Tavattiin taas [suskari]

Rannan tuntumassa on useita vaarallisia karikkoja. Osaa ei ole edes kartoitettu vieläkään. Seireenit tapaavat laulaa näillä karikoilla, houkutellen kokemattomia ja varomattomia merimiehiä surmansuuhun.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Marras 2009, 15:53

Splinter

Ei Splinter tahallaan toiselle töykeä ollut, mutta kun hän oli sellainen luonteeltaan. Veri vain valui, ja Splinter alkoi jo mutista itsekseen, ettei Kuro saisi nyt heittää veiviään siihen. Ei tasan, siihen Splinter ei suostuisi! No punasilmäinen tuli siihen, ja komensi Splinterin kauemmas. Poika meni hiukan epäröiden, hän ei oikein luottanut Roberttiin. Mitä jos tuo murhaisi Kuron saadakseen johtajan paikan!? Onneksi tuo näytti tietävän, mitä teki. Splinter katseli huolestuneena, kuinka haavat lopettivat vuotamisen, ja kuinka tuo alkoi sitten putsaamaan tuon haavoja suolavedellä...
"Onko teillä pitkä matka? Kuron haavat saattavat aueta uudestaan, jos joudutte kovinkin pitkää kävelemään. Lisäksi tulit metsän suunnalta, siellä liikkuu partioita. Lähtevät liikkeelle ihan kohta, mikäli arvioin ajan oikein.", poika kyseli mieheltä, joka ilmeisesti oli saanut työnsä hoidettua. Pikkuvelhon äänestä kuului kyllä huoli, hän oli aidosti pahoillaan tapahtuneesta. Melkein itkikin tämän takia... Kuten aina, jos jotain pahaa sattui ja se oli Splinterin syytä.
"Tässä lähellä on nimittäin tuulensuoja, jossa olen viettänyt muutamia öitä. Kuro tuskin tuossa kunnossa pääsee matkaamaan kovinkaan pitkiä matkoja... Hän voi levätä siellä.", poika sanoi, nyökäten kohti yhtä kalliorykelmää. Siellä oli Splinterin varakoti... Mutta hän oli valmis antamaan sen Kuron käyttöön, kunhan tuo parantuisi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Marras 2009, 17:03

Ankoku

Robert vilkasi pojan päälle ja hymähti itsekseen pienesti pojan kutsuessa Ankokua Kuroksi. No oli ainakin hyvä tietää, että armas johtaja oli valehdellut nimensä tuolle itikalle ettei hän mene vahingossakaan sitä möläyttämään. Ja ei Robert ei aikoisi ikinä tappaa Ankokua, ei edes viedäkseen tuon kruunua. Muut miehet repisivät hänet siintä hyvästä kappaleiksi, eikä siintä tempusta mitään hyötyä olisi. Hän oli varajohtaja ja oli näin Ankokun jälkeen korkeammassa asemassa ja se riitti.
"On.." Robert vastasi pojan kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi. Robert ei ollut kovinkaan kuuluisa puheliaisuudestaan ja vastasi lähinnä "tärkeisiin" kysymyksiin. Ainakin näin tuntemattomien seurassa.
Miehen katse siirtyi lohikäärmeeseen.
"Mitä sanot? Vai pystytkö kävelemään?" Robert kysyi.. hän ei itsekkään ihan varma ollut kuinka kestävää tekoa Ankoku oli, eikä myöskään osannut sanoa tuon tämän hetkisestä liikunta kunnosta yhtään mitään.
"J-jään tänne." Se oli lohikäärmeen tahto ja Robert vain nyökkäsi, sujautti toisen kätensä Ankokun kainalon alta ja siintä selän takaa toiselle kainalon alle. Kaksikko nousi ylös Ankokun irvistäessä voimakkaasti kivusta. Robert odotti hetken että Ankoku saisisi itsensä kasaan taas ja lähti viemään tuota hitaasti eteenpäin pikku hiljaa varaskreivin määrätessä tahdin.
"Näytähän."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Marras 2009, 17:18

Splinter

Splinter jäi kuuntelemaan tarkkaan, mitä Kuro sanoisi. Ei hän tuon nimestä tiennyt, eikä Kuro tiennyt Splinterin oikeaa nimeä... Paitsi että Tooru oli hokenut sitä äsken koko ajan. Hän kyllä uskoi, että Kuro oli liian ylpeä ottaakseen ihmispennun apua vastaan, mutta kannatti koettaa, poika ei halunut jälleen uutta ruumista niskoillensa. Häneltähän katkeaisi selkä tätä menoa. Toinen miehistä käski Splinterin näyttää tietä, ja poika teki työtä käskettynä. Onneksi matka ei olut kovinkaan pitkä, varmasttikkin parisenkymmentä kertaa lyhyempi kuin mitä matka metsään olisi ollut. Lisänä vielä, että luola oli mahdoton nähdä, ellei osannut etsiä rannan tuntumasta... tai hypännyt pää edellä kallioilta.
"Tännen näin!", hän huikkasi, ja näytti katoavan parin murikan taakse. Kohta hän putkahti takaisin, ja näytti uudestaan että mistä kohin. Vesi huuhtoi jalanjälkiä pois, joten seuraamisestakaa ei ollut hätää. Luola oli suoraan kallion kupeessa, mutta sen "etupihalla" oli eräänlaiset seinät, jotka peittivät koko paikan ihmissilmiltä.
"Aurinko ei paista tähän, mutta sisällä on ainakin lämmin. Ja siellä on lähde... ei kovin iso, mutta ehkä juuri tarpeeksi.", Splinter selitti samalla, kun käveli sisälle. Korkeutta löytyi juuri sen kaksi ja puoli metriä, joten tilaa oli. Luola ei ehkä kuitenkaan ollut oikea sana, sillä siitä näytti lähtevän vielä lisää tunneleita, pitkälle maan syvyyksiin... Sisältö oli juuri sellainen, kuin yksinäisyyttä hakevalta pojalta saattoi odottaa: nuotiopaikka, ja kasa okia tosiella seinustalla, jonka päälle oli heitetty kangas.
"Ei tämä hääppöinen ole, mutta olenkin ollut täällä vasta pari päivää."

[[Gravitation mangoilla on huono vaikutus meikäläiseen >.> ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Marras 2009, 19:11

Ankoku

Robert lähti sitten seuraamaan Splinterin perästä hiljakseen ja kohautti hieman toista kulmaansa kun poika näin yht`äkkiä katosi kivien taakse, palaten kuitenkin pian taas näkyviin hukaten seuraamaan. Sen Robert tekikin ja seurasi poikaa luolan suulle, josta meni sisään.. Paikka oli pimeä, mutta kelpasi hyvin tähän hätään ja onneksi täällä mahtui liikkumaan vähän pitempikin.
Sen enempää sitten paikkaa tai sisustukseen kiinnittämättä huomiota Robert laski Ankoku maahan istumaan niin, että tuo voisi nojata seinää vasten.
"Kaikki hyvin?" Robert kysyi Ankokulta, joka vain nyökkäsi ja näytti kalpealta. Mikä ei kyllä ollut mikään maailman suurin yllätys, tuo oli menettänyt paljon verta. Punaiset silmät siirtyivät poikaan, eikä se ollut mitään ystävällistä.
"Pidä hänestä huoli sen aikaa kun olen poissa.. ja jos karkaat tai yrität tappaa Kuron, kadut vielä syntymääsi." Robert sanoi pojalle varoittavaan sävyyn. Jos tuo jättäisi Ankokun tänne yksin niin hän murjoisi tuon jauhelihaksi ja kärventäisi sen jälkeen mustaksi korpuksi.
"En viivy kauaa.." Robert sanoi Ankokulle ystävällisemmin ja nousi ylös kävellen ulos, josta sitten katosikin yön selkään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Marras 2009, 19:27

Splinter

Poika joutui välillä hidastamaan, että nuo kaksi pysyisivät perässä, mutta pysähtyessään hän katseli lohikäärmettä oikeastikkin huolestuneena. Miksi hän oli antanut Toorun "hoidella asiat"? Splinterin käsi pusertui nyrkkiin, hän halusi käydä lyömässä Toorua oikein kunnolla... paitsi että Tooru oli hänen sisällään, mikä hankaloitti asioita.
Lopulta kun he olivat perillä, käski toinen vahtimaan Kuroa. Splinter nyökkäsi ymmärtäväisenä, muttei voinut olla mutisematta kun tuo lähti: "Kadun syntymääni jo nyt..."
Poika vilkaisi Kuroa päin, ja meni sitten luolan keskelle, sytyttämään nuotion ettei olisi niin pimeää. Ajopuut jotka hän oli löytänyt meren rannasta nappasivat liekistä hetkessä kiinni, ja kohta paikkaan tulvi valoa. Splinter nosti katsettaan kattoon, kävellen toiselle seinälle. Juuri tarpeeksi kaukana Kurosta, jos tuo yrittäisi jotain, mutta ainakaan tuon ei tarvinnut huutaa jos tarvitsi jotain. Poika valui seinää pitkin alas, lopulta istuen ja vetäen polvet leukaansa kiinni.
"Olen... oikeasti pahoillani.", hän sanoi sitten, Kurolle tietysti vaikkei tuohon katsonutkaan. Kädet pusertuivat tiukemmin, ja polvet painuivat lähemmäs.
"En olisi koskaan tehnyt noin... Enkä tiennyt että Tooru...", ääni alkoi täristä, ja loppu jäi ihmettelyn varaan. Hän hautasi kasvonsa kokonaan polviinsa, täristen hieman. Ei hän koskaan tarkoittanut pahaa, näin vain sattui tapahtumaan koko ajan. Mutta että Kurolle, joka sentään oli vahvin tyyppi, jonka Splinter tiesi...

[[Splinter on saanut vaikutteita Weedistä näköjään XD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Marras 2009, 20:25

Ankoku

Ankoku oli vain hiljaa ja seuraili kun Splinter alkoi laittamaan nuotiota palamaan, joka pian rätisikin kiltisti lämmittäen hyvin. Sitä hän tarvitsikin juuri nyt, ei tässä mikään lämmin ollut- lähinnä verenhukan takia. Ja jos tuo todellakin meinasi että hän kimppuun käymssä.. ei, ei todellakaan tässä kunnossa. Jopa muurahainen pystyisi hakkaamaan hänet tässä kunnossa maahan saati sitten Splinter.
Poika kävi istumaan ja rupesi ihan tosissaan pahoittelemaan tapahtunutta. Ankoku vain hymähti heikosti, eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tässä tilanteessa sanoa. Hänestä oli hassua jutella ihmisen kanssa kun vihasi noita hautaansa asti. Niin hän piti Splinteriä vielläkin ihmisensä..
"Mitä siinä itkemään, tehty mikä tehty." Ankoku sanoi heikosti Splinterille katoen pojan suuntaan ainoalla silmällään hetken aikaa kunnes sulki sen. Ei hän nukkumaan, ei vain jaksanut pitää silmää auki, heikotti liiaksi.

Niin hän oli ehkä vahva, mutta haavoittuneena hän oli helppo saalis kenelle hyvänsä Kuten olikin varmasti huomattu ja todettu ihan kantapään kautta.
"Enkä ole kuolemassa." Ankoku lisäsi vielä ja hiljeni sitten kokonaan antaen pojan puhua jos suinkin halusi. Hänellä olisi nyt todellakin aikaa kuunnella vaikka uon koko elämäntarina. Robertilla menisi kuitenkin hetken aikaa hakiessa parempia ensiapu tarvikkeita.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Marras 2009, 20:51

Splinter

Pikkuinen hymy irtosi pojalta, kun hän kuuli Kuron sanat. Hän nosti hieman päätään, ja pyyhkäisi silmiään, vaikka vettä valui silti. Minkä hän sille voi, hän oli näköjään itkupilli luonteeltaan.
"Aran herra sanoi samaa... 'Menneisyyttään ei voi muuttaa', jos muista oikein.", hän yritti saada edes hieman mielialaansa nostettua, muistelemalla paikkaa jossa hän sai asua nykyään. Mutta hän oli lähtenyt... Väliaikaisesti, vain väliaikaisesti! Ei hän ollut lopullisesti lähdössä! Mutta menneisyys... Niin paljon pahaa oli tapahtunut kaikille, ja yleensä se oli nimenomaan Splinterin syytä.
"Onko kylmä?", velho älysi kysyä, ja etsi jotain millä vaikkapa peittää lohikäärmettä hieman. Kuten vaikka peittoa tai... Katse meni hänen sängyntapaselleen, ja hän huomasi siinä olevan peitonkorvikkeen. Kai tuo menisi paremman puutteessa. Splinter nousi, mutta pysähtyi sitten. Jalassa tuntui outo kipu, aivan kuin jokin olisi säteillyt kipua joka soppeen. Se tuli lyhyinä sykäyksinä, ja Splinter joutui hieman puristamaan silmiä yhteen. Sitten se loppui, vaikka olikin sellainen tunne, että kohta se alkaisi uudestaan.
"Onko Toorun käytössä tämmöinenkin jippo...", hän mutisi itsekseen, katsoen taakseen, pohkeeseensa. Kiva, tyyppi jonka piti pelastaa hänet aiheuttikin kipuja. Todella hienoa! Splinter ei sitä tiennyt, mutta Tooru osasi vapauttaa kehon voimia, kuten vaikkapa lihasten. Normaalisti lihaksista pääsee käyttämään max. 15 prosenttia, mutta Tooru osasi käyttää 50. Se toi kyllä mukanaan aikamoisia kipuja, mutta tämäkin ottelu oli ollut vain pari minuuttia pitkä, joten ei se vielä pahimmillaan ollut. Splinter kurtisti kulmiaan, mutta meni sitten hakemaan peiton, vieden sen Kurolle.
"Tässä...", hän sanoi samalla, kun ojensi peiton. Silmistä näkyi äskeisen itkun jäljet vielä, mutta kun Splinter oli vielä puheistaan huolimatta lapsi. Hän reagoi turhankin helposti ja vahvasti kaikkeen ympärillään, ja tässäkin oli ollut malliesimerkki. Mutta elämästään hän ei ollut kaikkea kertomassa!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Marras 2009, 22:04

Ankoku

"Aran?" Ankoku kysyi kaikuna perässä kun Splinter selitti jotakin herrastaan. Ensinmäisenä Ankokulla kyllä kävi haltia kuningas! Nimikin viittasi jo varsin voimakkaasti haltiaan ja nimitys "herra" taas johti johon kuhun korkea-arvoiseen. Hmm.. tästä pojasta voisi sittenkin olla enemmän hyötyä kuin hän ajatteli aluksi ja jos tästä kehittyisi jotakin "ystävyyden" tapaista hän voisi käyttää poikaa helposti hyväkseen tuon tietämättä. Lapsia kun tuppasi olla niin helppo ohjailla.
"Hmh." Ankoku äänähti myöntävästi pojan kysymykseen kylmästä.. Totta helvetissä tässä oli hieman kylmän puoleista kun yli puolet verestä pumpattu ulos. Splinterin yksin puheisiin ja pysähdykseen Ankoku ei pahemmin kiinnittänyt huomiota kun sattui vielläkin olemaan silmä ummessa, tai ainakin siihen asti kun poika tuli antelemaan peittoaan. Ankoku raotti silmäänsä ja otti hieman toisella tärisevällä kädellään peiton vastaan ja asetti sen ympärillensä.
"Kiitos.." Ankoku mumisi Splinterille, joka tuntui jo lopettaneen angstaamis kohtauksensa. Ihan hyvä vain.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Marras 2009, 22:22

Splinter

"Niin, Aran Cúthalion.", poika sanoi Kuron leikkiessä kaikua. Jotenkin hän ei osannut oikein varoa tämän kanssa, siis arvonimien ja muiden... Splinter kohteli jokaista aluksi samalla tavalla kuin itseään, ja siitä arvo pystyi vain nousemaan tai laskemaan. Kaikki riippui teoista ja käyttäytymisestä. Kuroa hän kohteli itseasiassa ystävällisesti, koska tuokin kohteli eritavalla kuin poika oli aluksi uskonut. Hän oli uskonut että Kuro nittaisi hänet siihen paikkaan, mutta kun jätti henkiin... Eli toisin sanoen, jos he tappelivat, ei Splinter jaksaisi ottaa tosissaan, jos jostain kumman syystä niskan päälle pääsisi.
Peitto löysi tiensä Kuron ympärille, ja poika uskalsi istahtaa vierelle. Edelleen vähän kauemmas, sellaisen kädenmitan päähän.
"Sano jos tarvitset jotain.", hän vielä sanoi, saaden itsensä hieman pirteämmäksi, vaikka häntä edelleen harmitti. Piti vain toivoa, ettei Kuro saisi päähänsä mitään tyhmää, kuten silloin kun nappasi hännällään hänen kaulastaan kiinni...

[[Lyhyempää tuotantoa tähän väliin...]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Marras 2009, 11:31

//Ei tässä kyllä itellänikään mitään suurta tunnu syntyvän ^^` Joten mitäs tuosta..//

Ankoku

Aran Cúthalion.. ny Ankoku taisi saada täydellisen varmistuksen siintä, että tuo Aran olisi haltia kuningas. Miten hieno, hän sai itselleen loistavan työkalun ja vielä suoraan haltia kylästä. Ja hänen suunnitelmansa vain etenevät askel askeleella pikku hiljaa. Pieni mies nauraa rätkätti ilosta hullun lailla lohikäärmen sisällä..
Poika istahtikin sitten hänen viereensä vain käden mitan päähän. Ankoku tapitti tuota hiljaa ainoalla silmällään ja nyökkäsi vain äänähtäen pienesti tuon sanoihin. Tällä hetkellä hän kyllä odotti enemmän Robertin paluuta, mutta poika kykenisi sitä mitenkään edistämään. Ankoku oli avaamassa suutaan kysyäkseen jotakin pojalta, mutta sitten tumma hahmo pöllähti sisään.. Roberthan se pienen kassin kanssa ja pojasta mitään välittämättä meni lohikäärmeen luokse kysellen tuon vointia. Ankoku vain nyökkäsi ystävälleen ja siirsi peiton syrjään, että Robert pääsisi haavoihin käsiksi kunnolla. ..Toisinaan se paitakin jouti pois päältä joka heitettiin pojan syliin, että saisi siintä nyt vaikka pitää huolta.

Robrt kävikin sitten kunnolla töihin otti alkoholia pullosta ja putsaisi haavat miten taisikaan, jonka jälkeen haavat tikattiin umpeen huolellisella ja ammattitaitoisella kädellä. Ei ole nimittäin ensinmäinen kerta kun Robert Ankokua joutunut paikkaamaan tappeluiden jäljiltä. Lohikäärme toisinaan ei ihan samaa mieltä tainnut olla sen helläkätisyyden kanssa, minkä saattoi nähdä lohikäärmeen irvistäessä joka piston kohdalla.
Lopulta vielä sideharso kerros ympärille ja koko homma olisi valmis.. Robrt laittoi tavarat takaisin pussiin ja ojensi peiton takaisin johtajalleen, joka kietaisi sen takaisin ympärilleen.
"Pystytkö vahtimaan häntä yön yli?" Robert kysyi vilkaisten Splinteriin punaisilla silmillään ja jääden odottamaan vastausta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Marras 2009, 19:07

Splinter

Jos Kuro luuli tosissaan, että Splinteriä olisi helppo käyttää työkaluna, niin siinä erehtyi. Toki tuo auttoi ja halusi huolehtia muista, mutta varsinaista hyötyä hänestä tuskin tulisi olemaan. Hän oli hieman liian uskollinen siihen tarkoituskeen... Tosin hänen uskolisuutensa oli rakoillut vanhan opettajankin kanssa... Varsin hyvästä syystä. Eli toisin sanoen, jos Splinter tunsi olevansa uhattuna haltiakylässä, hän lähtisi ja nopeasti. Tosin minne hän menisi?
No, punasilmäinen komentelija tuli takaisin, pussin kansa. Splinter istui kiltisti aloillaan, ottaen kopin paidasta. Hienoa, hänestä tehtiin siis virallinen vaatteiden vahtija. Hän katseli Robertin työskentelyä kiinnostuneena. Siis oikeasti kiinnostuneena, hän oli itse joutunut paikkailemaan itseään pienestä pitäen, muttei todellakaan ollut siinä mikään mestari. Ja katselemalla hän oppi. Kohta tuo olikin valmis (vaikka Kuro näyttikin aika tuskastuneelta...), ja ojensi Kurolle peiton takaisin, kysyen sitten Splinteriltä, että voisiko tämä vahtia Kuroa. Poika nyökkäsi vastuuntuntoisen näköisesti, hän valvoisi vaikka seuraavaan yöhön saakka, jos se siitä riippui.
"Selvä homma.", hän sanoi samalla, kun nousi ylös seisomaan. Yksi asia tässä kyllä mätti; hänen piilopaikkansa oli nyt paljastettu. Poikaa tämä hieman harmitti, mutta salaisuus tai Kuron saaminen kuntoon: Kumpikohan oli tärkemäpi?
"Saanko kuitenkin kysyä? Ettehän kerro tästä paikasta? Tämä on ainoa paikka, jossa saan olla rauhassa...", poika sanoi sitten kerättyään rohkeutta, vaikka kasvoja meinasikin kuumottaa...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Marras 2009, 20:09

Ankoku

Robert hymähti pienesti pojan nyökkäykselle, no oli siinä ainakin pojalla sisua ja uskollisuus kohdallaan. Robert suoristautui ylös Ankokun edestä ja oli jo vastaamassa pojan seuraavaan kysymykseen kun Ankoku ehti avata suunsa ennen varakomentajaa.
"Pikku piilosi on turvassa.. En tekisi tällä mitään." Ankoku hymähti pienesti ja asettui maahan makaamaan toinen käsi tyynynään. Sitten tulikin hiljaista, tai no siltä se vaikutti varmasti Splinterin mielestä mutta Ankoku ja Robert kävivät kokoajan keskenään telepaattista keskustelua. Ja kun kaksikon keskustelu tuokio oli päättynyt Robert vain vilkasi pojan päälle ja lähti matkoihinsa jättäen Ankokun Splinterin harteille täksi yöksi. Robert itse taas meni pitämään huolta vähän isommasta katraasta lohikäärmeen ollessa poissa.
Vielä Robertin poistumisenkin jälkeen oli hiljaista, vain nuotio rätisi hiljalseen ja ulkona kuului laineiden liplatusta. Toivottavasti tänään ei olisi nousivesi. Hehän- etenkin Ankoku- hukkuisvat elävältä.. tai no Ankokun ruumis menisi erittäin pitkäksi aikaa eräänlaiseen kooma tilaan jos niin kävisi. Lohikäärme edelleenkään voinut kuolla.
"Miksi edes autoit minua?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Marras 2009, 20:28

Splinter

Kuro vastasi, ja Splinter hymähti osittain kiitollisena lohikäärmeelle. Tämä oli ainoa paikka, jossa Splinter tunsi olevansa turvassa, eikä olisi kiva, jos täällä ramppaisi koko ajan väkeä... Ja vuorovedestä ei ollut pelkoa, se ei ikinä ylttänyt luolaan asti, ellei ollut myrsky, jota ei ainakaan näyttänyt nousevan. Ei ainakaan tänään. Hiljaisuus iski, ja Splinter seisoi varsin epävarmana, luolan keskellä, kun ei oikein tiennyt mitä tehdä. Hänen piilopaikka se oli, mutta päätösvalta oli enimmäkseen Kurolla, olihan noita enemmänkin... Paitsi että pitän hiljaisuuden jälkeen, pitempi päätti lähteä. Splinter yritti keksiä, mihin menisi, mutta jäikin sitten paikoilleen, paitsi että istualteen.
"Enkö sitten olisi saanut?", poika vastasi kysymykseen kysymyksellä, pienen hymym saattelemana. Hän yksinkertaisesti vihasi ajatusta jonkun heitteille jätöstä, vaikka tuolla olisi tullut tovereita ihan kohta.
"Sanoinhan, etten osaa vastata kaikkiin kysymyksiin...", hän naurahti vielä, rapsuttaen nolostuneena nenänviertä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Marras 2009, 21:36

Ankoku

Ankoku hymähti pienesti pojan sanoihin. "Sanoinko muka niin? ..Ettet saisi auttaa?" Lohikäärme naljasi takaisin pojalle.. Ankoku ei toisinaan ymmärtänyt, että miksi tuo oli auttanut häntä vaikka hän oli itse yksi pahan ruuministuma. Hänen tekonsa ovat kyllä olleet suorastaan pahimmasta päästä.. Mitä ei kyllä kenen tahansa omatunto kestäisi.
"Eihän sitä ole." Ankoku hymähti pienesti ja jäi tuijottamaan hiljaa vastapäätä olevaa seinää ja mietiskellen siinä sivussa vähän kaiken näköistä itsekseen kun nyt kerta aikaakin olisi tässä ihan hyvin.
"Mikä tai kuka tuo Tooru on?" Ankoku sitten pamautti nousten hieman kyynerpäänsä varaan ylemmäs. Ei tuo nyt voinut olla ihan jakomilitautikaan sillä silloin niinsanotulla "isännällä" ei pitäisi olla minkään näköistä kontrollia toiseen puoleensa tai edes kykyä ottaa tuohon yhteyttä. Ja olisi hyvä ottaa hieman enemmänkin pojasta selvää jo näin kättelyssä, ettei taas vahingosskaan satu mitään.
"..Ja voisitko olla hiljaa minun tapaamisestani halitoille?" Ankoku pyysi vuorostaan Splinteriltä. Hän oli varas ja varkaita nyt harvemmin katsottiin hyvällä ja niitä odotti kuolemantuomio jos suinkin vain kiinni jäisivät. Ankokua se ei oikein kiinnostanut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Marras 2009, 21:59

Splinter

Olkoon miten paha tai ilkeä tai julma tahansa, ei Splinter voinut jättää tuota pulaan. Ainoastaan yksi henkilö oli ansainnut sen, ja sen rangaistuksen tuo oli jo saanut. Kiitos Artin... Splinter ravisti päätään, kun halusi keskittyä nykyhetkeen. Toisaalta hän ei olisi halunut, kun Kuro meni kysymään jotain, mikä sai pojan vaivaantuneeksi.
"Olen miettinyt sitä itsekkin... Mutten saanut mitään irti äskenkään. Ainoa mitä tiedän, on se että hän ollut sisälläni syntymästään asti... Eli puoli vuotta minun jälkeeni. Ja sen ettei hän ole ihminen... Ainakin luulisin niin...", poika hieman epäröi tietojensa suhteen, mutta kun oli joutunut keräämään kaikki ne tiedot pieninä murusina. Tooru ei kertonut mitään, jos kysyi, ja näidenkin keräämiseen Splinteriltä oli mennyt viikko.
"Aika noloa kun en tiedä Toorusta mitään, vaikka hän on ollut mukanani melkein koko elämäni. Tosin hän ilmestyi vasta kuukausi sitten, joten ei ihmekkään.", Splinter alkoi lopussa nauraa nolostuneena. Tuollaisen myöntäminen oli ollut hiukan hankala paikka... Mutta Kuro jatkoi, ja Splinter nyökäytti vastaukseksi.
"Yritän olla ajattelematta asiaa, niin ei ne ajatuksenlukijatkaan saa selville.", hän vielä virnisti
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

EdellinenSeuraava

Paluu Karikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron