myöhemmin, jos huomenna ei kuultaisi. Vanhaa Rotta unetti, päivä oli ollut vähemmän rauhallista sorttia. Hetken rotta raapi kylkeään, pieraisi kuuluvasti ja kiehnäsi mahdollisimman mukavaan asentoon pistelevillä oljilla. Istukoon mies pimeässä yksin hekottamassa, jos niin paljon halusi, tästä ei Vanhalle ollut ainakaan mitään hyötyä.
Ja sitten rotta nukkui.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Loka 2009, 20:46

Hmm, ehkä sekaisin muttei sille mitään voinut, jotakin oli ajat sitten mennyt vinoon ja pahasti, eikä sitä voinut enää korjata. Mikä oli varsin sääli. Hän olisi halunnut olla vain normaali muiden joukossa.. Mutta tälläinen hän oli ja tulisi jäämään. Eivätkä nuo sanat olleet ihan silkkaa uhittelua, ne voisivat hyvinkin toteutua. Etenkin jos Black olisi kuningastaan neuvomassa tuon korvan juurella. Black ei ollut niin tyhmä, että menisi tuollaiseen pieneen retkuun rotan kautta- ja toki hänkin epäili rotan aikomuksia. Mutta se nähtäisiin sitten.
No rotta ei näemmä ollut enempää hänestä kiinnostunut, joten aavekoira vain huohahti ja jätti rotan häkkiinsä mätänemään kaikessa rauhassa teleportaten itse pois jonnekkin seuraavaan kerrokseen. Tarjotin taas sai palata kaikessa rauhassa keittiön puolelle, ennenkuin Kalma lähti kalppimaan omaan kotiinsa länsikujille päin.

Seuraavana iltana Kalma sitten palasi linnalle yllättävänkin aikaseen, sillä sattui olemaan varsin pilvistä ja mikäs sen parempaa silmistään valon aralle aavekoiralle. Ensi töikseen aavekoira- ihme kyllä- meni etsimään sen kirjurin kynsiinsä ja kertoi tuolle asiansa yllättävänkin asiallisesti. Mitä nyt meninasi taas saaha selkäänsä kun ei meninannut muistaa teititellä kirjuria. Niin hän ei ollut edes tuota kirjuria korkeammassa-asemassa. Noh asia saatiin kuitenkin selvitettyä ilman suurempia kähinää ja keskustelua.. Rotta toisin sanottuna sai ajan viikon päästä. Ei hänen asemallaan yhtään parempaa pystytty, joten rotta saisi siihen tyytyä kaikessa rauhassa ilman vikinää. Jos hyvä tuuri olisi käynnyt rotta olisi saanut ajan vasta vuosien päästä, mutta onneksi hän onnistui hieman taipumaan. Hän vain olisi innokas näkemään rotan hirressä roikkumassa tai pään seipään nokassa lävistettynä.

Aavekoira saapui tyrmille ja saavuttuaan rotan ovelle teleporttasi sisään..
"Sinulla kävi tuuri.. Viikon päästä."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 26 Loka 2009, 21:18

((Mjaa, pitäisikö tässä vähän alkaa jopa huolestua siitä, miten rotta tulee selviämään hengissä?))

Vanha Rotta nukkui vaihteen vuoksi juuri niin pitkään, kuin halusikin. Herääminen ei tietenkään tuntunut erityisen hyvältä koleassa ja pimeässä sellissä, kaikki paikat olivat jumissa ja jäykkinä. Tyrmässä ei tullut yhtään sen valoisampaa päivälläkään, joten oli mahdotonta sanoa, mikä aika tarkalleen oli. Todennäköisesti oltiin jo keskipäivän puolella. Rottaa se ei suuremmin kiinnostanutkaan, vaan tämä nousi oljilta, teki kiltisti tarpeensa saaviin ja koetti sitten liikkua parhaansa mukaan saadakseen jäseniinsä lämpöä ja vetreyttä. Vanha käveli hetken pimeässä ympyrää, hyppi muutaman kerran ja potki hetkisen ilmaan. Se auttoi ainakin hieman. Kylmä oli edelleen, eikä kostea kivi varmasti lämpenisi erityisesti edes päivän aikana, mutta ainakaan ei enää tärissyt kuin horkassa.

Illan tullen Vanha Rotta oli enemmän tai vähemmän vajonnut taas ajatuksiinsa. Kun mies yhtäkkiä ilmaantui taas selliin ilman ovenavausta, säpsähti rotta sitä melkoisesti. Sitä nyt ei vain odottanut aivan heti. Mutta sama paskiainen se vain oli, ja lupaili viikon istumista, ennen kuin mitään tapahtuisi. Se nyt ei vaikuttanut erityisen hyvältä, viikko kylmässä ja pimeässä ei erityisesti miellyttänyt.
"Jaa. Ruokaa? Vie pois", Vanha tokaisi ilman mitään sen suurempaa, sysäten loiskuvan laskiämpärin miestä kohti. Nälkäkin alkoi olla jo pienoinen, joten ruoka olisi kyllä passannut kaikin mokomin. Eikä rottaa huvittanut sen suuremmin istuskella oman paskaämpärinsä vieressä erityisen paljoa.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Loka 2009, 16:54

//Eiköhän Kalma korkeintaa rottansa ruokkimassa käy.. Plus vartijatkin ovat olemassa, joilta voi itkeä hoitoa.//

Kalmankoira

Kalma kurtisti kulmiaan proteistuneena kun rotta yritti saada häntä tyhnetämään huussinsa. Ei se ollut hänen hommaansa ja toisekseen hänellä oli tässä illan aikana muutakin tekemsitä kuin huolehteminen. Hmm, ehkä voisi käydä vaikka velhoa kurkkaamassa? Mutta takaisin rottaan.
"Haista vittu.." Kalma murahti hampaiden välistä, tehden asiansa varsin selväksi. Siis hyvin selväksi. Hän ei tuohon haisevaan paska ämäpäriin koskisi pitkällä tikullakaan.
"Ruokin sinut, muuta EN suostu tekemään hyväksesi, jyrsijä. Ja jos et ole sattunut huomaamaan en ole palvelijasi." Kalma sanoi lopun pienesti vittumaisesti hymähtäen. "Syö vaikka sisältö minun puolestani jos niin häiritsee." Kalma lisäsi kääntyen ympäri ja katoisi sitten kuin tuhka tuuleen jälleen kerran. Oikeastaan vain hakemaan rotan kuvatukselle syötävää.

Eikä siinä sitten mennyt kuin vartti tunti jälleen kerran, kun Kalma oli saanut väliaikaiselle suojatillensa sitä samaa mitä eilenkin. Vaikkakin se ruoka olikin eilistä yli jäämää. Saisi kuitenkin kelvata.. Hän ei ihan huvikseen juoksisi pitkin käytäviä hakemassa ruokaa, etenkin kun puoli linnaa tuijotti hänen peräänsä nyrpistellen neniään.
Aavekoira palasi häkille tutusti.. paitsi, että avasi tällä kertaa oven auki tiirikoimalla ja sulki taas perästään. Tarjotin asetettiin lattialle aika lähelle rottaa. Kalma perääntyi muutaman askeleen kauemmas.
suskari
 

Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron