jatkoa
Alf
Puolihaltia naurahti kuivasti demonin yrittäessä selvästikkin loukata häntä.
"Toki minä sinulle yksin pärjään vaikka päissäni, mutta ihmisillä on tarve päteä ja päästä osaksi jokaista pienintäkin toiminan hippusta." Alf sanoi "mutta en todellakaan usko että olisit voimaton. Tyttöhän juuri kiipesi muurin yli kuin vettä vain!".
Alf ei luottanut demoniin, syystäkin. Kuka nyt demoneihin luottaisi? Tosin tämä demoni ei näyttänyt olevan niitä kaikkein vaarallisimpia, mutta siltikin Alf oli varuillaan. Ei sitä koskaan teinnyt mitä salaisia voimia tuollakin olisi.
Demoni oli selvästikkin suivaantunut siitä ettei Alf langennut tuon viettelyihin. Ihan hyvin Alf olisi voinut niihin langeta, jos hän olisi ollut päissään, tai edes vapaalla. Näin työ aikana moiset asiat eivät saaneet häiritä keskittymistä. Tekihän se kipeää, mutta niin sen täytyi mennä.
"Mistä sitä tietää?" Alf huomautti demonin maristessa, etteikö hänestä olisi paljoakaan hyötyä "Kyllähän sinusta vaikka mitä hyöytä voisi olla.... usko pois" Viimeisen lauseen jälkeen Alf hymyili erittäin pervosti ja hänen kasvoiltaan saattoi lukea mitä tuo ajatteli.. Kyllä Alf demonille hyötykäyttöä keksisi, jos ei kukaan muu sitä tekisi.
Tytön pyytäessä Alfia siirtämään asettaan hieman, Alf kohotti kulmaansa pienesti ja veti keihään millin tai pari kauemmaksi demonista, mutta ei sen enempää. Kyllä hän ehtisi tuohon iskemään, mikäli tyttö jonnekkin yrittäisi lähteä.
No, demoni "kauniisti" kieltäytyi tarjouksesta, johon Alf tuhahti pienesti. Harmi, ei ollut kiva katsella kaunista naista hirressä. mutta minkäs teet.
"Vankilahan on erittäin mukava ja viihtyisä paikka..." Alf sanoi puoliksi mutisten ja vilkaisi sitten demoniin, tuon kysyessä sitoisiko Alf hänen kätensä.
"mitä suotta.. joko olet kiltti tyttö ja tulet kiltisti mukana, tai sitten kuolet. Mukavat vaihtoehdot? Uskon että osaat itse valita niistä paremman" Alf totesi ja astui lähemmäksi tyttöä ja kirjaimellisesti tönäisi tämän eteenpäin.
Alf lähti kuljettamaan demonia tyrmille päin. Koko ajan hän piti kättään tuon olkapäällä, varmistaen näin ettei tuo ainakaan helpolla karkuun pääsisi. Lisäksi muut vartijat olivat jo nähneet kaksikon ja tiesivät olla varautuneita, mikäli vanki pääsisi karkuun.
Pian he pääsivät linnan sisälle, synkkään käytävään. Käytävän päässä oli kierre rappuset, joista he menivät alas, aina linnan alimpiin kerroksiin. Saavuttiin vankityrmän pää käytävälle. Vanginvartijat hymyilivät epämiellyttävästi, nähdessään kuka toi ja mitä. Siitä olikin jo aikaa, kun selleissä viimeksi oli ollut naispuolinen vanki.. eikä noille tiettävästi koskaan käynyt hyvin, näiden sikamaisten, yksinäisten miesten keskellä.
Puolihaltia vaihtoi pari sanaa yhden vartijan kanssa ja sai tältä avaimet tyhjään selliin. Jälleen Alf tönäisi demonin matkaan, pitäen tätä olkapäästä kiinni. He saapuivat pian tyhjän sellin ovelle ja Alf avasi sen, työntäen tytön kovakouraisesti sitten sisään.
"Toivottavasti viihdyt. Tämä saattaa olla viimeinen majapaikkasi, missä tulet asumaan" Alf sanoi pyöritellen avainta sormissaan "Ja mikäli olet neitsyt, pääset siitäkin tittelistä todennäköisesti eroon täällä".
Pervo virnistys nousi jälleen Alfin huulille. Ei hän voinut sille mitään, että oli asetta.. pervompi elämänmuoto.
"mutta vielä ennenkuin hylkään sinut tänne ypöyksin pimeään, esitän sinulle vielä saman kysymyksen: Liitytkö meihin vai järjestämmekö sinulle tapaamisen hirsipuun kanssa?"