Kevätflunssaa, hän sanoi

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2009, 12:32

Lily, Art, Aran

Aran nyökkäsi pienesti Ophelian kiittäessä ruuasta, mutta jatkoi sitten keskustelua Artin kanssa haltia kielellä sen kummemmin noteeraamatta noista kahdesta juuri tällä hetkellä.
Lily sai myös ruokansa syötyä ja jäi hiljaa kuuntelemaan noiden puhetta. Haltiakieli oli kaunista, mutta olisihan se ollut mukavaa jos olisi ymmärtänyt noiden sanoista edes jotain. Toki Lily luuli tunnistavansa sanan jos toisenkin, mutta se oli vain harhakuuloja. Lilylläkin kävi mielessä että he olisivat vain poistuneet kiireen vilkkaa paikalta, mutta tuskimpa tuo tempaus uudestaan onnistuisi.
Mistä Art ja Aran puhuivat? Aaronista! Eikö ollutkin mukavaa kun oli itse kuninkaan puheenaiheena ruokapöydässä. Itseasiassa Aran uhkasi hirttää Artin mikäli Aaron menisi munaamaan täydellisesti.. Ei paineita Aaron ja Art, ei paineita.
Äkkiä Aran nousi ylös ja tokaisi ääneen ihan yleiskielellä "Haen hänet sitten itse".
Lily nosti kysyvän katseensa Araniin samalla kun Art loi kysyvän, epäilevän ja osin järkyttyneen ilmeensä kuninkaaseen. Tuo ei voinut olla tosissaan! Ei kuninkaan sopinut mennä tavallisen kansan sekaan noutamaan puusepän poikaa kotoansa harjoituksiin. Se oli juoksupoikien hommaa!
Mutta ennen kuin Art kerkesi protestoimaan kunikaansa aikeisiin, Aran oli jo menossa.
"Vahdi heitä.. erittäin tarkasti" Aran totesi olkansa yli Artille vielä ennen kuin poistui ruokailusalista.
"... kenet hän menee hakemaan?" Lily kysyi hetken hiljaisuuden päästä.
Art takelteli hetken, mutta selvensi sitten kurkkuaan pienesti ja rauhoittui.
"Aaronin.... vaikka se ei hänen hommiinsa kuuluisi ollenkaan!" Art parkaisi, mikä sai Lilyn naurahtamaan pienesti.. oliko Art noin huolissaan siitä mitä kuningas sai tehdä ja mitä ei?

Aran tosiaan oli lähtenyt hakemaan Aaronia.. tosin ei hän linnasta yksin lähtenyt, kaksi vartijaa seurasi kuningasta kuin hai laivaa aina kylän poikki puusepän talolle. Näky oli - kuten aina - uskomattoman uljas ja kaunis, kun itse kuningas kera kahden eliitti henkivartijan kanssa käveli kylän poikki. Monet ihmettelivät mitä oli tekeillä, mutta kukaan ei kehdannut alkaa seuraamaan tuota kulkuetta.
Päästyään puusepän talolle Aran koputti kolmesti oveen ja jäi sitten odottelemaan vastausta, samalla kun turhamaisesti siisti kuninkaalista kaapuaan hieman.

// OMMAGE AARON GONNA S*IT HIS PANTS! vastaa jo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Elo 2009, 20:13

Ophelia & Aaron

Papitar pysyi hiljaisena, katsellen jokseenkin mulkoilevasti kahta haltijaa puhumassa kieltään piittaamatta ollenkaan heidän läsnäolostaan ja Aranista Ophelia ei odottanutkaan minkäänlaista kohteliaisuutta asian suhteen. Sitten Aran pomppasi ylös ja Ophelian katse oli tähän aikalailla sama mitä Artin, kysyvä ja hämmentynyt, tällä kertaa se ei voinut olla hän joka oli saanut haltia kuninkaan pillastumaan! Sitten tämä jo käänsikin selkänsä heihin ja lähti matkoihinsa, käskien Arathetin vahtimaan heitä. Ophelia oli yhä hämmentynyt että kysyvä ja olisi pian kysynyt samaa mitä Lily ehti ennen häntä kysymään. Ophelia käänteli katsettaan Lilystä Artiin joka sai kakistettua vastauksen takeltelevasta kurkustaan. Aaronia?! Miksi? Ophelia oli täysin samaa mieltä Artin kanssa, ei se kuninkaan hommaan kuuluisi ollenkaan.
Miksi ihmeessä? Ophelia kysyi vuorostaan katsoen tirskahtavaan Lilyyn, joka jostain syystä, sai hänetkin hymyilemään hiukan.

Aaron hönki ikkunalasiin, piirsi siihen hymynaaman ikään kuin kannustuksekseen ja pyyhki sen sitten hihallaan pois, todeten ettei hänen mielialansa sillä lailla kohentuisi. Pyyhkäistyään pottuilevan oloisen hymynaaman ikkunanlasia, Aaron sai nähdä jotain paljon masentavampaa, Aran kera parin henkivartijan olivat hänen ovellaan!
Äiti!! Aaron parkaisi samalla kun tipahti ikkunasyvänteeltä, kompuroitsi pystyyn ja lähti juokseen portaikkoa kohti niin nopeasti kuin jaloista lähti! Aaronin äiti, Araneel oli juuri saanut sen päivän pyykit pyykättyä ja oli juuri viemässä korillista lakanoita pihalle kuivumaan, jolloin ovelta kuului tasan kaksi koputusta ja Araneel, kodin hengettärenä meni ja avaamaan.
T-Teidän korkeutenne! Araneel sanoi lähes huudahtaen ja melkein pudottaen vastapestyt pyykkinsä suoraan soraan. Mitä itse kuningas teki heidän ovellansa? Hän oli odottanut korkeintaan naapuria tulemaan lainaamaan kupillista sokeria, mutta ei! Se oli kuningas itse ja puusepän vaimo oli kaikkea muuta paitsi parhaimmillaan.
Herra, mikä teidät tänne tuo? Araneel sai sanottua, niiaten samalla nöyrimmin mitä korin kanssa kykeni, ollen luonnollisesti hieman hämillään.
Jos kaipaatte miestäni, niin hänet löytää työtuvaltaan Kuului nopea lisäys, olettaen että tämä kaipasi uutta kalustoa eikä kupillista sokeria. Samaan aikaan Aaron oli onnistunut kompuroimaan portaikossa ja tuli nyt kuuluvalla ryminällä alas, mikä sai tämän äidin vakavasti ajattelemaan tämän kellariin sulkemista.

//whats that smell?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Elo 2009, 21:23

Lily, Art, Aran

Niin, miksi ihmeeessä Aran itse meni Aaronia hakemaan? Sekin kysymys oli käynyt Lilyn mielessä, mutta tällä kertaa Ophelia oli ollut nopeampi suustaan.
"En todellakaan tiedä!... kai hän haluaa vaihtelua elämäänsä... tai jotain..." Art sanoi huokaisten pienesti ja pudisti päätään.
"hän osaa joskus olla turhankin spontaani toimissaan..." neuvonantaja lisäsi nousten sitten ylös tuolitaan ja vilkaisi tyttöihin "Mutta luulempa että ette halua viettää päiväänne täällä istumalla.. tulkaa, keksitään teille jotain tekemistä".
Nuo sanat sanottuaan Art odotti että Lily ja Ophelia pääsivät ylös ja lähti sitten johdattamaan näitä ylempiin kerroksiin.. ehkä he keksisivät jotain tekemistä sieltä..
"voisimme vaikka etsiä teille sopivat juhla asut sillä välin.." Art huomautti heidän kävellessään.. Lily ei voinut kieltää etteikö se ollut houkutteleva ajatus.

Oven tuli avaamaan - mitä ilmeisimmin - Aaronin äiti, joka näemmä oli vielä raskaana neljännelle lapselle. Ahkeraa porukkaa, täytyi myöntää. Emätnä oli selvästikkin ihmeissään itse kuninkaan ilmaantuessa heidän ovelleen, mutta olihan Aran tullutkin ilman minkäänlaista varoitusta. Kuningas naurahti peiensti Araneelin huomauttaessa isännän olevan työtuvalla, mutta naurahdus oli kuivahko ja loppui lyhyeen Aaronin kompuroidessa portaikossa.
"Ei, en tullut tänne miestänne tapaamaan vaan hakemaan poikanne" Aran aloitti kumarrettuaan pienesti Araneelille.. jollei tuolla olisi ollut pyykikoria käsissään Aran olisi varmasti suudellut tuon kättä.
"poikanne näet on lupautunut esiintymään tämän illan tanssiaisissa... plus hänellä odottaa siellä ihan ikioma daami" Kuningas sanoi vilkaisten kettumaisesti Aaroniin lisäten " Niin ne lapset kasvavat".

//THAT IS THE SMELL OF MAH AWESOMNESS! vastaa jo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Elo 2009, 22:42

Ophelia & Aaron

Kaipasi vaihtelua elämäänsä? Ehkä sitten, vaikka Opheliaa kummastutti suuresti se, ettei Aran pistänyt juoksupoikaa asialle ja jäänyt katselemaan Lilyä jonka hän oli vihdoista viimein saanut näinkin tiukkaan otteeseen Kuka nyt tiesi mitä Aranin päässä milloinkin liikkui. Arathetin reaktio Aranin spontaaniseen toimintaan sai lopulta Opheliankin hymyilemään ja jopa hieman rentoutumaan. Tämän seurassa ei ollut ollenkaan yhtä vaikea olla mitä Aranin.
Papitar nyökkäsi ystävällisesti hymyillen ja nousi istuimeltaan, jokin tekeminen tosiaan saisi ajan kulumaan nopeammin, toivottavasti niinkin nopeasti, että hän pian löytäisi itsensä kappelistaan keittämässä teetä. Ophelia lähti seuraamaan Artia henkivartijan oloisesti visusti Lilyn vierellä, katsellen ympärillään olevaa kaunista haltia arkkitehtuuria Sitten Art ehdotti että he menisivät valitsemaan asua illan tanssiaisiin! Se.. ei houkutellut papitarta ehkä yhtä paljon mitä prinsessaa Ophelia ei ollut niin kiinnostunut asustuksiin, lähinnä koska hänestä tuntui vaikealta löytää itselleen mitään sopivaa.
Kuulostaahyvältä Ophelia kommentoitsi, hän ei jaksanut olla kovin innostunut tulevista tanssiaisista ja se kuului äänensävyssä, varsinkaan kun hänelle oltiin valittu varsin outo kavaljeeri täysin tuntemattomista syistä.

Aaronin äiti katsoi kauhussaan olkansa yli kuinka hänen poikansa hoiperteli pystyyn hieroen päätään ja takamustaan, ajoitus moiselle kompuroinnille ei ollut maailman parhain! Sitten äidin pää kääntyi takaisin kuninkaaseen vielä järkyttyneempi ilme yllään. Hänen poikaansa! Ei kauhea, jos Aranilla olisi ollut vähänkin myreä asenne päällä, hän olisi ollut varma että perhe olisi jäämässä yhtä perheenjäsenen päätä vähemmäksi.
Po-poikaani? Äiti päästi huuliltaan, niiaten vaistomaisesti kuninkaan kumartaessa hänelle ja toivoi hartaasti, että kuningas ehkä sittenkin tarkoitti kahta muuta hänen lapsostaan ja olisi armeijan asioilla käymässä, asiat kävikin ilmi olevan toisin.
Aaron, saatuaan itsensä kasaan, iski vihaisesti irvistävän katseen Araniin kuultuaan tämän paljastavan kaiken -minkä hän oli visusti yrittänyt pitää salassa- hänen äidilleen! Araneel oli täysin sanaton ja moljotti nyt kuningasta monttu auki, siirtäen katseensa hitaasti Aaroniin ja siitä taas kuninkaaseen.
I-Ihanko totta? E-en halua arvostella arvostelu kykyänne herra, mutta en kyllä teinä rohkenisi päästää kokematonta poikaani esiintymään niinkin hienoihin juhliin. Aaronin äiti sopersi, rukoillen mielessään että Aran muuttaisi mielensä, kääntyisi pois ja hän pääsisi antamaan huutia. Koko daami asian hän sivuutti pois mielestään, nyt oli perheen kunnia kyseessä! Aaron taas oli kahden tulen välillä, hän tosissaan halusi juhliin! Se, että riittikö rohkeus loppupeleissä oli kyseenalaista.
Mitä sinä täällä teet!? Juhlathan ovat vasta illalla! Aaron kysyi telepaattisesti Aranilta, vaivautumatta olemaan kohtelias sillä varjolla ettei kukaan muu heitä kuullut ja hätääntyneenä siitä että hänen kallista armonaikaansa supistettaisiin.

//...Noo it's shit. o3o!!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2009, 10:40

Aran, Art, Lily

Art huomasi ettei Ophelia ollut kovinkaan innoissaan tanssiaisista.. tiedä sitten mistä johtui, kai tuollakin oli omat syynsä. Arttia lähinnä huolestutti hirsipuu jolla Aran oli uhkaillut, mikäli Aaron tekisi jotain väärin.. tietenkin Aran oli vain vitsaillut, mutta Arttia ei todellakaan kiinnostanut kuulla kuninkaalta puusepän pojan möhläyksistä-- sitäpaitsi se oli Aran joka Aaronin oli juhliin ottanut! Tosin hän se oli Aaronin kuninkaan eteen tuonut... että ketä tässä loppujen lopuksi pitikään syyllistää.. Aaronia tietty, tuohan oli itse halunnut tanssiaisiin! Tiedä sitten miksi...
No, Art johdatti Lilyn ja Ophelian takaisin näiden makuuhuoneeseen ja osoitti vaatekaapeille.
"teille on laitettu sopivankokoisia asuja vaatekaappeihin.. saatte itse valita niistä minkä laitatte yllenne juhlaan" Art sanoi ja vilkaisi sitten huolestuneena näihin kahteen.
"... pyydän, älkää tehkö mitään tymhää.. Aranilla on jälleen pinna kireällä, enkä todellakaan halua nähdä Opheliaa roikkumassa hirressä mikäli Aran päättää jotain äkkipikaista suutuspäissään.." Art sanoi hiljenyten sitten hetkeksi.
Lily katsoi Arttia hetken hämmentyneenä ja pelkkä ajatuskin moisesta tempauksesta riipi prinsessan sydäntä.
"..älä huoli, emme me mitään typerää tee" Lily sanoi sitten pienesti hymyillen, koittaen peittää sen suuren huolestuneisuuden mikä suorastaan näkyi hänen silmistään.

"mutta poikanne ihan varta vasten halusi osallistua juhlaan" Aran sanoi Araneelin soperreltua puollustukseski ettei Aaronia ihan juhliin kannattaisi ottaa esiintymään "ja hän jo lupautui esiintymään, joten hän myös tulee.. vai onko teillä tapana perua lupauksia? En usko, olettehan tekin kunniallsita kansaa" Kuningas sanoi vilkaisten virnistäen Aaroniin joka yritti hänelle telepaattisesti puhella, mutta Aran ei vastannut tuolle mitään.
"joten nyt jos sallitte, vien poikanne mukanani valmistatuamaan iltaa varten.. Neuvonantajani Arathet katsoo kyllä hänen peräänsä koko päivän, joten teidän ei tarvitse olla huolissanne kullannupustanne" Kuningas sanoi painottaen epämiellyttävästi sanaa kullannuppu. Voi kuinka Aran toivoikin että Aaronin koko perhe olisi pöllähtänyt paikalle tehden tilanteesta Aaronille vieläkin nolomman.. Aran oli ilkeä omalla tavallaan ja tässä se tuli taas todistettua.. mutta hän ei katsonut Aaronin antaistevan parempaa kohtelua, eihän tuo ollut edes osannut käyttäytyä kuninkaan edessä.. joten maksetaan nyt potut pottuina.

// ur son smell like s*it.. but i gonna take him to mah parties anyway 8D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Elo 2009, 17:11

Ophelia & Aaron

Art johdatti heidät takaisin heidän makuuhuoneeseen jossa tämä sitten selitti vaatekaapissa olevan valikoima asusteita heille. Ophelia ajatteli että voisi yrittää piristyä, haltijamekothan olivat ihan yhtä lailla kauniita mitä kotipuolessakin, mutta Artin luodessa huolestuneen katseen heihin, Ophelia muuttui kysyväksi. Artin sanottua sanottavansa, Ophelia asetti kätensä kurkulleen, kuvitellen köyden jo kiristyvän sen ympärillä Samaan aikaan Ophelia muisti poskelleen saamansa läimäytyksen, Aran ei tosiaan pelleillyt uhkauksillaan.
Olen kyllä nätisti Ophelia lupasi kädet sydämellään, nielaisi ja käveli sitten vaatekaapille ja avasi sen. Vaatekaapista, jonka ovet saivat papittaren kädet leviämään sepposen selälleen, paljastui ehkä kymmenkunta mekkoa heitä molempia kohden. Ei kestänyt kahtakaan sekuntia kun Ophelian silmät alkoivat säihkyä ja suu loksahti auki, ei tanssiaisten ehkä pitänytkään olla niin masentava! Ophelia lähti selaamaan pienempi kokoisia mekkoja hymyillen, sivuttaen kaiken pahan -siitä mitä eilen ja tänään oli uhattu tapahtuvan- pois mielestään, toivoen että Lily kykenisi tekemään saman.

E-ei herra! Kyllä me tässäkin perheessä lupauksien pitämistä vaalimme Araneel sai juuri ja juuri sanottua, niiasi hätiköidysti ja vilkaisi huolestuneesti Aaroniin, ollen epävarma siitä olisiko surullinen vai raivoissaan tätä kohtaan ja käänsi katseensa nopeasti takaisin Araniin tämän jatkaessa.
Totta kai. Ehdottomasti. Aaron tulee mielellään Aaronin äiti vastasi ja viittoi Aaronin tulemaan ovelle ja niin Aaron myös teki, hiitain ja löntystelevin askelin sekä jokseenkin murhaavalla katseella Araniin johtuen tämän makean imeliäisyydestä kutsuessaan häntä äitinsä kullannupuksi.
Aaronin äiti kyykistyi ja otti Aaronia olista kiinni, katsoen tätä jokseenkin nuhetelvasti ja käski tätä telepaattisesti olemaan kunnolla. Aaron vain nyökkäsi vaisusti ja astui ulos Aranin luo, jolloin Araneel nousi ja kääntyi näitä kohden.
Pitäkää hauskaa Araneel sanoi vetäessään itselleen ystävällisen hymyn yrittäen peittää huolestuneisuuttaan ja vilkutti sitten pitkään saattuueen lähtiessä viemään hänen poikaansa joko suosioon tai hirsipuuhun.

//Yay! It's really 'boss' that smells ladies//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Elo 2009, 10:34

Aran, Art, Lily

Art katsoi yhä huolestuneena tyttöjä, vaikka nuo lupasivat käyttäytyä. Jokin sanoi hänelle etteivät nuo kitenkaan osannut taikka halunneet tanssia Aranin pillin mukaan, mikä vain lisäsi Artin huolta. No, nyt nuo olivat ainakin saaneet varoituksen ja tuskin tulisivat mitää typerää tekemään ilman harkintaa... toivottavasti.
Lily koitti sivuuttaa sen ajatuksen takavasemmalle, hänkään ei halunnut nähdä Opheliaa hirressä! Ophelian kävellessä vaatekaapille Lily käänsi katseensa tuon perään. Papitar avasi vaatekaapin ja prinsessan reaktio oli aikalailla sama mitä Ophelian, vaikka hän olikin hieman kauempana upeilta näyttävistä mekoista.
Art hymyili itsekseen.. hän ei koskaan ollut pahemmin ymmärtänyt naisten ajatusmaailmaa, mutta näköjään nuo oli helppo yllättää.
"Löydätte minut työhuoneestani mikäli tarvitsette.. jätän teidät nyt kahden valitsemaan asujanne" Art sanoi kumartaen syvään ja poistui sitten vähin äänin paikalta.
Lily nyökkäsi pienesti Artille tuon poistuessa, mutta käveli sitten Ophelian luokse, joka selasi jo mekkoja.
"Jostain syystä vallitseva väri on vihreä..." Lily totesi sitten katsoessaan mekkoja lähemmin, mutta ei vielä tehnyt parempaa tuttavuutta uskomattoman kauniiden ja yksityiskohtaisten asujen kanssa. Jostain syystä Lilystä tuntui etteivät he ansainneet tätä...

Aran piti kasvoillansa lempeän hymyn, josta jokainen tarkkasilmäinen pystyi näkemään että lempeän hymyn takana virnuili kettu joka vispasi häntäänsä hullunlailla. Aaronin puhuessa äitinsä kanssa telepaattisesti - tai no, Araneel puhui Aaronille - Aran otti oman käden oikeuden ja kuunteli mitä tuo sanoi, vaikka se oli kyllä ihan arvattavissa.
"älkää huoliko rouva, ei Aaronia sentään hirsipuuhun vedetä pikku virheistä" Aran sanoi sitten painottaen epämukavasti sanaa "pikku".
Sitten Aran nappasi Araneelin toisen kätensä omaansa, suuteli tuon kämmen selkää ja kumarsi syvään ja suoristautuessaan kuningas loi katseen syvälle naisen silmiin, hymyillen.
"ja onnittelut etukäteen neljännestä pienokaisesta" Aran lisäsi ja laski sitten kätensä Aaronin niskalle ja lähti työntämään tuota poispäin kotoaan, kohti linnalle.
"Sinulla on vallan viehättävä äiti" Aran huomautti heidän kävellessään ja vilkaisi virnuillen Aaroniin. Aranin katse suorastaan sanoi 'Yksikin väärä sana ja taitan niskasi tällä sekunnilla'.... pajon sitä yks katse pystyikin kertomaan.

// U DANCE OR U CRY AND DANCE! kelaa Aran rave bileissä 8DDDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Loka 2009, 19:41

Ophelia & Aaron

Hehe, totta Ophelia vastasi Lilyn huomautuksesta pääväriä koskien ja otti käsiinsä yhden hänelle suunnatuista mekoista, käveli peilin eteen ja asetti mekon eteensä nähdäkseen paremmin miten tämä sopisi hänelle.
Olen myös huomannut että haltijoiden asut ovat omalla tavallaan yksinkertaisempiavaikka niissä koristelut ovatkin kauniimpia omalla siroudellaan Ophelia lisäsi pitääkseen jonkinlaista keskustelua yllä ja käännähteli peilin edessä. Oli parempi pitää yllä keskustelua vaikka sitten asusteista, piristävämpää se oli kuin iänikuinen ja uuvuttava miettiminen mitä Aran oli heidän varalleen suunnitellut ja koska ja milloin Black olisi heitä tulossa hakemaan. Kaiken lisäksi se lieni kahdelle neitokaiselle sopivampaakin... Ophelia käännähti Lilyyn puolen hymyillen ja käveli tämän luokse selaamaan tämän mekkoja.
Vältä suurta kaula-aukkoa, olen varma että Aran haluaa tanssin jos toisenkin kanssasi Papitar neuvoi ja nosti yhden Lilyn kokoisista mekoista ulos kaapista ja ojensi tämän tälle. Paitsi tietenkin jos Aran on päässyt valitsemaan nämä kaikki.

Kuninkaan lohdutus tuntui Aaronin äidistä hieman ristiriitaiselta Aranin sanan painotuksen takia, varsinkin kun hän tiesi että Aaronin kommellukset harvemmin jäi vain siihen pieneen. Ja mikä tässä tapauksessa laskettiin pieneksi?
Araneel ei lähtenyt tuhlaamaan kuninkaan aikaa rahvaanomaisilla kysymyksillä vaan nyökkäsi Aranille huoli kasvoja varjostaen, mutta nosti pian päänsä hämillään Araniin tuon ottaessa hänen kätensä omiinsa.
Araneel, tavallinen kotiäiti piti jo täysin satuna että kuningas oli heidän ovellaan, mutta että tämä vielä osoitti moista yleellistä kohteliaisuutta häntä kohtaan, että oli unohtaa niiata takaisin kuninkaalle tämän kumartaessa hänelle.
K-kiitoksia teidän korkeutenne Aaronin äiti sai sanottua lievän punan läpi ja asetti kätensä viimeisillä raskaana olevalle massulleen, lähtien silittämään tätä lempeästi hymyillen. Samalla aikaan Aaron oli saanut pyöritellä silmiään ja tehdä yksikseen oksennus imitaatioita Aranin imeliäisyydelle hänen äitiänsä kohtaan, tämä tosin loppui seinään kun Aran tarttuikin häntä niskasta ja he lähtivät jättäen tämän äidin tämän kotiovelle surkuttelemaan sitä miksi hän ei ollut noin sataa vuotta nuorempia ja aatelinen.
joovarsin Aaron ähki Aranin epämukavassa otteessa, eikä olisi kyllä keksinytkään sanoa yhtään mitään, hän halusi pitää niskansa suorassa ainakin tanssiaisiin asti.

//Paidattomana, pimeässä loistavan ihomaalin peitossa?//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2009, 12:14

Lily, Aran

Lily nyökkäili Ophelian lauseen mukana, Haltioiden asut olivat omalla tavallaan yksinkertaisempia, mutta se ei tehnyt niistä todellakaan huonompia. Lilyn täytyi myöntää, että hän ihaili haltioiden vaatetusta, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Se että Ophelia piti keskustelua yllä piti Lilyn ajatukset pois tulevasta ja murheista. Papitar osasi aina pitää Lilyn ajatukset poissa murheista, minkä takia Lily pitikin tuon kanssa juttelemisesta.
Ophelian huomauttaessa kaula-aukosta Lilyn poskille nousi pienen pieni puna, jonka hän yritti peittää parhaansa mukaan. Vaikka sanat tulivatkin Ophelian, hänen parhaan ystävänsä suusta, silti kommentit hänen kehoaan kohtaan saivat prinsessan punastelemaan. Ei ollut hänen vikansa että hän oli siro. Voiko tuota piirrettä edes viaksi luetella..
"Pitänee muistaa tuo.." Lily totesi katsellen mekkoa jonka Ophelia oli nostanut ulos kaapista.
"Mutta älä sinä unohda tehdä samaa... en menisi takuuseen siitä että puusepän poika olisi yhtään siveellisempi mitä kuningas.." Lily huomautti mutristaen pienesti suutaan.

Aran oli yllättävän hyväntuulinen.. harvemin hän näin pirteältä oli näyttänyt Aaronin seurassa. Aaron kun tuppasi olemaan yksi maanvaiva. Mitä kautta Aran edes tunsi tuon? Ai niin, Art...
"Se lohikäärme on kysellyt perääsi" Aran totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, päästäessään irti Aaronista "Lounatuuli. Taisit saada siitä lemmikin, tosin, ei sellaiset otukset osaa ajatella meidän tasolla tai eläinten tasolla, joten miten sen sitten tulkitsisi" kuningas lisäsi, samalla kun he saapuivat linnalle johtavalle suurelle tielle.
Vartijat seurasivat heitä kuin hai laivaa, tarkastellen Aaronia päästä varpaisiin.. päällimmäinne kysymys noiden miesten mielessä oli: Miksi kuningas puusepän pojan haki linnalle? Aran kyllä pystyi kuulemaan vartijoiden ajatukset, mutta ei nyt noteerannut niihin mitenkään, vaan keskittyi Aaronin pään tutkiskeluun.

//... ei ko Alasti, pimeässä loistavan ihomaalin peitossa vetämässä helikopteria... "ISÄLLÄ ON HELIKOPTERI, ISÄLLÄ ON HELIKOPTERI!" 8) Hyi häpeä sinä siveetön nainen!//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Loka 2009, 17:15

Ophelia, Aaron

Ophelia nyökkäsi prinsessalle ja vaihtoi kädessä olevaa mekkoa toiseen.
Gah! Lilyyy papitar inahti Lilyn vihjailulle että Aaron saattoi olla ihan yhtä irstas mitä Arankin.
En yhäkään tiedä mitä ajatella hänestä, saatika näistä tanssiaisistaAran pitää minua varmasti pilkkanaanpuusepän poika, viime kerralla sain aatelisen Ophelia tuhahti, tuntien olonsa hieman ylimieliseksi sanojensa lopussa, mutta asian outoutta ei voinut kieltääkään, miksi juuri Aaron? Ophelia selasi mekkoja vielä hetken, valiten sieltä sitten kaikista peittävimmän, ottaen salaa näin Lilyn ehdotuksesta kiinni.
Muistan yhä kuinka rasittava hän oli Ophelia mutisi ja käveli peilin eteen, asettaen mekon eteensä ja käänteli päätään suuntaan jos toiseen. Mekko kelpasi ja varmasti myös sopisi, papitarta tosin vähä pelotti miettiä mistä Aran tiesi heidän kokonsa niinkin hyvin. Ophelia asetti mekon nojatuolille ja käveli sitten Lilyn luo, pyöritellen olalle laskeutuvaa hiuskiehkuraa, katsahtaen tätä ensin kysyvästi.
Luulisitkoettä suorista hiuksistani saisi myöskin kiharat? Ophelia oli aina ihaillut Lilyn hiuksia, ne olivat niin pitkät ja kauniit, toisinkuin hänen jotka olivat suorat ja paljon lyhyemmät mitä hänen.

Aaron hieraisi heti niskaansa kärsivänä irvistellen Aranin päästäessään siitä irti, mutta käänsi pian katseensa tähän selkänsä suoristaessa. Lohikäärme oli kysellyt hänen peräänsä?
...oikeastiko? Aaron kysyi hiljaa suupyöreänä, lohikäärme oli kysellyt hänen peräänsä!? Aaron tunsi olonsa lievästi otetuksi, ehkä jonain päivänä hän saisi todistettua veljilleen päin naamaa ratsastaneensa lohikäärmeen selässä. Puusepän poika ei edes peitellyt leveää hymyään.
Lemmikin vai? HehMissä Lounatuuli nykyään piileskelee? Aaron naurahti pienesti, kutsuen lohikäärmettä nimeltä mitä hän ei todellakaan usein tehnyt toisista puhuessaan, paitsi nyt. Sitten Aaron katsahti eteensä, nähden kuinka valkoinen marmori linna lähestyikin lähestymistään
Mi-miksi sinä haet minut jo näin aikaisin? Tanssiaisethan ovat vasta illalla! Kuin salama kirkkaalta taivaalta, Aaron jälleen muisti miksi oli ylipäätänsä kävelemässä Aran vierellään.

//KUKA TÄSSÄ O SIVEETÖ?N!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2009, 15:31

Lily, Aran

Lily virnisti pienesti papitaren inahdukselle.
"en tiedä.. mutta en myöskään halua tietää. Aranista ei ota selvää, en ainakaan minä.. Ehkä Aaron halusi tanssiaisiin? Tai ehkä he löivät vetoa... tai sitten kaikki sinunikäiset aatelispojat olivat sairaana.. tai ehkä Aaronista on tullut aatelinen yhdessä yössä!" Lily alkoi listaamaan, hymyillen yhä vanhingoniloisen leveästi. Hänkin oli ihmetellyt, miksi Ophelia oli saanut Aaronin parikseen? Eikö linnasta muka löytynyt aatelisia.. Lily ei tiennyt miten haltioiden kulttuurissa toimittiin, mutta mikäli kyseessä olisi ihmisten tanssiaiset, puusepän poika ei todellakaan pääsisi sisään.
"minäkin.." prinsessa totesi Ophelian perässä, tuon sanoessa muistavansa kuinka rasittava tuo oli ollut. Lily ei siitä sen enempää sitten sanonut, kun Ophelia jo kysyi hiuksistaan.
"Uskoisin niin.. ainakin niistä saa aaltoilevat, jos kastelet ne ja pistetään ne leteille!" Lily vastasi kumartuen Ophelian puoleen ja suki pienesti tuon hiuksia "Sinulle sopisi kyllä kiharat hiukset..."

"Oikeasti" Haltia kuningas vastasi puusepän pojan kysymykseen, eikä voinut olla pienesti hymyilemättä huomatessaan tuon leveän hymyn.
"Lemmikki tai liittolainen.. lohikäärmeet itse eivät pidä siitä että niitä kutsutaan lemmikeiksi.. ja Lounatuuli on tätä nykyä sotilastuvalla aina sillointällöin, joskus se käy vuorilla" Aran sanoi heidän kävellessä eteenpäin.
Lounatuuli todellakin oli tätä nykyä sotilastuvalla. Aran oli käskenyt sen pysymään kylässä viimeisimmän vangitsemisyrityksen myötä. Silloin Lounatuuli oli joutunut ihan ihmisten selleille asti, mutta päässyt pakoon ja auttanut samalla Aranin serkun, Kenraali Winderin ulos sellistä.
"Ai miksikö? Luulitko sinä tyhmä poika että luottaisin sinun tanssi tai soitto taitoihisi niin paljon, etten haluaisi tarkistaa sinun taitosi? Lisäksi sinun pitää kerrata illan ohjelma ja valmistautua.. Art kyllä auttaa sinua siinä, ainakin hän saa luvan tehdä niin" Aran kertoi ja vilkaisi virnistäen Aaroniin.

// " papitarta tosin vähä pelotti miettiä mistä Aran tiesi heidän kokonsa niinkin hyvin." .... 8> While you were sleeping, i just lil touch-- okay okay, it's mind reading >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Marras 2009, 19:47

Ophelia & Aaron

Opheliaa ei Lilyn selitykset kautta spekulaatiot, lisäksi prinsessan virnuilu sai Ophelian tuntemaan olonsa jokseenkin epäturvalliseksi, nauttiko Lily tosiaan hänen epävarmuudestaan niin paljon että hymyili niinkin leveästi? Viimeisin spekulaatio sai Ophelian hieman kyllä naurahtamaan kämmentänsä vasten, ennemmin kaikki aateliset olivat sairastuneet kuin että puusepän pojasta olisi tullut aatelinen yhdessä yössä Tai mistä sitäkään tiesi? Papitar pysähtyi ajattelemaan. Olihan niin käynyt hänelle itselleenkin, muuttunut aateliseksi yhdessä yössä.
Kysyttyään hiuksistaan, Ophelia katsoi Lilyyn tämän kumartuessaan hänen puoleensa ja hymyili vienosti tämän sukiessa hänen hiuksiaan pienesti.
Hehe, kiitosMutta ehtivätköhän ne kihartua tanssiaisiin mennessä? Ophelia vaihtoi hymynsä huolestuneempaan ilmeeseen ja asetti kätensä päänsä päälle. Se lieni omalla tavallaan hyvä merkki että papitar oli ennemminkin huolestunut siitä miltä hänen hiuksensa näyttäisivät tanssiaisissa kuin siitä, pääsisivätkö he ikinä pois. Tiedä olisiko heillä kummallakaan kohta hiuksia mistä murehtia jos he ajattelisivat vain ja ainoastaan sitä.
No kokeillaanEntä sinä Lily? Oletko sinä koskaan kuvitellut itsellesi suoria hiuksia? Ophelia kysyi tältä kävellessään pesuvadille jossa aamuisin pestiin kädet ja kasvot ja kastoi hiustensa latvoja pyyhkeellä avittaen. Saatuaan hiuksensa kosteiksi, papitar istahti ja lähti letittämään ensimmäistä lettiä mahdollisimman kireälle letille.

Aaron virnisti Aranille vaivoin tavalla takaisin. Normaalisti hän olisi ajatellut tekevänsä Arathetin tehtävästä täydellisen helvetin, mutta tämä oli jotain mistä puusepän poika oli joutunut itselleen tappelemaantai anelemaan, Aaron ajatteli sisäisesti häpeissään, kämmen kasvoillaan kuinka hän oli vasta eilen Arathetin jalkoihin heittäytynyt ja anellut tältä pääsyä juhliin.
Tanssia en osaa mutta soittaa osaan sata kertaa paremmin kuin sinä ikinä! Aaron äyskähti ajattelematta takaisin, ollen niin itsevarma kuin mahdollista oli olla omista soittopeli taidoistaan, ja se näkyi, sillä puusepän pojan äyskähdyksen mukana tämän silmistä saattoi erottaa siitä kertovan kimmellyksen. Heidän saavuttua linnan suuren etuovelle asti, Aaron nielaisi liioittelematta kuuluvasti.
Mi-mitä jos astun hänen varpailleen? Kai sinä hirtät Artin siitä, kun hän epäonnistuu minun tanssiopetuksessani? Aaron kysyi pää Aranin suuntaan heittäytyen, peläten nolaavansa totaallisesti itsenä sen tytön, sen sinisorsan, edessä.

//*snoore, my shoe size is 38 and I like pizza, snoore*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Marras 2009, 12:16

Lily, Aran

Lily nyökkäsi Ophelian kysymykseen. "Eivätköhän ne ehdi kihartua edes vähän, jos pistät ne nyt letille" Lily totesi katsellessaan kuinka Ophelia käveli pesuvadin luo. Prinsessa ei heti tiennyt mitä vastata papittaren kysymykseen, joten Lily oli hetken hiljaa, kunnes kohautti olkapäitään.
"En oikeastaan, pidän hiuksistani tällaisina... enkä ole pahemmin edes kuvitellut itseäni suora hiuksisena" Lily kertoi naurahtaen pienesti, nyt kun hän ajatteli sitä, hän saattaisi näyttää.. hölmöltä pitkillä, suorilla hiuksilla.
Lily hymähti pienesti ja käveli Ophelian luokse, suki tuon kosteita hiuksia pienesti ja alkoi sitten letittämään niitä, auttaakseen näin Opheliaa.
"Ehkä illasta tulee ihan mukava.... ehkä"

Aran ei voinut olla naurahtamatta pienesti Aaronin uhoamiselle siitä, että osasi varmasti soittaa sata kertaa paremmin kuin hän. Uhoa oli, mutta myös perää. Ei Aran osannut soittaa kunnolla mitään soitinta, eikä se kyllä hänen tehtäviinsä kuulunutkaan.
"Saatat olla hyvinkin oikeassa... mutta sinuna opettelisin tanssimaan ja äkkiä" Aran sanoi.
Sitten Aaron alkoi panikoimaan, josko hän astuisi papittaren varpaille.
"HAH! Miksi rankaisisin Arttia sinun virheistäsi? Ei, hirtän sinut ja artin siitä hyvästä, mikäli papitar vetää herneen nenään" Aran vastasi virnistäen, samalla kun he saapuivat linnalle.
"Mutta nyt kipitäppä Artin luokse.. hän odottaa sinua huoneessaan ja opettaa sinulle kaiken tarvittavan.. parasta opetella ne kunnolla" Kuningas totesi nyökäten rappukäytävälle päin ja jätti sitten Aaronin oman onnensa nojaan, poistumalla paikalta omiin askareisiinsa.

// lol!... nostalgian vuoks, VALMIS!!!!! u do the time skip//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 22 Marras 2009, 20:05

Ophelia & Aaron

Minustakin sinulle sopii paremmin kiharat Ophelia lisäsi letittäessään, miettien paremmin ettei prinsessalle tosiaan suorat hiukset sopineet. Lilyn tullessa auttamaan häntä letityksessä, papitar naurahti pienesti.
ehkäJos Aran syö jotain huonoksi mennyttä ja jos Aaron ei astu varpailleni Ophelia lisäsi ja kikatti pienesti päätellessään ensimmäistä lettiään. Siinä heidän aikansa sitten menikin, Ophelia kiitti Lilyä avusta hänen hiustensa laitossa ja avitti tätä pukeutumisessa ja laittautumisessa. Täytyi myöntää että aika kului siinä mukavasti, vaikka päivän hämärtyessä iltaan olo muuttikin tuon mukavan olon päinvastaiseksi.
Lily, muistathan pitää pyhänveden käden ulottuvilla? ...Aina. Ophelia sanoi, kääntäen päänsä Lilyyn, lähes tunnin parin täydellisen hiljaisuuden jälkeen, jonka aikana hän oli ehkä joutanut nukahtamaankin huomaamattaan. Papitar venytteli ja katsahti tulos ikkunasta, uskoen näkevänsä jo tähden jos toisenkin tuikahtavan pilvien raosta ja lähti purkamaan yhtä lettiään.

Aaron kirjaimellisesti valahti kalpeaksi Aranin sanoista ja rupesi muistelemaan miten hänen vanhempiensa tanssiaskeleet menivätkään silloin kun hänen isänsä jalka vielä kesti pyörähdyksen jos toisenkin. Aranin ääni sai pojan kuitenkin heräämään ajatuksistaan tämän käskiessä tätä kipittämään Artin luokse.
Aaron ei vastannut mitään kuninkaalle ja jäi vielä paikalleen raapimaan päätään vaivalloisesti Aranin poistuessa paikalta. Nyt lieni myöhäistä kääntyä? Ei, ei Aaron tosissaan edes ajatellut moista, hän päätyisi vain joko hirteen tai sitten hän saisi haalittua pienen maineen poikasen itselleen soittamalla hienosteleville aatelisille jotka katsoisivat normaalisti häneen vain nenänvartta pitkin arvostelevasti.
Kaikki se vain yhden tanssin takia, Aaron ajatteli painavin sydämin kävellessä maansa myytynä Aranin neuvomaan huoneeseen, laukomatta yhtäkään nälväystä Artille huoneeseen astuessaan tai koko tanssi harjoitusten ajan.

Ophelian saatua hiuksensa auki Aaron oli päntännyt tanssiaskelia mieleensä niin hyvin kuin hermostuneeseen mieleen oli mahdollista sulloa, tunsien ettei muistaisi tanssikaavoja ikinä vaikka Art hänelle asian selittäisikin sataan otteeseen ja demonstroitsisi koko yön. Aaron ei ollut saanut vielä edes päätettyä mitä soittaisi tanssiaisissa ja oli vaivoin suostunut antamaan Artille näytteen mihin oli pystynyt. Aaronin oli tosin pakko itsekin myöntää, ettei näytekappale kompuroivilta sormilta ollut järin vaikuttava.
"Enkö voisi soittaa vain yhtä kappaletta?" Aaron kysyi siirrettyä huilun pois huuliltaan ja katsahti Arathetiin niin neutraalisti ja pelon peittäen kuin osasi.

//Uumn..I made a time skip.I thinkyup//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2009, 12:45

Lily, Art

Lily hymähti pienesti Ophelian lisäykselle, jonka jälkeen he keskittyivät valmistautumiseen. Aika kului mukavasti pukeutuessa ja laittautuessa, varsinkin kun he eivät pitäneet turhaan kiirettä. Lily ei edes tajunnut ajankulkua, ennen kuin Ophelia huomautti pyhästä vedestä.
"..totta kai, pidän sen aina mukana" Lily totesi hymyillen, samalla kun vilkaisi ulos ikkunasta. Aurinko oli jo laskenut ajat sitten ja pihalla vallitsi kauniin sinertävä ilta. Haltia kylässä illat näyttivät kauniimmilta, paljon valoisemmilta mitä ihmisten kylässä... ihmekkös tuo.
"Taidamme olla valmiita.." Lily toteisi sitten istuessaan alas nojatuoliin, pitäen ryhtinsä erittäin sirona ja suorana "Nyt vain odottelemme.. lisää".

Art oli vähällä repiä hiuksensa päästään Aaronia opettaessa. Puusepän poika ei kyllä ollut muistilla siunattu, mutta muutamien tuntien harjoittelun ja opetuksen jälkeen, tanssikin alkoi sujua, jotenkuten. Silti Art olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että tuo tulisi ainakin kerran astumaan papittaren varpaille.. mutta sitä Art ei sanonut ääneen, ei hän halunnut latistaa poikaa. Ei hän muutenkaan näyttänyt ulkoisesti turhautumistaan tai huoltaan siitä, miten Aaron päjräisi. Parempi vain kannustaa tuota. Aaronin esittäessä näytekappaleita Artin kävi tuota suorastaan sääliksi.. poika taisi jännittää ihan kunnolla, sillä soitto tuntui takeltelevan aina välillä.
Lopulta Aaron kysyi, eikö hän voisi soittaa vain yhtä kappaletta.
"Minä en siitä päätä.. mutta kai sekin järjestyy... ehkä" Art totesi hieroen pienesti ohimoaan.
"Mutta nyt sinun pitää pukeutua! Tanssiaisiin ei ole enää kauaa" Art totesi ja vilkaisi itseään "... niin ja minun myös.. palaan pian, älä lähde yksin minnekkään! Vaatteesi ovat tuolin päällä, voit vaihtaa ne täällä rauhassa" Kuninkaan neuvonantaja totesi ja poistui sitten huoneesta, jättäen Aaronin hetkeksi yksin omiin aatteisiinsa.

//It went well, my servant. now clean my room //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron