Kirjoittaja suskari » 05 Marras 2009, 21:41
Kalmankoira
Se kuinka kauan Kalma sitten makasi siinä kylmällä lattialle oli aavekoirallekkin aikamoinen mysteeri, sillä tyrmissä ei luonnollisestikkaan ollut kelloa tai mitään muutakaan josta ajan kulun olisi voinut nähdä. Eikä sillä oikeastaan pahemmin väliäkään ollut mitä kello oli silloin kuin aavekoira vihdoista ja viimein raahasi itsensä kauemmas ovesta toiseen päähän selliä makaamaan kyljelleen. Sitten alkoikin haavojen putsaaminen kielen kanssa, teki se kuinka kipeää tahansa, mutta jokainen haava mihin aavekoira vain käsiksi pääsi seurasi hyvin huolellinen pesu. Hän ei tulehdusta halunnut sillä se voisi hänellekkin olla varsin kohtalokasta, etenkin jos puhkeaa verenmyrkytys. Hän kuolisi siihen tasavarmasti hoidolla tai ilmankin ellei ihmettä tapahdu.
Saatuaan kaikki haavansa mitkä vain kykenikään putsaamaan kielensä kanssa, kävi aavekoira nukkumaan.
Seuraava ilta sujui ihan normaalisti; Kalma putsasi haavansa samantien herättyään ja nousi hoiperrellen ylös vetäen muutaman lenkin häkkiään ympäri että lihakset lämpenesivät hieman. Loppu aika sitten menikin istuessaan ja nyt ihan tylsyyttään Kalma nakkeli pieniä kiviä, mitä nyt lattialta sattui löytämään, toiseen päähän vankilan kivi seinää.
Aikansa nakeltuaan aavekoira kyllästyi ja jäi vain istumaan tympääntyneenä. Sääli ettei kakkonenkaan ollut juttu tuulella nyt siintäkin kusipäästä olisi ollut ihan hyvin seuraa tähän ylhääseen yksinäisyyteen ja mitenköhän Lucakin pärjäsi Blackin kanssa.. jos se vanha patu oli nyt edes muistanut. Hitto jos ei olisi muistanut, hän räyhäisi ja mököttäisi velholle siintä seuraavan kuukauden. Hän ei edelleenkään pitänyt siintä jos hänen luottamus mennään pettämään, oli se sitten pientä tai suurta. Kyllä hänellä oli pelkoja ja traumoja luottamuksen antamaisen kanssa. Ehkä se oli yksi syy miksi hän oli niin vaikeasti lähetyttävä tai karttoi muita.
Se päivä menikin sitten siinä..
Seuraava päivä ja samat rutiinit: Kalma pesi haavansa, lämmitti lihaksensa ja taas istui tylsissään kovalla kivisellä lattialla. Sitten jokusen ajan päästä aavekoira nousikin ylös ja vahtoi koira muotoonsa ja tallusteli pokkanaan ulos aina vartijoiden taukotuvalle. Ja voi herranjestas kun Kalmaa tuijotettiin kun tuo pöllähti sinne kuin tyhjästä. Miekkoja käytiin vetämään esille ja vartijat ärisivät Kalmaa, tai oikeastaan Jackiä palaamaan häkkiinsä mätääntymään. Kalma tuhahti.
"Menen.. kunhan saan ruokaa, kun ei palvelu tunnu pelaavan." Kalma huomautti istahtaen lattialle ja lisäsi vielä. "ja lihaa kiitos." Vartijat katsoivat toisiaan ja sitten repesivät räkättämään.. yksi kuitenkin lähti hakemaan aavekoiralle ruokaa, jonka jälkeen pari vartijaa lähti viemään karkuria takaisin häkkiinsä. Vaikka noiden mielessä varmasti kävikin se että miten hitossa aavekoira oli päässyt ulos ilman avaimia. Noh kukaan kysynyt mitään vaan lempaasivat koiran takaisin häkkiin (siinä sivussa yksi vartija potkasi tuntuvasti takamukseen, niin että Kalma vinkasi). Kalma jäi sitten siihen lattialle makaamaan kuono kohden ovea odotellen ruokaansa.
Eikä siinä kauaa mennyt kun ovi avattiin ja sisään nakattiin joku pihvi, mikä oli ilmeisesti mennyt jo ajat sitten vanhaksi. Mutta se kelpasi ja Kalma söi sen muutamassa sekunnissa tyhjään mahaansa.
Kolmas päivä... ja Kalma makasi kyljellään sellin lattialla alkaen jo oikeasti huolestumaan siintä, ettei Black tulisikaan ikinä vaan jättäisi hänet kylmästi tänne kuolemaan. Vaikka joku takaraivossa väittikin ihan muuta, täysin muuta. Ei Black häntä hylkäisi ihan pienin perusteluin ja tuo oli luvannut hänelle. Toisinaan lupauksen voisi helposti rikkoa, sen hän oli oppinut kantapään kautta aikanaan. Vaikkei velho häntä ennenkään ole hylännyt kertaakaan minnekkään. Olipas risti riitaista..
Lopulta ja viimein käytävältä alkoi kuulumaan tuttua sauvan kopsetta ja Kalma taisi olla ainoa, joka ihan oikeasti oli iloinen siintä. Hyvä ettei seinillä alkanut hyppimään ja pomppimaan silkasta ilosta, olisi kyllä ollut koominen näky.
Sitten Black pöllähtikin paikalle eikä Kalma tuota pahemmin säikähtänyt, olihan hän kuullut jo tuon tulon joten mikään yllätys ollut. Blackin sanat taas saivat Kalman kasvoille leviämään tyytyväisen ja joksikseen iloisen hymyn, häntäkin olisi varmasti heilunut jos sellainen olisi ollut tässä muodossa. Hän pääsisi vihdoinkin täältä pois!! Eihän hän olisi täällä muuten ollutkaan, ellei hän olisi päässyt pois.. hän olisi muussa tapauksessa karannut vaikka kuoleman uhalla. Ihan sama missä sitä kuolisi siinä tilanteessa.
Kalma nousi istumaan..
"Hyvä." Kalma hymähti samalla kun Black koputteli oveen, jonka nyrpeät vartijat tulivat avaamaan luoden hänen päällensä teräviä mulkkauksia. Ja onneksi hän Kalma ei tiennyt sitä, että hänen rangaistuksensa oli jo yleisessä tiedossa pitkin kylää. Ja sekös auttaa paljon hänen maineensa parantamista..
Blackin komennus- kyllä Kalma tulkitsi sen käskyksi- sai aavekoiran katsomaan velhoa hetken aikaa hiljaa, kunnes hymähti ja seinästä tukea hakien varovasti aavekoira nousi ylös. Oli hyvä ettei seisaaltaankaan takaisin kaatunut lattialle, mutta sinnikkäästi Kalma piti itseään pystyssä. Vartija taas elätteli toivoa salaa mielessään että friikki vetäisi tuntuvat rönät lattialle, että pääsisi nauramaan velhon pikku lemmikille päin naamaa. Ei, Kalma ei aikoisi kaatua Blackin nähden, eikä kenenkään nähden tässä tilassa joten Kalma lähti hitaasti kävelemään velhon perästä ulos päin pitämättä mistään kiinni. Vartija tuijotti Kalmaa ja tuon silmistä näki, että tuon olisi tehnyt mieli tuupata aavekoira kumoon oikein tuntuvasti kun tuo friikki meni vartijan ohi. Kalma mulkkasi vartijaa kun oli ohittamassa tuota- ei se halveksiva katse ollut jäänyt huomaamatta Kalmalta- ja vartija sai nähdä ehkä sen sekunnin murto-osan ajan täysin murtumattoman ja varman katseen. Kukaan vielä onnistunut murtamaan häntä ja hänen vapaata sielua.. eikä tämäkään tapaus. Vartija kavahti hieman ja sulki oven aavekoiran perästä.
Kalma vapisi kylmästä.. mutta tuo meni silti kiltisti "isäntänsä" luokse ja jäi siihen ikään kuin odottamaan seuraavaa määräystä kylmästä ja kivusta huolimatta- huomioiden, että Kalman T-paidasta tuskin oli jäljellä mitään.
"Saisinko?" Kalma kysyi ojentaen toista aavistuksen värisevää kättään Blackiä kohden, tai Hanssia. Miten vain.
//Kirjoitettu olettaen, että Black jäi odottamaan Kalmaa//